Kirjoittaja suskari » 28 Tammi 2012, 20:16
Kalmankoira
Sota oli ohi vihdoinkin ja päättynyt ihmisten veriseen häviöön, sekä surullisest kuninkaan kuolemaan jonka johdosta koko kylä oli sekaisin. Ylemmät tahot yrittivät kovasti palauttaa entistä tasapainoa, uusi kuningas oli valittu, joka oli kuninkaan oma poika Henry, ja linnan muureja korjattiin haltioiden massahyökkäyksen jäljiltä. Kaikki yrittivät tehdä parhaansa auttaakseen tai edistääkseen ihmisen viimeistä linnaketta, mutta oli niitäkin joita asia ei liikuttanut sen suuremmin. Kalma oli yksi niistä joita asia ei valitettavasti jaksanut tällä hetkellä suuremmin hetkauttaa, vaikka kyse oli hyvin vakavasta asiasta. Kalma oli joutunut poistumaan kentiltä kyynerpää murtumansa takia ja vieläkään monen viikon kuntoutuksen jälkeen käsi ei toiminut kunnolla. Kättä oli hyvin vaikea suoristaa kunnolla ja koira muodossa kävely oli vieläkin ikävän vaikeaa, puhumattakaan kunnolla juoksemisesta. Suoraan sanottuna aavekoira oli liikkumisensa vajaa toiminnan takia allapäin, etenkin kun oli tottunut kirmaamaan siellä täällä niin koira- kuin ihmismuodossaan, mutta nyt sitä oli turha edes haaveilla. Lisäksi kuninkaan kuolema häiritsi aavekoiraa suunnattomasti, ei sillä ettäkö Kalmalla mitään lähempiä suhteita mieheen olisi ollut.. mutta tämä kyseinen mies oli säästänyt hänen elämänsä silloin joskus ja nyt hän ei päässyt edes haudan lähelle. Hän koskaan ehtinyt kiittää nahan säästämisestä... tai pikemminkin pään.
Hiljalleen aavekoira käveli kylän katuja pitkin katse hieman lumen peittämällä muhkura kivityksellä. Black oli varmasti aivan liian kiireinen tällä hetkellä, joten aavekoira ei edes aikonut pyrkiä velhon juttusille, vaikka aavekoira olisikin tarvinnut jonkun jonka kanssa keskustella asioista. Edna olisi, mutta aavekoira ei halunnut tuota turhaan huolestuttaa omilla asioillaan ja lisäksi tuo oli jäännyt lukemaan velhon tönölle Blackin antamia läksyjä, joten aavekoira kehdannut häiritä turhilla asioillaan. Rico taas oli jossakin etsimässä ruokaa kun hän pystynyt tällä hetkellä.
Jonkin matkaa käveltyään aavekoira yht`äkkiä pysähtyikin.. pysähtyi kaivolle. Tästähän se kaikki silloin joskus alkoi.