Crescendo

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Marras 2011, 20:22

Pojan kommentti valeasusta sai noidan virnistämään. Mitään tuo ei todellakaan ehtinyt vielä vastata, kun tarjoilija saapui paikalle. Tillandia ei tarvinnut kahdesti käskeä tekemään tilausta, kun poika jo luetteli ilmeisesti omaan makuunsa kalliita tilauksia, tilaten kaikkea mitä mieleen juolahti. Noidan suupieli nytkähti pienesti pojan koltiaisen toivoessa viiniä, mutta mitään ei nainen sanonut. Hymyili vain äidillisen lempeästi. Ei noidalla ollut mitään viiniä vastaan, mutta toisinaan alkoholi oli huono ajatus. Varsinkin tässä ammatissa. Juopunut, voimakas noita tai velho osasi olla arvaamattoman vaarallinen vastus. Tosin, yleensä juovuspäissään riehuvat maagit löysivät itsensä roviolta seuraavana päivänä.
Ennen kuin tarjoilija ehti vanhemman vieraan puoleen kääntyä, oli Tillandin jo passittamassa naista matkoihin. Nopeasti tarjoilijatar vilkaisi vanhempaansa, mutta noita vain nyökkäsi pienesti, ilmoittaen siten ettei itse ollut mitään vailla.

Seuraavaksi pojan huomio kiinnittyi vanhempaan noitaan. Mitään ei nuorukainen kuitenkaan sanonut, joten noita palasi edelliseen aiheeseen.
Voisin ottaa miehenmuodon myös Noita aloitti Mutta äänen muuttaminen toiselle sukupuolelle sopivaksi on liian työlästä.
Mutta mikäli kauniit naiset sinua häiritsevät, niin asiaan voidaan vaikuttaa Noita lisäsi ja samassa muutama ryppy ilmestyi tämän illuusion kasvoille, hiuksiin ilmestyi huomaamattomasti pari harmaata hiusta ja ruumiinrakenne muuttui vanhemmaksi. Kumarammaksi.
Mutta se siitä Kerro itsestäsi. Nuori olet, sen näkee selvästi.. ellet itse ole muodonmuuttaja. Mistä tulet? Ja miksi kannat viulua mukana? Lienet siis musikaalisesti lahjakas? Noita aloitti kyselytulvan, aloittaen päällimmäisinä pyörivistä kysymyksistä.

// Seuraavaks pelataan peli missä Garrett tulee linnalle syömään. Sitten peli missä Kali tarjoaa Jackille aterian. Ja sitten kaikki huipentuu siihen, että kutsun sinut irl kynttiläillalliselle. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 17 Marras 2011, 22:31

"Ei tuo auta," Tilland mutisi hyvin hiljaa ja ärtyneenä suu mutristuneena Nimuen "korjatessa" valeasuaan vähemmän itseään tyrkyttäväksi. Oli tuo punapää vielä hyvin kaukana siitä vanhasta, harmaasta ja luisevasta naisesta, johon poika oli alkujaan tutustunut. Taisi nainen tehdä tuollaisia valeasujaan ihan tahallaan, luultavasti nautti saamastaan huomiosta. Noidalla oli paljon kysymyksiä, jotka kai oli parempi hoitaa alta pois nyt, kuin myöhemmin. Kuitenkin ennen kuin kysymyksiin saatiin yhtään vastausta, tuli tarjoilijatar tuomaan pienen, pajusta punotun leipäkorin täynnä varsin herkullisen muhkeita leipiä. Se oli nälkäiselle vain parempi.

"En ole niin nuori," tuo aloitti varsin tympääntyneeseen sävyyn tarjoilijan kaikotessa, napaten leivän korista käsiinsä ja repäisten siitä aimo palasen suuhunsa,
"Oon viishtoishta!" Tilland sössötti leipämössöä hienommaksi jauhaessaan, aivan kuin olisi ylpeäkin tuosta huimasta saavutuksesta elää niin vanhaksi. Nälkiintynyt, laiha poika söi eteensä tuotuja leipiä antaumuksella, nauttien tuoreesta ja pehmeästä leivästä Sellaista hän ei ollutkaan saanut aikoihin!
"Tämä ei ole kotikyläni, eikä sekään kauhean kaukana ole," vastaukset saivat jatkoa ilman sen suurempia vastalauseita, selvästikin tuo oli enemmän keskittynyt ruokaan kuin kysymyksiin ja niihin niin hupaisia vastauksia keksiäkseen. Niin, eihän hänen kotikyläänsä loppujen lopuksi ollut edes päivän matka hevosen vetämänä, vaikka se niin kaukana tuntuikin olevan aluksi. Maailma oli aika pieni loppujen lopuksi
"Mutta ketä kiinnostaa, en aatellu mennä takas," hän nielaisi viimeisen palan leivästään tyytyväisenä, pahimmat näläntunteet karkotettuna. Ja paras olisi vielä edessä!
"Viuluni?" Tilland katsoi noitaa ja sitten uskollista, vaikkakin vanhaa soittokapinettaan, joka kotelossaan lojui tuolinpäällä,
"Mmh, soitan sitä," vastaus oli varsin yksinkertainen, eikä sen enempää se sitten jatkoa saanutkaan. Mitä hän muka sanoisi? Vaikka poika yleensä tahtoi mässäillä osaamillaan taidoilla tai taidoilla, joita luuli osaavansa, oli hänen musiikkinsa vain hänelle itselleen, hänen ikioma juttunsa. Ei kenenkään muun.

Ruoanodotus palkittiin tarjoilijan vihdoin tuodessa lautasen pojan eteen, nuoren kasvojen piristyessä näystä huomattavasti. Ruoka näytti ja tuoksui! suorastaan herkulliselta, eikä Tilland odottanut hetkeäkään, ennen kuin kävi sen kimppuun. Puolet siitä mehevästä, herkullisesta lammaspihvistä katosi nälkäiseen kitaan hurjaa vauhtia, mutta pian sen jälkeen tahti hidastuikin huomattavasti. Hän itse asiassa oli täynnä jo. Mutta eihän sitä ruokailua voinut jättää tähän, kun kerta joku muu maksaisi kaikesta tästä, olihan se ruoka niin herkullistakin Poika jatkoi perunoiden ja pihvin tunkemista suustansa alas, huuhtoen ne alas viinillä, samaan aikaan nauttien niistä ihanista mauista ja kärsien vatsansa kivuliaista vastalauseista ahmimista kohtaan.



((Totta munassa. Näin välitietoja antaen, kirjoitan überdemonia ja se on aika mielenkiintoinen, kun kirjoittelen aina pari riviä sinne tänne vähän väliä, kaikki on niin kaoottista. Just the way we like it, eh?))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Marras 2011, 22:16

Poika ilmoitti, ettei pieni rupsahtaminen valeasussa auttanut yhtään. Se oli hänen mielipiteensä, eikä noita kyllä nähnytkään mitään tarvetta miellyttää nuorukaista visuaalisesti. No, poika alkoikin sitten vastailemaan kysymyksiin, joskin tuon keskittyminen oli enemmänkin leipäkorissa, kuin kysymyksiin vastailussa. Kävi ilmi että poika oli viisitoista kesäinen. Nuori siis, näin Nimuen mittapuulla. Eihän tuota voinut vielä edes nuoreksi mieheksi sanoa. Nulikka, räkänokka. Ipana. Mielipiteensä eukko piti kuitenkin omanaan, samalla kun Tilland kertoi kotikylänsä olevan ei niin lähellä, mutta ei liian kaukanakaan. Eikä kuulemma aikonut mennä takaisinkan. Hyvä, poika ei siis karkaisi opista koti-ikävän takia.. mikäli nyt oppilaaksi asti päätyisi. Noita piti toivonsa kuitenkin korkealla, vielä. Viulusta poika taas kommentoi melko yksinkertaisesti. Tuo sanoi soittavansa sitä, mutta ei kertonut kuinka etevä siinäkin oli. Mitään turhan eeppistä oli siis turha odottaa. Kai.
No, Tilland sai eteensä aterian ja kävikin sitten syömään sitä ahnaammin kuin kulkukoira lihanpalaa. Mahtoi poika olla nälkäinen. Tosin siltä tuo oli näyttänytkin. Ja vaikuttanut. Tuskin vatsa täynnä oleva kerjäläinen olisi lähtenyt karvaisen miehen kanssa sivukujalle. Ellei sattunut pitämään yllätyksistä.

Noita seurasi neutraalein ilmein pojan ahmimista. Sisällä kuitenkin eukko tunsi jonkin asteen kuvotusta moista ahneutta kohtaan. Mielipide jäi kuitenkin jälleen omaksi. Vielä ei ollut aika laukoa tuolle karuja totuuksia ja omia, ilkeitä mielipiteitä. Ties vaikka poika olisi alkanut itkemään.
Seuraava kysymys lienisi mitä taitoja sinulla on mutta se, minkälaisia taitoja tarkoitan, ei ole sopivaa tietoa jaettavaksi edes pieneen ääneen näissä tiloissa Noita totesi vilkaisten ympärilleen, olettaen että Tillandinkin tiesi, mistä vanhempi puhui. Parempi olisi tietää. Ei tuo nyt niin tyhmä voinut olla.
Mutta odotan yhä päätöstä sopimuksestasi Noita lisäsi, vilkaisten merkittävästi nuorukaiseen.

// Jotkut meistä haluavat vain nähdä maailman palavan. Chaos! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 19 Marras 2011, 02:26

Hitaasti, mutta varmasti lautanen alkoi tyhjentyä, mutta kovastihan Tilland sitä yrittikin syödä puhtaaksi. Ja se näkyi. Tuskin syömistä enää pystyi kutsumaan nautinnolliseksi, vaikka se niin hyvää olikin. Vatsa alkoi olla aivan täynnä, ei sinne mahtunut enää mitään Ja sitten jonkin ajan päästä pöytään tuotiin vielä se piirakka, mitä poika oli pyytänyt. Silloin se oli hyvä idea, harvoinhan tuo pääsi mitään makeaa syömään, mutta nyt koko tilanne alkoi tuntua tuskalliselta itsemurhalta. Pääruoka oli miltei syöty, mutta piirakkapalanen lautasen vieressä tuntui imevän voimia. Vaikka yksi lautanen tyhjenisi, toinen olisi odottamassa, se oli masentavaa! Mutta silti, höyryävä mustikkapiirakka näytti ja tuoksui niin hyvältä, että vaikka vatsa huusi pelkästä ideasta, ei Tilland voinut olla kuvittelematta kuinka hyvää se tulisi olemaan

Nimueta tietenkin kiinnosti, millaisia taikavoimia nuori velho osasi, vaikka ymmärrettävästi kumpikaan ei tahtonut siitä puhua näin lähellä ihmisiä. Ja sehän oli vain hyvä se, ei poika ollut edes aivan varma, mitä sanoisi.
"Mmh, she on hankala shelittää," hän sössötti viimeiset palat perunaa suussaan pureskellen, eihän tuo koskaan ollut syönyt suutaan tyhjäksi, ennen kuin alkoi puhua, eikä hän todellakaan aikonut aloittaa nyt. Tilland ei osannut kertoa, mitä oikein osasi tehdä, varmasti monilla muilla velhoilla se oli helpompaa! Mutta oli se kyllä hankala näyttääkin, taika tarvitsi jotain tietynlaista, eikä köyhä mitään ilmasta loihtisi. Oikeanlaisia esineitä löytyisi kyllä, mutta niiden pitäisi myös olla tarpeeksi pieniä

Ajatukset taikuudesta kyllä sysättiin sivuun samalla tavalla, kuin tyhjä lautanenkin pojan edestä. Piirakka tuli sen tilalle, nuoremman hengittäen kerran oikein syvään, ennen kuin kävi viimeisen haasteen kimppuun. Lusikka uppoutui herkkuun, nostaen pienen palasen suuhun. Se oli kuin oli herkullista Niin kauhean hyvää! Tilanne oli surkea. Ehkä hänen olisi pitänyt jättää ruoka tilaamatta ja syödä vain tätä piirakkaa, mutta sille ei enää voinut mitään tehdä.
"Olen jo tehnyt päätökseni aikoja sitten," Tilland mumisi samalla kun kauhoi mustikkapiirakkaa suuhunsa verkkaista tahtia, pureskellenkin oikein hitaasti. Mitenkään poika ei jatkanut lausetta, ei kertonut päätöstään, ennen kuin jälkiruoka olisi syöty. Toinen saisi kärsiä nyt hänen kanssaan, katsoa, kuinka piirakka katosi kivuliaan hitaasti lautaselta.

"Täynnä," nuorukainen huokaisi tyytyväisenä vihdoinkin ateriansa lopettaneena, nojautuen selkänojaa vasten silmät autuaasti ummistettuina, rentona. Täynnä oli vähän turhankin lievästi sanottu, tuo oli enemmän kuin täynnä, vatsassa tuntui olevan pallo! Hetken aikaa Tillandin oli pakko vain hengittää rauhassa ja olla aivan hiljaa, ennen kuin tuo jaksoi nostaa päänsä ja katsoa taas noitaa.
"Tietenkin hyväksyn. Jos tämä jatkuu, niin miksi ei? Huomenna uusiksi?" poika kertoi vihdoinkin vastauksensa kysymykseen ja jatkoi tavalla, joka sai melkein oksennuksen nousemaan suuhun Hän ei todellakaan tahtonut ajatella ruokaa nyt! Jokseenkin kukistettuna pää nuokahti takaisin taakse, silmien taas sulkeuduttua. Siihenhän voisi vaikka jäädä ottamaan ruokalevon, liikkuminen kun olisi nyt mahdotonta
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Joulu 2011, 15:39

Poika ei osannut selittää omia voimiaan. Joten joko tuo oli vasta täysin noviisi tai sitten nuorukaisen voimat olivat niin erikoislaatuiset, ettei tietämätön osannut sitä kuvaillakaan. Tai ehkä tuo ei ollut edes kunnolla vielä kokeillut. Nimue päätteli pojan oppineen voimistaan vahingossa, ehkä voimat myös liittyivät siihen että tuo oli kotoaan lähtenyt. Ei ollut vaikea kuvitella sellaista tapahtuvan. No, velhotar päätti jättää asiasta utelemisen myöhemmälle, tämä kun ei ollut otollisin aika ja paikka siitä alkaa tivaamaan.
Tillandin syöminen alkoi näyttää tuskalliselta. Olivat silmät ja halut syöneet näemmä enemmän mitä suu. Vauhti verkastui ja poika näytti siltä, että olisi voinut räjähtää minä hetkenä hyvänsä. Kuitenkin, uhkarohkeasti poika kävi jälkiruokansa kimppuun, joka pöytään oltiin tuotu. Pieni pala piirakkaa nousi lusikan mukana suuhun, jonka jälkeen toinen jos kolmaskin pala eksyi samoille teille. Velhotar ei kuitenkaan sanonut mitään tuon tukalahkoksi käyvästä syömisestä, tyytyi vain katselemaan neutraalein ilmein Tillandin ahtamista.

No, kysymykseen tuli myöntävä vastaus, jahka poika oli saanut syötyä viimeisenkin murusen annoksestaan. Pieni voiton riemuinen virne käväisi eukon kasvoilla, mutta se ei siinä kauaa viipynyt.
Jotta sinä saat ruokaa, aina silloin kun halutat ja sitä mitä mielit, täytyy sinunkin tehdä jotain sen eteen Velhotar huomautti En ala ruokkimaan niskuroivia ipanoita, jotka eivät omistaudu opiskelulle.
Mutta mikäli et pidä teoreettisesta opiskelusta, voimme saman tien siirtyä käytännön harjoitteluihin Velhotar jatkoi, samalla kun tarjoilija tuli kyselemään maksua tästä ateriasta. Ateria maksettiin ja tarjoilija poistui tyytyväisenä kaksikon luota.
Poika alkoi näyttämään väsyneeltä. Toivottavasti tuo ei ollut vielä siinä iässä, että alkoi kiukuttelemaan väsyneenä. Nimuella ei ollut kokemusta lapsista, yhtään, joten hän ei todellakaan tiennyt millä ikävälillä nuo olivat hankalimmillaan.
Missä sinä yösi vietät?

// pahoittelen venynyttä vastausta, mutta Bal tuli kylään ja mun piti ruokkia se. Siinä kesti ennen kun se oli täynnä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 04 Joulu 2011, 17:58

Tilland löhöili tuolillaan varsin uneliaannäköisenä, silmät toljottivat jonnekin vain puoliksi avoinna ja tuskin tuo edes ymmärsi, mitä edessä oli. Raajat roikkuivat rentoina tuolilta, ne tuntuivat vain niin painavilta, aivan kuin kaikki ruoka olisi valunut niihin Ja se vähäinenkin ryhti mitä pojalla oli ehkä joskus ollut, oli kadonnut, tuon melkeinpä maatessa tuolilla. Tai no, ainakin niin hyvin, miten tuolin päällä pystyi makaamaan. Ahmiminen oli käynyt työstä ja sen seurauksena nuori velhonalku oli fyysisesti kuin henkisestikin väsynyt. Eikä istuminen ja liikkuminen tulleet muutenkaan nyt kysymykseen, ehei. Vatsa oli jo aivan tarpeeksi kipeä ja liikkuminenhan vain pahentaisi asiaa! Pelkkä ajatuskin hirvitti

"Joo joooo" Tilland vikisi vastauksensa tavalla, josta oli hankala tietää, tarkoittiko tuo sitä todella vai sanoiko sen vain saadakseen toisen pois kimpustaan. Ehkä se jopa kuulosti siltä, kuin Nimue olisi torunut poikaa, joka tiesi kyllä tehneensä tyhmästi, muttei tahtonut kuitenkaan myöntää sitä toiselle Ainakaan kokonaan. Vatsa tuntui aivan piukalta, täyteen ahdetulta, iho tuntui aivan rummun yli vedetyltä, tiukalta kalvolta. Silmät seurasivat laiskasti vierestä, kuinka naamioitunut velhotar maksoi tarjoilijalle, Tillandin itsensä vielä sulatellessa ravintoa ja Nimuen sanoja. Eihän poika koskaan ollut elämässään opiskellut, eikä tuo nyt aivan varma ollut, mitä teoreettinen opiskelu edes tarkoitti, mutta kunhan tuo eukko pitäisi hänet tyytyväisenä, niin eiköhän hänkin tee saman. Yrittäisi ainakin. Ehkä.

"No," täyteen ahdettu nuorukainen aloitti, mutta lopetti sitten hetkeksi miettimään vastausta. Hyvä kysymys, itse asiassa, ei hän tiennyt. Hänethän oli vasta nakattu pellolle edellisestä majatalosta, joten sinne oli turha mennä taas vikisemään. Eikä ylpeys edes antaisi tehdä sellaista, takaisin ei koskaan mentäisi anelemaan! Mutta jossakinhan sitä piti nukkua, yöt alkoivat olla ulkona jo aivan liian kylmiä ja sää märkää, jos ei minkään muun takia niin sitten viulun, joka oli varsin herkkä soittoväline.
"Siellä missä sinäkin?" Tilland vilkaisi noitaa, vastaus oli loppujen lopuksi vain toinen kysymys. Vaikka tämän majatalon tuoli niin mukava olikin, ei siihen voitu kuitenkaan jäädä nukkumaan, mutta ruokalepo kuulosti hyvältä, joten pikainen nukkumispaikan löytyminen olisi hienoa. Raskaasti ja vaivalloisesti hento käsi lähestyi toisella tuolilla makaavaa viulua, vetäen sen lähemmäs poikaa itseään. Kovien ponnistelujen jälkeen tuo rääpäle jopa sai itsensä tuolista kammettua ylös viulunsa kanssa vatsan vastalauseista huolimatta, päästen jaloilleen seisomaan lattialle ehkä lievästi huojuen. Pieni ja tuskaisa ynähdys kuitenkin karkasi tuon huulilta, kuka tiesi, että seisominen voisi sattua vatsaan niin paljon

"Mennään," hän tuhahti, valmiina lähtemään jonnekin, mikä toivottavasti olisi pehmeä lepopaikka.



((Niinpä tietenkin, ei kannata avata ovea sille! Paitsi että taitaisi tuo örmy kyllä vain tulla ovesta läpi, jos sitä ei avaisi, hmm Ja voisin näin etukäteen jossain ilmoittaa, ennen kuin unohdan: minunhan piti joku kuva piirtää palkinnoksi siihen talvikisaan, mutta piirtopöytä alkaa taas sanomaan itseään irti syystä taikka toisesta. Pitää katsoa, jos saan sen helpolla toimimaan taas kunnolla, uuteen kun ei oikein ole varaa Joten jos niin käy, että on rikki, en kyllä mitenkään pysty tekemään mitään lähiaikoina. Että näin. :D))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2011, 21:37

Vastaukseksi saarnaansa noita ei saanut muuta kuin pari vikinää, jonka jälkeen asia jätettiin sikseen. Joko poika ei jaksanut kuunnella tai sitten tuota ei kiinnostanut kuunnella. No, Nimue laski tämän välinpitämättömältä kuulostaneen vastauksen ensimmäisen piikkiin. Tuo nyt tuskin jaksoi edes ajatella, kun meinasi haljeta. No, eipähän eukkoa voinut syyttää siitä, ettei hän olisi ehtoja esille tuonut tarpeeksi jo.
Sitten Tilland vastasikin kysymykseen siitä, missä tuo nukkui.. Siellä missä eukkokin? Sisällään Nimue kavahti ajatusta. Hyi lapsia samassa huoneessa nukkumassa. Ja vielä vastakaista sukupuolta. Kuvottava ajatus.. joskin, Tilland oli jo vähän vanhempi ipana, mitä ne kuolaavat ja kiukuttelevat varhaisteinit. Toivottavasti.
Minä en koskaan nuku Nimue vastasi kylmähkösti, samalla kun Tilland jo ehdotteli menemistä.
Nainen kuitenkin nousi ylös ja johdatti velhonalun pois rakennuksesta.
Matka suuntautui katua pitkin alemmas, kohti hieman syrjäisempiä ja hiljaisempia majataloja. Vaikka Nimue nyt nukkui missä ja milloin vain, jos nyt nukkui, niin uskoi eukko pojan kuitenkin tarvitsevan jonkinlaisen pehmikkeen perseensä alle. Joten, eukko johdatti Tillandin eräälle melko synkähkölle ja hiljaiselle majatalolle.
Matkalla he ohittivat ties kuinka monta kerjäläistä, jotka katsoivat yhä äveriään ämmän valeasussa olevaa velhotarta ja tuon seuralaista anovasti. Valitettavasti kylmäsydäminen eukko ei lämmennyt minkäänlaisille surullisille silmille, olivat ne sitten vanhan miehen tai nuoren lapsen. Nämä kodittomat olivat mitä suurimmalla todennäköisyydellä ennen asuneet länsikujilla, ennen kuin koko kaupunginosa paloi maan tasalle.

Majatalolle päästyä Velhotar kävi pyytämässä isännältä huoneen, maksoi sen ja johdatti Tillandin kyseisen huoneen ovelle. Sisään astuessa kävi ilmi, ettei huone ollut kovinkaan suuri.. saatikka loistelias. Yksi, vaivainen sänky, jonka patja oli varmasti viimeiset päivänsä elänyt. Yksi pienehkö huone ja peseytymistila, jossa tuskin oli edes puhdasta vettä vadeissa. Huonetta valaisi hiipuva tuli takassa, sekä yksi kynttelikkö pöydällä. Ikkunasta näki pimeneville kaduille.
No, nuku Nimue totesi astellessaan sisään ja kävi istumaan nurkkaan, mahdollisimman kauas itse sängystä. Samalla tuo eukko muutti illuusionsa takaisin luisevaksi, karuksi ämmäksi.

// Se tuli väkisin sisään >:
Njomutta, täytyy sitten katsoa mikä sun tilanne sillon on. Toivotaan nyt kuitenkin, että olisit kykenevä lunastamaan lupaukses piirtäjänä, mutta jos ei niin sitten täytyy kysellä jotakuta muuta~ Haluatko silti tuomaroida, vaikka et palkintoja sitten jakelisi? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 06 Joulu 2011, 23:24

Velhottaren kommentti ja varsin suuri paljastus sai ilmeen Tillandin kasvoilla vaihtumaan vatsakivun aiheuttamasta, tuskaisesta mutristuksesta hämmentyneeksi. Toinen ei nukkunut?! Mitä ihmettä senkin piti tarkoittaa! Tietenkään tuo vanha nainen ei mistään aivan normaaleimmasta päästä ollut, ja taisi tuo noitanakin olla varsin voimakas Mutta pelkkä ajatus siitä, että toisen ei kuulemma pitänyt nukkua oli outo ja epäluonnollinen. Toki noidat taisivat aika epäluonnollisia olla joka tapauksessa, mutta tämä oli jo jotain aivan muuta! Tämä majatalo ei kyllä tainnut olla oikea paikka siitä puhumiselle, jokuhan voisi kuulla, eikä pojalla oikeastaan ollut kauheasti halua puhua nyt, vatsaa kivisti ja jalkoja väsytti. Ei minnekään muuallekaan meneminen kauheasti tällä hetkellä innostanut samoista syistä, mutta kai se sitten oli pakollista ja tuska piti kestää. Nimue ei ainakaan odottanut, ennen kuin oli noussut tuolista ja harppoi ulos, aikoen johdattaa Tillandin ilmeisesti nukkumapaikan luo. Eihän toinen tietenkään odottanut, joten nuoremman piti heti reagoida ja mennä mukaan nopeilla askelilla, vaikka se sattuikin

Sekin lyhyt aika, minkä kaksikko oli sisällä syömässä viettänyt, oli tarpeeksi saamaan kadut varsin pimeiksi ja kylmiksi tai no, ainakin pimeämmiksi ja kylmemmiksi, kuin jonkin aikaa sitten. Velhotarta seuraava poika ei voinut kuin vetää kulahtanutta viittaansa tiukemmin ympärilleen heti ovesta ulos astuttuaan ja kylmän ilman iskeytyessä päin naamaa, edes jonkinlaiseksi lämmikkeeksi, vaikka taisi se kyllä aika turhaan olla. Kuitenkaan heidän ei täytyisi täällä kauaa aikaansa viettää, eihän? Ainakin se oli tarpeeksi motivaatiota Tillandille tuon pitääkseen jalkansa liikkeessä, seuraten noidan kintereillä pitkin kylän katuja. Tietenkin kerjäläiset iskivät silmäänsä hieman varakkaammannäköisen naisen kävellessä ohi, mutta eipä kumpikaan kaksikosta kiinnittänyt noihin mitään huomiota Ainakaan sellaista, mitä vähäosaisimmat tahtoivat. Poikahan itse oli hyvin tyytyväinen omaan tilanteeseensa, hän ei viettäisi yötänsä kylmässä ja vastahan hän oli saanut syödä vatsansa täyteen. Liiankin täyteen, mutta kyllä se nälän voitti.

Matka ei mennyt aivan sellaisten paikkojen lävitse, joiden Tilland olisi tahtonut. Selvästikään Nimuella ei ollut mielessä maksaa mistään kalliista nukkumapaikasta, joten tuo kurja johdatti heidät turhankin köyhänoloisille alueille. Ehkäpä olisi ollut parempi valehdella ja sanoa, että hänellä oli paikka, ja sitten johdattaa nainen jonnekin hienompaan paikkaan ja käskeä toista maksamaan Mutta eihän se sillä hetkellä käynyt mielessä! Tympääntynyt mutristus ilmestyi taas pojan kasvoille, tuon tuijottaen hiljaisen murhaavasti kohti sen röttelön isäntää, minne katala noita-akka heidät oli vienyt. Tietenkin pettymys piti johonkin purkaa, vaikka kaikkien onneksi rääpäle piti suunsa kiinni.

Huone ei toki tuntunut mitenkään sen paremmalta sisään päästyään. Se oli pieni ja onneton, sänky näytti siltä, kuin se voisi tappaa kenet tahansa, joka sen päälle uskaltautui istahtaa. Silti se sänky oli parasta, mitä tällä hetkellä oli. Ruokalepo pitäisi ottaa, ja olihan tuonkin patjan olla parempi, kuin katukiveys? Tilland potkaisi kenkänsä jonnekin kauas huoneen nurkkaan, nakaten samoin hattunsa ja viittansa lattialle myttyyn, viulukotelon tuo sentään laski nätisti sängyn läheisyyteen. Poika lysähti sitten sängylle, mikä ei loppujen lopuksi ollut kauhean hyvä idea patjan ollessa ohut ja ehkä juuri ja juuri pehmeämpi, kuin lattia. Makaaminen tuntui kuitenkin paremmalta vatsan mielestä kuin seisominen, joten pari kertaa Tilland kiemurteli sängyllä, etsien hyvää asentoa, vaikka yksikään niistä ei mitenkään kauhean mukava kuitenkaan ollut. Lopulta tuo kuitenkin päätyi vain löhöilemään selällään.

"Mitä sinä sitten teet, jos et nuku?" poika avasi suunsa pitkästä aikaa, katsahtaen päätään liikuttamatta nurkassa istuskelevaa noitaa. Toinen kai tahtoi hänen jo alkavan nukkumaan, mutta loppujen lopuksi häntä ei väsyttänyt vielä aivan niin paljoa Eihän nyt ollut vielä kauhean myöhä edes! Kai, oli hankala arvioida aikaa, kun kadut olivat jo aivan pimeät.
"Tää huone o syvältä," tuon piti kuitenkin vielä lisätä mielipiteensä paikan kunnosta.



((That's what she said? Olisi vähän tyhmää olla tuomari, jos en palkintoa voi antaa KOSKA KAIKKI MUUTKIN TEKEVÄT NIIN BUAA, joten kai sitten kannattaa joku toinen hommata. :D Hauskaa, ongelmat alkoivat sen kuvan piirtämisen jälkeen Selvästikin nyt ovat suuremmat voimat pelissä))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Joulu 2011, 15:59

No, poika otti ja riisui kenkänsä ja päällimmäisen kolttu kerroksensa, lysähtäen sitten ei niin mukavan näköiselle sängylle. Selvästikään patja ei ollut pehmeimmästä päästä, sillä poika etsi tovin jos toisenkin mukavampaa asentoa levätä. Nimue katseli tätä esitystä harvinaisen tympääntyneen näköisenä. Hän ei edes muistanut milloin viimeksi olisi ollut makuuasennossa mistään syystä. Ehkä silloin, kun hänet viimeksi tajuttomaksi lyötiin. Mutta se ei ollut tietoinen horisontaaliseen asentoon hakeutuminen, joten sitä ei laskettu.
Pian Tilland kuitenkin avasi suunsa vastoin velhottaren toiveita siitä, että tuo olisi nukahtanut saman tien. Ehkä olisi sittenkin pitänyt mennä tasokkaampaan hotelliin, jossa tuo olisi voinut vaipua uniinsa heti pehmeälle patjalle päästyään.. no, liian myöhäistä nyt.
Valvon Nimue vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi pojan kysymykseen. Sitä hän näin pääosin teki, ellei sitten suonut itsellensä hetkellistä silmien ummistamista. Kuitenkin, tässä asemassa ei ollut varaa nukahtaa turhan syvästi. Kyllähän Nimue nukkui, joskus. Pakostakin. Mutta koskaan ei eukko makaamaan käynyt, saatikka nukkunut koiran unta syvempää.

Seuraavaksi poika kommentoikin huoneen laatua melko negatiivisin sävytein.
Mikäli huone ei kelpaa, voimme mennä kadulle nukkumaan. Minulle se on se ja sama Nimue totesi, pienen virneen käyden kasvoilla. Tähän oli nyt tyytyminen tai sitten katukivetykseen. Valinta oli Tillandin.
Kerropa, millaisia voimia sinulla on? Oletko edes vielä löytänyt niitä? Nimue kysyi puolestaan kysymyksen pojalta, nyt kun he olivat kahden eikä kukaan kuullut. Tai, saattoi kuulla mutta nyt se ei ollut niin suuri vaara, jos majatalon palvelustyttö oli oven takana kuuntelemassa.

// Thats what she said. Piirtopöytäsi ei kestänyt ylitsevuotavaa seksikkyyttä!
Tillandista mienaa kokoajan tulla Alladin kun kirjotan. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 11 Joulu 2011, 17:40

Sängyllä pötköttelevän ilme vaihtui aikamoiseksi tympääntyneeksi, mutristuneeksi suuksi, jos joku edes sitä pystyi näkemään kasvojen ollessa kohti kattoa.
"Mutta se on tylsää," Tilland vikisi hiljaa, vastustaen toisen ideaa valvomisesta. Niin, tietenkin oli aivan oikein vain laiskotella ja olla tekemättä mitään, mutta se, että oli virkeänä, eikä tehnyt mitään? Kauhea tylsyyshän siitä seurasi! Eihän siinä käytetty aikaa ollenkaan hyödyksi! Mietti poika, joka tällä hetkellä juuri vain makasi sängyllä tekemättä yhtään mitään ja teki aivan samaa jonkin aikaa sitten kaduilla. Mutta se katsos oli hyödyllistä laiskottelua. Iso ero.

Nimue ilmoitti varsin kylmän rauhallisesti, että pojalla ei kauheasti ollut aihetta tai mahdollisuutta valituksiin, saati sitten syytä. Olihan huone varsin kauhea ja sänky epämukava, mutta toinen vaihtoehto oli mennä ulos kylmään ja märkään ja mikä tahansa olisi mukavampaa, kuin se. Siitä huolimatta Tilland sai ottaa nokkiinsa ja tuhahti tympääntyneenä, ärtymyksen paistaessa kasvoilta. Eihän tuo toki pitänyt siitä, kun ei saanut tahtoaan lävitse. Olisihan noita voinut maksaa enemmänkin, että he olisivat jonnekin parempaan paikkaan päässeet nukkumaan! Pojan pitäisi kyllä varmaan olla vain tyytyväinen, että toinen ylipäätään maksoi mitään, olisihan noita-akka voinut vain hylätä hänet, kun laskunmaksuaika tuli, järjestäen nuorelle velholle aikamoiset ongelmat.

"Kai," Tilland tuumasi varsin epävarmana itsekin ja käänsi kasvojaan naiseen päin Nimuen kysyessä nyt taas toisen kyvyistä. Hehän olivat nyt yksin, eikä kukaan ollut katsomassa tai kuuntelemassa, joten kai se oli paras paikka puhua siitä. Silti tuntui omituiselta puhua taikuudesta, eikä loppujen lopuksi kokematon velho tainnut oikein osata niistä selittääkään Mutta hänenhän piti tehdä se jossain vaiheessa, muutenhan oppipoikana olo taitaisi olla varsin rasittavaa molemmille. Laiskasti poika kampesi itsensä irti lässähtäneestä patjasta ja kurotteli sängyn läheisyydessä lojuvaa viulukoteloaan, jonka tuo sitten veti luoksensa. Helpompihan se olisi näyttää taidot, kuin puhua niistä, vaikka ei niistä aikeista Nimuelle kerrottu, joten kaikki varmaan näytti hyvin oudolta.

Hetken mietittyään viulu sylissään, irrotti nuorempi kotelon kantohihnan ja nakkasi sen lattialle itsensä ja noidan välille, pitkän rihman osuessa lattialle miltei äänettömästi. Sen tehtyään Tilland otti soittimensa ulos viulukotelosta ja alkoi laittaa soitinta soittokuntoon, kiristäen jousen jouhet ja tietenkin viulu piti virittää ennen soittoa, missä pojalla ei näyttänyt olevan kauheasti ongelmia eikä siihen aikaa tuhlaantunut juurikaan. Jousi liukui kielten päällä vielä hetkisen, korvien kuunnellessa äänien virettä, ennen kuin ääneen oltiin tyytyväisiä. Tilland otti hieman paremman istumisasennon, sekä vielä yhden kunnon hengenvedon, ennen kuin toi jousen takaisin kielille.

Poika soitti vain jotain, musiikkia mitä voisi kuulla soitettavan monessakin kapakassa, tosin ehkä hieman laiskemmin soitettu versio, kuin mitä tuo yleensä soittaisi. Eihän hän toki jaksanut laittaa kovasti yritystä soittonsa taakse, kun ei kyseessä ollut mikään elämä tai kuolema. Niin, näyttipä jopa siltä, että ei Tillandia niin kauheasti nyt tällä hetkellä soitto innostanut tai kiinnostanut, eihän tuo edes katsonut, mitä teki. Silti, hetken päästä sitä pystyi näkemään, miksi poika alkoi soittaa keskellä yötä ilman mitään selittelyjä. Yhtäkkiä se elottomana sotkuna lattialla maannut kantohihna nosti Päätään? Jos hihnalla päätä edes pystyi olemaan Mutta se nousi. Käärmemäisesti kasa kurotteli kaulaansa, kuin katsoen noitaa, vaikka eihän sillä mitään silmiä edes ollut. Nauha selvitteli itseään sotkusta ja lähti luikertelemaan lattialla, ilmiselvä käärme Jos käärme olisi vain nahkaremmi.



((Hitsi, pitää varmaan lopettaa niin seksikkäiden kuvien piirtäminen, mutta mikään vähempi ei olisi herralle riittänyt. :< Tilland tahtoo olla Aladdin.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Tammi 2012, 12:52

Tylsää. Poika tuntui löytävän kaikesta jotain valittamista. Joskin, ehkä Nimuessa itsessäänkin oli kitisijän vikaa. Noita ei kuitenkaan nähnyt valvomista mitenkään tylsänä vaihtoehtona, päinvastoin. Oli muutenkin hassua kuulla jokseenkin kapinallisen oloiselta nuorukaiselta minkäänlaisia kitinöitä siitä, että valvominen olisi tylsää. Nimue pystyi kuvittelemaan Tillandin kapinoimassa kotonaan äidille siitä, ettei tahtonut mennä nukkumaan.
No, Tilland vastasi kysymykseen epävarmasti. Jäätävän pisteliäs katse kohtasi pojan silmät, kun tuo vihdoista viimein jaksoi vilkaista eukkoa kohden. Kauaa ei kaksikko kuitenkaan toisiaan tapittanut, Tillandin noustessa laiskasti ylös ja alkaen kurottelemaan kohti viulukoteloa. Pienesti nousi kulma eukon luisilla kasvoilla, pojan availlessa koteloa ja pian tuo jo virittelikin viuluaan. Mikäli noita ei olisi osannut päätellä tämän liittyvän jotenkin edelliseen kysymykseen, olisi hän voinut luulla pojan vain sivuuttaneen vastailun ja alkaneen soittaa viulua huvikseen. Tosin, Tilland ei nyt vaikuttanut olevan siinä mielentilassa, että olisi huvikseen viulua vinguttanut.

Poika alkoi soittamaan kapakkaan sopivia sointuja. Nimuelle moinen musiikki ei ollut mieleen, tosin mistä musiikista hän nyt olisi pitänyt? Vaikka poika soitti, ei hetkeen tapahtunut mitään. Kunnes lattialle heitetty kantohihna liikahti, aivan kuin se olisi ollut elävä olento, joka nosti päätään. Pieni virnistys nousi noidan kasvoille. Pojan voimat olivat siis musiikissa. Mielenkiintoista mutta toisaalta hirveää. Se meinasi sitä, että Nimuen oli totuteltava tähän mökään nimeltä musiikki.
Käärmemäisesti liikehtivä kantohihna ei kauaa rauhassa saanut olla, kun huoneen varjoista hypähti kissamainen demoni tuota houkuttelevasti liikkuvaa hihnaparkaa kohden, napaten sen pian hampaisiinsa kuin kissanpoika konsanaan. Demoniksi tuo oli turhankin kissamainen, jos eukolta kysyttiin.
Mielenkiintoista Nimue totesi vihdoin hiljaisuuden jälkeen, samalla kun katse kohosi nyörillä leikkivästä demonista takaisin Tillandiin.
Pystytkö liikuttamaan suurempiakin asioita?


// Seuraavasta seksikkäästä kuvasta sun kone saattaa räjähtää! Tilland lähtee lentämään matolla nyt. ARABIAN YÖHÖN! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 02 Tammi 2012, 17:30

Aluksi tuo vanha, luiseva noita-akka näytti hieman epäilevältä Tillandin touhuja kohtaan, mutta kohta taisi toinenkin ymmärtää, mitä tuo oikein ajoi takaa. Eihän kokematon velhonalku oikein osannut selittää omia kykyjään, asioiden eloon tuomista jossain määrin ja taitoa loitsia musiikin avulla Joten parempihan se oli näyttää. Poika jatkoi silmät kiinni varsin välinpitämätöntä soittamistaan, antaen jousen liukua kielillä miten tahtoi, kunhan lopputulos oli kuitenkin kuunneltavaa. Hihna luikerteli omaa elämäänsä musiikin soidessa, mutta kauaa se ei saanut tehdä sitä rauhassa. Yhtäkkiä varjoista lennähti jotain aivan yhtä varjomaista hihnaa kohti, hyökäten sen kimppuun. Tillandkin oikein säpsähti tuota yhtäkkistä liikettä, ennen kuin tajusi, mikä sen oli aiheuttanut. Se sama, typerä varjokissademonimikälie, jonka poika oli melkein onnistunut jo unohtamaan, kun sitä ei ollut vähään aikaan näkynyt! Kissaotus ei selvästikään ollut voinut vastustaa kiusausta hyökätä hypnoottisesti säpsähtelevän nauhan kimppuun, leikkienkin siis nyt sen kanssa lattialla varsin säälittävään tapaan. Musiikki loppui ja samaan aikaan myös kantohihna palasi liikkumattomaan tilaansa, roikkuen elottomana demonin kynsissä.

"Mää tartten sen, tyhymä! Älä säre!" ärtynyt viulisti suhahti suurelle kissapedolle, eikä näyttänyt lievääkään pelkoa tuota kohti, vaikka kyllä demoni sen verran olisi edes ansainnut. Pelko oli korvattu vain ärtymyksellä tuota kohtaan. Viulu laskettiin sängylle odottamaan Tillandin itsensä alkaessa kurotella kohti hihnaa, yrittäen saada sen pois otuksen kynsistä kuitenkaan itse lähtemättä pois sängyltä.
"Mh?" pojasta kuului Nimuen kysyessä jatkokysymyksen tuon kyvyistä, nuorukaisen kasvojen kääntyessä kohti naista, vaikka käsi vielä yrittikin saada hihnaa.
"En kovin suuria," tuo myönsi jonkin ajan päästä, näyttäen hieman tympääntyneeltä. Kyvyt eivät tepsineet suuriin asioihin, ei kyllä sillä, että Tilland oli kauheasti yrittänyt, mutta Tuo hihnakin ehkä oli pituussuunnassa niitä pisimpiä asioita, mitä hän oli yrittänyt liikuttaa, ehkä se onnistui vain sen takia, koska hihna muuten oli varsin ohut ja kevyt.
"Pystyn liikuttamaan enemmänkin, kuin vain yhtä kerrallaan," hän jatkoi kuitenkin, yrittäen edes hieman saada tyylipisteitä takaisin.



((!!! Nyt kuule varo vähän, ei tuollaista saa sanoa noin vain! Huhhuh kone melkein alkoi savuta! Olisi voinut olla huonoja seurauksia kuule! Mutta periaatteessa matolla lentäminen olisi varmaan mahdollista, jos tuo rääpäle ikinä oppii niin isoja liikuttamaan A whole new world Tillandin ja NimuenMardukin kanssa?!))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2012, 16:48

Tilland ei selvästikään pitänyt siitä, että kissademoni kävi tuon nyöriä retuuttamaan. No, olihan tuo tärkeä ja käytännöllinen esine, joten tuskin sitä demonin raadeltavaksi suostui luovuttamaan. Noita käänsikin katseensa demoniin ja käski tuon antamaan hihnan pojalle. Demonikielellä tietenkin. Demoni teki työtä käskettyä, näyttämättä minkäänlaista vastahakoisuutta toimea kohtaan. Joten, nyöri löysi tiensä kissademonin suusta Tillandin käteen. Mitään kuolaa tai muutakaan eritteitä ei hihnasta löytynyt, eihän demoni ollut itsekkään kunnolla aineellinen olento. Kun naru oli annettu takaisin oikealle omistajalleen, palasi demoni takaisin varjoihin, sulautuen huoneen nurkan varjoihin. Vain punaiset silmät jäivät varjoista tuijottamaan kaksikkoa, tarkkaillen alituiseen jokaista liikettä. Jokaista hengenvetoa.
No, Tilland kertoi ettei pystynyt suuria esineitä liikuttelemaan. Ainakaan vielä. Se oli päällimmäinen ajatus noidan päässä. Vähän harjoitusta tai oikeastaan paljon ja sen jälkeen nuorukainen voisi liikutella esineitä, jolla voisi murskata ihmisiä! Täydellistä. Ehkä tästä miehenalusta olisikin enemmän hyötyä, kuin noita uskalsi odottaa. Poika kuitenkin lisäsi, että pystyi liikuttamaan enemmän kuin vain yhtä esinettä kerrallaan. Tuo ei siis ollut täysin tohelo taitojensa kanssa.

No vähän harjoitusta ja sinusta tulee oiva ammattikuntasi edustaja Nimue totesi melko neutraalilla äänellä, kätkien näin kaiken mahdollisen innostuksensa löytämäänsä velhonalkua kohtaan.
Vain viulullako sinä saat ne liikkumaan? Vai toimiiko taitosi myös muilla soittimilla? Eukko kysyi nojautuen eteenpäin tuolillansa . et taida tietää sitä, vai tiedätkö?

// Hui! Ei puhuta siis siitä enää ikinä! Tillandille turpaani päähän ja kaikki on valmiina! Mattoajelulle mars! Kunnes pedo Marduk tulee ja kidnappaa Tillandin! Siihen loppu se ajelu >: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 06 Tammi 2012, 22:52

Tilland sai kuin saikin kantohihnasta otteen demonin riepotellessa sitä, mutta paljoa se ei asiaa auttanut. Vaikka rääpäle saisikin tarpeeksi voimaa taakseen ollakseen jonkinlainen vastus kissapedon fyysiselle voimalle, menisi nahkarihma mitä luultavammin rikki vetämisestä. Kumpikaan osapuoli ei näyttänyt siltä, että tahtoisi luovuttaa. Nimue kuitenkin tuli hätiin ja sanoi jotakin demonille, mikä kuitenkin auttoi ja teki tehtävänsä: otus päästi kiltisti irti hihnasta, mikä mahdollisti sen vetämisen nopealla liikkeellä turvaan sängylle pois pedon hampaista. Ei sitä välttämättä olisi tarvinnut olla aivan niin vainoharhainen demonin uudesta hyökkäyksestä, se kun sulautui taas hetken päästä varjoihin, mistä se oli tullutkin, kiiluvien. punaisten silmien vain tuijottaen pimeydestä tarkkaavaisina. Tilland tuijotti takaisin aivan yhtä tympääntyneenä, tuhahtaen vastustajalleen ärtyneenä, mutta silti voitokkaana. Kauheasti tuota kissapetoa kohtaan ei enää herunut pelkoa tai kunnioitusta nuorukaiselta.

Nahkahihna oli onneksi säästynyt suurilta vaurioilta pojan sitä nopeasti tutkaillessa varmuuden varalta, ennen kuin alkoi kiinnittää sitä takaisin viulukoteloon, siirtäen huomionsa hetkellisesti pois niin demonista kuin noidasta. Nimuella oli toki kommentoitavaa ja lisää kysymyksiä, mutta oli hankala sanoa, oliko toinen oikeasti vaikuttunut ja oliko sanoissa mitään kehun alkuakaan.
"Mitä oikein luulet," Tilland tuhahti toiselle varsin turhan vastauksen sitoessaan kantohihnan pään solmulle tottuneeseen tapaan,
"Minullahan onkin varmasti kotona kauhea määrä soittimia, mitä osaan soittaa täydellisesti," tuo jatkoi, aivan kuin olisi suuttunut noidan pelkästä kysymyksestä ja tietämättömyydestä. Niin tietämättömyydestä muusikkoja kuin pojan omia hieman maagisempia kykyjäkin kohtaan. Ehkä omalla tavallaan tuo oli pettynyt, koska Nimue ei opettajana heti tietänyt kaikkiin kysymyksiin vastauksia, mutta ehkä hän ei tiennyt olevansa hieman omanlaatuisempi tapaus.

"En minä välttämättä tarvitse viulua, voin liikuttaa niitä vähän ilmankin," Tilland tuumasi, ehkä hieman katuen, että edes aloitti. Tuon voimat ilman musiikkia olivat varsin säälittävä näky äskeiseenkin verrattuna, joten niitä ei kukaan tahtoisi näyttää hyvällä. Eikä se muutenkaan tuntunut luonnolliselta, jos Nimue yrittäisi tarrautua niihin kykyihin liikaa ja opettaa sillä tavalla, molemmat mitä luultavimmin menettäisivät hermonsa.
"Mutta se on helpompi näin. Paljon helpompi."



((Hemmetti Marduk älä aina pilaa kaikkea kaunista. :< Herp derp annan tosi hyviä pätkiä, joihin tarrautua. Jos tulee ongelmia/ideoita niin yksärit odottavat ja autohittaukset eivät minua haittaa. :D))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Tammi 2012, 16:08

Minä en valitettavasti sinun kotioloistasi tiedä, jotta voisin moisia alkaa arvuuttelemaan.. enkä kyllä välitäkään tietää yhtään eukko huomautti Tillandin puuskahdukseen, antaen asian sitten olla. Mistä sitä tietää, jos Tilland olisikin rikkaan perheen poika, jolla oli varaa varastoida soittimia asuntoonsa mielin määrin. Toisaalta, mikäli tuo rikas olisi ollut, tuskin poika olisi täysin pennittömänä lähtenyt kotoaan karkuun. Ken tietää.
Nuorukainen kuitenkin lisäsi, ettei välttämättä tarvinnut viulua esineiden liikuttamiseen. Kuitenkin moinen temppu oli helpompaa musiikin avulla. Noita jäi hetkeksi pohtimaan noita sanoja, pyöritellen jälleen kaikkia mahdollisuuksia päässään. Poika tarvitsi vain harjoitusta todella paljon harjoitusta. Sitten tuosta voisi tullakin jotain. Eukko saattoi vain toivoa, että poika tosiaankin oli innokas oppimaan, muuten tästä tulisi ikuisuusprojekti. Ja niihin Nimuella ei ollut aikaa, saatikka hermoja.

Musiikki voi antaa sinut usein ilmi Joten saat alkaa harjoittelemaan ennemmin tai myöhemmin esineiden liikuttamista ilman musiikkia Eukko totesi, samalla kun vaihtoi pienesti asentoaan tuolissa.
Mutta nyt ala nukkumaan. Minulla ei ole enää mitään sanottavaa sinulle Kävi lähes käskynomainen kehotus nukkumisesta, Noidan sitten hiljentyen niille sijoilleen. Katse kääntyi pois pojasta, tuijottamaan ulos ikkunasta, pimeään. Tuskin Tilland nyt unta saisi, jos joku tuijottaisi. Nimuesta se ainakin kuulosti erittäin epämieluisalta.


// Herpaderpa NUKU SINÄ RIIVIÖ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 4 vierailijaa

cron