Kirjoittaja Aksutar » 03 Helmi 2012, 18:26
Velho kohotti pienesti kulmiaan.. Eikö Merari käynyt itseään parantamaan? Ei näemmä.. Miksei? Eikö tuo kyennyt? Oliko tämä joku sivuoire aavekoirasta erossa olemiseen? Ehkä paranemiskyky palautuisi myöhemmin.. Hällä väliä.
Lily vilkaisi Merariin noustessaan sängyltä. Valitettavasti prinsessa ei erottanut pimeässä tuon verta vuotavia korvia, mutta jokin kertoi ettei tuo täysin kunnossa ollut. Nainen kuitenkin nyökkäsi olennolle, lähtien liikkeelle siinä samalla kun Merari kävi Sethin kimppuun. Seth ei jälleen kerran ehtinyt reagoida tähän nopeaan teleporttaukseen, vaan päätti ottaa iskun vastaan ennemmin kuin kuluttaisi omia voimiaan teleporttailuun. Tosin, tuo ei ollut niin hullu, että olisi iskun ihmismuodossa ottanut vastaan. Ei. Sen sijaan velho muuttui valtavaksi kissapedoksi, nousten kahdelle jalalle seisomaan ennen kuin Merarin terävät kynnet osuivat paksuun nahkaan. Siitä alkoikin sitten kahden valtavan pedon karhupaini. Kissapeto iski etukäpälänsä vasten Merarin hartioita, yrittäen kynsiä tuolta nahkaa auki. Isku ei jäänyt yhteen, vaan kissa lateli iskuja niin tassuista kuin leuoistakin minkä kerkesi, väistellen siinä samassa parhaansa mukaan vastaiskuja. Kaikkea ei kumpikaan tietenkään pystynyt väistämään, sillä nyt he olivat toistensa käsien ulottuvilla, eikä kummallakaan ollut voimaa tai energiaa keskittyä täysillä sekä hyökkäykseen, että puolustukseen.
Lily pujahti pöydän alle heti kaksikon alkaessa ottamaan mittaa toisistaan. Nopeasti nainen etsi käsikopelolla ristin pöydän alta, kömpien sitten pois ja kääntyi kaksikon puoleen. Lily lähti lähestymään taistelevia muurinmurtajia määrätietoisesti, roikottaen ristiä kämmenessään. Mitä lähemmäksi prinsessa tuli, sitä tuskaisemmalta alkoi kissan olotila vaikuttaa. Pian tuon punaiset silmät kääntyivät prinsessan puoleen, samalla kun tuo loikkasi metrin jos toisenkin kauemmas Merarista. Velho alkoi kiroamaan ääneen kansansa kielellä, samalla kun kissapedon turkkiin ilmestyi hehkuvia raitoja, jotka pian leimahtivat tuleen. Tuohan oli vihainen. Lähemmäksi kissapeto ei kuitenkaan käynyt, vaan perääntyi aina askeleen kauemmas, prinsessan ottaessa askeleen lähemmäksi.
Pian Kissapeto luhistui maahan. Liekit katosivat pikkuhiljaa. Tuo jaksoi enää vain mumista jotain. Viimeinenkin energianjyvä oltiin käytetty loppuun Ja pian kissa sulkikin silmänsä, jääden pimeään huoneeseen makaamaan liikkumattomana.
Lily katsoi hetken velhoa, kunnes kääntyi Jackin puoleen.
Oletko kunnossa? Oli kysymys naiselta, joka ei valitettavasti erottanut pimeässä huoneessa pahemmin mitään.