Do I know you? [sov.]

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Do I know you? [sov.]

ViestiKirjoittaja Templer » 03 Joulu 2011, 13:43

Yard

Yard käveli hiljalleen kohti kylää, vailla suurempaa ajatusta edes miksi. Ehkä hänen aikansa oli vain käynyt pitkäksi tai sitten tämä oli niitä useita kertoja, jolloin hän koetti löytää sisarensa. Pääasia oli, että hän sinne päin käveli ja hyvin hiljaa. Hän ei kiirehtinyt, tiesi alitajunnassaan, ettei tästäkään kylä reissusta jäisi käteen mitään muuta kuin mielipahaa. Hänen hengityksensä huurusi ja kylmä viima hidasti hänen matkaansa entisestään.
Kun kylä lopulta näkyi miehen edessä ja Yard pystyi jo kuulemaan ihmisten huudot hän pysähtyi. Epäröi hetken jaksaisiko sittenkään mennä tuohon kylään, joka oli täynnä vain ihmisiä. Entä jos hän taas menettäisi hermonsa, kun jokin ihminen tulee ja luulee olvansakin jotain. Lohikäärme se oli jotain, ei ihminen, eivätkä nuo ihmiset edes yhteensä. Silti Yard otti pari epävarmaa askelta eteenpäin ja lopulta askeleet muuttuivat varmemmiksi. Mitä muutakaan hän tekisi? Jäisi metsään kököttämään ja odottamaan, että jotain tapahtuisi? Ei, hän oli tehnyt niin jo liian pitkään ja hänen oli pakko päästä pois sieltä. Mitään ei tapahdu jos ei auta asioita tapahtumaan. Mies pääsi pian ensimmäisten putiikkien luo ja hän kohotti katseensa kylteissä, mitä missäkin myytiin. Yard käveli hetken ihmisjoukossa, mutta hänen teki niin mieli lyödä jotain, että hän päätti siirtyä hieman sivummalle, jotta ei sitä tosiaan tekisi, siitä se soppa syntyisi.
Toki hän voisi muuttua lohikäärmeeksi tässä ja nyt, jolloin hän ainakin saisi huutoja aikaan, mutta mitä se hyödyttäisi? Ei mitään, ihmiset kävisivät hänen kimppuunsa ja hänen täytyisi häipyä. Yard tunsi itsensä hyvin ärsyyntyneeksi. Sen varmasti näki jopa hänen kasvoiltaan. Nyt hän olisi voinut helposti lähteä pois, mutta sitä hän ei tehnyt, sillä hän näki hieman kauempana naisen, joka mietitytti häntä. Hän seurasi toisen liikkeitä. Jokin toisessa veti häntä puoleensa, mutta kun Yard toisen kerran ajatteli, se oli vain ihminen. Sitten yhteys tuohon naiseen katkesi, jotkut matkaajat tulivat tuputtamaan hänelle karttoja, kysyivät tietä satamaan. Ensin hän koetti olla kuin ei olisi heitä huomannutkaan ja hän koetti katsoa heidän taakseen, jotta näkisi naisen, mutta matkaajien kartat tukkivat kaiken tilan. Mies murahti otti yhden matkaajien kartan ja repäisi sen kahtia. Matkaajat olivat hämillään ja lähtivät nopeasti pois paikalta, mutta nainen ei enää ollutkaan samassa paikassa.
"No mitäpä tuosta, se oli vain ihminen." Yard mutisi puoli ääneen ja lähti uudestaan kävelemään ihmisjoukossa.

//Aksutarta, Sigurdia ja Anahitaa odotellen (: Ps. Ajattelin vähän sillälailla, jos tuo nainen olisi ollut Anahita, mutta itse saat päättää oliko hän tuolla paikalla juuri tuolloin vai ei. ^^//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Joulu 2011, 16:42

Ilmat olivat alkaneet käymään yhä viileämmiksi ja viileämmiksi. Lunta oli tullut muutamana päivänä, mutta mikään ei ollut vielä pysyvästi jäänyt maahan. Harmi sinänsä, Pumpkin piti lumesta! Harvinaista sinänsä, että lämpimästä yleensä pitävä lohikäärme rakasti myös kylmää lunta. Yleensä niin kevyesti pukeutuva tummahipiäkin oli kyllä joutunut heittämään päälleen vähän enemmän vaatetta. Normaalien asustusten lisäksi yltä löytyi tumman harmaa, paksu ja lämmin viitta ja kaulaa koristi nukkaisen vanha, raidallinen kaulahuivi.
Kuolevaisten arkeen tottunut lohikäärme oli tänäänkin lähtenyt liikkeelle, tekemään töitä joita oli saanut eräältä kauppiaalta torilta. Myyjän apulaisena toimiva tummahipiä olikin jo tuttu näky torin hälinässä. Tuo onnistui aina pirteän naiivilla luonteellaan hämmästyttämään ja piristämään ihmisten arkea. Vaikka näyttikin ihan tavalliselta ihmiseltä, käänsi lohikäärmeen ihmisilluusio silti katseita puoleensa, lähinnä ihonvärinsä takia.

Kun työt oli tältä päivältä tehnyt, oli Pumpkin tavalliseen tapaansa vaihtanut suuntansa kohti vähemmän meluisia katuja. Kumppaniaan tuo ei kuitenkaan vielä lähtenyt etsimään, sillä lohikäärme halusi käydä tervehtimässä katulapsia, joihin oli tutustunut kaduilla nukkuessaan.
Kuitenkin, kävellessään yhtä katua pitkin lohikäärmeelle tuli se tuttu tunne.. aivan kuin joku tarkkailisi. Huppunsa suojista neitokainen katselikin ympärilleen, kunnes huomasi kauempana miehen jonka katse oli epäilyttävästi nauliintunut hänen suuntaansa. Näköyhteys tuohon miekkoseen kuitenkin katkesi, muutaman matkalaisen lähtiessä häiritsemään tuota karttojensa kera. Pumpkin otti tuosta tilaisuudesta hyödyn irti ja katosi nurkan taakse, lähtien kiertämään talojen takaa tuon miehen selän taakse. Jokin tuossa tuntui tutulta.. aivan kuin joku kaukainen tuttu aura, jostain vuosien takaa. Mitään Pumpkin ei kuitenkaan osannut sanoa, eihän hän ollut edes kunnolla nähnyt miestä!

Matka kuitenkin jatkui sivukujia pitkin takaisin suuremmalle kadulle, missä tuo mies jo oli repimässä matkalaisten karttoja riekaleiksi, ilmaisten näin avuliaan olemuksensa. Tummahipiä mutristi pienesti huuliaan ja lähti hiljaa, mutta nopeasti puikkelehtimaan väkijoukon välissä kohti tätä tuntematonta miestä. Vauhti kiihtyi pari metriä ennen kuin Pumpkin saavutti muukalaisen. Päästessään kosketus etäisyydelle, Pumpkin tarrasi tuon miehen kädestä kiinni ja riuhtaisi tuon mukanaan väkimassasta syrjäisemmälle, hiljaiselle sivukujalle.
Seuraatko sinä minua?! Pumpkin kysyi käännettyään miehen kasvotusten itsensä kanssa, alkaen heti vaatimaan vastauksia tuolta niihin kysymyksiin, mitä valkohaiveniseen päähän oli putkahtanut.
Oletko jonkun käskystä täällä?!

// ayee, Eihän sisarukset tunnista toisiaan vale nimillään? Kun Pumpkin ainakin otti tuon kurpitsa nimensä vasta sen jälkeen kun oli lähtenyt kotomaasta, joten Yard tuskin sitä tietää.. mutta koska Yard nimensä olikaan muuttanut? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Templer » 04 Joulu 2011, 17:09

Yard

Nainen tuli uudestaan miehen näköpiiriin, mutta tälläkertaa, toinen olikin hyvin lähellä häntä ja niin mies hetkessä tunsi riuhtaisun, kun nainen vetäisi hänet pois ihmisten katseiden alta. Yard oli ihmeissään, hän availi suutaan kuin kala kuivalla maalla ja vilkaisi vielä pääkadulle, jossa ihmiset vain jatkoivat kulkemistaan, kukaan ei ollut nähnyt mitään.
"Mitä?" Yard lopulta sai suustaan hieman ihmetellen, kääntäen kasvonsa taas naisen kasvoihin päin.
"Siis..." Mies pudisti pienesti päätään saadakseen ajatuksensa takaisin kuntoon. "En minä sinua seuraa." Hän sai murahdettua ja vetäisi käden irti toisen otteesta.
"Enkä minä ottaisi käskyjä vastaan keltään noilta..." yard jatkoi ja mulkaisi pääkadulla ohikulkevia ihmisiä. "hyypiöiltä." Mies päätti lauseensa hiljaiseen kuin itsekseen mutisevaan ääneen. Hän käänsi takaisin katseensa naiseen ja katsoi toisen kiiltäviin kellertäviin silmiin. Mies olisi halunnut nähdä noiden silmien taakse, koska ne näyttivät kaukaisesti tutuilta, mutta ihminenhän toinen vain oli, eikä Yard tutustuisi ihmisiin millään.
"Ja millä oikeudella sinä revit viattomia... ihmisiä tänne?" Yard tiuskaisi, vaikka hän inhosi sanoa itseään ihmiseksi, niin heikoksi olennoksi.
"Entä mitä sinä teet?" Yard kysyi siristäen silmiään.
"Otatko itse käskyjä joltakulta?" hän jatkoi uhmakkaana ja halu polttaa toinen siihen paikkaan oli suuri, hän pystyi melkein tuntemaan, kuinka liekit polttivat hänen kurkkuaan, mutta hän ei tahtonut tehdä sitä. Hän ei vain tahtonut tappaa toista tuohon, vaikka eipä hän siihen olisi ihmismuodossa kyennytkään. Hän tasasi hengitystään ja koetti rauhoitella itseään, ei hän voisi toista satuttaa. Eikä hän itse edes tiennyt miksei sitä halunnut, tai siihen kyennyt.

//Eivät, tai siis Yard muutti nimensä sen jälkeen kun Pumpkin oli lähtenyt... ja lisäsin sen nyt jo tuonne hahmoesittelyyn, eli tarkkaan 425 vuoden iässä hän vaihtoi nimensä, eli oli hän jo aika pitkään maailmassa pyörinyt.//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Joulu 2011, 21:33

Mies oli pihalla tilanteesta kuin lumiukko, ainakin hetken. Tuon ihmetellessä mitä oli tapahtumassa, tuijotti Pumpkin uhmakkaasti pidempäänsä, odottaen että tuo saisi kakistettua asiansa ulos. Pian kuitenkin kävi ilmi, ettei mies häntä seurannut. Vaalea kulma kohosi kysyvästi, miehen jatkaessa ettei tuo ottaisi käskyjä keneltäkään hyypiöltä. Pumpkin vilkaisi pääkadulle siinä missä mieskin. Vaikkei ruudinkeksijä ollutkaan, ei Pumpkinin tarvinnut olla turhan fiksu tajutakseen, ettei tämä mies ollut ihan tavallinen ihminen. Jo pelkkä tapa millä tuo puhui ihmisistä tai no, hyypiöistä kertoi jo siitä, ettei tuo ollut ihmisten ylin ystävä.
Pumpkin kurtisti kulmiansa Miehen kysymysten myötä. Pieni tuhahdus karkasi naisen huulien välistä, samalla kun tuo risti kätensä protestoiden puuskaan.
Minä en ota käskyjä keneltäkään! Tuhahti vilkaistessaan toiseen Joskin, yksi käsky houkuttaisi toteuttaa juuri nyt.

Et taida olla ihan tavallinen kuolevainen sen aistii sinusta.. lisäksi puheesi hyypiöistä antaa sinut melko selkeästi ilmi Pumpkin totesi virnuillen Ehkä minun pitäisi luovuttaa sinut virkavallalle!
Ei Pumpkin sitä oikeasti aikonut tehdä. Olihan hänkin friikki kuolevaisten keskellä, ei hän nyt toista kaltaistaan susille heittäisi. Mutta lohikäärme näki tämän helpommaksi tavaksi lähestyä tätä aihetta miehen kohdalla.
Mikä ikinä sitten lienet?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Templer » 14 Joulu 2011, 20:12

Yard

Yard yllättyi naisen hyvin vahvasta vastauksesta, hän ei ottanut käskyjä keneltäkään. Toisinsanoen, naisen vastaus muistutti hieman miehen vastausta, mutta Cryptiin mahtui monta saman aatteen ajattelijaa. Nainen huomasi hänen olevansa joku muu, kuin yksi heistä, tavallisista tallaajista, joita pääkuja vilisi. Eipä mies loppujen lopuksi sitä ollut suuremmin peittänytkään. Ei hänellä kuitenkaan ollut aikomustakaan sanoa suoraan mikä oli.
"Virkavallalle? Luuletko, että ne saisivat minut kiinni." Yard kysyi naurahtaen ontosti, mutta hän ei todellakaan tahtonut sotkea muita ihmisiä sotkuun mukaan, koska jos hän paljastuisi lohikäärmeeksi hänen olisi ehkä taas muutettava tai ainakaan hän ei voisi esiintyä enää yhtä vaivattomasti ihmisten keskellä.
"Mitä itse siitä hyötyisit? Et mitään, saisit yhden outolinnun pois pesästään, vai oletko jonkin sortin kummajaisten etsijä, joka haluaa jokaisen ihmetyksen pois kylästä?" Uros murahti hieman hermostuneemmin, mutta ei antanut sen näkyä liian selvästi ulospäin. Toinen sai hänen olonsa vaivaantuneeksi, koska nyt asia virkavallan usuttamisesta hänen kimppuunsa alkoi jo panikoittaa lohikäärmettä sisältä päin, olihan hän kokenut miltä tuntuu, kun ihmiset saavat tietää lohikäärmeestä, tässä kylässä tuskin otettaisiin suurta petoa vastaan avosylin.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Tammi 2012, 13:44

Pumpkin naurahti miehen sanoille.
Virkavalta täällä on melko pätevää friikkien nappaamisessa. Heillä on jopa omat rykmentit lohikäärmeiden kaatamiseen! Pumpkin toitotti, ottaen esiin nyt ihan vain omasta kokemuksestaan lohikäärmeiden kaatoryhmän, jonka itse kenraaliin Pumpkin oli aikanaan törmännyt. Sillä miehellä täytyi olla jotain supervoimia. Ei kukaan normaali ihminen osannut tunnistaa illuusiossa olevaa lohikäärmettä tuosta vain!
Ja mitä minä hyötyisin? Saisin mahdolliset kummajaisten metsästäjät omasta niskastani pois! Lisäksi friikkien ilmiantamisesta on kuulemma luvattu palkkioita. Tummahipiä vastasi ristien kätensä puuskaan kapinallisesti. Aivan kuin he olisivat olleet vanha pari, joka riiteli siitä, kuka lukisi iltasadun lapsille tänä iltana.

Ehkei ollut maailman viisainta mainita sitä, että saisi kummajaisten etsijät omilta niskoiltaan pois. Saihan siitä jo vihiä melko selvästikin ettei nainen itsekkään ihan tavallinen tallaaja ollut. Tosin, Pumpkin pystyi aina syyttämään tummaa ihonväriään. Jo se laskettiin friikin piirteeksi tässä vaalearotuisessa yhteiskunnassa!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Templer » 02 Tammi 2012, 18:34

Yard

Naisen ensimmäinen tokaisu lohikäärmeistä sai miehen valppaaksi, tuskin toinen olisi ottanut juuri tuon ulvaan rodun ihan sattumalta esimerkiksi, vai olisiko? Mies siristi silmiään ja hän tuijotti toista hetken hiljaa, kunnes vastasi toisen seuraavaan lausahdukseen.
"Omasta niskastasi?" Hän toisti ja antoi katseensa kiertää yhä uudelleen toisen päästä varpaisiin, kuin etsien jotain, joka ilmiantaisi mikä toinen oikeasti oli, mutta mies ei nähnyt mitään muuta erikoista kuin naisen tummemman ihonvärin ja oudohkon pukeutumistyylin, mutta mistä Yardkaan voisi tietää miten ihmiset pukeutuivat. Itse hän rakasti vain olomuotoa ilman vaatteita, ilman ihmisen kehoa.
Oli toki mahdollista, että toinen tarkoitti tummaa ihoaan, mutta mies ei ollut rasisti, jos puhuttiin ihmisten erilaisuudesta, hän ei nähnyt tummahipiäistä yhtään sen erilaisempana kuin vaaleahipiäistä, kummatkin olivat ihmisiä, jotka olivat alhaista rotua kaikki.
"Palkkio?" Yard kysyi hieman naurahtaen ontosti. "Tietenkin! Te ajattelette vain rahaa! Ihan sama montako "friikkiä" kuolee, kunhan siitä saa rahaa! On lohikäärmeilläkin elämä!" Yard puhui hyvin kiivaasti, hän olisi halunnut karjua, mutta turha huomioni herättäminen olisi virhe, hän jopa tiesi, että oli virhe puhua lohikäärmeistä, mutta olihan toinenkin niistä puhunut... puhunut heistä.
"Jos olisit nähnyt yhdenkään uljaan lohikäärmeen, voisit jopa ymmärtää heitä!" Yard puuskaisi ja tiesi, että oli juuri paljastanut itsensä, ainakin sen, että hänellä oli jotain suhteita lohikäärmeisiin... mutta mitä sitten? Nainen alkoi käydä hänen hyvin lyhyen ja pingoittuneen kärsivällisyytensä rasitteeksi ja Yard halusi vain häipyä paikalta. Siksi hän käänsikin kylkensä naista kohti ja otti pari askelta kohti pääkatua.
"En tiedä sinusta, mutta minua ei kiinnosta jutella kanssasi enää." Hän sanoi jyrkästi toivoen, että toinen ataisi hänen vain mennä.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2012, 21:40

Pumpkin ei vastannut mitään miehen kysyessä hänen omasta niskastaan kommentista. Tummahipiä vain tuijotti muukalaista, tuon alkaessa puhumaan palkkiosta ja siitä, kuinka he ajattelivat vain rahaa. Koko ajan tuo oli puhunut ihmisistä, aivan kuin he olisivat täysin toinen laji mitä tämä mies itse edusti. Joko tuo oli surkea vale-asussa pysyjä tai sitten tuo suorastaan halusi, että hänet tunnistettaisiin friikiksi.
Miehen murjaistessa kommenttinsa lohikäärmeistä, ei Pumpkin voinut olla puuskahtamatta raivoisasti. Naaraan sisällä alkoi keittämään jo pelkkä tämän humanoidin asenne. Tiesikö tuo edes mistä puhui?!

Lopulta mies totesi, ettei pitänyt tummahipiästä. Eikä halunnut edes jutella tuon kanssa. Miehen matkatessa kohti pääkatua, kiukku kiehui naaraan sisällä. Se kiukku, mitä tuo ei itse pystynyt kontrolloimaan. Niinpä nainen otti muutaman nopean askeleen, pistäen sitten juoksuksi. Pumpkin juoksi kohden tuota miestä, kunnes lopulta tarrautui tuohon kiinni ja muutti samalla muotonsa lohikäärmeeksi, lennähtäen sitten alta aikayksikön taivaalle. Normaali kuolevaisen silmä tuskin edes erotti punaista lohikäärmettä, joka suhahti ylös korkeuksiin niin nopeasti. Jälkeensä tuo jätti vain mystisen ilmavirran, joka kävi sivukujalta pääkadulle. Sitä saisivat ihmiset ihmetellä.
Koko tuon ajan naaras piti kiinni tästä miehestä. Edes yläilmoissa serpentiini ei päästänyt irti miehestä. Ei hän tuota halunnut tappaa. Kun Pumpkin oli varma, että korkeutta oli tarpeeksi niin etteivät ihmiset edes nähneet korkealla taivalla liitelevää lohikäärmettä hidasti naaras vauhtiaan ja käänsi kultaisten silmiensä katseen mieheen kourissaan.
Älä sinä ala minulle saarnaamaan siitä, miltä me lohikäärmeet näytämme Naaras sihisi kidastansa, samalla kun tuijotti napakasti miekkosta.


// Yyy autohit että saadaan tarinaa eteenpäin >: Heitä kivellä jos et tykkää //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Templer » 06 Tammi 2012, 23:56

Yard

Mies tunsi töytäisyn ja seuraavaksi asiat tapahtuivatkin aikasta äkkiä. Nainen tarrautui häneen kiinni, muutti muotoaan ja samassa he olivatkin kiitämässä ylöspäin järkyttävää vauhtia. Eihän tuo nyt kovin erikoiselta olisi tuntunut, mutta kun Yard ei ollut yhtään varautunut tuollaiseen äkkinäiseen ilmaan kohoamiseen, oli hänen niskansa naksahtanut jokseenkin ikävästi ja ilmavirta piti huolen, ettei uros nostaisi päätään, ennenkuin he olisivat tarpeeksi korkealla ja lohikäärme päättäisi, että he olivat tarpeeksi korkealla.
Kun tuo kohta tuli vatsaan ja vauhti hyytyi, sai Yard viimein nostettua päänsä ja hän siirsi kullanhohtoiset silmänsä kohti toisen kellertäviä silmiä. Hetki kului hitaasti, mies tuijotti noita silmiä, tuota lohikäärmeen ruumista, kuin se olisi hänelle tuttu. Sitten toinen avasikin kitansa ja päästi ilmaan lauseensa. Yard kohotti toista kulmaansa kysyvästi ja naurahti sitten hieman.
"En tarkoittanut loukata sinua." Yard sanoi mahdollisimman kohteliaana. Hän voisi paljastaa itsensä nyt, mutta koska toisen ote oli pitävä, uros ei ollut varma pystyisikö hän muuttumaan omaksi itsekseen, ilman, että olisi aiheuttanut itselleen taikka toiselle jonkinlaista vahinkoa. Ainakin, jos toinen ei irrottaisi otetaan, vaikka hän muuttaisi muotoaan, jolloin hän jäisi hyvin epämukavaan asentoon.
"Haluaisitko nousta hieman ja tiputtaa minut sitten?" Yard kysyi, koska tiesi, että jos toinen tekisi kuten hän pyysi hänellä olisi hieman tippumisvaraa, ennenkuin hän muuttuisi lohikäärmeeksi, näin ainakaan ihmiset eivät näkisi häntä.
Mutta miksi toinen edes tekisi kuten hän pyysi? Hänhän oli ollut kauhean töykeä, joten Yard koetti keksiä toista tekniikkaa.
"Eikun siis..." Hän sanoi äkkiä ja tuijotti noihin keltaisiin silmiin.
"Saga Anahita?" Uros kysyi varovasti, hiljaa, kuin kuiskaten. Jos hän nyt lausui väärän nimen, toinen luulisi häntä tyhmäksi tai joksikin ihme tyypiksi, joka höpötti mitä sattuu. Jos taasen tuossa oikeasti oli hänen sisarensa, Yardilla olisi paremmat mahdollisuudet päästä irti otteesta ja vaihtua mukavempaan ulkomuotoon.

//En heitä, hyvä vain näin, että joku edes saa tätä peliä eteenpäin, kun itse en näköjään osaa. Sitäpaitsi, en minä tuollaisista pikkuhiteistä niin välitä, kunhan Yardia ei tapeta tai tanssiteta ympäri kyliä. ;)//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Tammi 2012, 00:25

Yllättäen miehen asenne muuttui, tuon nähdessä minkä olennon kanssa oikeastaan oli tekemisissä. Pumpkin tuijotti silti närkästyneenä tätä pienempää olentoa, miettien mikä tuo mahtoi olla miehiään. Pian tuo kuitenkin pamautti kysymyksen, mikä sai tuiman ilmeen muuttumaan kysyväksi.
Miksi ihmeessä minä niin tekisin?! Lohikäärme kysyi mieheltä, kummastellen tuon mahdollista itse tuhoisuutta Tai ehkä tuo osasi lentää, tavalla tai toisella? Ken tietää, eihän Pumpkin yhäkään ollut varma mikä tämä olento oli. Tosin se oli varma, ettei mies tavallinen kuolevainen ollut. Ei sitten millään!

Miehen seuraavat sanat saivat naaraan tiukentamaan otettaan tuon ympärillä. Tämä tuntematon mies tiesi hänen tosinimensä? Miten? Kuinka? Mistä?! Tuliset silmät katsoivat tuota miestä, aivan kuin olettaen tuon kertovan juuri nyt vastauksen kaikkiin kysymyksiin, jotka valtasivat naaraan pääkopan.
Mistä tiedät nimeni? Naaras sähähti vaativasti hampaidensa välistä, samalla kun kita siirtyi uhkaavasti lähemmäs tuota miestä Kenenkään ylimääräisen ei pitäisi tietää tosinimeäni täällä. Mistä tiedät sen?!


// Seuraavaksi Pumpkin vie Yardin tanssilattialle! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Templer » 07 Tammi 2012, 15:11

Yard

Eihkei nimen mainitseminen ollutkaan niin hyvä ajatus, toinen vain tiukensi otettaan ja tivasi, mistä toinen tiesi hänen nimensä. Yard tunsi olonsa vieläkin tukalemmaksi, muttei voinut olla hymyilemättä, ainakin toisen nimi oli Saga Anahita, eikä nimi ollut yleinen, paitsi jos hänen sisarensa oli ruvennut levittelemään nimeään ympäri maailmaa. Mutta miksi hän olisi niin tehnyt? Uros koetti avata suunsa, sanoakseen jotain, mutta hän ei ollut varma mitä sanoisi. Silti hänen olisi oltava nopea sanoissaan, koska ote hänen ympärillään oli tiukka ja se puristi hänen keuhkojaan kasaan, joka teki hengittämisestäkin hieman vaikeampaa.
"Olet..." Yard aloitti, mutta tajusi, että olisi tyhmää aloittaa suoraan väittämisellä, että toinen on hänen sisarensa. Luultavasti tuo vain luulisi hänen valehtelevan ja paiskaisi hänet maahan, taikka kärventäisi hengiltä.
"En ole ylimääräinen." Uros sanoi ja kohotti katseensa takaisin toisen kellertäviin silmiin.
"Olen... Balder." Hän sai sanotuksi ja toivoi, että toinen muistasi hänet... jos tässä nyt kyseessä oli se Saga Anahita. Hetki tuntui taas ikuisuudelta, hän ei yhtään tiennyt, mikä olisi toisen reaktio asiaan.
"Olen veljesi." Hän lisäsi ja puristi silmänsä kiinni, jos toinen ei uskoisi häntä, taikka tuntisi ketään Balder nimistä veljeä, hänet ristittäisiin kummassakin tapauksessa valehtelijaksi, eikä kukaan pitänyt heistä.
"Jos päästät irti voin todistaa sen." Yard lisäsi niin nopeasti kuin pystyi ja jäi odottamaan toisen reaktiota.

//Ei kai sentään? :o repesin nyt pahemman kerran 8D //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Tammi 2012, 16:40

Mies väitti, ettei ollut ylimääräisten listalla. HAH! Varmasti oli, jos Pumpkinilta kysyttiin. Kullankeltaiset silmät tuijottivat yhä vaativan näköisenä miestä, tuon kohottaessa katseensa lohikäärmeen silmiin. Miehen seuraavat sanat saivat kaikki ajatukset pysähtymään naaraan päässä. Balder Tuttu nimi. Mistä hän sen tiesi? Ei tästä valtakunnasta. Ei edellisestäkään. Jostain kaukaa menneisyydestä. Vuosien takaa. Pian mies täsmensi olevansa Anahitan veli. Lohikäärmeen ilme muuttui hämmästyneestä epäileväksi, joskin pientä yllätyksen riemua saattoi nähdä silmäkulmassa. Naaras ei kuitenkaan sanonut vielä mitään, vaan tuijotti miestä mietteliäänä.

Ei tuo voinut valehdella, eihän? Tuollaista tietoa tiesi vain asianomainen itse! Mies pyysikin päästämään irti itsestään, jotta voisi todistaa äskeiset väitteensä todeksi. Naaras aprikoi hetken, kunnes nousi metrin jos toisenkin ylemmäs ilmassa. Lopulta naaras päästi irti miehestä, heittäen tuota pienesti ylöspäin ilmaan, ollen valmiina syöksymään tuon perään jos miekkonen nyt lähtisikin tippumaan kohti maankamaraa pahemman kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Templer » 24 Tammi 2012, 20:19

Yard

Naaras ei ollut ensin uskoa häntä, ainakin siltä se näytti. Meni hetki, hiljaisuus. Hyvä, että mies uskalsi edes hengittää, koska hän odotti mitä toinen sanoisi.
Lopulta naaras vastasi hänen pyyntöönsä nousemalla vielä korkeammalle, siitä mies oli hyvillään, koska hänen olisi vaikea muuttaa muotoaan niin nopeasti, ettei hän putoaisi tarpeeksi lähelle kylää, jolloin ihmiset erottaisivat hänet lohikäärmeeksi. Ilman vastus oli kova, kun hän kohosi hetken ilmassa, mutta hän ei jäänyt odottamaan putoamistaan, vaan hän muutti muotoaan. Tunne, joka valtasi hänet, oli sanoinkuvaamattoman ihana. Hän sai oikean olomuotonsa takaisin, mutta vielä hänen olisi saatava tasapaino näin yllättäen kohdalleen. Hetken uros vielä putosi, ei kauaa, mutta tarpeeksi niin, että jos ihminen nyt sattui tarkkailemaan taivaalla olevaa pientä pistettä, hän voisi huomata sen saavan jonkinlaista muotoa, lohikäärmeen muotoa. Silti uros sai tasapainonsa hallintaan tarpeeksi nopeasti, joten hän pystyi nousemaan takaisin turvalliselle korkeudelle.
Yard teki ilmassa pari silmukkaa, koska hän oli yksinkertaisesti onnellinen siitä, että sai taas olla omassa olomuodossaan. Uros pysähtyi naaraan tasolle ja katsoi toista silmiin hetken.
"Tunnetko minut nyt?" Hän kysyi naurahtaen, vaikka ei ollutkaan varma, tuntisiko tämä häntä, olihan heidänkin eroamisestaan jo kulunut tovi. Tuskin toinen kuitenkaan täysin oli unohtanut häntä.
"En olisi uskonut löytäväni sinua!" Lohikäärme sanoi, eikä hän voinut peittää hymyään. Hän oli oikeasti iloinen sisarensa tapaamisesta.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Tammi 2012, 12:34

Kullanhohtoiset silmät tarkkailivat miestä, joka nyt lähti tippumaan kohti maankamaraa. Naaras lähti laskeutumaan hiljalleen tuon perässä, ollen yhä valmis syöksähtämään apuun, mikäli tuo nyt oikeasti meinasi maahan murskautua. Ei Pumpkin nyt sentään tuolle kuolemaan toivonut! Mies kuitenkin todisti sanansa todeksi, muuttaen muotonsa lohikäärmeeksi. Tuolla serpentillä kesti hetken aikaa etsiä tasapainoa, mutta pian lisko liihotti takaisin naaraan luokse, esitellen tutun uljasta ulkonäköään. Nyt kun naaras näki Balderin oikean muodon, osasi Pumpkin yhdistää nimen ja kasvot.. Vuosisatojen takaiseen velikultaan, joka oli jäänyt taakse kotimantereelle, naaraan lähdettyä omille teille.

Ilo kasvoi naaraan kasvoilla, tuon yllättäen syöksähtäessä kohden veljeään ja kietoutui tuon ympärille hetkeksi, pörröttäen eturaajoillaan tuon kultaista harjaa.
Balder! Kyllä minä sinut muistan Veli kulta! Pumpkin sanoi riemuissaan päästäessään irti Balderista ja lähti kiertelemään tuota ympäri.
Miten sinäkin tänne olet eksynyt? Naaras kysyi, puhuen monikossa olihan Balder jo toinen samasta pesueesta, johon Pumpkin oli törmännyt Cryptissä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Templer » 05 Helmi 2012, 18:22

Yard

Vihdoin naaras tunnisti hänet. Uros säikähti hieman, kun toinen kietoutui hänen ympärilleen, mutta sitten Yard tajusi, että eihän kyseessä ollut mitään vaarallista taikka vakavaa. Lohikäärme tunsi olevansa onnellisempi kuin pitkään aikaan. Toinen pörrötti hänen hiuksiaan ja päästi sitten hänestä irti. Nyt Anahita rupesi kiertämään häntä ympäri ja Yard koetti seurata toista katseellaan.
"Lähdin etsimään Sigurdia ja sinua lähtösi jälkeen ja no kiertelin paikasta toiseen, kunnes täällähän minä." Uros sanoi ja hymyili yhä. Hän ei ollut pitkään nähnyt toista lohikäärmettä ja tässä ei ollut mikä tahansa lohikäärme, vaan hänen sisarensa... hänen rakas siskonsa. Yard ei tiennyt, mitä Anahita tarkoitti sanoessaan "sinäkin", mutta hän arveli toisen tarkoittavan, itseään ja häntä.
"löysitkö sinä hänet?" Uros kysyi pirtesäti.
"Siis, löysitkö Sigurdin?" Yard täsmensi. Lohikäärme katsoi hartaasti ja pitkään toista, mittaili naarasta katseellaan ja palasi aina kiiltäviin silmiin.
"Enpä olisi uskonut sanovani tätä, mutta olet kaunis siskoseni." Yard sanoi lopulta, hän näki toisen pitkän ajan jälkeen ja olihan se edes hieman kohteliasta sanoa noin, mutta ei uros sitä siksi edes sanonut. Hänen edessään lenteli juuri nyt, hyvin kaunis lohikäärme, koska viimeksi kun Yard oli siskonsa nähnyt, ei tuo ollut kerennyt kasvaa täyteen pituuteensa.

//Anteeksi viivästyminen.//
Templer
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron