Kirjoittaja harlekiini » 04 Maalis 2012, 21:21
Poistuva haltia tönäisi tieltään pari ovensuuhun kerääntynyttä katselijaa, ja astuessaan ulos Fareos joutui kiertämään hangesta jaloilleen kömpivän virkaveljensä, joka näytti ammattinsa lisäksi jakavan pitkälti hänen olotilansa. Pikainen poistuminen oli saanut alkoholin kiertämään veressä nopeammin, ja haltia joutui tosissaan keskittymään suoraan kävelemiseen. Hän ei yrittänytkään aukean poikki, vaan kaarsi ensimmäisestä kulmasta tavernan taakse johtavalle kadulle jatkaen matkaansa hitaammin kuin olisi tahtonut. Hän hieraisi toisella kädellään otsaansa ja viinan sumentamia silmiään etsien jotain, mihin kohdistaa katsettaan kävelyn ajaksi. Raitilla puhaltava tuuli tuiskautti sivuun takkuisten hiusten muodostavan rotusuojan, mutta Fareos ei ollut siinä tilassa, että olisi liiemmin välittänyt asiasta. Hän halusi puikkelehtia kujilla riittävän kauas karistaakseen mahdolliset seuraajat kannoiltaan ja etsiä tarpeeksi suuren kinoksen johon työntää päänsä ennen kuin suuntaisi toiseen majataloon hakemaan juotavaa. Mieluiten toiselle puolelle kylää.
Hän kuuli ripeitä askelia takaansa ja vastusti halua kääntyä ympäri, toivoen tulijan olevan ihminen toimittamassa kiireitään. Häntä tuskin voitaisiin jäljittää, hän oli kääntynyt toisestakin kulmasta, eivätkä hänen pehmeät saappaansa jättäneet selviä jälkiä lumeen. Kyläläisten sotkemasta hangesta olisi muutenkin ollut vaikeuksia erottaa tietyn yksilön kulkusuunta.
Jokin aisti kuitenkin nosti haltian niskavillat pystyyn askelten lähestyessä, jolloin kun ne äkkiä katkesivat tumma ruumis jo kyyristyi valmiustilassa, vaikkakin viinan sumentamassa sellaisessa. Fareos hätkähti vaaleahiuksisen naisen pudotessa taivaasta hänen eteensä ja uidessa lähes sananmukaisesti liiveihin. Naisen tilittäessä haltian oikea käsi hapuili tikaria selän takaa. Toisella yrityksellä sormet kiertyivät tutun kotkanpääponnen ympäri, etsiytyivät kahvalle ja vetivät aseen tupestaan. Voimakkaasti ohentuva kärki painautui kevyesti lähelle tunkeneen Pumpkinin kylkeä vasten. Ei vielä uhkaavasti, mutta tarpeeksi voimakkaasti ollakseen varoitus.
Jättäisin mieluimmin väliin, hän vastasi pehmeästi kykenemättä keksimään nokkelaa palautusta.
Sen pidemmälle sananvaihdossa tumma haltia ei ehtinytkään ennen kuin veljespari ravasi paikalle. Kumpikin muusikoista näytti olevan yhtä lailla loppusuoralla, mutta vain toinen sai äänensä kuuluviin. Fareos hymyili synkästi kuullessaan katkonaisen vaatimuksen. Omenaviina ei pettänyt koskaan. Tällä kertaa hän oli kuitenkin kompastunut itsekin sen ansaan, ja kolme tilille vaatijaa oli liikaa. Yhdessäkin olisi ollut tarpeeksi, ja sekin päti vain veljesten kohdalla. Jumalat, nainen ei tuntunut olevan edes humalassa!
Haltian silmät saivat punertavan sävyn mielen venyessä uudemman kerran koskettamaan hänelle huudelleen miehen ajatuksia. Muistojen tuhoaminen tai korvaaminen uusilla oli kirkkaalla mielelläkin lähes mahdotonta suorittaa ilman pysyvien henkisten vammojen aiheuttamista, mutta muisti toimi kuin verkko: tietyt langat hetkeksi katkaisemalla tai yhdistelemällä oli mahdollista ainakin uskotella uhrille, ettei muistettavaa asiaa ollut tapahtunut, tai se oli tapahtunut aivan toisin. Mielellä oli hämmästyttävän voimakas kyky korjata itsensä ja etsiä tuhottujen silmukoiden tilalle uusia reittejä, eikä yksikään muistinmuuntelu kestänyt vuorokautta kauempaa. Viidessä minuutissakin olisi kuitenkin tarpeeksi.
Minä en ole tehnyt mitään korvausta vaativaa, Fareos esitti vakaalla äänensävyllä keskittyessään syöttämään vastaavan ajatuksen nuorukaisen pääkoppaan. Hän ei ollut varma, oliko edes päässyt sinitatuointisen miehen suojausten läpi, eikä hän aikonut tuhlata aikaa sen varmistamiseenkaan. Erikoisen liukkauden kummallisesti nimetyn kaverin mielessä haltia pisti viinan piikkiin.
Vaikka hän onnistuisikin vakuuttamaan muusikoista toisen, vielä olisi kaksi jäljellä, joten hän jatkoi puhumistaan tavoitellen puolustelevaa sävyä: Jos korvausta haluat, voit pyytää sitä äskeisiltä puukkojunkkareilta. Voiko minua syyttää siitä, että kapakkatappelun alkaessa siirryn mielelläni rauhallisempaan tavernaan? Oletin teidän seuraavan perässä.
Kuten te kolmasti kirotut seurasittekin.
¤¤ HIT it! Pahoittelen. ¤¤