Do I know you? [sov.]

[Aksutar]

Uros lähti seuraamaan katseellaan kiertelevää naarasta, samalla kun kertoi kuinka oli myös lähtenyt isoveljen perään, koettaen löytää tuon siinä missä kaksi nuorempaakin. No, olihan Sigurd käärmeistä vanhin, ehkä tuon ikä ja huomattava kokemus sai nuoremmat lähtemään veljensä perään. Tiedä sitten mikä siinä oli, että serpentiinit perheyhteisöissä viihtyivät.
Balder kyseli seuraavaksi, oliko Anahita löytänyt Sigurdia. Naaras virnisti pienesti, samalla kun pysähtyi leijumaan veljensä eteen. Vielä ennen kuin naaras ehti avaamaan suutaan, oli Balder esittänyt inhimillisen kohteliaisuuden naaraalle.
Kai se on katsojan silmässä Naaras totesi Täällä ei lohikäärmeiden kauneutta arvosteta.. ainakaan ihmisten puolella.

Mutta mitä tulee Sigurdiin, niin löysin kyllä hänet! Velisemme on haltioiden puolella, ilmeisesti itse kuninkaan lemmikkinä Tosin, täällä hän kulkee nimellä Lounatuuli, en sitten tiedä mistä hän moisen nimen on löytänyt Naaras lähti vastaamaan veljensä kysymykseen, kertoen nyt kaiken mitä vanhimmasta sisaruksesta tiesi.
En tiedä oletko sinä peitenimeä keksinyt, mutta ne ovat harvinaisen käteviä, varsinkin jos ihmisten ilmoilla liikkuu Itse sain uuden nimen erään ihanan ihmislapsen nimeämänä, toisessa valtakunnassa. Siispä kuljenkin nykyään ihmisten ilmoilla nimellä Pumpkin Naaras selitti virnistäen pienesti, kertoessaan oman peitenimensä. Eihän se ollut periaatteessa mikään kovin suuri ihme, moni lohikäärme käytti peitenimiä, sillä jostain syystä tosinimi oli niin pyhä ja tärkeä, ettei sitä jokaiselle kuolevaiselle halunnut kertoa.


// Ei se mitään, hyvää peliä jaksaa odotella~ Tämän pelin jälkeen meidän on ehdottomasti keksittävä jokin peli Dariuksen ja Lanaen kanssa.. Ehkä kolminpeliä Ivyn kanssa, jos Deliankin tunkaisee mukaan? //

[Templer]

Yard

Uros tuhahti hieman kuullessaan, etteivät ihmiset arvostaneet lohikäärmeiden kauneutta. Se oli kyllä totta. Kyllä Yardkin tiesi, mitä seurasi, jos ihminen näkisi lohikäärmeen. Ei monikaan jäisi tutkiskelemaan tuota hienoa ulkonäköä. Ensimmäisenä yksinäinen ihminen saattaisi kutsua apujoukkoja, ihmisjoukko saattaisi taasen jättää ihailut vielä vähemmälle, kun on tilaisuus listiä taas yksi lohikäärme. ja silti jotkut ihmettelevät, miksi lohikäärmeet tuhoavat kyliä?
"Onneksi en ole ihminen, kauneutesi jäisi aivan liian pieneen arvoon." Yard totesi ennenkuin naaras kerkesi edes sanoa mitään Sigurdista. Seuraavathan sanat, jotka toinen päästi pysäyttivät hänen sydämensä. Tai ainakin kyseinen elin jätti pari lyöntiä välistä. Yard ei ensin voinut uskoa, hän oli jo odottanut negatiivista vastausta, mutta toinen olikin vastannut myönteisesti. Yard kuunteli tarkkaan naaraan jokaisen sanan, joka koski hänen veljeään. Vai oli tuo epeli liittynyt haltioihin, kuninkaan lemmikkinä? Sitä Yard ei olisi uskonut, ellei hänen siarensa olisi sitä juuri sanonut. Yard ei kunnioittanut veljensä päätöstä ruveta tällaiseen, mutta kaippa Sigurdilla jonkinlainen syy siihen oli. Itseasiassa Lounatuulella.
"Lounatuuli." Yard toisti ja maisteli nimeä hetken suussaan. Ei se pahalta kuulunut, ihan mukava nimi ja olihan Yard huomannut, että peitenimi ei ollut koskaan pahasta.
"Pumpkin." Uros toisti tämänkin nimen, hymyili sitten naaraalle, toinen oli osannut valita erikoisen, mutta sopivan nimen itselleen.
"On minulla peitenimi, Yard." Uros lopulta totesi. "Äläkä kysy mistä se on mukaan tempautunut, en nimittäin muista. Oli sillä jossain vaiheessa merkitys, mutta usko tai älä, se merkitys menetti arvonsa, kun aloin pitämään Yardia oikeana nimenäni." Lohikäärme tunnusti. "En onneksi ole unohtanut ulvasta ja kaunista syntymänimeäni. Se olisi jo loukkaus itseäni kohtaan." Yard tuhahti itselleen.

"Mutta, siis. Olet löytänyt Sigur- siis Lounatuulen." Yard sanoi ja kierähti kerran naaraan ympäri, vain koska hän oli innostunut, hän voisi nimittäin tavata kummatkin sisarensa yhdellä iskulla.
"Ja tiedät, missä hän asuu." Uros jatkoi, kesken kierähdyksen.
"Joten, pääsisimmekö mitenkään tapaamaan häntä?" Lohikäärme kysyi ja pysähtyi takaisin toisen eteen. Hänen silmistään pystyi varmasti näkemään sen kiiltävän ja innostuneen ilmeen, joka oli ollut kateissa jo monia vuosia. Eihän hänelle ollut hetkeen tapahtunut mitään näin ihanaa.
"Tiedän kyllä, että haltioita ei löydä tuosta vain, mutta eikö ole mitään keinoa? Miten sinä löysit hänet?" yard kysyi vielä tohkeissaan, kunnes antoi toiselle puheenvuoron.

//Koetan vastata mahdollisimman paljon, mutta koeviikot puskee päälle. toivottavasti olet kärsivällinen ^^' ja tietenkin otetaan peli Dariuksen ja Lanaen kanssa! (; Ja jos ivy vain mukaan haluaa/kerkeää, niin vielä parempi!//

[Aksutar]

No, Balder kävi kertomaan, että liikkui tätä nykyä nimellä Yard. Naaras virnisti pienesti veljensä selitellessä, ettei tuon kannattanut käydä kyselemään mistä sekin nimi tuli. Eipä Pumpkin käynytkään, ei hänellä ollut palavaa tarvetta tietää nimen alkuperää. Pääasia oli, että hän tiesi millä nimellä kutsua veljeään. Hänen oli vielä vaikea sulattaa tätä yhteen törmäämistä. Mahdollisuudet tavata kaksi saman poikueen lohikäärmettä samalla mantereella olivat häviävän pienet mutta ilmeisesti mahdolliset.
Yard kyseli, olisiko mahdollista tavata Lounatuuli. Naaraan ilme muuttui hetkeksi miettivämmäksi. Tuo leijaili ilmassa harkiten asiaa, antaen kultaisen katseensa kierrellä maisemia, kunnes katse kiinnittyi takaisin juuri löytyneeseen veljeen.

Eeeiköhän se ole mahdollista En kyllä todellakaan tiedä missä hän on, mutta paras paikka aloittaa etsinnät on varmasti vuorilla. Hän joskus majailee siellä, joskus haltioiden kylässä.. missä ikinä se onkaan. Haluaisitko heti käydä tarkistamassa Mor vuoret, vai oliko sinulla jotain tärkeääkin tekemistä tuolla kuolevaisten keskuudessa? Naaras selitti lopulta, vilkaisten viimeisen kysymyksensä kohdalla alas ihmisten kaupunkiin, jonka rakennuksia saattoi erottaa pilvien lomasta alhaalla.. Näin ylhäältä katsoen, kaupunki olikin suurempi mitä Pumpkin siitä oli aina kuvitellut.
Minä löysin Lounatuulen sattumalta järjestetyssä tapaamisessa Siitä ei sitten sen enempää Naaras sihahti naurahtaen, jättäen omat tapaamiskokemuksensa kertomatta. Eipä niissä mitään ihmeellistä ollutkaan..


// Pahoittelen kakkaa tekstiä x.x //

[Templer]

Yard

Naaras vastasi hieman epävarmasti, että he voisivat löytää "Lounatuulen" eli Sigurdin Mor vuorilta tai haltiakylästä. Nimi Lounatuuli ei ollut vielä tarttunut Yardin kieleen, mutta eiköhän pian osaisi jo käyttää tuota nimeä veljeään kohtaan.. kuten myös nimeä Pumpkin. Uros nyökkäsi varmasti.
"Enpä minä suurempia enää tuolla tee." Hän sanoi ja itsekin viittasi alapuolella siintävään kaupunkiin.
"Sitäpaitsi löysin jo etsimäni." Hän naurahti ja ajatteli, kuinka oli kylän lähellä ajatellut, että tästä ei tulisi mitään.. hän ei löytäisi mitään etsimäänsä, ei mitään tekemistä, mutta nyt hän olikin lyönyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Löytänyt todellakin tekemistä ja jopa kaksi sisartaan.. kuin unta... täydellistä unta. Naaras kertoi, että oli itse löytänyt veljensä jonkin tapahtuman kautta. Siihen uros vain nyökkäsi, koska hän oli liian innokas tapaamaan Lounatuulen, ettei hän oikein malttanut edes olla enää aloillaan.
"Eli nokka kohti Mor vuoria." Uros totesi virnistäen.. ainakin niin kuin lohikäärme pystyy virnistämään.

Yard oli aika varma, missä päin Mor vuoret sijaitsivat, mutta koska hän ei ollut ollut yhtä pitkään Cryptissä, kuin Pumpkin, hän luotti siihen, että toinen veisi heidät perille.. ainakin Yard luuli, että toinen oli majoittunut Cryptiin aiemmin kuin hän, koska ei Yard ollut kovin pitkää aikaa vielä ollut tuolla mantereella.
"Haluatko mennä edeltä?" Yard kysyi, vaikka se oikeastaan oli pyyntö. *He lähtivät suuntaan, jonne Yardkin olisi mennyt, joten hän oli jokseenkin tyytyväinen, että olisi itsekin osannut sinne.
"Miten löysit tänne?" Uros kysyi, jotta matka kuluisi hieman nopeammin, jos he juttelisivat... tietenkin he voisivat myös lentää nopeampaa, mutta Yardilla oli monta kysymystä päässä, joihin hän halusi tietää vastauksen.
"Onko sinulla ammattia? Työskeneteletkö ihmisten taikka haltioiden parissa?" Yard kysyi melkein heti perään toisen kysymyksensä jääden odottamaan toiselta nyt vastausta, koska olisihan tyhmää antaa toiselle montaa kysymystä kerralla pohdittavaksi.
"Sinun ei tietenkään ole pakko kertoa, jos et halua.. onhan tässä kulunut jo pienenoinen tovi kun viimeksi toisemme näimme." Uros sanoi, koska hän ei voinut olla varma, oliko hänen siskonsa pysynyt entisellään.. aikahan muuttaa lohikäärmeitäkin.

//Ei se nyt niin kakkaa ollut. :3 Itselläni ei kovin sujuvaa ja tuossa *pieni hitti, jos et tykkää, niin potkaise, mutta ajattelin, että hän lähtisi liikkumaan.. >____< //

[Aksutar]

Sen pahemmin vitkastelematta, kaksikko lähti lentämään kohti Mor vuoristoja. Pumpkin totta kai näytti tietä, sillä oli itse käynyt jo muutamaan otteeseen vuorilla. Niin kävellen kuin lentäen. Sinne hän osasi suunnata vaikka silmät kiinni. Metsässäkin hän osasi liikkua.. paitsi sitten kun piti pohjoisempaan lähteä. Pumpkin oli kuitenkin ollut melko vähän aikaa Cryptissä, eikä pahemmin ehtinyt tutkia paikkoja. Kun matkaa oltiin taitettu jonkin aikaa, kävi Yard kyselemään kaikkea. Naaras vilkaisi veljeään virnuillen.
Löysin tänne oikeastaan sattumalta.. tarkoituksena oli käydä koko valtakunta läpi nopeasti, josko löytäisin Sigurdin.. mutta sen sijaan löysin jonkun toisen, jonka takia halusin jäädä Pumpkin kävi selittämään Sitten löysin myös Sigurdin.. ja nyt sinut.. Saa nähdä löytyykö vielä lisää sisaruksia ajan myötä.
Pieni ilkikurinen virne käväisin naaraan kasvoilla. Sehän se vasta hauskaa olisi ollut, jos koko pesue löytäisi tiensä tälle mantereelle.

Ja eei minulla oikeastaan ammattia ole.. ihmisten keskuudessa siis. Teen töitä niille jotka sitä tarjoavat. Kuolevaiset kun arvostavat maallista mammonaa, joten sen omistamisesta ei koskaan ole haittaakaan ja onhan se kiva tutkia uusia asioita. Kaikkea ne kuolevaiset keksivätkin Naaras kävi selittämään samalla kun pyöri ympäri lentäessään. Ihan vain huvikseen.
Entäpä itse? Mikä sinut tänne toi? Vai sattumaltako Cryptiin päädyit? Saga kävi puolestaan kyselemään Yardilta, kaksikon lentäessä hitaasti mutta varmasti kohti Mor vuoria.


// Njaaah, eipä tuo mikään maailmaa kaatava hittaus ollut. Kerta se oli tavallaan pakko pistää, jotta tarina etenisi~ //

[Templer]

Yard

Uros kuunteli toista tarkkaavaisesti. Naaras oli löytänyt jonkun toisen.. suuremmin Yard ei kuitenkaan halunnut udella liikoja, ehkä se selviäisi vielä joskus. Pian toinen siirtyikin kertomaan, että oli löytänyt Sigurdin ja sitten.. tietenkin.. hänet. Yard rupesi ajattelemaan toisen sanoja siitä, että jos muutkin sisaret löytäisivät paikkansa Cryptistä.
"Toivotaan parasta." Uros naurahti vastaukseksi.
Nyt naaras pääsi kuolevaisia koskevaan aiheeseen käsiksi ja yard kuunteli tarkasti mitä mieltä toinen heistä oli. Yard tiesi, että hänen näkökantansa oli järkkymätön, ihmiset taikka haltiat.. niistä ei ollut miksikään, eikä heitä tarvittu.
Sitten alkoikin naaras kyselemään, miten Yard oli sinne päätynyt, joten uros alkoi kertomaan tiivistelmää retkestään Cryptiin.
"Pysähtelin useissa paikoissa, etsien teitä, pesästä lähteneitä sisariani. Jäin pariin paikkaan pidemmäksi aikaa, mutta syystä tai toisesta paljastui, että olen lohikäärme ja siellä asuvat ihmiset/haltiat tai muut olennot häätivät minut aina pois. Saavuin lopulta Cryptiin ja koska aijoin tälläkertaa olla varovaisempi, niin sain täältä pesäpaikan.. ja no nyt löysin sinut.. ja pian saan luultavasti tavata Sigurdinkin." Yard sanoi innokkaana.
Yard oli todella innoissaan, hän tiesi, että mitä enemmän he lensivät, sen nopeammin Mor Vuoret tulisivat vastaan ja sitä nopeammin he voisivat katsoa, oliko Sigurd siellä. Melkein huomaamattaan Yard kiihdytti hieman vauhtiaan. Hänestä oli tietenkin mukava vaihtaa kuulumisia Saga Anahitan kanssa.. siis Pumpkinin.. mutta Yard halusi jo tavata veljensä ja mikä parasta: hän voisi luultavasti ehkä voittaa tuon ensimmäistä kertaa..
"Onko Sig- Lounatuuli muuttunut entisisitä ajoista?" Yard kysyi ja vain vilkaisi sisartaan, koska hän halusi pitää katseensa edessäpäin, vuorissa.

[Aksutar]

Yard kävi kertomaan omista seikkailuistaan. Eipä tuon matka kuulostanut eroavan Pumpkinin taipaleesta paljoakaan. Oli kuitenkin onni onnettomuudessa, että he olivat toisensa löytäneet. Ties vaikka Yard olisi jatkanut matkaa Cryptistä eteenpäin. Silloin he eivät olisi koskaan tavanneet. Pumpkinilla kävi kuitenkin mielessä, oliko tämä kaikki järjestettyä? Oliko se vain ansa? Kaikki kävi liian helposti mutta ei Yard ollut koskaan ollut luonteeltaan petturimainen. Ei tuo nyt omia sisaruksiaan möisi. Eihän?
Vuoret lähestyivät lähestymistään. Matkaa ei ollut enää paljoa. Näin lentäen sen taittoikin nopeasti, kun kävellen tai ratsain olisi kulunut vuorokausi, toinenkin.

Yard kävi kyselemään Lounatuulesta jälleen. Pumpkin naurahti pienesti ja vilkaisi virnuillen Yardiin.
Muuttunut? Eei.. kasvanut vain. Paljonkin. Tosin, ei hän paljoa isompi ole mitä sinä, mikäli vertailla haluat. Toivottavasti pian saat itse sen nähdä Pumpkin kävi kertomaan, samalla kun kaksikko saavutti Mor vuorien rinteet.
Suunta vaihtui ylöspäin. Pitkin vuoren rinnettä. Mitä ylemmäksi päästiin, sitä enemmän alkoi ilmestyä luolia ja koloja, joissa varmasti lohikäärmeitä asusti. Niihin ei kuitenkaan kannattanut kurkata.. kaikki lohikäärmeet eivät pitäneet tirkistelijöistä ja Pumpkin halusi välttää yhteenottoja mahdollisimman paljon. Hän itse kun sattui olemaan pienemmänkokoinen lohikäärme, joka ei taistelussa pärjännyt isommilleen. Varsinkaan länsimaalaisille lohikäärmeille. Serpentin keho ei oltu luotu lähitaisteluun jykevien, paksunahkaisten lohikäärmeiden kanssa.
Katsotaans nyt kun muistaisin, mikä luolista oli hänen.. Pumpkin kävi toteamaan samalla kun vauhtinsa hidastui, naaraan käydessä miettimään tilannetta paremmin.

// tuon seuraavassa viestissä lounatuulen mukaan? Jos haluat, voit pistää Yardin tekemään jotain, mikä houkuttelisi louniksen esiin piilostaan :) //

[Templer]

Yard

Naaras kertoi, että Lounatuuli oli vain kasvanut suuremmaksi, mutta muuten entisellään. Tieto ei ollut mitä toivotuin Yardille, koska se tarkoitti sitä, ettei Yard luultavasti voittaisi veljeään koskaan. Hän ei kuitenkaan antanut näyttää pientä pettymystä ulospäin, vaan jatkoi toisen rinnalla yhtä innokaana kuin ennenkin.
Mor Vuoret, lukuisat pesä kolot, mutta Yard tahtoi vain tietää yhden ainoan kolon ja sen asukin.. harmillisesti kuitenkin vain toinen heistä tiesi luolan olinpaikan, mutta senkin muistaminen näytti jotenkin huteralta. Yard lensi hetken edestakaisin katseli kiven harmaata pintaa, mutta koska hän ei ollut kovinkaan kärsivällinen hän tuhahti pienesti ja päästi savukiehkuran suustaan.
Yard antoi katseensa kiertää ympäriinsä, kunnes hän päätti itse tehdä jotain veljensä löytämisen eteen. Hän lähti lentelemään edestakaisin pesäkolojen edessä, virnuili hetken, miettien mitä voisi tehdä.
Ainakin kunnon metakan aiheuttaminen toisi suurimman osan asustajista ulos, mutta luultavasti suurin osa heistä rusentaisivat hänet turhasta häiriköinnistä.
Yard avasi jo kitansa huutaakseen Sigurd, mutta tajusi, että olisi järkevintä käyttää toisen peitenimeä.
"Lounatuuli!" Yard sanoi kovaan ääneen, hän ei karjaissut sitä, eikä aikonut toistaa sitä, koska tiesi, että jotkut lohikäärmeet suuttuisivat vähästä.
"Lounatuuli.. lounatuuli.. lounatuuli.." Yard sanoi veljensä peitenimen aina jokaisella pesäkolon suulla, kun hän lenteli pesien suuaukoilta toiselta toiselle. Välillä hän löi hennosti kallioseinämää hännällään luoden pieniä tömähdyksiä.
Hän ei sinänsä välittänyt, jos muut lohikäärmeet tulisivat ulos ja aikoisivat tappaa hänet, koska hänhän voisi aina lähteä nopsaan paikalta pois.. ja sehän toisi vain mukavaa jännitystä elämään.
Tosin Yard ei tiennyt, mitä Pumpkin tästä hänen tempauksestaan ajatteli.. mutta eiköhän toiselta riittäisi voimaa lentää pakoon.
"Lounatuuli! Etkö tule tapaamaan veljeäsi?" Yard hihkaisi kesken syöksyn. Silloin hän myös jarrutti ja katsoi ulos tulijoita, jotka olivat kuuleet hänen mekkalan.
Sellainen Yard aina oli, innokas toisten lohikäärmeiden kanssa, mutta sai udein toiset tuntemaan suurta ärtymystä.. minkäs uros itselleen pystyi.

//Siinä Yardilta tempaus, eikä mikään järkevin sellainen, kun hän saattaa olla joskus pieni kana-aivo. ;D Ja lounista vaan kehiin! hän saa olla ylpeä(=hävetä silmät päästään) veljestään, joka herättää puolet lohikäärmekansasta. :D//

[Aksutar]

Pumpkin, Lounatuuli


Pumpkin näytti pohtivansa päätään puhki, samalla kun Yard kävi jo turhautumaan odottelun suhteen. Niinpä veli kulta päätti tehdä jotain, mikä ei ollut Pumpkinilla heti ensimmäisenä mielessä. tuo kävi huutamaan Lounatuulen nimeä, käyden sitten tutkimaan läpi koloja etsien siniharjaista veljeään. Naaras katseli kauhulla veljensä puuhia, samalla kun osa tuon häiriköimistä tulensyöksijöistä kävi jopa kurkistamaan ulos luolastaan, miettien pitäisikö häiritsijälle antaa opetus.
Pumpkin oli lähellä lennähtää karkuun sillä samalla sekunnilla, kun ensimmäinen lohikäärme luolastaan kurkisti. Vaikka olikin lajin edustaja, silti naaras mielellään karttoi toisia tulikitoja. Syystäkin, olihan hän naaras ja lajia, joka ei ollut tunnettu vahvuudestaan. Serpentit olivat tunnetusti parempia magiassa, mitä länsimaalaiset lohikäärmeet, mutta magian taitaminen ei ollut kovin suuri ilon aihe kun parikymentonninen kolossi halusi ottaa yhteen.

Yaaard onko tuo nyt kovin viisas veto?! Pumpkin kävi hyssyttelemään veljeään, samalla kun lensi tuon perässä, tosin sopivan välimatkan päässä luolista. Naaras oli avaamassa suutaan jatkaakseen hyssyttelyä, kunnes tuttu ääni kävi karjaisemaan ilmoille petomaisen huudon.
Lounatuuli oli kuullut Yardin huudot. Hän ei kuitenkaan tunnistanut tuon ääntä. Siitä oli jo niin kauan.. Niinpä valkea lohikäärme oli kurkannut ulos luolastaan joka oli huomattavan paljon korkeammalla, mitä Pumpkin ja Yard tällä hetkellä seikkailivat nähdäkseen kuka häntä nimellä kutsui. Kuka kävi väittämään olevansa hänen veli.
Vanhempi sisaruksista saikin nähdä alempana liikkuvan kaksi käärmemäistä lohikäärmettä. Toisen hän tunnisti, Pumpkin. Mutta kuka toinen oli? Siitä piti ottaa selvää.. Niinpä käärme vetäytyi ulos luolastaan ja päästi ilmoille karjaisun, ilmaisten näin olemassaolonsa kaksikolle.
Pumpkinin katse nousi ylös Lounatuulen karjaisun myötä. Kultasilmäinen käärme näki huomattavasti isompikokoisen veljensä laskeutuvan ripeästi vuorenrinteen myötäisesti, pysähtyen muutaman metrin päähän kaksikosta, tarkkaillen molempia terävästi.
Ja kuka sinä luulet olevasi? Lounatuuli kävi lopulta kysymään vihreämmältä tapaukselta, sinisen katseen kohdistuessa tuohon nuorempaan urokseen.
Muut lohikäärmeet päättivät asian olla. Tämä tapaaminen ei koskenut heitä, turha käydä nokkaansa tunkemaan kolmikon asioihin. Turhaan sitä hankkiutuisi tappeluun, kun mitään ei ollut palkintona.


// Yard sinä höyhenaivo <3 //

[Templer]

Yard

Pumpkin ei todellakaan näyttänyt olevan mielissään uroksen tempauksesta, mutta Yard vain virnisti naaraalle leveästi, tuon kysyessä, oliko tuo nyt ihan järkevää. Hänen vinristyksensä pian kuitenkin vääristyi hetkeksi pelokkaaksi ja järkyttyneeksi ilmeeksi , kun uros kuuli karjaisun. Siinä samassa se muuttuikin hieman ihmetteleväksi ilmeeksi, jonka mukana Yardin pää kääntyi katsomaan äänen aiheuttajaa, vaaleaa lohikäärmettä, joka oli juuri parhaillaan tulossa heitä kohti. Yard huomasi veljensä muuttuneen, ainakin näin ulkoisesti ja hän tarkastelikin toista silmät kiiluen herkeämättä, kunnes toinen kysyi töksäyttäen, että kuka hän oikein oli miehiään.
Kun uros kuuli toisen äänen, hän oli kuitenkin varma, että kyseessä oli oikea henkilö. Vaikka toinen ei enää muistuttanutkaan sitä samaa, kooltaan paljon pienempää lohikäärmettä, Yard oli nyt täysin varma, että kyseessä oli Sigurd, mutta kuten hänen pitäisi nyt tottua sanomaan, Lounatuuli.
"Etkä tunnista minua, veliseni!" Yard hihkaisi ja syöksähti lähemmäs toista, ei kuitenkaan kosketus etäisyydelle, hän tiesi sisimmässään, ettei toinen enää tuntenut häntä.. ainakaan näin ulkonäön ja äänen perusteella. Silti jokin osa hänestä halusi "leikitellä" toisen kanssa ja vetää pientä peliä sillä, muistaisiko toinen häntä lopulta. Yard kuitenkin tulkisti sen turhaksi ja hän tahtoi jo nopeasti esitellä itsensä veljelleen.
"Olen Yard, etkä muista vanhaveikkoseni!" Yard naurahti ja lensi nyt edestakaisin toisen edessä ja oli jopa avannut suunsa jälleen näkemisen ilosta. Hetken hän oli vain siinä, ehkä jopa hieman mielipuolisen ilmeen kanssa ja katsoi toista silmät kiiluen ja odottaen, että toinen muistaisi, kunnes hänen omassa päässäkin napsahti ja uros sanoi hieman hölmistyneenä.
"Balder." Hän sanoi kuin lisäten sen edelliseen lauseeseensa. Koska äskeinen oli jopa hieman pilannut hänen innokkuuttaan, nyt yard pysyi asiallisessa ilmeessä ja asennossa. Samalla hän kyllä muistutti, että tässä olisi mahdollisuus koettaa voittaa veli taas jossain.. mutta toinen oli kyllä kasvanut, eikä se kävisi helposti.
"Eikö ole hienoa kun perhe kasaantuu yhteen, pikkuhiljaa!" Yard hihkaisi, eikä oikeastaan antanutkaan toiselle sen enempää puheenvuoroa. Nyt hän kuitenkin hiljeni ja tuijotti toista herkeämättä, kuin pistäen merkille tuon jokaisen liikkeen.

//vastaus \o/ //

[Aksutar]

Pumpkin piti suunsa kiinni ja antoi Lounatuulen ja Yardin hoitaa itse välinsä. Naaras seurasikin tätä jännittyneen varovaista, mutta silti jokseenkin iloista jälleennäkemistä sivummalta. Lounatuuli oli kokoajan valmiina käymään tämän tuntemattoman uroksen päälle, mikäli tuo yhtään lähemmäksi uskaltautuisi. Syöksähdyksen myötä Lounatuuli hätkähti, mutta ei käynyt siltä seisomalta repimään toista palasiksi. Vihreäsuomu esitteli itsensä Yardiksi, kutsuen itseään Lounatuulen veljeksi. Lohikäärme katsoi toista kysyvästi, kunnes uros korjasi nimekseen Balderin. Hetken aikaa ajatukset raksuttivat Lounatuulen päässä, kunnes tuo koki ahaa elämyksen.
Balder. Siniharja toisteli veljensä perässä, samalla kun katseli tuota nyt vähemmän jännittyneenä Kyllä minä sinut muistan mutta en tunne enää.
Tottahan se oli. Ei Lounatuuli tuntenut veljeään enää. Siitä oli jo vuosia, kun he viimeksi olivat tunteneet toisensa. Varmasti molemmat olivat muuttuneet vuosien varrella, Lounatuuli itse ainakin tiesi muuttuneensa valtavasti näiden menneiden vuosikymmenien varrella.

Miksi ihmeessä te kaikki kokoonnutte tänne? Lounatuuli huokaisi lopulta liukuen alemmaksi vuoren rinnettä, lähemmäksi sisaruksiaan Ettekö te tiedä, ettei tämä ole kovin lohikäärmeystävällinen valtakunta?
Ehkä me vain olemme kuten sinä.. Kaipaamme jännitystä Pumpkin tokaisi virnuillen nyt, kun kukaan ei näyttänyt alkavan repimään toisiltaan päitä irti.

// toinen! \o/ //

[Aksutar]

// hiljaiseloa, joten kiskaisen hahmoni pois o3o ota yhteyttä jos haluat jatkaa vielä, tai sitten sovitaan että noi ny jäi chillaan ja vaihtamaan kuulumisia ja se oli siinä //