Multaa varpaissa //JÄISSÄ//

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Multaa varpaissa //JÄISSÄ//

ViestiKirjoittaja Ivy » 13 Loka 2011, 01:46

Pisantheuma

Ilmassa tuoksui sade. Ei mikään ihmekään, aamulla oli satanut ja suurin osa kyläläisistä oli pysytellyt kotona sisätiloissa ja ne, joilla ei sitä ollut, pysyttelivät katonharjojen alla odottaen, että aurinko pääsisi pilkahtamaan sadepilvien välistä.
Yksi näistä olennoista oli vaalea haituvainen enkeli tyttö, joka katseli silmät rakosella taivaalle selkä kiinni seinässä neljän muun, häntä itseään nuoremman lapsen kanssa.
Pisa uskoo... että se loppui nyt. Nuori enkeli tyttö sanoi viimein sulkien raskaalta tuntuvat silmänsä ja lapset, joidenka odottavaiset katseet olivat vaihdelleet jo hetken tyhjän taivaan ja pidemmän tytön välillä, kirkastuivat ja pian muuten niin tyhjältä vaikuttava piha raikasi lasten ilakoinnista ja hippa leikistä, vaikka halvat kulahtaneet kengät saattoikin liukastuttaa nuo turvallensa minä hetkenä hyvänsä märän soran ja mukulakivien päällä.
Pisantheuma, näiden ja monen muun kodittomien lasten suojelusenkeli, joka tällä hetkellä näytti illuusionsa ansiosta jokseenkin normaalilta ihmiseltä, ei itse lähtenyt mukaan iloiseen mellakkaan vaan tyytyi nuuhkimaan märän maan hajua ja tunnustelemaan samaa tavaraa varpaidensa välissä.

Leveä, lähes kuolaavainen mielihyvän hymy levisi Pisan kasvoille varpaiden päästessä sukeltamaan kylmään, märkään, mutta ennen kaikkeaan pehmeään maahan. Kengistä hänellä ei ollut tietoakaan eikä hän sellaisia halunnut, ellei aivan pakko ollut. Nyt siis oli hyvä aika ottaa ilo irti paljasjalkaisuudesta, ennen kuin lumi peittäisi maan. Lapset, joista suurin osa oli jo lähtenyt omille teilleen kun isosiskon valvovat silmät olivat muualla, olivat tottuneet pellavapään pilvilinnoiluun keskellä päiviä ja siksi yksi, itsensä nokkelaksi tunteva poika juoksi Pisan luokse kietaisten pienet käsivartensa tuon luisevien jalkojen ympärille, herättäen tuon takaisin todellisuuden.
Pilaat petuniat! Poika hymyili harvahampaista hymyä ja Pisa katsoi ensin alas poikaan hämillään ja sitten jalkoihinsa, todeten ettei poika tosiaan narrannut. Jonkun kukkapenkki oli nyt enemmän tai vähemmän myllätty.
Pisa... taisi pilata jo. Pellavapää korjasi pojan aikamuodon ja naurahti astuen katonharjan alta kostealle soralle oikomaan ensin koipiaan ja katselemaan ympärilleen samalla kun korjasi kieli ulkona olilleen laskeutuvia vaatekappaleensa solmuja joka esti tätä valahtamasta alas. Valitettavasti Pisa ei ollut voimakas saatikka älykkö, joten solmut kestivät vain lyhyen ajan ja poika, joka katseli tuota epätoivoiselta näyttävää operaatiota ennen kuin kaiveli rikkinäistä taskuansa ja ojensi nyrkkinsä kohti Pisaa.
Se on aarteeni... Mutta sinä saat sen! Poika sanoi tomerasti, selkä suorana kuin sotilas ja avasi nyrkkinsä ja Pisa tuijotti nyt pientä puista pyykkipoikaa pojan kourassa.
...Pisa saa!? Ihan omakseen? Enkeli tyttö kyyristyi osoittaen itseään siltä varalta, että toisia samannimisiä henkilöitä olisi vaikka kuuloetäisyydellä. Poika nyökkäsi ponteikkaasti ja Pisa hyväksyi tuon pienen lahjan, sitoen pienen vaatenipun kiinni uudella asustuksellaan ja pyörähti pari kertaa ympäri testaten tuon pitävyyttä.
Todetessa, että vaatekappale pysyi nyt paremmin ylhäällä, enkelityttö kiitti poikaa joka pian hyppelehtikin jo tiehensä vanhempien sisarustensa luokse ja Pisantheuma itse kääntyi suuntaan missä oli aikaisemmin havainnut tutun näyn.

Enkelityttö oli ensin aikeissa huutaa ystävänsä nimeä, mutta perui aikeensa ja sen sijaan lähestyi miestä hiljaa toisesta kuvakulmasta. Uskoessaan ettei häntä ollut huomattu, Pisa tapautti tätä pari kertaa nopeasti olalle, kääntyen sitten nopeasti selin mieheen.
Ei ollut Pisaaaa...! Nuori enkelityttö kielsi peittäen jo valmiiksi kiinni silmänsä käsillään ja leikki, ellei hän näkisi Fredericoa, niin ei tämäkään näkisi häntä, vaikka selin päin jo olikin. Tämä oli tietenkin silkkaa hulluttelua ja Pisa tiesi sen itsekin jotenka tämä siis kääntyi olkansa yli katsomaan enkeli kollegaansa hymyillen miedon leveää hymyään ja naurahti kevyesti Narrasin.

//AKSU HOBONSA KAA TÄNNE \o//
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä 28 Tammi 2012, 17:21, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Loka 2011, 13:50

Frederico

Päivä oli lähtenyt käyntiin sateisena ja jokseenkin masentavana. Kadun kulmia kuluttava kodittomien suojelija oli vaellellut sateessa pitkin tyhjiä, aution oloisia katuja. Vastaan oli tullut vain satunnaisia ohikulkijoita ja tietenkin vartijoita, joiden oli hoidettava osansa katupartiossa. Rähjäisestä kadunkuluttajasta nuo eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneet, joten Frederico sai rauhassa jatkaa matkaansa aina kun peltimiehiin törmäsi.
Latinon aamu kului autellen muita kodittomia suojaan sateelta. Kun kaikki olivat suojaan tai toiseen päässeet, oli enkeli jatkanut matkaansa sateessa. Kylmä sade tuntui virkistävän. Se sai olon tuntumaan hyvältä. Enkeli jatkoi matkaansa sateessa, kunnes löysi itselleen mukavan kasan laatikoita torin reunoilta ja istahti niille. Frederico veti hupun päähänsä ja nojautui makaamaan laatikoiden päälle, nostaen kätensä niskansa alle tueksi.

Kun sade teki loppuaan, alkoi ihmisiäkin ilmestyä kaduille. Kun aurinko vihdoista viimein pilkahti pilven takaa, alkoi lasten iloinen nauru täyttää katuja ja puheensorina siirtyi hiljalleen sisätiloista ulos. Torikauppiaat ottivat tilanteesta kaiken irti ja kiiruhtivat pystyttämään kojujaan pystyyn, jotta saisivat ansaittua tämänpäiväisen leipänsä.
Frederico seuraili laiskasti löhöillen tätä hullunmyllyä, kunnes nousi istumaan ja vilkaisi ympärilleen. Kun kukaan ei huomannut, taikoi Frederico esiin banjonsa, alkaen soittelemaan sitä luoden rauhallista tunnelmaa häliseväksi muuttuvalle torille. Alonsokin ilmestyi paikalle. Kissa oli jättänyt enkeli isäntänsä sateen ajaksi. Vaikka isäntä ehkä nautti sateesta, ei kissa siitä välittänyt. Nyt se kuitenkin hakeutui sateesta märän miehen vierelle kehräämään ja odottelemaan herkkuja.
Kauaa ei enkeli ehtinyt banjoaan soittaa, kun tunsi pari nopeaa kosketusta olallaan. Soitto pysähtyi siihen ja litimärkä kadunkuluttaja kääntyi katsomaan kuka mahtoi häntä kaivata. Näky oli enemmän kuin mieluisa.
Pisa Karkasi nimi pukinparran huulilta Olet näemmä säästynyt paremmin sateelta mitä minä.
Banjo löysi paikkansa miehen vierelle, samalla kun kissa hyppäsi alas laatikolta ja suuntasi kiehnäämään Pisan kinttuihin, jotka sentään olivat kuivemmat mitä Fredericon.
Mitä lienee sinulla mielessä tänään? Frederico kysyi kääntyessään kohti Pisaa Oletko Sullivania tai Shilohia nähnyt?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 16 Loka 2011, 00:17

