Fareos vilkaisi syrjäsilmällä viereensä ilmestynyttä naista ja hivuttautui alitajuisesti askeleen verran kauemmaksi. Kylissä oli mahdotonta välttää ihmis- tai mikähyvänsäkontaktia, mutta jokin oman tilan taju tuli säilyttää. Fareoksen yksityinen reviiri oli vielä varsin laaja, kiitos pitkän yksin elämisen ja ylipäänsä epäsosiaalisen luonteen. Hän vastasi toisen olkapään kohautuksella naisen intoiluihin, ja kääntyi sitten katsomaan hieman tarkemmin.
Kesäisin yksi jos toinenkin vastaantulija oli ruskettunut iholtaan, ja talvisinkin näkyi hieman tavallista tummemman pigmentin omaavia kulkijoita, mutta musiikista hurmioituneen naisen värisävy oli harvinainen. Niin harvinainen, ettei haltia ollut nähnyt vastaavaa juuri muun kuin oman perheensä keskuudessa! Hiusten vaaleus vielä korosti tummaa sävyä, jolloin oli vaikea päätellä kumpi heistä loppujen lopuksi oli mustempi, mikäli sellaisen halusi syystä tai toisesta selvittää.
Fareos ei suinkaan tuntenut lainkaan enempää yhteenkuuluvuutta naishenkilön kanssa nyt kun huomasi heidän jakavan yhden ulkonäöllisen vastaavuuden, mutta se sai hänet suhtautumaan toiseen astetta suopeammin. Hänen silmissään nainen oli vahvan ja terveen oloinen, mitä ei voinut sanoa useimmista valtakunnan asukkaista jotka olivat suorastaan sairaalloisen kalpeita, kuin kuolleet.
Kylän soittoniekat todistelivat uuden kappaleen alettua varsin ponnekkaasti olevansa kaikkea muuta kuin kuolleita, mutta että sellainen saattaisi olla hyvinkin tiedossa mikäli pakkanen putoaisi vielä muutaman asteen.
Kappalevalinnat ovat mitä hilpeimpiä, hän sanoi lopulta myöhästyneeksi vastaukseksi vaaleahiuksisen naisen aiempaan hehkutukseen. Kappale saattoi olla nopeatempoinen, mutta Fareos ei erityisemmin kaivannut muistutuksia jokatalvisesta pelostaan herätä kalpeana haamuna kuoliaaksi paleltuneen ruumiinsa vierestä ennen kuin pureva viima pyyhkäisisi hänet täysin olemattomiin.
Haltia ei myöskään ollut erityisen innostunut katseista, joita paikalliset vetonaulat syystä tuntemattomasta vuorollaan loivat hänen suuntaansa. Pistikö ihonväri silmään, vai mikä riivasi? Jo ennestään paranoidisuuteen taipuvaista haltiaa ei huvittanut jäädä uteliaiden katseiden tulilinjalle, vaan soiton loputtua hän nyökkäsi naiselle lyhyet hyvästit hän oli tehnyt tervehtimisien ja hyvästelyiden nopeudestaan lähes taidetta ennen kuin suuntasi askeleensa läheiseen tavernaan viimaa ja mulkoiluja pakoon. Hänellä oli pari hopeista jäljellä, ja hän tiesi vallan mainiosti mihin aikoisi ne käyttää.
Muutama muukin tuntui tulleen samoihin ajatuksiin, taverna oli nimittäin täynnä. Pakkasta paenneet kyläläiset olivat vieneet lähes kaikki vapaat paikat. Kaikkein tiiviimmin istuttiin tulisijan lähettyvillä.
Fareos puikkelehti pöytien ja tuolien välistä tiskille, ja hetken mielijohteesta tilasi oluen sijaan viiniä. Sinne menivät toinen jäljessä olevista hopeisista ja viimeiset hilut. Juoman saatuaan Fareos havaitsi saapuneensa mitä parhaimpaan aikaan, sillä viereiseltä seinustalta poistui juuri parahiksi viiden hengen ryhmä. Tuskin oli viimeinen heistä sysännyt tuolin tieltään kun haltia oli jo singahtanut varaamaan yhden paikoista itselleen. Hän valitsi paikkansa läheltä seinää voidakseen mukavasti nojata selkäänsä sitä vasten, toinen kyynärpää pöydällä.
¤¤ Myö mentiin jo, tulkaatten perässä!
Ja taitaa kyllä olla niin, että Fareos on näistä kahdesta tummempi =D Elleivät profiilikuvat ja minun silmäni vallan petä, mikä on tietenkin mahdollista.
Pumpkin tuntuu ainakin olevan hieman eri sävyä kuin
Fareos. Elkää miun avataria katsoko kun siitä kirjoitatte, siihen on nopeasti lisätty väriä photarin Variations -työkalulla. mistä tuli mieleen, että voisin tuon sen profiiliin lisätä.
Tämä vain selvennykseksi (=nipotukseksi, kröh). Kiitos. Jatkakaa. ¤¤