Lunae argentum || Medai


Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 14, 2011 10:47

Lunae argentum || Medai

Prinsessa Lily Scarlington

Hopeinen täysikuu oli tekemässä nousuaan pimenevälle syystaivaalle. Kylän kadut olivat jo hiljentyneet, vain koteihinsa palaavat työläiset ja kaduilla risteilevät vartijat liikkuivat kylässä. Tosin, kaikki yö kukkujat olivat vasta heräilemässä. Pian kaduilla liikkuisi vartijoiden lisäksi mitä hämärämpää porukkaa ja humalaisempia ihmisiä. Myös yötyöläiset valmistautuivat vuoroihinsa. Tähän aikaan majatalojen sivukujilta saattoi helpostikin löytää vähäpukeisia naikkosia, mikäli kaipasi petinlämmikettä.
Tällä kertaa katuja koristi myös hieman harvinaisempi tapaus. Prinsessa Lily oli poistunut linnan ummehtuneista huoneista ja lähtenyt ulos haukkaamaan happea. Koska Kuningas Harald ja nuorempi prinssi Henry olivat tantereella, ei Lilyn tarvinnut kysellä lupia keneltäkään! Vain vanhempi prinssi, prinsessan setä Donald oli jäänyt linnalle ja piti kuningaskuntaa pystyssä prinsessan kera. Lily oli jo jonkin aikaa ollut sotilaallisessa koulutuksessa, joten Prinsessa halusi päästä testaamaan, pärjäisikö kadulla yksin. Joskin, tuskin mitään vakavaa tapahtuisi. Katuvartijat olivat tietoisia siitä, että joukossa liikkui yksi äveriäs perse, mutta prinsessa oli kieltänyt suoranaisen holhouksen miehiltä, kuin myös naisiltakin.
Ylleen Prinsessa oli vetänyt haarniskansa, jonka hovin paras seppä oli hänelle takonut. Hopean metallinen haarniska kiilsi puhtauttaan katuvaloissa, kertoen siitä ettei sitä asua oltu vielä käytetty itse toiminnassa. Mikä sinänsä saattoi olla erhe. Kuitenkin, nuoren, lapsenmielisen neidon tavoin, Lilyllä oli pakonomainen tarve esitellä uutta haarniskaansa ja asetaitojaan, mikäli tarve vaati.

Ilma kävi yhä viileämmäksi. Hengitys alkoi muuttua pikku hiljaa höyryäväksi. Lily asteli hiljaista katua pitkin eteenpäin. Kovapohjaiset kengät pitivät tasaista kopinaa vasten kylmää kiveä, samalla kun itse haarniska kahisi pienesti joka liikkeen myötä. Kangaspalat ja viitta heiluivat pienesti ilta tuulessa, prinsessan kävellessä eteenpäin. Kypärän hän oli suosiolla jättänyt pois. Tuskin sellaista nyt oman kylän kaduilla tarvitsi! Näin prinsessa ainakin oletti, mutta usein oli todistettu, että prinsessan oletukset olivat väärässä. Naiivi hupakko.

Matka jatkui eteenpäin, pitkin hieman syrjäisempiä katuja. Prinsessa salaa toivoi mielessään törmäävänsä kadulla tapahtuvaan vääryyteen, jotta olisi voinut puuttua tilanteeseen. Voi kuinka ajatuksin siitä sai prinsessan hykertelemään jännityksestä! Mutta kunpa joku edes tarvitsisi jonkinlaista apua.. tai neuvoa. Prinsessa halusi jotain tavallisesta poikkeavaa tähän iltaan!

// Medai tänne~ En nyt valitettavasti keksinyt mitään uber mega hyvää huomion herättäjää, mutta jos haluat, voit tehdä itse huomion herättäjä viestin, niin minä sitten siihen reagoin :3 //

Viesti Ti Marras 15, 2011 6:23

Koko päivän kylä oli ollut täynnä ihmisiä. Ne tuijottivat, halveksivat. Uteliaat lapset kiljuivat hampaat suustaan nähdessään Lenoran kasvot. Tätä nainen ei halunnut, ei ikinä. Päiväsaikaan kylä oli hänelle aivan kammottava paikka.

Aina valoisaan aikaan hänen täytyi vuorata itsensä kankaalla, kietoa kaapu tiukkaakin tiukemmin ympärilleen ja muutaman hetken välein repiä suurta, painavaa huppua alemmas päänsä suojaksi. Hän ei ikinä voisi olla normaali. Hän ei ikinä voisi kulkea pää pystyssä, käyttää hienoja vaatteita eikä jutella vapaasti ihmisille olematta täysin tuomittu suoralta kädeltä. Hänet poltettaisiin. Tällainen luonnoton demoninoita haluttaisiin pilkkoa pieniksi palasiksi ja haudata syvälle maan alle. Lenora ei halunnut ajatella sitä. Se oli liian hirveää.

Elävä kuollut nosti päätään. Hän oli painautunut tiukasti erään rakennuksen seinään kiinni, lähelle nurkkaa. Siellä hänen kaapunsa väri sointui hienosti vieressä olevan kuivuneen pensaan väreihin, ja siellä hän toivoi ettei naiseen kiinnitettäisi yhtä paljon huomiota. Hänen kaapunsa kulmat olivat täysin vääntyneet ja ryppyiset Lenoran puristaessa sitä ympärilleen. Hän painoi päätään mahdollisimman matalalle, jotta huppu pysyisi syvällä hänen päässään suojaten tämän kasvoja.

Lenora huomasi ihmisvilinän laantuneen. Oli ilta. Vihdoinkin ilta. Hän ei tuntenut sitä, mutta hän näki kuinka tuuli puhalsi hänen vieressään olevan pensaan kuivia oksia. Nainen uskalsi nostaa päätään hitaasti, mahdollisimman hiljaa ja varovaisesti. Hän oli pitänyt niskaansa samassa asennossa aivan liian kauan, eikä hän halunnut rikkoa uusiutumattomia luitaan. Hän nojasi päänsä takana olevaan seinään suoristaen nitisevän selkänsä. Lenora kuuli selän rasahtavan muutamaan kertaan, jonka jälkeen hän liu'utti itsensä jaloilleen seinää pitkin.

Hänen kaapunsa oli roskainen ja hiekkainen. Hän ei muistanut koska oli viimeksi pessyt sen. Lenora mutristi suutaan vilkuillen ympärilleen. Hän näki ympärillään samat juopuneet kasvot ja samat lähes alastomat naisten vartalot. He tuntuivat kerääntyvän loppujen lopuksi aina kaikista syrjäisimmille kaduille tekemään ties mitä... Lenoraa inhotti. Oli suorastaan häpeällistä olla sellainen, joka pystyi elämään vapaasti vain pimeän aikaan - aivan kuten nämä humalaiset ja heidän porttonsa. Elävä kuollut huomasi heidän humaltuneen laulunsa ja kovaäänisen naurunsa suuntaavan askeliensa mukana kohti hänen lepopaikkaansa, joten hän kääntyi pois päin ja lähti kävelemään hitaasti, hieman vaivalloisesti kauemmas enää taakseen vilkaisematta. Hän ei viitsinyt kiinnittää heihin huomiota kunhan he eivät huomanneet häntä. Lenoran mielestä tämä oli molempia osapuolia hyödyttävä vaihtoehto.

Nainen käveli hieman nopeammin sekavan naurun muuttuessa yhä äänekkäämmäksi.
"Hei, tyttö!", hän kuuli käheän, huvittuneen, humalaisen huudahduksen takaansa. Lenora hätkähti ja alkoi juosta. Hän ei muista koska oli viimeksi juossut, sillä hän pelkäsi rikkovansa tuon murenevan kehonsa. Nainen veti huppuaan syvälle päähänsä ja vilkaisi nopeasti taakseen, kunnes tunsi törmäävänsä johonkin. Johonkin elävään. Ihmiseen. Lenora kompastui omaan kaapuunsa ja kompuroi kaatuen päin syrjäkatua rajaavaan seinään. Hän jäi maahan makaamaan nostaen hitaasti katsettaan ylöspäin ja näki edessään nuoren, kauniin, arvokkaan näköisen naisen, mutta ei kuitenkaan tunnistanut tätä.
"Anteeksi..." hän sihahti karheasti hampaidensa välistä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Marras 15, 2011 8:03