Pisantheuma

Pisa kikatti kevyesti Fredericon kommentoidessa tämän säästyneen paremmin sateelta mitä hän.
Pisa pysyi suojassa lasten kanssa. Niin sinunkin olisi kannattanut... Pisantheuma kommentoitsi huomatessaan miehen olevan oikeassa sanojensa suhteen.
...Alonso! Enkelityttö hihkaisi huomatessaan tuon kiehnäämässä hänen jaloissansa ja noukkikin pian kisuparan käsiinsä, roikottaen tätä toisella kädellään ja toisella rapsuttaen tämän takkuista turkkia.
Ei Pisa ole nähnyt kumpaakaan. Pisa ajatteli, että Fredi olisi nähnyt, mutta niin ei taida olla? Hattarapää sanoi nostaen suljetun katseensa kissasta taas mieheen ja osoitti sitten toista olkaansa.
Pisa sai lahjan, eikö se olekin hieno sellainen? Tyttö kysyi hymyillen leveästi osoittaen aikaisemmin saanutta pyykkipoikaa joka piti hänen vaatekappalettansa ylhäällä.
Pisasta se on. Enkelityttö jatkoi ja päästi Alonson jälleen vapauteen minne tuo kuuluikin ja katsahti miehen banjoon. Pian enkelityttö kääntyi kasvotusten seinään ja teki saman mitä Frederico aikaisemminkin oli tehnyt, eli taikoi instrumenttinsa esiin suojassa kiireisten ihmisten katseilta.
Ja Pisa ajatteli... Ajatteli, että soittaisimme yhdessä. Haluaako Fred? Pisa vastasi jälkijunassa Fredercion kysymykseen ja kääntyi takaisin tämän puoleen pidellessä käsissään kullertavaa lyyraa. Vastauksen saadessaan, Pisa asteli iloisesti Fredericon toiselle puolelle ja istahti alas laatikolle, testaten ja säätäen yhden jos toisen jousen jännitystä. Tämä oli ehkä ainoa asia, minkä tämä enkelityttö osasi ilman suurempia tyrimisiä ja noin muutaman epämääräisen nuotin jälkeen, lyyrasta lähti kuulumaan nimetön, mutta ehjä melodia.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Loka 2011, 19:14

Latino ei voinut olla naurahtamatta kevyesti Pisan kommentille suojasta.
Tosimies ei kuulemma sadetta pelkää! Noudatan vain kuolevaisten elämänneuvoja Mies totesi virnistäen. Kyllä hän tiesi itsekin paremmin, että tuossa sanonnassa ei ollut mitään järkeä. Mutta toisinaan nämä kuolevaiset keksivät mitä kätevimpiä kommentteja tilanteeseen jos toiseenkin.
Alonso sai kaipaamansa huomion nuoremmalta enkeliltä ja takkuinen karvapallo lähtikin iloisena kehräämään Pisan sylissä, saadessaan rapsutuksia. Kissa suorastaan palvoi Pisaa. Tytöltä sai aina rapsutuksia! Tosin niin sai myös Sullivanilta
Frederico pudisti päätään Pisan kysellessä, oliko pukinparta mahdollisesti nähnyt muita enkeleitä.
Näin Shilohin viimeksi.. pari päivää sitten. Oli asioita hoidettavana. Sullivanista en ole kuullut Mies tarkensi, samalla kun pörrötti hiuksiaan pienesti, jotta saisi niitä kuivemmiksi.

Seuraavaksi Pisa esitteli mahtavaa lahjaansa, jonka oli saanut. Pyykkipoika piti mukavasti neitokaisen kolttua yllä, joten tuon ei tarvinnut pelätä löytävänsä itseään perspaljaana keskeltä katua.
Sehän on loistava! Frederico naurahti Tuota olisin itsekin toivonut.
Alonso näytti astetta pettyneemmältä joutuessaan takaisin maahan, mutta eipä kissa mitään kapinoinut. Kävi vain nuolemaan tassuaan ja kuuntelemaan, mitä enkelit keskustelivat.
Pisan seuraava kysymys sai Fredericon virnuilemaan pienesti. He olivat ennenkin soittaneet kahdestaan ja siitä oli monet pitäneet ja kiittäneet esiintyjiä. Jos Pisa ei olisi ehdottanut yhteissoittoa, olisi Frederico varmasti itse kysynyt sitä jossain vaiheessa keskustelua.
Kuulostaa hyvältä! Nyt vain etsimään sopivaa esiintymispaikkaa.. Tämä laatikko kasa on turhan syrjässä Mies totesi, nappasi soittimensa ja lähti liikkeelle, varmistaen että Pisa pysyisi matkassa, eikä katoaisi.
Kenelle mahdollinen tuotto tällä kertaa lahjoitetaan? Orvoille vai kodittomille aikuisille? Vai jaetaanko voitot?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 17 Marras 2011, 21:09

Pisantheuma

Pisa hymyili kuppimaista hymyä kollegansa kommenteille sateesta ja hänen lahjastaan. Pari säveleen soitua enkelityttö katsahti Fredercioon ja nyökkäsi. Pisa luotti vanhemman mielipiteeseen laatikoiden syrjässä olosta ja laskeutuikin takaisin jaloilleen tepastaen miehen perään lyyra käsissään. Paljaiden jalkojen lätistellessä märkää maata vasten vanhemman perässä Pisantheuma yritti parhaansa mukaan olla astumatta lätäköihin, vaikka huomio jaloista ja siitä mikä oli edessä, herpaantui aina välillä muualle jolloin puntti pääsi armotta kastumaan.
Pellavapää siirsi katseensa heidän ohittamistaan juoruavista piioista takaisin tummahipiään tämän kysyttyä miten mahdolliset voitot tultaisiin käyttämään.
Jakaminen kuulostaa reilulta. Kaikilla on joka päivä nääälkä... Varsinkin Tomilla. Pisa vastasi sormi ja stoppasi paikoilleen jääden katselemaan hetkeksi ympärilleen hipelöiden samalla kevyesti lyyransa kieliä.

Fred... Fred, tuo tuolla. Ei yhtään syrjässä. Enkelityttö huikkasi ja osoitti laiskan oloisesti torin keskelle pystytettyä hirttolavan alkua, mikä oli vain yksi monista sodan käynnissä olon merkeistä. Vaikka ihmisiä hirtettiin jo ennestäänkin erillisistä rikoksista, tantereelta väärään paikkaan eksyneitä haltioita ja pettureita oltiin tuotu jopa kylään asti ihmispuolueen viihdykkeeksi. Mitä enkelityttö näki, oli kuitenkin karua totuutta kauniimpaa; se oli oiva esiintymislava joka oli korkeampi kuin moni päänuppi, se ei ollut syrjässä, itse asiassa kaikkien nähtävillä; minkä ansiosta he saisivat monen huomion joka taas tietäisi tuottoa ja tuotto tiesi kuolevaisten vatsantäytettä.
Pisasta se on oivallinen. Pellavapää lisäsi ja käänsi katseensa Fredericoon hymyillen makean leveää hymyä ennen kuin peitti sen kädellään ja haukotteli.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Tammi 2012, 13:08

Kaksikko päätyi jakamaan voitot kaikkien kesken, jotta nuoret kuin myös vanhatkin kodittomat saisivat murua rintansa alle. Näinä aikoina ruuasta oli pulaa jopa keskituloisilla, joten kodittomien ja työttömien oli entistä hankalampaa saada minkäänlaista ravintoa itselleen. Olisihan sitä aina voinut mennä itse metsään marjastamaan, sienestämään tai metsästämään, mutta sodasta johtuen metsässä liikkuminen oli kaksin verroin vaarallisempaa, mitä normaalisti. Ja koska harva oli niin itsemurhanhaluinen, ei kukaan metsään tohtinut mennä.
Hetken kaksikko käveli toria pitkin, mikä alkoi jo täyttymään väestä sateen jälkeen. Fredericon katse harhaili ihmisissä, varsinkin kauniimman sukupuolen edustajissa. Katse kuitenkin kääntyi kohden nuorempaa enkeliä, tuon ilmoittaessa löytäneensä täydellisen esiintymispaikan. Ja niinhän se olikin. Lava keskellä kaikkea, tarpeeksi korkealla että takaakin katsojat näkisivät, mitä kaikkea lavalla mahtoi tapahtua. Ystävällinen virne nousi jälleen tummemman kasvoille.
Luulin Pisaa vaatimattomaksi, mutta haluat näemmä suoraa suurille lavoille Frederico totesi vitsillä, samalla kun kaksikon suunta vaihtui kohden tuota tyhjää lavaa.

Frederico auttoi Pisan ensin lavalle, ennen kuin hyppäsi itse perästä. Jo pelkästään se, että kaksi ihmistä oli uskaltautunut lavalle nousemaan, herätti mielenkiintoa ja sai osakseen uteliaita katseita.
Aloita sinä soittamaan, niin tulen sitten mukaan Frederico totesi, ottaen banjonsa jo valmiiksi käsiinsä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 28 Tammi 2012, 17:22

//Peli on pistetty yhteistuumin jäihin//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt


Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron