Tilaustyötä (Kitty)

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Tilaustyötä (Kitty)

ViestiKirjoittaja Ylva » 23 Touko 2012, 12:08

Ylva

Tummiin pukeutunut nainen asteli syrjäisiä katuja pitkin iltahämärässä. Viitan huppu oli vedetty päähän varjostamaan kasvoja, etenkin kultaisia silmiä, jotka tällähetkellä välkkyivät ärtymystä. Oli saanut hyvän tarjouksen keikasta, mutta jästipää työnantaja oli vaatinut kahdenhengen keikkaa, eikä Ylva ollut siitä yhtään mielissään. Toimi yksin, oli aina toiminut yksin, no pieniä poikkeuksia lukuunottamatta, mutta ei tähän hätään saisi ketään luotettavaa kiinni ja sitäpaitsi kahden keikoissa oli se huono puoli, että joutui jakamaan palkkion, eikä kyseinen seikka houkutellut murhaajatarta ollenkaan. Synkkä hahmo, synkkine ajatuksineen asteli äänettömästi eteenpäin pohtien ankarasti miten ratkaisisi tämän pienen ongelman. Pikkuhiljaa ajatus kehkeytyi tummaverikön mielessä ja sai tuon huulet kääntymään ylöspäin pieneen virneeseen. Ratkaisu oli loppujenlopuksi vallan yksinkertainen. Tästä kurjasta kaupungista oli pakko löytyä joku idiootti, joka ottaisi tarjouksen vastaan ja jos ei pääsisi ihan itse hengestään, voisi Ylva viimeistellä tuon ennne palkanlaskentaa. Tyytyväisenä tähän ratkaisuun nainen muutti askeltensa suuntaan suunnaten kadulle, josta löytyi vahemmän hyvässä maineessa olevia, rähjäisiä kuppiloita. Eiköhän sieltä löytyisi juuri se henkilö, jota nainen tähän hätään kaipasi.

Kauaa ei naisella mennyt kulkea tuttuja katuja pitkin sinne minne halusikin. Ylva pysähtyi nojaten seinän tummiin varjoihin samalla kun kaivoi vyöltään sätkärasion, jonne oli käärinyt valmiita tupakoita ja otti niistä yhden sytyttäen sen tottuneesti pienillä tuluksilla ja laittoi tarvikkeet pois sätkän sauhutessa huulien välissä. Juuri kuin tilauksesta alkoi läheisen kapakan ovella kuulumaan hälinää, mikä kiinnitti myös susinaisen huomion piilopaikastaan. Viitta, jota nainen kantoi sulautti tuon tummiin varjoihin varsin tehokkaasti, drowtekoa kun sattui olemaan. Kultaiset silmät seurasivat hässäkkää, jossa joku nainen viskattiin kovakouraisesti ulos kapakasta. Hymy levisi taas naisen huulille, eiköhän tämä tullut kuin tilauksesta. Ulosheittäjä jäi aukomaan päätään kovaonniselle neitokaiselle. Ylva irrottautui sienästä ja muutamalla askeleella oli tilanteen luona. "Tuo ei ole kovin kohteliasta kieltä", Ylva totesi portsarille, jonka ohimossa sykki verisuoni kiihtyneisyyden takia. Ulosheittäjä mulkaisi paikalle tullutta naista hyvin pahasti. Ylva vain virnisti tuolle ja tiirasi tuota kultaisilla silmillään niin, että körmy näki niistä vilauksen. "Mitä jos sinä vain menisit tekemään sitä, mitä teet parhaiten eli istumaan läskillä perseelläsi", nainen ehdotti leppoisaan sävyyn. Ulosheittäjä pihisi ja puhisi hetken, mutta päätti olla jatkamatta tätä kinastelua sen enempää, "saa olla viimeinen kerta kun näytät nokkaasi täällä", ulosheittäjä murahti naiselle, jonka oli kadulle toimittanut ja lähti sitten pihisten kiukusta sisälle kapakkaan. Ylva laski silmiensä katseen neitokaiseen ojentaen tuolle kätensä auttaakseen tuon ylös maankamaralta. "Ei kannata ottaa itseensä, tuolla miehellä on harvinaisen vakava agressio-ongelma", Ylva tokaisi iskien silmää, vaikka toinen sitä tuskin hupun takia näkikään. Ylva osasi olla hyvin ystävällinen, jos vain halusi ja tähän tilanteeseen se sopi kuin nyrkki silmään, jos kyseisen naikkosen haluaisi leikkivän pillinsä mukaan.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 23 Touko 2012, 18:34

Evelyn

Kapakassa oli rähinä täydessä vauhdissaan, mutta hieman tavallisesta poiketen kahden kaljamahan tappelun tilalla oli kaksi naista. Tällähetkellä punapäinen neito löylytti avuttomana allaan sätkivää blondia.
Lyönnit eivät olleet mitään läpsimistä, tämä nainen iski nyrkeillä ja lujaa, kaikki oli alkanut siitä kun tiskin takana ollut tarjoilijatar oli kieltäytynyt antamasta pikkuhiprakassa olevalle punapäälle juomia. Tuo oli kuulema liian pieni juomien liika kittaukseen, ja tuolle riittäisi alkoholin haju siihen että olisi penkin alla.

"Kuka perkele tässä on pieni !?" Evelyn karjui niin että kapakka raikui, kunnes portsari puuttui peliin tarraten niskanpäällä olijaa ryysyistä. Evelyn rimpuili muttei saanut itseään vapaaksi toisen otteesta. Tarjoilija jäi maahan makaamaan runnottuna kun rettelöitsijä heitettiin kovakouraisesti maahan. Tarjoilija taisi olla herran heila kun tuo noin hermostui.

Hetken aikaa kaksikko kerkesi karjua toisillensa, kunnes ylimääräinen ääni tupsahti kuuloetäisyydelle.
"Sehän nähdään ! Teurastan sen lehmän ensikerralla !" Evelyn uhosi vielä takaisin miehen suunnatessa sisälle. Perhanan portsarit, akka olisi jo hengiltä jos ei joku olisi tullut väliin.

Paikalle ilmaantunut nainen ojensi ystävällisesti kättään apuun, neuvoen ettei kannata ottaa itseensä ulosheitosta. Ärtynyt punapää ei tosin innostunut avuntarjouksesta, tuo löi toisen käden sivummalle nousten sitten omin avuin. Muutamalla napakalla huitaisulla Evelyn putsasi harmaiden housujensa takaliston, mulkaisten sitten vihaisella ilmeellä paikalle tullutta.
"Jos hakkaisin puolisosi, saattaisi sinunkin hermo kiristyä." Evelyn totesi kääntäen selkänsä toiselle. Kai se olisi vain etsittävä uusi juottola että pääsisi humalaan.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 23 Touko 2012, 22:40

Ylva

Ylva ei voinut olla naurahtamatta. Toinen vaikutti juuri sopivalta siihen mihin nainen tuota punapäätä halusi käyttää. Eikä vain sitä, tuntui tuossa olevan luonnetta enemmänkin, joten ehkä tästä ei tulisi niin epämiellyttävää. Ylva nappasi huultenväliin jääneen sätkän sormiensaväliin puhaltaen savua ilmaan katsellen silmät tuikkien punapäätä. "Jos minun _puolisoni_ ottaisi turpaansa, niin saisi minun puolestani ottaakin", nainen totesi itsekseen virnuillen. Ylva heitti nopealla kädenliikkeellä hupun päästään paljastaen jylhähköt kasvot ja tuikkivat kultaiset silmät. Nainen otti askeleita toisen perään päästämättä tuota tuosta noin vain lähtemään. "Taidat olla hyväkin toisten mukiloinnissa?" Ylva kysäisi vinosti hymyillen livahtaen samalla naisen nenäneteen niin että tuon olisi pakko pysähtyä ainakin hetkeksi, jotta voisi kiertää toisen. Ylva katseli naista kultaisilla silmillään juuri sillä katseella, joka tuntui lävistävän kaikki esteet ja näkevän suoraan sieluun asti. Tämä kuitenkin oli vain vaikutelma, eikä nainen sen paremmin osannut lukea ajatuksia kuin tonkia toisesta esille mitään muutakaan. No, tietysti oli harjaantunut ihmistuntijana elämänsä varrella, mutta se oli täysin eri asia.

"Kiinnostaisiko tienata enemmän kuin muutama kolikko taskunpohjalle?" murhaajatar kysäisi kohottaen toista kulmaansa samalla kun kallisti hieman päätään. Jaarittelut sikseen ja suoraan asiaan, ei tässä nyt kuitenkaan koko yötä ollut aikaa. Toinen vaikutti myös sellaiselta persoonalta, joka ei jaksanut mitään ylimääräisiä löpinöitä, joten parempi näin. "Ja minä puhun nyt kultaisista", tummaverikkö lisäsi.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 24 Touko 2012, 23:40

Evelyn

Paikalle pöllähtäneen ääni kuului selostaen että hänen puolisonsa saisi ottaakkin turpaan, no miten vain. Toinen nainen ei näyttänyt jättävän punapäätä rauhaan, pöllähtäen nyt tuon eteen. Kulma kohosi silkasta uteliaisuudesta, vai että oliko hän hyvä muiden mukiloinnissa ? "Paras." Näin vaatimattomasti vastattiin kysymykseen, kenties hieman humoristiseltakin kantilta.

Toisen katse vaikutti mukavan pistävältä, pahempiinkin oltiin tosin törmätty. Erään naisen silmät saivat kehon jähmettymään paikalle ja sielun huutamaan tuskasta. Tällä katseella ei kuitenkaan ollut muuta vaikutusta kuin mielenkiinnon lievä herättely.

"Mikä saa neidin kuvittelemaan että tienaan vain muutaman kolikon ?" Evelyn kysäisi terävästi takaisin toisen uteluihin. Lievä kiinnostus tuntui heräävän, mutta tarjouksiahan sateli taivaalta tuon tuosta. Kenties tuo oli niitä kieroutuneita yksilöitä jotka toivoivat saavansa rahalla seuraa ? Tai sitten toisella oli ässä hihassa.
Tummatukan mainitessa kultaisista kolikoista, alkoi Evelynin mielenkiinto nousta jo huomattavasti, mutta yhtäkään kiinnostuksen merkkiä ei näytetty toiselle.
"Kukas niitä kolikoita on jakamassa ?" Evelyn uteli väliinpitämättömästi ristien kätensä puuskaan. "Ja mitä niiden saamiseksi täytyisi tehdä ?"
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 25 Touko 2012, 12:02

Ylva

"Noo, ei mitään sen kummempaa kuin päästää muutama poloinen hengestään ja palauttaa eräs hely oikealle omistajalleen", Ylva vastasi toisen kyselyihin leppoisalla äänensävyllä sytyttäen samalla sätkän. Savukiehkurat alkoivat nousta ilmaan ja ne tuoksuivat joltain epämääräiseltä sekotukselta tupakkaa ja jotain miellyttävämpää yrttiä. Nosti susinainen katseensa takaisin toiseen, kun oli toimensa saanut tehtyä ja katse suorastaan kiljui haastetta toiselle. "Tietysti jos sellainen ei sovi luonnon päälle..." nainen jatkoi ja kohautti olkiaan. Kalastelu oli tarkkaa hommaa, pienikin virhe ja saalis pääsisi livistämään. Mutta jos pelasi korttinsa oikeen sai kuin saikin sen vonkaleen koukkuun. "Mitä kultaisten lähtöpaikkaan tulee, niin se on yksi aatelisherra, jolla ei pulaa kolikoista ole. Itseasiassa joudut tapaamaan hänet, jos siis haluat tähän tilaisuuteen tarttua" tummaverikko rupatteli leppoisasti sätkän polttamisen ohessa.

Ylva ei pahemmin välittänyt kuunteliko joku noiden keskustelua. Ei kuitenkaan puhunut mistään, mistä olisi kellekään mitään hyötyä vaikka kuulisikin. Sitäpaitsi tälläiset keskustelut olivat varsin tuttuja näillä nurkilla ja melkein kaikki tiesivät pitää huolen vain ja ainoastaan omista asioistaan. "Äläkä käsitä väärin, kultaseni, en mielelläni jaa voittoja kenenkään kanssa, mutta tähän hommaan tarvitaan kaksi", nainen lisäsi vinosti hymyillen.

(hankalaa kun hahmon aivojen pitäisi toimia paremmin kuin omat kykenevät XD)
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 30 Heinä 2012, 17:05

Evelyn

Punapää katsoi toista kieroon tuon puhuessa ääneen muiden tappamisesta ja mainitessaan asiaakkaan olevan aatelinen, yksikin väärä korva kuulolla ja heitä seurattaisiin loppuilta. Evelyn kuitenkin kuunteli toisen puhetta hartaasti miettien mitä tehdä. Toisaalta raha oli aina tarpeen, lisäksi hän saisi illaksi tekemistä, ihan hyvä diili ?
"En ole kultasi, en nyt, enkä koskaan, ja painat sen paksuun kalloosi ennenkuin lähdetään, onko selvä ?" Evelyn kysyi samalla ikäänkuin myöntyen toisen tarjoukseen. Äänensävy oli kuitenkin uhmakas, kuten puhuttelutapakin. Jos tuo mysteerinen nainen tahtoi hänet mukaansa, sulattaisi tuo nuorikon käytöksen. Even oli aina koeteltava rajoja. Se teki asioista aina jännempää.
"Missä siis on herra isoherra ?" Tuo uteli uudemmankerran valmiina seuraamaan naista.

//miten niin kesti vastata tai jotain ?//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 19 Elo 2012, 15:46

Ylva

Tummaverikkö ei voinut olla naurahtamatta toisen kipakoille sanoille. Kultaiset silmät tutkailivat nuorempaansa hetken välkkyen omaa erikoista valoaan. Nainen nakkasi loppuunpoltetun sätkän maahan ja virnisti vielä Evelynille. "Toki, kultaseni", tuo vastasi leppoisasti ja kääntyi lähtien astelemaan katua pitkin vilkaisten kuitenkin taakseensa "tuletkos sieltä? Yö ei kestä ikuisesti", nainen lisäsi jatkaen kävelyään pitäen kuitenkin huolen siitä, että toinen tulisi mukaan. "Poltatko?" nainen kysyi tarjoten toiselle valmiiksi käärittyä tupakkasätkää livauttaen yhden omien huuliensa väliin sytyttäen sen maagisella tuluksella. Ylva toivoi ettei neitokaisesta olisi turhan paljon vaivaa ja että tuo osasi nyt jotenkuten asiansa. Eihän murhaajatar halunnut omaa päätään vadille, vaikka tiesi sen olevan mahdollista. Riskipeliä tälläinen oli, mutta minkäs sille voi kun omisti enemmän vihollisia, kilpailijoita ja halveksijoita kuin niitä varsinaisia luotettavia tapauksia ystävistä puhumattakaan.

"Voit kutsua minua Susisilmäksi", nainen huomautti vilkaisten toista odottavasti. Halusi jonkin nimen, sama se oliko se toisen oikea nimi vai ei, joksikin tuota pitäisi kuitenkin yönmittaan kutsua. Naisen ajatukset lipuivat hetkeksi itse keikkaan ja sen toteuttamiseen. "Hmm, kerrohan kultaseni mitäs sinä tarkalleen ottaen tiedät tälläisestä työstä?" nainen kysyi ennen kuin toinen oli ilmoittanut mitään muuta nimitystä itselleen. Ylva näytti päättäneen kutsua tuota "kultaseksi" ainakin niin kauan kun saisi jonkun toisen nimen millä nuorempaansa kutsua.

((Itse kullakin))
Ylva
 


Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 2 vierailijaa

cron