Annahan D-molli, veli [NELINPELI]


Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 23, 2012 7:45

Naaraan ajatukset pysähtyivät kuin seinään, tuon kuullessa nyt ilmiselvien veljesten nimet Aphaderuiondur Katheranegareya ja Aerdirnaihton Katheranegareya. Kuka mielipuoli heidät oli nimennyt?! Jo päässä noiden nimien lausuminen tuotti vaikeuksia, joten Pumpkin ei edes uskaltautunut lähteä lausumaan noita ääneen. Lienivätkö vanhemmat olleet tuhannen tujuissa, kun nimiä papereille oltiin kirjoitettu? Oli miten oli, noille täytyi keksiä lempinimet.
. Ehkä muutamankymmenen tuopin jälkeen osaan lausua teidän nimenne kuin vettä vaan.. Mutta nyt saatte tyytyä nimiin Ape ja Aer Naikkonen tuumasi lähinnä itsekseen, sillä ei todellakaan aikonut lähteä vääntämään liskomaisen pitkää kieltään solmulle noiden nimiä ääntäessä.
Myös neljäs osapuoli esitteli itsensä, joskin hieman vastahakoisesti. Ei tainnut yhäkään olla sitä seurallisinta tyyppiä. Fareos Rilynndlues kuulosti jo hieman helpommalta lausua, joskin ei ehkä niin tavanomaiselta nimeltä ihmiselle No, oli tuo muutenkin oudonnäköinen ollakseen ihan tuiki tavallinen ihminen tästä kylästä. Pumpkin ei kuitenkaan käynyt vaivaamaan aivojaan sen pahemmin tämän miehen alkuperällä tai mahdollisella rodulla, siinähän istui.
Tarjoilijattaren saapuessa paikalle, tekivät halukkaat tilauksensa. Kun tilaukset oltiin tehty, lähti neitokainen toimittamaan niitä eteenpäin. Kolme tuoppia oltta oltiin tilattu, tummin miehistä oli jättänyt tilaamatta mitään. Ainakin tällä kertaan.

Kommentti melusta sai naaraan vilkaisemaan ympärilleen. Olihan melutaso normaalia korkeammalla, mutta Pumpkin pystyi keskittymään siihen olennaiseen, kolmikon kuunteluun. Muutenkin herkempi korva oli jo oppinut sivuuttamaan kuolevaisten jokapäiväisen huutamisen ja mökäämisen, mutta kyllä naaras oli oppinut ymmärtämään, miksi jotkut herkkäkuuloiset eivät viihtyneet itse kaupungissa.
Hetken vaikutti siltä, että tästä tulisi keskustelu täynnä ikäviä, pitkiä hiljaisuuksia. Kuitenkin Fareos päätti tehdä asialle ihme kyllä että juuri hän jotain, ehdottaen juomakilpailua. Kissamaisen viekas hymy nousi naaraan kasvoille. Kuolevaisetko muka hänet päihittäisivät? Tästähän tulisi kivaa!
Kiinni veti! Pumpkin hihkaisi, ennen kuin veljeksistä kumpikaan ehti mitään mielipidettä sanomaan. Tuskin noilla nyt mitään sitä vastaan olikaan? Vai pelottiko häviö?
Nimeä vain juoma ja aloitetaan!


// Veljekset kuin kivekset.
You just love to play with your balls. wait.
Oli tylsää enkä yksinkertaisesti päässyt vastaamaan ennen kuin piirsin tämän kaikella eeppisellä taidollani. enjoy.
Kuva //
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä Ke Helmi 22, 2012 12:55, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ma Tammi 23, 2012 10:29

Aphaderuiondur

"Näyttää olevan tähän aikaan vuodesta paljon asiaa. Huudetaan heidän kanssaan KILPAA!", Aphaderuiondur mylväisi viimeisen sanan veljelleen iskien samalla nyrkkinsä pöytään, ja nauroi makeasti sen päälle. Hän huiskautti kädellään ilmaa.
"Ei, ei oikeasti. Ei alennuta siihen."
Kolmas pyörä - korjaan neljäs sellainen - esittäytyi Fareokseksi. Sukunimi meni vähän oli, mutta sekin oli jokin Rilindluus. Nimi oli merkillinen ja Aphaderuiondur oli ihan varma, ettei Fareos ollut täältäpäin lähtöisin. Olihan Manasses-saarilla ollut jos jonkinnäköistä porukkaa. Mutta muodonmuuttajalla ei juurikaan ollut oikeutta puhua erikoisista nimistä, kun hänellä itselläänkin kerran oli sellainen. Ja mies oli siitä ylpeä.
"Fareos", Aphaderuiondur toisti ja siristi silmiään luoden samalla katseensa kattoon. Pähkäilyä, pähkäilyä. Mutta ei, ei kuulostanut tutulta. Ei edes siltä että sen olisi ohimennen kuullut muinoin naapurin pihanurmikon rikkaruohoja leikellessä viiden aikaan aamulla.

Ehdotus juomapelistä sai muodonmuuttajan kohottamaan kulmiaan. Hän kumartui epäuskoisen näköisenä Fareoksen puoleen ja sinertävänhopeaiset otsahiukset peittivät toisen puolen kasvoista. Ai että juomapeli? Sinä? Me? NAINEN? Hah! Miekkonen naureskeli mielessään ajatukselle, mutta kun Pumpkin niin tohkeissaan liittyi mukaan koitokseen, oli Aphaderuiondurinkin pakko suostua. Sehän olisi ollut silkkaa nössöilyä, jos hän jättäytyisi katsojaksi ja tuo sirommanpuoleinen naikkonen vetäisi tuoppeja kuin vanha tekijä. Ei kyllä tekisi imagolle hyvää - niinkuin ei häviäminenkään. Vaikka muodonmuuttajalle ei ollut temppu eikä mikään kumota kuppeja alas kurkusta, eikä häneen kovin nopeasti humalakaan iskenyt, idea oli jotenkin ehkä epämiellyttävä. Ties mitä epämääräisiä litkuja täältä löytyisi, ja he makaisivat vielä kaikki sairastuvalla tänäiltana. Vaan pakko oli silti yrittää. Ja kun pelissä oli mukana kaikkien juomien kustantaminen, heidän aamupäivänsä palkkakin näytti olevan vaakalaudalla. Vaikka... Kerrankos sitä.
"Tottahan toki! Olemme mukana, vai mitä pikkuveikka?" Aphaderuiondur tokaisi ja hymyili vuoroin Aerdirnaithonille ja Pumpkinille. Fareokselle hänen ei tarvinnut hymyillä, se olisi ollut häiritsevää.

