Kuinka siivekäs niin maassa olla voi ?

[Kitty]

Chepi

Sää oli aurinkoinen ja ilmapiiri virkeä, syksy oli tulossa ja sirkuksen viimeiset esitykset ennen talven alkua olivat valmistelu vaiheessa. Ihmisten kylän aukiolle oltiin siroteltu valkeaa jauhoa ja hopeista hilettä, ovelasti sitä oltiin laitettu vain rakoihin ja halkeamiin, vain voimakas tuuli toisi ne esille ja ilmassa ei ollut hönkäystäkään.
Pikkuhiljaa ensimmäiset esiintyjät valuivat aukiolle vallottaen sen musiikilla ja tanssilla, katsojiakin alkoi kertyä hiljaksiin.

Pian oli aukiolla kunnon rivistöt uteliaita ja hämmästyneitä katsojia kun tirehtööri huusi voimakkaalla kuuluvalla äänellään. "Naiset ja herrat ! Lapset ja aikuiset ! Tämä on jotain mitä ette ole ennen nähneet ! Siivekäs joka ei lennä, lintu joka ei laula ! Saanko esitellä YKSINÄINEN KEIJU !" Sen jälkeen koko aukio tuntui hiljenevän ja esille asteli nuori nainen, hänen yllään oli punamusta hame, paljon vöitä, korsettitoppi ja kynsikkäät. Asukokonaisuus oli näyttävä, mutta eniten tuli esille tuon lyhyt hiuksisen kaunottaren näyttävät punamustat siivet. Musiikki alkoi soida, surullisena ja taustalta kuului selostus, tämä oli tarina. Tarinan mukana neito tanssahteli ja heilutteli siipiään, gasellin askelin hän eteni näyttämöllään surullisin ilmein. Tarina kertoi yksinäisestä keijusta ja moni luuli apean olemuksen kuuluvan esitykseen, vain harva näki tytön vapautta huutavan sielun silmien katseesta.

Fyysisesti raskas esitys oli kestänyt ties kuinka kauan ja loppu huipennuksen paikka alkoi olla kohdillaan. Chepi otti muutaman hypähtävän juoksu askeleen ja pysähtyi sitten kuin seinään. "Tempesta" Neito kuiskasi heilauttaen siipiään jolloin melkoinen ilmavirta nostatti aamulla piilotetun hileen ja jauhon ilmaan. Tytön ympäröin valkoista ja hopeaa hohtava pöly ja pölyn laskeutuessa oli tyttö kadonnut.
Hämmästynyt hengenveto valtasi aukion, mihin tyttö oli mennyt ? Ihmiset olivat juuri aloittamassa uteliaan henkäilyn ja keskenään arvuuttelun, mutta ennen kuin kukaan kerkesi aloittaa kuului joukon keskeltä laulua. "Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois, vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois..." Siivekäs tyttö lauloi loppua tarinalle väen keskellä, samalla hän teki matkaa takaisin kohti paikkaa josta hän oli kadonnut. Laulun seasta ahdistunut katse kohosi tummahkon miehen silmiin, neidon katse viipyi hetken tuossa, mutta vain hetken sitten tuo jatkoi matkaansa päätyen takaisin katoamispaikkaan.
Hetken hiljaisuuden jälkeen niiasi neito merkiksi siitä ettei tarina enään jatkuisi.

//Chisu-Yksinäisen keijun tarina//

[Aksutar]

Frederico

Kodittomien suojelija oli jälleen kerran liikkeellä. Pukinparta oli viettänyt aamupäivänsä yhden suojelusenkeleiden, Pisan, kanssa kaduilla keräilemässä ja tienaamassa rahaa kodittomille ja orvoille. Kaksikolla oli tapana soittaa omia soittimiaan, yhdessä tai erikseen ja tienata lantti taikka pari. Päivän tuotot totta kai annettiin jakoon, jotta jokainen saisi edes jotain syötävää. Heidän kun ei tarvinnut varsinaisesti syödä, joten he eivät myöskään maallisella omaisuudella tehneet mitään.
Nyt Frederico oli eksynyt muiden sekaan katsomaan sirkuksen tapahtumaa. Frederico itse ei välittänyt sirkuksista, varsinkaan niistä joissa esiintyi niin kutsuttuja Friikkejä. Yleensä nuo olivat siellä vasten omaa tahtoaan, ihmisten pällisteltävänä ja pilkattavana. Tummahipiä hiippaili lähemmäksi nähdäkseen esityksen, joka oli jo alkanut. Esiintymässä oli siivekäs humanoidi, joka ei Fredericon silmiin näyttänyt kovin iloiselta. Vaikka kyseessä olikin ehkä vain esitys, osasi tyttö siinä tapauksessa esittää erittäin surullista.

Pian tuo nostatti ylös piilossa olleet hileet ja jauhot, saaden katsojat hämmästymään katoamistempullaan, joka seurasi tuota. Frederico kohotti pienesti kulmaansa ja virnisti. Yksinkertaiset kuolevaiset. Noita oli helppo jujuttaa.
Tytön kävellessä takaisin alistuvasti näyttämöpaikalleen, kohtasivat heidän katseensa. Enkeli katsoi syvään ja hartaasti tyttöä, mutta ennen kuin mitään ehti tapahtuakkaan, oli tyttö kävellyt hänen ohitseen. Tuo silmistä näki, ettei kaikki ollut kunnossa. Eikä tarvinnut olla ruudin keksiä, tajutakseen, että tyttöä pidettiin tässä sirkuksessa vastoin tuon omaa tahtoaan.

No, lopulta punapää niiasi. Niiausta seurasivat taputukset ja suosion osoitukset, jotka näyttivät olevan enemmän tirehtöörin, kuin esiintyjän mieleen. Tytön poistuttua aukiolta, seurasikin seuraava esitysnumero, jota Frederico ei jäänyt katsomaan.
Hän halusi löytää tuon tytön. Joten enkeli poistui takavasemmalle yleisöstä ja luikki salakavalasti takakulisseihin, etsien tuota surullista sielua....

[Kitty]

Chepi

Aploodien jälkeen teki Chepi saman kuin lähes aina, päästyään pois ihmisten katseilta hän ampaisi juoksuun viimeisillä voimillaan. Ja kuten aina ennenkin oli vastassa muutama mies jotka tirehtöörille työskentelivät. "Haluan pois !" Tyttö parkaisi kun miehet nappasivat tuon kiinni ja lähtivät kiikuttamaan kohti häkkiä. "Jos et karkailisi niin ei varmaan tarvis olla häkissä." Yksi ukoista tokaisi tympääntyneellä äänellä ja siihen neito vastasi samalla lailla kun kaikilla muillakin kerroilla. "Jos en yrittäisi pakoon olisit työtön, pässi." Chepi tiuskaisi ja siitä syystä hänet aina heitettiin kivikovalle häkin lattialle. Tuskainen parahdus karkasi huulilta kun kipeät lihakset pamahtivat kylmää rautaa vasten, aivan niin rautaa, puisesta lattiasta tämä neito oli jo kerran paennut joten pohja vaihdettiin rautaiseen. Varovasti Chepi nousi mahalasku asennosta polviensa päälle istumaan, ryhtiä ei ollut, voimaton keho vain roikotti kauniita siipiä sivussa kun kyyneleet valuivat surun murtamia poskia pitkin.
"Tempesta..." Tyttö kuiskasi jälleen kietoen samalla kätensä vatsan ympärille piilottaakseen niiden tärinän, samalla häkin pohjalla olleet pölyt pöllähtivät ilmaan jonka ansiosta oli neidon häkki helposti erotettavissa muista.

[Aksutar]

Frederico

Takana ei ollut yhtään sen hilpeämpää mitä edessäkään. Frederico luikki kuin kokenut taskuvaras peremmälle näyttämön taakse, etsien haluamaansa. Pian mies huomasikin tytön, jota kiikutettiin kohti häkkiä, eikä tuo näyttänyt olevan yhtään sen iloisempi mitä yleisön edessä. Tyttö sai väkivaltaisen kohtelun, jonka jälkeen tuo jätettiin yksin karuun selliinsä. Frederico mutristi pienesti huuliansa, samalla kun katseli poistuvia miehiä. Ohimennen, Frederico hiipi miesten lähelle laatikkojen suojasta ja nappasi toisen vöytäröltä avain nipun, kuin mestari varas konsanaan. Omahyväinen virne nousi enkelin kasvoille, samalla kun tuo suuntasi hiipiväisen kulkunsa kohti tytön häkkiä. Päästyään häkin viereen, Frederico varmisti ettei heihin kiinnitetty huomiota, samalla kun kyykistyi alas.
"Olet sinäkin uran valinnut" Mies totesi mutristaen pienesti huuliaan. Huumori tuskin auttoi tässä tilanteessa, mutta enkeli ei voinut luonteelleen mitään.

"Mikset lennä pois esitysten aikana? Onhan sinulla siivet" Mies jatkoi, kertomatta vielä aikeistaan vapauttaa tätä tyttöä. Hän halusi luoda jonkinlaisen kontaktin tuohon, ennen kuin ryhtyisi leikkimään sankaria. Tyhjän takia oli turhauttavaa neitoja pelastella...

[Kitty]

Chepi

Siivekäs hätkähti kun kuuli jonkun puhetta, kesti pienen pienen hetken ennenkuin hän tajusi että tuo ääni puhui hänelle. Chepi nielaisi ja kokosi äänensä. "Äiti myi minut, en ikinä valitsisi tälläista elämää." Neito kertoi masentuneella äänensävyllä, kohottaen sitten katseensa äänen lähteeseen. Sehän oli se tumma mies ! "Et saisi olla täällä !" tyttö kuiskasi toiselle hieman hätääntyneesti, olihan se mukava kun joku tuli juttelemaan mutta siitä tulisi miehelle ongelmia jos tuo jäisi kiinni. Chepi teki nopean liikkeen lähemmäs miestä, ihmeissään neito nojautui lähemmäs kaltereita.
"En minä osaa lentää." Neito vastasi nojautuen sitten väsyneenä kaltereita vasten. Kylmä rauta sai ihon värähtämään kananlihalle, mutta neito oli miltei liian väsynyt edes kietomaan käsiään lämmikkeeksi. Pieni hymyn poikanen nousi tytön kasvoille kun hän tajusi vihdoin saaneensa seuraa. "Kuka olet ?" Hän kysyi vaikka väsymys painoi.

[Aksutar]

Frederico

Tyttö kertoi äitinsä myyneen hänet tähän häkkiin. Mikälainen äiti se sellainen oli? Surullista, että joillekkin oli raha tärkeämpää, kuin omat jälkeläisensä. Tyttö huomautti, ettei Frederico saisi olla täällä. Tuohon enkeli vain tuhahti huvittuneena, virnistäen pienesti. Milloin hän muka sääntöjä tottelisi? No, silloin kun Shiloh siitä naputtaisi, mutta muuten hänellä ei ollut rajoja. Punapää kertoi myös, ettei osannut lentää. Miehen kulma nousi pienesti, tuon pohtiessa asiaa. No, eiväthän ne linnutkaan osanneet lentää ilman harjoitusta. Tuo tarvitsi vain opettajan, joka taisi jo löytyäkkin.
Tytön kysyessä kuka Frederico mahtoi olla, nousi virne miehen kasvoille.
"No, sanotaan vaatimattomasti että olen pelastajasi" Frederico tuumasi, samalla kun veti esiin avain nipun, näyttäen sitä tytölle. Tänään hän lähtisi häkistä lopullisesti.
Sen pidempään vitkastelematta Frederico siirtyi häkin lukolle, alkaen selailemaan avaimia läpi. Kun sopivan kokoinen avain löytyi, Frederico yritti sitä lukkoon. Tämä avain ei kuitenkaan sopinut kyseiseen lukkoon, joten selailu jatkui.
"Hetki vielä.. Toivotaan ettei kukaan tule" Frederico totesi mutisten, samalla kun kokeili seuraavaa avainta. Se avasi lukon ja pian pukinparta saikin avattua kalterisen oven hymyillen.
Mies nousi seisomaan ja ojensi kätensä kohti tyttöä.
"Saanko luvan?" Frederico kysyi, hymyillen lempeän innokkaasti.

[Kitty]

Chepi

Mies huomautti virne kasvoillaan että oli tytön pelastaja, ensin hämmästynyt ilme valtasi neidon kasvot ja kun tuo tummamies näytti avainnipun nousi tytön kasvoille hämmästynyt mutta hyvin iloinen ilme, ei hän ollutkaan aikoihin hymyillyt niin railakkaasti. Chepi toivoi samaa kuin mieskin, toivottavasti kukaan ei tule.
Lukko naksahti nätisti kun oikea avain osui kohdalle, mies suoristautui seisomaan ja tarjosi kättään. "Kysytkin vielä !" tyttö kuiskasi riemuissaan tarttuen toista kädestä. Neito astui ulos tästä vankilastaan ja alkoi kävellä, jalkoihin ja kaikkialle muuallekkin sattui sekä kaikenlisäksi pako ei ollut vielä taattu. "Jos teen yhden tempun saamme ainakin tunnin pari aikaa mennä pois rauhassa, mutta se vie viimeiset voimani, sitten en jaksa kävellä." Tyttö supatti toiselle, suunnitelmana oli kaataa kookas jauhosäkki, sitten neito vain nostattaisi jauhot pölypilveksi ilmaan ja he katoaisivat sen turvin. Sirkuksen vartijat olivat tyhmiä kuin kuluneet saappaat ja eivät ensiksi edes hoksaisi mitä on tekeillä, kun pöly laskee heillä kestää ainakin kaksi varttia ennenkuin he huomaavat Chepin häkin olevan tyhjillään ja senkin jälkeen he etsisivät muutaman tunnin sirkuksen alueelta.

[Aksutar]

Frederico

Neito tarttui tarjoukseen ja nousi häkistä Fredericon avulla. Sitten alkoikin paon suunnittelu. Se ei ollutkaan yhtä helppoa, mitä takakulisseihin hiipiminen. Chepi tarjoutui tekemään tempun, jonka avulla he saisivat ainakin tunnin aikaa paeta. Frederico mietti hetken, mutristellen huuliaan kunnes hymähti.
"Eiköhän tehdä se selväksi, että sinä lähdet ja pysyvästi.. mahdollisimman näyttävästi" Frederico totesi virnistäen, samalla kun alkoi hohkaamaan valkoista valoa.
Mies vaihtoi ihmisilluusionsa enkelimuotoonsa, heilauttaen parikertaa siipiänsä. Valo oli kiinnittänyt vartijoiden huomion ja nouden nähdessä Chepin häkkinsä ulkopuolella, tuli miehille kiire ottaa tyttö kiinni. Frederico kuitenkin virnisti nähdessään lähestyvät miehet, Nappasi Chepin käsivarsilleen ja heilautti voimakkaasti siipiään, saaden irtotavarat lentelemään tuulen voimasta. Pari voimakasta siiveniskua ja Frederico irrottautui maasta, Chepi sylissään.

"Sori pojat, mutta tämä tyttö on nyt minun" Frederico totesi samalla kun nopeasti heitti toisella kädellään huppunsa päänsä päälle, peittäen näin kasvonsa.
Frederico lähti liikkeelle, lentäen noin kolmen metrin korkeudessa ja väisteli kaikki esteet sulavasti. Vartijat yrittivät hyppiä miestä kiinni, mutta turhaahan se oli. Joku käski hakemaan jalkajousen, mutta siihen mennessä, kun nuo saisivat tuon aseen paikalle, olisi Frederico ja Chepi jo kaukana.
Frederico suuntasi lentonsa kohti aukiota, jossa toinen esitys oli jo loppumassa. Ihmisten reaktiot olivat hämmästyneitä, kun he näkivät jälleen tuon tytön joka äsken oli esiintynyt ja tällä kertaa myös toisen siivekkään humanoidin. Frederico lennähti Tirehtöörin eteen, joka näytti olevan hämillään ja asetta pelästyneempi tästä äkilliestä ilmestymisestä.
"Herra sinun sielusi armahtakoot, sillä näen siinä vain pelkkää pahaa" Frederico totesi mahtipontisesti enkelten kielellä, samalla kun nousi pikku hiljaa ylemmäs "Tätä tyttöä sinä et enää ikinä saa" Mies lisäsi, virnisti huppunsa suojista.
"Mitään mitä sinä haluat hänelle sanoa?" Frederico kuiskasi Chepin korvaan, vielä kun he lentelivät tirehtöörin edessä, joka oli mennyt täysin lukkoon...

[Kitty]

Chepi

Tyttö katsoi kummissaan kun mies alkoi hohkata valkeaa valoa, ja pian tuosta muuttui enkeli ! Myös Emilynä tunnettu neito katseli ihastuksissaan toista kun tuo levitteli siipiään. Vartijat kuitenkin huomasivat tuon nopeasti ja lähtivät kohden. Tummahipiäinen enkeli nappasi tytön käsivarsilleen joka sai tuon posket punoittamaan. Kädet kietoutuivat miehen ympärille kun tuo kertoi että tämä tyttö olisi nyt hänen, hymy nousi pakostakin Chepin kasvoille.
Enkeli lensi aukiolle tirehtöörin luokse ja sanoi jotain oudolla kielellä jota tuskin kukaan muu ymmärsi, Emilylle se tosin kuulosti tutulta.
Pelastaja kysyi vielä oliko tytöllä jotain sanottavaa tirhtöörille ? Hetken mietittyään tiesi neito mitä hän tahtoisi tuolle miehelle sanoa.
"Olet muiden kanssa samalla tasolla, et ylempänä, vaikkakin saat aina määrätä." Ehkä jotkut saivat selkoa siitä mitä tuo lause tarkoitti ja joillekkin se jäi sitten vain pään vaivaksi, mutta Chepi oletti tirehtöörin hoksaavan tuon.
Väsyneenä ja yllättävän rauhallisena tyttö laski päänsä miestä vasten, ei tässä nyt ollut enään mitään mihin hän voisi vaikuttaa ja väsymys alkoi painaa melkoisesti. "Kiitos." neito kuiskasi enkelille, muutama kyynel valahti vielä tuon vaatteille kun tämä sulki silmänsä, mutta nyt ei enään itkettänyt.

[Aksutar]

Frederico

Enkeli virnisti pienesti tytön sanoessa viimeiset sanansa tirehtöörille, joka ei itse uskaltanut jostain syystä mitään vastaan sanoa. Lopulta Frederico nousi korkeammalle ja korkeammalle, kunnes he olivat ihmisten tavoittamattomissa, kadoten pian taivaille. Se oli viimeinen kerta, kun Chepin täytyi nähdä tirehtööri. Se oli viimeinen päivä vankeudessa. Frederico aikoi pitää siitä huolen, ettei tämä neito enää häkkiin joutunut.
Enkeli ei vastaunnut mitään tytön kiitokseen, keskittyi vain lentämiseen. Onneksi Chepi oli kevyt ja hento, tuota oli helppo kantaa pidemmänkin aikaa. Lentäessään Frederico vilkaisi Chepiä, joka oli sulkenut silmänsä. Tyttö oli nätti, sitä ei enkelikään voinut kiistää. Tuota silti mietitytti, mikä ihme neito oli? Siivet viittasivat enkeliin, mutta mitään mies ei mennyt varmaksi vannomaan. Ehkä hän kyselisi myöhemmin, kun oltiin turvassa.

Enkeli lensi aina metsälle asti, jossa sitten tiputtautui turvallisesti lehtien läpi maahan ja istahti vasten puun runkoa, pitäen Chepin yhä sylissään. Frederico pysyi hetken hiljaa, vakavin ilmein, kunnes oli varma ettei ketään ollut lähistöllä. Tuttu virne palasi miehen kasvoille, tuon laskiessa katseensa ympäristöstä Chepiin.
"No, täällä piilotellaan vähän aikaa" Frederico totesi, pitäen yhä Chepiä sylissään. Ei tuo ajatellut omatoimisesti tyttöä laskea alas. Tuo oli mukavan lämmin sylissä. Mikäli haluaisi pois, niin istahtakoot itse Fredericon viereen maahan.

[Kitty]

Chepi

Enkeli lensi ja lensi, tyttö vain piti silmänsä kiinnni, ei hän koskaan ollut ollut näin korkealla joten hän ei tahtonut avata silmiään tietämättä saisiko paniikki kohtauksen vai jäisikö ihastelemaan maisemia.

Lopulta tyttö tunsi kun enkeli istuutui, pitäen tosi neidon vielä sylissään. Varovasti Chepi avasi silmänsä ja kohotti päänsä irti toisesta. Mies vain ilmoitti että tässä oltaisiin hetki joten ei tyttö lähtenyt sylistä, hölläsi vain hiukan otettaan. Tyttö katsoi toista silmiin ja rohkeni sitten avata suunsa. "Pelastaja, onko sinulla nimeä ? Ja jos rohkenen kysyä oletko enkeli ?" Tyttö uteli sipaisten varovaisesti toisen siipeä. Jos mies ei nimeään kertoisi niin hän kulkisi sitten varmaan nimellä pelastaja, mutta ei kait tuolla ollut mitään kummempaa syytä salata henkilöllisyyttään neidolta ?

[Aksutar]

Frederico

Mies katsoi hymyillen tyttöä, joka rohkaistui kyselemään tarkemmin pelastajansa nimeä ja sitä, mikä tuo tarkalleen ottaen oli.
"Pelastaja voisi olla nykyinen nimeni" Frederico aloitti "Mutta entisessä elämässäni kuljin nimellä Frederico Aldo. Sitä olen nyttemmin käyttänyt kuolevaisten keskuudessa, jos joku nimeäni erehtyy kysymään" Mies selitti hymyillen. Hän tosiaan käytti edellisen elämänsä aikana omistamaa nimeään. Se hänelle oli kerrottu, sen hän oli myös hyväksynyt.
"Ja olen enkeli, varjelija, suojelija, pelastaja.. miksi ikinä haluatkaan minua kutsua. Olen täällä herramme toimesta, suojelemassa niitä jotka apua tarvitsevat" Frederico jatkoi.
"Mutta mikä lienee noin kauniin neidon nimi? Lienetkö itse enkeli? Kauneutesi puolesta voisit hyvinkin olla yksi meistä siivekkäistä" Frederico jatkoi, eikä voinut olla pienesti flirttailematta tytölle. Se oli hänen luonteensa, joskin ei hän tietääkseen koskaan ollut päällekarkaavan flirttaileva.

Chepi nyt vain sattui olemaan yksi muita nätimpi ja erikoisempi tyttö, josta Frederico oli kiinnostunut. Ei hän uskonut kuitenkaan tytön olevan itsestään kiinnostunut, mutta ainahan sitä sai yrittää?

[Kitty]

Chepi

Frederico, komealla miehellä juuri sopiva nimi. Toinen kertoi olevansa enkeli, tai miksi heitä nyt halusikaan kutsua. Pikaisesti pyörähti tytön ajatukset omassa menneisyydessä, mies oli siis puhunut enkelten kieltä hetki sitten, samaista kieltä jota hänen langennut äitinsä joskus puhui.
Tyttö kuitenkin havahtui kun mies kysyi hänen nimeään, imartelujen kera. Chepi punastui ja suu pielet nousivat hymyyn, tosin katse putosi hieman alemmas, pois toisen silmistä. "Nimeni on Emily, jotkut sanovat Emiksi tai Chepiksi, joten sano miksi haluat." Tyttö sanoi nostaen sitten katseensa takaisin miehen silmiin. "Äitini oli langennut enkeli, ja isästäni en tiedä, ainoa asia mitä olen häneltä saanut on tämä." Emily selosti napauttaen sormellaan miltei rintojen väliin menevää luodin muotoista vahvistin kiveä.
Se oli hänelle tärkeä, sillä ainoa toiveen ripe paremmasta elämästä silloin kun hän oli pieni oli se että jossain hänellä olisi isä joka todella välittäisi.

[Aksutar]

Frederico

Puna tytön poskilla sai Enkelin virnuilemaan entistä enemmän. Se vain lisäsi tuon suloisuutta. No, tyttö kertoi nimekseen Emily, mutta lisäsi myös kutsumanimikseen Emin ja Chepin. Kaikki ne sopivat tytölle, Chepi varsinkin.
"Haluaisin kutsua sinua nimellä kaunotar, mutta ehkä tyydyn sitten Chepiin" Frederico huomautti väliin hymyillen.
Chepi kertoi olevansa langenneen enkelin tytär. Isästään tuolla ei ollut tietoa, mutta hän oli saanut tuolta muistoksi vahvistin kiven. Tummatukan katse kävi tietenkin tytön naisellisissa muodoissa, tuon nostaessa esiin isänsä muiston. Mikäs mies luonnolleen mahtoi.
"Ja omistat siivet, etkä koskaan ole oppinut lentämään... Surullista" Frederico totesi katsellessaan tytön tummia siipiä "Tarvitset siis opettajan" Tuo lisäsi virnistäen.

"onko sinulla muuten nälkä? Jano? Oletko satuttanut itsesi? Mitään mitä tarvisit?" Frederico alkoi kyselemään, tajutessaan että voisi tietenkin tarjota tytölle helpotusta oloonsa, mikäli tuota jokin vaivasi. Vaikkei Frederico nyt mikään parantaja saatika taikuri ollut, osasi hän silti olla hyödyksi, tavalla tai toisella.

[Kitty]

Chepi

Jälleenkerran mies kehui tytön kauneutta, nyt neito jopa naurahti. Hassua kun ei häntä ennen ollut kukaan kehunut ja nyt kerralla näinkin paljon. Mies myös kertoili että se oli surullista kun tyttö omasi siivet muttei lentotaitoa. "Ei se ole surullista, surullista on se syy miksen oppinut lapsena lentämään." Chepi selosti hymyillen. Sitten mies taisi tarjoutua opettajaksi jos tyttö oikein käsitti. "Opettaisitko ?" Tyttö kysyi innoissaan toiselta.

Yht äkkiä mies alkoikin kysellä oliko tytöllä kaikki kunnossa, tarvitsiko hän ruokaa juomaa lääkäriä tai jotain ? Unta kenties ? "Lihakset ovat kipeät, mutta se menee nukkumalla ohi." Tyttö sanoi tajuten vasta sen jälkeen kuinka väsynyt hän oikeasti oli. "Kunhan sinä olet siinä niin olen kunnossa." Tyttö sanoi hymyillen enkelille joka hänet pelasti ainaisesta vankilastaan, kenties hän herätessään tarvitsisi jotain syötävää tai juotavaa, muttei nyt, nyt hän tarvitsisi vain unta.