Humalaisten kansalaisten lisäksi kaduilla ei tuntunut liikkuvan ketään muuta. Tai sitten Prinsessa ei vain osannut sattua oikeaan paikkaan. Oli miten oli, Lily jatkoi matkaansa eteenpäin, pieni, omahyväinen hymy kasvoillaan.
Hymy kuitenkin katosi kun edestäpäin alkoi kuulumaan ääniä, jotka poikkesivat muusta lähes olemattomasta melusta. Humalaisen huudahduksen jälkeen, seurasi hetken hiljaisuus. Hiljaisuutta taas seurasi hahmo, joka ei selvästikään aikonut keskittyä siihen mihin oli menossa. Eipä aikaakaan, kun tuo huppupäinen pakeneva hahmo tömähti suoraan kohti Lilyä. Pieni, huudahduksen ja ähkäisyn välimaastoon jäänyt äännähdys pääsi prinsessan huulilta, tuon ottaessa pari askelta taaksepäin iskun voimasta. Maahan makaamaan jäänyt osapuoli pyyteli anteeksi sihahtaen, saaden Prinsessan kohottamaan kulmiaan pienesti. Kuitenkaan tuo ei ehtinyt edes suutaan aukaista, kun kulman takaa ilmestyi harvinaisen humaltunut mies. Ilmeisesti tämä nainen oli paennut humalaista miestä. Näin Prinsessa teki johtopäätelmänsä.
Jätä hänet rauhaan. Poistu. Emme kaipaa sinun läsnäoloasi täällä Lily totesi harvinaisen virallisella äänellä, saaden juopuneen katsomaan ylempiarvoistaan kysyvästi, joskin mietteliäänä.

Tajuttuaan kuka hänelle puhui, humalainen mies poistui pyydellen anteeksi. Perääntyi suosiolla, kumartaen ja puhutellen arvolle sopivasti. Hyvä, Lily oli jo pelästynyt että tämä kansalainen sattui olemaan sitä ei-niin-tyytyväistä ja monarkiaa kunnioittavaa väkeä. Toisin kuitenkin kävi. Onneksi. Kun humalainen oli poistunut, siirtyi huomio takaisin naiseen, joka häneen oli törmännyt. Tuon vaatteet kertoivat, ettei naikkonen ehkä sieltä rikkaimmasta päästä ollut. Lily ei vielä ollut nähnyt kunnolla itse naisen kasvoja saatikka kehoa, joten ei tuo osannut arvatakaan mikä edessään oli.
Oletko kunnossa? Eikai sinuun sattunut? Prinsessa kysyi, kumartuessaan maassa olevan puoleen, tarjoten kättään tuolle avuksi ylös kampeamiseen.

// täytyy kyllä sanoa, että sun kohdalla en kadu hetkeäkään sitä, että hyväksyin elävänkuolleen foorumille //

Viesti Ti Marras 15, 2011 11:22

Lenora makasi kauhuissaan paikallaan. Hän laski katseensa vieraan kasvoista hänen vaatteisiinsa, joiden pelkkä kiilto olisi saanut vastustajat sokaistumaan. Haarnista näytti uudelta ja selvästi kantajalleen tehdyltä. Se oli niin arvokkaasti tehty selvästi arvokkaalle henkilölle. Lenora muisti ajan, jolloin hän itsekin käytti aatelisväen vaatteita. Ne olivat kalliita ja satumaisen kauniita. Siihen aikaan nuori tyttö ei osannut arvostaa tällaisia hänelle itsestäänselviä asioita.

Elävä kuollut nosti katseensa jälleen naiseen, jonka huomio oli kääntynyt humalaisen miehen puoleen. Lenora oli lähes jo unohtanut häirikkönsä törmättyään tähän nuoreen neitoon. Hän käänsi katseensa miehen puoleen, joka kumarrellen ja madellen perääntyi hitaasti poispäin. Sävy tämän puheessa oli kunnioittava, jolloin Lenora ymmärsi törmänneensä tavallista aatelistakin korkea-arvoisempaan henkilöön. Hän päätään nostamatta tuijotti neidon jalkoja mietteliäänä. Oliko tämä kuningassukua? Liian nuori kuningattareksi. Hänen oli pakko olla Scarlington. Kuninkaalla oli tytär, siitä Lenora oli ainakin täysin varma. Hyvin rakastettu tytär. Elävä kuollut mutristi huuliaan ja nosti katsettaan hitaasti ylemmäs. Hän muisti olleensa noin viidentoista kun kuninkaan tytär syntyi. Siitä oli niin kauan. Voisiko tuo olla prinsessa?

Oletko kunnossa? Eikai sinuun sattunut?
Lenora havahtui hätkähtäen.
"Ei. Anteeksi, neiti", hän sai nopeasti sanottua rahisevalla äänellään. Nainen huomasi toisen tarjoavan kättään auttaakseen, mikä sai Lenora perääntymään kohti seinää. Viimeinen asia mitä hän tässä tilanteessa olisi halunnut oli olla epäkohtelias, mutta jääkylmän kädenkään, saatika sitten luisen käden ojentaminen tuntui vielä huonommalta vaihtoehdolta.

Lenora kirosi mielessään. Kaikista maailman ihmisistä hän kirjaimellisesti törmää prinsessaan pimeällä kujalla! Nainen kapusi harmaata tiiliseinää pitkin luisilla sormillaan ylös yrittäen piilotella käsiään kaapunsa sisällä - harvinaisen huonolla onnella. Hän seisoi nyt selkä puoliksi prinsessaan yrittäen piilotella yhä huppunsa takana, vaikka tiesi ettei hän pääsisi enää pakenemaan. Hän vain toivoi, ettei tuo nuori neito määräisi häntä poltettavaksi roviolla, tuota mädäntynyttä kävelevää ruumista, epäonnistuneen taikuuden tulosta.

Elävä kuollut nosti päätään nähdäkseen toisen kasvot uudelleen varmistuakseen siitä, että tiesi kenelle puhui. Ehkä toivo ei ollutkaan vielä menetetty.
"Olen kovin pahoillani, neiti. Tarkoitukseni ei ollut juoksennella miten sattuu. Enhän aiheuttanut vahinkoa?"

// voi kiitos paljon ! itseänikään ei kaduta että liityin tänne näinkin pitkän tauon jälkeen. paljon oli vaihtoehtoja, mutta hyvä että tänne lopulta päädyin ! //
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Marras 16, 2011 5:54

Hätkähtäen nainen havahtui tähän tilanteeseen. Taisi uppoutua hetkeksi omiin maailmoihinsa, tosin eipä Lily tuota käynyt siitä syyttämään. Itsekin tuppasi silloin tällöin unohtumaan tilanteesta aivan jonnekin muualle. No, nainen kertoi ettei ollut satuttanut itseään. Tai näin hän ainakin väitti. Lily nyökkäsi pienesti hymyillen, mutta hymy muuttui pian kysyväksi kun toinen kieltäytyi avusta. Sen sijaan nainen päätti kavuta ylös tiiliseinää pitkin. Tuon kädet nähdessään prinsessan päässä alkoi raksuttamaan. Nainen ei vaikuttanut ihan.. normaalilta. Selvästi piilotteli itseään, mutta miksi? Jotain salattavaa naisella oli, mutta oliko kyseessä vain ujous vai jotain suurempaa, vaarallisempaa. Ties vaikka kyseessä olisi etsintäkuulutettu murhaaja! Tosin, tuskin murhaaja nyt näin kömpelö olisi.

Pian nainen esittikin vastakysymyksen.
Ei se mitään. Suuremmilta vahingoilta vältyttiin ja sattuuhan noita. Kukaan ei ole täydellinen Prinsessa totesi hymyillen, Tutkiessaan huppupäistä naista tarkasti.
Kuule oletko varmasti kunnossa? Vaikutat hieman.. oudolta. Et kai ole sairas? Tai satuttanut itseäsi aikaisemmin? Haluan vain auttaa, ei sinun minua tarvitse pelätä Lily totesi äänen suorastaan hehkuessa lämmintä ystävällisyyttä, kuten normaalisti. Naiivin ystävällinen prinsessa olikin usein joutunut pulaan jos toiseenkin, juuri luonteensa takia.
Minne olet matkalla? Ehkä voisin saattaa sinut, siltä varalta että ahdistelijasi palaavat? Prinsessa lisäsi, nostaen kasvoilleen sen tutun lempeän hymyn.

// Hyvä että tänne sitten tulit~ Olisi ollut sääli, jos näin taitava pelaaja ei olisi tänne eksynyt >:3 //

Viesti Ke Marras 16, 2011 7:26

Lenora tunsi pientä helpostusta tytön kertoessa, ettei tähän ollut sattunut.
"Kukaan ei ole täydellinen."
Näkymätön hymy nousi epäkuolleen suupieleen ja hän nyökäytti päätään syvään. Se oli totta, vaikka Lenoran silmiin jokainen tavallinen elävä ihminen vaikutti täydelliseltä. Varsinkin tämä ystävällinen nuori neitokainen. Epäkuollut näki prinsessan kasvoissa entisen itsensä tämän ollessa nuori, vaikka ei ikinä yhtä kaunis ollutkaan. Hän näki itsevarmuutta ja arvovaltaa, lempeyttä ja aitoutta.

Neiti kysyi uudelleen oliko Lenora kunnossa. Hän nyökytteli päätään mahdollisimman vakuuttavasti. Hän oli niin kunnossa kuin mätänevään ruumiiseen sidottu mieli saattoi olla. Tyttö kertoi haluavansa vain auttaa. Lenora hymyili jälleen, nyt hieman leveämmin. Hän tunsi kuinka tikit hänen poskissaan nitisivät kiristyessään. Lenora rentoutti nopeasti kasvonsa - hän todella tarvitsisi venyvää lankaa. Nainen ei tosiaankaan ollut itse sairas, mutta hän ei halunnut tietää kuinka montaa sairautta tämä saattoi kantaa. Lenora värähti inhosta.

Nainen kuunteli vieraan ystävällistä avuntarjousta. Lenora mietti hetken huomatessaan ettei ollut menossa oikeastaan minnekään. Hän ei halunnut mihinkään eikä häntä odotettu minnekään. Epäkuollut vilkaisi taakseen huomaten vielä muutaman humaltuneen ääliön ahdistelevan jotakin maksullista naista. Tarjous tuntui omalla tavallaan erittäin houkuttelevalta ottaen huomioon kujalla liikkuvan porukan.

Nainen veti syvään henkeä tasatakseen painetta keuhkoissaan. Hänen kurkkunsa rahisi ja korisi, suorastaan narisi tämän puhaltaessa ilman takaisin ulos. Hän nosti leukaansa korkeammalle nähdäkseen prinsessan silmät. Hän ei tiennyt oliko syrjäinen katu liian pimeä vai saiko tuo nuori neito selvää Lenoran revenneistä kasvoista, mutta hän päätti silti hyväksyä kiitollisesti prinsessan tarjouksen. Hän nyökytteli syvään.
"Se olisi kovin ystävällistä, neiti", Lenora kuiskasi katoavaisella äänellä. Hän köhäisi selvittääkseen kurkkuaan. "Olisi mukava päästä pois tältä kadulta."
Nainen käänsi kasvonsa prinsessan tulosuuntaan. Siellä näkyi kadun pää ja aukeampaa aluetta valaisevat lyhdyt.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Marras 17, 2011 8:02

Neito nyökytteli myöntävän vastauksen prinsessan kysymykseen. Tuo väitti olevansa kunnossa, olkoon niin. Ainakin Lily oli kysynyt. Hetkeen ei kuulunut verbaalista vastausta mihinkään prinsessan lauseisiin, mutta pian tuo neito kohotti hupun verhoamia kasvojaan sen verran, että saattoi itse nähdä seuralaisensa silmät. Samalla myös Lily näki osittain tämän naisen kasvot, osittain ja hämärästi, mutta jokin kertoi ettei kaikki ollut ihan kunnossa Nainen oli parsitun näköinen. Prinsessa yritti huomaamattomasti siristää silmiään että olisi nähnyt paremmin, mutta hylkäsi pian uteliaat aikeensa. Ensinnäkin oli rumaa tuijottaa toista. Toisekseen prinsessa ei oikeastaan tiennyt, halusiko saada paremmin selvää. Se mitä hän luuli nähneensä, ei todellakaan ollut kaunis ajatus. Prinsessa ei siis halunnut olla varma, mitä oli nähnyt.

No, nainen kiitti tarjouksesta, ottaen sen vastaan. Lily nyökkäsi iloisesti saadessaan vihdoinkin auttaa tätä naista tavalla tai toisella.
No, lähdetään sitten liikkeelle Prinsessa tokaisi hymyillen, lähtien sitten kävelemään hitaasti kohti suuntaa, johon nainen oli selvästikin katsonut. Neito sai kuitenkin johdattaa kulkua, Lily käveli tuon vierellä.
Ah, anteeksi En kysynyt nimeänne. Miksi saisin kutsua sinua? Lily tokaisi hoksasi äkkiä, ettei vielä tiennyt tämän naisen nimeä.
Olihan se kohteliasta kysyä toisen kutsumanimeä, vaikkei ehkä tulisi enää koskaan tapaamaankaan tätä naista. Tai no, jos hyvin kävi, niin ehkä heistä tulisi hyvänpäivän tutut.

Viesti La Marras 26, 2011 3:46

// Anteeksi tämä kesto. Meillä meni internet hajalle jostakin syystä melkein koko viikoksi tuossa juuri. : s

No, lähdetään sitten liikkeelle.
Lenora loihti jonkin hymyn tapaisen kuiville huulilleen. Hän nyökkäsi ja tuijotti hetken tulevaa menosuuntaansa, jossa valaistu katu odotti hetkeä, jolloin se saisi valaista elävän kuolleen mätänevät kasvot. Nainen korahti äänettömästi lähtien sitten kävelemään huojuvasti jalkojen ollessa tahmeat ja takkuilevat - Lenoran pitäisi tarkastaa mikä niitäkin nyt riivasi, myöhemmin.

Nainen kuuli prinsessan kysyvän tämän nimeä. Hän ei ollut aikoihin kuullut kenenkään kysyvän sitä. Lenora hymyili uudestaan. Tuntui oudolta lausua se. Hän käänsi lievästi päätään neitoa kohti.
"Lenora Carter", hän sanoi sitten rahisevalla äänellään. Hänen nimensä oli vuosia sitten merkinnyt jotakin, nyt sitä tuskin edes muistettiin - ja jos muistettiin, niin lähinnä luultavasti pahalla. Silti, Lenora ei tuntenut tarvetta salata nimeään, eihän sillä ollut merkitystä. Hitaasti mutta varmasti syrjäkuja lähenteli loppuaan ja valo kirkastui.

Hetken nainen oli hiljaa. Hän ei tiennyt mitä kysyisi takaisin. Neito muistutti häntä prinsessasta, muttei ollut varma. Lenora hymähti hiljaa, kääntyi sitten uudelleen vierelleen kävelevän neidon puoleen.
"Anteeksi", hän sanoi karheasti. "Oletteko te Scarlington?"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 04, 2011 5:09

No, kaksikko lähti liikkeelle kohti valoisampaa katua. Mitä lähemmäksi he pääsivät valoa, sitä selvemmin alkoi näkymään, minkä kanssa Lily oli tekemisissä. Pieni kauhun paniikki alkoi hiipimään prinsessan kurukusta ylös, kun tuo sivusilmällä huomasi, ettei seuralaisena ollut ihan tavallinen ihminen. Tai ainakin sen perusteella, mitä tuon hupun suojista pystyi näkemään. Panikoimaan neito ei kuitenkaan alkanut.. eihän tämä ollut ensimmäinen kerta kun hän näki jonkun, joka mätäni vaikka oli elossa. Ruttokoira, ajat sitten, oli prinsessaan tuttavuutta tehnyt.. Ja vaikka tilanne ja se olento olivat mitä kamalimmat, oli se kuitenkin loppujen lopuksi ollut mieluisa tapaaminen..
Neito esitteli itsensä Lenoraksi. Lily nyökkäsi nopeasti ja nosti kasvoilleen hymyn, joka hetkeksi oli kadonnut prinsessan miettiessä ja ihmetellessä tätä seuralaista. Hän ei halunnut vaikuttaa törkeältä, joten kaikki mahdolliset pelon ja kuvotuksen merkit katosivat tuon hymyn taakse.

Seuraavaksi Lenora kysyi kysymyksen, joka sai prinsessan naurahtamaan pienesti.
Kyllä olen. Lily Scarlington Lily toisti nimen Lenoran jälkeen, samalla kun käänsi kasvonsa kunnolla kohti elävää kuollutta Toivottavasti se ei sinua haittaa. Ymmärrän kyllä, jos et halua minun seurassa tämän enempää liikkua.

// itsekin pahoittelen vähän venymistä, mutta se inspiraatio tosiaan katosi kaamosmasennuksen myötä x.x //

Viesti Pe Joulu 16, 2011 6:02

Mitä valoisampi tuli, sitä enemmän Lenora yritti korjata huppuaan poskensa eteen. Hänen mädäntynyt otsansa oli suurinpiirtein peitossa hupun yläosan ja roikkuvien hiusten alla, joten hän antoi sen olla. Hänellä ei ollut aavistustakaan oliko prinsessa jo tietoinen elävän kuolleen epäihmisyydestä, vaikka yleensähän ihmiset siihen jotenkin reagoivat.

Kyllä olen. Lily Scarlington, Lenora kuuli tytön sanovan naurahduksen saattelemana. Nainen nyökkäsi hymyillen varovaisesti ja käänsi pienestä päätään katsoakseen prinsessan kasvoja.
Toivottavasti se ei sinua haittaa. Ymmärrän kyllä, jos et halua minun seurassa tämän enempää liikkua."
Lenora ravisteli päätään.
"Ei toki", hän sanoi nopeasti. "Minun mielestäni asia olisi lähinnä toisin päin, prinsessa."
Elävä kuollut katseli prinsessan vaatteita, hiuksia ja kasvoja. Hän näytti niin kuninkaalliselta ja ylväältä verrattuna Lenoran rääsyihin ja kutistuneeseen olemukseen. Lilyllä on paljon voimaa ja valtaa, ja se muistutti Lenoraa hänen omista aatelisajoistaan. Nykyään hänen nimensä luultavasti yhdistettiin vain siihen kymmenen vuotta sitten kuolleeseen petturiin, joka kävi salaista kauppaa haltioiden kanssa. Lenora ei vain voinut olla ajattelematta että prinsessa oli samaa sukua niiden kanssa, jotka antoivat käskyn tappaa hänen isänsä.

Lenora astui viimein ulos syrjäkadulta täyteen pääkadun valaistukseen. Hän painoi päätään yhä alemmas ja alemmas.
"Prinsessa..." hän huokaisi sitten nostaen leukaansa ylemmäs. "Minä en ole ihan normaali. Tai elossa"
Lenora katsahti Lilyyn pitäen kättään poskensa edessä.
"Pyytäisin teitä silti armahtamaan minut."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 02, 2012 2:06

Pieni, vaivautunut hymy nousi Lilyn kasvoille, Lenoran todetessa prinsessan sanojen olevan enemmänkin toisinpäin. Toisinaan prinsessa ei halunnut saada arvonsa mukaista kohtelua. Kuten kaikki ylimykset jossain vaiheessa elämäänsä, prinsessakin halusi olla kuin kuka tahansa muu kansalainen. Lily saattoi vain kuvitella, miltä Lenorasta nyt mahdollisesti tuntui kävellä Scarlingtonin edustajan seurassa. Yleensä kuninkaallisten seura pisti ihmisten nöyriksi ja kohteliaiksi, toiset taas eivät reagoineet ylempiarvoisen läsnäoloon mitenkään.. ja toiste taas alkoivat joko heti tuputtamaan omaa politiikkaansa ja mielipiteitä tai vaihtoehtoisesti raivoamaan jostain epäkohdasta tässä yhteiskunnassa tai omaa sukuaan koskevasta epäoikeudesta.

Viimein kaksikko saapui valon täyttämälle pääkadulle, jolloin Lenora aukaisi suunsa, todeten ettei ollut ihan normaali.. saatikka sitten elossa. Prinsessa vilkaisi nyt valossa seisovaa epäkuollutta, näyttämättä minkäänlaisia inhon merkkejä kasvoillaan. Sisällään tuo tietenkin tunsi jonkinlaista pelkoa ja ehkä asteen etovuutta tiedostaessaan, että edessä seisoi mätänevä eläväkuollut. Lenoran viimeisin lisäys sai prinsessan kuitenkin hymyilemään lempeästi.
Meitä on moneen veneeseen mitä lyhyen elämäni aikana olen oppinut, on se, ettei toisen ulkonäön tai rodun perusteella kannata tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä Prinsessa totesi En siis käy sinua tuomitsemaan tietämättä sinusta vielä mitään Toivon vain, että voin luottaa siihen, ettet sinä pahojen aikeiden perässä täällä liiku.
Lily oli tunnetusti nykyisistä Scarlingtoneista suvaitsevaisin. Ei siis ihme, että Lily antoi tällekin luonnonoikulle mahdollisuuden tuntea itsensä jälleen ihmiseksi. Hyväksytyksi sellaisena kun on.



// 24.1. 2012
Kiskaisen hahmokaiseni pooois, kun täällä näyttää olevan hiljaista :/ Ota yhteyttä jos ja kun haluat jatkaa peliä~ //

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö