Pumpkin ei ollut vielä ikinä törmännyt näin huvittavaan humalaparivaljakkoon. Veljekset eivät ilmeisesti yleensä juoneet, ehkä hyvä vain. Naaraan kasvoja koristi koko kävelymatkan ajan huvittuneen virnuileva ilme, tummahipiän seuratessa Aerdirnaithonin ja Aphaderuiondurin koheltamista. Nuorempi veljistä oli jopa kaatua kävellessään, pelastaen kuitenkin tilanteen mitä vauhdikkaimmilla kompurointiliikkeillä.
Varovasti ettei maa syö Tummahipiä sihisi hykerrellen samalla kun koitti itse omasta pienestä hiprakastaan huolimatta pitää veljekset kutakuinkin tolpillaan ja reitillä.
Suunnistaminen olikin lähinnä Pumpkinin hommaa tässä tilanteessa. Äkkiäkös kolmikko kuitenkin löysi takaisin sille samalle kapakalle, josta äsken oltiin lähdetty niin lennokkaasti.
Kapakassa oltiin jo alettu toipua välikohtauksesta ja tilanne oli rauhoittunut. Kuitenkin, kummallinen kolmikko herätti sisään astuessaan huomiota ja osa jopa tunnisti tuon kahden riikinkukon ja yhden suklaakaramellin saattueen, kurtistellen pienesti kulmiaan. Mitä nuo nyt palasivat?
Odottakaa te tässä! Minä käyn kysymässä henkilökunnalta josko he olisivat sattuneet korjaamaan talteen bab ban soittimesi Pumpkin kävi ilmoittamaan samalla kun pysähdytti veljeskaksikon ovenpieleen.
Sen sileän tien hyppeli Pumpkin puhumaan tarjoilijalle, joka heidän pöytään oli juomia aikaisemmin kantanut. Tummahipiä saikin hetken selitellä äskeistä välikohtausta, mutta lopulta päästiin itse banjoon. Onneksi tarjoilija oli ollut fiksu ja korjannut talteen mielenkiintoisen soittimen. Tietenkään tuo ei olisi halunnut luopua siitä, mutta kun Pumpkin kiltisti pyysi ja vähän vaihtokauppaa kävi, löysi banjo pian muutamalla hopealla tiensä takaisin kohti omistajaansa.
Kului siis pieni tovi, kunnes Pumpkin hyppeli banjo käsissään takaisin veljesten luo.
Se löytyi!
// Seurasin vain vohveleita //