Muutosten tuulet || Aksu

[suskari]

Sethin ääni kuului pitkin huonetta ja Merari kuunteli aivan hiljaa vakavana tuon sanat. Velho kertoi miettivänsä Merarin heikkoa kohtaa jotka luonnollisestikkin olivat tuon jo kärsinyt käsi tai suojelun alaisena oleva prinsessa. Mutta totuus oli se että Merari otti mielummin itse vahinkoa vastaan kuin antaisi Lilylle käydä yhtään mitään Sethin toimesta, vaikka alkoikin jo olemaan- kiitos velhon aikaisemman rääkin- kesto kykynsä rajoilla. Merarin ajatukset keskeytyivät kun prinsessa avasi suunsa kuiskaten että velho vältteli lattialla olevaa ristiä kuin rutto tautista. Hirviön punaiset silmät ryhtyivät havaroimaan lattiaa saaden pian pöydän alla kuunvalossa välkehtivän hopeisen ristin näkyviinsä. Merari virnisti ja kiitti onneaan ettei itse ollut allerginen moisille esinille, joten sen käyttöön otto ei tulisi olemaan kovinkaan vaikeaa. Riippui vain kuinka hyvin Seth suojeli tuota paikkaa ettei kukaan pääsisi sinne nappaamaan ristiä.. siltä varalta pitäisi hämätä jotenkin seonnutta velhoa.
Merari ei kauemmin suunnitelmaansa ehtinyt pohdiskelemaan kun velhon ääni kuuluikin turhan läheltä ja tuo oli aikeissa kääntyä ympäri iskeäkseen kun kaikki pimenikin Merarin osalta kivuliaan humahduksen saattelemana ja koirahirviö putosi kyljelleen lattialle niin että tömähti. Muutos ei kuitenkaan haihtunut, tiedä sitten miksi, mutta pian Merari aukasi silmänsä irvistäen koskien toisella kädellään vertavuotavia herkkiä korviaan. Merari kuuli vielä, mutta hyvin heikosti eikä yllätykseen kyennytkään parantamaan korviaan. Mitä se rakki on oikein mennyt tekemään!? Sitä voisi kuitenkin kysyä myöhemmin.. Merari nousi täristen toisen kätensä varaan nostaen katseensa Sethiin joka seisoi kuin tarjottimella.
"Lily.. h-hae risti minä viivytän." Noiden sanojen jälkeen koira hirviö katosi ilmestyen Sethin taakse pysyen juuri ja juuri pystyssä, nosti terävä kyntisen kätensä ja iski.

[Aksutar]

Velho kohotti pienesti kulmiaan.. Eikö Merari käynyt itseään parantamaan? Ei näemmä.. Miksei? Eikö tuo kyennyt? Oliko tämä joku sivuoire aavekoirasta erossa olemiseen? Ehkä paranemiskyky palautuisi myöhemmin.. Hällä väliä.
Lily vilkaisi Merariin noustessaan sängyltä. Valitettavasti prinsessa ei erottanut pimeässä tuon verta vuotavia korvia, mutta jokin kertoi ettei tuo täysin kunnossa ollut. Nainen kuitenkin nyökkäsi olennolle, lähtien liikkeelle siinä samalla kun Merari kävi Sethin kimppuun. Seth ei jälleen kerran ehtinyt reagoida tähän nopeaan teleporttaukseen, vaan päätti ottaa iskun vastaan ennemmin kuin kuluttaisi omia voimiaan teleporttailuun. Tosin, tuo ei ollut niin hullu, että olisi iskun ihmismuodossa ottanut vastaan. Ei. Sen sijaan velho muuttui valtavaksi kissapedoksi, nousten kahdelle jalalle seisomaan ennen kuin Merarin terävät kynnet osuivat paksuun nahkaan. Siitä alkoikin sitten kahden valtavan pedon karhupaini. Kissapeto iski etukäpälänsä vasten Merarin hartioita, yrittäen kynsiä tuolta nahkaa auki. Isku ei jäänyt yhteen, vaan kissa lateli iskuja niin tassuista kuin leuoistakin minkä kerkesi, väistellen siinä samassa parhaansa mukaan vastaiskuja. Kaikkea ei kumpikaan tietenkään pystynyt väistämään, sillä nyt he olivat toistensa käsien ulottuvilla, eikä kummallakaan ollut voimaa tai energiaa keskittyä täysillä sekä hyökkäykseen, että puolustukseen.

Lily pujahti pöydän alle heti kaksikon alkaessa ottamaan mittaa toisistaan. Nopeasti nainen etsi käsikopelolla ristin pöydän alta, kömpien sitten pois ja kääntyi kaksikon puoleen. Lily lähti lähestymään taistelevia muurinmurtajia määrätietoisesti, roikottaen ristiä kämmenessään. Mitä lähemmäksi prinsessa tuli, sitä tuskaisemmalta alkoi kissan olotila vaikuttaa. Pian tuon punaiset silmät kääntyivät prinsessan puoleen, samalla kun tuo loikkasi metrin jos toisenkin kauemmas Merarista. Velho alkoi kiroamaan ääneen kansansa kielellä, samalla kun kissapedon turkkiin ilmestyi hehkuvia raitoja, jotka pian leimahtivat tuleen. Tuohan oli vihainen. Lähemmäksi kissapeto ei kuitenkaan käynyt, vaan perääntyi aina askeleen kauemmas, prinsessan ottaessa askeleen lähemmäksi.
Pian Kissapeto luhistui maahan. Liekit katosivat pikkuhiljaa. Tuo jaksoi enää vain mumista jotain. Viimeinenkin energianjyvä oltiin käytetty loppuun Ja pian kissa sulkikin silmänsä, jääden pimeään huoneeseen makaamaan liikkumattomana.
Lily katsoi hetken velhoa, kunnes kääntyi Jackin puoleen.
Oletko kunnossa? Oli kysymys naiselta, joka ei valitettavasti erottanut pimeässä huoneessa pahemmin mitään.

[suskari]

Kissapedoksi muuttuminen tuli Merarin kohdalla täysin ylläyksenä ja kissapedon noustessa takajaloillensa Merari totta kai otti tuon vastaan- jolloin hyökkäys jäi kesken- niin ettei tuo ainakaan puremaan pääsisi ensitöikseen. Kissan paino kuitenkin oli huono vointiselle Merarille aivan liikaa saaden tuon kaatumaan Seth mukanaan lattiaa tervehtimään. Onnistui punasilmäinen jopa takaraivonsa kupsauttamaan lattiaan samalla. Eikä riemu siintä vielä ratkennut kunnolla kun Seth oli kissamuodossaan nopeampi kuin huono kuntoinen Merari ja iski pitkät terävät kyntensä koirahirviön harteisiin saaden tuon parahtamaan kivusta totaallisesti, mutta samalla myös työntämään itseään pystyyn kaikesta tuskasta ja huonovointisuudesta huolimatta. Merari iski takaisin Sethille nostaen terveen kätensä ylös ja iski sillä kynsien kera velhon rintaan, saaden itse puolestaan ikävät jäljet käteensä puremasta jolloin Merari perääntyi hetkeksi aikaa kättään pidellen. Mutta riita kaksikko kauaa pysynyt erossa toisistaan kun nuo olivat taas toistensa kimpussa kynsin ja hampain väistellen ja jakaen iskuja puolin ja toisin. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut laisinkaan valmis luovuttamaan taistelua vähällä vaikka kaksikko- ainakin Merari- kävi jo todellakin kestokykynsä rajoilla ja piti myöntää että prinsessa saapui kreivin aikaan. Merari putosi polviensa varaan ruumin väristen huohottaen raskaasti rintakehän noustessa nopeaan tahtiin tuijottaen Sethiä, joka ei myöskään aivan voimissaan ollut. Mutta paremmassa kuin Merari itse joka ei ollut kyennyt parantamaan vammojaan syystä taikka toisesta vuotaen verta lattialle kynsimis- ja puremis haavoista.
Yht`äkkiä velho kuitenkin lähti perääntymään aivan kauhuissaan ja Merari käänsi väsyneen katseensa Lilyyn joka ajoi ristin voimalla Sethiä kauemmas. Seth kuitenkin näytti raivostuvan jolloin tuon turkkiin ilmestyi oranssina hohtavia raitoja. Merari meinasi jo että Seth kävisi ristiä uhmaten prinsessan päälle, mutta toisin kävi: velhon sisäinen paholainen sammui lopultakin. Ainakin toivon mukaan.

Merari jäi ystävällisen hymyn kanssa katsomaan prinsessaa ja sanoi seuraavaksi jotakin mitä yksikään Merarin tunteva voinnut uskoa kuulevansa.
"Kiitos... se tuli viime tingassa." Merari sanoi ja tärisevin jaloin nosti itsensä seisomaan kävellen prinsessan luokse, nilkuttaen paljon pahemmin kuin aikaisemmin, polvistuen Lilyn eteen nostaen punaiset silmänsä Lilyn omiin vihreisiin silmiin. Kyllä Merari ei ollut kuullut Lilyn kysymystä.
"O-onhan kukkani kunnossa?" Merari kysyi pienesti hymähtäen koittaen nostaa tärisevää kättään koskettaekseen Lilyä, mutta kaatuikin kyljelleen lattialle taistellen tajuttomuudesta.

[Aksutar]

Lily ei valitettavasti erottanut Merarin hymyä pimeästä huoneesta. Tuo näki vain kaksi hohtavaa silmää, sekä susipedon siluetin. Tuon äänestä kuitenkin pystyi kuulemaan, ettei olento ollut ihan täysissä voimissaan. Hengästynyt tuo ainakin oli. Ihmekös. Merarin noustessa ylös otti Lily vaistomaisesti yhden, puolikkaan askeleen taaemmas. Järki soti logiikan ja kiitollisuuden välillä. Olihan se ihan normaalia, että tuon näköistä olentoa vierasti enemmän kuin lapsi joulupukkia jouluaattona. Toisaalta, tämä olento oli juuri pelastanut hänen henkensä.. tai no, ei hän hengenvaarassa ollut, mutta säästi prinsessan mustelmilta, naarmuilta ja häpäisyltä.
Merari kävi polvistumaan Lilyn eteen, nostaen katseensa kohden prinsessan kasvoja. Lily meni täysin lukkoon Merarin seuraavista sanoista. Ei niissä muuten mitään outoa olisi ollut, mutta kun tuo meni käyttämään omistusmuotoa.. Miksi? Kaikenlisäksi edesmenneellä kuninkaalla oli tapana kutsua tytärtään kukkasekseen, mikä pisti Lilyn hetkeksi täysin sanattomaksi.
Kunnossa. Ehjänä ainakin.. Lily totesi pian hymähtäen pienesti, samalla kun laski katseensa Jackiin.

Pian Prinsessa kuitenkin rohkeni laskeutumaan polvilleen pedon eteen. Käsi hakeutui hellästi tuon toiselle olalle, jolloin lämmin veri tahri ihon. Nyt Lily oli varma, että tuo oli ottanut hieman pahempaakin osumaa.
Tarvitsetko apua?

[suskari]

Merari värähti aavistuksen verran kun Lily laski kätensä koirahirviön olalle, jossa oli syvät pantterin kynsimis jäljet. Katse siirtyi heikosti Lilyyn tuon kysyessä tarvitsiko Merari kenties apua. Merari ei vastanut, sen sijaan uros nosti kätensä jälleen kerran koskien varoen ja hellästi Lilyn kasvoihin silitellen pienesti poskea, josta käsi jatkoi tärisevästi naisen niskapehkoon jota punasilmä jäi hetkeksi aikaa hymyillen sukimaan itsekseen. Käsi putosi hetken päästä takaisin Merarin viereen irvistyksen kera. Hän ehkä tarvisti apua, mutta Merari ei osannut sitä tässä hirviömäisessä tilassa pyytää.. eikä tuo myöskään edelleenkään ollut kuullut tarkasti mitä Lily oli sanonut terveyden tilastaan.
"..e-en kuullut.. oletko kunnossa?" Merari toisti kysymyksensä ja kaikesta tuskasta välittämättä änkesi itsensä istumaan, kietoi valtavat kätensä hellästi Lilyn lantion ympärille vetäen tuon lähemmäs itseään jäämättä odottamaan sen erikoisemmin vastausta ensinmäiseen kysymykseensä tuo painoi Lilyn tiukasti mutta hyvin varoen itseään vasten. Merari ei itsekkään tiennyt miksi, mutta seuraavat sanat vain lipsahtivat suusta.
"En ole tuntenut tätä moneen vuoteen... m-mutta olen tainnut.. t-tainnut ihastua sinuun." Merari kuiskasi. Tai tarkoitus oli kuiskata, mutta se taisi tulla astetta kovemmalla äänensävyllä kun Merari ei tämän hetkisen kuulonsa takia osannut säädellä äänensä voimakkuutta kovinkaan tarkasti. Noiden sanojen jälkeen hirviökoira sulki silmänsä ja putosi lattialle vaihtaen hitaasti muotonsa tutuksi aavekoiraksi takaisin.

[Aksutar]

Lily, Edna


Jack totesi, ettei kuullut mitään. Lily kohotti kysyvästi kulmaansa, oliko tuolta kuulo mennyt? No, ties mitä velho oli tuon päälle tehnyt.. Joten ei sinänsä yllättävää. Tällä kertaa prinsessa kuitenkin nyökkäsi vastaukseksi, ilmaisten näin visuaalisesti myöntävän vastauksen. Mies ei ehkä kuullut, mutta näki.
Susihumanoidin yllättävä läheisyydenosoitus sai Prinsessan hätkähtämään huomaamattomasti. Lily tunsi itsensä.. epämukavaksi, tavallaan. Varsinkaan kun prinsessa ei todellakaan tiennyt, mitä tuon miehen päässä liikkui. Hänellä kun oli huonoja kokemuksia henkilöiden toisista persoonista.
Pian kuitenkin kävi selväksi, mitä olennon päässä liikkui. Kuiskaten lausutut sanat jättivät prinsessan haudanhiljaiseksi. Ihastunut? Noh.. ei olisi ensimmäinen kerta kun joku sen prinsessalle myöntää, tuskin viimeinenkään, mutta silti se tuli aina yllätyksenä. Hetken hiljaisuudeltaan ei Lily ehtinyt vastaamaan mitään Jackille, kun tuo jo näki tähtiä valahtaen lattialle, muuttaen muotonsa takaisin ihmiseksi.

Lily pysyi hetken paikoillaan. Hiljaisessa, pimeässä huoneessa. Pian Prinsessa kuitenkin nousi ja kävi sytyttelemään kynttilöitä ja takka tulta. Kun huoneessa oli edes pieni valaistus, näkyi taistelun sotkut selvemmin. Verta lattioilla, huonekaluja siellä täällä levällään. Molemmat tappelupukarit olivat ottaneet osumaa, enemmän tai vähemmän pahasti. Kalma nyt ehkä pahemmin. Prinsessa mietti ja puntaroi tilannetta hetken, kunnes päätti poistua huoneesta hetkeksi, hakemaan apua..


Vierähti muutama tunti. Kello lähestyi jo keskiyötä. Lily oli käynyt pyytämässä Ednan apuunsa, sillä ei nähnyt ketään muuta, joka olisi tähän hommaan sopinut. Naiset olivat yhteisvoimin siirtäneet velhon lepäämään sängylle ja Kalman huoneen sohvalle. Molempien haavat oltiin hoidettu ja sidottu parhaan mukaan. Nyt Edna oli ottanut tehtäväkseen putsata kaikki veritahrat huoneesta, sillä välin kun Lily järjesteli huonekaluja paikoilleen. Nyt he vain odottaisivat, että miehet tokenisivat. Tai ainakin Kalma.

[suskari]

Aavekoira värähti hieman unissaan ja paria sekunttia myöhemmin kuoleman väsynyt aavekoira avasi silmänsä. Koski ja kolotti joka paikkaan, se oli ensinmäinen tunne jonka aavekoira tunsi tapittaessaan kattoa ja siirsi sitten katseensa sivulle nähdäkseen ensinmäisenä tutun nais pari valjakon työn touhussa siivoamassa miesten sotkuja. Oli sinänsä hassua nähdä prinsessa siivoamassa. Aavekoira seurasikin hiljaa naisten touhuja jonkin aikaa kun nousi käsiensä, tai lähinnä vain toisen, avustamana pystyyn istumaan ja nousi siintä pahemmin ajattelematta seisomaan ajatuksena palata jo laina kotiin. Mutta jalat kantaneetkaan ja aavekoira muutaman horjumis askeleen jälkeen pyllähti kivusta irvistäen takaisin istumaan sohvan reunalle. Pääkin ilmoitti kamalaa jomotusta ja aavekoira nosti toisen kätensä pitämään päätään katse lattiassa. Ainoa hyvä asia taisi ollakkin se että aavekoira kuuli jo jotakin, vaikka edelleenkin huonosti.
"Mitä sinä Edna tällä teet?" Oli aavekoiran kysymys omallensa kun katsetta nostettiin mustalaisen suuntaan. Ei aavekoira vihainen Ednan paikalle tulemisesta ollut, mutta oli vain utelias kuulemaan miksi tuo täällä oli. Tai no, olihan sen pitänyt olla päivän selvää mutta koira oli hieman jumissa tällä hetkellä eikä jaksanut ajatella päätä pidemmälle. Katse käden alla siirtyi velhoon, joka makasi vielä sängyllä..
"Onko Black kunnossa?" Kalma kysyi hieman huolestuneena yrittäen nousta huonosta olostaan ja huimauksestaan huolimatta ylös.

[Aksutar]

Kalma oli kaksikosta ensimmäinen, joka tuli tolkkuihinsa. Katseet kohdistuivat aavekoiraan tuon yrittäessä nousta seisomaan, mutta tuli todenneeksi, ettei siitä tullut mitään. Aavekoira päätyikin kyselemään Ednalta, mitä tuo teki täällä.
Siivoan teidän sotkujanne Tyttö totesi pienesti hymähtäen. Kuulosti näsäviisaalta, mutta Edna vain kertoi totuuden, miksi paikalle oli tullut.
Kävin pyytämässä hänet apuun Lily huomautti ohi mennen, kerätessään ympäri huonetta lennelleitä kirjeitä ja papereita.
Edna olisi halunnut tietää tilanteesta hieman enemmän. Prinsessa oli kertonut hänelle Merarin ja Sethin ottaneen jälleen yhteen, jonka seurauksena kaksikko oli lopulta sammunut. Ehkei Kalman ja Blackin kannattanut liikuskella toistensa seurassa, kerta aina ottivat turpaansa toisiltaan. Miehet, ota heistäkin nyt selvää. Lily oli jättänyt mainitsematta syyn, miksi Seth ja Merari olivat ottaneet yhteen. Hän ei myöskään ollut maininnut kenellekään Jackin sanoista, mitä mies oli sanonut ennen kuin oli vintti pimennyt. Edna ei kyllä näyttänyt kaipaavan syytä sille, miksi kaksikko olisi yhteen ottanut. Olihan noilla ties mitä kaunoja keskenänsä, ei siis ihme jos myllytys alkoi heti kun siihen tuli tilaisuus.

Eiköhän Väsynyt vain. Muutama haava ja ruhje vanhojen lisäksi, mutta ei mitään vakavampaa Lily vastasi Kalman kysymykseen velhon kunnosta. Velhon, joka yhä oli tajuttomana.
Entäpä sinä? Miltä tuntuu? Tarvitseeko sairastuvalle lähteä? Edna kysyi vuorostaan Kalmalta, samalla kun nousi ylös lattioita kuuraamasta ja käveli lähemmäksi puolisoaan.

[suskari]

"Tulikin hieman sotkettua... näköjään." Aavekoira hymähti pienelle vitsin poikaselleen, vaikkei nyt varsinaisesti muistanutkaan mitään Merarin riehumisesta. Muisti vain tulleensa takaisin huoneeseen ja aikeissa hyökätä velhon päälle kun tuo oli käynnyt väärällä tavalla käsiksi vaimoonsa. Siintä eteenpäin olikin pimeänä muisti ja nyt pää kipeänä.
"Eikö sinulla ole palvelijoita?" Aavekoira kysyi vuorostaan prinsessalta jolla nyt luulisi olevan palvelija jos toinenkin auttamassa ja siivoamassa huonetta jos tarvetta oli. Mutta toisaalta taas olisi ehkä paras pitää tämä kaikessa hiljaisuudessa salassa ja jättää uteliaat ulkopuoliset silmät ja korvat toisaalle. Hänelle voisi, jälleen kerran, tulla huutia riehumisesta ja sitä nyt tässä vähiten kaivattaisiin.
Liliyn vastaessa aavekoiralle velhon tilan Kalma nyökkäsi vatonaisena prinsessalle laskien katseensa takaisin lattiaan ohimoitaan hieroen sormien päillä tuskaisen näköisenä. Kohta hän pyörtyisi tähän jomotukseen.. tai sitten koko nuppi räjähtäisi palasiksi. Black taas oli varmaankin käynnyt jo yöunille tajuttomuudestaan huolimatta, olihan mies jo aikaisemmin ollut harvinaisen väsyneen näköinen. Kalma kyllä tosiaan toivoikin että tuo heräisi vasta aamulla, velholla oli kuitenkin muutama sana sanottavana Merarin hallinnassa pidosta.

Kalma nosti päätään lattian lomasta kun Edna avasi suunsa esittäen kysymyksensä. Kalma joutui hetken aikaa hakemaan vastausta tuon esittämään kysymykseen. Lähinnä siksi että kuulo oli huonona edelleenkin joten sanojen täydellinen kuuleminen oli hieman vaikaa ja Kalma kelasi mielessään oliko kuullut oikein kysymyksen. Toivottavasti.
"Ei, ei ainakaan tietääkseni mutta särkylääke olisi aika kova juttu." Aavekoira sitten vastasi puolisollensa.
"Kuten myös juotava." Aavekoira lisäsi vielä ja mielessä kyllä kävi jopa veren saaminen, mutta lupaus Shilolle ja sielun puhtaana pysyminen muistuttvat ikävästi ettei se kävisi päinsä.. ei enään.

"Ja puhukaa sitten hieman kovempaa.. saatan kuulla huonosti." Koira huomautti vielä.

[Aksutar]

onhan minulla palvelijoita enemmän kuin tarpeeksi. Mutta en usko että sinä tai velho haluatte välttämättä ylimääräistä huomiota riehumisillanne ja pian saatatte molemmat löytyä tyrmistä syytettynä asiasta jos toisestakin jonkun muun puolesta kuin minun, siis Lily vastasi Kalman kysymykseen melko suoraan, saaden Ednan hymähtämään pienesti. Prinsessan puheissa oli perää. Näin räjähdys alttiin tilanteen alaisena ei kannattanut hakea itseensä yhtään negatiivista huomiota. Ihmiset alkoivat käydä vainoharhaisiksi ja kohta varmasti poltettaisiin taas noitia roviolla pettureina.
Kalman pyytäessä kipulääkettä katsoivat molemmat naiset Aavekoiraan kysyvästi. Ei tuo ennen sen pahemmin ollut tarvinnut särkylääkkeitä tai muitakaan.. tuohan parani itsestään! Eikö? Lisäksi Kalma kehotti naisia puhumaan kovempaa, sillä ei kuullut kunnolla. Mitä ihmettä tuolle oli tapahtunut?

Edna hae vettä Lily totesi lopulta, samalla kun käveli lipaston laatikkoja penkomaan, etsien jotain särkyyn auttavaa. Black oli raahannut purnukan jos toisenkin tönöstään huoneen laatikoihin, joten eiköhän tuolta jotain löytynyt. Edna puolestaan nyökkäsi Prinsessan sanoille ja lähti hakemaan viereisestä pesuhuoneesta juomakelpoista vettä.
Velhon silmät rävähtivät auki ja samantein oli kaljupää noussut istumaan sängyn reunalle. Tyynen tappava katse pysyi hetken lattianrajassa, kunnes se kävi kiertämään huonetta. Kalma oli näemmä elossa, kuten myös Lilykin. Mitään pahaa ei siis ollut loppujen lopuksi tapahtunut.. vai oliko? Velho nousi ylös ja käveli Prinsessan luo, joka penkoi hänen laatikoitaan etsien jotain.
Mitä? Black kysyi päästyään Lilyn taakse, tarkoittaen kysymyksellään mitä tuo oli etsimässä.
Kipulääkettä Lily vastasi tyynesti. Edeltävät riidanpoikaset ja jännitteet kaksikon välillä näyttivät kadonneet.
Prinsessa väisti velhon tieltä, tuon noukkiessa oikean purnukan ja ojensi sen Lilylle. Nainen kiitti nyökäten, kävellen sitten Kalman luokse. Ednakin palasi jo veden kanssa ja pian Aavekoira saikin vettä janoon ja lääkettä kipuun.

Edna kävi istumaan Kalman viereen sohvalle, samalla kun Lily käveli Blackin luokse ja kietaisi kätensä puolisonsa ympärille. Velho kävi silittämään prinsessan päätä, kunnes nosti levollisen rauhallisen katseensa astetta vakavampana Kalmaan.
Pidät Merarin kaukana hänestä Velho totesi Aavekoiralle, saaden prinsessan tiukentamaan otettaan velhosta nyt kun tuli Jack puheeksi Ensikerralla en anna sen hullun päästä näin vähällä.

[suskari]

Lily puhui asiaa sen suhteen ettei paikalle olisi kannattanut hankkia muita urkkimaan tai hän ja Black olisivat kummatkin todella pahassa pulassa. Joten aavekoiralla ei siihen mitään sanottavaa tai lisättävää olllut, joten asia jäi siihen varmasti jokaisen kohdalla. Naisten katsoessa toisiaan kysyvästi loi aavekoira kaksikon päälle aavistuksen kysyvän katsahduksen muttei sanonut vielläkään ääneen mitään, kunhan pohti asioita mielessään.

Lopulta nais väki ryhtyi hommiin Lilyn kehottaessa Ednan hakemaan juotavaa samalla kun itse lähti penkomaan laatikoita joista ehkä voisikin löytyä jotakin turruttavaa kipeällä aavekoiralle. Kalma ei kyllä vielläkään käsittänyt miksei voinnut parantaa itseään. Johtuikohan se Merarista erossa olemisesta? ...tai sitten sielun puhdistamisesta? Oli syy kumpi tahansa Kalma ei oikein pitänyt tilanteesta. Kalman yksinään ajattelut kuitenkin keskeytivät kun velho heräsi kuin vedetty vieteri ukko konsanaan jääden istumaan hetkeksi sängyn reunalle ja siintä tuon joksikseen tuimakin katse kävi jokaista huoneessa olevaa.
Seuraava kysymys olikin sitten Lilylle, jolloin tuo löysi nopeammin velhon avustuksella lääkettä koiralle ja toikin sen aavekoiralle, joka otti sen kiittäen vastaan. Ednakin tuli veden kanssa ja Kalma veti lääkkeen veden mukana vatsalaukkuunsa kurotellen mukin lähimmälle pöydälle tyhjänä odottamaan. Nyt vain pitäisi odottaa lääkkeen vaikutusta.

Edna istahti miehensä vierelle ja Kalman toinen käsi eksyi mustalaisen syliin lepäämään. Muuta hellyyden osoitusta aavekoiralta oli turha vielä odottaakkaan. Katse kohosi velhoon, joka avasi suunsa tuoden esille hyvin ikävänkin faktan. Kalma ei sitä itse huomannut, mutta tuon silmät- lähinnä se sininen- välähti kirkkaan punaisena velhon mainitessa hyvinkin selvästi ettei Kalma saisi päästää Meraria enää Lilyn lähelle. Kalma kurtisti kulmiaan.
"Toisin sanottuna en saisi enää lähestyä Lilyä laisinkaan?" Aavekoira kysyi hieman nyreissään velholta ja lisäsi vielä. "Ja silloin kun olin poissa, en pystynyt vaikuttamaan Merarin tekemiseen."
"Mitä ylipäätänsä tapahtui?" Kalma sitten kysyi lähinnä velholta, joka ehkä oli enemmän tietoinen asioiden kulusta kuin kukaan tässä huoneessa.
"Ihmettelen kyllä ettei Merari ilmeisesti ottanut prinsessaa maalitaulukseen." Kalma lähinnä pohti ääneen siirtäen katseensa prinsessaan jolla ei ollut mitään näkyviä fyysisiä vammoja joita Merari olisi vonnut tehdä.

[Aksutar]

Aavekoiran käden laskeutuessa mustalaisen syliin, laski Edna oman kätensä miehen käden päälle, silitellen tuon kämmenselkää pienesti. Ei Edna juuri nyt mitään hellyydenosoituksia kaivannut, tytölle oli tärkeintä että Kalma oli kunnossa ja tulisi parantumaan.
No, Lily päästi irti velhosta aavekoiran alkaessa esittämään kysymyksiä ja mielipiteitään asiasta. Prinsessa pysyi harvinaisen hiljaa asiansuhteen, ottamatta kantaa tähän väittelyyn. Black puolestaan pisti merkille Kalman silmien välähtelyn, ennen kuin kävi aavekoiran kysymyksiin vastailemaan ja selventämään sitä, mitä oli tapahtunut.
Et niin kauan kun et kykene hallitsemaan sitä mielipuolta Black totesi Kalman ensimmäiseen kysymykseen siitä, saisiko aavekoira edes Lilyn lähettyville tulla. Edna ehti jo pelästyä puheiden perusteella että Prinsessakin olisi joutunut Merarin uhriksi. Kuitenkin aavekoira huomautti, ettei nainen ollut joutunut näemmä maalitauluksi.

Sillä mielipuolella on selvästikin jotain tunteita Lilyä kohtaan Black pamautti pöytään saaden Prinsessan raottamaan suuta. Lily oli aikeissa kyseenalaistaa Velhon logiikan, mistä tuo nyt moisen olisi hoksannut, mutta velho ehti jatkamaan lausettaan ennen kuin Lily sai suunvuoroa.
Näkeehän sen tyhmäkin, kun niin ylisuojelevaiseksi kävi Prinsessaa kohtaan Black totesi vilkaisten Lilyyn, joka päätti jatkaa suunsa kiinnipitämistä. Velho oli oikeassa, näkihän sen. Ei Black tyhmä ollut. Ensin sama mies on repimässä toiselta naiselta persettä auki ja seuraavaksi suojelee toista hengellänsä. Merarin tuntien tuo ei ole mikään yleinen sankarityyppi.
Miltä hän sitten suojeli prinsessaa? Edna kysyi tästä välistä, jääden miettimään mikä täällä nyt niin vaarallista olisi ollut. Ednalla ei juuri ollut kovinkaan nopeat hoksottimet. Velho katsoikin oppilastaan merkittävästi, pässiäkö hän oli lähtenyt opettaman.
Se on sivuseikka Velho vastasi lopulta, sillä ei yksinkertaisesti halunnut muistuttaa itseään siitä, että oli jälleen kerran lähellä häpäistä rakastamansa naisen.

[suskari]

"Sanoo mies joka on yhtä epävakaa kuin minäkin." Aavekoira huomautti tuhahtaen velholle tuon sanoessa ettei hän saisi lähestyä Lilyä niin kauaa kuin Merari olisi täysin Kalman hallinnassa. Sääli, mutta se tuskin tulisi koskaan onnistumaan, joskus vain oli niitä aikoja jolloin Merari räjähti ulos aavekoiran puolustuksen heiketessä ja sitten olikin piru merrassa.
"Mutta tuota en ikinä pysty sinulle takaamaan... on vain hetkiä jolloin en jaksa pitää puoliani Jackin sielua vastaan." Aavekoira kuitenkin lisäsi hieman huokaisten. Onneksi Tomtomin antamat lääkkeet sentään toivat edes hieman lohtua ja helpotusta Jackin vihaisen ja agresiivisen sielun hallinnassa pitoon.

Blackin seuraava lausahdus sai aavekoiran katsomaan kysyvästi velhon päälle. Hetkinen, oliko sille otukselle kehittynyt tunteita jota kuta kohtaan? Eihän sen pitäisi olla mahdollista! Hänhän piti pientä osaa sen ihmis miehen sielusta itsellään, ei sen pitäisi olla mahollista! Paitsi silloin kun he olivat olleet erossa.. Aavekoira ei sanonut asiaan mitään vaan vaikutti painautuneen miettimään yksinään mielessään asioita, kunnes havahtui Ednan kysymykseen.. ja Blackin vastaukseen. Kalma naurahti pienesti.
"Seth.. Seth innostui vähän riehumaan, jolloin tulin väliin mutta Merari hyökkäsikin päälle. Muuta en tiedä." Aavekoira hieman täsmensi Ednalle mitä Merari oli käynnyt Lilyä hyvinkin verisesti puolustamaan. Hyvä ettei tapattanut hritä kumpaakin..

[Aksutar]

Minä sentään olen hänen puolisonsa Black totesi Kalman sanoihin. Velho ei nyt pelännyt sitä, että Merari olisi käynyt Lilyn päälle, vaan kaljupää oli yksinkertaisesti niin omistushaluinen, ettei halunnut ketään Prinsessan lähelle, joka saattoi edes vähänkin olla ihastunut hänen omaan naiseensa. HÄNEN! Lily oli huomannut Blackin omistushaluiset piirteet jo ajat sitten. Sen takia tuo ei käynytkään kertomaan velholle, jos joku oli ihastustaan tunnustanut prinsessalle. Muuten lentelisi päitä ja suolia.
Edna vilkaisi opettajansa puoleen Kalman sanojen myötä. Black katsoi merkittävästi noidanalkua, jättämättä sitten kertomatta pahemmin, miten Seth riehumaan oli käynyt. Hassua sinänsä, että Merarin vahingoittaessa Ednaa, oli Seth puolustamassa. Sethin vahingoittaessa Lilyä, oli Merari puolustamassa Johan oli nelikko sopan jälleen keittänyt.

Ehkä teidän olisi parempi lähteä Black totesi pian, nähdessään että Edna oli avaamassa suutaan. Velho ei halunnut kuulla nuoremmaltaan nyt yhtään kysymystä tai vastaväitettä. Eiköhän tuo oppitunnilla sitten kävisi kyselemään ummet ja lammet. Sitä odotellessa.
Kalman on parempi päästä lepäämään velho lisäsi vielä tosiseikan, ettei kuulostanut turhan kusipäiseltä ehdotuksensa suhteen.

[suskari]

Kalma ei enää vastanut mitään velholle, vaan nyökkäsi pienesti kun tuo ilmoitti että olisi aika poistua tästä huoneesta ja jättää pari keskenään.
"Autatko hieman?" Kalma kysyi Ednalta ja otti tuosta tukea noustessaan jolloin kaksikko lähti kävelemään hiljalleen ulos huoneesta hyvästien kera.