Muutosten tuulet || Aksu

[suskari]

Jack siirsi katseensa velhoon, joka olikin yht`äkkiä noussut ja ilmestynyt sängyn päätyyn seisomaan harvinaisen uhkaavan näköisenä. Selvästikkin mies oli enemmän kuin valmiina tappamaan hänet jos ei olisi ollut pieniä esteitä.. luulisi Kalman kehona oleminen olevan tarpeeksi suuri pontti olla tappamatta, mutta mistä sitä tiesi.
Velho pudisti päätään tuoden sen faktan ilmoille että ei halunnut kuulla tai edes tietää missä koira meni. Ehkä tuon pitäisi tietää hieman enemmän missä piski meni, jos Merari viitsisi tuo voisi myös kertoa jotakin mitä velho ei hyväksyisi mistään hinnasta koiraltaan. Mutta niiden tietojen aika ei ollut vielä. Joskus kun piski itse olisi paikalla kuulemassa ja näyttämässä kauhistunutta naamaansa. Sitten hän voisi jättääkin tämän maailman hyvin mielin, etenkin jos vielä lapsi olisi..
"Ehkä sinun olisi syytä vahtia piskisi menemisiä enemmän." Merari tuumasi virnistäen, mutta jätti kertomatta asiasta sen enempää. Ottakoot velho vaari vihjeestä tai ei. Jack kohotti pienesti kulmaansa kun velho nojautui lähemmäs, mutta ei päässytkään lähemmäs kun otsa kopsahti näkymätöntä seinää vasten. Velho ei siis päässyt sisään, eikä hän ulos.
"Jos tosiaan haluat tietää niin kysy nätisti." Merari huomautti velholle vetäen ädet puuskaan ja raahasi itsensä aivan tuon nenän eteen istumaan.
"Sinähän ne tavat osaat?" Merari kysyi hymähtäen.

Koira seurasi kuuliaisena enkeliä tuhoutuneille länsikujille asti ihmetellen mielessään paikka valintaa kun Shiloh pysähtyi, kääntyi koiraa kohden kyykisten karvapallon tasolle. Koira kävi istumaan enkelin eteen ja kallisti päätään tuon kysymyksen myötä, päästäen sitten haukahduksen enkelille jonka pystyi hyvin tulkitsemaan sanoin "kyllä". Tietysti Kalmaa jännitti, joka oli aivan luonnollista, mutta muuten koira oli innoissaan asian puolesta. Hän saisi vihdoinkn painavan taakan harteiltaan pois, jota koira oli alkanut tuntemaan paljon painavemmaksi taakaksi kuin ennen. Kaikki ne julmuudet, yhtä lukuun ottamatta, saivat miehen omantunnon heräämään.

[Aksutar]

Velho hieroi otsaansa vasten näkymätöntä seinää kuunnellessaan Merarin puheita, näyttäen siltä kuin ei olisi oikeastaan edes kuunnellutkaan sanaakaan, mitä tuo sanoi. Ei hän kyllä pahemmin viitsinytkään kuunnella, antoi tuon nyt papattaa minkä jaksoi.
Kalma on jo iso poika, ei Hans sedän tarvitse häntä seurailla joka nurkan taakse Black totesi lopulta Merarin huomautellessa, että Blackin pitäisi vahtia Kalman menoja tarkemmin. Ei häntä kiinnostanut mitä koira teki. Jos tuo taas vaikeuksiin joutui, niin sai vain syytää itseään, kerta ei käyttäytyä osannut.
Merarin huomauttaessa nätisti kysymisestä ja tapojen osaamisesta virnisti Black pienesti. Silmät kävivät jälleen punaisena, mutta palautuivat alta aikayksikön takaisin normaaleiksi, samalla kun virne katosi naamalta.
En halua tietää. minua ei kiinnosta. Ei sitten tippaakaan. Ainoa asia mikä minua kiinnostaa, on tietää koska prinsessa astuu sisään tuosta ovesta ja alkaa huutamaan minulle sinut nähdessään Black kertoi, nyökäten kohti huoneen ovea selostaessaan.


Vastaus koiralta oli myöntävä, tai niin tuon eleet pystyi tulkitsemaan. Niinpä Shiloh nyökkäsi pienesti ja aloitti toimenpiteensä.
Aluksi Enkeli lausui rukouksen, pyytäen ylempää tahoa kääntämään katseensa tämän harhaanjohdetun sielun puoleen. Enkeli pyysi hyvitystä sieluparan puolesta ja sitä, että ylempi taho soisi anteeksi annon tälle katuvalle sielulle. Sen jälkeen tehtiin risti rintaan ja toimitusta jatkettiin muinaisilla kielillä. Shiloh sulki silmänsä ja asetti toisen kätensä aavekoiran päälaen yläpuolelle. Shiloh aloitti sielun puhdistuksen. Lähes mumisten lausutut, muinaisen kielen sanat pyysivät anteeksi Aavekoiran puolesta. Shiloh ei tiennyt lainkaan, miten Aavekoira tulisi reagoimaan tähän toimitukseen. Jotkut eivät tunteneet sielun puhdistuksen aikana mitään, toiset taas polttelua ja sanoinkuvaamatonta kipua.

[suskari]

"Kyllä.. ja yhä leikkimässä kepin noutoa, kuin idiootti." Merari pyrskähti velhon huomautukselle siintä että piski oli tarpeeksi vanha pitääkseen huolen itsestään, eikä velhon tarvitsisi vahtia tuota koko aikaa. Miten velho vain halusi, mutta tuskin tulisi katsomaan hyvällä jos kuulisi ystävänsä olevan hyvää pataa haltioiden kanssa. Mutta se olisi sen ajan murhe se.
Jack kohotti pienesti kulmaansa huomatessaan velhon silmien käydessä punaisena.. Oliko tuon toinen puoli pyrkimässä ulos? Jos niin oli hän olisi pulassa, hänellä mitään kykyjä olisi puolustautua Sethiä vastaan juuri nyt tällä hetkellä. Eikä kyllä muutnkaan velhoa vastaan jos tuo päättäisi kunnolla tulistua. Black kuitenkaan mitään tehnyt puolutuskyvyttömälle miehelle vaan huomautti ettei tuota kiinostaisi mikään muu tällä hetkellä kuin se että milloin prinsessa tulisi paikalle alkaen vetämään pulttia hänet nähdessään. Jack naurahti pienesti riisuen takkinsa pois päältään viikaten sen nätisti sängyn päälle.
"Mistä sinä tiedät? Ties kuinka hyvin tulisimme toimeen arvon prinsessan kanssa. Olen minäkin vain ihminen ja tällä hetkellä kokonainen, en se hirviö mitä olet tottunut näkemään." Jack lisäsi näin ohi mennen velholle tuoden sen faktan esille että oli nyt puhtaasti ihminen ei mikään karvainen hirviö.
"Huvittavaa vain että noin voimakas velho pelkää vaivaista ihmistä näin paljon." Jack tuumasi ennen kuin tukki turpansa kääntäen velholle puolittain selkänsä kääntyäkseen katsomaan ulos parvekkeen suuntaan.

Koira kallisteli päätään Shilon aloittaessa toiminpiteensä aavekoiran auttamiseksi, tuo rukoili pyytäen lyhyesti selitettynä koiralle apua tuolta jostakin yläkerrasta, tehden lopuksi ristin merkin rintaansa. Sitten tuo alkoikin puhumaan kielellä jota koira ei ymmärtänyt sanaakaan, mutta silti aavekoira istui kiltisti enkelin edessä hieman kärsimättömänäkin kun tuo nosti kätensä koiran pään ylle. Toimitus alkoi ja koira vinkasi kovaan ääneen kivusta joutuen asettumaan makaamaan ettei lähtisi tiehensä vaistojen ohjaamina. Koira uikutti valittavasti koko toiminpiteen ajan, mutta mitä pidemmälle mentiin sitä helpommaksi ja kivuttomaksi alkoi toiminpide muuttumaan ja lopulta koira ei tuntenut enään mitään. Koira nosti päänsä Shiloa kohden tapittaen tuota kysyvästi, vaikka aavistuksen väsynyt olikin.

[Aksutar]

Koirat leikkivät läpi ikänsä, jos sitä et tiennyt Black huomautti samantein Merarin käydessä haukkumaan piskiä idiootiksi siitä, että tykkäsi leikkiä. Minkäs koira tavoilleen mahtoi.
Merarin puhuessa prinsessasta olisi Black mielellään vaihtanut puheenaihetta. Hän tiesi miten vaarallinen Merari pystyi olemaan, eikä todellakaan halunnut muistuttaa tuota olentoa siitä, minkälaisia henkilöitä hänen lähettyvillään liikkui. Merari kuitenkin vaihtoi puheenaiheen siihen, miten velho pystyikään pelkäämään vaivaista ihmistä.
Black katsoi Meraria merkittävästi ja napsautti sormiansa, lumouksen kadoten sängyn ympäriltä sillä samalla sekunnilla. Velho nojautui sängyn reunan yli lähemmäksi Jackia, kasvoillaan ilme mikä ei selvästikään ollut iloinen.
En minä pelkää. En vain jaksa kissa-hiiri leikkejä Velho totesi. Tuo oli vielä jatkamassa puhumista, kun makuuhuoneen ovi yhtäkkiä avautui ja sisään astui juuri se henkilö, jota Black oli osannut odottaakin.
Lily oli palannut huoneeseensa päivän päätteeksi. Nyt Prinsessa astui sisään ovesta, sulki sen perässään ja käänsi katseensa huoneen puolelle.. Huomaten Kalman istuvan sängyllä. Tosin Kalmassa oli jotain hassua. Eikö tuolla pitänyt olla eripari silmät?
Keskeytinkö jotain intiimimpääkin? Lily kysyi ovella seistessään, huomauttaen näin melko oudosta asetelmasta, missä miehet olivat.
et! Velho murahti prinsessalle, samalla kun suoristautui ja käveli nojatuolin luokse. Velho kuitenkin pysytteli seisaallaan, valmiina seivästämään Jackin niille sijoilleen, jos tuo liian lähelle prinsessaa uskaltautuisi.


Shiloh ei keskeyttänyt puhdistusta Koiran huudoista huolimatta. Keskeyttäminen tarkoittaisi sitä, että kaikki tarvitsisi aloittaa alusta, ja sitä Aavekoira tuskin halusi. Koira pisti maaten ja Shiloh jatkoi muminaansa, aina niin kauan kunnes toimitus oli ohi. Sitten Enkeli veti syvään henkeä ja perääntyi hieman, avaten silmänsä samalla.
Koira oli yhä maan päällä. Tuo sielu ei siis vielä ollut valmis siirtymään toiselle puolelle. Miten hän itse halusi, Shiloh ei siitä käynyt päättämään.
noin Nyt se on ohi Shiloh vielä varmisti koko piinan olevan nyt takana ja Kalman sielu olisi nyt puhdistettu kaikista niistä kamalista synneistä, mitä tuo oli tehnyt.
Vaikka sielusi onkin puhdas, ei se tarkoita että uusia syntejä kannattaisi alkaa hankkimaan On siis aika muuttaa elämäntapaasi, mikäli et halua samoja syntejä niskaasi uudemman kerran Shiloh totesi noustessaan ylös.

[suskari]

Velho napsautti sormiaan saaden Jackin huomion itseensä parvekkeen sijaan. Mies suorastaan säpsähti kun huomasi velhon tulleen lähemmäs ja näytti aivan siltä kuin olisi valmis poksauttamaan mies para palasiksi.
"Meinaatko että hyppään parvekkeelta alas vai? Jalathan siinä katkeaisivat." Mies tuhahti velho kissa ja hiiri leikkiin. Eihän pääsisi tästä huoneesta ulos niin kauan kuin ovi vain pidettäisiin lukossa ja kuten todettu, parvekkeelta hyppääminen tarkoittaisi vain itsemurhaa. Pidemmälle mies ei ehtinyt sanojaan jatkaa kun ovi aukeni ja sisään astui itse prinsessa. Jack muisti kuinka hänet oli penenä taaperona opetettu nousemaan ylös jos sisään tuli korkea-arvoisempi tai ylipäätänsä vieras, mutta koska hän ei ollut tämän kapungin asukas tai mikään muukaan niin mies ingoorasi prinsessan läsnäolon. Mitä nyt mulkkasi tuon päälle neidin huomautellessa intiivimmistä toimista velhon kanssa. Ei ikinä, ei edes tuon mielessä!
"Iltoja prinsessallekkin." Mies kuitenkin sanoi tuhahtaen, nousi ylös sängyltä venytellen jäseniään rattoisasti kääntäen katseensa prinsessaan.
"Saisinko käydä parvekkeella korkeutenne?" Jack kysyi Lilyltä vain koska huone oli tuon ei velhon, vaikka häntä vahtikin.

Kalma heilutti iloisesti häntäänsä Shilon avaten suunsa ja ilmoittaessa että kaikki oli nyt valmista, sekä sielu oli puhdas kaikista synneistä. Shiloh kuitenkin huomautti vielä että vaikka sielu olisi puhdas, olisi täysin turha hankkia uusia syntejä niskaan. Tuskin aavekoira alkaisi moista tekemään jos näin paljon vaivaa nähnyt puhdistautuakseen. Koira haukahti iloisesti vastaukseksi nousten seisomaan, köpötellen lautakasojen sekaan ja tuli pian melko kookas keppi suussaan enkelin luokse.Hyvä jos sai nostettua sitä ylös ilman että jäi raahaamaan pitkin maata. Keppi pudotettiin Shilon jalkojen eteen häntä vispaten.

[Aksutar]

Velho ei vaivautunut vastailemaan mitään Jackin kysymyksiin. Mistä sitä tiesi kuinka nopeasti tuo osasi juosta raollaan olevasta ovesta ulos.
Lily puolestaan ihmetteli Kalman käytöstä. Mistä lähtien tuo oli moisiin muodollisuuksiin taipunut? Kysyvä katse siirtyikin velhoon ja ennen kuin Prinsessa suunsa ehti avaamaan, oli Black selventämässä tilannetta.
Tässä on Merari, Kalman toinen puoli. Kalma jätti kehonsa tänne kun meni toimittamaan jotain salaista tehtävää, en tiedä mitä enkä välitä ja pysy kaukana hänestä, ties mitä tuo hullu keksii Black selitti erittäin turhautuneena.
Tuskin hän yhtään sen vaarallisempi on mitä sinä.. Lily mutisi puoliääneen saaden velhon mulkaisemaan itseään varoittavasti. Hän ei todellakaan jaksanut nyt yhtään riitelyä tai kiukuttelua.
Mutta mikäli Blackilla ei sitä vastaan mitään ole, niin en näe syytä mikset parvekkeelle voisi mennä siellä tosin on kylmä, joten älä vilustu Lily totesi sitten siirtäen katseensa Merariin. Hän ei muistanut pahemmin tavanneensa tätä puolta Kalmasta.. ehkä hyvä vain?


Shiloh katsoi hymyillen koiraa, joka selvästi oli iloinen ja huojentunut siitä, että tapahtuma oli nyt ohi. Eipä tuo näyttänyt katuvankaan tekoa ja se oli hyvä. Oli aina huomattavasti mukavampaa auttaa toinen pelastukseen, kuin tuomita tuo kuolemaan ja lähettää toiselle puolelle tuomittavaksi.
Pian koira hyppelikin lautakasoille. Shiloh katsoi kysyvästi tuon perään, kunnes koira palasi massiivisen kokoisen kepin kanssa ja tiputti sen Enkelin eteen.
Vai sillä lailla Shiloh totesi naurahtaen, samalla kun poimi kepin maasta Tulehan sitten.
Enkeli johdatti koiran pienelle toriaukealle muutaman mutkan takana. Täällä olisi parempi keppiä heittää. Paikalla oli myös pieni ryhmä orpoja katulapsia, joiden kasvoille nousi hymy heidän nähdessä Shilohin saapuvan paikalle. Lapset ryntäsivät tervehtimään vanhaa tuttuaan sekä varovasti tulivat tekemään lähempää tuttavuutta uuden koiran kanssa.
Kalma tässä kaipaisi hieman leikkiseuraa Shiloh totesi, heiluttaen kalikkaa käsissään pienesti. Sen jälkeen kun varmisti saaneensa Kalman huomion heitti Shiloh kepin ensimmäisen kerran matkaan.
Lapset innostuivat. Mikä olisikaan kivempaa, kuin leikkiä koiran kanssa. Vaikka myöhä oli, aina leikin myötä nouseva lämpö oli tervetullut näille kadulla nukkujille.

[suskari]

"Jack, Jack on nimeni.. Ei Merari, jonka syystä tai toisesta annoitte minulle." Jack tuhahti velhon nimetessä hänet nimellä Merari vaikka se ei oikeastaan ollut edes tämän ihmisen oikea nimi. Se oli Jack Fisher, jota rakki vain käytti vain valenimenään jos tarvitsi.
"...enkä ole myöskään hullu, en sentää syö ihmisiä." Merari huomautti vielä ja käänsi katseensa prinsessaan joka antoi miehelle luvan mennä käymään parvekkeellaan. Jack nyökkäsi kävellen parvekkeelle seisomaan kädet puuskassa. Ilma oli melko tuju ja pakkasta oli varmasti jos jonkin verran ilmassa, mutta Jack ei jaksanut välittää. Mies veti kirpeää ja purevaa pakkas ilmaa keuhkoihinsa nostaen katseensa tähti taivaalle omien ajatustensa kanssa kun säpsähti nähdessään silmä kulmassaan liikettä. Mies kääntyi tulijaa kohden ja sai huomata prinsessan seuranneen perässä.
"Mitä sinä haluat? Haukkua?" Mies kysyi tuhahtaen naiselta jättäen tuon sitten omaan arvoonsa katsoen hiljaa maisemaa joka edessä avautui jopa haikeankin näköisenä. Tämä saattoi olla ensinmäinen ja viimeinen kerta vapaana.

Shiloh poimi laudan pätkän maasta ja koira totta kai oletti että tuo oli sitä heittämässä hänelle, mutta kun tuo lähtikin kävelemään kehottaen seuraamaan koira jäi hölmönä tapittamaan enkelin perään, kunnes spurttasi miehen perään häntä vispaten. Kalmalla ollut hajuakaan minne Shiloh oli koiraa johdattamassa, joten tuo hieman yllättyi toriaukealle päästyään, josta syöksähti paikalle lapsi kaarti. Kalma hieman säikähti aluksi pientä ihmis paljautta, vaikka lapsia olivatkin, mutta tajusi nopeasti etteivät nuo mitään halunneet koirasta. Sen sijaan koira sai paijauksia sekä kapsutksia osakseen.. ainakin sen hetken kun Shiloh oli heittämässä lautaa lentämään, joka lensi jonnekkin lumi kinoksen sekaan. Koira spurttasi salamana laudan perään ja kun Kalma oli saamassa sitä hampaisiinsa joku lapsista vei sen. Hämmentynyt koira juoksi perässä ja lauta lensikin seuraavalle lapselle koira totta kai perässä niin kovaan kuin tassuistaan pääsi ja kieli ulkona roikkuen. Lautaensi taas toiselle lapselle, mutta tällä kertaa Kalma koppasikin mokoman ilmasta lähtien juoksuttamaan sitä Shilolle takaisin kun yksi lapsista nappasi kiinni josta alkoikin veto- ja hippa leikki.
Lopulta koira sai lautansa takaisin raahaten sen Shilolle lopen uupuuneena ja lässähti maakaamaan tuon jalkoihin läähättäen.

[Aksutar]

Merari korjasi nimekseen Jack. Black ei ottanut tuota mitenkään huomioon, mutta Lily puolestaan kiinnitti nimen mainitsemiseen enemmänkin huomiota. Hänellä ei ollut loppujen lopuksi paljoakaan tietoa Kalmasta, joten kaikki pienikin tiedonhippunen kiinnosti ja suuresti. Merari vielä korjasi, ettei hän se hullu ollut, kerta ei ihmisiä käynyt syömään. Velho ei jälleenkään kommentoinut mitään vaan antoi ihmisen kävellä parvekkeelle luvan saatuaan. Kuitenkin, velho piti tuota silmällä, ollen valmis lamauttamaan tuon loitsulla jos toisella, mikäli tarve vaati.
Lily katsoi Merarin.. tai siis Jackin perään hetken, kunnes vilkaisi merkittävästi velhoon. Velho vastasi tähän merkittävään mulkaisuun uskallakin katseella, mikä vaan provosoi prinsessaa tekemään harkitun siirtonsa. Sen pahemmin sanoja vaihtamatta, käveli Lily Jackin perään parvekkeelle. Black puolestaan siirtyi vahtimaan parvekkeen oven lähettyville, ollen valmiina syöksymään väliin JOS jotain tapahtuisi.
Lily asteli parvekkeelle ja saikin Jackilta sitten tuhahtavat kysymykset. Lily hymähti, astellen Jackin vierelle puolen metrin päähän ja nojautui kaiteeseen.
Miksi minä sinua haukkuisin? Enhän edes tunne sinua.. ja jos tämä maailma jotain minulle on opettanut, niin se on, ettei pidä tuomita ketään ensi vilaukselta Lily vastasi, katsellen horisonttiin kunnes katse kääntyi tähän mieheen.
Jack oli siis nimesi?



Shiloh katseli hymyillen koiran perään, tuon ottaessa kaiken irti tästä lapsikatraasta. Ja lapset totta kai nauttivat koiran seurasta. Mikä olisikaan ollut suloisempaa, kuin koira jonka kanssa leikkiä! Enkeli seurasi sivusta tätä kaikkea kommellusta ja meluamista, kunnes Aavekoira lopulta sai kepakkonsa takaisin ja kipitteli enkelin luokse ja läsähti maahan makaamaan läähättäen.
Koira kaipaa selvästi enemmän liikuntaa Yksi orvoista huomautti virnuillen, saaden enkelin naurahtamaan.
Minusta se näyttää lopen uupuneelta. Ehkä sen olisi parempi mennä jo nukkumaan, kuten teidänkin Enkeli totesi. Näitä sanoja seurasi rutisevia vastalauseita, kun orvot eivät vielä halunneet nukkumaan mennä. Enkeli oli kuitenkin oikeassa.
no, mennäänpäs nyt. Autan teitä tekemään tulen lämmikkeeksi Shiloh totesi ja tapautti koiraa pään päälle, lähtien sitten orpojen kanssa kävelemään sivukujalle.
Sivukujalta löytyi muutama lankun pala, jotka kasattiin pieneksi nuotioksi, jonka jälkeen Shiloh kaivoi taskustansa piikivet ja muutaman yrittämän jälkeen sai tulen syttymään ja liekit roihuamaan tässä pienessä nuotiossa, jonka oli tarkoitus lämmittää orpoja
Katse kääntyi kysyvästi aavekoiraan, odottaen tuolta jonkinlaisia haluja tai ilmaisuja siitä, josko tuo jo halusi poistua orpojen tai jopa enkelin seurasta. Mikään ei pidätellyt aavekoiraa, mutta mikään ei myöskään käskenyt tuota poistumaan.

[suskari]

Jack katsoi hieman kysyvän hämillään prinsessaa kun tuo sanoikin ettei aikoisi hakkua häntä, koska oli oppinut tältä kylmältä maailmalta ettei kannattaisi tuomita ketään ulkonäön peusteella.
"Viisaita ajatuksia teidän korkeutenne." Jack hymähti pienesti Lilyn sanoihin luoden vilkaisun velhon pälle, joka oli tullut partioimaan ettei hän tekisi tuon vaimolle mitään. Joka kieltämättä oli kaunis kuin ruusu puutarhassa, olisi ollut tämänkin miehen mieleen. Mutta siintäkös huutia tulisi jos hän yrittäisi lähestyä tuota väärillä eleillä.
"Kyllä, se on nimeni korkeutenne." Jack vastasi Lilylle napaten lunta parvekkeen päältä käsiinsä pyörittäen siintä käsistään lumipallon heittäen sen kaiteen ylitse lentämään ties minne.
"Saanko udella prinsessan nimeä?" Jack kysyi kohteliaaseen sävyyn napaten jälleen lunta kaiteelta pyörittäen käteensä pallon asettaen sen kaiteen päälle, tehden sitten vielä pari muutakin pienempää palloa ja kasassa oli mini lumiukko, jolta vain puuttui porkkana nenä, silmät ja suu.
"Taisit joskus sanoa samaa hurtalle.. `ei pidä tuomita ketään ensi vilaukselta`. Vai muistanko väärin?" Jack kysyi Lilyltä.

Kalma luimisti korviaan mulkkaisten lapsen suuntaan joka arvosteli koiran kuntoa, mutta olihan se tottakin.. Kalman kunto oli ehkä hieman huonontunut jatkuvan sairaspedissä makaamisen takia. Katse siirtyi enkeliin pikkulapsesta tuon huomauttaessa että lapsien, että koiran olisi mentävä nukkumaan ja enkeli tulisi auttamaan tulen teon kanssa. Kalma kallisti päätään lähtien omaan tahtiinsa raahautumaan roikan perässä sivukujalle. Shiloh auttoi lapsia sytyttämään tulen jolloin aavekoira jäi suosiolla taaemmas sen valoisuuden takia. Silmät olivat edelleenkin valon arat.
Katse kohosi enkeliin joka kysyvästi odotti koiralta jotakin. Koira kallisti päätään miettien hetken mielessään kunnes lähti pimeyteen etsimään jotakin. Kului jonkin aikaa kun koira palasi suussaan ison säkin kanssa, jonka tiputti enkelin jalkojen juureen. Säkissä oli ruokaa jota koira oli käynnyt keräämässä ympäri kylää näin nopeasti ja osa oli aavekoiran omista kätköistä- lähinnä lihaa. Niin, Kalma oli hieman väärin ymmärtänyt mitä enkeli tahtoi mutta hyväähän koira vain tahtoi.

[Aksutar]

Lily hymähti pienesti Jackin sanoille. Viisaita sanoja.. Kunpa muutkin ajattelisivat noin avarakatseisuudesta. Harva kuitenkin jaksoi uskoa moiseen humpuukiin. Mies vielä vahvisti nimekseen Jack. Mikäli tuo halusi sillä nimellä tulla puhutelluksi, kutsuisi Lily tuota myös Jackiksi.
Jackiski sinua olen siis kutsuva Lily totesi ääneen, saaden velhon mumisemaan itsekseen jotain ovelta. Jos Blackilta kysyttiin, oli tämä jo turhan ystävällistä keskustelua noiden kahden välille hänen mielestä! Black kyllä tiesi miten saisi Lilyn tönäämään Jackin alas tältä seisomalta. Kertoisi vain, mitä tuo oli tehnyt Ednalle. Lily vetäisi siitä niin pahat pultit, että koko linna varmasti räjähtäisi! Mutta Black piti suunsa kiinni, ainakin toistaiseksi.
Lily. Se on nimeni.. joten voit käyttää sitä, ei tarvitse teititellä Lily vastasi Jackin kysyessä prinsessan nimeä.
Pieni lumiukko muodostui kaiteelle. Lumiukolta tosin puuttui ne tärkeimmät, silmät, suu ja nenä. Valitettavasti noin pieniä porkkanoita tuskin oli. Pieni hymy hiipi prinsessan huulille. Katse kuitenkin kohosi Jackiin tuon kysyessä kysymyksen, mikä sai Lilyn miettimään menneitä hetken.
Mikäli Hurtalla tarkoitat nyt.. Kalmaa, niin kyllä, olen sen myös hänelle sanonut Lily totesi suoristautuessaan kaiteelta.
Joko saitte tarpeeksi toisistanne? Black keskeytti kaksikon, alkaessaan tuntemaan itsensä turhankin tuohtuneeksi tästä tilanteesta.
Emme. Jos noin ärsyttää niin voit mennä nukkumaan. Sitähän sinä haluat, nukkua. Luotan Jackiin sen verran, etten usko hänen olevan harmiksi Lily totesi, saaden Blackin jälleen hiljenemään Hetken siinä seisottuaan Black poistui huoneen puolelle, istuen nojatuoliin Jääden kuitenkin katsomaan ulos parvekkeelle. Hän ei luottanut Jackiin. Ei sitten yhtään.


Koira lähti kipittämään pois. Shiloh katsoi Kalman perään hetken, kääntäen sitten katseensa lapsosiin, jotka vaativat kehtolaulua. Osa kyseli, minne koira oli menossa. Minne se katosi. Ennen kuin Shiloh ehti selittämään mitään, oli Kalma tullut takaisin kera säkin, josta löytyi ruokaa
Orpojen katseet laajenivat ja kostuivat. Oliko koira valmis jakamaan kätkönsä heidän kanssaan?! Kauaa ei Kalman tarvinnut eväitään tarjota, kun lapsoset olivat jo käyneet apajille, kiitellen tuhannesti koiraa ja antaen tuolle haleja ja paijauksia. Jokainen muru meni varmasti hyvään tarkoitukseen. Jos liha sattui olemaan raakaa, löysi se tiensä tikun päässä nuotion ylle. Myös koiralle jätettiin osansa, mikäli tuokin halusi.
Shiloh ei voinut olla hymyilemättä. Ehkä hän oli ollut turhankin tuomitseva ensi tapaamisella, tämän olennon kanssa. Loppujen lopuksi tuo näytti olevan harvinaisen kiltti sielu. Ehkä vain väärin ymmärretty. Syömisen ohella lapset kuitenkin yhä vaativat edes yhtä laulua Shilohilta. Enkeli hymähti ja mietti hetken, samalla kun paijasi koiraa lähettyvillään.
Hyvä on mutta vain yksi.. Sitten meidän on aika lähteä Shiloh totesi katsellessaan Kalmaa, kunnes selvitti kurkkuaan.
Enkeli lähti laulamaan lapin äidin kehtolaulua joka sopi tähän tilanteeseen kuin nakutettu. Laulaessaan Shiloh jatkoi koiran silittämistä, samalla kun lapset nauttivat ruuan murusista, osa käyden jo nukkumaan.

[suskari]

Jack nyökkäsi Lilyn esittelylle tuon kertoessa ettei miehen tarvitsisi prinsessaa teititellä. Heh, vanha jumahtanut tapa joka oli tiukassa kiinni miehen takaraivossa monen vuoden jälkeenkin. Jack katsahti naisen päälle pienesti hymähtäen kun tuon kasvoille levisi pieni hymy miehen tekemän mini lumiukon päälle, joka tulisi sulamaan viimeistään keväällä ellei velho päättäisi sitä ottaa sulatettavakseen.. tai joku pudottaisi sitä kaiteelta alas.
"Sitä muistelinkin.. en ihmettele että niin moni pitää sinusta." Jack hymähti pienesti sanoillensa ja oli jatkamassa puhettaan kun velho päätti puuttua keskusteluun ja huomauttaa että alkaisi pikku hiljaa riittämään- lähinnä prinsessan osalta- tämä lämmin henkisesti keskustelu. Jack murahti jotakin puoli ääneen velholle omalla kielellään kun prinsessa huomautti miehellensä että tuo voisi painua nukkumaan vaikka, koska Jackiin voisi luottaa täysin. No ei ehkä täysin, mutta nyt mies ei ollut tekemässä mitään typerää. Hän kuitenkin oli melko korkealla ja vielä tämän linnan voimakkaimman velhon vahdittavana. Black siirtyikin takavasemmalle vartijoimaan vahdittavaansa ja Jackin katse siirtyi Lilyn kuvan kauniisiin kasvoihin.
"Kiitos paljon." Jack kiitti Lilyä siintä että tuo piti edes hieman miehen puolia velhoa vastaan, jota vastaan miehellä ei tällä hetkellä ollut mitään.

Hetken aikaa ulkona vielä seistyään mies käveli takaisin sisälle kääntyen sisällä prinsessan puoleen ojentaen kätensä tuolle.
"Sallitteko?" Jack kysyi ottaen hellästi hennon prinsessan kädestä kiinni auttaen tuon näin sisälle asti ja kynnyksen yli. Vaikka tuskin tuo nyt apua olisi laisinkaan tarvinnut. Jack ja varo metrin päähän prisessasta kun astui askeleen tuota kohden.
"Älkää ottako henkilökohtaisesti." Jack sanoi pienesti hymähtäen ja tarrasi hellästi prinsessan leuasta kiinni, käänsi päätä varovasti sivulle ja laski hellän varovaisen suudelman tuon poskelle. Jos Lily olisi ollut miehetön olisi Jack suudellut tuota huulille, mutta päätti nyt olla kiltti velhoa kohtaan. Jack suoristautui ja astu taaemmas prinsessasta.
"Ei sitä koskaan tiedä milloin pääsen taas puutarhan kauneinta kukkaa suutelemaan.. saati näkemään." Jack tuumasi hymyillen.

Orvoille kelpasi aavekoiran tuoma ruoka paremmin kuin hyvin ja koira saikin osakseen saalistaan lapsien syöttäessä Kalmaa kädestä., lisäksi koira sai paijauksia sekä silityksiä osakseen. Kalma oli harvinaisen iloinen ja ilmoitti sen hännän heilutuksella koko poppoolle. Shilon laskiessa kätensä koiran päälaelle rapsuttaakseen tuota, koira hieman säikähti mutta rentoutui sitten nautiskellen kapsuttelusta. Lapset taas vaativat enkeliä laulamaan ja koiraa rapsutellen Shiloh ryhtyi laulamaan lapsille laulua, jonka koirakin sai kuulla.
Kun laulut oli laulettu ja lapset olivat kylläisiä ties kuinka pitkä päästön jälkeen oli koiran ja enkelin aika poistua. Lapset, jotka hereillä vielä olivat, kävivät hyvästelemässä koiran rapsuttelulla. Kalma haukahti hiljaa iloisesti häntä vispaten ja kääntyi sitten Shilon perässä jolkottelemaan. Kun kuja oli tarpeeksi kaukana käveli koira enkelin eteen kehottaen tuota pysähtymään hetkeksi aikaa. Kalma poistui taas hetkeksi aikaa puu kasoille kun tuli jälleen keppi suussa takaisin- pienempi kuin edellinen- alkaen piirtämään sen avulla maahan jotakin tarkkaan ja harkitusti. Pian maahan oli kirjoitettu sanat: "Voisimmeko tavata joskus uudestaan? Minun pitää mennä." Koira kävi istumaan tekstin lähettyville odottaen enkeliltä vastausta kysymykseensä.

[Aksutar]

Lily hymähti pienesti Jackin sanoille. Moni piti hänestä juuri prinsessan periaatteiden takia, toiset sitten muista syistä. Mutta kyllä moni häntä vihasikin. Jos ei suoraa, niin salaa.
eipä kestä Lily vastasi Jackille tuon kiitellessä puoliensa pitämistä. Lily tosin teki sen kahdesta syystä. Sen takia, ettei halunnut velhon komentelevan häntä kuin pientä kakaraa ympäriinsä ja siksi, ettei hän halunnut velhon komentelevan Jackia, silloin kun tuo oli prinsessan seurassa.
Kaksikko ei enää kauaa pihalla viihtynyt vaan siirtyivät sisätilojen puolelle. Jack tarjoutui herrasmiehenä auttamaan neidon kynnyksen yli, eikä Lily käynyt mieheltä kieltämään tuota kunniaa. Black puolestaan katseli jännittyneenä tätä tilannetta Mutta ei vielä puuttunut asiaan.
Sitten Jack teki jotain, mikä sai jännittyneisyyden katkeamaan ja pinnat palamaan. Lily hätkähti pienesti, huomaamattomasti, Jackin ottaessa hellästi kiinni hänen leuastaan ja suoden suudelman poskelle. Prinsessan katse kohosi mieheen, joka vielä päästi suustaan kohteliaisuuksia. Lily oli vastaamassa jotain nättiä mitä nyt hämmennykseltään keksi mutta Velho pysäytti koko tilanteen.

Black oli sillä samalla sekunnilla noussut ylös Jackin suudellessa Lilyn poskea. Alta aikayksikön oli velho ilmestynyt Jackin ja Lilyn lähelle ja tarrasi nyt Jackia kaulasta, paiskaten tuon vasten lähintä seinää. Ote pysyi yhä lujana kaulalla, pidellen Meraria vasten seinää. Lily oli samantein puuttumassa asiaan, mutta ennen kuin nainen ehti edes ottamaan otetta velhosta, lennätti velho Prinsessan yhdellä kädenliikkeellä kauemmas kaksikosta, suoraan sängylle.
Koske vielä kerran häneen ja varmistan, että sinä et enää koske mihinkään hepilläsi Black puhui matalalla, uhkaavalla äänellä Merarille, samalla kun tuon silmät jälleen muuttuivat punaiseksi, kasvoille nousten sen saman pirullisen virneen.
Hän on minun Oli seuraava lause velhon suusta, mutta ääni ei enää ollut velhon pöki sinä vain sitä mustalaisen äpärää.
Black päästä irti hänestä! Lily huudahti sängyltä, samalla kun kömpi ylös.
Velho katsoi vielä hetken merkittävästi Meraria, näyttäen siltä kuin olisi valmis repimään tuolta pään irti, raiskaamaan prinsessan ja räjäyttämään sitten koko linnan taivaan tuuliin. Velho kuitenkin päästi irti, samalla kun tuon silmät palasivat normaaleiksi.. jälleen kerran.



Enkeli ja Aavekoira poistuivat lasten seurasta, jättäen kylläiset lapset lämmittelemään nuotion ääreen ja nukkumaan, mitä nyt unta saivat. Koira sai osakseen hyvästely rapsutukset, kunnes oli aika poistua. Shiloh ja Kalma kävelivät hetken aikaa kujia pitkin, kunnes koira hyppeli enkelin eteen pysäyttäen tuon. Shiloh vilkaisi Aavekoiraa kysyvästi, mutta jäi paikoilleen odottamaan kun tuo kävi jälleen vierailemassa puukasoilla.
Pian Kalma palasi kera kepin ja alkoi rustaamaan jotain maahan. Enkeli odotti maltillisesti, että Koira sai haluamansa viestin kirjailtua, jonka jälkeen Enkeli luki sen.
Mikäli tavata haluat, ei minulla sitä vastaan mitään ole Shiloh totesi hymyillen Minut voit löytää kyliltä.. milloin mistäkin. Orvot ja kodittomat yleensä tietävät, missä päin liikun.
2Mutta mene nyt, jos sinun täytyy. Toivottavasti näemme vielä uudestaan Shiloh totesi koiralle, taputti tuota muutaman kerran päälaelle ja antoi koiran sitten kirmata matkoihinsa, lähtien itse omille teilleen

[suskari]

Jack käänsi päänsä kohden velhoa joka syöksähti miestä kohden, tarrasi kurkusta kiinni ja paiskasi lähimpään seinään vasten saaden miehen korahtamaan äänekkäästi. Jack totta kai yritti melkein kuristavassa otteessa repiä velhon turhankin tiukassa olevia luisia sormia irti kaulansa ympäriltä penoisessa paniikissa. Hätiin yrittävä prinsessa taas lensi nätisti sängyn päälle persuksillensa. Jack loi uhmakkaan katseen velhoon kun tuo avasi suunsa ja varoitti enää koskemasta Lilyyn jos halusi kenties vielä joskus pukata naisia. Jack oli huomauttamassa tuohon jotakin kun velhon silmät muuttuivat jälleen punaisen hehkuviksi tuon jatkaessa uhkaamista äänikin muuttui. Seth.. sen Jack tajusi ja tajusi myös olevansa kusessa jos tuo päättäisi häntä vahingoittaa yhtään enempää. Prinsessan huuto kaikui huoneessa miesten tuijottaessa toisiaan, mutta lopulta velho päästi irti Jackistä, joka putosi lattialle takamukselleen köhien penesti ja hieroen kaulaansa johon oli jäännyt ikävät punaiset jäljet kuristamisesta. Jack mulkkasi velhoa kulmiensa alta.
"Sinä taidat tällä hetkellä olla kaikkein vähiten turvallista seuraa hänelle, herra Hans Black." Jack huomautti Blackille kammeten itsensä ylös seinästä tukea pitäen eikä uskaltanut ainakaan toistaiseksi liikkua paikaltaan minnekkään.
"Eikä se ollut kuin viaton poski suudelma." Mies huomautti velholle hieroen vielläkin kaulaansa.

Koira haukkui enkelille vastaukseksi äänekkäästi kun tuo suostui tapaamaan koiraa toistenkin ja silloin Kalma olisi varmasti hieman puheliaampaa seuraa kuin nyt. Shiloh vielä taputti koiraa päälaelle ennen kuin lähti omille teillensä ja niin lähti Kalmakin. Toivottavasti hänen ruumiinsa vain olisi yhtenä kappaleena velhon vahtimisista.
Kalmalla luonnollisestikkin meni jonkin aikaa päästä linnalle, jossa tuo nosti jos jonkin moista metakkaa jälleen kerran kulkiessaan pitkin käytäviä koirana. Koira kuitenkin suhahti kauniisti tutun oven läpi sisään katsoen ensin Merarin päälle, joka hieroi kaulaansa ja sitten prinsessaa joka vaikutti hieman säikähtäneeltä. Koiran katse siirtyi velhoon joka suorastaan vaati selitystä tilanteeseen. Merari taas oli rennosta ja mukavasta miehestä muuttunut kuin myrkyn nielleeksi sitruunaksi tuijottaen koiran aavetta. Hän ei halunnut takaisin tuon piskin alaisuuteen!

[Aksutar]

Velho vilkaisi Merarin päälle tuon huomauttaessa velhon seuran turvallisuudesta. Lily nyt tiesi mistä Jack saattoikin puhua ja osasi nyt olla varuillaan. Kyllä hän oli kerran jos toisenkin saanut todistaa Sethin läsnäoloa, jopa tilanteissa missä ei sitä persoonaa olisi halunnut nähdä ollenkaan. Merarin seuraava huomautus oli saada velhon potkaisemaan miestä minkä kintusta lähti, mutta paikalle saapuva aavekoira kuitenkin pysäytti velhon aikeet. Katseet kääntyivät koiran puoleen, enemmän tai vähemmän iloisina. Vähiten iloinen taisi kuitenkin olla Jack, jonka oli kohta aika taas alistua koiran tahtoon. Lily oli pienesti pihalla tilanteesta, mutta ei lähtenyt vaatimaan selitystä mihinkään. Ehkä joku selittäisi paremmin tämänkin tapauksen sitten joskus. Todennäköisesti Black sen joutuisi selittelemään sitten kun pariskunta kaksin jäisi.

ah, hienoa. Nyt ota kapinen kehosi ja vie se kauas tästä huoneesta Velho totesi aavekoiralle, osoittaen Jackia sormella, aivan kuin käskyttäen koiraa tähän toimeen.
Black oli oikeastaan helpottunut, että Kalma palasi jo nyt. Jos hän olisi joutunut vielä vähääkään katselemaan Jackin pärstää ja kuuntelemaan tuon ininää, olisi velho varmasti alkanut purkamaan turhautumista ja stressiä mieheen. Joka muutenkin oli jo kiristänyt velhon pinnan äärimmilleen. Ja suuttuessaan, ei Black välittänyt käväisikö Seth pelissä mukana vai ei.
Ja hän itse kerjäsi kuritusta, minulle on turha siitä alkaa huutamaan Black lisäsi laskiessaan sormensa ja vilkaisi Jackin puoleen Käydä nyt toisten vaimoja sillä tavalla lääppimään.

[suskari]

Kalma kurtisti kulmiaan ja luimisti korviaan velhon oikein vaatiessa että koira menisi takaisin ruumiiseensa ettei tuon tarvitsisi enää kestää Jackin läsnäoloa sekunttiakaan. Noinko rankkaa oli vahtia yhtä vaivaista ihmistä? Blackin selittäessä että Jack oli mennyt lääpimään Lilyä.. musta koira käänsi tuomitsevan katseensa nurkassa olevan miehen päälle paljastaen tuolle terävät hampaansa muristen kuuluvasti. Jack tuijotti mustaa koiraa kuin myrkyn nielleenä välittämättä sen erikoisemmin koiran agresiivisita eleistä. Ei tuo häntä vahingoittaisi.
"Tiedän, tiedän tein väärin ja näin.." Jack murahti koiralle hampaiden välistä kun koira tuli lähemmäs. Vaistot huusivat juoksemaan karkuun, mutta siintä mitään iloa olisi, koira löytäisi hänet vaikka kiven raosta jos haluaisi. Koira lopetti murisemisen ja jännitti takajalkojaan pompaten kevyesti miehen sisään joka ei tehnyt elettäkään estääkseen. Jack nytkähti voimakkaasti alkaen tärisemään kuin kuume houreinen kalveten silmissä pudotessaan lattialle huutaen kivusta. Jack selvästikkin pisti hanttiin aavekoiralle, joka vain yritti saada omaansa takaisin.
"Et saa enään niin... HELPOLLA!" Jack kivahti kivun sekaisesti nousten seisomaan yllättävänkin nopeasti samalla kuin aavekoira kirjaimellisesti paiskautui ulos ruumiista lentäen päin vastakkaista seinää kuin räsynukke konsanaan. Jack vaikutti harvinaisen tyytyväiseltä itseensä tällä hetkellä ja muista välittämättä nappasi lähimmän tuolin käsiinsä koittaen heittää sen kohden maasta ylös kompuroivaan koiraan, joka oli viellä ainakin kiinteässä tilassa... ja täten tapettavissa maallisillä välineillä.