Taiteen nimessä [k18]

[Forte]

Darionin keho myötäili Kaydenin käden liikettä, nauttien tuosta erikoisesta, hyvästä olosta, mikä sai puolidemonin tarrautumaan lakanoihin yhä voimakkaammin. Kun sormien määrä kasvoi, se tuntui aluksi olevan hieman liikaa niin nopeasti, mutta Darionin keho tottui uuteen tunteeseen, jolloin se alkoi tuntua vain yhä paremmalta. Darion äänteli hiljaa, mutta voihkaisut muuttuivat kerta kerralla hieman äänekkäimmiksi. Yksi syvä huokaisu pääsi Darionin huulilta, kun Kayden veti sormensa ulos hänen kehostaan. Puolidemoni katseli pystyyn noussutta Kaydenia, ja hän luultavasti olisi noussut itsekkin, suudellakseen, ellei Kayden olisi vienyt asiaa taas eteenpäin.

Darion huudahti äänekkäästi, Kaydenin miehuuden tullessa kerralla hänen sisäänsä. Tunne oli omituinen sekoitus lievää kipua ja täydellistä nautintoa. Darion painoi vartaloaan lakanoita vasten ja nosti toisen jalkansa Kaydenin lantion ympärille, rentoutuen samalla, jotta Kayden pääsisi syvemmälle. Voimakkaat ja rytmikkäät liikkeet alkoivat joka työnnöllä tuntua yhä paremmilta ja Darion liikutti omaa vartaloaan liikettä vasten. Tällä kertaa puolidemoni ei edes yrittänyt peitellä ääntään, se olisi ollut mahdotonta. Voihkaisut täyttivät huoneen, Darionin nauttiessa Kaydenin osaavasta käsittelystä.

[Juudas]

Toisen tuottamat äänet hivelivät miehen korvia ja hän saattoi tuntea puolidemonin kehon liikkeet ja värähtelyt omaansa vasten. Mielihyvän tunne kasvoi ja miehen lihakset värähtelivät nautinnollisesti. Ennen pitkää hän pudottautui kyynärpäidensä varaan, hengittäen kiivaasti lantion liikkeensä kiihtyessä äärimmilleen. Toisella kädellään Kayden puristi Darionin oikeaa kättä ja toisella lakanoita. Kiihkeän hetken aikana kaikki muu tuntui katoavan, oli vain kaksi hiestä kosteaa ruumista toisiaan vasten ja se miellyttävä tunne, joka vyöryi aaltoina koko kehon lävitse, kohti huippukohtaansa.

Kaydenin huulilta karkasi vaimea, nautinnollinen parahdus kuuman tunteen värisyttäessä koko ruumista. Miellyttävästä koettelemuksesta hetkellisesti uupunut mies huohotti ja kierähti pois toisen yltä, laskeutuen tämän vierelle makaamaan. Rintakehä kohoili vielä kiivaasti ja hikipisarat helmeilivät miehen karkealla iholla. Pyöveli nielaisi ja hymyili sitten raukeasti silittäen toisen kasvoja kädellään, utuinen katse palavissa silmissään. Sillä hetkellä tuo sininen puolidemoni oli hänen silmissään jotain äärettömän kaunista hohtavine silmineen ja hiestä kosteine vartaloineen. Kayden ojentautui suukottamaan toisen huulia kevyesti, tutkien sitten tämän silmiä katseellaan. "Kunnossa?"

[Forte]

Darionin koko keho alkoi kuumeta yhä enemmän, jokainen syvä ja kiihkeä työntö vain lisäsi sitä ja tämä kiersi hoikat jalkansa Kaydenin lantiolle, yrittäen olla mahdollisimman lähellä. Tunne oli tajunnan räjäyttävää, aivan kuin koko muuta maailmaa ei olisi olemassakaan, pelkästään he kaksi ja tuo täydellinen nautinto heidän välillään. Darion tunsi Kaydenin lihasten värähtelevän vartaloaan vasten, puristavan otteen oikeassa kädessään ja kiihkeän hengityksen kasvoillaan. Hetkeksi Darion avasi silmänsä ja katseli Kaydenia, hän halusi nähdä miehen nautinnon ja hyvän olon, saman, mitä hänellä itselläänkin oli.

Huuma alkoi saavuttaa huippuaan ja Darion voihkaisi äänekkäästi, kaartaen samalla kehoaan, voimakkaan tuntemuksen pyyhkäistessä läpi kehon. Se rentoutui samantien ja Darion huokaisi syvään. Kaikki tuntui vieläkin niin ihanan epäaidolta ja miellyttävältä, hän ei ollut aikoihin tuntenut oloaan samanlaiseksi, yhtä raukeaksi. Darion äännähti hiljaa, Kaydenin kierähtäessä hänen yltään ja samalla vetäytyessä sisältä. Puolidemoni jäi selälleen makaamaan ja käänsi hieman päätään, nähdäkseen Kaydenin. Hymy levisi sinisille, hiestä märille kasvoille ja Darion laski kättään Kaydenin käden päälle.
"Todella hyvässä. Entäs itse?"
Darionin vastasi suudelman jälkeen. Hänen äänensä oli vain pehmeä kuiskaus.

[Juudas]

"Loistavassa", pyöveli vastasi hymyillen ja kosketti toisen huulia uudelleen, tällä kertaa viipyen hetken, ennen kuin taas irrottautui ja avasi ummistetut silmänsä katsomaan toiseen. Kaikki oli mennyt paremmin kuin hän olisi voinut kuvitella. Darion olisi voinut olla vain yksi monista kasvoista, jotka kulkivat ohi ja unohtuivat ennen kuin painuivat edes mieleen. Mutta puolidemonissa oli jotain, mikä teki hänestä Kaydenin silmissä erityisen. Eikä se ollut hänen sininen ihonsa tai vangitsevat silmänsä.

Useimmat ihmiset, joihin Kayden ehti hiukkaakaan tutustua, asennoituivat häneen jo valmiiksi negatiivisesti. Kyläläisten keskuudessa mies tunnettiin ammattinimikkeensä lisäksi myös monilla muilla nimillä, joista harvat olivat imartelevia. Hänet nähtiin ihmisten keskuudessa poikkeavana, joukon mustana lampaana. Kaikki joko pelkäsivät tai vihasivat häntä ja kaikilla oli jotain arvosteltavaa hänen elämäntyylissään. Toiset sanoivat murhaajaksi, toiset syyttelivät sodomiasta, toiset pitivät raivohulluna...

Darion ei moralisoinut, tuominnut tai arvostellut pyöveliä mistään asiasta. Hän ei millään tavalla ylenkatsonut Kaydeniä tai tämän tapaa elää. Puolidemoni oli kaikki mitä mies olisi voinut toiselta toivoa - ja enemmän. Kaiken lisäksi vaikutti siltä, että tämä jopa piti hänestä... Hänen karkeudestaan ja suorapuheisuudestaan. Darion sai sisältä rikkinäisen miehen tuntemaan itsensä paremmaksi. Mutta samaan aikaan tuo tunne - tunne siitä että joku hyväksyi hänet - herätti myös hiljaa nousevan syyllisyyden. Vielä se ei kuitenkaan vaivannut oudon onnellista pyöveliä, sillä tämän ajatukset olivat muualla.

Mies kohotti vasemman kätensä hiljaa koskettamaan toisen säännöllistä ruumista. Sormet piirsivät linjan Darionin kyljeltä lantiolle, Kaydenin silmien seuratessa. "Niin kaunis", mies sanoi hiljaa, kohottaen jälleen hellän katseensa toisen silmiin.

[Forte]

Darionin hengitys alkoi tasaantua hiljakseen ja olo muuttui yhtä rennommaksi ja rauhallisemmaksi äskeisen jälkeen. Hänellä oli niin hyvä olla Kaydenin vieressä. Mies oli koko illan ollut hänelle ystävällinen ja kohdellut hyvin, hän ei ollut välittänyt sen enempää sinisestä ihosta kuin hännästäkään, ei kohdellut kuten kummajaista. Kayden tuntui hyväksyvän Darionin juuri omana itsenään. Samanlaista onnellisuutta puolidemoni ei muistanut tunteneensa kenenkään kanssa aikaisemmin. Läheisyys ei ollut pelkästään fyysinen suoritus, se oli myös henkistä, ja Kaydenin kanssa se tuntui todelliselta. Vaikka kieltämättä oli aika imartelevaa, että Kaydenin olo oli hyvä äskeisen jälkeen. Darion vastasi paljon aikaisempaa rauhallisempaan suukkoon ja kääntyi kyljelleen, katsoakseen Kaydenin kehoa paremmin. Mies vaikutti hyvin onnelliselta.

Darion hymyli ja sulki silmiään, Kaydenin liikuttaessa sormiaan pitkin sinertävää vartaloa.
"Tarkoitatko todella sanojasi?"
Darion avasi silmiään kysymyksen aikana. Kyse ei ollut siitä, etteikö hän olisi uskonut Kaydenia, Darion vain sai hyvin vähän positiivista palautetta ulkonäöstään, joten tuntui hyvältä huomata jonkun mieltyneen siihen. Vieläpä jonkun sellaisen, johon Darion oli itse mieltynyt. Puolidemoni otti lempeästi kiinni vartalollaan vaeltavasta kädestä ja painoi muutamia suukkoja vasten kämmenselkää ja sormia.
"Sinä myös, olet hyvin komea."
Darion tuli hieman lähemmäs, lievästä kuumuudesta huolimatta, käpertyäkseen Kaydenin vierelle.

[Juudas]

"Miten kuulostat niin yllättyneeltä?" Kayden kysyi vilpittömästi hämmästellen, "Luulisi, että kuulet vastaavia kommentteja jatkuvasti." Pyöveli ei ymmärtänyt, miten niin hienopiirteinen ja elegantti ruumis saattoi herättää kenessäkään muuta kuin ihailua. Hän ei nähnyt toista viehättävänä huolimatta joistain seikoista, vaan kokonaisuudessaan sellaisena kuin hän oli. Sinisine ihoineen ja häntineen. Kayden ei pitänyt tavallista ihmisruumista mitenkään ihanteellisena... kenties siksi, ettei hän loppujen lopuksi ollut ihminen itsekkään, vaikkei sitä tiedostanut.

Mies seurasi katseellaan, kun Darionin pehmeät huulet hellivät hänen kättään ja hymyili pienesti. Hän ei vaivautunut vastaamaan imartelevaan palautteeseen sanoilla, miehen tyytyväisyys ja kiitollisuus näkyi selvästi ilmankin. Hän kietoi kätensä vierelleen käpertyvän puolidemonin ympärille ja painoi kasvonsa tämän hiuksiin, silittäen niitä sormillaan. "Et vielä sanonut, mistä olet kotoisin", Kayden huomautti hymyillen.

Aiemmin hän ei olisi vielä halunnut osoittaa toista kohtaan näin suurta kiinnostusta, mutta tilanne oli muuttunut. Pyövelin ihmissuhteita leimasi aina tämän valtava epäluuloisuus ja luottamuksen puute, minkä vuoksi hän yleensä halusi viestittää toisille, ettei halunnut tai kaivannut näitä lähelleen. Kayden ei uskaltanut osoittaa toisia kohtaan välittämistä ennen kuin sai sitä itse osakseen, koska torjutuksi tuleminen oli hänen suurimpia pelkojaan. Oli helpompaa työntää muut ihmiset kauemmas, kuin tulla näiden hylkäämäksi.

Puolidemoni herätti pyövelissä luottamusta. Kayden uskoi Darionin vilpittömästi pitävän hänestä ja siksi uskalsi myös vastata tämän tunteisiin. Mies ei itse kyennyt huomaamaan tai käsittämään, miten kovasti hän tarvitsi tällaisia hetkiä, tällaisia tunteita. Hyväksyntää ja molemminpuolista välittämistä.

Saattoi vain toivoa, että Kayden ymmärtäisi niiden merkityksen ennen kuin päästäisi ne huomaamatta otteestaan.

[Forte]

"En oikeastaan. Taidan olla turhan erikoinen ollakseni viehättävä."
Yleensä Darion oli asiasta vähän surullinen, mutta tällä hetkellä sanat tulivat hyvin rauhallisella ja tasaisella äänellä, pelkkänä vastauksena ja tyhjänä toteamuksena, johon ei sisältynyt ikäviä muistoja. Se johtui Darionin niin hyvästä olosta sillä hetkellä, ei hän halunnut suoda ajatustakaan ikäville mietteille, maatessaan Kaydenin läheisyydessä. Eikä sitä hirveää laumaa ihailijoita tarvinnut olla, yksi riitti vallan mainiosti Darionille. Miellyttävää oli myös se, miten vasustelemattomasti Kayden otti puolidemonin vierelleen, sillä hyvin lyhyen hetken ajan Darionin mielissä oli vähän käynyt, jospa Kayden olisi halunnut hänen lähtevän, kun mukava osuus oli ohitse. Oli ihanaa huomata olevansa väärässä. Darion hymyili tyytyväisenä, käsien kiertyessä hänen ympärilleen ja kasvojen painuessa vasten sotkuun menneitä hiuksia.

Mutta kehtaisiko silti paljastaa asuinpaikkaansa Kaydenille? Sen verran tulehtuneet välit haltioilla ja ihmisillä olivat, että Darion oli lievästi epävarma. Mutta toisaalta hän ei halunnut myöskään valehdella.
"Olen matkustanut ja kiertänyt maailmaa niin ison ajan elämstäni, etten taida olla kotoisin mistään. Viihdyn missä vain."
Darion vastasi lopulta, mutta hän ei ollut itsekkään tyytyväinen vastaukseensa.
"Mutta tällä hetkellä asun haltioiden kanssa heidän kaupungissaan."
Puhuessaan Darion puristi lempeästi Kaydenin kättä, hieroen kämmenselkää peukalollaan.

[Juudas]

Jollain tavalla mies kadehti toista hetken tämän kerrottua liikkuvasta elämäntavastaan. Toisin kuin Darion, pyöveli oli elänyt koko elämänsä samassa kylässä, samassa talossa... samoja asioita yhä uudelleen toistaen. Joskus hän oli vain kuolleen isänsä varjo - vain kaupungin pyöveli, joka yhä hoiti työnsä samalla vakavuudella ja kylmyydellä kuin jo vuosikymmenien ajan. Pukiessaan ylleen isänsä nuhjuisen nahkatakin ja valjastaessaan hevosensa vaunuihin, joita jo hänen isoisänsä oli käyttänyt, Kayden oli vain väline, jonka kautta Colemanin suvulle jo kauan kuulunut tehtävä toteutui.

Olisiko hän halunnut elämältään jotain muuta? Varmasti. Mutta hän ei juurikaan uhrannut ajatuksia sille, kuka hän oli, mitä hän halusi olla tai mitä hän elämältään kaipasi. Koska moinen pohdinta johtaisi ennen pitkää siihen, että hänen olisi myönnettävä elämänsä - ja ennen kaikkea itsensä - puutteellisuus ja vajavaisuus.

Mies vakavoitui pieneksi hetkeksi, muttei antanut toisen huomata sitä. Tämän kertoessa asuvansa haltioiden kaupungissa Kayden uskalsi jälleen hymyillä hiukan, vaikka tietyt ajatukset yhä synkistivät hänen mieltään. "Olen kuullut, että se on kaunis kaupunki", hän sanoi. Pyöveliä eivät ihmisten ja haltioiden väliset kiistat koskettaneet. Vaikka hän uskoikin olevansa ihminen, hän ei samaistunut luullun lajinsa edustajiin millään tasolla. Hän kuitenkin ymmärsi, että sotatilanteen vallitessa oli rohkeaa kertoa pyövelille olevansa haltiakaupungista. "Olisi hienoa nähdä se joskus", hän sanoi, haltioiden kaupunkiin viitaten ja naurahti sitten hiljaa. "Ehkä seuraavassa elämässä."

Keskustelu johti väistämättä siihen tosiasiaan, että ennen pitkää Darion lähtisi ihmisten kylästä, eivätkä he varmaankaan tapaisi uudelleen pitkään aikaan, jos koskaan. Tämä sai Kaydenin hiukan haikeaksi. Mies yritti peittää tunteitaan tuttuun tapaansa; hymyilemällä. "Parempi olla jakamatta tuota tietoa väärien ihmisten kanssa", hän sanoi ja suukotti toisen kasvoja hellästi, "En halua nähdä sinua jonottamassa mestauspölkylle."

[Forte]

Ehkäpä Darion oli vähän yliarvioinut sodan vaikutusta. Kayden ei päästänyt irti hänen kädestää tai kääntynyt pois, hän ei vaikuttanut olevan oikein mitään mieltä kuulemastaan. Darion oli hyvin helpottunut, nähdessään Kaydenin hymyilevän hänelle, ihan kuten aikaisemminkin.
"Se on kieltämättä viehättävä paikka asua. Mutta jos minulta kysytään, en tee haltioiden tai ihmisten kaupunkien välille juuri eroa. Molemmissa eletään aika samalla tavalla."
Darion silitti hiukan Kaydenin poskea kädellään.
"Toivottavasti näetkin. Kaupunki on sen arvoinen."

Kaikesta viehättävyydestä huolimatta Darion ei juuri nyt ollut erityisen halukas palaamaan kotiin. Siellä oli tyhjä asunto ja yksinäisyys, eikä se houkutellut läheskään yhtä paljon kuin Kaydenin seura. Ehkäpä Darion uskaltaisi viipyä täällä hieman ajateltua pidempään sittenkin. Hassua, miten nopeasti hän kiintyikään Kaydenin seuraan. Darion sulki hetkeksi silmänsä, tuntiessaan lämpimän suukon kasvoillaan, ja hymähti samalla.
"No kyllähän he voivat minut pölkylle raahata..mikäli vain saavat kiinni."
Darion ei voinut olla hieman nauramatta, vaikka jos hän ihan tosissaan oli, pään aukominen ei tullut ensimmäisenä mieleen 'viholliskaupungissa'. Darion pyrki olemaan ottamatta liikaa kontaktia ihmisiin, ainakaan sotilaisiin tai valtaa pitäviin, siitä seuraisi vain harmia. Kaydeniin kontaktin ottaminen ei tuntunut niin pahalta idealta ja Darion painoi muutaman suukon miehen rintakehälle.

[Juudas]

Pyöveli hymähti toisen vastaukselle. Hän piti tuosta hieman kapinallisesta asenteesta, jota puolidemoni ilmaisi. Vaikkakin he varmasti molemmat ymmärsivät hyvin, että sen näyttäminen väärissä paikoissa voisi olla kohtalokasta. Kayden pysyi enimmäkseen hiljaa mitä sotaan tuli. Ei sillä, niinkuin hän olisi ollut järin kiinnostunut keskustelemaan siitä muutenkaan.

"Tuskin sinun tarvitsee vartijoista huolehtia", mies sanoi sitten, hymyillen toisen hellille suudelmille. Ruumis oli jo palautunut aiemmasta, vaikkakin lämmin, miellyttävä tunne, jonka se sai aikaan, kestäisi vielä pitkään. Halukkuus ei ollut hiipunut mihinkään, päinvastoin. Tavallisesti Kaydenin seksuaaliset seikkailut päättyivät siihen, kun hän sai tyydytettyä itsensä ja hääsi sitten ylimääräiset talostaan painuakseen itse nukkumaan. Tällä kertaa tilanne oli aivan toisenlainen. Mies yllätti toisen tarttumalla tämän ranteeseen ja painamalla puolidemonin selälleen, näykäten kiusoittelevasti hiukan suippoa korvaa. Mies kohotti katseensa toisen vaaleisiin silmiin hellien tämän leukaa huulillaan. "Noilla silmillä saisit kuninkaankin polvilleen", hän sanoi ja hymyili leikkimielisesti, laskeutuen sitten hamuamaan toisen kaulaa. Kosketukset alkoivat jo herätellä miehen ruumista. Hyväiltyään toisen kaulaa aikansa huulillaan, rinta tiukasti toisen rintaa vasten, Kayden kohotti katseensa tähän. "Valmis toiseen kierrokseen?" hän kysyi vinosti hymyillen, pilke oransseissa silmissään.

[Forte]

Darion piti siitä, miten heidän välinen keskustelunsa oli niin rentoa, kumpikaan ei ottanut turhan tosissaan toisen sanomisia, mikäli ne todella oli tarkoitettu huumoriksi. Kaydenin seurassa oli hyvin helppo olla, kun ei tarvinnut varoa sanomisiaan sen kummemmin. Tai tekemisiä. Darion suukotteli Kaydenin rintakehää, eikä osannut lainkaan aavistaa joutuvansa, tai pääsevänsä, uudelleen selälleen, Kaydenin kehon alle. Aluksi puolidemoni oli lievästi hämmentynyt, mutta se katosi pian, Kaydenin alkaessa uudelleen hyväilemään hänen kasvojaan huulillaan.
"Vai kuninkaan..eipä ole tullut kokeiltua. Vähän turhan riskiä."
Darion naurahti ja kohotti päätään, suukkojen jatkuessa kaulalle.

Darionin keho oli juuri ehtinyt rauhoittua, kun se alkoi heräillä samaan himoon uudelleen. Tieto siitä, että Kayden halusi edelleen, kohotti Darionin itsevarmuutta, eikä hänellä ollut mitään syytä kieltäytyä läheisyydestä. Puolidemonin keho kaartui hieman, jolloin lantiot painautuivat toisiaan vasten, ja Darion vei käsiään Kaydenin hiusten sekaan.
"Luulin, ettet koskaan kysyisi."
Darion kohotti päätään ja painoi suudelman Kaydenin huulille, antaen kielensä koskettaa miehen omaa.

[Juudas]

Mies ehti vain naurahtaa vaimeasti toisen vastaukselle, ennen kuin vastasi tämän suudelmaan halukkaasti. Kayden ummisti silmänsä ja liittyi kielten leikkiin. Kosketellen toisen yläruumista, hän korjasi hiukan asentoaan, niin että saattoi viedä vasemman kätensä vähitellen Darionin alavatsalle. Mies kiersi sormensa tämän falloksen ympärille, liikutellen kättään edestakaisin. Suudelmat kävivät välillä puolidemonin leualla, palaten sitten takaisin tämän huulille. Pyöveli tunsi pulssinsa kiihtyvän raottaessaan silmiään katsoakseen toisen nauttivaa ilmettä. Hän liikutti kättään hiukan kovempaa, siirtyen suutelemaan ojennettua kaulaa ja solisluiden poimua. Tarttuen kiinni toisen hiuksista, Kayden palasi suutelemaan Darionin huulia ja näykkäsi tämän alahuulta kevyesti.

Kielisuudelmien yhä jatkuessa pyöveli kääntyi vähitellen selälleen, johdattaen toista oikealla kädellään mukaansa. Asennonvaihdoksellaan hän ilmaisi haluavansa ottaa Darionin tällä kertaa sylissään. Lakkaamatta stimuloimasta toista vasemmalla kädellään, mies siirsi oikean kätensä toisen pakaralle, ohjaten tätä yläpuolelleen.

[Forte]

Darionin hengitys kiihtyi entisestään ja sormet löysivät uudelleen tiensä Kaydenin selälle. Darion varoi raapimasta ihoa terävillä kynsillään, mutta painoi niitä hiukan vasten miehen selkää. Puolidemonin keho värähti hieman, Kaydenin käden liikkuessa hänen vartaloaan pitkin alemmas jalkojen väliin, kunnes ne koskettivat odottavaa miehuutta. Darion voihkaisi uudelleen kosketusta, hän reagoi siihen hyvin herkästi, ja työnsi lantiotaan ylemmäs, saadakseen lisää. Osan äänistä Darion saattoi hukuttaa suudelmiin ja Kaydenin kielen kosketukseen, mutta ääni voimistui, huulten liikkuessa kaulalle. Toisen käden sormet upposivat jälleen Kaydenin hiusten sekaan, miehen suudellessa Darionia.

Mikäli Darionin keskittyminen ei olisi ollut Kaydenin käden antamassa nautinnossa, puolidemoni olisi ihmetellyt asennon muutosta. Nyt hän vain meni mukana ja löysi itsensä Kaydenin sylistä, jalat molemmin puolin kehoa. Darion kohottautui sen verran, että sai kätensä Kaydenin rintakehälle, jolloin etusormet jäivät hyväilemään kovettuneita nännejä. Huulet hamusivat edelleen toisiaan ja Darion painoi muutaman suukon myös Kaydenin kaulalle.

[Juudas]

Pakaralla lepäävä käsi puristi pyöreää lihasta Darionin noustessa Kaydenin yläpuolelle. Mies ynähti nautinnollisesti puolidemonin suudellessa hänen kaulaansa ja ojensi päätään taaksepäin. Kayden ohjasi kädellään miehuutensa toisen pakaroiden väliin, liikuttaen sitä tämän ihoa vasten. Huohottaen pyöveli ohjasi elimen sisään, työntäen nautinnollisesti lantiotaan ylöspäin ja painaen samalla kädellään Darionia lähemmäs. Mies alkoi liikutella lantiotaan hitaasti jännittämällä pakaralihaksiaan. Hän huokaisi kuuluvasti tuntiessaan työntyvänsä syvemmälle toisen sisään. Vasemman käden jatkaessa edelleen työtään, oikea siirtyi toisen ruumista pitkin tämän kyljelle, huulien jälleen kohdatessa toisen omien kanssa.

Mies hivutti kätensä toisen niskaan ja tarttui tämän hiuksista, kurottautuen hipomaan tämän korvaa huulillaan. Rinta kohoili kiivaasti ja palavat silmät loivat vain hetkellisiä vilkaisuja toiseen, ummistuen aina uudestaan. Lihakset jännittyivät ja rentoutuivat uudelleen. Kayden haki huulillaan toisen omia, painaen tätä kädellään alemmas suudellakseen. Hän alkoi liikuttaa vasenta kättään nopeammin kielensä tunnustellessa toisen omaa.

[Forte]

Darion hengähti syvään ja koko keho jännittyi hetkellisesti, Kaydenin työntyessä uudelleen puolidemonin sisään. Se tuntui nyt hiukan helpommalta, kuin ensimmäisellä kerralla, antaen ihan yhtä suuren nautinnon. Darion puristi sormiaan vasten rintakehää ja työntyi samalla hiukan Kaydenin miehuutta vasten, saadakseen sitä paremmin sisäänsä. Voihkeet tai huokaukset hukkuivat pian uuteen suudelmaan, Darionin painautuessa lähemmäs Kaydenin kehoa, liikkuen miehen yllä tasaisesti. Kädet liikkuivat joko kasvoilla tai rintakehällä, sen verran, mitä ne kehojen väliin mahtuivat.

Darion käänsi hiukan päätään, Kaydenin tarttuessa hänen hiestä kosteisiin hiuksiin ja suukottaessa hieman suippoja korvia. Darion ei yrittänytkään olla hiljaa, se oli mahdotonta Kaydenin kosketuksen toimesta, varsinkin, kun käsi alkoi liikkua yhä nopeammin. Darion ynähti hiljaa ja näykkäisi Kaydenia pikkuisen huulesta, kehon kuumutessa yhä enemmän ja hyvän olon vain kasaantuvan. Muutaman kerran puolidemoni vastasi vielä suudelmiin, kunnes kohottautui hieman istuvampaan asentoon, ottaakseen Kaydenin syvemmälle.