//Me gusta den här picture.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ti Tammi 24, 2012 10:15

Aerdirnaithon.

Muodonmuuttaja pystyi näkemään ilmeistä että heidän nimensä olivat tehneet jälleen tehtävänsä. Tämä se vasta mainetta lisäsikin ja oli coolia. Aerdirnaithonin korvaan nimi Fareos ei kuulostanut tutulta. Hänen veljensä olisi varmastikin muistanut nimen jos se olisi ollut tuttu ja potkkaissut häntä merkiksi jalkaan. Mies vilkaisi veljeään tämän pähkäilessä nimeä ja kohautti olkapäitään. Ei mitään hajua. Pumpkin oli kyllä jäänyt joksus päähän. Tai sitten hän vain oli niin kovissa flirtti yrityksissä, että nimi oli muka tuttu. Samapa tuo, kunhan pidettäisiin vatsalihakset esille ja rinta koholla niin kaikki sujuisi kuten aina. Vähintään viimeinen vilkaisu taaksepäin olisi toivon mukaan tiedossa ja ehkäpä jopa pientä aktia... Nyt Aerdirnaihton eksyi taas ajatuksissaan ja keskittyi siihen mistä pöydästä puhuttiin.

Juomapeliä? Täällähän oli nainen joukossa, mutta se ei tuntunut haittaavan. Pumpkin oli yli-innokkaana valmis kisaan. Aphaderuiondurn oli ainakin mukana, pienempi veli epäröi hetken muttei näyttänyt sitä naisen läheisyydessä.
"Sinua vain sentin lyhyempi", Aerdirnaithon huomautti pikkuveikka-sanasta, välittämättä tarkoittiko se mahdollisesti pikkuveljeä. Aerdirnaihton vilkaisi hymyillen veljeään ja vähän pitempään Pumpkinia. Naikkonenhan näytti itsevarmalta! Olikohan mahtanut harrastaa. Fareos oli pelin pystyyn laittanut, joten eiköhän hänellä olisi siis juoma nimettävänä. Aerdirnaithon loi odottavan katseen tummaan mieheen.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti To Tammi 26, 2012 12:34

Ei vaatinut paljon saada rauhanhäiritsijöitä mukaan juomakilpailuun, ja haltiamies hymyilikin itsekseen suunnitellessaan juovansa koko kolmikon pöydän alle ja poistuvansa rahojen ja muutamien hyödyllisten pikkuesineiden kanssa nauttimaan rauhastaan. Ihmisillä oli kerrassaan surkea viinapää, voittoon tuskin vaadittaisiin montakaan kolpakollista. Silti olisi hyvä pelata varman päälle..
Aloitamme oluella, ja siirrymme vahvempiin aina kahden annoksen jälkeen. Tavernan menun vahvin vaihtoehto ei ollut lähelläkään Cryptin vahvinta, mutta se olisi riittävän tujua pistämään pään pyörälle jopa haltialta, etenkin pohjien ottamisen jälkeen. Fareos ei erityisemmin pelännyt estojensa menettämistä humalluttuaan; nuo kolme olisivat poissa pelistä kauan ennen kuin hän olisi siinä pisteessä, että kävisi jonkun kimppuun, joko seksuaalisesti tai väkivaltaisesti (tai sekä että, kuten tavallisesti), eikö vain?

Fareos vinkkasi kauempana pyörivälle tarjoilijalle ja ilmoitti esittämänsä haasteen. Jo nyt ylityöllistetyn naisparan kasvoilla viivähti kärsivä ilme, mutta hän kipitti kuin kipittikin hakemaan ensimmäistä lastia, varmana siitä, että joutuisi ennen pitkää kutsumaan vartiomiehen paikalle erottamaan humalaiset pukarit toisistaan. Ajatus yhä väkevämpiin siirtyvästä juomakilpailusta ei kuulostanut lainkaan lupaavalle.
Haltialta oli muusikkokaksikon mauton pikkuveikkavitsailu jäänyt kuulematta, eikä hän ollut siitä lainkaan pahoillaan, vaan keskittyi ottamaan vastaan paheksuvasti mulkoilevan tarjoilijattaren tuoman tarjottimen, jolla ensimmäinen kierros jo komeilikin. Haltia jakoi juomat vikkelästi ja lähetti työntekijän matkoihinsa hakemaan uutta satsia. Jaon suoritettuaan hän tarttui omaan kolpakkoonsa ja kohotti sitä tervehdyksentapaiseen.
Pohjaan asti ja läikyttämättä, kuten sanottua. Peli loppuu kun pystyssä on enää yksi tai kun juomat loppuvat. Hän virnisti ja odotti, että toiset olivat valmiita rääkkäämään maksaansa mitä viheliäisimmällä tavalla. Haltia ei vaivautunut toivottelemaan perinteisiä kippishölkynkökkyjä, vaan viimeisen osanottajan saatua näppinsä kolpakon ympärille tyhjensi omansa kuin se olisi sisältänyt vettä. Ja niin se hänen näkökulmastaan sisälsikin. Arpa on heitetty, ystäväiseni.



¤¤ -Dude, you gotta stop polishing those balls. -I can't stop, man, these balls are on fire!
Ja peliiii alkoi! Troy, Mullet, Moran...eiku! ¤¤
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 26, 2012 1:11

Naaras ei voinut olla virnuilematta itsekseen. Tästä tulisi jännää. Naaras oli luottavaisin mielin lähdössä kisaan mukaan, joskin, koskaan ei voinut tietää minkälaisten olentojen kanssa oli pöytään istunut. Mitä hän oli saanut kokea, niin kaikki vähän massasta poikkeavat tapaukset olivat olleet lajitovereita Ensin Belial, joka oli suorastaan kerjännyt sääliä talon nurkalla istuessaan. Sitten Baldramallach, jolle naaras oli jopa aterian tarjonnut.. viimeisimpänä hänen oma veljensä, Balder Mikään ei siis voinut todistaa, etteikö joku näistä kolmesta omalaatuisesta herrasta ollut myös lohikäärme. Se jos mikä olisi ollut Pumpkinin tuuria
Mutta, mikäli kaikki kolme olivat tavallisia kuolevaisia, olisi Pumpkin vahvoilla.
Fareos teki tilauksen tarjoilijattarelle, jonka kädet olivat jo muutenkin täynnä työtä. Naaraan kävi suorastaan sääliksi naisparkaa, mutta itsepähän tuo oli ammattinsa valinnut. Naaras naurahti pienesti veljesten vitsailulle pikkuveljeydestä, mutta ei käynyt sitten itse siihen kommentoimaan. Kultaisten silmien katse kuitenkin vilkuili vuoroin vanhempaa, vuoroin nuorempaa veljestä.

Lopulta juomat kiikutettiin pöytään ja ensimmäinen kierros saattoi käynnistyä. Juomat löysivät paikkansa juojiensa edestä ja Fareos kertasi vielä säännöt, ennen kuin kierros saattoi alkaa.
Tulette vielä katumaan tätä Pumpkin totesi virnuillen, napaten oman tuopposen kauniiseen kätöseensä. Kun kaikki olivat valmiina, kumosi naaras toisen tummahipiän tapaan kolpakkonsa alas kurkusta, kuin vettä vain. Olihan se rumaa naisen juoda kuin mies, mutta eipä Pumpkin ymmärtänyt moisten asioiden päälle. Hän osasi pitää matalaa profiilia, mutta ei noudattaa siveellisyys sääntöjä prikulleen.
Kun ensimmäinen tuoppi oli kumottu alas kurkusta, iski naaras kolpakon pöytään ja virnisti. Seuraavaa odotellessa!


// Tuos meille tuoppi oltta, taita taari tyyräellen, mesikannu meutovaista, kaljakannu kankiaista. Kassapäien kauneutta, ihanuutta impilöitten, täss on kelpo katsastella, julkijuomaa juotaessa //
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä Ke Helmi 22, 2012 12:55, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ma Tammi 30, 2012 11:00

Aphaderuiondur

Muodonmuuttaja hymyili leveästi veljensä kommentille ja paljasti valkoiset hampaansa.
"Ja olen niin kiitollinen sille sentille!" mies tokaisi matalalla äänellä ja sitten hänen mieleensä palasi kolikkomuki, jossa heidän aamuiset ansionsa lepäsivät. Suurimmaksi osaksi pronssirahoja, mutta seassa kiilteli hopeaisiakin. Pöydällä siististi nököttävä kuppi oli sellainen näky, että se muistutti Aphaderuionduria ikävästi korttipeleistä. Ihan kuin heidän kolikkonsa olisivat panoksena tässä ei-niin-sivistyneessä litkutusleikissä. Mutta edelleenkään muodonmuuttaja ei lähtenyt peliin pelokkailla mielin, kerta ei suinkaan ollut ensimmäinen.
Aphaderuiondur oli ollut sataprosenttisen varma siitä, että he aloittaisivat oluella, joten hän olisi voittanut vedonlyönnissä mukavan pikku käsisumman jos olisi lyönyt vetoa sen puolesta että Fareos ilmoittaisi alkujuomaksi oluen. Oluiden saavuttua pöytään ihan sievännäköisen, vaikkakin vähän liian vanhan tarjoilijattaren tuomana mustahiuksinen mies otti käteen oman tuoppinsa, kumosi sen kitaansa ja laski kupin pöydälle. Mies nyrpisti nenäänsä ja pyöräytti kieltään pari kertaa suunsa ulkopuolella. Olut oli maistunut kummallisen laimealta, se oli pahaa. Jos kaikki litku tässä tavernassa olisi tällaista, voitto olisi varma nakki. Aphaderuiondur ei ollut tietenkään varma poikkesiko muodonmuuttajien viinapää suurestikin ihmisten omasta, mutta jos onni potkaisisi niin hehän voittaisivat Aerdirnaithonin kanssa nämä ihmiset leikiten. Vaikkakin kumpikin heistä oli niin eksoottisen näköinen että ties vaikka olivat erikoistuneet alalle. Tosin, ulkonäön perusteella ei saanut tuomita ketään, sanoi äiti kun perunaa istutti.
Samassa Aphaderuiondurin mieleen juolahti nerokas vilppi-idea jolle hän lähinnä naureskeli mielessään, mutta idea oli nerokas silti! Hänhän voisi muuntautua puuksi ja imeä juomat juurillaan! Hah! Aivan kertakaikkisen sensaatiomainen idea! Ja vallan toteutuskelpoinen. Sitten hän voisi juurruttaa itsensä tavernan lattialautoihin ja olisi näinollen viimeinen pelaaja pystyssä.
"Onko pelissä muitakin sääntöjä kuin pohjat, läikytyskielto ja viimeinen pystyssäpysyjä?" Aphaderuiondur kysyi enimmäkseen vitsillään jääden samalla odottamaan seuraavaa juomaa.

//NOW IMMA LAST TREE STANDING! Whatcha gonna do now?
Ja Aksuhan loruileen rupes.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti To Helmi 02, 2012 4:45

Aerdirnaihton

Muodonmuuttaja kuunteli pelin säännöt ja sen mikä juomana toimisi. Tästähän tulisi loistava tilaisuus osoittaa että näitä veljeksiä ei päihitettykään niin helpolla, mutta nauttiminen olisi tässä tärkeintä. Aerdirnaithon venytteli sormiaan ja katsoi Aphaderuiondurin miettivää ilmettä, joka katosi kohta. Nuorempi veli kohautti olkapäitään havainnolleen ja valmistautui juomaan kuten voittajan pitäisikin. Viimeiseen tippaan asti. Alkujuoman nimesi Fareos ja kyseiseksi juomaksi tuli olut. Tätä mies oli vähän ounastellutkin, koska se oli yleistä. Siis sen verran mitä hän juomapeleistä tiesi, olihan niitä otettu, muttei sitä harrastukseksi voinut kutsua. Ainakaan vielä.
"Häviäjä maksaa nämä juomat", Aerdirnaithon ilmoitti, miettien heti perään että oliko jo sanonut sen. Saman tekevää. Hän pörrötti hieman tukkaansa. Heit kun tarjoilija sai juomat lasketuksi pöydälle, Aerdirnaithon tarrasi kuppiinsa ja kumosi sen yhdellä vedolla suuhunsa, melkein saman aikaisesti veljensä kanssa. Hän käänsi kupin väärinpäin pöydälle ja nieli juoman. Hirveää litkua, missä olivat aidot juomat?
"Hyh", muodonmuuttaja mutisi hiljaa ja nojasi taaksepäin tuolillaan. Ei näyttänyt kellään olevan ongelmia ensimmäisen juoman kanssa, paitsi maun suhteen.
"Noudata sääntöjä", Aerdirnaihton vastasi veljensä kysymykseen. Hän pyyhkäisi nenäänsä ja odotteli seuraavaa juomaa. Hän malttoi tuskin odottaa saavansa nähdä tämän pelin loppupuolen.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ma Helmi 06, 2012 1:09

Oluen parissa kukaan ei tuhlannut aikaa, eikä astetta, paria väkevämpikään saanut tummaihoista nyrpistämään nenäänsä juuri muulle kuin maulle. Fareos joi olutta pääosin sen halvan hinnan ja helpon saatavuuden takia, sekä milloin ei luottanut veteen, mutta koskaan hän ei ollut oppinut pitämään sen pistävästä mausta ja käyneestä hajusta. Siitä ei tullut edes kunnolla humalaan.
Sinertävät silmät loivat kysyvän katseen virnistelevään muusikkoon. Hän ei pitänyt tuosta ilmeestä.
Eivätköhän siinä olleet ne tärkeimmät.
Hän täräytti toisen tuopin edellisen seuraksi ja otti tarjoilijan tuomalta tarjottimelta uuden lasin, joka oli edellisiin verrattuna kapeampaa mallia. Makean hedelmäinen tuoksu kertoi viimeistään kirkkaan sisällön olevan hedelmäviinaa. Fareos ei ollut odottanut hyppäystä oluesta suoraan viinaan, mutta kenties tavernan juomavarasto ei ollut niin laaja kuin olisi voinut toivoa. Viinilasien tyhjentäminen sujui oluisiin verrattuna hieman nopeammin, vaikka kirpeä omenainen maku ei erityisesti hellinyt juomisistaan nirson haltian makunystyröitä.

Kapea lasi tömähti pöydälle ja tarjottimelta otettiin kaksi uutta, jotka olivat joka suhteessa edellisiä pienempiä. Haltia oli selittänyt kilpailun luonteen lähettäessään tarjoilijan ensi kertaa hakemaan juomia, ja nyt näytti todellakin siltä että henkilökunta halusi juopottelevan pöytäseurueen viimeistelevän kilpailunsa mahdollisimman nopeasti, tuloistakaan kun ei runsaan asiakaskunnan ansiosta tarvinnut huolehtia. Laseissa oli likööriä.
Takkuhiuksinen haltia oli tutustunut likööreihin lähinnä lääkinnällisissä merkeissä, eikä epämiellyttävien muistojen takia ollut tulijuomaa muulloin nauttinut. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin kilpailu, ja liköörien alkoholiprosentti oli paikalliseen olueen verrattuna jo huomattava. Fareos kippasikin tumman juoman aikailematta kurkkuunsa ja tukahdutti pärskähdyksen. Tulijuoma ei ollut ansaitsematon lempinimi, ja kurkun polttelun lisäksi maku jäi ikäväksi hetkeksi viipyilemään haltian kielellä.

Myös seuraava juoma oli likööri. Juomien laatu oli saanut haltian rahamassin vinkaisemaan järkytyksestä, eikä hän voinut ottaa häviämisen riskiä vaan hidasti tahtiaan jouduttaakseen humaltumista. Mikäli muut osanottajat olisivat ihmisiä, hänen voitossaan ei olisi epäselvyyksiä, mutta oli parempi olla koettelematta onneaan. Hänellä ei ollut varaa tähän kilpailuun.
Fareos pyöritteli mielessään tulevia juomia. Liköörejä pitäisi olla vielä yhtä laatua, mitä seuraisi konjakki (haltia irvisti ajatukselle) ennen kuin päästäisiin viinaksiin. Tässä vaiheessa hänenkään olisi turha kuvitella olevansa vielä selvin päin, ja mikäli taverna löytäisi kellareistaan haltiaviiniä, se olisi menoa.


¤¤Juodaan viiiii-iinaa, tullaan viisaammiksi näin~##
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 09, 2012 12:06

Vanhempi veljeksistä tiedusteli vielä pelin tärkeimpiä sääntöjä, siihen malliin että aikoisi ehkä jotain ässiä hihastaan kaivaa saavuttaakseen voiton. Naaras tarkkaili veljesvaljakkoa hetken hiljaa, kunnes päätti olla välittämättä noiden mahdollisista vilunki aikeista. Riitti että huusi kapakassa huijari ja oli massamylly käynnissä.
Tummempi mies ei ollut turhan puhelias vieläkään. Ehkä muutaman ryypyn jälkeen tuo alkaisi avautumaan siitä kuinka äiti ei rakastanut ja isä rakasti vähän liikaakin. Yllättävän yleinen tapa kapakoissa, kun alkoholi pääsi aivosoluja raiskaamaan. Avautui siinä jo karskimpikin mies. Tai vaihtoehtoisesti alkaisi vetämään kaikkia turpaan.
No, seuraavaksi siirryttiin viiniin. Lasi tyhjennettiin naaraan osalta reippaasti, mutta silti hieman nauttien itse myrkyn mausta. Yleensä lohikäärmeet eivät perustaneet humanoidien kokkauksista ja litkuista, mutta jälleen kerran Pumpkin oli poikkeus massan keskellä. Kultaiset silmät tarkkailivat mieskolmikkoa alituiseen, odotellen vain sitä hetkeä kun alkoholi kilahtaisi nuppiin salakavalan nopeasti. Naaras itse ei tuntenut vielä minkäänlaisia nousuhumalan merkkejä, ei kyllä ihmekään.

Viimein siirryttiin jo väkevämpiin. Virne naaraan kasvoilla ei ottanut loppuakseen, kun mittatilavuudeltaan pienempi lasi nousi huulille ja sen polttelua aiheuttava liemi kumottiin alas, jopa pienen mielihyvää täynnä olevan hymyn. Sisäinen polttelu oli enemmän kuin mieluinen tunne tulikäärmeelle. Oli naaras vähällä jopa käydä murisemaan mielihyvästä, mutta tajusi sentään ettei ihmisten täyttämässä juottolassa kannattanut petomaisia äännähdyksiä pitää.
Joko alat katumaan? Kysyi naaras tummemmalta mieheltä, tuon hidastaessa tahtiaan toisen liköörin kohdalla.
Ei kai pojat meinaa jänistää? Seurasi kysymys kaikille, samalla kun Pumpkin kumosi seuraavan lasin alas kuin vettä vain. Ehkä Pumpkin antoi itseään vähän ilmi siinä, ettei näyttänyt minkäänlaisia humalatilan oireita pätemään, vaikka nainen olikin. Tunnetusti naikkosilla oli huonompi viinapää, näin ihmisten keskuudessa, mutta vielä ei mitään voinut varmaksi sanoa suklaatytön rodusta. Jos ei muuta, niin tuo vaikutti ainakin omaavan tavallista kestävämmän viinapään.


//
KALJAA KONEESEEN JA UKKOMETSOON! //
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Helmi 15, 2012 8:00

Aphaderuiondur

Sääntönä oli noudattaa sääntöjä, jotka sanoivat että viimeinen miekkonen pystyssä voitti. Tai naikkonen, sillä olihan heillä tälläkertaa seassaan myös kauniimman sukupuolen edustaja. "Eivätköhän siinä olleet tärkeimmät" oli vähän kyseenalainen selvitys siitä olivatko siinä olleet kaikki säännöt vai eivät, mutta muodonmuuttaja ei jäänyt mietiskelemään asiaa. Hänen edessään oli liköörilitku, ja likööreitä hän inhosi. Nämä pitäisi melkein vetää nenä peitettynä tai ainakin itkua tuhertaen, sillä likööreiden makeus - mikäli nämä juuri niitä inhottavan imeliä liruja olivat - sai Aphaderuiondurin yökkimään. Se nyt oli kuitenkin pienin paha kaikkien muiden seassa, sillä ensinnäkään Pumpkin ei näyttänyt minkäänlaisia humalatilan oireita itsessään. Tämä vasta olikin eriskummallista, sillä kaikki naiset jotka olivat ryhtyneet juomasille sinihapsisen kanssa, olivat aina kumoutuneet ennen häntä. Joko pienen tökkäyksen saattelemana tai itsekseen. Tämä tummaihoinen ei kuitenkaan osoittanut minkäänlaista läheisyyttä lattiaa kohtaan, ja hänen kultaiset silmänsä näyttivät tarkkailevan terävästi kaikkia heitä kolmea vuorollaan. Miten ärsyttävää! Aphaderuiondurin mielestä olisi noloa hävitä naiselle tällaisessa kisassa. Siispä hän teki mielessään johtopäätöksen siitä, ettei naikkonen ollut ihminen. Tai sitten hän ainakin tuli maasta missä alkoholia virtasi suihkulähteistä valtoimenaan ja jokainen lampi oli terästetty.

Aphaderuiondur huljutteli pientä liköörilasia käsissään ja irvisti sille. Tummaihoinen miekkonen, joka oli ollut tähän asti heistä varmasti hiljaisin, näytti vetelevän alkoholia myös kuin vanha tekijä. Sensijaan paljon rehellisemmän oloisesti kuin nainen, ja muodonmuuttaja alkoi jo hykerrellä puuksimuuttumisideansa kanssa. Hän vilkaisi punahiuksista veljeään hetkellisesti hymyillen ja yritti samalla rohkaista tätä kumoamaan lasit kurkustaan alas vaikka väkisin. Heidän riskinsä hävitä oli periaatteessa kaksinkertainen, sillä he jakoivat omaisuutensa. Ei heillä oikeastaan ollut omia rahamasseja, ja häviäjän kuului maksaa. Mikä oli Aphaderuiondurin oli myös Aerdirnaithonin, ja toisinpäin. Siispä heidän häviämismahdollisuutensa oli palleaanipistelevän korkea.
"Ei armoa, Aerdirnaithon", hän sanoi tuimasti ja kapeat kulmakarvat painuivat jälleen astetta alemmaksi. Hän kumosi kupin kidastaan ja polte levisi kehoon.

//Kyllä sitä nyt laulattaa. EI TIPPA TAPA, JA ÄMPÄRIIN EI HUKU! Plus sori tästä suhteellisen tönköstä absolutistin näkökulmasta kirjoitetusta pelivuorosta. :P
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Helmi 19, 2012 12:02

Aerdirnaithon

Muodonmuuttaja odotteli seuraavaa juomaa ja se osoitautuikin likööriksiskö? Aerdirnaithon vilkaisi lasissa olevaa litkua. Oli aikakin saada jotain muta kuin niitä mauttomia litkuja tähän kisaan. Hän teki nopean vilkaisun veljeensä. Ei tainnut olla likööri mitään suosikkeja, mutta Aerdirnaihtonille itselleen se kelpasi, ainakin jos he aikoisivat voittaa tämän kisan. Silloin hän joisi mitä tahansa. Aerdirnaithon vilkaisi Pumpkinia. Nainenkin oli pelissä mukana ja jokin yliruskettunut ukkeli, joten voiton pitäisi olla varma juttu. Aerdirnaithonin voitonriemuiset ajatukset keskeytyivät kun hän näki miten nainen veti lasinsa alas. Hänen suu oli vähällä loksahtaa auki, mutta hän onnistui hillitsemään yllätyneisyytensä. Aerdirnaihton käänsi päänsä pois Pumpkinista ja vilkaisi veljeään hetkellisellä apua-ilmeellä. Nainen taisi olla treenannut tätä lajia vähän enemmänkin.

Aerdirnaithon vilkaisi likööriä joka odotti lasissa juojaansa. Hän ei viitsinyt antaa sen hautua enempää, joten kumosi lasin suuhunsa. Se ei ollut niin paha kuin hän oli odottanut, mutta likööriä hän ei kyllä aamiaspöydässä rupeaisi juomaan.
"Öh, herkullista", hän mumisi ja irvisti hieman. Aphaderuiondurkin sai liköörin kurkustaan alas. Aerdirnaithonin olisi tehnyt melkein mieli taputtaa mutta hän jätti väliin. Sen sijaan hän näytti huomaamattomasti peukkua veljelleen pöydän takana.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Pe Helmi 24, 2012 9:09

Lasi- ja tuoppikasa pöydällä oli kasvanut varsin kiitettävän kokoiseksi haltian viimeistellessä viimeisen liköörinsä ja varoessa tarkkaan huokaisemasta kuuluvasti. Hänellä oli vallan mainio viinapää, mutta ilmeisesti pitkäaikaisella raittiuden jaksolla ei ollut ainakaan kohentavia vaikutuksia. Kilpakumppanien ilmeet eivät olleet erityisen rohkaisevia. Hän vilkaisi liköörilleen irvistelevää musikanttia muistamatta, oliko tämä se, jonka nimi alkoi aivastuksella, vaiko se toinen. Nuori mies ei ilmeisestä tottumattomuudestaan likööreihin huolimatta osoittanut minkäänlaisia humaltumisen merkkejä, ja mikäsenniminytoli Pumpkin käyttäytyi kuin olisi juonut vettä. Fareos ei ollut vastannut naisen kysymykseen, mutta hän oli kyllä jo alkanut vahvasti epäillä voittoaan. Ja paratkoon jos hän kisan ehdottajana häviäisi!
Juomakilpailu oli sentään tehnyt epätoivotusta seurasta hieman siedettävämpää, ja antanut kerrankin syyn juoda tiski tyhjäksi.

Tummaihoinen nappasi uuden lasin tarkistamatta sen sisältöä ja kumosi nesteen kurkkuunsa. Pian sille teki seuraa toinen. Lähipöydästä muutama paikallinen kääntyi kilpailun hoksattuaan huudahtamaan kannustavasti ennen kuin palasi omien juttujensa pariin. Tarjoilija palasi, mutta ilman laseja. Kädessään hänellä oli tuoppivalikoiman sijaan samean metsänvihreä pullo, jonka hän täräytti pöydälle kuin lasten riidat lopettava vanhempi, ilmeisesti sen merkiksi että tuoppipinon kasvettua niin suureksi, että pöytätila oli kutistunut lähes olemattomiin, asiakkaat olivat hyvät ja lopettivat kisansa. Tarjoilija toi lähimmät neljä tuoppia täyteen ja poistui tyhjän pullon kanssa. Tuopeista kohosi kirpeän omenainen tuoksu.
Talvista omenaviinaa. Mikäli huhut pitivät paikkaansa, juoman vaikutus toi mieleen aivojen ja makuhermojen murskaamisen valkohehkuiseksi kuumennetulla, appelsiiniin käärityllä nuijalla. Haltia hymyili tuopilleen lähes hellästi. Hän oli kuullut paljonkin tästä viinasta, ja tiesi ettei sitä vahvempia löytänyt kuin muutamasta majatalosta, joista useimmat kuuluivat taruolennoille ja tarjoilivat haltiaviinaa.
Hän kaatuisi kuin puu.

Fareos silmäili asiakaskuntaa nopeasti etsien keinoa vetäytyä kisasta itseään nolaamatta ja käsiään tiskiveteen kastamatta. Katse pysähtyi keskivaiheilla sijaitsevan pöydän ääressä istuvaan seurueeseen, jonka jäsenistä yksi, koosta ja näöstä päätellen kylän seppä, oli selvästi saanut tarpeekseen eikä ollut hilpeän humalan tyyppiä. Sillä hetkellä parrakas mies riiteli kiivaasti toveriensa kanssa, ja tunteet kuumenivat. Tummat silmät kääntyivät tuoppiin haltian nostaessa sen huulilleen. Samalla peittyi niihin syttynyt punertavuus miehen lähettäessä mielensä matkaan.

Murtautuminen viinan sumentaviin aivoihin oli naurettavan helppoa, ja pian haltia tunsi kuvottavaa kahtia repimisen tunnetta hänen mielensä toisen puolen ohjatessa hänen omenaviinaa nauttivaa ruumistaan ja toisen häiritessä sepän ajatuksissa. Hän toimi vikkelästi välttääkseen huomatuksi tulemisen syöttäessään ihmisen mieleen sopivan provosoivia aatteita ja tunteita, jotka huipentuivat käskyyn: aloita tappelu. Kuului räsähdys miehen ponkaistessa pystyyn niin että tuoli kaatui ja tarratessa riitakumppaniaan paidanrinnuksesta, sysäten toppuuttelemaan tulleet asiakkaat syrjään toisella massiivisella kädellään. Fareos vuoroin vetäytyi, vuoroin tunkeutui takaisin miehen ajatuksiin nauttiessaan samalla viinaansa sopivan hitaasti.
Haltia ei kuullut mitä viinahuuruissaan raivoavan sepän uhriksi joutunut sanoi, mutta se riitti ärsyttämään lihaksikasta ihmistä ilman haltian väliintuloa. Sepän tarratessa molemmin käsin pienemmän ihmisen vaatteisiin ja nostaessa hänet ilmaan, haltia lähetti viimeisen viestinsä: heitä. tuo pöytä. tuopit. Luullessaan itse keksineensä pienelle miehelle sopivan laskeutumisalustan, seppä paiskasi tuon onnettoman koko humaltuneen vartensa voimalla suoraan Fareoksen iloisen ryyppyseurueen pöytään. Mies laskeutui raskaasti pöydän reunalle kaataen sen ja lennättäen tuopit ja lasit kolisten pitkin lattioita. Kaatuvan pöydän tärähdys iski haltian tuoppia pitelevään käteen saaden sen heilahtamaan, jolloin omenaviinatuoppi liittyi astiatoveriensa seuraan lyhyelle ilmalennolle, sisällön levitessä pitkin ja poikin. Tässä vaiheessa seppää retuutettiin jo useamman asiakkaan voimin ovelle ja kananlentonsa päättänyttä miestä auteltiin pystyyn. Osa laseista oli rikkoontunut ja lasinsirpaleita oli levinnyt pitkin lattiaa. Fareos nousi lähipöytien asiakkaiden mukana seisomaan varoen huojahtamasta ja perääntyi kuin antaakseen tarjoilijoille tilaa poimia tuoppeja ja sirpaleita, vaikkei niitä hänen istumapaikkansa lähelle ollut päätynytkään. Ilme haltian kasvoilla oli sekin kenties turhan hämmästynyt, mutta hän ei ollut koskaan ollut erityisen hyvä näyttelijä.
Hässäkän keskellä hän valitsi hetken, jolloin yksikään kilpakumppaneista ei katsonut häneen livahtaessaan kylki edellä katselijoiden lomitse. Hän puikkelehti ihmismassan seassa, nykäisi ensimmäistä näkemäänsä työntekijää hihasta ja viittasi peukalollaan seuruettaan kohti.
He maksavat, hän vinkkasi, ja puikahti vastausta odottamatta takaisin väkijoukkoon, luovien tietään ovelle. Kiitos näkemiin.
Sitä hän ei ollut ajatellut, mitä sanoisi jos jäisi kiinni.


¤¤ Kuten en minäkään. Mutta pakko oli jokin käännekohta tähän saada, eivät ne voi aamuun asti juoda (vai voivatko? Hmm...). ¤¤
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 25, 2012 12:29

Tahti sen kun vain kiihtyi, eikä juomiselle näyttänyt tulevan loppua. Kaikki kilpakumppanit näyttivät pärjäävän enemmän tai vähemmän sinnikkäästi, joskin Pumpkin taisi tai ainakin uskoi olla ainoa, joka ei vieläkään tuntenut edes sitä pientä kevyttä oloa päässään. Naaras oli ennenkin juomakilpailua harrastanut ja silloin joi muka kokeneen puoliverisen pöydän alle. Helposti. Päästen itse vain siihen puoliväliin humalan huippua. Se tila missä kaikki nauratti. Aivan kuin sokerihumalassa. Tai erittäin väsyneenä. Niin monet kuolevaiset sitä olotilaa kuvailivat.
Silmä kävi kiertämään vähän väliä kilpakumppaneita, vähän väliä pöydälle kasaantuvaa lasimassaa. Pian tarjoilija päättikin, ettei pöytään enää yhtään lasia, mukia, kippoa tai kuppia kannattaisi raahata, vaan kävi täyttämään vanhat jollain täysin uudella juomalla. Tai no, ainakin Pumpkinille se oli jotain uutta. Mitä lieni, sitä naaras ei tiennyt, eikä käynyt kyselemäänkään. Tuoppiin tartuttiin heti kun edellinen oli tyhjä ja lasi nousi muitta mutkitta huulille. Katse kävi kiinnittymään toiseen suklaavärityksen edustajaan, kunnes petomainen katse vilahti viereiseen pöytään. Isokokoinen mies päätti, että nyt oli keskustelut käyty loppuun ja oli aika antaa nyrkkien puhua. Lasi huulilla laskeutui aavistuksen, samalla kun katse pysyi tuossa gorillassa.

Ei aikaakaan, kun ripakinttuisempi kaveri kävi lennähtämään kohden ryyppyröykkiön pöytää. Lasit lensivät enemmän tai vähemmän komeassa kaaressa pitkin kapakkaa. Sillä samalla hetkellä kun kuolevainen iskeytyi pöytään, oli Pumpkin noussut ylös ja peruuttanut askeleen jos toisenkin. Tuoppi pysyi nätisti kädessä, joskin se käytiin laskemaan alas viereisen pöydän kannelle. Katse siirtyi öykkäriin, joka sai osakseen negatiivista huomiota ja pian tuota lähdettiinkin miehen jos toisenkin voimin raahaamaan pois kapakasta häiritsemästä
Katse kääntyi kuitenkin äkkiä Fareokseen, joka otti poistuakseen paikalta nopeammin kuin salama iski metsän korkeimpaan puuhun. Nainen päästi suustaan naurukiljahduksen välimuodon, samalla kun otti askeleen jos toisenkin tummemman miehen perään.
Vai että sellaista peliä! Pumpkin totesi virnistäen, samalla kun vilkaisi paikalle jäänyttä kaksikkoa Antakaa nämä tarjoilijalle.
Naaras heitti veljesparille taskustaan nahkapussukan, joka sisälsi kultakolikon jos toisenkin. Ei hän voinut jättää kaksikkoa jälkeensä ilman, että edes vähän auttoi noita pois pälkähästä, kun vihainen henkilökunta tuli maksua vaatimaan juomista, jotka juuri oltiin alas kurkusta kaadettu. Vastausta ei veljeksiltä jääty odottamaan, vaan nopeajalkainen nainen lähti saman tien pujottelemaan väkimassan läpi Fareoksen perään.

Askel jos toinenkin oli horjuva, joskin ei häiritsevissä määrin. Ehkä alkoholi alkoi salakavalasti hiipimään aivoihin, ehkä se oli vain hänen omaa kömpelyyttään. Kuitenkin, naaras pysyi harvinaisen helposti miehen perässä, käyden jopa saavuttamaan tuota. Ehkä Pumpkin käytti turhankin näkyvästi nyt omia yli-inhimillisiä voimiaan, sillä hetken naaras näytti kiitävän kuin tuuli. Kaduilla ollessaan tuo ei käynytkään säästelemään vauhtia, kun halusi niin palavasti saada livistäjän kiinni. Sitä hän ei tiennyt, oliko veljekset lähteneet perään. Toivottavasti, kimpassa oli kivempaa hakata huijareita.
Saavuttaessaan kohdetta, otti naaras pari nopeampaa, voimakkaampaa askeletta ja yksinkertaisesti kävi hypähtämään Fareoksen ylitse, tuon eteen. Vain muutaman kymmenen sentin päähän, käännähtäen sitten ympäri ja tarrasi tummanpuhuvaa miestä riveleistä, vetäen lähelleen.
En ole koskaan hyväksynyt huijareita, enkä hyväksy nytkään Naaras sähisi jokseenkin petomaisenkuuloisella äänellään, tosimuodon pyrkiessä esiin läksyttämään tätä kuolevaista ehkä pitäisi passittaa sinut keittiöön tiskaamaan koko rahan edestä.


// Häikäilemätön hittailu on häikäilemätöntä. Heitä tiilellä jos et tykkää. Dodgetan sen.
Pumpkin juo aamuun asti. Aamulla viina vaihdetaan kahviin ja herätellään miehet pöydän alta. Farren päälle kaadetaan kuumaa kahvia, veljekset herätetään nätisti //
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Maalis 03, 2012 9:05

Aphaderuiondur

Huolestuttavaa. Erittäin huolestuttavaa. Vahva viina alkoi sumentaa näkökenttää ja kiiltelevän tuopin korvaan tarttuminen vaati melkein ajatustyötä! Se tuntui karkaavan välillä kauemmaksi niinkuin ajatuksetkin, ja huolestuttavinta oli, että ainoa naispuolinen kilpailija näytti olevan tässä nyt voiton puolella. Kirjavahiuksinen musikantti katsoi tarjoilijaa, joka oli tuonut hänen tuoppiinsa jotain kummastuttavaa, kitkerää, vahvan hajuista litkua jonka heidän haastajansa oli jo mitä ilmeisimmin juonut. Aphaderuiondur huljutteli myrkkyä mukissaan kuin miettien, miten saisi vaivihkaa lurautettua sen lähimpään kukkaruukkuun ja tapettua koko kasvin tai ainakin jotain sinnepäin, kun koko kapakkamaisema tuntui menevän sekaisin. Hänen selkänsä takaa kuului älämölöä, ja toinen veljeksistä oli juuri aikeissa kääntyä katsomaan kuka siellä niin ärsyttävän kovaan ääneen haastoi riitaa, kun heidän pöytänsä päälle rysähti mies.
Ja voimalla rysähtikin. Aphaderuiondur tipautti hädissään tuoppinsa lattialle syöksyessään heidän rahakipponsa perään, joka oli lähtenyt reissulle kallistuvan pöydän myötä. Muodonmuuttaja sai kuin saikin humalaisilla kätösillään pidettyä rahakipon pystyssä, joskin luisui mahallaan pöydälle heitetyn miekkosen päällä ja sai muutaman tahattoman potkun viereisessä pöydässä istuvilta asiakkailta, jotka yrittivät väistää lattialle levinneitä juomia ja tyhjiä kuppeja. Aphaderuiondur kääntyi selälleen ja nousi haparoiden pystyyn varjellen rahakuppia kuin omaa lastaan, ja huomasi ylitseen harppovan juomatoverinsa joka oli selvästi lähdössä lipettiin.
"HEI! Mies!" Aphaderuiondur älähti tämän perään ja ojensi kätensä kuin ottaakseen tämän kiinni, vaikka Fareos paineli jo kaukana. Pumpkin heitti veljeksille pussukan joka ilmeisesti sisälsi rahaa, ja sinertävä puolisko veljeksistä poimi sen käsiinsä yrittäen epätoivoisesti saada sitä auki. Kun yritys onnistui, näky oli silmiähivelevä. Kultakolikoita! Houkutus oli kova, ja se kehotti muusikkoa ottamaan pussukan ja karkaamaan paikalta veljensä kanssa, mutta se tuntui epäreilulta. Jos Pumpkin, joka oli jo kadonnut ulos, saisi Fareoksen kiinni, hän saisi korvata tämän kerta oli lähtenyt lipettiin. Ainakin näin Aphaderuiondurin logiikalla. Hän tarttui veljensä lahkeeseen ja kiskoi itsensä ylös.
"Juokse! Nappaa se! Mene!" hän käskytti pikkuveljeään ja huitoi kohti ovea, yrittäen sitten itse hiprakkapäissään laskea rahoja juomia varten mutta tyytyi vain lätkäisemään kaikki tarjoilijan käteen kun hommasta ei tullut mitään.
"Jätä vaihtorahat, ole kiltti, tulen hakemaan niitä", Aphaderuiondur pyysi lyhyenlännältä tarjoilijattarelta, puristi tämän kättä lämpimästi ja pyyhälsi sitten hieman kompuroiden oviaukosta ulos.
Ja voi mikä helpotus, Pumpkin oli saavuttanut karkurin. Mikä toimintamimmi! Aphaderuiondur oli suorassaan liekeissä - sen lisäksi että oli humalassa - miettiessään miten täydellisen naisen hän oli taas vaihteeksi bongannut. Ja mikä menetys, jos hän häviäisi tuon palkintopystin Aerdirnaithonille lantinheitossa. Huijarin ja kiinniottajien sijainti oli jonkunmatkan päässä kapakasta, mutta Aerdirnaithonin perässä juosten mies oli nipinnapin pysynyt kintereillä. Koordinaatiokyky oli kuitenkin vallan huono ja hän oli onnistunut törmäilemään kojuihin ja potkaisemaan varpaansa katukulmaukseen matkalla, ja nyt sitä särki inhottavasti.
"Ja mitäs me sinulle teemme?" mies kysyi kovaan ääneen saavutettuaan seurueensa ja puristellessaan nyrkkejään. Hän huojui hieman, mutta kuitenkin silminnähden.
"Korvaus kuulostaisi minun mielestäni hyvältä, ja voit korvata tämän joko hyväss-ssä tai pahassa", Aphaderuiondur jatkoi ja hänen suustaan pääsi hikkaus lauseen loppupuolella. Nyt pitäisi vain pysyä jaloillaan.

//Töttöröö, ssshininen sankarrhi shaaphsuuu phaikale...
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Maalis 04, 2012 10:17

Muodonmuuttajalla ei ollut mitään kiirettä kumota vastaantulevia tuoppeja suuhunsa. Hitaasti ja vähän tärisevällä kädellä hän tarttui hirveältä haisevaan litkuun, eikä edes vaivautunut nuuhkaisemaan sitä, kuten yleensä teki. Aerdirnaithon vilkaisi sivusilmällä Pumpkinia, Fareosta ja Aphaderuionduria. Hän nosti juoman, jos sitä hapoksi ei saanut kutsua, lähemmäs suutaan ja oli valmis yrjöämään sen tuota pikaa ulos. Kaikki tapahtui yllättävän nopeasti. Aerdirnaithon keskeytti juontiaikeensa ja vilkaisi taakseen. Hän näki vain miehen oikein lennähtävän ohitse. Mies saattoi oikeasti lentää, tai sitten humala oli tekemässä tuloaan. Kaikki mitä pöydällä oli ollut, löytyi nyt lattialta säpäleinä. Aphaderuiondur syöksyi heidän rahamukinsa perään, ja Aerdirnaihton ei voinut muutakuin istua paikallaan, juoma kädessään, häkeltyneenä. Siinä kaaoksen vallitessa Aerdirnaithon ojentui toiseen pöytään ja kumosi juomansa siellä olevaan tyhjään mukiin. Mies auttoi veljensä ylös lattialta ja kuunteli käskyä juosta.
"Kenenh?" Aerdirnaithon kysyi ja näki vilaukselta Pumpkinin joka juoksi ulos tavernasta. Naiset, ainakun he hävisivät he juoksivat pakoon. Muodonmuuttaja juoksi pari askelta, oli kaatua selälleen kun väki tungeskeli joka paikkaan.

Vaati hetken aikaa päästä edes ulko-ovelle. Piru vie, nainen oli nopea. Hänhän oli ehtinyt jo tuonne asti Fareoksen kanssa. Aerdirnaithonille tuli ajatuskatko siinä kujalla seistessään. Pumpkin seisoi mesoten Fareokselle jotain huijareista ja silloin muodonmuuttajan ajatuslamppu syttyi. Hän ei ollut edes huomannut Fareoksen poistumista, se litku oli vienyt suurimman osan huomiosta. Aerdirnaithon vilkaisi taakseen ja näki Aphaderuiondurinkin kompuroivan paikalle, huojuen yhtä lailla mitä hänkin.
"Valmisshtaudu heittämään lanttia", Aerdirnaithon kuiskasi veljelleen ja vinkkasi hieman Pumpikin suuntaan. Mies itse ei keksinyt mitään tarpeeksi hyvää kommenttia tähän väliin, joten tyytyi nyökyttämään vakavasti päätään Aphaderuiondurin selitykselle, jota hikka komisti.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö