Kirjoittaja Onzki » 28 Tammi 2012, 19:58
//Ventus-setä ja Felix tänneppäin!(://
Sofía
Sofía kanneskeli korkeita lautaspinoja keittiöön. Päivä oli ollut hyvin vilkas, ja neito oli rampannut ympäriinsä. Ihmiset söivät paljon, ja oli vaikea siivota jo varhain sammuneita juoppoja.
Oli jo pimeä, vaikka iltapäivä ei ollut edes pitkällä. Oli vielä vähän aikaa vilkasta, kunnes pöydissä istui vain pari ihmistä, jotka tekivät hekin jo hidasta lähtöään. Keittiössä hääräili enää kokki, joka antoi vielä pari lautasta vietäviksi pöytiin. Sof vei hyvältä tuoksuvat ruuat pöytiin, ja toivotti hyvää ruokahalua. Tyttö asteli keittiön puolelle, ja tarkasteli kokin puuhia. Kokki ojensi lasia, jonka pohjalla oli tilkka jonkinlaista viiniä. "Sopiiko tuo tämän lihan kanssa? Ajattelin lisätä sen listalle?" Kokki kysyi, ja hymyili. Sofi nappasi lautaselta lihakuution, heitti sen suuhunsa, ja maisteli sitä viinin kanssa. "Laita ihmeessä! Tämä on hyvää..." Sofía hymyili, ja maisteli. Hiukan makea, ei liikaa.. Lihan suolaisuus maistui sopivasti ja... Ovi kolahti.
Neito riensi ulos keittiöstä heilurioven kautta. Sisään oli saapunut parrakas mies, joka hymyili leveästi. "Iltaa neiti, se sama joka aina." mies ilmoitti, ja Sof hymyili takaisin. "Kyllä, herra." neito sanoi, ja vilkutti. "Se sama joka aina, Jhonille." Sof mutisi, ja kokki alkoi hääräilemään. Tuo mies, joka oli saapunut, oli käynyt ainakin niin kauan tässä ravintolassa, kuin Sof oli saanut sieltä töitä. Sofía hyräili hiukan, ja hörppäsi vettä. Ruoka, joka miehelle piti viedä oli valmista. Sof vei pöytään lautasen, johon oli koottu lihaa, kananmuna, ja jotain salaattia. Mies kiitti, ja Sof meni istuskelemaan tiskin taa. Tiskin takana oli pöytä ja tuoli. Neiti kirjoitteli lappuselle jotakin, ja kohta joutui nousemaan. Pari miestä poistuivat, ja huusivat että maksaisivat. Sof nappasi kolikot, hymyili, niinkuin aina. Aina työpäivän jälkeen hänen leukaperiään kivisti, kaikesta siitä hymyilemisestä, mutta työ oli mukavaa. Sofía kantoi raskaat lautaset tiskiin, ja kaatoi kuumaa vettä niiden päälle. "Voin tiskata kun ravintola menee kiinni. En usko että päivä loppui tähän." Sofía lupautui, ja arvaukset osuivat oikeaan. Lisää ihmisiä virtasi sisään. Onneksi tällä kertaa naisia... Naiset tilasivat kevyttä ruokaa, jota Sof kiikutti pöytään.
Mies sai syötyä, ja tuli taas lisää tiskiä. "Hohhoi..." Sof puuskahti, ja vei astioita taas kerran tiskiin... Loppuisiko tämä päivä koskaan?