Huonoja ja hyviä sattumia || Aksu

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Heinä 2012, 00:00

Acom vilkasi korvat luimussa Dariuksen päälle joka harvianaisen törkeästi ilmoitti että heidän pitäisi poistua jos kaksikko päättäisi hakea tovereitaan apuun, tottahan se oli mutta Acom oli tottunut siihen että jokaisesta huolehditaan kunnosta huolimatta. Acom ei kuitenkaan mitään sanonut Dariukselle vaan jätti tuon omaan arvoonsa märehtimään, jälleen.
"Hienoa kuulla." Oli kenraalin vastaus Erudessalle tuon sanoessa olevansa kunnossa siintäkin huolimatta että lohikäärme oli hyvin ikävän näköisesti tönäissyt tuon maahan. Rakki tuskin oli saannut tuohon mitään vahinkoa aikaiseksi. Dariuksen sanoista huolimatta Erudessa oli samaa mieltä lähdön suhteen eikä muodonmuuttajallakaan mitään valittamista ollut joten tuo lähti hitaasti kävelemään Erudessan rinnalla ratsujen luokse jos tuo apua tarvitsi kävelynsä suhteen. Väkisin Acom ei tuota ollut auttamassa.

Ratsut tosiaankin olivat panikoinneet äskeisestä taistelusta ja Erudessan oma ratsu oli lähtenyt karkuun, tai sitten Dariuksen huomautusta lainaten lohikäärme oli viennyt sen mennessään, johon Erudessa vastasi kärkkäisesti takaisin.
"Onko sinun pakko olla noin negatiivinen?" Acom kysyi nyt muuten vain Dariukselta, joka tuntui ottavan tällä hetkellä aivan kaiken negatiivisesti vastaan. Aivan kuin he olisivat tehneet suurenkin menetyksen äsken? Muodonmuuttaja ei tosiaankaan tiennyt Kalman, Lounatuulen ja Dariuksen yhteisistä hetkistä mitään, joten ei tuo nähnyt puoli häviötä pahana.
Dariuksen oma ratsu taas oli paikoillaan vaikkakin hermostunut ja Darius saattoi kiivetä sen selkään. Cornelia, Acomin ratsukaan ei ollut lähtenyt minnekkään ei ainakaan kauas tuo oli lähistöllä uskollisesti mutta liikkui hermostuneesti kuopien maata ja ravaten edes takaisin haluamatta jättää isäntäänsä. Kenraali muuttui takaisin humaanisemmaksi ja käveli ratsunsa luokse puhutellen tuota rauhallisesti ja lempeällä äänensävyllä, ottaen lähelle päästyään suitseista kiinni. Valitettavasti Acomin ratsu oli tavallinen hevonen, joten eliitin oli pakko rauhoittaa ratsunsa ennen kuin edes kuvitteli käyvänsä sen selkään. Kun Cornelia oli rauhoittunut kääntyi Acom jo hiljalleen poistuvan Erudessan puoleen kävellen hevosensa kanssa tuon lähelle.
"Vaikka omaa ratsua vailla oletkin ei sinun tarvitse kävellä loukkaantuneena." Acom ilmoitti antaen Erudessalle etuoikeuden jota tuskin kukaan sotilas oli koskaan saannut ennen tätä päivää, ratsastaa omalla hevosellansa. Kun Erudessa oli suostunut ja päässyt selkään muutti eliittikenraali jälleen muotonsa kissapedoksi lähtien kevyen näköisesti seuraamaan jo edellä menevää Dariusta. Palovammat? Ne kirvelivät pienesti, mutta eivät estäneet liikkumasta.

"Kuka se rakki edes oli?" Acom kysyi ehkä joksikseen tyhmän kysymyksen Dariukselta saatuaan tuon kiinni. Acom kysyi koirasta vain siksi jos tuo sattuisi olemaan joku tärkeämpikin tapaus joka pitää saada kiinni.. Vai oliko kyseessä ollut vain jotakin henkilökohtaista?

Kalma hymähti pienesti lohikäärmeen sanoihin tuon ottaessa aavekoiran vaatimattoman avun vastaan. Samantien Kalma riisuikin reppunsa selästään ja käveli lähemmäksi ihmis illuusiossa olevaa lohikäärmettä laskien reppunsa kivelle suomunahan viereen etsien sieltä tarvikkeita.
"Teen sen minkä pystyn, en ole lääkäri kuitenkaan." Kalma myönsi etsien liinan ja purkin puhdistusainetta, kääreitä ja jopa neulaa lankojensa kanssa jos pitäisi jotakin kasaan parsia. Kaikki laitettiin siististi repun lähelle. Kalman toimet keskeytyivät kuitenkin hetkeksi aikaa kun lohikäärme kävi kysymään aavekoiran nimeä.
"Kalmankoira, mutta ystävien kesken Kalma. Olisi mukava kuulla myös sinun nimesi?" Kalma kysyi vuorostaan kaataen puhdistusainetta liinalle ja kävi putsaamaan haavoja ja niiden ympäristöä ylinmääräisestä verestä ja repien nuolet irti selästä, jääden niitä joksikin aikaa painamaan että verenvuoto tyrehtyisi.
"Sano jos alkaa tekemään pahaa." Kalma sanoi haavoja painaellessaan ja kun lopulta verenvuoto oli tyrehtynyt ja muutkin haavat saatu joksikseen hyvään kuntoon alkoi Kalma suurimpia sitomaan kääreiden alle. Kalman tikkaus taitoja ei onneksi tällä kertaa tarvittu.

Kun lisko oli hoidettu kävi Kalma itsekkin kivelle istumaan ja alkoi repimään nuolta irti itsestään pienesti parahtaen. Hiton Darius.. Nuoli tiputettiin maahan ja Kalma painoi sitä puhtaalla liinalla.
"Niin ja kiitos avusta.. Olen todella kiitollinen siintä, vaikka saitkin hieman kärsiä. Anteeksi siintä." Kalma kiitti sitten auttajaansa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Heinä 2012, 13:27

Negatiivinen on viimeinen termi, mitä käyttäisin itsestäni tällä hetkellä Darius kommentoi Acomille toisen eliitin käydessä kyselemään kenraalin kärttyisyydestä. Ehkä jos muodonmuuttaja viettäisi enemmän aikaa Haukansilmän kanssa mikä ei ollut hyvä idea saattaisi tuo tietää, että Darius oli lähes aina näin no, tunteeton.
Jos Erudessan olisi pitänyt valita, kumman eliitin joukkoihin olisi liittynyt, olisi valinta ollut tämän illan perusteella Acom. Nainen kunnioitti molempia, mutta kuiskauksen kenraali vaikutti harvinaisen itsekeskeiseltä ja snobilta. Ehkä tuolla oli vain paha päivä, ehkä haukansilmä oli oikeasti noin kärttyinen, sitä Erudessa ei tiennyt eikä halunnut ottaa selviää. Nainen ei kuitenkaan kauaa ehtinyt klinkata menemään, kun Acom saapui ratsunsa kanssa vierelle. Se, mitä kenraali seuraavaksi tarjosi, sai naisen vilkaisemaan vanhempaansa kysyvän otetusti. Kerrankin naisen kasvoilla näkyi jotain ilmeitä. Muodonmuuttaja tarjosi ratsuaan siipeensä ottaneelle kenraalille kulkupeliksi, itse ilmeisesti liikkuen kissapetona.
Olen.. suuresti otettu tästä, Kenraali Silverforest. Kiitän teitä Erudessa vastasi nyökäten pienesti, kavuten sitten suurehkon Cornelian selkään.

Matka jatkuikin sitten joutuisammin, perään jääneen kaksikon saavuttaessa kernaali Winderin. Darius oli tuttuun tapaansa vähäpuheisella päällä. Katseensa kuitenkin kävi vilkaisemassa Acomia, tuon käydessä kyselemään kuka äskeinen koira mahtoi olla. Viitsisikö tuohon edes vastata?
Vihollinen Darius tokaisi sitten ykskantaan, jättämättä sen paremmin selittämättä miksi mahdollisesti kantoi rakille kaunaa. Tuon kaksikon ei tarvinnut tietää aavekoirasta sen enempää.


Ja sen näen jo pelkästään vilkaisemalla sinua Lohikäärme totesi kuivahkosti koiran ilmoittaessa, ettei ollut lääkäri. Lounatuuli ei ollut tarkoituksella ilkeä, mutta ei myöskään nähnyt syytä kaunistella asioita. Mikäli toinen itseensä otti suorasanaisesta pedosta, ei Lounatuuli nähnyt syytä surra.
Koira kävi kuitenkin esittelemään itsensä Kalmankoiraksi, ystävilleen Kalma. Lohikäärme hymähti pienesti, kunnes koira kävi kyselemään hänen nimeään. Lisko mietti hetken, kummalla nimellä itsensä nyt esittelisi.
Lounatuuli Valkeaihoinen mies vastasi lopulta. Ei hän nähnyt syytä kertoa synnyin nimeään, sillä kukaan ei hänestä sitä käyttänyt. Paitsi ne, jotka tunsivat hänet vuosien takaa. Eipä se kuitenkaan mikään salaisuus ollut.
Mies kävi hätkähtämään pienesti Kalmankoiran repiessä nuolen irti itsestään. Muuhun kosketukseen ja hoitoon tuo tuskin reagoi, antaen aavekoiran nyt toimia rauhassa.
Olen lohikäärme. Luuletko että välittäisin kivusta? Käärme totesi koiran huomautellessa, että tuon pitäisi sanoa jos alkoi tuntua pahalta.

Lopulta kun käärme oltiin hoidettu parhaan mukaan, kävi koira itseään hoitamaan. Sininen katse seuraili tuon toimia sivummalta, apua ei kuitenkaan tarjottu. Eipä lohikäärme olisi osannutkaan käyttää ihmisten litkuja ja tarpeita. Ainoa tapa millä hän osasi haavoja hoitaa, oli joko niiden puhdistaminen kielellä tai polttaminen umpeen.
Koira kävi kiittelemään avusta. Lohikäärme hymähti pienesti.
En minä sinua auttanut. Lähdin vain kävelylle, kimppuuni hyökättiin ja puolustin itseäni Lohikäärme totesi, tuoden näin esiin ettei koiran auttaminen ollut suuri vaiva, eikä tuon tarvinnut siitä velkaa jäädä kantamaan.
Sinä tosin taidat nyt myöhästyä vaimosi luota
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Heinä 2012, 16:35

Acom loi Erudessan päälle ystävällisen hymyn tuon kiitellessä eliittikenraalin antaessa tuon ratsastaa omalla ratsullansa samalla kun itse tyytyi kävelemään takaisin omin jaloin. Eipä kissamuodossa moisesta paljoa vaivaa ollut kerta peto oli paljon ketterämpi ja nopeampi liikkumaan kuin haltia jaloillaan.
Cornelia oli taas hyvin hämillään uudesta ratsastajastaan, mutta samalla myös utelias katsellen Erudessaa ruskeilla silmillään. Mutta tuon komentaessa tamman liikkeelle ei hevonen vastustellut millään tapaa vaan lähti kiltisti kävelemään eteenpäin.

Dariuksen vastaus sai Acomin kurtistamaan kulmiaan, hän olisi toivonut parempaa selitystä asiaan, mutta ei viitsinyt enempää häiritä herra äkäpussia kerta tuo ei halunnut puhua selvästikkään edes Acomin kanssa. Ja tämän illan jälkeen Acom pystyi jo sanomaan ettei tulisi koskaan pitämään tästä miehestä millään tapaa, mutta ei sanonut mitään ääneen.
Acom jätti tuon omaan rauhaansa ja palasi kävelemään Cornelian ja Erudessan vierelle.
"Tarvitsetko hoitoa? Vai pärjäätkö?" Acom kysyi vilkaisten Erudessan päälle.

Kalma nyökkäsi lohikäärmeen nimen esittelylle pistäen sen muistiinsa jos vielä joskus sattuisi tuon kohtaamaan ja toivottavasti paremmissa merkeissä. Kalmasta oli kiva välillä saada uusia tuttavuuksia ainiaisten vihollisten sijaan.
Lounatuulen kipu kommenttiin Kalma naurahti pienesti.
"Anteeksi vain, mutta en ole lohikäärme asiantuntija." Kalma huomautti Lounatuulelle täysin fakta asian.

"Yritätkö tuolla vain peitelle sitä tosi seikkaa että autoit minua? Ja silti otit minut mukaan kun lähdit?" Kalma kysyi vilkaisten kulmiensa alta Lounatuuleen merkittävästi, mutta palasi oman haavansa puoleen nostaen liina tumpun pois haavalta ja totesi sen tyrehtyneen. Muuta Kalma ei aikonut sille tehdäkkään, ei ainakaan nyt. Tosin Lounatuulen ilmoittaessa, tai pikemminkin muistuttaessa aavekoiralle Ednasta synkistyi Kalma silmissä.. hän oli luvannut ja nyt hän oli pettänyt naisensa luottamuksen ehkä täysin.
"Saan kyllä kuulla kunniani.." Kalma naurahti kuivasti ja hermostuneesti hieraisten niskaansa, mutta kääntyi sitten pakkaamaan tavaransa takaisin laukkuun ja heitti sen selkäänsä. Kalma ei kuitenkaan tuulispäänä aikonut poistua vaan kysyi vielä pärjäsikö Lounatuuli ilman apua. Saatuaan myöntävän vastauksen Kalma muutti muotonsa koiraksi ja hieman nilkuttaen lähti jolkottelemaan kotiaan kohden.

Kotiin päästyään Kalma käveli sisään häntä koipien välissä huhuillen naistaan hieman hermostuneesti samalla kun muoto muutettiin ihmismäisemmäksi ja vaatetusta alettiin vähentämään naulakkoon.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Heinä 2012, 20:47

Siinä missä Acom, jätti Dariuskin kaksi muuta kenraalia omaan arvoonsa. Kuten todettu, ei silmäpuoli ollut kovin puheliasta tyyppiä, saatikka ollut minkäänlaisella juttutuulella tällä hetkellä. Johtuiko kenties tapahtumista vai seurasta, sitä Darius ei kommentoinut. Kuuntelemisen sijaan, keskitti Darius ajatuksensa kylään pääsemiseen.
Erudessa puolestaan koitti parhaansa mukaan ratsastaa Cornelialla siten, ettei kauheasti lantiotaan rasittaisi. Hevonen askelsi kutakuinkin tasaisesti, mutta pieniltä liikkeiltä ei yksinkertaisesti voinut välttyä ratsujen selässä. Keskittynyt katseensa kuitenkin laskeutui Acomiin, tuon käydessä kyselemään, tarvitsisiko Erudessa hoitoa.
En usko, eiköhän tämä levolla mene ohitse. Te sen sijaan saatatte haluta näyttää selkäänne parantajalle, Kenraali Silverforest Erudessa huomautti Acomille, silmäillessään tuon pieniä palovammoja Voin opastaa teidät parantajan luokse, kun pääsemme kylään, mikäli haluatte.


Senkin näen sinusta saman tien Lohikäärme huomautti Kalman kertoessa, ettei ollut lohikäärme asiantuntija. No, ei sitä nähnyt kyllä päälle päin, mutta ainahan sitä saattoi vitsailla. Älysi toinen osapuoli vitsin tai ei.
haluatko todellakin kiistellä siitä, kuka auttoi, ketä ja milloin? Lohikäärme kysyi kohottaen kulmiaan aavekoiran käydessä esittämään omia kysymysmielipiteitä asian suhteen. Ehkä Lounatuuli oli auttanut Kalmaa, ehkä ei. Ehkä se teki sen hyvää hyvyyttään, ehkä kostaakseen jotain. Vain lohikäärme tiesi, eikä se ollut kovin innoissaan kertomassa motivaatioitaan. Ei edes Kalmalle.
No, aavekoira kävi synkistymään lohikäärmeen mainitessa tuon morsmaikun. Lohikäärme virnisti itsekseen, tuo taisi olla nyt pulassa. Kalma kävikin toteamaan moisen, käyden sitten pakkaamaan kamojaan. Aavekoiran kysellessä, pärjäisikö lohikäärme, naurahti kalpea mies ja nyökkäsi vastaukseksi, jonka jälkeen Koira lähti kiitämään pois paikalta. Parrakas lohikäärme katseli hetken tuon perään, kunnes päätti hankkiutua takaisin suojaisaan paikkaan viettämään toivottavasti rauhallista yötä.

Edna oli odottanut Kalman paluuta jo tovin jos toisenkin. Aluksi innoissaan ollut naisenalku oli kellon tikittäessä eteenpäin muuttunut yhä kärttyisämmäksi ja kärttyisämmäksi. Mikä Kalmaa mahtoi viivyttää? Tuo lupasi tulla ajoissa! Mutta nyt, ei ollut enää vaihtoehtoa tulla ajoissa. Nyt oli jo liian myöhä. Liian myöhäistä edes selitellä, mikä mahtoi kestää. Jos ei pystynyt pitämään kiinni lupauksistaan, ei kannattanut niitä tarjota.
Noidanalku oli pyörinyt koirien kanssa asunnossa tunnin jos toisenkin, tehden kotitöitä jos toisiakin odotellessaan. Asunto oli putipuhdas, noidan viimein istahdettua sohvalle odottamaan. Normaalia nätimmin pukeutunut mustalainen risti kätensä puuskaan huokaisten, saaden asunnon lemmikit kallistamaan päätään kysyvästi.

Lopulta Kalma saapui paikalle. Koirana, häntä koipien välissä. Edna vilkaisi mieheensä, joka nyt kävi muuttamaan muotonsa humanoidiksi.
Sinä sitten viimein päätit ilmestyä. Minä kun luulin, että et kehtaisi edes takaisin tulla Edna huomautti kuivahkosti Ja jos totta puhutaan, olisit vain suoraan jäänyt yöksi jonnekin!
Nainen oli kiukkuinen, syystäkin. Ehkä kalma ymmärsi Ednan kannan, ehkä ei. Mikäli tuo ymmärsi, tulisi tästä kiistasta lyhyt, eikä ruumiita kuvainnollisesti tarvinnut nähdä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Elo 2012, 00:12

"Sinuna kävisin tarkistuttamassa." Acom ehdotti alemmalle kenraalille siintä huolimatta vaikka tuo olikin jo kieltäytynyt käymästä hoidattamassa itseään sairastuvalla. Tosin olisihan Acom voinnut ylempänä kenraalina käskeä tuota menemään sairastuvalle, mutta tällä kertaa eliitti ei ollut niin ilkeällä päällä.
"Niin ajattelin, ja olisin mielissäni jos saattaisitte minut sinne." Acom myöntyi nyökäten Erudessan ehdotukseen siintä että kenraali tulisi saattamaan eliittikeraalin sairastuvalle tarkastettavaksi palanneen selkänsä vuoksi. Vaikkei muodonmuuttaja sitä vakavaksi vammaksi laskenutkaan, mutta enemmän Erudessasta olisi seuraa kuin tuppi suu Dariuksesta. Onneksi kuningas ei ollut lukemassa tuota ajatusta tai Darius itse osannut lukea ajatuksia.
Loppu matkan Acom olikin melko hiljainen ja vaikutti väsyneeltä jopa ulkoapäin. No kukapa ei olisi väsynyt painittuaan melkeinpä yksin suuri kokoisen lohikäärmeen kanssa! Dariuksesta ollut mitään hyötyä loppujen lopuksi, mutta voisiko tuota syyttää? Tuskin.
Kun kylän muurit ja portti alkoivat näkymään päätti Acom ottaan yhteyttä toiseen eliittiin.

"Käymme kenraalin kanssa sairastuvalla, uskon että osaat yksinkin tuvalle?" Acom kysyi Dariukselta telepaattisesti kerta ei jaksanut huudella tuon peräänkään kuivuudesta kärsivällä kurkullaan. Olisi vain kuulostanut janoiselta sammakolta. Kun Darius, toivottavasti, oli jotakin myöntävää toiselle eliitille vastannut lähti kissapeto kävelemään hitaasti Erudessan ja Cornelian perässä sairastuvalle.

Kalma suorastaan säpsähti naisensa ääntä selkänsä takaa, joka tuntui olevan suoranaista myrkkyä aavekoiran korville tällä hetkellä. Kalma tiesi harvinaisen hyvin olevansa hyvin pahasti myöhässä, eikä asiaa helpottanut kuulla se ettei Edna välttämättä tänään olisi miestään kavannutkaan kotiin.
"No ainoa paikka joka minulle olisi tänään tarjottu olisi ollut hautakuoppa." Kalma murjautti Ednalle ilmoittaen samalla että oli hengestään taistellen tullut takaisin kotiin. Siintä sai olla todisteena muutamat haavat kehossa. Kalma kääntyi Ednaa kohden.
"Siltikin.. olen pahoillani, minun piti tulla.. oikeasti." Kalma sitten yritti lepyttää naistaan pahoittelemalla sitä ettei ollut päässyt paikalle kuten oli sovittu. Kalmakin olisi halunnut viettää aikaa kahdestaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Elo 2012, 13:00

Acom oli sitä mieltä, että Erudessan pitäisi käydä edes näyttämässä ruhjeitaan sairastuvalla. Ehkä hän kävisikin, myöhemmin. Mikäli kipu ei hellittänyt parinpäivän sisään, olisi syytä vierailla sairastuvalla. Näin Erudessa ainakin ajatteli.
No, kolmikko suuntasi kulkunsa takaisin kylään. Loppu matka meni melko hiljaisissa merkeissä, sillä kenelläkään ei mitään sanottavaa ollut. Vähiten Dariuksella. Onneksi matka kylälle ei ollut turhan pitkä, jottei tätä kiusallista hiljaisuutta tarvinnut kuunnella yhtään sen enempää.
Darius ei välittänyt kaksikon touhuista. Vastaanottaessaan Acomin telepaattisen viestin, kävi haukansilmä vilkaisemaan olkansa yli ja nyökkäsi pienesti, jättäen nuo sitten omaan arvoonsa. Haukansilmä poistuikin tämän kaksikon luota, jättäen Erudessan ja Acomin kahden.
Erudessa johdatti Acomin sairastuvalle. Tuvan luo päästyään kävi nainen laskeutumaan varovasti isohkon ratsun selästä, varoen laskemasta painoaan liikaa kipeällä jalalle.
Tulkaa, hoidan teidät parhaimman parantajan huostaan Erudessa kävi Acomille kertomaan, ennen kuin kaksikko siirtyi sisätiloihin.
Sisällä Erudessa käski hoitajan paikalle, selitti tuolle tilanteen, jonka jälkeen hoitaja mukisematta lähti herättämään kylän parasta parantajaa paikalle. Eliitille ei saanut tarjota mitään huonompaa, kuin parasta!


No painele sinne hautakuoppaan nukkumaan! Edna tuiskaisi noustessaan ylös. Nainen oli turhankin tuohtunut huomioidakseen aavekoiran ottaneen siipeensä, saatikka miettiäkseen mikä mahtoi oikeasti koiraa viivyttää. Eipä tuo käynyt edes kyselemään, sillä ei yksinkertaisesti halunnut tietää!
Niin sinun pitikin tulla, mutta et tullut! Jos et pysty lupauksiasi pitämään, niin älä silloin tee niitä! Edna jatkoi pauhaamista samalla kun yksi sohvatyynyistä löysi tiensä käteen ja heitettiin armotta kohden Aavekoiran naamaa.
Siinä, pidä se, tulet tarvitsemaan sitä tänä yönä! Noidanalku jatkoi samalla kun lähti marssimaan kohden makuuhuonetta Makuukammariin sinulla ei ole tänä yönä asiaa!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Elo 2012, 21:36

Erudessa johti eliittikenraalin sairastuvalle, jossa tuo laskeutui satulalta ikävän näköisesti jalkaansa aristaen. Mutta ei Acom siintä mitään sanonut vaan päätti ottaa telepaattisesti yhteyttä lähimpään vartijaan, jonka käski pitää hevosesta huolta sen aikaa kun hän olisi poissa. Vartijalla ei paljoa vaihtoehtoja ollut joten tuo suostui eliittikenraalin pyyntöön sen erikoisemmin mukisematta. Acom itse taas lähti kenraalin perässä kävelemään sairastuvan suuntaan vaihtaen muotonsa haltiaksi takaisin, kissamuoto kun saattaisi herättää kysyviä katseita hoitajissa. Erudessan sanoihin muodonmuuttaja ei paremmin alkanut vastaamaan, mutta oli hyvillään naisen huolehtivaisuudesta vaikka kenraalin mielestä tuon kannattaisi huolehtia myös itsestään.
Sisätiloihin siirtyessä Erudessa käski hoitajia herättämään kylän parhaan parantajan, jotta Acom saisi parhainta mahdollista hoitoa pieneen vammaansa selässään. Hetken aikaa saatiin odottaa että parantaja tulisi paikalle ja sinä aikana eliittikenraali vähensi hieman vaatetustaan kevyemmäksi, ei alastomaksi kuitenkaan eikä edes puoliksi.
Ja kun parantaja lopulta saapui hieman unisen näköisenä, mutta valmiina kuitenkin, vilkasi eliittikenraali Erudessan päälle pyytäen tuota näin ystävällisesti poistumaan ulkopuolelle. Kun alempi kenraali oli poistunut ulkopuolelle saattoi eliittikenraali riisua itsensä sen verran että parantaja pääsisi hoitamaan hänen palovammansa, jossa ei kauaa mennyt. Vain muutama hassu sekuntti ja selkä oli jälleen kunnossa jolloin muodonmuuttaja sai pukea vaatteensa takaisin päällensä.

Parantaja oli tekemässä lähtö, tai ainakin pyytämässä lupaa siihen, kun Acom pysäytti tuon pyytäen, ei käskien tuota myös parantamaan Erudessan jalan jonka tuo oli loukannut. Halusi sitä nainen tai ei. Niimpä yksi hoitajista meni hakemaan kenraalin hoidettavaksi eliittikenraalin käskystä.

Kalma säpsähti kun Edna huusi että hän olisi voinnut yhtä hyvin vaikka jäädä hautakuoppaan nukkumaan, ja lisää saarnaa tuli Kalman kuunnellessa sen harvinaisen hiljaa nöyränä. Tai ainakin sen hetken aikaa kun Kalma oli käymässä puolustamaan itseään saamatta kuitenkaan ikinä avattua suutaan kun sai tyynyn naamallensa, joka päättyi ennen lattialle päättymistä aavekoiran käteen. Kalma katsoi tyynyä ja nosti sitten katseensa mustalaiseen kun tuo oli kävellyt makuuhuoneen ovelle ilmoittaen ettei hänellä olisi mitään asiaa sinne tänä iltana ainakaan.
"Sitten ei ole sinulle huomenna ruokaakaan." Kalma murahti lähinnä itsekseen mulkoillen vaimonsa päälle ja käveli sohvalle jossa Edna oli hetki sitten ollut käyden istumaan sille.
"Minä todella yritin tulla!" Kalma murahti harvinaisen lapsellisesti vetäen kätensä puuskaan istuessaan sohvalla.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Elo 2012, 13:26

Kun uneliaanoloinen parantaja oli paikalle pössähtänyt, kävi Kenraali Silverforest pyytämään alempaa kenraalia poistumaan paikalta. Niinhän Erudessa myös teki, ei tuolla ollut mitään aikeita jäädä seuraamaan toimitusta, joten nainen poistui kiltisti huoneesta odottelemaan ulkopuolelle. Kauaa ei parantelussa mennytkään olihan parantaja yksi parhaimmista, eikä eliittikenraalin ruhjeet niin vakavia kun yksi hoitajista päätti tulla hakemaan kenraalin hoidettavaksi. Erudessa vakuutteli, ettei tarvinnut mitään hoitoja ja oli täysin kunnossa, mutta tämä oli kuulemma käsky ihan eliittikenraalilta. Erudessa ei voinut kuin ihmetellä Silverforestin periaatteita. Harvemmin sitä joutui kenenkään käskystä parannettavaksi.
No, ylempien auktoriteettia ei sopinut käydä uhmaamaan, joten Erudessa suostui paranneltavaksi sen pahemmin mukisematta.
Kun alempi kenraali oltiin hoidettu kuntoon, pääsi parantaja viimein takaisin unten maille. Erudessa etsi Acomin käsiinsä, hymähtäen pienesti miehen nähdessään.
Harvemmin sitä joutuu käskystä parannettavaksi Erudessa totesi miehelle pysähtyessään muutaman metrin päähän Lienee siis jälleen kerran aika kiittää teitä, Kenraali Silverforest.


Aavekoira sai kiittää onneaan, ettei Edna kuullut tuon mutinoita ruuasta. Jos jonkin asteen feminismiin taipuvainen nainen olisi kuullut Kalman murisevan, ettei tuo ruokaa saisi kiukuttelustaan, olisi aavekoira saanut kuunnella tunnin saarnan siitä, kuinka nainen pystyi itsekin hankkimaan ruokansa eikä tarvinnut miestä pitämään itseään hengissä saatikka turvassa.
Ja minä todella yritin uskoa! Oli vastaus aavekoiralle tuon huomauttaessa, että todellakin yritti tulla ajoissa. Syvällä sisällään Edna uskoi aavekoiraa, mutta juuri nyt noidanalku oli niin tuohtunut, ettei todellakaan aikonut sopia tätä riitaa tämän illan aikana. Ehkä huomenna hän olisi sen verran rauhoittunut, että saattoi keskustella asiasta järkevästi.
Sen enempää vastauksia Edna ei jäänyt odottelemaan aavekoiralta vaan marssi makuukammariin ja mätkähti sängylle mököttämään kädet puuskassa. Aavekoira ja noidanalku taisivat nyt olla maailman koomisin näky.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron