Kirjoittaja Ylva » 28 Tammi 2012, 13:04
((ei tuo mitenkään lyhyt ja tönkkö ollut XD Koeta parantua))
Ylva hymyili vinosti hupun varjoista miehen kaksimielisille kommenteille ja kohautti lopulta olkiaan tuon viimeiseen kysymykseen. "Se on tapauskohtaista", nainen huomautti. Sitäpaitsi naisen taktiikka lopettaa uhrinsa oli muuttunut paljon vuosien varrella. Ei ollut enää yhtä julma ja tunteeton, mitä oli joskus ollut. Sanomatta kuitenkaan sen enempää tummaverikkö seuraili sarvipäätä eteisaulan kautta yläkertaan äänettömänä kuin varjo. Oikealle ovelle saavuttuaan Ylva katseli sitä hetken ja laski lopulta kätensä ovenkahvalle. Nainen painoi kahvaa ja raotti ovea varovasti jääden kuuntelemaan sisältä kuuluvia ääniä. Varmistuttuaan ettei sisällä ollut ketään hereillä avasi ovea enemmän, niin että kaksikko pääsisi luikahtamaan sisälle.
Ovi avautui pieneen oleskeluhuoneeseen, josta johtu ovet kylpyhuoneeseen ja itse makuuhuoneeseen. Nainen hiipi huoneen poikki makuuhuoneen ovelle, joka oli kätevästi auki. Kurkattuaan sisälle nainen kirosi mielessään. Oli löytänyt uhrinsa, mutta oli löytänyt myös tuon vieressä makaavan naisen, joka kaikesta päätellen oli tuon vaimo. Jos suloposki heräisi, heräisi koko loppu talokin, eikä todellakaan halunnut sitä. Ylva joutui pohtimaan tätä käännettä hetken, mutta kaivoi lopulta viittansa monista salataskuista esille pienen pullon ja rievun. Kaatoi pullosta pisteliään hajuista ainetta rätille ja laittoi pullon huolellisesti takaisin. Seuraavaksi murhaajatar hiipi sisälle makuuhuoneeseen naisen puolelle sänkyä ja painoi liinan naisen suun ja nenän päälle. Vaaleahiuksinen nainen säpsähti hereille, tuijotti hetken kauhuissaan vierasta tummaa hahmoa kunnes tuon silmät muljahtivat päässä ja nainen näytti vaipuvan takaisin uneen. Ylva hymähti hiljaa ja heitti rätin lattialle kädestään samalla kun siirtyi uinuvan uhrinsa luokse.
Ylva katseli hetken nukkuvaa miestä, otti tikarin käteensä ja yllättävää kyllä tökkäsi miestä tyhjällä kädellään. "Nouse ylös, jollet halua kuolla sänkyysi", nainen totesi tylysti ja sai miehen silmät rävähtämään auki. Nainen laski rauhallisesti tikarin terän miehen kurkulle tuon aikoessa alkaa mesoamaan ja nosti toisen kätensä etusormen huulilleen. "Shh, et kai halua herättää vaimoasi?" nainen sanoi, vaikka tiesi, ettei nainen heräisi tällä hetkellä vaikka koko seinä räjähtäisi taivaan tuuliin. Mieheen se tuntui kuitenkin tehoavan ja tuo kampesi lopulta itsensä ylös Ylvan antaessa tuolle tilaa liikkua. Naisen kannustamana talon isäntä liikkui oleskeluhuoneen puolelle kutsumattomat vieraat perässään.
Oleskeluhuoneessa mies tuijotti vangitsijoitaan epäilevästi ja jonkinlainen tunnistuksen pilkahdus alkoi kehkeytyä tuon päässä mihin sai ikävän vahvistuksen Ylvan heittäessä hupun päästään ja hymyillen varsin julmasti miehelle. "Kerrataas tilanne. Minä tapoin tässä joitakin vuosia sitten isäsi. Sinä päätit kostaa ja palkkasit murhaajan tappamaan minut", Ylva rupatteli samalla kun asteli huoneessa olevan asetelineen luokse, jossa komeili miekka, joka vaikutti enemmänkin koriste-esineeltä kuin käyttöesineeltä. Ylva otti sen käteensä tutkaillen sitä tylsistyneenä samalla kun piti uhriaan silmällä. "Kosto on hyväksyttävää, jopa suotavaa, mutta vain pelkuri lähettää jonkun toisen asialle", nainen totesi ja nosti katseensa mieheen ja asteli tuota lähemmäs viskaten säteilevän miekan miehen jalkohin. "Ota se. Olen tässä nyt, joten toteuta kostosi, jos pystyt", nainen totesi ja levitti jopa kutsuvasti käsiään. Mies näytti empivältä ja vilkaisi huolestuneena sarvipään suuntaan. "Hän ei puutu asiaan. Enkä jaksa odottaa koko yötä." Nainen huomautti pieni ärtyneisyys muuten niin pelottavan tyynessä äänessään. Tiesi, että oli toiminut yllättävällä tavalla, mutta naisella oli tähän omat syynsä. Miehen napatessa miekan vikkelää lattialta, naisen huulille ilmestyi tyytyväinen ja leikkisä hymy, jonka saattelemana veti esille oman, mustateräisen miekkansa.
Taistelu ei tulisi kestämään kauaa. Vaikka nainen ei ollut mestari miekan käytössä oli tuolla silti monen kymmenen vuoden kokemus sen heiluttamisesta, jonka rinnalla aatelisherran iskuyritykset vaikuttivat säälittäviltä. Ylva kierteli kaikessa rauhassa mieltä jaellen tuolle aina välillä härnääviä iskuja ja muutamia naarmuja. Kissa, joka leikki saaliillaan. Lopulta kuitenkin kyllästyi siihen eikä aatelismies ollut saamassa kostiaan, joten nainen yksinkertaisesti iski tarkan iskun miehen miekkakäteen saaden tuon pudottamaan aseensa. Suoranainen paniikki lehahti miehen kasvoille sen seurauksena ja tuo yritti epätoivoisesti pakittaa karkuun höpöttäen samalla jotain säälittävää perheestään. Ylva hymyili tälle anelulle kylmästi. "Olisit ajatellut sitä ennen kuin lähdet uhkaamaan henkeäni", nainen huomautti tyynesti ja kepeällä iskulla aukaisi miehen kaulan, jolloin tuon sanat hukkuivat korinaan. Mies tarttui kiinni kaulastaan samaan aikaan kun tuo jo kaatui polvilleen ja siitä lattialle. Naisen mustateräinen miekka oli täysin puhdas, sen terä oli imenyt veren itseensä ja näytti loistavan silkkää mustuutta. Ylva laittoi miekan huotraansa ja kääntyi kumppaninsa puoleen. "Sinuna etsisin ne rahat, jotta pääsemme lähtemään täältä".