Muutosten tuulet || Aksu

[Aksutar]

Jack myönsi ääneen tehneensä väärin, joskin tuo ei näyttänyt olevan kovin tosissaan sanojensa suhteen.
eikä siitä näyttänyt pahastuvan muuta kuin Hans Lily huomautti, saaden velhon jälleen kerran mulkaisemaan itseään kuin pahaista kakaraa. Lily ei ottanut tuota murhaavaa mulkausta vaan jäi setvimään sekaisin menneitä hiuksiaan.
no, sen pahemmin asiaa vielä jääty setvimään, kun aavekoira kävikin jo hyppäämään kohden Jackia, koettaen ottaa jälleen haltuunsa tuon kehon. Lilylle alkoi tässä vaiheessa selvitä paremmin tämän tilanteen kuviot, joskin Prinsessa ei uskaltanut lyödä lukkoon vielä mitään johtopäätöksiään. Sen sijaan nainen katsoi hieman kauhuissaan Jackin tai Kalman, kumpi nyt olikaan kyseessä kouristeluja ja tuskanhuutoja. Kauaa tuota ei kuitenkaan kestänyt, kun ykskaks aavekoira lennähtikin pihalle tuosta kehosta, Jackin alkaessa pistämään hanttiin.

Tuoli lennähti kohti Aavekoiraa. Ennen kuin tuoli kuitenkaan osui kohteeseensa, oli velho ojentanut kätensä ja pysäyttänyt tuolin ilmaan leijumaan. Kauaa tuoli ei kuitenkaan paikoillaan leijunut, kun velho ohjasi sen yhdellä keveällä käsiliikkeellä lennähtämään kohti Jackia.
Lopeta! Lily huudahti velholle joka lähti nyt jälleen kävelemään uhkaavasti kohden Meraria. Naisen käskyt kuitenkin menivät kuuroille korville. Ei tuo kuulunut tähän soppaan, pysykööt vain poissa.
Sinä tyydyt nyt osaasi ja kiltisti annat Kalman ottaa paikkansa kehossasi Black totesi harvinaisen vakavamielisesti Jackille Vai pitääkö sinut pakottaa siihen?

[suskari]

Tuoli pysähtyi leijumaan ilmaan, eikä tarvinnut kahdesti arvata kuka oli kyseessä. Jackin vihainen katse siirtyi velhon päälle joka käsi ojossa oli jäännyt pitämään tuolia aloillaan ettei se koira kumppanin päälle osuisi. Jack oli ärähtämässä jotakin velholle kun tuo heilautti jälleen kättään jolloin tuoli lensi ilman halki kohden Jackiä. Ihmismäiset refleksit eivät tällä kertaa riittäneet ilma hyökkäyksen väistämiseen vaan Jack sai koko tuolin syliinsä paiskautuen ikävän näköisesti vasten seinää lyöden takaraivonsa seinään tuoli päällään, josta mies putosi lattialle ottaen käsillään vastaan ettei turvallensa oli kaatunut. Jack köhähti irvistäen nostaen katseensa edesä seisovaan velhoon joka antoi varoittavan sanan siintä että kannattaisi suostua kiltisi Kalman alaisuuteen.
"Kuolen mielummin kuin palaan tuon kanssa samaan oravan pyörään!" Jack murahti uhmakkaasti velholle osoittaen pystyyn pässyttä aavekoiraa. Kalma luimisti korviaan ja tuota suorastaan harmitti kun ei kyennyt kommunikoimaan millään tavalla kuin eleellisesti. Olisi ollut vaikka mitä sanottavaa. No vaikka suu ei toiminnutkaan koira käveli lähemmäs miestä jääden tapittamaan tuota uristen osoittaen mieltään ettei pitänyt Jackin kettuilusta yhtään ja käänsi sitten katseensa velhoon haukahtaen.. toivoen tuon ymmärtävän että ehkä pieni kuritus olisi pahitteeksi.

[Aksutar]

Jack ilmoitti mieluummin kuolevansa kuin alistuvansa Kalman kanssa taas samaan rumbaan. Velhollehan se kävi vallan hyvin. Tuo olisi voinut teurastaa Merarin sillä samalla sekunnilla, mutta jätti sen kuitenkin tekemättä. Velho tiesi Aavekoiran tarvitsevan tätä kehoa, joten valitettavasti kehon tuhoaminen ei ollut vaihtoehto.
Aavekoira ilmaisi tunteensa Jackia kohtaan varsin selvästi. Koiran vilkaistessa velhoon, virnisti Black pienesti. Saisiko hän vähän kurmuuttaa tätä miestä, saisihan? Lupia ei sen pahemmin tarvinnut erikseen myöntää kun velho jo ojensi kätensä kohden Meraria ja samassa mies lennähti huoneen poikki toiseen päähän, paiskautuen vasten seinää. Lily oli aikeissa puuttua peliin, mutta yhdellä pienellä ja nopealla käsiliikkeellä velho lennäytti naisen takaisin sängylle, estäen tuon pääsyn hätiin ainakin hetkeksi.

Katse siirtyi takaisin Jackiin ja velho käveli lähemmäksi tuota ihmisriepua. Velho tarttui kiinni Merarin niskavilloista ja veti tuon eteensä. Toisen kätensä hän iski vasten Merarin rintakehää, iskien tuon sisälle näin loitsun. Loitsu aiheutti kantajansa sisällä voimakkaita kouristuksia ja ahdistuksen tunnetta rintakehässä. Velho ei kuitenkaan päästänyt irti Merarista, vaan suorastaan nautti tuon tuskan katselemisesta, valmistautuen tekemään saman loitsun uudestaan, jahka edellinen loppuisi Velho käytti kuitenkin vain loitsuja, jotka eivät fyysisesti vahingoittaneet kehoa pysyvästi. Aiheuttivat vain hetkellistä, piinaavaa ja raastavaa kipua, mutta ei mitään pahempaa.
Taaemmas vedetty käsi oli valmiina iskeytymään uudemman kerran Merariin, kun jokin pysäytti sen. Prinsessa oli möyrinyt ylös sängystä ja tarrasi nyt Blackin ranteesta kiinni, saaden velhon katsahtamaan itseensä.
Käskin sinun lop--- Pidemmälle ei Lily ehtinyt paasaamaan Blackille, kun tuo riuhtaisi kätensä irti naisen otteesta ja soi tuolle kunnon läimäyksen poskelle, muistuttaen näin kenelle oli puhumassa. Ennen kuin Lily ehti edes kääntämään katseensa takaisin velhoon, lennähti Prinsessa jälleen sängylle.
Katse siirtyi takaisin Merariin, samalla kun Velho naksutteli vapaan kätensä sormia.
Mihin jäimmekään..

[suskari]

Velho ojensi jälleen kätensä ja Jack sai tutua ilmalennon jälleen kerran paiskautuen seinää vasten kylki edellä parahtaen ja saaden pudotessaan juuri ja juuri otettua tukea ettei olisi turvalleen lattialla. Mutta käsi, joka oli äsken osunut seinään ja oli aikaa sitten murtunut kentällä, päästi inhottava rusahdusmaisen äänen ilmoille. Jack irvisti kivusta tarraten kipeästä kädestä kiinni terveellä kädellään toivoen mielessään ettei luita ollut katkeillut.. mutta se taisikin jäädä ongelmista pienimmäksi kun velho oli saannut rauhassa kävellä Jackin luokse ja tarrasi miehen mustasta pehkosta kiinni. Merari älähti yrittäen toisella toimivalla kädellään irottaa velhon otetta, mutta se oli täysin turhaan. Jack nosti katseensa velhoon joka jo nosti kätensä iskeäkseen sillä puolustuskyvytöntä miestä. Jack oli sanomassa jotakin, mutta kasvoille ehti vain kuvastumaan kauhistunut ilme kun velhon käsi lähti liikkeelle ja pian huoneen täytti mies paran tuskaisat huudot ruumiin kouristellessa kivuliaasti ilman minkäänlaista kontrollia ja hengittäminen onnistui juuri ja juuri pihinän kera. Jack yritti taistella kirousta vastaan mikä puolestaan vain pahensi tilannetta entisestään, tuskat kovenivat ja hengitys kulki vain heikommin heikosti- hyvä ettei tukehtunut. Kalma seurasi tilannetta hiljaa tarkkaavaisena sivusta, mutta ei hymyillyt.. ilme oli kova kuin muuri koiran vahtiessa ettei velho menisi liiallisuuksiin. Lilyn puuttuessa asiaan velhon aikessa jatkaa Jackin kiduttamista tuo saikin läimäyksen poskelle ja ilmalennon takaisin sängylle. Koira hätkähti sitä hieman ja käveli prinsessan luokse yrittäen kertoa tuolle katseellaan että puuttuisi jos tuo menisi Blackin kohdalla liian rajuksi.

