Huonoja ja hyviä sattumia || Aksu

[Aksutar]

Erudessa, Darius, Lounatuuli


Aavekoira oli tuttuun tapaansa röyhkeän naiivi, saaden Dariuksen hymähtämään vain tympääntyneenä vastaukseksi rakin ilmoitukselle siitä, ettei voinut jäädä leikkimään. Haukansilmä ei vaivautunut edes vastaamaan tuohon lauseeseen.
Erudessa oli hetken hämillään siitä, että koira kävi puhumaan. Tosin, tuskin se nyt niin suuri yllätys olikaan, nainen epäili, ettei kenraali olisi käynyt koiralle puhumaan, ellei tuo olisi osannut takaisin sanoa. Todennäköisesti koira oli muodonmuuttaja. Se nyt oli ensimmäinen vaihtoehto, joka tuli mieleen. Alempi kenraali kävi vetämään jousensa esille haukansilmän antaessa luvan päästää koira päiviltä. Koira kävi pötkimään jo pakoon, mutta minne tuo muka luuli pakenevansa? Hän oli heidän alueellaan, heillä oli kotikenttä etu. Kuitenkaan, Erudessa ei antanut nuolensa lentää tappavasti kohden aavekoiraa, kun Acom kävi pysäyttämään naisen. Eru totteli ja antoi muodonmuuttaja kenraalin lähteä itse aavekoiran perään.
Darius hymähti pienesti ja komensi Bluen liikkeelle, rauhalliseen raviin. Mitä sitä suotta kiiruhtamaan, kyllä Acom osasi hommansa. Lisäksi aatelinen sai taas vaihteeksi tuntea ylemmyydentunnetta, kun toinen samanarvoinen kenraali kävi rehkimään tavallaan hänen puolestaan.

Acom sai koirankuvatuksen nopeasti kiinni. Perästä päin tulevat kenraalit näkivät kuinka kissapeto kävi vetämään koiralta jalat alta, kaataen tuon maahan. Koira vingahti iskusta. Vingahdus nosti pienen, nopean virneen Haukansilmän kasvoille. Acom hyökkäsi toistamiseen, tällä kertaa osuen ohi. Aavekoira päätti käyttää voimiaan päästäkseen jälleen uuteen pakoyritykseen, pinkoen tällä kertaa viekkaammin poispäin kolmikosta. Tällä kertaa Aavekoira onnistui kadottamaan takaa-ajajansa, ainakin hetkeksi.
Hukkasitko jotain? Darius kävi kysymään Acomilta Bluen nostaessa ravin laukaksi, jotta haukansilmä pääsi kuuloetäisyydelle muodonmuuttajan kanssa Hävinneet tarjoavat kierroksen kapakassa Oli lisäys niin Acomille kuin perästä tulevalle Erudessalle. Kilpailun kohteena oli tietenkin itse Aavekoira. Toisen hengellä ei saanut leikkiä, mutta tämän olennon henkeä Darius ei pitänyt minkään arvoisena, korkeintaan lapsellisen pelin palkintona.
Moiseen haasteeseen Erudessa virnisti myöntyvästi, laskien sitten kypäränsä kasvosuojan eteen. Kun lyhyt, karu keskustelu oltiin käyty, kävi kolmikko hajaantumaan lähistölle haravoidakseen kaikki piilot, mihin koira mahdollisesti olisi voinut mennä. Kauas tuo ei kuitenkaan voinut ehtiä. Kolmikko pysyi myös näköetäisyydellä toisistaan, yksin liikkumisen riskiä ei kannattanut turhaan ottaa.

Luola, johon Kalma oli juuri olemuksensa piilottanut, oli suhteellisen suuri. Luola näytti pieneltä, mutta mitä peremmälle meni, sitä enemmän tilaa laajeni alaspäin, maan alle. Kalma ei myöskään ollut ainoa, joka luolaan oli piiloutunut.
Kirkkaansiniset silmät avautuivat laiskanhitaasti, tarkistamaan, kuka oli yörauhaa tullut häiritsemään. Silmät valaisivat juuri ja juuri pienellä kajollaan valtavan liskon pään, joka kohottautui muutaman sentin irti maasta.
Lounatuulen pitkä, käärmemäinen keho kiemurteli pitkin luolan perukoita. Lisko juuri ja juuri mahtui kasaan änkeytyneenä luolan perälle piiloon, joskin korkeuden puolesta serpentti mahtui reilusti sisään.
Harvoin sitä joutuu luolan jakamaan muiden yösijaa etsivien kanssa Lohikäärme totesi matalalla, jokseenkin laiskalla äänellä, ilmoittaen näin olemassaolostaan. Mitä todennäköisimmin ei koira ollut huomannut valtavaa, varjoissa piilottelevaa liskoa luolaan tullessaan.
Tosin, jos rauhallisesti yösijaa olisit etsinyt, et tähän luolaan olisi uskaltautunut.. moisesta päättelen, että olet joko takaa ajettu tai näit jotain vaarallista ja päätit piiloutua kerrohan, nelijalkainen, mikä mahtaisi olla lohikäärmettä pelottavampaa seuraa?
Äänensävystään ei voinut päätellä, oliko lisko vain uneliaan sarkastinen vai uhkaava. Todellisuudessa ilmeettömällä käärmeellä ei ollut mitään syytä käydä koiran kimppuun. Tuo ei uhannut häntä, ei ollut tunkeutunut hänen kotiluolaansa, eikä käärme ollut nälkäinen. Turhaanhan Lounatuuli ei käynyt tappamaan ketään.. ainakaan enää. Turhan ystävälliseltä lisko ei kuitenkaan kuulostanut.

[suskari]

Hieman leikkisän loukkaantunut katse siirtyi sinisenkuiskauksen komentajaan, joka murjautti että oliko muodonmuuttaja kenraali kenties hukannut jotakin. Eliittikenraali ei kuitenkaan käynnyt mitään vastaamaan tuon sanoihin vaan lähti jolkottelemaan katti muodossaan tuon ratsun vierellä jonkin matkaa kun tuo lotkautti että löytäjä saisi ilmaiset juomat kapakassa ja muut maksaisivat. Kenraali virnisti pienesti itsekseen ja lähti sitten omille teillensä etsimään koiraa.. minne tuon kokoinen karvapallo nyt voisikaan ikinä piilotua, mutta pysyi sen verran lähellä että kuuli kaksi muuta kenraalia jos jotakin sattuisi käymään kenelle hyvänsä. Eihän sitä koskaan näistä friikeistä tiennyt ja kaikkein vähiten ihmisten puolella olevista.

Kalma köpötteli luolalle peremmälle pitäen vahtia luolan suulle enemmän kuin sinne minne ehkä olisi pitänyt enemmän katsoa eli luolan perälle, jossa oli muutamaa haltiaa huomattavasti suurempi uhka. Niimpä koira suorastaan säikähti ja oli vähällä jopa huutaa ääneen jotakin epämääräistä, jos ei olisi muistanut haltoita jotka häntä etsivät, kääntyen kohden äänen aiheuttajaa ja se mitä koira näki edessään.. Oli koira melkein laskea allensa. Olihan se pienempi kuin itse Oraakkeli, mutta silti suurempi kuin pieni Kalma joten pelkoon oli syytäkin. Tuo lisko voisi myös haukata koiran yhtenä suupalana!
"Haltiat.." Kalma sai sanotuksi peloltansa josta kieli koko koiran ruumis häntä oli painettuna tiiviisti koipien väliin, korvat olivat alhaalla luimussa ja koko keho oli laskettu alas mahdollisimman pieneksi mutta kuitenkin niin että mustaturkki seisoi.
"Ethän syö minua.. tai kärvennä? Tahtoisin vain kotiini päästä." Koira änkytti lohikäärmeelle.

Kalman puheet taas eivät olleet jäänneet aivan huomaamatta, sillä peloltaan tuo ei ollut ajatellut pahemmin äänensä tasoa ja kuinka pitkälle se kuuluisi. Ei nyt tietenkään kilometrien päähän mutta kuitenkin niin että lähistöllä oleva muodonmuuttaja kenraali oli sen kuullut. Tuomitseva pirullinen virne levisi eliittikenraalin kasvoille tuon kutsuessa muita hauskan pitoon odotellessaan tuulen alapuolella näkösuojassa.

[Aksutar]

Lohikäärme kallisti pienesti päätään koiran käydessä mainitsemaan haltiat. Olivatko haltiat vaivautuneet koiran perässä juoksemaan? Ehkä Koira ei ollutkaan ihan tavallinen karvaturri. Lohikäärme veti syvään henkeä, saadakseen jonkinlaista vainua koirasta. Ei tuo ihan tavalliselta tuoksahtanut. Jokin tuossa haisi ihmisiltä.. asui kenties ihmisten keskellä? Sitä lohikäärme ei käynyt arvailemaan, tällä hetkellä tuo olento oli hänelle pelkkä koira.
Syö.. kärvennä.. pfft, onpa sinulla rajoittunut mielikuvitus meidän suhteen. Olen syönyt itseni kylläiseksi, eikä tämä ole kotiluolani, joten minulla ei ole mitään syytä käydä sinua uhmaamaan, ellet sinä käy minua uhmaamaan Lohikäärme kävi hymähtämään koiralle.
Mutta ehkä meillä on yhteinen vihollinen. Ehkä minä vain käyn kävelemässä ulkosalla, sopivasti kohden sinun määränpäätäsi niin, etteivät haltiat lähelle uskalla. Ehkä se on vain sattumaa, tai sitten erittäin hyvä mahdollisuus Lohikäärmeen kita avautui jonkinmoiseen virnistykseen Kuka sinua tarkalleen ottaen jahtaa ja miksi?

Haltiakolmikko ei kauaa joutunut ympärilleen katselemaan, kun Acom sai aistin tai toisen vainun aavekoirasta. Darius ja Erudessa kävivät laskeutumaan ratsuiltaan ja jättivät nuo kauemmaksi paikasta, kiiruhtaen sitten kissapetomuodossaan olevan Acomin luokse. Siinä missä Silverforest, kuulivat myös Erudessa sekä Darius nuo äänet läheisestä luolasta.
Odotamme, että koira ja mahdollinen toinen henkilö tulevat ulos? Erudessa kävi kysymään telepaattisesti kaksikolta, johon Darius nyökkäsi. Tyhmäähän se olisi juosta sisään luolaan.

[suskari]

Tämä lohikäärme kävi huomauttamaan koiralle siintä että kaikki lohikäärmeet eivät syönneet tai polttaneet lähellensä tulleita matkalaisia. Mistäs Kalma sitä olisi voinnut tietää kun tuskin koskaan lohikäärmettä oli nähnyt, ellei laskettu Kalman omaa lemmikki lohikäärmettä joka tosin oli tätä kaveria huomattavasti pienempi ja kesy. Kalma tosin uskalsi noiden sanojen jälkeen hieman rentoutua, mutta ei kokonaan.. Ei edes lähelle uskaltanut tulla vaikka pieni uteliaisuus huusikin takaraivossa tutkimaan lohikäärmettä paremmin ja se toinen ääni taas muistutti siintä että haltiat olivat edelleenkin hippa mielessä jossakin.
"Etkö aseta itseäsi sitten vaaraan?" Koira kysyi kallistaen päätään ja lisäsi vielä vastatakseen lohikäärmeen kysymykseen. "Darius sinisenkuiskauksen johtaja ja kaksi muuta joita en edes tunne." Kalma tosin ihmetteli mielessään miksi tämä lisko tuollaisia kyseli häneltä, mutta päätti olla kyseenalaistamatta tuon sanoja ainakaan ääneen.
"Mutta aijotko auttaa?" Kalma kysyi hieman rohkeammin kerta lohikäärme oli sellaisesta maininnut, ellei se sitten ollut harvinaisen huonoa pilaa. Mikään ei kuitenkaan varmasti estäisi lohikäärmettä vain katsomasta vierestä kun Kalma hakattaisiin kuoliaaksi hitaasti pikku hiljaa... sikäli mikäli Dariuksen sadistisuuteen oli luottamista.
Kalma kasasi hieman rohkeuttaan ja käveli lähemmäs lohikäärmettä ja kun oli päässyt tuon kuonon eteen pomppasi sitä vasten seisomaan takajalkojensa varassa.
"Ole kiltti ja auta, en pärjää heille yksin.." Kalma kysyi, tai pikemminkin pyysi ei anellut.

Acom vilkasi olkansa yli paikalle tulleeseen kenraaleihin, joista alempiarvoinen kysyikin odottaisivatko he milloin koira mahdollisen seuralaisen kanssa tulisivat ulos. Darius vastasi Acomin puolesta joka oli enemmänkin huolissaan siintä mikä tai kuka oli koiran seurassa.
"Kannattaa kuitenkin olla varovainen. Ties mikä luolassa rakin kaverina on." Acom ilmoitti melko itsestään selvyyden, mutta ei sitä koskaan tiennyt mitä luolan kätköistä saattaisi tulla kerta he eivät sinne nähneet suoraan.

Kului muutama minuutti tai sekuntti kun lopulta luolasta alkoi kuulumaan ääniä. Acom joka lähinnä oli istunut petomuodossaan nousi nyt seisomaan ollakseen valmis hyökkäämään joko koiran tai toisen mahdollisen henkilön kimppuun. Tosin se mikä lopulta luolasta ulos tuli sai varmasti jokaisen kenraalin harvianisen yllättyneen näköiseksi, paska halvausta tuskin kukaan sai. Lohikäärme, melko nuoren näköinen sellainen oli tullut ulos luolasta ja Acom sai nähdä kuinka koira oikein seisoi liskon takana suojassa kuin olisi tahtonut vittuilla.

[Aksutar]

Vaara on melko laimea ilmaisu siihen, mihin minä olen itseni aikainsaatossa asettanut Lohikäärme vastasi koiralle melankolisella äänellä.
Kuullessaan kuka koiraa vastasi, kävi lohikäärmeen silmät kaventumaan. Sininen kuiskaus? Lounatuuli oli törmännyt tuohon joukkoon aikaisemmin.. oli lähellä menettää henkensä noiden takia. Jos vanhin ei olisi puuttunut asiaan, olisi Lounatuuli jo kuollut. Tosin, lohikäärme ei kantanut sen enempää kaunaa tuolle kyseiselle kenraalille, kuin itse haltiarodulle yleensä. Varsinkin, jos haltiat sattuivat seisomaan omissa riveissään. Noihin suippokorviin saatikka ihmisiin lohikäärme ei enää ikinä tulisi luottamaan.
Koiran seuraavaan kysymykseen lohikäärme ei vastannut mitään, kunnes koira kävi uudemman kerran pyytämään lohikäärmeen apua.
En koskaan sanonut auttavani sinua Lohikäärme totesi melko tylysti koiran nojatessa vasten kuonoaan Mutta sanoin lähteväni kävelylle.
Tajusi koira sitä tai ei, oli Sigurd juuri suostunut auttamaan tuon pois pinteestä. Lohikäärme kävi oikomaan itseään luolan perällä, käyden nyt viimein luikertelemaan kohden luolan suuaukkoa.

Kenraalikolmikko odotti että luolasta tulisi joku ulos. Pian he saivat enemmän tai vähemmän kauhukseen nähdä valkean, siniharjaisen lohikäärmeen kömpivän ulos luolasta. Erudessalle tuo oli lohikäärme siinä missä muutkin, mutta Darius kävi kurtistamaan kulmiaan närkästyneenä nähdessään tuon liskon.
Lisää tuttujanne? Erudessa kävi kysymään telepaattisesti kenraalilta huomatessaan tuon ilmeen.
Niinkin voisi sanoa
Mikä on suunnitelmamme nyt? Alempiarvoinen kenraali kysyi kaksikolta, odottaen jonkinlaista mielipidettä tilanteeseen.

Lounatuuli katseli ympärilleen päästyään ulos luolasta. Mitään ei näkynyt, mutta tuo pystyi aistimaan haltioita lähettyvillä, kuten varmasti aavekoirakin. Lohikäärme kävi muuttamaan muotonsa humanoidiksi, lähtien sitten kävelemään koiran vierellä tuon valitsemaan suuntaan.
Minne sinun matkasi mahtaa viedäkään? Lounatuuli kysyi aavekoiralta astellessaan eteenpäin tuon vierellä.

[suskari]

Acom katsahti sinisenkuiskauken komentajan päälle siinä missä Erudessakin tuon kurtistaessa kulmiaan nähdessään lohikäärmeen. Tuttu selvästikkin.. Darius oli näköjään onnnistunut itselleen kauniin ystävien ja tuttujen kerhon keräämään. Pedon katse kävi Erudessassa joka kyseli mitä nyt tehtäisiin kerta koiran vartijana oli lohikäärme ja heitä vain kolme, vaikka kenraaleja jokainen silti Acomkaan ei mielellään tahtonut heti ensinmäisenä lohikäärmettä käydä uhmaamaan. Hänellä paljoakaan kokemusta sellaisen kaatamisesta.
Lohikäärme kuitenkin päätti yllättävää kyllä muuttua humaanisemmaksi syystä tai toisesta jolloin se oli myös varsin suojaamaton. Yksi keino olisi nyt tietenkin kaataa lisko kerralla etäältä jousella.
"Voisimme pudottaa liskon nyt jousella, kuten koirankin. Ellei joku tahdo kokeilla lähitaistelua liskon kanssa?" Acom kertoi sitten ajatuksensa ja hymähti pienesti viimeiselle kommentille. Ei hän ketään olisi estämässä jos joku tahtoisi kokeilla onnea liskon kanssa tanssiparina. Ja itse Acom olisi enemmän kuin mielellään jouseen tarttunut ellei sattunut olemaan varsin huono käyttämään sellaista asetta, hän oli lähitaistelija ei etä.

Lounatuuli nousi ja lähti luikertelemaan ulos luolasta Kalma siirtyessä pois tieltä ja lähti sitten lohikäärmeen perässä kävelemään luolan suulle. Kalma tosin ei uskaltautunut samalla tavalla ulos kuin Lounatuuli vaan jäi arkaillen nuuskimaan ymäristöään. Kalma ei haistanut haltoita, mutta vaistosi nuo jollakin kierolla tavalla. Lohikäärmeen vaihtaessa muotonsa humaanisemmaksi säpsähti koira pienesti, mutta lähti sitten kävelemään suojelijansa perässä näyttäen tietä minne mennään. Koira tosin vilkasi olkansa yli taakseen.
"Sääli sanoa, mutta ihmiskylään kun lupasin vaimolleni palata ajoissa." Kalma sanoi hymähtäen pienesti ja katsoi jälleen olkansa yli taakseen vaikuttaen hermostuneelta.
"Mikset vain häädä heitä pois?" Kalma kysyi lohikäärmeeltä kahdenkesken pitäen äänensä matalana.

[Aksutar]

Lohikäärme puuskahti pienesti koiran kertoessa matkan olevan kohti ihmistenkaupunkia, vaimonsa luokse.
Koiralla vaimo mitä kaikkea siellä kaupungissa oikein tapahtuu? Ja sitten te sanotte meitä friikeiksi Lohikäärme mutisi askelten viedessä eteenpäin.
Lohikäärme pisti merkille, kuinka koira kävi kokoajan vilkuilemaan taakseen levottomana. Pian tuo kysyikin suuremmalta osapuolelta, miksei tuo vain hankkiutunut eroon haltioista?
Koska en näe heitä, enkä halua sytyttää koko metsää palamaan tai kaataa riehuessani turhaan puita. Ilma on liian lämmin, jotta voisin erottaa heidät selvästi lähistöltä heidän lämpönsä sekoittuu ilmanlämpöön Lohikäärme selitti katsellessaan ympärilleen Heidän pitää antaa ensin merkki itsestään.. Ehkä he myös tajuavat näin, että saavat mahdollisuuden perääntyä ilman välikohtausta. Mikäli eivät tajua siihen tarjoukseen tarttua niin sitten ovat harvinaisen tyhmiä

Dariusta otti päähän. Kaksi hänen enemmän tai vähemmän jahtaamaa olentoa kävelivät nyt rinta rinnan poispäin heistä, kiusallisen haistattelevan rauhallisesti. Kaksi epäonnistumista, joista Darius ei todellakaan pitänyt.
Acom kävi ehdottamaan jousella ampumista, nyt kun lohikäärme oli humaanimuodossaan, eikä Koirakaan näyttänyt olevan turhan suojautunut. Lähitaisteluun kukaan ei halunnut joutua, ei ainakaan vielä, kun lohikäärme oli täysissä voimissaan. Kukaan heistä ei ollut lohikäärmeen kaataja. Parhaiten varustautunut oli heistä kevytrakenteisin ja hennoin, Erudessa.
Haluatteko todella ottaa sen riskin, että lisko ehtii väistämään lähestyvän nuolen? Entä jos emme osu kohteeseen? Erudessa kävi kyselemään, käytyään mielessään salamannopeasti kaikki vaihtoehdot sen suhteen, mitä voisi käydä jos he nyt ampuisivat nuolen.
Haluamme Darius vastasi empimättä, antamatta Acomille edes aikaa miettiä moisia mahdollisuuksia. Haukansilmä kohottautui, nostaen jousensa esille ja viritti kaksi nuolta jouselleen Lohikäärme oli viimeinen kommentti Haukansilmältä, joka näin kertoi kumpaa kahdesta tähtäsi.
Erudessa oli siinä samassa noussut ylös missä Dariuskin, virittänyt oman jousensa ja nyt tähtäsi koiraa, eliitin ilmoitettua ottavansa isomman saaliin. Nuolet lähtivät matkaan täysin samaan aikaan

Kaksikko oli ehtinyt kävellä jo muutaman metrin, kun nuolet vihdoin lähtivät matkaan. Niiden lähestyminen oli lähes mahdotonta kuulla, ennen kuin ne olivat aivan lähellä. Lounatuuli ehti käännähtää vain pienesti kuullessaan takaa lähestyvät nuolet, jonka seurauksena kaksi, mustasinistä nuolta kävivät uppoamaan miehen selkään. Mikäli lohikäärme ei olisi kääntynyt niitä muutamia senttejä, olisivat nuolet osuneet fataalimmin kohteeseensa. Lohikäärme kävi karjahtaen käännähtämään ympäri ja muutti muotonsa saman tien isommaksi kohteeksi. Se, miten pahasti koiraan oli osunut, oli täysi arvoitus lohikäärmeelle vielä. Nyt tuo peto keskitti kaiken huomionsa haltiakolmikkoon muutamien metrien päässä

[suskari]

"En minä ihan tavallinen koira ole kuitenkaan.. on minulla humaanisempikin muoto." Kalma kävi huomauttamaan lohikäärmeelle, joka kävi joksikseen pilkallisesti huomauttamaan miten koiralla voisi mukamas olla vaimo.
"Enkä minä sinua friikiksi ole kutsunut." Kalma lisäsi vielä, vaikka se tuskin mikään tärkeä asia olisi tai edes kiinostaisi lohikäärmettä millään tavalla. Mutta ei Kalma tuota itseään erikoisempana pitänyt.. hieman pelottavampana ilmestyksenä vain, jota koira kunnioitti.
Lohikäärme myös ryhtyi selittämään miksei käynnyt haltoiden kimppuun häätääkseen nuo pois. Kalma vain nyökkäsi siihen ja jäi vaitonaisena hermostuneena jatkamaan matkaansa liskon kanssa.

Alempi kenraali toi hyvän pointtin esille, mutta Acom ei koskaan ehtinyt edes sanomaan moiseen mitään kun Darius ilmoitti selvääkin selvemmin että hän aikoisi ottaa riskin siintä etteivät nuolet perille asti päässeetkään vaan lohikäärme huomaisi ne ja kävisi heidän kimppuunsa. Acomin tosin oli enää turha käydä siintä enään huomauttamaan kun Darius nousi kera Erudessan ja kumpikin veti nuolet jousille valiten oman kohteensa. Nyt ei enää voinnut kun toivoa..
Nuolet lähtivät matkaan sujahtaen ilman halki.

Kalma säpsähti kuullessaan kumppaninsa tuskan parkaisun, mutta ei ehtinyt asiaa sen pahemmin miettimään kun sai itsekkin nuolesta suoraan olkapäähänsä. Koira vingahti kaatuen kyljellensä maahan tasapainon mentäessä kivun takia ja Kalmalla meni kieltämättä hetki ennen kuin tuo oli tilanteen tasalla. Lohikäärme oli kääntynyt haltoita kohden, jotka yllätys yllätys olivat heidän kimppuun käynneet. Koira katsahti haltoita kohden lohikäärmeen takaa samalla kun muutti muotonsa humaanisemmaksi ja nousi istumaan repien olkapäässään törröttävän nuolen irti itsestään. Ei ehkä viisainta, haava vuosi kuin seula mutta sitä voi murehti myöhemminkin kun haltiat olisi saatu pois kiusaamasta ja pitihän nuoli palauttaa. Kalma virnisti vetäen kasvo suojansa kasvojensa eteen samalla kun katosi paikaltaan.

Niin tässä oli sitten käynnyt juuri niin kuin Erudessa oli pelännytkin, nuolet eivät olleet osunneet tarpeeksi hyvin tappaakseen lohikäärmettä heti vaan nyt tuo suomunahka oli kääntynyt kärttyisenä heitä kohden. Acom astui askeleen kohden liskoa näyttämättä tuolle otukselle pelkoaan millään asenteella, päinvastoin eliittikenraali päätti haastaa liskon tanssimaan kanssaan että kaksi muuta kenraalia voisivat lisää vahinkoa tehdä. Hulluako? Kyllä, mutta mikään ei ollut pysäyttämässä Acomia enään kun tuo syöksyi lohikäärmettä kohden edestä päin. Leukoihin tai edes kärvennettäväksi muodonmuuttaja ei aikonut jäädä syöksyessään liskoa kohden vaan tarpeeksi lähelle päästyään pyyhkäsi sivulle ja koitti kynsillään ohi mentäessään raadella lohikäärmeen kylkeä tai toista jalkaa. Eikä eliittikenraali pysähtynyt hetkeksikään häiritessään valtavaa liskoa ja samalla kun yritti kynsiä tai purra tuota jostakin mistä vain ehti.

"Naiset eivät sovi kentälle.." Kalma tuumasi ilmestyessään Erudessan taaksen ja jos tuo kääntyi koitti Kalma lyödä tuota aseensa kahvalla ensin päähän haitatakseen tasapainoa ja iskeä sitten toisella jonnekkin mukavaan armorin väliin.

[Aksutar]

Oli koiralla kuulemma humaanisempikin muoto. Se siis merkitsi, että tuo oli koira, joka muutti muotoaan? Mikäli kyseessä olisi ollut muodonmuuttaja, jonka oikea muoto olisi ollut ihminen, uskoi lohikäärme, että tuo olisi siitä rääkäissyt ja lujaa. Koiran huomautukseen friikiksi kutsumisesta lohikäärme ei vastannut mitään. Ihmisten puolella tuo oli, tuo siis jakoi noiden yleiset mielipiteet. Näin stereotypisesti ajateltuna.

No, kun haltiat olivat haasteen heittäneet, eivät nuo myöskään käyneet. Darius kiroili itsekseen sitä, että lohikäärme oli ehtinyt liikahtaa. Muuten tuo olisi jo hengiltä! Erudessa puolestaan oli osunut hieman paremmin kohteeseensa, koiran käydessä vingahtamaan kivusta ja kaatui nuolen iskusta. Kuitenkaan koira ei jäänyt maahan, vaan nousi ylös muuttaen puolestaan muotonsa humanoidiksi. Darius hymähti itsekseen.
Kerta molemmat osapuolet olivat valmiita, ei siinä kauaa enää seisoskeltu. Acom lähti liikkeelle ensimmäisenä, hyökäten suoraan kohden lohikäärmettä. Lounatuuli laski päätään alemmaksi, yrittäen sillä samalla sekunnilla napata kissapedon suuhunsa kun tuo lähelle ehätti. Kuitenkin, kissa oli nopeampi mitä suurehko lohikäärme. Acomin hyökkäys ei kuitenkaan tehnyt pintanaarmuja pahempaa jälkeä, vaikka osuikin kohteeseensa. Serpentin suomut eivät olleet kovia, mutta joustavia. Nuo antoivat harvinaisen hyvin myöten terävienkin objektien osuessa lohikäärmeeseen, ellei hyökkäys ollut suora, napakka isku.
Lounatuuli lähti tähän tangoon mukaan, alkaen jahtaamaan petomuodossa olevaa eliittiä pitkin lähimetsää. Tuo onnistui väistelemään kömpelöhkönoloista lohikäärmettä hyvin näin tiheäkasvuisessa metsässä. Lounatuuli olikin joka toinen sekunti törmäämässä puuhun, kantoon, kiveen, puskiin, oksiin, milloin mihinkin. Törmäyksistä aiheutuva ryminä kuului varmasti kauas. Ryminän lisäksi ilmaa alkoi halkoa lohikäärmeen karjahtelut ja murahtelut, tuon pedonpuolen ottaessa inhimillisestä puolesta vallan. Kita kävi kuumana, mutta tulta tuo ei vielä käynyt syöksemään. Parempi koittaa olla tuikkaamatta metsää tuleen heti ensikättelyssä.

Darius lähti leikkiin mukaan heti Acomin perässä. Acom sai lohikäärmeen huomion itseensä, joten Darius keskittyi etähyökkäyksiin. Nuolien annettiin lentää kohden liskoa, joka vaikka kömpelöltä näyttikin oli harvinaisen nopea. Yhtäkään fataalia osumaa ei saatu aikaiseksi, mutta muutama nuoli pääsi lävistämään tuon valkean suomupeitteen. Se, kuinka syvälle ne upposivat, oli sitten täysin toinen kysymys. Ne eivät kuitenkaan näyttäneet hidastavan raivopäistä lohikäärmettä, jonka tähtäimeen Acom oli joutunut.

Erudessa ehti laittaa jousensa pois, kuullessaan koiran äänen takanaan. Nopeasti nainen kävi tilanteen päässään ennen kuin edes liikahti. Niin nopeasti, ettei sitä edes huomannut tuon liikkeistä, jotka lähtivät reagoimaan saman tein äänen kuultuaan.
Nainen käännähti ja otti vastaan iskun päähänsä. Iskua lievensi nopea kyykistyminen ja kypärä, joka peitti tuon pään ja kasvot. Aseen tuppi kävi kolahtamaan rautaiseen kohteeseen. Samassa oli Erudessa vetänyt omat miekkansa esiin ja kyykistyessään yrittänyt viiltää koiraa joka nyt humanoidina liikkui sekä alavatsaan, että reisiin. Nopean, viiltohaavoja tavoitelleen hyökkäyksen jälkeen nainen perääntyi hypähtäen.
Eivät kyllä koiratkaan. Vai ovatko ihmiset noin epätoivoisia? Erudessa vastasi nyt koiran herjaan. Naisen äänestä saattoi kuulla sen haltioille ominaisen korostuksen, joka kävi kuulostamaan astetta hassummalta yleiskieltä puhuttaessa. Katseensa, joka juuri ja juuri kypärän alta näkyi, ei värähtänytkään. Tunnetusti kivikasvoisen naisen kasvoilla ei muutenkaan käynyt minkäänlaisia ilmeitä.
Ja jos tarkkoja olemme, emme ole kentällä Erudessa lisäsi, lähtiessään uuteen hyökkäykseen. Nopeammin, mitä olisi voinut normaalilta haltialta odottaa. Iskunsa olivat määrätietoisia, nopeita ja näpäköitä. Kertaakaan nainen ei pysähtynyt paikoilleen, vaan pysyi kokoajan liikkeessä. Liikkeessä, joka muistutti taistelemisen ja tanssimisen välimuotoa. Tämä kuolemantanssi olikin kenraalilla tunnettu taistelutapa, johon moni ei mukaan halunnut lähteä

[suskari]

Acomin onneksi lisko ei ollut kovinkaan nopea metsässä vaan selvästikkin kuului ja näkyi törmäilevän melkein jokaiseen esteeseen mikä tiellensä tuli, tai ainakin yritti väistellä niitä suurestaan koostaan huolimatta. Silti kenraali ei aikonut laskea nopeuttaan tai edes ajatella kokeilla onneansa ja antaa päästää lohikäärmettä liian lähelle itseään misään välissä. Ei, sen sijaan kissapeto pujotteli kaikki alta mistä itse pääsi ketterästi läpi mutta lohikäärmeellä sen sijaan saattaisi olla vaikeuksia päästä läpi tai ainakin tuon pitäisi kiertää este joka puolestaan antoi kenraalille etumatkaa mukavasti. Loputtomiin Acom ei kuitenkaan voisi juosta karkuun lohikäärmettä hänkin väsähtäisi joskus ja silloin lohikäärme saisi hänet leukoihinsa tai kynsiinsä.
Valkoinen lisko karjui takana kita hohtaen kuumaa, mutta syystä tai toisesta tuo ei tultaan alkanut suustaan syöksemään. Se asia oli kuitenkin mitä loistavin uutinen Acomille joka kärjessä meni juoksuttaen lohikäärmettä ympäri metsiä Dariuksen ampuessa nuolilla perään.

"Voisit yrittää osua silmiin, voin yrittää kääntää liskoa ympäri." Oli toiselle eliittikenraalille osoitetut sanat telepaattisesti haltiakielellä totta kai ja kun Darius oli vastanut myönteisesti Acomille lähti kissapeto kääntämään lohikäärmettä ympäri suoraan kohden Dariusta. Mitään U-käännöstä ei Acom kuitenkaan tehnyt, hänhän olisi juossut suoraan liskon kitaan, vaan lähti puiden suojaamana hitaasti kääntämään lohikäärmettä puolikaaressa kohden Dariusta. Kun lohikäärme oli saatu käännettyä suoraan kohden Dariusta jossa tuo odotti toivottavasti nuolet valmiinsa jousessa.

Haltia nainen kyyristyi ja sai vain murto-osan aseen kahvan osumasta päähänsä, joka olisi riittänyt saamaan aikuisen miehenkin horjahtamaan, ja sen lisäksi tuo vielä kääntyi ympäri koittaen viiltää Kalmalta vatsaa auki. Kalma ehti onnekseen reagoimaan moiseen liikkeeseen tarpeeksi nopeasti hypäten taaemmas, vain hänen uusi haarniska sai viillon vatsan kohdille. Muuten vahinkoa ei tullut.
"Epätoivoisa tai ei, sinuna en aliarvoisi." Kalma sanoi virnistäen hymyllä jota ei nähnyt tuon ylhäällä olevan maskin takaa, mutta se hyytyi hyvin nopeasti kun kenraali kävi iskuun aavekoiraa vastaan sanojensa jälkeen ja kieltämättä nainen yllätti aavekoiran nopeudellansa. Jopa niinkin paljon että ensinmäinen isku osui kylkeen Kalman ehtimättä tekemään mitään tai väistämään iskua, mutta sitä ei voinnut jäädä pohtimaan kun nainen oli kimpussa kuin takiainen turkissa. Kalma sai ehkä ensinmäistä kertaa pistää kaikki nopeutensa peliin väistellessään iskuja.. vastaamaan aavekoira ei ehtinyt pahemmin, vain muutaman melko hätäisen iskun mies ehti laittamaan välistä kenraalin suuntaan. Eikä aseiden tehokas liikuttaminen oikein onnistunut loukkaantuneella olkapäällä.
Taistelun keskellä Kalma kuitenkin havahtui lähestyvään Lounatuuleen joka oli tulossa kohden hurjalla vauhdilla vaikuttaen olevan täysin sekaisin, eläimellinen ja raivoissaan. Kalma ei aikonut jäädä alle vaan teleporttasi nopeasti kaemmas huohottaen raskaasti ja alkoi vaikuttaa jo nyt väsyneeltä. Oliko se nyt ihme? Hän oli ehtinyt kuluttaa voimiaan jo mukavasti yrittäessään kotiin ehtiä, jolloin Kalma myös muisti lupauksensa.. mutta ei hän voisi lohikäärmettä jättää yksin.

[Aksutar]

Lisko ei ollut saada millään kiinni valtavasta kissapedosta. Koostaan huolimatta tuo oli pirun nopea! Jos taistelu olisi ottanut sijaintia aroilla, olisi tuo eliitti kissa jo pois päiviltä. Tämän taistelun tanner ei kuitenkaan ollut lohikäärmeelle sopiva, haltiat kiittäkööt siitä onneaan.
Darius koitti parhaansa mukaan osua lohikäärmeen tärkeisiin elimiin. Lisko kuitenkin liikkui nopeaan ja vaikka kenraali osuikin oikeaan kohtaan, eivät nuolet ottaneet upotakseen. Ainakaan syvälle. Pikkuhiljaa Darius alkoi turhautua tähän leikkiin ja oli vähällä vetää keihäänsä esiin, kun kuuli Acomin äänen päässään. Haukansilmä virnisti.
Miten niin voisin.. minähän osun Haukansilmä vastasi täten myöntävästi Silverforestin ehdotukseen, telepaattisesti, käyden sitten perääntymään vähän matkaa, valmistautuen lohikäärmeen kääntämiseen.

Erudessaa huvitti, kuinka tuo koirankuvatus oli yllättynyt hänen vauhdistaan. Ilmeisesti koira ei kovin usein ollut ottanut yhteen haltioiden kanssa. Ehkä se oli hyvä, ehkä ei. Kokematon tuo ainakin näytti olevan, ainakin, kun vastassa oli toisen sukupuolen edustaja. Koira ei kuitenkaan pärjännyt huonosti, se täytyi myöntää. Mikäli tuo vain olisi pysynyt vauhdissa mukana, olisi tuo varmasti kelpo vastus. Tällä hetkellä, Erudessa piti koiraa vain leikkinä. Aliarvioimaan tuo ei kuitenkaan käynyt, se oli vain ajan kysymys kun tuo vetäisi jotain erikoisempaa peliin mukaan.
Kauaa ei Erudessa ehtinyt koiran kanssa leikkiä, kun tuo yhtäkkiä katosi täysin jäljettömiin. Hetken nainen oli häkeltynyt, kunnes saikin tuntea valtavan iskun selässään.

Lounatuuli seurasi Acomia kuin kissa lankakerää. Kun kissapeto lähti tekemään kaarevaa käännöstä, seurasi tuo lisko mirriä perässä. Muutaman kerran siniharjainen peto ehti turhankin lähelle Acomia, mutta tuon etuna oli yhä metsä. Lohikäärme ei edes käynyt huomaamaan, että suunta oli vaihtunut takaisin kohden tulosuuntaa.
Darius odotti valmiina, kun Acom oli saanut käännettyä lohikäärmeen. Jouseen oli viritetty kaksi nuolta, jotka nyt käytiin nopeantarkasti tähtäämään kohden pedon sinisenä hohkaavia silmiä. Vielä vähän lähemmäs
Ennen kuin Haukansilmä ehti kuitenkaan ampua, huomasi tuo ainoalla silmällään lohikäärmeen käyneen telomaan ehkä pahemminkin kylän turvallisuudesta vastaavaa kenraalia. Nopeasti huomio kääntyi takaisin lohikäärmeeseen, joka oli ehkä jo turhankin lähellä. Nuolet lähtivät lentoon kohti pedon silmiä.
Lounatuuli oli keskittynyt Acomiin, mutta huomatessaan myös Dariuksen edessään, kävi peto epäilemään ansaa. Hän ei ollut niin helppo, mitä useimmat lohikäärmeet. Hän oli fiksu, rationaalinen, inhimillinen. Jouseen jännitetyt nuolet osoittivat kohden lohikäärmeen kasvoja. Lounatuuli ehti juuri avata kitansa, kun haukansilmä päästi nuolensa lentoon.
Nuolet kävivät osumaan suoraan lohikäärmeen kitalakeen. Karjaisu, jota sävytti tuskanhuuto, pääsi ilmoille. Enää ei leikitty kilttiä. Kitalakeen osuneet nuolet kävivät pian palamaan kappaleiksi, kun lohikäärme viimein päätti käyttää rodulleen ominaista asetta: Tulta. Siniset liekit kävivät lennähtämään pitkälle tuon kidasta, sytyttäen puskan jos toisenkin tuleen
Darius kirosi jälleen mielessään, kun lohikäärme kävi avaamaan kitansa. Tuo ei ollut täysin tyhmä. Nuolet kuitenkin osuivat satuttavasti lohikäärmeeseen, joka päätti pistää vitosvaihteen päälle. Liekkien käydessä syöksymään ulos kidasta, hyppäsi Darius sivuun. Muutaman hypähtävän väistöliikkeen saattelemana, päätyi sinisen kuiskauksen johtaja lähelle Erudessaa.

Erulta oli lentänyt ilmat pihalle Käärmeen hännän osuessa kenraaliin. Nainen oli lennähtänyt muutaman metrin kauemmas selälleen, nyt äskeistä hitaammin nousten ylös. Enää nainen ei näyttänyt olevan täysin kunnossa, vaan tuo otti haparoivia askeleita, aseensa roikkuivat huolimattomasti käsissä. Dariuksen läsnäolo kuitenkin kävi jotenkuten suojaamaan alemman kenraalin selustaa, vaikka haukansilmän huomio olikin kiinnittynyt Acomiin ja lohikäärmeeseen.

[suskari]

Eliittikenraalien suunnitelma ei mennytkään sitten aivan nappiin, Erudessa jäi liskon työntämäksi näyttäen satuttaneen itsensä pahemminkin osumasta, eikä Dariuskaan sanoistaan huolimatta onnistunut puhkomaan lohikäärmeen silmiä kun lisko tajusikin jutun juonen avaten kitansa jolloin nuolet osuivat lohikäärmeen kitalakeen. Siintäkös lisko hepulin sai.. Acom oli liekkien iskiessä pulassa, tai olisi ollut ellei olisi nopeasti vaihtanut muotoaan korppikotka muotoonsa ja kohonnut ilmaan liekkien luoman lämpimän ilman avulla. Kissamuodossaan Acom tuskin olisi ehtinyt väistämään moista ainakaan hurjan täydellisesti. Häntä karvat olisivat varmasti palanneet.
Muodonmuuttaja ei kuitenkaan jäännyt pitkäksi aikaa ihmettelmään korkeuksiin vaan kaarsi ilmassa takaisin kohden lohikäärmettä sillä kaikella nopeudella millä vain pystyi tässä muodossa ja muuttui sopivalla läheisyydelle päästyään takaisin kissapedoksi paiskautuen päin lohikäärmeen kuonoa kynnet ojossa tarrautuen siihen kuin takiainen. Kuonoon roikkumaan eliittikenraalilla ei ollut kuitenkaan aikomus jäädä vaan lähes samantien kun kynnet oli upotettu lohikäärmeen suomujen läpi veti Acom niitä alas repien pitkät haavat lohikäärmeeseen. Tuon tehtyään Acom hyppäsi omatoimisesti alas ennen kuin lohikäärme vetäisi pulttia tempusta ja ryhtyisi paiskomaan häntä pitkin puita. Sitä Acom ei kestäisi, eikä eliittikenraalilla ollut mielenkiintoa tehdä itsemurhaa.

Alas päästyään ketterän kissamaisesti Acom ei suinkaan jättänyt lohikäärmettä rauhaan tai lähtenyt tuota taas juoksuttamaan ympäri korpea vaan alkoi kynsimään tuota jälleen yrittäen tähdätä entisiin haavoihin joista yritti tehdä entistäkin syvempiä ja muutenkin laittaa ne jälleen vuotamaan enemmän tai vähemmän radikaallisesti. Paikoilleen kissapeto ei jäännyt hetkeksikään vaan juoksi ympäri lohikäärmeen kehoa tai sen alta jos vain mahtui, mutta ei antanut liskolle mahdollisuutta iskeä hampaitaan itseensä tai syökseä tulta. Eliittikenraalin tarkoitus oli vain ja ainostaan saada lohikäärme perääntymään ja luopumaan taistelusta tällä erää.

Kalma seurasi tilannetta sivusta hiljaa yrittäen tasata hengitystään että voisi jatkaa mahdollista taistelua nais puolisen haltian kanssa jos tarve olisi. Kalman ikäväksi kuitenkin Darius siirtyi puolustamaan kaatunutta naista, mutta ei onneksi niin lähelle että tuo tuskin heti ehtisi kumppaninsa avuksi. Aavekoira virnisti pienesti suojansa takaa lähtien liikkeelle lopultakin kun tunsi saanneensa voimansa takaisin.. ainakin sen verran että oli kykeni taas hetken taistelemaan kunnolla.
Kalma katosi jälleen ja ilmestyi naisen eteen koittaen potkaista tuota kylkeen jota tuo jo valmiiksi arasteli selvästi, perään koira yritti tarrata naisen kypärästä kiinni ja paiskata maahan.

[Aksutar]

Lohikäärmeen liekit eivät käyneet varsinaisesti osumaan keneenkään, mutta nostattivat huomattavasti lämpötilaa lähistöllä. Mikäli peto alkaisi vielä enemmän tulta hönkimään, voisi luvassa olla paahtavankuumat oltavat. Kuitenkin, ennen kuin Lounatuuli ehti uudestaan kitaansa avata, kävi muodonmuuttaja kissa pamahtamaan päin lohikäärmeen kasvoja. Saman tien lähti lohikäärme heittelemään päätään raivokkaasti edestakaisin, tarkoituksena heittää otus pois kasvoilta. Kauaa tuon ei tarvinnut riehua, kun kissa oma-aloitteisesti tippui pois kasvoilta, repien samalla syvempiä pintanaarmuja lohikäärmeen kasvoihin.
Darius kirosi itsekseen Acomin tempausta. Tuo oli ollut pedon kasvoilla, miksei kenraali koittanut sen silmiä repiä? No, oli ja meni, nyt Acom lähti jälleen riehumaan lohikäärmeen ympärillä, yrittäen repiä tuon lihaa ja suomuja jälleen auki.
Lounatuuli sai tarpeekseen tästä kissa hiiri leikistä ja nousi saman tien muutaman metrin ylös ilmaan, niin, ettei kissa enää voinut ympärillä pörrätä. Ilmassa leijuessaan kävi lohikäärme seuraamaan Acomia katseellaan ja avasi kitansa jonka jälkeen alkoi syöstä tulipalloja kohden kissaa.

Erudessa vilkaisi Silverforestin ja lohikäärmeen kamppailua. Kuitenkin, pian tuo sai huomata aavekoiran tulleen jälleen lähemmäksi. Koira kävi potkaisemaan naisen kylkeen, tosin siitä ei mitään hyötyä ollut. Kenraalilla oli yllään haarniskansa, moinen potku kumahti vain metallin kylkeen, saaden Erudessan vilkaisemaan ilmeettömästi koiraa. Tuon yrittäessä tarrata naisen kypärään, kävi haltia hypähtämään taemmas, kierähtäen maan kautta takaisin pystyyn. Vauhtia tuolla riitti yhä, mutta liikkeensä olivat selvästikin nyt kankeampia.
Darius oli kuullut Kalman iskusta syntyneen kolahduksen, käännähtäen nyt aavekoiran ja alemman kenraalin puoleen. Nuoli oltiin jo vedetty esiin jouselle, joten nyt eliitti vain kohotti jousensa kohden aavekoiraa ja antoi nuolen lennähtää matkaan. Alta aikayksikön oli toinen, kolmas ja neljäskin nuoli löytänyt tiensä yksi kerrallaan jouselle, josta ne lähtivät lentämään kohden aavekoiraa armotta.

Kissaa tulittaessaan kävi lounatuuli huomaamaan myös aavekoiran tilanteen. Kai se olisi ajankysymys, milloin jompikumpi heistä satuttaisi itsensä pahemmin. Eliittitason kenraalit eivät olleet helppoja vastustajia, vaikka olivatkin harvalukuisia.
Niinpä lohikäärme päätti toimia rationaalisesti. Äkkiä valtava lisko syöksähti Aavekoiraa kohden, napaten tuon liikkeestä käsiinsä. Kun aavekoira oltiin napattu enemmän tai vähemmän mukavasti kouraan, suuntasi lohikäärme lentonsa ylös, puiden oksien läpi, aina yötaivaalle.
Darius kävi ampumaan muutaman nuolen tuon liskon ja aavekoiran perään, mutta lohikäärme toimi niin nopeasti, ettei kenraali pahemmin ehtinyt tähdätä hetken kestäneessä tilanteessa.

[suskari]

Lohikäärme ei jaksanut kauaa olla Acomin kissamuodon revittävänä vaan nousi ylös ilmaan kissan ulottumattomiin alkaen syöksemään tulipalloja kohden kenraalia. Acom ei jäännyt niitä ihailemaan vaan lähti niitä väistelemään parhaansa mukaan. Hetken aikaan sujuikin hyvin kun lohikäärme pääsi ampumaan yhden turhankin tarkasti tähdätyn tulipallon kohden kenraalia joka kaatui väistäessään iskun voimasta maahan nurin selälleen ja nelijalkainen kun sattui olemaan ei päässyt heti kovinkaan ketterästi ylös. Mutta kun kenraali oli jälleen jaloillaan lohikäärme ei ollutkaan tehnyt liikettä häneen vaan kääntänyt päänsä kohden kahta muuta kenraalia ja rakkia ties mitä mielessään.

Kalman potku saati kaatamis yrittäminen eivät tuottaneet haluttua tulosta tämän hyppyheikin pompatessa pystyyn kuin ei olisi ikinä mitään vahinkoa saannutkaan ja tuskin olisikaan kerta raskaamman haarniskan omisti mitä aavekoira. Kalma tuhahti kiroten ja oli käymässä uudestaan Erudessan kimppuun kun parahti kivusta lapaluuhun osuneen nuolen takia mulkaisten kulmiensa alta Dariuksen päälle joka oli sekaantunut taisteluun. Kalma ei kuitenkaan sanaakaan ehtinyt sanomaan moisesta tempusta kun täysin armotta nuolia alko satamaan lisää.. ja sitä mukaan aavekoira niitä myös väisteli parhaansa mukaan joutuen perääntymään kauemmas.
Kauaa Kalma ei kuitenkaan nuolia joutunut väistämään kun tunsi kuinka tiukka ote otti hänestä kiinni, jopa niinkin tiukasti että kylkiluut ja sisäelimet tuntuivat painautuvan kasaan, ja nosti ilmaan.. ei tarvinnut nero olla että tajusi pelastajan olevan lohikäärme itse. Kalma kiitti sitä mielessään ja vain virnuili itsekseen katsellessaan kuinka Darius vielä yritti jompaa kumpaa tappaa nuolilla. Ei mitään tehoa, onneksi.

Taistelu oli ohi ja tällä kertaa haltoiden häviönä, se ei Acomia suuremmin haitannut sen sijaan tuo oli tyytyväinen edes siihen että oli saannut lohikäärmeen perääntymään silläkin harmilla että hänen alaselkänsä karvat olivat hieman kärventyneet lievien palovammojen kera. Acom ei kuitenkaan valittanut siintä tai edes näyttänyt kipuaan.
"Oletko kunnossa Erudessa?" Oli kohtelias kysymys ainoalle nais puoliselle Acomin kävellessä tuon luokse petomuodossaan. Kyllä, Acom oli kyllä valmis kantamaan tuota jos tarvitsi. Dariukseen Acom ei pahemmin huomiotaan antanut tuohan ei kuitenkaan ollut satuttanut itseään mitenkään, paitsi että ylpeys oli saattanut saada kolauksen.

***

Kalma ja Lounatuuli olivat jo kaukana haltoista ja Kalma lopultakin uskalsi avata suunsa lohikäärmeellee.
"Hei, voisitko hieman hellittää otettasi? Puristun.." Kalma päätti huomauttaa lohikäärmeelle koska ei ollut mukava matkustaa kuin silli purkissa puristettuna. Kun ote oli hellitetty pääsi aavekoira hengittämään vapaammin ja jopa etsimään paremman asennon itselleen. Ehti sitä jopa maisemia katselemaan matkalla. Ei sitä joka päivä lohikäärmeen kyytiin päässyt.
Pitkään koira ei kuitenkaan matkasta saannut nauttia kun he laskeutuivat alas Lounatuulen laskiessa aavekoiran alas maahan varoen jolloin Kalma käveli tuosta hieman kaemmas kättään pidellen ja sai seurata sivusta kuinka tuo muuttui humaanisemmaksi. Nyt Kalma vasta huomasi tuon haavat..
"Oletko kunnossa?" Kalma kysyi katosen lohikäärmeen haavoja joita tuo oli taistelussa saannut.
"Voin katsoa niitä jos tahdot?" Kalma kysyi laskien maskinsa alas ja oli jo valmiiksi ottamassa selkäpuolellaan reppua esille, vaikka itse tarvi sitä yhtä paljon kuin Lounatuulikin.

[Aksutar]

Lohikäärme poistui paikalta kera aavekoiran. Kolmen kenraalin katseet oltiin hetkeksi suunnattu kohti latvustoa, josta lisko karvapalloineen oli kadonnut. Darius kävi kiroamaan jälleen mielessään ja närkästymisen saattoikin nähdä Haukansilmän kasvoilla. Erudessalle se oli tappio siinä missä muutkin, ei mitenkään henkilökohtainen. Kuitenkaan, ei täydellisyyttä tavoitteleva nainen ollut tyytyväinen tähän tilanteeseen. Ainahan se voitto olisi ollut mukavampi. Mutta periaatteessa he eivät hävinneetkään, sillä vastapuoli oli lähtenyt vain pakoon.
Naisen katse kääntyi taivaalta toisen eliiteistä käydessä kyselemään Erudessan kuntoa.
Oli tai ei, meidän on parasta palata. Ties vaikka tulisivat takaisin ystävien kera Darius kommentoi melko närkästyneen röyhkeästi lähtiessään kävelemään kohden paikkaa, jonne ratsut oltiin jätetty. Erudessa katsoi hetken aikaa jokseenkin kysyvästi Haukansilmän perään, käyden sitten nyökäten Acomille riisumaan kypäränsä.
Olen, kiitos kysymästä, kenraali Silverforest Erudessa vastasi, kivisillä kasvoilla käden nopean, kiitollisen virnistyksen Mutta ehkä kenraali Winder on oikeassa. Ei kannata jäädä tuleen seisomaan. Sanonta oli osuva, kun ympärillä vielä muutama puska oli kytemässä äskeisen tulileikin jäljiltä. Liekit kuitenkin olivat jo hiipuneet ja tuskin tulisivat leviämään.
Erudessa lähtikin pienesti toista jalkaansa ontuen Winderin perään, kohden ratsuja. Nainen ei ollut pahemmin itseään satuttanut, mutta lohikäärmeen isku kylkeen oli tuntunut. Lantio ainakin oli hellänä. Ehkä aavekoirankin potku oli jotain aiheuttanut, vaikka sillä hetkellä ei Erudessa ollut suurempaa kipua tuntenut moisesta hyökkäyksestä.

Ratsut olivat selvästikin panikoineet äskeisestä kahakasta, vaikka eivät osallisena olleet. Blue seisoi paikallaan luimistellen korviaan ja kuopien maata levottomasti. Sen sijaan Erudessan ratsu, Aglar, oli poistunut paikalta. Tamma ei ollut tottunut toimintaan, ei tuo kunnon sotaratsu ollutkaan.
Kenraali Idhrenniel on näemmä yhden ratsun köyhempi Darius kävi toteamaan kuivahkosti, noustessaan Bluen selkään.
Ratsuni on mitä todennäköisemmin juossut takaisin kotitalleille, kenraali Winder. Kylällä näemme, olenko oikeasti yhtä ratsua köyhempi, vai omistanko vain erittäin pelkurimaisen kaakin Erudessa tokaisi kylmähkösti vastaukseksi Haukansilmälle, joka mutisi jotain omiansa naisen sanoille ja käski Bluen käyntiin.
Erudessa vilkaisi nopeasti Acomia, mutta lähti sitten klinkkaamaan Haukansilmän perään. Naisen olisi tehnyt mieli kysyä muodonmuuttajalta, oliko Haukansilmä aina noin nyrpeä, mutta jätti kysymättä. Ties vaikka Acom olisikin parempaa kaveria Dariuksen kanssa ja kävisi nuhtelemaan alempaa kenraalia moisista kysymyksistä..



Lounatuuli kävi hiljentämään vauhtiaan taivaalle päästyään. Suunnakseen lohikäärme otti ihmisten kaupungin, joskin tuolla ei ollut aikomustakaan lentää liian lähelle. Sehän olisi silkkaa itsemurhaa. Mutta näin tuo auttoi Aavekoiraa pääsemään nopeammin kohteeseensa. Lohikäärme havahtui keskittyneistä ajatuksistaan koiran käydessä kysymään, voisiko lohikäärme hellittää otettaan. Lounatuuli hymähti, käyden sitten avaamaan tiukkaa otettaan hieman. Eihän hän nyt halunnut koiraa hengiltä puristaa. Pian lohikäärme kuitenkin päätti laskeutua, nähdessään sopivan aukean paikan metsässä.
Laskeutuminen oli sulava ja pehmeä, Aavekoira päästettiin alas käsistä, ennen kuin lohikäärme kävi koko pituudeltaan laskeutumaan maahan. Pidempään ei lohikäärme tässä suuressa muodossaan aikonut viihtyä, sillä ei halunnut turhaan kerätä mahdollista huomiota. Iso, albiino lisko erottui metsästä harvinaisen hyvin.. Muotoa muutettiin siis humanoidiksi, jonka jälkeen Lounatuuli kävi saman tien istumaan läheiselle kivelle. Se oli uupunut ja vuosi jokseenkin pahasti. Miehen kasvot olivat veriset, kiitos naamalle hyppineen muodonmuuttajan. Siellä täällä oli myös viiltohaavoja, joista suurin osa ei kuitenkaan vakavilta näyttänyt. Muutama kyllä. Pari nuoltakin kävi törröttämään lohikäärmeen selästä, mutta juuri nyt tuo oli liian hengästynyt repiäkseen niitä itse irti.
Mikäli uskot voivasi auttaa, en näe mitään syytä kieltäytyä siitä Lohikäärme kävi vastaamaan koiran toiseen kysymykseen. Ensimmäinen kysymys oli ollut aika.. no, tyhmä, eikä Lounatuuli nähnyt syytä vastata siihen.
Et muuten vieläkään kertonut nimeäsi