Murhaajan murhaaja (varattu)


Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Tammi 29, 2012 2:23

Illidan seurasi naista oleskeluhuoneeseen. Nyt kaksikko oli todella lähellä tulevaa uhria jonka Ylva saisi hoidella itse. Kyllä hän ansaitsi kostonsa. Illidan seurasi Ylvaa aina oikeaan makuuhuoneeseen asti, kunnes sarvipää laskeutui rentoon kyykkyistuntaan vasten oven lähellä olevaa seinustaa ja jäi mielenkiintoa puuhkuen katselemaan Ylvan tapaa murhata uhrinsa. Ovelaa, Ylva tyrmäsi ensin uhrin vaimon jonkin sortin aineella joka vei hengittäjältänsä tajun. Ylvan toiminta kyllä kieltämättä vakuutti sarvipään, itse tuo ei käyttänyt minkäänmoisia huumaustaktiikoita. Tässäkin tilanteessa Illidan olisi vain äänettömästi hiipinyt sängyn viereen ja iskenyt tikarin nopean äänettömästi isännän kurkkuun pystyyn iskulla joka veisi heti toiselta hengen.

Sitten Ylva siirtyi itse pääuhriin. Nainen toimi nopeasti ja lopulta varjosti uhrin oleskeluhuoneen puolelle. Illidan kohottautui rennosti ja seurasi äänettömin askelin kaksikkoa, sulkien makuuhuoneen oven kiinni perässään äänettömästi. Enää sarvipää ei mennyt kyykkyyn, vaan jäi seinää vasten nojailemaan katsellen alkavaa näytöstä. Illidanin makuun Ylva hoiti kaiken liian mahtipontisesti, Illidan itse olisi jo aikoja sitten lopettanut isännän kivuttomasti sekunneissa. Kukin tavallaan. Uhri sai pian Ylvan miekaniskun miekkakäteensä, jolloin odotettavasti miekka tippui. Puolidemoni seurasi tilannetta edelleenkin tyynen rauhallisena. Kauaa ei kestänyt kun aatelismies jo saikin kuollettavan miekansivalluksen Ylvalta, kaula aueten. Illidan katsoi verta vuotavaa kurkkua niin kauan kunnes uhri oli liikkumaton. Kuollut lihakasa vain.

Illidan nousi oitis ylös, ehti juuri ja juuri kuulla Ylvan sanat kun tuo jo luiskahti äänettömästi takaisin makuuhuoneeseen. Aatelismiehellä oli paljon vihamiehiä joten pelkoakin varmasti löytyi; mies säilytti rahojansa aivan varmasti lähellä yösijaansa. Äänettömästi Illidan kalusi makuuhuonetta, aloittaen yöpöydänlaatikoista. Lopulta sarvipää tiirikoitsi sängyn päädyssä lattialla lepäävän kirstun, josta paljastui kiitettävä määrä kultaisia kolikoita. Pieni virne nousi Illidanin suupielille kun tuo otti taskustaan nahkaisen rahapussinsa ja laittoi siihen tarkalleen sen määrän rahaa mitä aatelismies oli palkkamurhaajalle luvannut. Illidan ei ollu ahne, tuo tahtoi vain rahaa elääkseen. Kohta täysinäinen rahapussi lepäsi taas Illidanin taskussa.

Illidan vilkaisi Ylvaan, katsoi oliko tuo vielä paikalla. Mies virnisti pienesti, heilautti hieman kättään Ylvalle ja käveli sitten makuuhuoneen ikkunan luo. Illidan avasi sen, vilkaisi vielä Ylvaan ja hyppäsi sitten ikkunan kautta talon vieressä kasvaavaan isoon tammipuuhun. Sarvipää laskeutui ketterästi tammen runkoa pitkin aina maan tasalle asti. Kuin vaistomaisesti Illidan palasi samaisen puutarhahökkelön luo jossa puolidemoni ja Ylva olivat hetki sitten olleet. Illidan päätti odottaa hetken, josko Ylva vielä poikkeaisi samaisen kohdan kanssa. Puolidemoni oli kieltämättä tyytyvinen äskeiseen keikkaan, niin erikoinen se kuin oli normaaleihin työpäiviin verrattuna. Illidan tahtoi vain kysyä oliko Ylva mielestään saanut tarvittavan koston.

Viesti Ke Helmi 01, 2012 12:47

Ylva katseli miehen puuhia lähinnä kuitenkin kuunnellessa ettei talosta vain kuuluisi heräämisen ääniä tai askelia käytävässä. Ilidian löysi etsimänsä ja kääntyi vielkaisemaan naisen suuntaan, jolloin tuo hymyili vinosti miehen kädenheilautukselle ja katoamiselle ikkunasta. Ylva muljautti silmiään ja pudisti hieman päätään huvittuneena. Nainen heitti rennosti hupun päähänsä ja asteli huoneen poikki ikkunalaudalle vilkaisten siitä ulos. Nainen virnuili itsekseen miettiessä omia tekemisiään. Olisi voinut poistua sieltä mistä tuli, mutta se näyttäisi turhan kömpelöltä tuon apinan jälkeen. Sitäpaitsi, Ylva osasi kiivetä, ei vain koskaan ollut tykännyt siitä eikä kuitenkaan ollut Niin ketterä. Tosin, tätä ei koskaan myönnetty ääneen tietenkään. Ainakaan vakavissaan.

Nainen kiipesi ikkunalaudalle ja loikkasi puuhun laskeutuen sen avulla alas maankamaralle. Kieltämättä tämä tapa oli nopeampi ja ainahan alaspäin pääsi. Nainen hiipi äänettömällä pihalle paikkaan, jossa oli aikaisemmin demonin tavannut ja hymyili itsekseen viittansa varjossa astellessaan paikkaa kohti, jossa puoldemoni näköjään seisoskeli. "Joko eksyit?" Ylva kysyi mieheltä selvästi laskien leikkiä, mutta piti äänensä matalana ja se kuulosti hyvin mielenkiintoiselta ottaen huomioon naisen äänenlaadun. Sanat kuuluivat kyllä helposti miehelle, mutta pidemmälle ääni ei kantanut. Nainen kallisti päätään sarvipääkumppanilleen ja laski toisen kätensä uumalleen. "Sehän sujui mukavasti. Molemmat saivat mitä halusivatkin", tuo totesi kysymys äänessään, mutta hymy naisen huulilla rikkoi sen vakavuutta. "Kiitos sinun, ajattelin vaihtaa maisemaa. Vähemmän vihamieliseen kaupunkiin", nainen sanoi ja tuon ääni muuttui vielä huvittuneemmaksi viimeisten sanojensa myötä. Moni ei tainnut jakaa tätä näkökulmaa sinänsä. "Tule toki tapaamaan, jos satut sinne eksymään. Eiköhän sinulle käyttöä keksitä, kultaseni", nainen huomautti samalla kun asteli pihaa ympäröivän aidan luokse. Nainen vilkaisi vielä puolidemonia olkansa yli ja tälläkertaa se oli nainen joka pääsi virnuilemaan tuolle ennen kuin katosi näköpiiristä. Toisinsanoen nainen kiipesi normaaliin verrattuna varsin ketterästi aidan ylitse ja tiputtautui toiselle puolen lähtien astelemaan katua pitkin kadoten nopeasti talon varjoihin viittansa ansiosta.

((pelasin tän nyt, jos haluat erilaisen toteutuksen niin muutetaan XD ))

Viesti To Helmi 02, 2012 12:42

[ Lopetus oli aivan perfecto :3 ]

Eikä aikaakaan kun Ylva ilmestyi samalle paikalle mihin Illidan oli hetkeksi jäänyt odottamaan. Pieni hymähdys kantautui puolidemonin suupieliltä naisen puhuessa eksymisestä. Toinen sitten osasi härnätä sanoillaan, mutta Illidanista se oli pikemminkin hauskaa. Puheenaihe siirtyi hyvin nopeasti äsken suoritettuun keikkaan ja Ylvan kommentti sai Illidanin nyökkämään. "Jep. Sehän meni oikein rattoisasti.", sarvipää vielä ikäänkuin varmasti nyökkäyksensä puhuen rauhallisesti ja melko hiljaa ettei mahdolliset ohikulkijat kiinnittäisi sen enempää huomiota. Eihän se nyt kiva olisi jos joku satunnainen öinen matkaaja huomaisi kaksi epäilyttävän näköistä tyyppiä lähellä rikkaan porvarin taloa.

"Hyvää matkaa sitten vain. Minä liikuskelen vähän siellä sun täällä, itse en siis osaa edes määritää minkä luokittelen omaksi maisemakseni. Katoan siis... jonnekkin", Illidan puhui pieni ystävällinen hymy maskinsa takana. Ylva sanoi viimeiset sanansa ennen lähtöänsä ja lähti sitten pihaa ympäröivän aidan luokse. Illidan ei sanonut mitään, mutta Ylvan vilkaistessa olkansa yli taakseen puolidemoni virnisti takaisin hyvin tavanomaisesti. Pian Ylva oli kadonnut näköpiiristä ja Illidankin päätti ottaa hatkat maisemista, ennen kuin hälyttävä murha huomattaisiin. Ketterästi Illidan kapusi lähimpään puuhun ja lähti latvastosta hyppien lähimmille katolle, kadoten lopulta maisemista.
Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö