Acom vilkasi korvat luimussa Dariuksen päälle joka harvianaisen törkeästi ilmoitti että heidän pitäisi poistua jos kaksikko päättäisi hakea tovereitaan apuun, tottahan se oli mutta Acom oli tottunut siihen että jokaisesta huolehditaan kunnosta huolimatta. Acom ei kuitenkaan mitään sanonut Dariukselle vaan jätti tuon omaan arvoonsa märehtimään, jälleen.
"Hienoa kuulla." Oli kenraalin vastaus Erudessalle tuon sanoessa olevansa kunnossa siintäkin huolimatta että lohikäärme oli hyvin ikävän näköisesti tönäissyt tuon maahan. Rakki tuskin oli saannut tuohon mitään vahinkoa aikaiseksi. Dariuksen sanoista huolimatta Erudessa oli samaa mieltä lähdön suhteen eikä muodonmuuttajallakaan mitään valittamista ollut joten tuo lähti hitaasti kävelemään Erudessan rinnalla ratsujen luokse jos tuo apua tarvitsi kävelynsä suhteen. Väkisin Acom ei tuota ollut auttamassa.
Ratsut tosiaankin olivat panikoinneet äskeisestä taistelusta ja Erudessan oma ratsu oli lähtenyt karkuun, tai sitten Dariuksen huomautusta lainaten lohikäärme oli viennyt sen mennessään, johon Erudessa vastasi kärkkäisesti takaisin.
"Onko sinun pakko olla noin negatiivinen?" Acom kysyi nyt muuten vain Dariukselta, joka tuntui ottavan tällä hetkellä aivan kaiken negatiivisesti vastaan. Aivan kuin he olisivat tehneet suurenkin menetyksen äsken? Muodonmuuttaja ei tosiaankaan tiennyt Kalman, Lounatuulen ja Dariuksen yhteisistä hetkistä mitään, joten ei tuo nähnyt puoli häviötä pahana.
Dariuksen oma ratsu taas oli paikoillaan vaikkakin hermostunut ja Darius saattoi kiivetä sen selkään. Cornelia, Acomin ratsukaan ei ollut lähtenyt minnekkään ei ainakaan kauas tuo oli lähistöllä uskollisesti mutta liikkui hermostuneesti kuopien maata ja ravaten edes takaisin haluamatta jättää isäntäänsä. Kenraali muuttui takaisin humaanisemmaksi ja käveli ratsunsa luokse puhutellen tuota rauhallisesti ja lempeällä äänensävyllä, ottaen lähelle päästyään suitseista kiinni. Valitettavasti Acomin ratsu oli tavallinen hevonen, joten eliitin oli pakko rauhoittaa ratsunsa ennen kuin edes kuvitteli käyvänsä sen selkään. Kun Cornelia oli rauhoittunut kääntyi Acom jo hiljalleen poistuvan Erudessan puoleen kävellen hevosensa kanssa tuon lähelle.
"Vaikka omaa ratsua vailla oletkin ei sinun tarvitse kävellä loukkaantuneena." Acom ilmoitti antaen Erudessalle etuoikeuden jota tuskin kukaan sotilas oli koskaan saannut ennen tätä päivää, ratsastaa omalla hevosellansa. Kun Erudessa oli suostunut ja päässyt selkään muutti eliittikenraali jälleen muotonsa kissapedoksi lähtien kevyen näköisesti seuraamaan jo edellä menevää Dariusta. Palovammat? Ne kirvelivät pienesti, mutta eivät estäneet liikkumasta.
"Kuka se rakki edes oli?" Acom kysyi ehkä joksikseen tyhmän kysymyksen Dariukselta saatuaan tuon kiinni. Acom kysyi koirasta vain siksi jos tuo sattuisi olemaan joku tärkeämpikin tapaus joka pitää saada kiinni.. Vai oliko kyseessä ollut vain jotakin henkilökohtaista?
Kalma hymähti pienesti lohikäärmeen sanoihin tuon ottaessa aavekoiran vaatimattoman avun vastaan. Samantien Kalma riisuikin reppunsa selästään ja käveli lähemmäksi ihmis illuusiossa olevaa lohikäärmettä laskien reppunsa kivelle suomunahan viereen etsien sieltä tarvikkeita.
"Teen sen minkä pystyn, en ole lääkäri kuitenkaan." Kalma myönsi etsien liinan ja purkin puhdistusainetta, kääreitä ja jopa neulaa lankojensa kanssa jos pitäisi jotakin kasaan parsia. Kaikki laitettiin siististi repun lähelle. Kalman toimet keskeytyivät kuitenkin hetkeksi aikaa kun lohikäärme kävi kysymään aavekoiran nimeä.
"Kalmankoira, mutta ystävien kesken Kalma. Olisi mukava kuulla myös sinun nimesi?" Kalma kysyi vuorostaan kaataen puhdistusainetta liinalle ja kävi putsaamaan haavoja ja niiden ympäristöä ylinmääräisestä verestä ja repien nuolet irti selästä, jääden niitä joksikin aikaa painamaan että verenvuoto tyrehtyisi.
"Sano jos alkaa tekemään pahaa." Kalma sanoi haavoja painaellessaan ja kun lopulta verenvuoto oli tyrehtynyt ja muutkin haavat saatu joksikseen hyvään kuntoon alkoi Kalma suurimpia sitomaan kääreiden alle. Kalman tikkaus taitoja ei onneksi tällä kertaa tarvittu.
Kun lisko oli hoidettu kävi Kalma itsekkin kivelle istumaan ja alkoi repimään nuolta irti itsestään pienesti parahtaen. Hiton Darius.. Nuoli tiputettiin maahan ja Kalma painoi sitä puhtaalla liinalla.
"Niin ja kiitos avusta.. Olen todella kiitollinen siintä, vaikka saitkin hieman kärsiä. Anteeksi siintä." Kalma kiitti sitten auttajaansa.