Are you kidding me?

[Nya]

Misute

Tyttö nyökkäsi päättäväisesti. "Asia selvä!" Misute sanoi hymyillen ja lähti Hiran luolta tarpomaan ensimmäisen pöydän luo. " Menut olkaa hyvä." Msute hymyili ja onjensi heille menut. Äiti selaili menua silmä kovana ja mies taas paljon rennoman näköisenä. "Saanko suositella kakunpalasia? Ne ovat oikein hyviä." Misute kysyi varovasti. Nainen hymyili heti. "No minä otan sellaisen!" Mies taas tilasi jotakin muuta. Misute kirjasi ne ylös ja keräsi menut. Lapsi katsoi häntä tuikkivat silmät kiiluen. "Äiti saanko minäkin kakun palasen?" Lapsi kysyi. Nainen pudisti päätään ja sanpi: "Sinä saat muffinsin." Misute kirjasi sen ylös ja nainen kiitti ystävällisesti. Tyttö käveli hiljaa Hiran luo. "Mihin minä tämän vien?" tyttö kysyi.
Misute jatseli puotiin tulevia ihmisiä. Eräs nuori mies saapui baaritiskin eteen. Hän näytti natsovan Hiraa ja Misutea sillä silmällä. "Hei." Tämä huikkasi. Misute kiepsahti ympäri ja jäi hieman ujosti tuijotamaan toista. "Hira! Auta...!" Miaute kuiskasi hieman kiusallisesti. Mies tuijotti edelleen heitä. "Olettepa te kaksi suloisia. Kuinka vanhoja olette." Nuori mies kysäisi. Misute tuijotti edelleen ja nyt hän käänsi katseensa muualle. Apua! Kuka tuo luulee olevansa? Misute mietti hiljaisena.

//Lyhyttä

[Demintty]

~Saphira~

Nainen katsoi vähän sivusilmällään toista, hän näytti pärjäävän hyvin. Sitten Saphira kuitenkin hätkähti kun tämän eteen tuli asiakas. "Hei, oliko hyvää ruokaa?" Hira kysyi iloisesti naiselta joka saapui siihen. Saphira etti samalla avainta taskustaan, tämä sieppasi sen ja avasi kassan. Sitten tämä kertoi hinnan mitä naisen pitäisi maksaa. Nainen virnisti ja rupesi tonkimaan laukkuaan, samalla puhuen miten erinomaista ruoka oli täällä. "Hyvä kun pidit, on kiva kuulla hyvää palvelusta." Saphira hymyili ja otti vastaan rahat mitä toinen antoi. Sitten Saphira sulki kassan, ja laittoi avaimen taskuunsa takaisin. "Odotas kirjoitan sinulle tälläisen.." Saphira mutisi samalla kun kirjoitti lapulle jotain. "Tässä kuittinne, toivottavasti tulette pian takaisin." Saphira ojensi kirjoittamansa lapun naiselle,joka kiitti ja lähti. Samassa kuitenkin kuului Msiuten ääni. Hira kääntyi nopsasti ymäri ja näki Msiuten. "Viesse vain keittiöön kokeille, he tietävät mitä tehdä." Saphira virnisti ja katsoi sitten viereensä, seinään jossa oli reikä, siitä näki suoraan keittiöön. "Tuosta näet sitten milloin ruoka on valmis ja menet hakemaan." Siinä samassa, kun nainen selitti sisään astui jokseenkin komea, ja nuori mies. Mies tuli jotenkin ensin vaivaantuneen näköisenä, mutta sitten itsevarmuutta huokuen. Mies huikkasi näille kahdelle hein- tavallisesti. Saphira katsoi Misutea, odottavasti että tämä tekisi jotain, mutta Misute siinä samassa vinkui tälle jotain. Saphira vain naurahti, siepaten sitten rätin essustaan, kävellen Misuten ohi miestä päin. Siinä ohi kävelessään sekä nauraen, saphira läppäsi kevyesti rätillä Misuten kättä. "Hän vain pelkkä asiakas." Saphira huikkasi. Mies kuitenkin heitti ilmaan ensin kehun, minkä jälkeen kysymyksen. Saphiran ilo ei siitä lannistunut, tämä vain sieppasi baaritiskin takapöydältä, eli siis baaritiskin korokekohdan takaa lasin ja alkoi kuivattaa sitä rätillä, se oli aikaisemmin pesty. "Kiitos." Saphira sanoi toiselle leveästi hymyillen, jolloin mies vain hymyili takaisin. "Mutta en voi paljastaa kuinka vanha olen, järkyttyisit." Saphira nauroi heleästi. Mies naurahti Saphiran nauruun sointuen. "Voinko ottaa jonkun oluen." mies kysäisi vilkuillen hieman baaritiskin taakse, mitä sieltä löytyisi. Saphira vilakisi Misuteen, sitten virnistäen. "Minä voin nakata sen keittiön puolelle sinun puolestasi." Saphira snanoi osoittaen katseellaan lappua, joka oli vielä Misuten käsissä. Nainen päästi irti rätistä ja lasista. Sitten siepaten tytöltä lapun, kääntyen vielä miehen puoleen. "Täällä ei saa juoda alkoholia yleensä päiväsaikaan, varsinkaan kun lapsia on paikalla, mutta neito voi laskea teille pienen snapin, jos vain haluatte." Hira sanoi miehellä hieman pahoittelevalla, mutta enikseen neutraalilla äänellä. "Sekoita vain näitä kahta ja sheikkaa ne kunnolla, voit lisätä koristeita jos vain haluat." Saphira sanoi taas ihmiselle kuulumattomalla äänellä, samalla nostaen baaritiski pöydällä olevia pulloaja. Niitä oli kolmea erillaista, joten Saphira nosti ensin kahta, jotka pitäisi sekoittaa ensin, sitten vielä yhtä, joka lisättäisiin myöhemmin. "Huomioithan sitten että et tee liikaa, se pitäisi mahtua tähän." Saphira kiepsahti ympäri ja otti jalkalasin jalastaan roikkumasta. "nyt minä menen." Saphira huikkasi vaikka olikin jo ovessa. Tämä avasi toisen oven saapuen keittiöön, sitten ojentaen kokin pöydälle lapun. Tämä katsoi ympärilleen, ja huomasi yhden annoksen, joka oli tarkoitettu sille aikaisemmalle miehelle, odottavan nyt valmiina pöydällä, johon laitettiin tämän puolen ruoat. Saphira sieppasi laitasen, ja sitten lasin lähtien kuljettamaan niitä miehelle. Tämä saapui miehen luokse laittaen ruoat pöydälle tämän eteen. Mies vain kiitti jokseenkin alakuloisena. Saphira hymyili toiselle ja lähti sitten taas katsomaan miten Misute pärjäisi.

[Nya]

Misute

"Uuh... Selvääh.." misute marisi leikkisästi ja avasi putelit huollellisesti. Mies näytti katsovan tiukasti häntä. Puna näytti nousevan toisen kasvoille. MIsute kaatoi aineet hiljalleen kolmanteen astiaan, sulki huolellisesti korkin ja ravisti sitä rauhallisesti. MIsute varmisti että se mahtui lasiin ja kaatoi sen varovasti siihen. Hän laittoi pienen tikun ja oliivin tikkuun sen jälkeen lasiin. "Ole hyvä. Toivottavasti maistuu." Misute hymyili viehättävästi. Mies näytti hetken olevan vain omissa maailmoissa tuijottaen pelkästään tyttöä sitten heräävän ja ottavan lasin itselleen. "Kiitos. Paljonkos tämä maksaa?" Mies virnisti ja hörppäisi juomaansa.
" HIra. Tarvitsen apuasi. Menen vaikka hakemaan niitä tilauksi. Olen vain tiellä tässä kassalla..." Misute sanoi ja nyökkäsi kumartaen mieshelle jolloin mies näitti hieman kumastelevan. MIsute käsili rauhallisesti seuraavan pöydän luo. "Menut olkaa hyvä." Misute hymyili pariskunnalle edessään. Hännäytti kuitenkin hieman alakuloiselta. Pariskunta hymyili hänelle ja jäivät sitten selailemaan menuja. "Tuota ottaisin yhden tuollaisen ja vaimoni tälläisen." Mies puhui ystävällisesti ja Misute kirjasi ne hymyillen ylös. "Tuon kohta tilauksenne." Misute sanoi hymyillen ja vei lapun keittiöön. Hetken päästä hän näki pukki ikkunasta ruuan ja vei sen pariskunnan luo. "Hyvää ruokahalua!" Misute naurahti hymyillen ja meni Hiran luo. "Milloin vuorosi loppuu? Olen todella kömpelö tässä..." Misute sanoi käsiään roikkottaen. Lopulta virne valtasi tytön kasvot.

[Demintty]

~Saphira~

Nainen katsoi Misutea oven äärestä, kun tämä ojensi miehelle juoman. Sitten nainen lähti Misuten luokse, kun Misute pyysi tämän apua. Saphira vain käveli taas neidon ohi, ja tuli suoraan miehen eteen. Tämä nosti oikealta päin, baaritiskiltä lapun joka oli tuessa kiinni, jotta se pysyisi pystyssä. Saphira katsoi paperia etsien jotain. Sitten tämä laski sen miehen eteen baaritiskille, napauttaen pitkällä kynnellään yhtä kohtaa missä luki juoman nimi, sekä hinta. "Se on neljäkymmentä prosenttia alennuksessa sitten." Saphira kommentoi, siepaten sitten baaritiskipöydältä rätin ja lasin jatkaen sen kuivausta. Sitten Misute meni pois, jolloin Saphira jäi vain kuivaamaan laseja joita riitti, kahdestaan miehen kanssa. Voi että tuollaiset olivat ärsyttäviä, tuijottelivat koko ajan..No tuijottelivat vain koko ajan ja kuvittelivat kaikkea mahdollista. Ainoa mitä Saphirakin pystyi vain tekemään, saamatta potkuja oli olla neutraalilla aseenteella päällä nuille puhumassa. Sitten mies rykäisi, jolloin Saphiran oli pakko katsoa ylöspäin tähän. "Et ole yhtään yhtä mukava kuin tuo sinun nuorempi apulaisesi." mies koitti luultavasti saada jonkunlaista-surkeaa siis- jutunjuurta aikaiseksi. Saphira vain huokaisi ja laski katseensa taas lasiin. "Minulla ei ole mitään syytä ola sinulle mukava." Hira vain sanoi toiselle, nostaen kulmakarvansa ylös. Sitten Misute tuli taas baaritiskin taakse. "Minun jälkeeni pitäisi tulla toinen työntekijä, hän on jo varmaan laittamassa pukua päällensä ja tulee kohta. Ei siis kestä enään kauaa." Saphira snaoi toiselle hymyillen. "Ja ihan hyvin se menee." Saphira kommentoi vielä lopuksi. "Ei sinun tarvitse tehdä enään oikeastaan mitään, en minäkään tee.." Saphira sanoi, mutta sitten laittoi ärtin takaisin essunsa vyöhön. "Paitsi että haen astiat tuolta pöydältä." Saphira naurahti ja kiersi baaritiskin takaa pois hakemaan astioita. tämä otti yhdelle kädelle kolmelautasta ja lasin, kun taas toiseen käteen kaksi lasia. Sitten tämä lähti keittiötä päin. "Tule voidaan jo lopettaa." Saphira sanoi kiiruhtaen ovesta sisään. Tämä meni sitten vielä keittiöön. Siellä tämä tapasikin vielä pomonsa, tällä kertaa miehen. "Ai hei!Oltiinkin tässä Misuten kanssa lopettelemassa." Saphira sanoi, yhtäöän tietämättä oikeastaan oliko Misute tämän takana. Sitten nainen laski tiskipöydälle astiat, hymyillen yhdelle kokista. "Kas tässä näin." pomo ojensi tälle pientä pussia. Saphiran huulille nousi välittömästi iso hymy. "kiitos, palkkani." tämä hymyili leveästi pomolleen, pikkuisen niiatenkin, kautta kumartaenkin, se oli vähän kumpaakin. Sitten saphira katsoi pussiin, ihanaa, rahaa. Rahasta hän innostui, vaikka tällä oli suuri arkullinen sitä, ei hän ruokaan sitä travinnut, hän metsästi itselleen ruoat, sekä vaatteitakaan sun muita tavaroita hän ei ostellut.
Sitten tämän mies pomo hätkähti. "Tässä on Misutelle." hän sanoi hymyillen.

[Nya]

Misute

Tyttö hymyili Hiralle. "Hyvä..." Tyttö sanoi silmät kiiluen ja lopulta hän seurasi naista perässä keittöön. Siellä he näemmä tapasivat toisen pomoista. Mies antoi Hiralle rahapussin, josta nainen näytti hyvinkin ilahtuvan. Äkkiä mies huomasi hänet ja ojensi sen tytölle. "Minullekkin?" Misute kysyi ja otti pienen rahapussin. Hän katsoi palkkaa ja hymyili. "Kiitos." Misute kiitti hyvin innoissaan ja kumarsi hieman. Hän katsoi Hiraa. "Minne me tämän jälkeen menemme?" Misute virnisti ja alkoi jo riisua essua.
Lopulta essu riippui hänen käsivarrellaan ja Misute odotteli hiljaisena Hiraa. Hän laittoi tällä välin rahapussin boksiinsa. Tyttö ei aikonut ainakaan vielä riisua vihreää huiviaan pois. Sillä hän ei halunnut ihmistenhuomauttelevan hänen suden korvistaan tai niitä tuijotettaisiin. Tyttö ei halunnut herättää epäilyjä itsensä suhteen. "Onko sinulla ideoita mitä tekisimme?" Misute kysyi lopulta hetken taon jälkeen, hänellä ei ollut tällä hetkellä mikään nälkä. Koska oli juuri syönyt. Rahaa hänellä nyt oli, kylläkään Misute ei ollut ajatellut tuhlata sitä heti. Misute oli poksahtaa, kun hän yritti pohtia mitähe voisivat tehdä.
"Minä en ainakaan keksi mitään." Misute kommentoi ja asetti essunsa jonnekkin. Sillä ei muistanut mistä sen oli taas saanut.

[Demintty]

~Saphira~

Nainen katsoi kun tyttö otti rahat vastaan ja laittoi ne sitten boksiinsa. Hira katsoi ensin Misutea, sitten sivusilmällä näki kuinka pomo lähti takaisin omiinoloihinsa. Sitten Misute rupesi jo riisumaan essuansa, Saphira koitti estää, mutta toinen kerkesi jo. Saphira jäi vain hymyilemään toiselle hetkeksi ja katsoi sitten ympäriinsä. "Ainakin nyt menemme pois täältä keittiöstä." Saphira sanoi ja oli jo kääntymässä, mutta Misute jäi vielä puhumaan jotain siihen paikoilleen. Misute kysyi minn he menisivät ja mitä tekisivät. NAisen mielessä alkoi virrata ajaukset mitä he tekisivät, mutta mikään niistä ajatuksista ei ollut kovinkaan järkevän kuuloinen idea. Misute vain jäi pohtimaan siihen ett äei keksinyt mitään ja olikin laittanut essun pois käsistään. Saphira käveli takaisin Misuten luokse, siepasi tämän essun ja nykäisi toista käsivarresta. "Ensin mennään pois keittiöstä pukuhuoneeseen ja sitten en tiedä minne, kävellään ympäriinsä ja koitetaan keksiä jotain." Saphira naurahti ja lähti kohti ovea. Tämä astui ovesta ulos ja tuli siten eteiskäytävään. Tämä käveli sen poikki ja avasi sen toiselta puolelta kaapin oven, joka vei ns. pukuhuoneisiin. Saphira lähti kävelemään omalle kaapilleen ja kun tämä avasi sen, hän heitti Misuten essun olkansa yli penkille. Sitten tämä otti rätin pois essun nauhasta ja heitti sen kaappiinsa, jonka jälkeen vetäisi nauhat irti, samalla koko essun. Tämä laittoi sen koukkuun kaapin takaseinälle ja suoristi sitten lösöä paitaansa. Tämä huokaisi ja käntyi ympäri, ottaen toisen essun, laittaen oman kaapin oven kiinni ja avaten sitten sen vieressä olevan kaapin oven missä luki jotain apulaisten tavaroista. Saphira laittoi essun sinne ja kääntyi sitten Misutea päin. "Lähdetään täältä." Saphira tokaisi ja lähti kävelemään ovea kohti. Tämä meni ovesta, sitten toisesta joka johti ravintolan puolelle. Tämä hymyili miehelle joka istui vieläkin baaritiskillä, tuskin edes huomaten Msiutea ja Saphiraa koska oli toisen tarjoilijan kimpussa, joka oli yhtä tympeä miehelle kuin saphirakin.
SAphira käveli baaritiskin takaa pois, huikkasi työkavereilleen heipat ja käveli sitten julkisesta ovesta ulos, saapuen melkein keskelle ihmisten kylälle. "No, kyllä sinä jotain keksit." tämä sanoi hymyillen parille ohikulkialle, no ne olivat kyllä vasta noin 14 vuotiaita mutta ohikulkioita siltikin joille voisi hymyillä. Onneksi tytöt eivät olleet ärsyttäviä vaan vilkuttivat Saphiralle hymyn huomatessaan.

[Nya]

Misute

Tyttö seurasi sanaa sanomatta Hiraa ja hymyili kahdelle tytölle. "Ihmistenkylä ei ole nähtävästi muuttunut siltä ajalta kun minä asuin täällä... Haltioiden kylä onkin paljon vihreämpi ja luonnonvoimaisempi." Misute kommentoi ja katseli sitten Hiran selkää. Hän näytti miettivän. "En oikeastaan oikein yhtään tiedä mitä tekisimme. Kun ajattelin tulla tänne vain aamiaselle ja vilkaisemaan miten täällä menee, sitten törmäsinkin sinuun." Misute hymy huulillaan ja tuli naisen viereen. "Oletko koskaan miettinyt mitä tapahtuu sodan loputtua? Tuleeko rauha vai voittaako jompikumpi osapuoli. Minä olen sitä mietiskellyt useasti. Tulevaisuus on aina avoin. Kaikkiin eri suuntiin." Misute sanoi ja katseli eteensä, niitä monia ihmisiä, jotka kiirehtivät koteihinsa sun muihin paikkoihin. Sotilaita ja vartioitakin oli.
Onneksi tyttö päätti pitää huivin päässään ettei tulisi kysymyksiä. Ne olivat rasittavia. "Lähdettäisiinkö kävelylle. Siis täällä?" Misute kysyi ja kallisti päätään hieman. Hänen eriväriset silmänsä kiiluivat auringon säteiden osuessa niihin.

//Lyhyttä.

[Demintty]

~Saphira~

Hira kääntyi katsomaan toista kun tämä alkoi puhua. Saphira ei vastannut mihinkään, vaan odotti toisen lopettavan jotta voisi sitten itse sanoa aiansa, eikä tunkea sanottavaansa toisen juttujen väliin. Kun toinen jatkoi juttujaan, Hira kuunteli toista, miettien toisen sanomisia. Sodasta sun muista. Neito nyrpisti nenäänsä ja tuhahti, yllättävän lämmin vakka lumikin vielä seisoo paikallaan. Sitten Misute pääsi loppuun. Saphira tuhahti hieman ja alkoi miettiä mitä sanoisi. Hira tuhahti vielä kerran ja katsoi sitten eteensä. "Mennään vaan." Tämä vilkaisi vielä sivusilmällänsä Msiuteen, alkaen lopulta kävelemään. "Asutko nykyään vanhassa haltioiden kaupungissa?" Saphira kuiskasi tosi hiljaa. Hän oli kuullut jotain että haltioiden kylä oli ns. muuttanut, hän ei vain tiedä minne. "Olet kyllä oikeassa, täällä on paljon ankeampa mitä haltioiden kylässä, siis sielä vanhassa, enhän minä tiedä missä se toinen on. Tai siis näh ei mitään unohda ensimmäinen kysymykseni, missäs muuallakaan sinä asuisit. Tai no, ei mitään, älä vain kysy, olen vai ihan sekaisin nyt." Saphira naurahti ja laittoi kätensä puuskaan rinnalleen. Ihmiset kävelivät edes takaisin, kauppoihin ja sieltä pois. Miksi kaikilla oli aina kiire?
Sitten Saphira muisti toisen tokan kysymyksen. "Ja minä en ole kovin edes miettinyt tuota sotaa. Olenhan puolueeton, ja ihan monesta hyvästä syystäkin." Saphira mutristi alasuutaan ja ravisti piskuisen hartioitaan. Saphira potkaisi nyt yhtä lumipaakkua, jolloin se pompi eteenpäin. "Olen tavannut yhden tyypin jolle sota oli hirveän tärkeä, ja hyvä kun hän ei tappanut minua siitä syystä kun olen puolueeton, muka niin huonoista syistä." Saphira kurtisti hieman kulmiaan, sotahulluja. "Jos sota ratkeaa, tai sitten kun sota puhkeaa oikein kunnolla sotaan, menen jonnekin maan kamariin, tai sitten lähden koko cryptistä. En kestä kun kaikkia tapetaan mennentullen, vain rodun takia." Saphira suoristi paitaansa ja otti hieman isomman askeleen. "Olen ollut nyttenkin sillä vailla ett älähdenkä koko cryptistä." Saphira katsahti Misuteen, hymähti ja hymyili sitten toiselle.

//hohoo meen kattoo tv:Tä, byee~ :D

[Nya]

Misute

Tyttö kuunteli hiljaisen naisen puhetta ja käveli tämän vieressä. Hän katseli kirkaassa päivässä ihmisiä. "Haltioiden kaupingissako? En asu siellä. Asun ihan kylässä, mutta olen suunnitellut muuttaa sinne jossakin vaiheessa. Silloin en taida enää käydä ihmistenkylässä. Olen käynyt siellä monesti opintojen takia. Se on iso kaupunki." Misute kuiski hymyillen. Aiheen vaihduttua, tyttö jäi katselemaan sinistä taivasta. "Minäkin kohtasin erään nuorukaisen. Hän oli melkoisen arka. Pelkäsi kaikkea mikä liikkui. Äh. Liioittelen..." Misute mutisi ja virnisti.
"Aijotko sinä lähteä täältä? Saphira. Jos sinä lähdet pois minun tulee ikävä. Mutta se on sinun oma päätös, johon minä en voi vaikuttaa." Misute sanoi alakuloisesti hymyillen. Tyttö katseli ympärilleen. Hän oli tottunut että hänen ystäviään kuoli tai lähti. Mikään ei ollut pysyvää. Kaikki muuttuivat hitaasti. Aika kulki eikä sitä voinut pysäyttää. "Olet varmasti nähnyt paljon asioita elämässäsi. Olethan jotakin vuisusataa vuotta vanha." Misute sanoi niin hiljaa ettei ihmiskorva kuullut. "Minä menetin erään ystävän." Misute sanoi hiljaisen. Häb ei jaksanut puhua tälläisusta asioista. "Anteeksi. Taisin masentaa sinut." Misute naurahti.

//Lyhyttä...

[Demintty]

~Saphira~

Nainen hymyili katsoen toista. Misute rupesi puhumaan jotain haltioiden kaupungista. "Anteeksi, sanoinko minä niin?" Saphira nosti kulmakarvojaan. "Tarkoitin haltioiden kylää kyllä, mutta.. SIksikö sitä paikkaa kutsutaan?" Saphira sanoi lopulta laskien yllättyneisyydensä takia nousseet kulmakarvat. Saphira laski katseensa ja kuunteli toista, lopulta nostaen katseen maasta, jaloistaan eteensä. Yksi pariskunta istui penkillä joka oli laitettu siihen vartavasten pariskunnille, tai yksin rykeviin tyypeille. Saphira katseli sitten taas Msiutea kuunnellen ja koittaen miettiä toisen sanomia samaan aikaan. Sitten tyttö pääsikin siihen kohtaan missä kysyi lähtisikö Saphira. Nainen mutristi suutansa, katsoen sitten housuihinsa. "Kenen kanssa minä sitten hoitaisin tyttöjen juttuja?" Saphira naurahti, laittoi kädet taskuihin ja katsahti sitten Misuteen hymyillen lempeästi. "En minä pienistä masennu." Saphira sanoi kääntäen katseensa taas eteenpäin. "Pahoittelut puolestani." Saphira sanoi toiselle, kun Hira muisti mitä Misute oli aikaisemmin sanonut ystävästä joka oli kuollut. "Niin ja minä olen kaksisataavuotta vanha, ja jos tarkkoja ollaan niin siihen vielä kolmekymmentäkahdeksan vuotta lisää." Hira virnisti koittaen saada aiheen vaihtumaan. "Voi kumpa olisin kuollut kaksisataaviisitoista vuotta sitten." Saphira sanoi neutraalilla äänellä. "Sillon minun ei olisi tarvinnut kestää taitojani, olin pelkkä ihminen, ei mitään paranormaalia tai muuta. Toisalta sillon en olisi tavannut sinuakaan." Saphira mutristi suutaan ja naurahti sitten.
Täm katsahti toiseen ja sitten ympärillä oleviin kauppoihin. "Mennään tekemään jotain minun palkallani. Minulla on rahaa kotona muutenkin mielinmäärin, koko arkullinen joka on keräänynyt sen parisadan vuoden aikana." Saphira virnisti ja pysähtyi sitten. "Ihan oikeasti, tehdään jotain, jotain muuta kuin vaan kävellään, alka käydä kyllä pikkuhiljaa masentavaksi kun puhutaan vaan minun mummoruutestani." Hiran virne alkoi käydä leveämmäksi, hymyksi.

[Nya]

Misute

Tyttö hymyili Hiralle. "Eipä se mitään. Kunhan nyt tuli pientä avautumista. Siinä kaikki." Misute sanoi ja kohautti hartioitaan. "Ai minne haluaisit mennä?" Misute kysyi, hän ei oiken tarvitsisi mitään, mutta jos toinen nyt välttämättä halusi mennä ostelemaan jotakin. Misute lähtyi porhaltamaan eteen päin olettaen Hiran seuraavan. Neitokainen käveli kujalla, jolla oli paljon erillaisia puoteja, hän poikkesi erääseen korupuotiin.
"Oh! Katso Hira! Tämä on oikein hieno, mutta minä en sitä pitäisi." Misute nauroi ja katseli kaunista vihreää timanttia. Puodin kassalle ilmestyi huppupäinen salaperäisen näköinen nainen. "Kuinka voin auttaa teitä?" Naisen ääni kuulosta jotenkin käheältä ja kuivalta. Misute katseli hetken huppupäistä naista. "Ei, katselemme vain." Misute hymyili ja risti kätensä rintansa päälle. Nainen hymyili hupun alta. Hän katosi saman tien, kuin oli ilmestynytkin. Misute vilkuili vielä koruja, hän kaivoi talismaaninsa peitansa alta esiin. "Hmm... Talismaani on hienonmpi!" Misute tuumi ääneen ja siristeli silmiään, yrittäen arvioida korujen arvoja. "Minusta ei tulisi ikimaailmassa mitenkään korujentekijää, se on niin hirveän vaikeaa työtä." Misute hymyili ja hypisteli kätösissään vaalean sinistä kiveä. Hän toi sen silmiensä eteen ja laski sen sitten alas. Takaisin sinne mistä hän oli sen ottanutakin.

[Demintty]

~Saphira~

Hira lähti seuraamaan Misutea joka lähti heti puolin puoteja kohte. Hän käveli monen puodin ohi, joihin Saphira kerkesi pikkaisen vilkaista. Sitten tämä huomasi miten Msiute käveli yhteen puotiin, korupuoti. Saphira asteli perässä sisälle ja katsoi korujen hintoja, ainakin Misute oli löytänyt paikan missä voisi tuhlata rahaa. Sitten Misute alkoikin jo katsella kiviä. "Se on hieno." Saphira kommentoi lyhyesti vain, itse katsellessaan kaulakoruja. Tämä kuuli takanaan äänen joka kysyi halusiko neidit apua. Saphira oli kääntymäsä nähdäkseen puhuvan naisen, mutta sitten Misute kerkesi sanoa että eivfät tavitse apua, jotain nainen oli luultavasti lähtenyt, turha vaivaantua kääntymään. Saphira nosti yhden kaulakorun käsiinsä ja piteli sitä mahdollisimman varovasti nyt sormiensa lomassa. Se kiemurteli Saphiran sormien väleistä. Koru oli valkoisia helmiä täynnä, aitoja ne ainakin olivat sillä ne eivät olleet täydellisen muotoisia eikä edes värjättyjä. Korun yhdessä kohtaa valkoinen luultavasti pelkkää lasia, tai sitten jopa timattia joka oli muodoltaan sydän. Sen sisällä oli kuitenkin, mitä nyt olikaan, jotain ainetta joka teki siitä vieläkin kauniimman. Saphira katsoi sitä vielä hetken, mutta laski sen sitten alas. Tämä kuuli Misuten sitten sanovan jotain. "Hä?" tämä kysyi jo melkein kääntymäisillään, mutta jäi sitten kuitenkin paikoilleen. "Ai joo..Onhan se vaikeaa, ja ajattelepa, jotkut hakevat itse osat koruihinsa.-tämä nosti äsken ihailemansa korunsa ja kääntyi näyttäen sitä Msiutelle- Kuten tämänkin osat on haettu itse." Saphira sanoi tietäen mistä puhui. "Ainakin tässä on semmoinen merkki että sen osat on haettu itse." Saphira näytti Misutelle pientä lappua jossa oli laitettu *-merkki. Sen jälkeen Saphira osoitti seinällä olevaa taulua jossa luki jotain että *-merkeille merkityt korut sun muuta tavarat olivat itse haettuja eikä ostettu kaupasta jssa myytiin niitä. Saphira laittoi korun takaisin ja löi kätesä yhteen. "No niin etsitään jotain sinun silmiisi sopivaa." tämä naurahti ja meni sitten kaulakorujen kimppuun. "Vaikka et käyttäisikään kaulakoruja niin etsitään silti jotain." tämä naurahti jälleen, sitten alkaen käsillään käydä läpi koruja. Tämä etsi ensin katseellaan kaikki vaalean sinisiä ja vaalean vihreitä sisältäviä kiviä.

[Nya]

Misute

Tyttö hymyili iloisena toiselle. "Joo! Se on varmastikkin melko rankkaa hakea koruille arvokkaita ja näyttäviä esineitä. Ajattele nyt kun on nämä kuninkaatkin. Heillä niitä koruja on ja monesti ne on tehty käsin eikä taijoilla sun muilla mutkikkailla rituaalleilla." Misute jupisi silmät kiinni ja yllättyi hieman kun Hira alkoi etsiä hänelle koruja. "Täh?" Tyttö ehti vain sanoa ja katsoi toista. "Mutta minä en oikein tiedä mitä minä tekisin niillä koruilla..." Misute mutisi viaton ilme kasvoillaan. Hän tutki katseellaan koruja ja virnisti sitten. "Jos sinä aijot etsiä minulle niin minä etsin sinulle!" Hän hymyili kikkattaen ja rupesi tutkimaan erillaisia koruja ja näytti hyvin mietteliäältä tunkiessaan nenänsä kaikkiin mahdollisiin hyllyihin.
Hetken siinä tuijottaen niitä monia koruja, jotka olivat muodoltaan niin erinlaisia. "Uuuh.... Eihän tästä tule mitenkään valmista. Koruja on niin valtavasti että tässä menee koko päivä..." Misute puuskahti ja näytti jo luovutrtavan, kun hänen silmiensä eteen ilmestyi käsi. Tyttö pelästyi oikein kunnolla, hän oli kirkaista, mutta ääntä hän ei saanut kurkustaan. Hänen eteensä oli ilmestynyt se kassalla oleva huppupäinen nainen. "Olisiko tämä kenties hyvä?" Tämä kähisi. Misute tärisi hetken, kunnes hän otti oikein kunnolla henkeä. "Pelästytit minut! Hui olkoon!" Tyttö haukkoi hieman hermona henkeä. Naisen suu näkyi ja se hymyili lempeästi, tämä muuta kasvon osaa ei sitten näkynytkään. "Olen pahoillani, en saisi ilmestyä tällä tavalla." Nianen naurahti ja laski korun Misuten käteen. "Katselkaa ihan rauhassa, en häiritse teitä tämän enempää." Nainen hymyili ja kääntyi. Misute jäi katsomaan kättään joka oli puristunut nyrkkiin pitäessään korua. "Ah kii-" Misute oli kiittämässä, mutta nainen oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen. "Ompa outu nainen..." Misute kusikasi ja kääntyi Hiraan. "Miten olisi tämä?" Misute sanoi ja avasi nyrkkinsä. Koru oli pieni ja viattoman näköinen, mutta kun sitä katsoi hieman tarkemmin niin näki kuinka siihen oli tarkasti kaiverrettu kauniita merkkejä ja hopeinen ketjukin loisti kuin kuutamo. "Minusta tämä sopii sinulle oikein hyvin. Entä sinusta?" Misute kysyi tuijottaen korua kädessään. Se oli vaalean punainen ja pieni. Oikeastaan se näytti enemmän timantilta kuin kiveltä. Kuinka ihmeellisiä ja kauniita kuvioita sen pintaa oli kaiverrettu.

[Demintty]

~Saphira~

Saphira virnisti kääntyen sitten katsomaan toiseen. Tämä heilautti kättänsä ja naurahti. "Äh aivan sama! Jos sitä rahaa on niin mitä turhaan säästelemään?" tämä kysyi retorisesti ja kääntyi sitten taas haravoimaan katsellaan noita koruja joita oli hyllyillä, näytepöydillä ja jopa koukuissa. Sitten Sahiran silmiin jäi kiinni koru jossa oli hopeinen ketju, sekä kaksi kukkaa, luultavasti esittivät liljoja. Ne olivat limittäin, ikäänkuin toinen oli takempana ja toinen edessä. Edessä oleva oli vaalean vihreä ja takana oleva oli vaaleanpunainen. Ohut hopea ketju, kuitenkin nähtävästi kestävä oli aika pitkä, tuli ehkä noin soliluiden kohdalle Misutella. Saphira kääntyi Misuten puoleen kun tämä sanoi jotain kuiskaten tälle. Hira vain naurahti ja kääntyi katsomaan sinne mistä ääni oli aikaisemmin kuulunut, mutta siellä ei ollut ketään. "Ihan mukavaktahan tuo vaikuttaa." Saphira nauroi ja huitaisi sitten kädellään, saman eleen kuin aikaisemmin oli tehnyt. Sitten tämä kuitenkin kumartui korun puoleen joka Misutella oli kädesään. "Voi kun se on nätti." Saphira vetäisi henkeään. Sitten tämä katsoi sitä vielä tarkemmin. "Kauniita merkkejä siinä ainakin on." tämän silmät loistivat niitä katsoessaan. Sitten Saphira hoksasi että omissa käsissään tällä oli vielä koru jota tämä oli katsellut. "Kaso tätä." Tämä näytti hopeisen ketjun kannattelemia pieniä kukkia. Sitten tämä ojensi korun toisen eteen niin että toinen saisi omista käsistä katsoa korua. "Aion ostaa sen sinulle, vaikket pitäisikään siitä." tämä nauroi ja kääntyi sitten katsomaan nopeasti ns. tiskin suuntaan. Nainen oli siniä jälleen, hymyillen hieman rohtuneilla huulillaan. "Joko tiedätte mitä otatte?" nainen kysyi käheällä äänellään, kallsitaen hieman päätään. Silloin Saphira vain kääntyi katsoman Misutea.

//

Misute kusikasi

Arjen pieniä iloja xD

[Nya]

Misute

Tyttö katseli korua uteliaana. "Se on oikein nätti. Kukat kin ovat kauniita, ne muistuttavat kovasti vanhasta työstä." Misute nauroi ja laski korun kaulalleen. Hän ripusti sen kokeeksi kaulalleen, sen jälkeen riisui sen. "Tämä olet sinä ja tämä olen minä." Misute nauroi ja osoitti vaalean punaista kukkaa Hiraa tarkoittaessaan. "Osta pois, mutta minä taidan vielä katslla sinulle." Misute hymyili ja katsoi naista tiskis takana, jotenkin tämä nainen tuntui erittäin oudolta, eihnän hänen kasvonsakkaan näkynyt kunnolla. Misute otti erään korun hyllyltä, siinä oli liljaa esittävä kivestä ja jadesta tehty kukkanen. Sen kultainen kettinki loisti auringon säteilyssä. "Tämä." Misute hymyili ja tuli tiskille. Otan tämän." Misute sanoi yksin kertaisesti. Nainen nyökkäsi ja raapusti laskun, jonka tyttö sitten maksoi. "HIra. Tämä on sinulle." Misute nauroi ja ripusti sen hellästi naisen kaulaan. "Se sopii sinulle oikein hyvin!" Tyttö virnisti.

//Taidan taas tarvita silmälaseja... :D
Otan varmasti pain myös Azuren taas mukaan! Hah!