Kirous alkoi väistymään ja tuomaan hetkellistä helpotusta miehen tuskiin kun tuo nosti katseensa heikkona velhoon ja sitten prinsessaan, joka oli jo muutamaan otteeseen yrittänyt tulla väliin. Sitä Jack ei tahtonut ymmärtää miksi.. miksi auttaa miestä jota ei edes tuntenut? Velho avasi turpansa ja kyseli itseltään mihin tuo jäikään.
"A-anna tulla.. tapa." Jack tuumasi virnistäen pienesti velholle ja koittikin yht`äkkiä iskeä nyrkkinsä velhon vatsaan.

[Aksutar]

Lily makasi sängyllä hetken, tuijottaen kattoon. Pian tuo kuitenkin ravisteli päänsä selväksi ja nousi istumaan, huomaten Kalman kävelleen hänen luokseen. Koira tuijotti intensiivisesti prinsessaa, mutta valitettavasti tuo ei osannut tulkita koiraa mitenkään juuri nyt. Tuliko tuo vahtimaan, ettei hän puuttuisi asiaan? Vai kertomaan, ettei ollut hätää? Vai katsomaan oliko prinsessalla namia taskuissa? Ota tuostakin nyt selvää. Katse kuitenkin nousi velhoon, joka päästi tuskaisen tuhahduksen..

Black mulkoili murhaavasti Jackia, joka kehotti häntä tappamaan itsensä. Ennen kuin velho kuitenkaan ehti reagoimaan mitään, oli Merari iskenyt nyrkkinsä velhon vatsaan. Olisihan tuohon pitänyt varautua, mutta juuri nyt Black oli turhankin väsynyt ollakseen tarkkaavainen. Niinpä velho ähkäisi ilmojen paisuessa pihalle. Ote irtosi Merarista ja velho peruutti askeleen jos toisenkin, kyyristellen ja pidellen mahaansa. Kaikki ne tantereella otetut mustelmat ja haavat ja ruhjeet huusivat Hoosiannaa uuden iskun johdosta.
Toinen käsi kuitenkin ojentui kohden Meraria ja paiskasi miehen jälleen paineaallolla vasten seinää.
Mene sinä välillä leikkimään hänen kanssaan Black totesi Kalmalle, peruuttaessaan sängyn luo ja otti jalkopäädyn kaiteesta tukea

[suskari]

Jack virnisti nyrkin upotessa velhon luisevaan vatsaan, jolloin tuo samalla joutui irroittamaan otteensa miehen hiuspehkosta ja Jack putosi lattialle ottaen toisella kädellään vastaan. Velho perääntyikin aivan totaallisesti lelustaan joka oli purrut takaisin jolloin Jack yritti nousta ylös, mutta joutuikin jälleen kerran paineaallon paiskaamana seinää vasten parahtaen kivusta loukkaantuneen käden joutuessa jälleen koville.
Kalma höristi hieman korviaan Blackin pyytäessä, ei vaatiessa että koira jatkaisi nyt kehonsa kiduttamista velhon sijaan, joka oli joutunut perääntymään Jackin iskun jälkeen. Kalma luimisti korviaan haukahtaen murahduksen kera velholle haluten kertoa sen että ei todellakaan alkaisi fyysisesti vahingoittamaan kehoaan, kun ei muunlaista vahinkoa oikeastaan kyennyt tekemään tässä tilassa. Koira kuitenkin käänsi katseensa maassa kituvaan ihmiseen lähtien kävelemään tuon luokse jolloin Jack kohotti murhaavan katseen koiraan.
"Vain kuolleen ruumini ylitse rakki." Jack murahti huuliensa välistä lähestyvälle koiralle kingeten toisen polvensa varaan pidellen kättään. Jos koira olisi kyennyt kommunikoimaan, olisi tuo kertonut että tämä olisi kaikkien kannalta parasta. Mutta kun ei kyennyt, joten koira otti jälleen vauhtia muuttuen aineettomaksi sujahtaen Jackin sisään joka alkoi huutamaan jälleen kivusta kouristellessaan tuskaisesti lattialla. Kunnes ne usean minuutin taistelun jälkeen päättyivät ja ruumis jäi makaamaan lattialle repo rankana sulkien silmänsä samalla kun Kalmalle ominaiset piirteet ilmestyivät takaisin, kuten kynnet ja hampaat.

[Aksutar]

Kalma päättikin sitten itse käydä hommiin. Velho seurasi katseellaan aavekoiraa, vilkaisten nopeasti kuitenkin Prinsessan puoleen. Lilyn kasvoilla oli se tuttu tästä puhutaan vielä ilme, joka sai velhon kääntämään katseensa pois yllättävän äkkiä. Typerä nainen. Olisi vaan pysynyt poissa tästä huoneesta. Lily puolestaan seurasi mielenkiinnolla ja kauhulla sitä, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan.
Aavekoira hyppäsi jälleen kohti Jackia, sulautuen tuon kehoon. Jälleen kerran Jack alkoi huutamaan kivusta ja kouristelemaan. Tällä kertaa Lily nousi ylös sängystä ja juoksi miehen luo. Black oli nappaamassa kiinni Prinsessan käsivarresta estääkseen tuon puuttumista tilanteeseen, mutta tällä kertaa velho ei ollut tarpeeksi nopea. Ja no, miksi sitä puuttua? Tuskin tuo nyt oli oppinut voodoota ykskaks yllättäen ja estäisi Kalmaa ottamasta Jackin kehoa haltuunsa?

Kalma näemmä onnistui, sillä enää ei aavekoira lennähtänyt ulos kehosta. Lily kyykistyi velttona makaavan miehen viereen, laskien kätensä varovasti tuon olkapäälle. Muutama hento ravistus, jonka jälkeen prinsessa avasi suunsa.
Jack? Kalma? Lily toisteli kahta nimeä, odottaen jommankumman vastaavan.
Turhaa sinä nimiä huutelet. tuo herää kun herää.. Sinä puolestasi voisit mennä nukkumaan Black totesi lähestyessään prinsessaa, joka nousi alta aikayksikön ylös velhon tullessa lähemmäksi. Jälleen kerran kaksikon välillä oli se käsin kosketeltava jännite, joka pian purkautuisi tavalla tai toisella.

[suskari]

"Heräsin jo..." Aavekoira tuumasi pienesti hymähtäen avaten hieman silmiään siirtäessään väsyneen katseensa Lilyn päälle hymyillen, kääntyen sitten niin että pääsi nostamaan itsensä istumaan seinää vasten.
"Olen kunnossa.. väsynyt vain." Aavekoira hymähti nostaen ehjän kätensä Lilyn olkapäälle taputtaen lohduttavasti ja siirsi sitten kätensä syliinsä pidellen hieman kärsinyttä kättään irvistäen. Olisi Black voinnut jättää heittelyn vähemmälle.
"Ja kiitos vahtimisesta.. vaikka paluuni ei ihan suunnitelmien mukaan mennytkään, anteeksi siintä." Oli sanat tarkoitettu velholle, jota oli jälleen kerran stressattu vähän turhankin paljon pienoisilla ongelmilla. Jotka tälläkin kertaa onneksi päätyivät hyvin jokaisen kohdalla.. tai no paitsi Merarin, joka ei ollut yhtään iloinen tilanteestaan aavekoiran mielen perukoilla.

"Mutta minä lähden palaamaan omieni tykö." Aavekoira sanoi jäämättä sen pidemmäksi aikaa istumaan aloillensa lähtien kampeamaan itseään varovasi seinästä tukea ottaen ylös. Toki aavekoira olisi halunnut jäädä juttelemaan kaksikon kanssa pidemmäksikin aikaa, mutta Black näytti juuri siltä että heittäisi hänet niskapers otteella ulos jos koira jäisi. Niimpä aavekoira toivotteli vielä hyvät yöt jokaiselle kanssaolijalle ennen kuin poistui huoneesta hieman väsyneen näköisenä kättään pidellen.

[Aksutar]

Aavekoira ilmoitti olevansa elävien kirjoissa jälleen kerran. Tuo vielä vakuutteli prinsessalle olevansa kunnossa, joskin vain väsynyt.
hyvä oikein hyvä Lily totesi Kalmalle, joka sitten kääntyi puhumaan Velhon puoleen.
Black vain hymähti pienesti Aavekoiran anteeksipyytelyille paluun kestosta. Velho ei oikeastaan välittänyt, pää asia, että tuo oli palannut ja saanut nyt kehonsa hallintaan. Vielä minuutti tai pari lisää ja velho olisi menettänyt hermonsa totaalisesti. Tosin, se ei ollut vieläkään mahdoton ajatus
Kalma ilmoitti palaavansa perheensä luo. Lily nyökkäsi pienesti aavekoiralle, kävellen sitten sängynreunalle ja istuutui alas. Häntä tuskin enää tarvittiin, joten prinsessa päätti rauhallisesti pysyä sivussa. Kerrankin.
Ensi kerralla jos lapsenvahtia tarvitset niin ilmoita ajoissa Velho totesi vielä koiralle, samalla kun saattoi tuon ovelle.

Ovi painautui kiinni Aavekoiran perässä. Huoneessa oli hetken hiljaista. Velho piti yhä kiinni oven kahvasta, katsellen alaviistoon. Prinsessa istui sängyn reunalla odottaen, mitä velho seuraavaksi sanoisi tai tekisi. Ei nainekaan nyt väen väkisin ollut riitaa haastamassa, vaikka tuolla olisi sananen jos toinenkin sanottavana. Ehkä se kannatti jättää myöhemmälle
Jäimme sitten kahden, jälleen kerran Totesi velho ovelta, joskin tällä kertaa ei ääni ollut enää Hansin.
Seth, joka oli koko illan kummitellut tilanteiden taustalla, oli nyt viimein astunut kunnolla kuvioihin.
Lilyn ilme muuttui rauhallisen tyynestä järkyttyneeksi. Prinsessa nousi saman tien ylös sängyltä, mutta ennen kuin tuo kauemmas ehti liikahtaakaan, oli velho ilmestynyt tuon eteen tarttuen Lilyä kaulasta. Naisen molemmat kädet hakeutuivat velhon käsivarrelle, yrittäen turhaan irroittaa tuon otetta kaulasta.
Joku oli tänään erittäin ärsyttävällä päällä.. joku ansaitsee taas oikein kunnolla isän kädestä Seth totesi virnuillen, heittäen prinsessan sängylle. Rajusti, säälimättömästi.
Lily kiljahti, niin kovaa kuin vain pystyi. Kiljunta olisi varmasti jatkunut pidempäänkin, ellei velho olisi laskeutunut naisen ylle peittäen kämmenellään tuon suun.
Nyt me pidämme hauskaa, eikä mikään tule meitä häiritsemään Seth totesi, kaivaen samalla prinsessan hameen kauluksen alta esille ristin, jota tuo kantoi mukanaan. Risti repäistiin nopeasti irti kaulasta ja heitettiin huoneen toiseen päähän, ennen kuin tuo kävi polttamaan ihoa.
Suun edessä ollut käsi nostettiin vasten naisen otsaa. Lily ehti jälleen kiljahtamaan toistamiseen, kunnes pieni, mutta voimakas paineaalto iski päin kasvoja. Ja kaikki sumeni prinsessan silmissä.
Hyst, Lily kulta. Herätät naapurit Seth totesi, naurahtaen itsekseen, samalla kun kävi riisumaan mustaa kaapua yltään.
Silmissä oli sumeaa. Lily yritti parhaansa mukaan liikuttaa edes jotain raajaansa, mutta kaikki tuntui vaikealta. Nainen kamppaili pyörtymisen ja hereillä pysymisen välillä. Hän ei halunnut tämän saman kaavan toistuvan jälleen kerran.

[suskari]

Ennen aavekoiran lopullista poistumista velho vielä huomautti että hänen pitäisi jatkossa huomauttaa ajoissa jos tarvitsi lapsenvahtia velhosta Jackille. Kalma epäili suuresti tulisiko enään tarvimaan moista palvelusta, mutta nyökkäsi kadoten ovesta käytävälle samalla kun ovi selän takaa meni kiinni. Kalma lähtikin siintä sitten kaikessa hiljaisuudessa kävelemään käytävää pitkin hitaasti omaan tahtiinsa takaisin velhon kotiin katsomaan omia läheisiään, tai niin oli ajatuksena. Kalma oli vain ehtinyt kulman taakse kun tarkat korvat kuulivat kiljaisun Lilyn huoneesta, eikä se ollut mikään hupaisa kiljaisu vaan hätääntynyt joka kuitenkin keskeytyi nopeasti. Kalma kääntyi oven suuntaan käytävällä kurtistaen mietteliäästi kulmiaan. Pidemmäksi aikaa koira ei kuitenkaan jäännyt asiaa miettimään vaan päätti lähteä tarkistamaan asiaa, vaikka kyseessä olisikin vain väärähälytys. Olisi parempi pelata varman päälle kuin antaa prinsessalle käydä jotakin vakavaa.. tosin olihan Black paikalla. Oliko se nyt hyvä vai huono asia.

Kalma muuttui koira muotoonsa hypäten aineettomana ovesta läpi ja sen minkä koira näki, se sai koira paljastamaan hampaansa ja luimistamaan korvansa hyökäten terävät hampaat irvessä velhoa kohden jonkin verran nilkuttaen. Myös Merari oli tilanteen tasalla aavekoiran mielessä eikä pitänyt tilanteesta yhtään ja ilman mitään varoitusta tuo puski aavekoiran mielen perukoille takaisin, josta seurasi muutos. Pienen koiran paikalle räjähti kesken ilmahypyn valtava ihmissusimainen hirviö, jonka silmät leimusivat punaisina eikä tarvinnut kahta kertaa arvata kuka oli päälinmäisenä nyt aavekoiran mielessä. Merari nosti toisen käsistään ja tarrasi velhosta kinni keskiruumiista heittäen tuon vuorostaan seinää vasten, eikä mitenkään kevyin ottein.
"Prinsessa, oletteko kunnossa?" Merari kysyi yllättävänkin huolissaan Lilyltä ravistaen tuota varoen toisella kädellään. Merari, jolla ei pitäisi olla tunteita etenkään tässä ihmisusimaisessa tilassa välitti prinsessasta ja tuon kunnosta..

[Aksutar]

Ennen kuin Seth pääsi nauttimaan jälleen kerran omista huveistaan, keskeytyi tuo hauskuus aavekoiran rynnätessä hätiin. Pitikö penteleen piskin joka paikkaan tunkea?! Velho vilkaisi kohti ovea, mutta ennen kuin tuo ehti mihinkään reagoida, oli ihmissusimainen peto tarrannut kiinni luisevaan kaljupäähän ja heittänyt tuon vasten seinää. Karman laki toimi jälleen. Velhon toinen persoona pamahti päin seinää parkaisten pienesti, jääden sitten kompuroimaan ylös
Sillä välin Kalma, tai tässä tapauksessa Merari oli käynyt tarkistamaan prinsessan tilaa. Lily katsoi puoliksi auki olevilla silmillään tuota hirviöksi luokiteltavaa olentoa, lähtien sitten kääntymään ympäri sängyllä ja nousi käsivarsiensa varaan. Mitään tuo ei vastannut miehelle, sillä ei ollut vielä niin selvästi tilanteen tasalla. Olihan tuo vain ihminen ja kaiken lisäksi nainen, joka ei ollut tottunut koviin iskuihin Joten tuolla kesti normaalia pidempään toipua moisesta.

Kyllä hän kunnossa on, enhän vielä ehtinyt edes aloittaa Seth totesi ylös päästyään, virnuillen jälleen pirullisesti.
Mutta mikä pikku Merariin iski? Etkös sinä pitänyt naisten raiskaamisesta? Älä viitsi, kaveri, eiköhän tuosta portosta riitä meille molemmille Seth jatkoi papatustaan, kävellen lähemmäksi Meraria, samalla kun heitti yläruumista verhonneen kaavun nojatuolille.
Vai iskikö sisäinen ritari ja haluatkin leikkiä sankaria?

Lilyn pää alkoi selvitä. Se mitä tuo nyt erotti, oli ihmissutta muistuttava olento. Prinsessa kavahti pienesti, raahaten itseään sentin jos toisenkin kauemmaksi tuosta.. Olento ei kuitenkaan näyttänyt käyvän päälle. Katse siirtyi velhoon, jonka silmistä näki, ettei kaikki ollut kohdallaan.. Ja jälleen se pieni pakokauhu valtasi naisen. Pakokauhu ei olisi ollut niin suuri, jos risti olisi ollut vielä kaulassa.. mutta vampyyriverinen velho oli älynnyt hankkiutua siitä eroon heti ensitöikseen.

[suskari]

Prinsessa vaikutti olevan jonkin verran pöppröinen, mutta vaikutti muuten olevan kunnossa ja Merari oli käymässä kieltämään sekä estämästä Lilyä liikkumasta ettei vahingottaisi itseään, kun tuttu ääni selän takaa keskeytti. Merari kääntyi muristen velhoa kohden korvat luimuun painettuna valmiina repimään tämä mies kappaleiksi kynsin ja hampain. Sethin sanat Merarin ritarillisuudesta saivat hirviön murahtamaan.
"Huomioiden että olen vain ihminen." Merari huomautti velholle varsin päivänselvän asian ja tehden selväksi että omisti myös tunteita vihan lisäksi. Tässä tilassa niitä oli vain vaikea näyttää. Tämä tila oli vihan saastuttama ja näin se oli vahvin tunne, mutta nyt sen oli voittanut sellainen asia kuin välittäminen jostakin... ehkä jostakin tärkeämmästäkin.
"Ehkä.." Merari hymähti Sethin kysymykselle, jossa tuo kysyi oliko hirviöstä kenties tullut ritarillinenkin. Tässä tapauksessa taisi olla kyllä.

"Mutta tähän naiseen sinä et koske saastaisilla kaluillasi!" Merari murahti velholle laskeutuen nelin kontin ja avasi suunsa laukaisten suustaan jälleen energia ammuksen, jonka voima heitti jopa Meraria taaksepäin. Merari ei jäännyt sen erikoisemmin seuraamaan oliko ammus osunut vai oliko velho väistänyt sen sijaan ihmissusimainen peto siirtyi suojaamaan prinsessaa mahdollisen räjähdyksen luomalta paineaallolta ja roskilta.

[Aksutar]

vain ihminen Seth toisi sanat Merarin perässä ilkkuvalla äänensävyllä Niinhän minäkin olen vain mies. Ja miehillä on tarpeita, kuten varmaan hyvin tiedät.
Osittain myöntävä, osittain kieltävä vastaus ritarillisuus kysymykseen sai velhonkuvajaisen virnuilemaan itsekseen. Ei kai otuksella nyt noin lämpimiä tunteita prinsessaan ollut? Velho kurtisti kulmiaan. Juurihan hän oli käskenyt miestä pysymään kaukana tästä naisesta. Menkööt pökkimään mustalaista! Seth oli avaamassa suutaan, kun Merari yhtäkkiä avasikin omansa, ladellen uhkauksensa, jota seurasi sitten energia ammus.
Pupillit velhon silmissä kapenivat, tuon suoristaessa kämmenensä kohden ammusta. Ammus otti suoraan vastaan näkymättömään seinään, jonka velho oli eteensä. Iskun voimasta luiseva mies lennähti metrin jos toisenkin kauemmas, iskeytyen jälleen seinään, huoneen pimeimpään nurkkaan.

Lily sai vihdoista viimein tilanteen tasasta kunnolla kiinni. Merarin käydessä nelinkontin, Prinsessa kohotti kysyvän varautuneesti kulmaansa. Energia ammuksen lähtiessä matkaan, älysi prinsessa painautua vasten sänkyä ja suojata päänsä käsivarsillaan. Lisäksi tuo susipeto kävi prinsessan ylle, suojaten tuolta kaikelta lentävältä roskalta ja siltä paineaallolta, joka pyyhkäisi läpi huoneen. Niin voimakkaasti, että se sammutti jokaisen kynttilän, jopa takkatulen.
Huone pimeni täysin. Lily siirsi kätensä sivulle ja kohotti pienesti katsettaan. Nousemaan tuo ei kuitenkaan käynyt, jokin sisäinen pieni ääni käski olemaan varovainen ihmissutta muistuttavan olennon kanssa.
Jack..? Lily uskaltautui kysymään pedolta, huoneen ollessa täysin hiljainen ja pimeä.

Velhoa ei näkynyt missään. Ei kuulunut.. Jos totta puhuttiin, Black oli harvinaisen väsynyt juuri nyt. Seth tiesi sen. Tiesi ettei iskuja kannattanut turhaan ottaa. Ne kuluttaisivat voimia ja kun voimat loppuivat, loppui myös tämä leikki. Niinpä Seth oli kadonnut varjoihin, tarkkaillen nyt Meraria huoneen joka nurkasta. Tuon pystyi aistimaan. Mutta mitään ei voinut velhosta nähdä. Aura liikkui nopeasti paikasta toiseen, sekoittaen varmasti tarkkaavaisimmankin olennon pään.

[suskari]

Ammus osui ainakin jonnekkin räjähtäen heittäen irto tavaraa ympäriinsä ja sammutti jopa paineaalollaan kaiken mikä huonetta oli hetki sitten vallaissut takkatulta ja kynttilöitä myöten. Paineaalto myös iskeytyi Merarin suojaamatonta selkää vasten saaden tuon irvistämään kivusta, silti Merari ei noussut Lilyn yltä suojaamasta tuota. Ei silloinkaan kun huone oli pimentynyt ja Seth kadonnut näkyvistä, sen sijaan punasilmäisen hirviön silmät olivat naulautuneet Lilyn kauniisiin kasvoihin vakavana kuin patsas. Pieni ystävällinenkin hymy kiipesi Merarin kasvoille tuon kysessä hänen nimeään, oikeaa nimeään. Häntäkin takana ryhtyi heilumaan vastoin Merarin omaa tahtoa.
"Olen, ei hätää suojelen teitä." Merari sanoi hymyillen ja hellästi silitti karvaisella suurella kädellään Lilyn poskea samalla kun tajusi vilkaista häntäänsä ja pysäytti sen heilumisen kuin seinään. Katse siirtyi heiluvasta hännästä pilkko pimeään huoneeseen, jossa jossakin Seth piileskeli.. tai ainakin kuvitteli kykenevänsä piilottelemaan hirviöltä joka omisti yhtä hyvän yönäön kuin aaverakki itse. Sääli vain että velho pyrki pysymään kokoajan liikkeessä ja käytti ilmeiseti jotakin loitsua ettei Merari tuota kyennyt näkemään laisinkaan.

"Mitä nyt? Iskikö pupu pöksyyn mahtavalle velholle?" Merari sanoi nousten seisomaan koko pituudellensa, mutta ei poistunut hetkeksikään Lilyn luonta ollen valmiina syystä tai toisesta puolustamaan tuota henkeen ja vereen. Merari ei ymmärtänyt tunteitaan tällä hetkellä laisinkaan.

[Aksutar]

pieni, ystävällisyyttä tavoittelema hymy kiipesi tämän olennon kasvoille, tuon kuullessaan nimen. Lily otti hymyn myöntävänä vastauksena. Pian nainen sai kuitenkin verbaalisen vastauksen kysymykseensä ja samalla tuo otus vannoi suojelevansa prinsessaa.. Miksi? Eikö Jackin tai siis Merarin.. tai siis Jackin tai siis antaa olla pitänyt olla hirviö? Niin hän ainakin oli kuullut, monet kerrat. Silmitön tappaja joka ei välittänyt pahemmin mistään, kuin itsestään. Ilmeisesti hänelle oltiin valehdeltu tai sitten tämä ei ollut sama olento, josta oltiin puhuttu.
Jackin suunnatessa seuraavat sanansa varjoissa liikkuvalle velholle, käänsi Prinsessa katseensa huoneeseen. Hän ei nähnyt mitään. Vain sen, mitä verhojen raosta pilkistävällä kuun kajolla saattoikaan nähdä. Eli ei pahemmin mitään.

Eei. Ei oikeastaan Kuului vastaus sieltä täältä huoneesta Merarin kysymykseen Mutta etsin heikkoa kohtaa En osaa päättää olisiko se käsivartesi, vai se, mitä juuri suojelet.
Ääni kuului kaikkialta. Paitsi kirjoituspöydän luota. Sinne ei velho eksynyt vahingossakaan ja Lily tiesi syyn.
se välttelee ristiä. Lily kuiskasi Jackille, vaikka velho aivan varmasti kuulikin tuon. Hopeinen risti, joka prinsessan kaulassa oli ollut, oltiin heitetty pöydän alle. Siellä se kiiltelikin, kuun heikossa valossa.

Minähän käskin pysyä kaukana hänestä Kuului lopulta ääni turhankin läheltä. Sillä samalla sekunnilla velho ilmestyi ylösalaisin leijumaan Merarin taakse. Enempää aikailematta iski Seth kämmenensä pedon pään molemmin puolin, aiheuttaen sitten paineaallon kämmeniensä väliin, joka varmasti pisti korvat soimaan ja huoneen pyörimään.
Heti tuon jälkeen velho katosi, ilmestyen parvekkeen oven eteen, seuraamaan hetken Merarin vointia. Ei hän ollut jälleenkään niin tyhmä, että olisi jäänyt tuon lähettyville maalitauluksi.