Tillandin ilme oli yhtä ärtymystä ja tympääntyneisyyttä tuon tuijottaessa noitaa silmiään räpäyttämättä. Ei sillä, että tuota ärsytti se, ettei akkaa kiinnostanut, ehei. Häntä kiinnosti vielä vähemmän kertoa toiselle, etenkin tuollaisen jälkeen! Olkoot Nimue vahva noita tai opettaja, mutta tällaisissa asioissa toinen ainakin oli tyhmä eikä ymmärtänyt mitään! Köyhänä maanviljelijän poikana Tillandilla ei voinut edes käydä mielessäkään, että kenellekään olisi enemmän, kuin vain yksi soitin Saati sitten, että joku osaisi soittaa enemmän kuin yhtä soitinta. Ainakaan hyvin. Joten selvästikään Nimue ei ymmärtänyt yhtään mitään
Hetken aikaa noita oli aivan hiljaa, joten niin oli poikakin. Ei hänen tarvinnut vastata tietämättömälle mitään tuohon edelliseen, varsin tökeröön mietteeseen, eikä Nimuelta tullut mitään muutakaan suusta ulos. Niinpä Tilland tyytyi vain katselemaan toista hiljaa, mutta ei enää läheskään yhtä ärtyneenä kuin vielä hetki sitten. Kyllä tuo velhonalku näytti olevan aika temperamenttinen tapaus pinnan alla alkoi kiehua helposti, mutta kyllä rauhoittuminenkin näytti tulevan varsin nopeasti purkautumisen jälkeen. Kauaa se ei kuitenkaan jatkunut.
"Mutta-!" Tilland rääkäisi vihaisena, tuo ei todellakaan ollut mielissään edes pelkästä ideasta olla käyttämättä musiikkia taikuuteen. Se ei ollut mukavaa, se ei ollut helppoa, pelkkä idea tuntui mahdottomalta. Ei tuo eukko ymmärtänyt, oli virhe edes puhua siitä! Mitään syitä ei poika kuitenkaan saanut suustaan ulos Nimuen jo käskiessä tuota mennä nukkumaan ja nopeasti. Suu sulkeutui ja kulmat kurtistuivat vielä viimeiseksi, murhaavaksi mulkaisuksi, ennen kuin annettiin periksi. Nuorta väsytti kyllä jo aivan oikeastikin, ei sitä jaksettu tapella eikä tuhlata aikaa typeryksiin.
Sängyllä maannut viulu ja jousi laitettiin tukevasti kotelon suojiin turviin, mikä tiukasti suljettuna laskettiin sitten lattialle viereen nojaamaan sänkyyn, missä se saisi odotella yön yli. Tilland ryömi peiton alle, kääntäen selkänsä noita-akalle, joka oli jo kiinnittänyt huomionsa muualle. Patja oli edelleenkin kova ja muhkurainen, niin kauhean epämukava Mutta eihän poika koskaan ollut eläessään kauhean pehmeässä sängyssä nukkunut, joten kai se inhottava patja tuntui paremmalta hänelle, kuin jollekin muulle. Vatsakin oli täynnä, mikä sai olon niin raukeaksi, puhumattakaan siitä peitosta, joka onnettomasta tilastaan huolimatta lämmitti nukkujaa aivan tarpeeksi. Takkatulen heikosti palavat liekit valaisivat ja lämmittivät, Tillandin silmien seuratessa hypnoottista roihuamista jonkin aikaa, ennen kuin väsymys alkoi ottaa vallan ja pakottaa tuon silmät umpeen
((Hähää, eiköhän ollut tämä peli tässä. Sinulle on edelleenkin nakitettuna se toisen pelin aloitus, suunnitellaan sitä jossain täällä joskus.))
