Taistelumimmit

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Demintty » 28 Helmi 2012, 19:01

~Lolisa~

Nainen katsoi kun toinen katseli hieman ympärilleen. Sitten tuo kysyi puita, näkikö Loli misään puita. Nyt tyttökin alkoi tähyilla lattioita, tämä käveli nurkalle, jos toisellekkin kurkistaen romujen taakse, mutta mitään ei löytynyt. "Ne ovat talon sisällä, siellähän se takkakin on." Lolisa tuhahti, ei kärsimättömästi vaan ihan vaan päästäen ilmoja. Sitten tämä katsoi kun toinen lähti ovea kohti. Mikäs siinä, siellä ainakin oli lämpöä. Kun toinen vielä katsahti tyttöön, Lolisa vain nyökäytti päätänsä. Sitten lähti itsekin ovea kohti. Tämä odotti että toinen menisi siään, sitten meni itsekin kylmän rauhallisesti, hän voisi aina juosta karkuun, jos vain hän, joka muka sieltä tulisi niin ei omistaisi asetta. Lolisa katseli ympärille, he olivat ikään kuin tuvassa. Iso ruokapöytä, sekä kaksi pitkää tuolia olivat ikkunan ääressä. Lisäksi oli myös sohva ja kaksi nojatuolia, joiden keskellä oli sohvapöytä. Ihan mukavan näköinen paikka, sitten naisen silmät iskivät takkaan, ja sen vieressä olevaan syvennykseen seinässä, johon oli laitettu puite siistiin pinoon. Joku omisti ainakin niitä. "Sytytätkö sinä vai minä tuon?" Lolisa kysyi katsoen yhä takkaa, lopulta siirtäen katseensa Elwyniin. Lolisa sitä enempää vastausta odottamatta kuitenkin lähti takaa kohden varovasti päkiöillä liikkuen. Tämä polvistui takan eteen, ja sieppasi sitten oikealta puolelta pari puuta, asettaen ne takkaan. Sitten tämä piti puita kiinni vasemmalla kädellään, toisella ottaen lisää puita.
Hetken päästä takassa roihusi tuli ja Lolisa oli kaapeilla tonkimassa. Tämä halusi ruokaa, kovasti. Mitään muuta ei kuitenkaan kaapista löytynyt kuin leipää, kuivalihaa ja vettä. No se kelpasi Lolisalle, tämä lähti kähti sohvaa ja pöytää, käsissään ne ruoat. "Tiedän että olen nyt kyllä supervaras, mutta aion viedä joskus takaisin portaille ruokaa." Lolisa virnisti laskien ruoat sohvapöydälle, itse istuen sohvalle, ruveten kasaamaan leivän päälle yhden kerroksen kuiva lihaa.

//ANteeksi kesto, mutta kuten itekin sanoit, juttelupeliä -.-'
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Pihlaja » 29 Helmi 2012, 23:12

Elwyn

Elwyn katseli kun toinen laittoi puita ja totesi tuon menevän ilman ongelmia, joten hän istui mukavasti nojatuoliin ja tuijotteli kattoparruja, upoten unelmiin. Hetkenpäästä hän kuitenkin säpsähti kun toinen puhui. "Hm?" Hän katsoi silmät laajeten mitä tuolla oli käsissään. Lolisa laski ruokatarvikkeet pöydälle ja otti ruokaa. "Ruokaa..!" Elwyn lausahti iloisena ja otti itsekin leipää, tunki suuhun, lihaa, tunki suuhun. Sitten hän otti vettä niin että sitä valui suupielistä poskille ja paidalle. 'AINIIN! ne ruokailutavat...' hän sitten muisti ja katsahti Lolisaan. "Anteeks, en ole syöny pitkään aikaan" Hän sössötti ruokaa yhä suussa. Hän nielisi loput ja kröhäisi. "krhm... Tuota... Anteeksi vielä siitä tämänpäiväisestä.." Hän sanoi vähän hämillään. Olikohan järkevää vaihtaa aihetta näin nopeasti? Sitten hän tunki taas ruokaa suuhunsa. 'voi jumalat, minähän syön kuin MIES' hän ajatteli juodessaan taas vettä, nyt vähän varovaisemmin. Hän vetäytyi nojaamaan tuolin selkänojaan ja otti mukavamman asennon, potkaisi saappaat pois jalasta ja nosti jalat huolettomasti pöydän reunalle niin että kylmästä jo valkoiset varpaat osuivat mukavasti takkatulen hehkuun. "Siellä tosiaan on kylmä..." hän huokaisi. Hän pohti asioita, harkiten voisiko uuteen tuttavuuteen luottaa. Hetken kuluttua Elwyn sanoi: "Mikä on tilanne?" Hän katsoi toista vihreissä silmissään vilpitöntä uteliaisuutta. "Kuka on sodassa voitolla? Tiedän että kuulostan tyhmältä, mutta minä vasta saavuin tänne. Tulin värväytyäkseni armeijaan." Hän tunnusti. Elwynillä oli jo jonkin aikaa ollut tarve käyttää taitojaan johonkin hyödylliseen.
Pihlaja
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 05 Maalis 2012, 17:51

~Lolisa~

Lolisa naurahti kun toinen kävi kimppuun, ei hän siis välittänyt paljoa siitä kuka söisi ja mitä. Lolisa otti itse leivän, pari palaa kuivalihaa ja asetteli ne leivälle. Sitten tämä otti leivästä kiinni haukaten siitä. SItten tämä pureskeli ja nielaisi sitten hymähtäen. "Olen minä ennen syönyt samanlaisten kanssa." Lolisa sanoi ja haukkasi taas leivästä. Tämä otti vettä ja joi sitä vielä päälle. Sitten tämä jätti leivän pöydlle, odottamaan että sitä syötäisiin vielä hetken päästä. Lolisa nojautui nojatuoliin ja virnuili sitten toisen pyytäessä vielä anteeksi tämänpäiväistä. "En murehdi usein menneisyyttä, annetaan vain olla ja ollaan tässä hetkessä." Lolisa sanoi ja tarrasi leipäänsä kiinni haukaten sitä sitten. Sitten kun tämä oli syönyt koko leipänsä loppuun, eli tosi nopeasti tämä otti vielä vähän vettä kunnes lopetti syömisen. "Jumantsuit kuulostin äsken joltakin saakelin viisastelijalta." tämä naurahti ja sitten huokaisi lyhyesti. "Sinä et luultavasti syö enään?" tämä kysyi, mutta sitten nousi ja otti ruoat syliinsä. Tämä vei ne takaisin paikoilleen nopeasti, ja olikin siinä samassa jo nojatuolissa jälleen. Tämä potkaisi hieman miekkojaan kauemmas itsestään ja sitten tämä painautui nojatuolin uumeniin. "Minä en todellakaan ole perillä siitä mitä sodassa tapahtuu. Kaikki on vaan niin sekavaa kun kuningaskin kuoli." tämä tuhahti välinpitämättömästi toiselle. "Sitten vielä kääpiöt ovat huhujen mukaan liittoutuneet ihmisten kanssa. En ole yhtään varma siitä joten älä ota sitä tosissasi." Loli mutisi tuijottaen takka tulta. "Ennen kun aamu nousee minun on lähdettävä." tämä sanoi siinä ohimennen, ihan vain tiedoksi, hän ei halunnut jäädä kovin pitkäksi toisen tuntemattoman taloon. "Voitko kertoa sitä ennen kuka olet, muuta kuin vain nimen?" Lolisa kysyi toiselta kääntäen päänsä laiskasti toisen puoleen.

//Anteeks kesto ja lyhyys, ei keksi mitään.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Pihlaja » 08 Maalis 2012, 23:18

Elwyn

Elwyn naurahti Lolisalle kun hän vastasi Elwynin anteeksipyyntöön. Sitten hän vastasi kieltäväsi kun toinen kysäisi söisikö tämä enään. Sitten tuo puhui sodasta. "Ai.." Elwyn sanoi hieman pettyneenä kun kuuli että ihmisten kuningas oli kuollut. Se yleensä tarkoitti suurta käännettä sodassa.. Sitten hän kuuli sen. "Kääpiöitä!" Hän lähes huudahti. "Eihän asia kuulu niille mitenkään.." Hän jupisi. 'Kurjaa... Tosi kurjaa' Elwyn ajatteli ja ilmekin hänellä taisi synketä kun hän vajosi vähän syvemmälle sohvaan. Sitten Lolisa puhui lähtemisestä. "Minunkin pitää lähteä aikaisin, minun täytyy pikimmin päästä haltijain armeijan puheille.." Hän sanoi. Sitten Lolisa kysyi hänestä. "Minäkö?" Elwyn puoliksi kysyi, puoliksi totesi. "Noh, mitä nyt paljoa.. Vanhempani kuolivat kun olin pieni, vietin lapsuuteni rosvojoukon orjana kunnes karkasin ja ansaitsin rahaa, hankin Eldan ja päädyin tänne." Elwyn selosti. Hän ei ollut varma kuinka paljon hausi kertoa uudelle tuttavuudelle. Tuo kyllä vaikutti ihan mukavalle ja rehelliselle... Elwyn vain pelasi varmanpäälle. 'Äiti..' hän sitten ajatteli, nyt kun oli joutunut ottamaan asian puheeksi. Hän tuijotti taas tyhjyyteen ja ajatteli Äitiään. 'Äh, typerää. Olen soturi. Soturit eivät itke Äitejä.' Elwyn vakuutteli itselleen ja pudisti päätään. Hän oli kyllä väärässä, ja tiesi sen... Hän tiesi, että voi olla ties kuinka kova sotasankari ja silti välittää itselle tärkeistä ihmisistä.
Pihlaja
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 08 Maalis 2012, 23:38

~Lolisa~

Nainen naurahti toiselle ja vajosi sitten itsekin syvemälle nojatuoliin. "Sitä minkäin ajattelin, tai ehkä vieläkin ajattelen, on niin outoa että he liittyivät sotaan, joten en ole senkään takia ehkä varma tiedosta. Tai siis.." tämä kuitenkin hiljeni sillä ei keksinyt mitään. Sitten Elwyn rupesi selostamaan itsestään lyhyen tarinan, tosiaan se oli lyhyt. Lolisa vain hymähti kun toinen pääsi loppuun. "Olen pahoillani sinun vanhemmistasi." tämä mutisi ja sitten nosti itsekin jalkansa pöydälle. Kengän kannat kopahtivat sen pintaan. "Tiedätkös.." tämä katsahti ikkunasta ulos nopeasti, mutta sitten käänsi katseensa takaisin toiseen. "Olisin voinut nähdä osan tuosta tiedosta jos olisin halunut katsoa sinua silmiin." Lolisa sanoi neutraalilla äänellä. "Toki voin nähdä vieläkin sen saman. " nainen mutisi nyt hieman paheksuvalta, hän ei tykännyt udella toisen historiaa. "Voin tuosta noin vain nähdä ehkä vilkaisun sinun lapsuudestasi, tai ehkä jotain lähihistroaa. " tämä jatkoi vielä. "Ja sekos minua ärsyttää, katsella toisen yksityis asioita, sen takia en yleensä katso sielunpeileihin, tarkoitan.." tämä ennätti sanoa viimeisen sanan kunnes haukotteli. "En saa sanoa niitä sielunpeileiksi, liian sopiva nimitys minun kohdallani, tarkoitan silmiä siis." tämä naurahti ja katsahti sitten jalkojaan, helutellen varpaita. "Mutta kerran sinä kerroit menneisyydestäsi niin kai minäkin sitten voin sanoa että minulla oli suht perus lapsuus, kunnes sitten alkoi kunnon sotaisat ajat ja isä sekosi, juopotteli nakkeli minua pitkin seiniä." tämä naurahti, vaikka asia olikin jotenkin vakava eikä naurun asia. "En muista minikä ikäisenä lähdin kotoa, mutta lähdin hyvin nuorena verrattuna siis meidän rodun ikään. Muutin kotoa, sain Cocon mukaani ja sitten muutin vain tänne. Ja asun edelleenkin siinä samassa alossa." Lolisa höpötti sitä ja tätä mitä mieleen tulikaan, hän oli väsynyt selvästi.
Sitten tämä huomasi olleensa vbajonnut nin matalalle tuoliin, että näki nyt vain polvensa, hiukan niiden ohitse ja katon rajaa. Hän nostatti itseän hieman ja katsoi sitten ulos ikkunasta. Siellä paistoi valo, sekä kynttilöiden, baarien sun muiden valo, ja tietenkin tähdet ja kuu. Lolisa katsahti sitten kulmat kurtussa toiseen. "Oletko vain tavallinen perus haltia vai onko sinussa jonkun haltiarodun verta?" tämä kysyi llättävästi kun toinen näytti erillaiselta kun tavallinen perushaltia, yleensä heillä olivat vaaleat hiukset, no miksei erin ärisetkin mutta..

//Laitan seuraavan viestiin aamun tullen, tai no mikset sinäkin voi sitä laittaa :D laitan vaan sit enään et se syö tai jotain aamutoimia tekee ja häippäsee :)
Demintty
 

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron