Ylva
Tummiin pukeutunut nainen asteli syrjäisiä katuja pitkin iltahämärässä. Viitan huppu oli vedetty päähän varjostamaan kasvoja, etenkin kultaisia silmiä, jotka tällähetkellä välkkyivät ärtymystä. Oli saanut hyvän tarjouksen keikasta, mutta jästipää työnantaja oli vaatinut kahdenhengen keikkaa, eikä Ylva ollut siitä yhtään mielissään. Toimi yksin, oli aina toiminut yksin, no pieniä poikkeuksia lukuunottamatta, mutta ei tähän hätään saisi ketään luotettavaa kiinni ja sitäpaitsi kahden keikoissa oli se huono puoli, että joutui jakamaan palkkion, eikä kyseinen seikka houkutellut murhaajatarta ollenkaan. Synkkä hahmo, synkkine ajatuksineen asteli äänettömästi eteenpäin pohtien ankarasti miten ratkaisisi tämän pienen ongelman. Pikkuhiljaa ajatus kehkeytyi tummaverikön mielessä ja sai tuon huulet kääntymään ylöspäin pieneen virneeseen. Ratkaisu oli loppujenlopuksi vallan yksinkertainen. Tästä kurjasta kaupungista oli pakko löytyä joku idiootti, joka ottaisi tarjouksen vastaan ja jos ei pääsisi ihan itse hengestään, voisi Ylva viimeistellä tuon ennne palkanlaskentaa. Tyytyväisenä tähän ratkaisuun nainen muutti askeltensa suuntaan suunnaten kadulle, josta löytyi vahemmän hyvässä maineessa olevia, rähjäisiä kuppiloita. Eiköhän sieltä löytyisi juuri se henkilö, jota nainen tähän hätään kaipasi.
Kauaa ei naisella mennyt kulkea tuttuja katuja pitkin sinne minne halusikin. Ylva pysähtyi nojaten seinän tummiin varjoihin samalla kun kaivoi vyöltään sätkärasion, jonne oli käärinyt valmiita tupakoita ja otti niistä yhden sytyttäen sen tottuneesti pienillä tuluksilla ja laittoi tarvikkeet pois sätkän sauhutessa huulien välissä. Juuri kuin tilauksesta alkoi läheisen kapakan ovella kuulumaan hälinää, mikä kiinnitti myös susinaisen huomion piilopaikastaan. Viitta, jota nainen kantoi sulautti tuon tummiin varjoihin varsin tehokkaasti, drowtekoa kun sattui olemaan. Kultaiset silmät seurasivat hässäkkää, jossa joku nainen viskattiin kovakouraisesti ulos kapakasta. Hymy levisi taas naisen huulille, eiköhän tämä tullut kuin tilauksesta. Ulosheittäjä jäi aukomaan päätään kovaonniselle neitokaiselle. Ylva irrottautui sienästä ja muutamalla askeleella oli tilanteen luona. "Tuo ei ole kovin kohteliasta kieltä", Ylva totesi portsarille, jonka ohimossa sykki verisuoni kiihtyneisyyden takia. Ulosheittäjä mulkaisi paikalle tullutta naista hyvin pahasti. Ylva vain virnisti tuolle ja tiirasi tuota kultaisilla silmillään niin, että körmy näki niistä vilauksen. "Mitä jos sinä vain menisit tekemään sitä, mitä teet parhaiten eli istumaan läskillä perseelläsi", nainen ehdotti leppoisaan sävyyn. Ulosheittäjä pihisi ja puhisi hetken, mutta päätti olla jatkamatta tätä kinastelua sen enempää, "saa olla viimeinen kerta kun näytät nokkaasi täällä", ulosheittäjä murahti naiselle, jonka oli kadulle toimittanut ja lähti sitten pihisten kiukusta sisälle kapakkaan. Ylva laski silmiensä katseen neitokaiseen ojentaen tuolle kätensä auttaakseen tuon ylös maankamaralta. "Ei kannata ottaa itseensä, tuolla miehellä on harvinaisen vakava agressio-ongelma", Ylva tokaisi iskien silmää, vaikka toinen sitä tuskin hupun takia näkikään. Ylva osasi olla hyvin ystävällinen, jos vain halusi ja tähän tilanteeseen se sopi kuin nyrkki silmään, jos kyseisen naikkosen haluaisi leikkivän pillinsä mukaan.