Taiteen nimessä [k18]

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Juudas » 26 Heinä 2012, 13:09

Puolidemonin liikkeet kirvoittivat pyövelin huulilta yhä uusia nautinnollisia ynähdyksiä. Lantiot liikkuivat tahdikkaasti ja Kayden tunsi lihastensa värähtelevän. Suudelmat olivat kiihkeitä ja niiden välissä miehet hengittivät kuumaa ilmaa toistensa kasvoille. Darionin etääntyessä suudelmasta noustakseen pystympään asentoon, Kayden vapautti otettaan tämän hiuksista ja ojensi vartaloaan päästäkseen kokonaan tämän sisään. Mies veti terävästi henkeä ja raotti silmiään seuratakseen toisen reaktiota. Pyöveli antoi hiuksia pidelleen kätensä laskeutua toisen reidelle ja keskittyi kokonaan mielihyvän tunteeseen, jota toisen liikkeet kasvattivat. Sininen ruumis liikkui notkeasti hänen yläpuolellaan hiestä kiiltäen. Mustat hiukset liimautuivat kosteaan ihoon ja huulet olivat raollaan, aina välillä avautuen enemmän nautinnollisiin voihkaisuihin.

Mies taivutti päätään taaksepäin ja jäi raotetuin silmin seuraamaan Darionin ruumiin liikkeitä ja nauttivia ilmeitä. Hän tunsi huippukohdan lähestyvän ja liikutti vasenta kättään yhä nopeammin, työntäen samalla lantiotaan voimakkaasti ylöspäin. Hän tunsi hengityksensä kiihtyvän ja ummisti hetkeksi silmänsä kuuman tunteen kasvaessa kehossaan, avaten ne kuitenkin uudelleen katsoakseen miestä yläpuolellaan niiden palavalla katseella.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 26 Heinä 2012, 13:34

Darion painoi käsiään Kaydenin rintakehää vasten, samalla kun nousi ja laskeutui miehen sylissä, antaen kehonsa liikkua vapaasti nautinnon huumassa. Lantio liikkui vastaanottavaisesti, ja Darion avasi silmiään, nähdäkseen Kaydenin kasvot ja nautinnon. Puolidemoni taivutti päätään taaksepäin ja parahti jälleen nautinnosta, Kaydenin tullessa kokonaan sisään. Hengitys oli katkonaista ja huohottavaa, ja sininen vartalo melkein vapisi hyvästä olosta. Hetkeksi Darion laski katsettaan takaisin Kaydeniin, miehen kasvoihin, kohoilevaan ja märkään rintakehään ja vasempaan käteen, jonka liike kiihtyi enemmän.

Darionin kehon kuumuus vain nousi, hän oli hyvin lähellä sitä täydellistä hetkeä. Myös Kaydenin keho tuntui olevan valmis, joten Darion nopeutti lantionsa liikettä entisestään ja kumartui alemmas, suutelemaan Kaydenin huulia. Darion miltei nuoli huulia kiihkosta ja vei kätensä Kaydenin rintakehältä miehen hiuksiin.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 26 Heinä 2012, 16:46

Liikkeet kävivät kiihkeämmiksi. Mieli täyttyi kiihottavista aistimuksista kun kehot liikkuivat toisiaan vasten kuin olisivat yhtä. Vastaten kuumaan suudelmaan, Kayden ummisti silmänsä ja keskittyi mielihyvän tunteeseen. Nauttivat äännähdykset hukkuivat kosteisiin suudelmiin.

Viimein kehoa värisyttävän tunteen vyöryessä lävitseen, mies jännitti koko ruumiinsa ja haukkoi kuuluvasti henkeään. Mielihyvän yhä sykkiessä koko kehossaan, Kayden antoi lihastensa rentoutua ja irrotti toisen eritteistä kostean kätensä tämän miehuudesta, hymyillen raukeasti. Hän ei muistanut koska seksi olisi ollut yhtä antoisaa - jos oli ollut koskaan. Suukottaen toisen kasvoja, pyöveli kohotti oikean kätensä silittämään toisen hiuksia, tämän yhä levätessä hänen sylissään, nautinnon hekumasta raukeana. Vasemman kätensä hän pyyhki huolimattomasti valkoisiin lakanoihin, ennen kuin siirsi sen silittämään toisen alaselkää ja lantion sivua. Mies tunsi hengityksensä vähitellen tasaantuvan ja tajusi tuntevansa olonsa hiukan uniseksi, muttei antanut uupumuksen vielä voittaa.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 26 Heinä 2012, 18:47

Ei mennyt kovinkaan kauan, kun Darionin keho jännittyi nautinnon huipusta, ja puolidemoni hukutti ääntään suutelemalla Kaydenin kaulaa. Darion hengitti muutaman kerran syvään vasten toisen miehen kaulansivua, ja odotti hengityksensä tasaantuvan hieman, ennen kuin kohottautui katsomaan Kaydenia. He molemmat olivat hyvin rentoja ja raukeita, mielihyvä näkyi kasvoilla ja tuntui kehossa. Darion ei ollut varmaan koskaan tuntenut oloaan yhtä hyväksi. Puolidemoni sulki hetkeksi silmänsä, käden silittäessä hänen kasvojaan lempeästi.

Darion pysytteli hetken aikaa paikoillaan, Kaydenin miellyttävässä hellinnässä, kunnes kohottautui takaisin istumaan ja vetäytyi miehen sylistä tämän vierelle makaamaan. Darion kääntyi vatsalleen ja nojasi päätään sekä käsiään Kaydenin ylävartaloon.
"Taisit pitää siitä?"
Puolidemoni hymähti pikkuisen kysymyksensä jälkeen ja antoi toisen kätensä silitellä Kaydenin rintakehää ja vatsaa pitkin, rauhallisin vedoin.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 26 Heinä 2012, 23:43

Siitä oli pitkä aika, kun Kayden oli viimeksi ollut alla. Hän harvoin antoi kumppaneilleen sitä mahdollisuutta, sitäpaitsi useimmat olivat joko niin humalassa tai muuten niin epäaloitteellisia, että pyöveli sai tehdä kaiken työn itse. Asettelu oli sellainen, jota mies oli kaivannut jo jonkun aikaa. Hän naurahti hiljaa toisen kysymykselle, silittäen tämän selkää sormillaan. "Näinkö luulet?" hän kysyi virnistäen sarkastisesti ja naurahti jälleen. Kayden hiljeni ja hymyili epätavallisen lempeästi tutkaillen toisen kapeita kasvoja silmillään, oikean käden silittäessä toisen poskea hellästi. "Kyllä, pidin siitä todella paljon... enkeli", hän sanoi, kohottaen katseensa suoraan tämän silmiin. Oli todellista vähättelyä puhua pitämisestä. Paremman sanan puutteessa se sai kelvata.

"Äänistä päätellen sinäkin olit ihan tyytyväinen", mies kiusasi vinosti hymyillen. Kyllähän Darionista ääntä lähti. Lähimmillä naapureilla oli tuon ansiosta varmaankin joku aavistus siitä, mitä pyövelin talossa tapahtui. Mutta se ei koskettanut Kaydeniä. Hän koki puolidemonin äänet erittäin kiihottaviksi.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 27 Heinä 2012, 00:01

Darion naurahti hiljaa Kaydenin sarkastiselle kommentille.
"Ei, en luule, minä tiedän."
Nautinnon oli huomannut Kaydenin koko olemuksesta, ei kukaan pystyisi teeskentelemään sellaista. Ei sillä, että Darion niin luulisikaan. Kayden oli ollut tuntemuksissaan aivan aito, mikä sai puolidemonin hymyilemään tyytyväisenä ja painamaan suukon hiestä suolaiselle rintakehälle. Kaydenin sormien kosketus selällä sai Darionin hännän liikahtelemaan kissamaisesti puolelta toiselle, mutta muuten puolidemoni ei juuri jaksanut liikkua, tässä oli ihan tarpeeksi miellyttävää olla. Sen verran Darion kuitenkin käänsi päätään, että saattoi suukottaa Kaydenin sormia.
"Alan pitää tuosta nimityksestä."
Darionilla ei ollut oikeastaan lempinimiä, hänellä ei ollut tarpeeksi läheisiä ystäviä, jotka olisivat niitä keksineet, joten Kaydenin antama hellittelynimi tuntui hyvin mukavalta. Darion tosi ei antaisi kenenkään muun kutsua häntä enkeliksi.

Darion punertui kasvoiltaan jälleen hieman ja käänsi nolona päätään, Kaydenin mainitessa äänestä.
"Tietysti olin. Taisin olla kylläkin turhan kovaääninen."
Darion raapi niskaansa hieman. Hän oli yleensä niin hiljainen, että tällainen äänenkäyttö tuntui vähän vieraalta. Toisaalta, oli aina mielenkiintoista löytää uusia puolia itsestään, ainakin näin miellyttävässä tilanteessa.
"Taidamme molemmat olla pesun tarpeessa."
Darion silmäili huvittuneena molempien vartaloita ja sekaisin menneitä lakanoita.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 27 Heinä 2012, 14:22

Mies naurahti hyväntahtoisesti ja tarttui kevyesti toisen leuasta kääntääkseen tämän punastuneet kasvot takaisin itseään kohden. "Ei... Olit juuri sopivan äänekäs minun makuuni", hän sanoi hymyillen.

Darionin huomauttaessa pesun olevan tarpeen, Kayden hymähti. "Totta", hän sanoi, venyttäen hiukan käsivarsiaan, ennen kuin huokaisi, "Paras mennä pesulle." Mies nousi ensin vain istumaan sängyn reunalle, viivytellen vielä hetken, ennen kuin nousisi ylös. Vaikka hän tunsikin olevansa kylvyn tarpeessa, häntä väsytti siinä määrin, että mies oli hiukan vastahakoinen nousemaan sängystä. Päästyään jaloilleen hän kääntyi puolidemonin puoleen poskipartaansa rapsuttaen. "Pesutilat ovat alakerrassa", Kayden selitti ja osoitti peukalollaan olkapäänsä ylitse. Hän ojensi kätensä auttaakseen toisen myös jaloilleen ja kääntyi sitten kävelläkseen huoneen ovelle. Mies vilkaisi ensin porraskäytävään ovenraosta, mutta kun hän totesi isoveljensä oven olevan kiinni ja veljen itsensä todennäköisesti nukkumassa, hän tönäisi oven kokonaan auki ja käveli paljain jaloin ulos huoneesta, katsahtaen lyhyesti Darionin suuntaan nyökätäkseen tämän mukaansa, ennen kuin lähti kävelemään portaisiin, jotka tuttuun tapaansa natisivat äänekkäästi pyövelin astellessa niitä alas.

Ohitettuaan keittiön Kayden avasi puisen oven pieneen, hämärään pesuhuoneeseen. Sen keskellä oli melko matala, pyöreä puuamme, jonka vieressä oli yksi puinen jakkara ja hylly. Oven vieressä puolestaan oli naulakko ja matala penkki, penkin päällä pinkassa muutama puhdas pyyhe. Kayden poimi hyllystä tulitikut sytyttääkseen katosta roikkuvaan lyhtyyn tulen. Pesuhuoneessa oli pieni ikkuna, mutta se ei tarjonnut juuri valoa, etenkään tähän vuorokauden aikaan. Kynttilän syttyessä huoneeseen tuli tunnelmallinen, lempeä valo.

Kayden hymyili pienesti ja sulki huoneen oven, ennen kuin käveli ammeen vierelle avatakseen vesihanan. "Se ei ole järin tilava, mutta parempaa ei löydy tähän hätään", pyöveli sanoi, viitaten ammeeseen. Kaikista kodeista ei edes löytynyt kunnon pesutiloja, joten siihen nähden tilanne Colemanin veljesten talossa oli varsin hyvä. Kayden oli ollut jo jonkin aikaa aikeissa rakentaa suuremman altaan, mutta kuten monet muutkin hänen arkisista projekteistaan, se oli unohtunut ja jäänyt pelkäksi toteuttamattomaksi suunnitelmaksi. Ammeen pohjan täyttyessä mies kokeili vettä kädellään. Hanasta tuleva vesi oli melko kylmää, mutta kamiinassa oli vielä kuumaa vettä, jota lisäämällä kylvystä sai miellyttävän lämpimän.

Saatuaan ammeen lähes täyteen, mies sulki hanan ja kapusi rennosti huokaisten istumaan ammeeseen. Se oli siinä määrin matala, että vain miehen lantio, vatsa ja puoli reittä jäivät pinnan alle tämän ottaessa rennon, lähes makaavan asennon. Leveyttä altaalla oli kuitenkin tarpeeksi kahdellekin. Miellyttävän lämmin vesi vain lisäsi Kaydenin uneliasta mielentilaa tämän hakiessa saippuapalaa hyllystä kädellään. "Siinä", hän ojensi tuon Darionia kohti antaakseen tämän peseytyä ensin. Itse Kayden ojensi kätensä päänsä taakse kuin tyynyksi ja ummisti raukeasti silmänsä. Hän olisi mielellään vain nukahtanut veden rentouttavaan lämpöön.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 27 Heinä 2012, 21:44

Darion oli hieman väsynyt, muttei niin paljon, ettei olisi jaksanut käydä vähän peseytymässä. Oli paljon mukavampi nukahtaa puhtaana, tosin, lakanoita he tuskin vaihtaisivat. Darion jäi vielä hetkeksi makoilemaan, hän ei ollut varma, oliko hänen kehonsa ihan vielä valmis nousemaan. Ainakin se tuntui olevan vähän hellänä Kaydenin käsittelyn jälkeen. Positiivisella tavalla tietysti.
"Parempi kai olisi laittaa jotain ylle sitten, mikäli veljesi sattuu olemaan jalkeilla."
Darion tarttui ojennettuun käteen ja nousi seisomaan, venytellen kehoaan nautinnollisesti muutaman kerran, ennen kuin etsi alushousunsa jostain. Tämä kuitenkin oli vieras talo, joten oli kohteliasta laittaa edes vähän jotain intiimialueiden peitoksi. Väsyneenäkin Darion pyrki olemaan kohtelias. Saatuaan housut jalkaansa, Darion lähti Kaydenin perässä ovelle. Lihakset tosiaan olivat lievästi kipeitä, joten puolidemoni ei liikkunut niin vaivattomasti, mitä yleensä. Eipä se silti häntä tuntunut haittaavan. Kaydenin tönäistessä oven auki, Darion lähti kulkemaan miehen mukana, yhtä äänettömästi, mitä aikaisemminkin.

Kaikissa taloissa ei ollut saatavilla juoksevaa vettä, nähtävästi Kayden oli yksi niistä onnekkaista, joille se oli suotu. Uteliaana Darion katseli hämärää kylpyhuonetta, hänen silmänsä tottuivat nopeasti pimeään ja puolidemoni erotti hyvin paikan ääriviivat. Varsinkin keskellä olevan ammeen.
"Kunhan nyt on edes joku palju."
Darion hymähti. Hän oletti Kaydenin kylpevän ensin, joten se oli yhdelle ihan tarpeeksi suuri. Darion riisui alushousunsa toistamiseen ja tuli ammeen vierelle, kokeillen vettä kädellään. Kuuman veden jälkeen se oli miellyttävän lämmintä. Kaydenin koti ei ollut yhtään hassumpi paikka, se tuntui itse asiassa hyvin kutsuvalta, Darion olisi mielellään jäänyt pidemmäksikin aikaa.

Vesi loiskahti hieman, Kaydenin astuessa ammeeseen. Toistaiseksi Darion oli vielä toisella puolella, mutta havahtui vähän, Kaydenin ojentaessa hänelle saippuan.
"Ai, olenko myös kutsuttu?"
Vähän huvittuneena Darion otti saippuan ja nousi myös veteen. Lämmin vesi tuntui hyvältä vasten kehoa ja Darion alkoi levittää saippuaa kehoonsa. Oli hyvä, että hän oli notkea puolidemoni, Darion taittoi jalkansa yllättävän pieneen tilaan, ettei hän olisi turhaan ollut Kaydenin tiellä. Mutta huomatessaan Kaydenin rennon ilmeen, Darion ei voinut olla nojautumatta lähemmäs ja suukottamasta Kaydenin huulia.
"Älä vielä nukahda, pitäisi päästä takaisin vuoteeseenkin."
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 27 Heinä 2012, 22:44

Mies havahtui hiukan tuntiessaan huulten kosketuksen ja hymyili sitten hiukan pahoittelevasti. "Totta..." hän myönsi ja paransi hiukan asentoaan. Kayden oli ollut jo aivan lähellä nukahtamista ja mies joutui todella työskentelemään pitääkseen itsensä valveilla pesuhuoneen hämärässä valaistuksessa. Hän huokaisi itsekseen ja katsoi Darionin puoleen väsyneillä silmillään. Sininen iho kiilteli saippuasta ja vedestä. Hän olisi valehdellut jos olisi väittänyt, ettei näky ollut hänestä kiihottava, mutta mies koitti hillitä himojaan, kääntäen katseensa huoneen kattoon. Eiköhän tälle illalle oltu saatu tarpeeksi...

Kayden tuli siihen tulokseen, että voisi pitää itsensä valveilla keksimällä keskustelun aihetta. "Kuuluuko perheeseesi muitakin kuin vanhempasi?" hän kysyi lopulta hitaasti. Päätellen tavasta jolla Darion oli puhunut isästään aiemmin, hän ei todennäköisesti tuntenut tätä. He olivat siis molemmat yhden vanhemman kasvattamia.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 27 Heinä 2012, 23:07

Darion hymyili ja vetäytyi suukon jälkeen takaisin omaan päätyyn ammeestaan, sipaisten mustia hiuksia pois silmiltä. Kayden tosiaan vaikutti siltä, että voisi nukahtaa siihen paikkaan. Kieltämättä tässä oli kyllä mukavaa, mutta ehkä oli parempi yrittää päästä vuoteeseen takaisin. Mutta kieltämättä Darion oli kyllä viihtynyt hieman lähempänä Kaydenia, joten varovasti puolidemoni nojautui uudelleen miestä vasten, tällä kertaa jääden nojaamaan Kaydenin rintakehää vasten. Samalla puolidemoni pääsi venyttämään hieman jalkojaan. Saippua valui sinertävää ihoa pitkin veteen ja muodosti kuvioita, joita Darion hetken aikaa seurasi katseellaan, kunnes kohotti päätään Kaydeniin taas.
"Minulla on vain toinen vanhemmista elossa. Mutta on minulla isoveli, Dastan. Hän on ollut elämässäni aina. Kuulemma sisaruksia on ollut enemmänkin, mutta minä ja Dastan olemme ainoat eloon jääneet."
Darion ei ollut kysellyt, mihin hänen muut sisaruksensa olivat mahtaneet menehtyä, ajatus oli hänestä sen verran surullinen. Tosin, mikäli Darion yhtään äitiään tunsi, tämä oli luultavasti jo raskaana.

Veden ja Kaydenin lämpö tekivät myös Darionista vähän unisen, mikä oli oikeastaan melko uutta ja mukavaa. Harvemmin Darion tunsi olevansa raukean väsynyt, hän vain nukkui, koska keho vaati sitä. Muuten hän saattoi maalata ties kuinka kauan, joten tällainen uneliaisuus teki hyvää.
"Kai minä saan nukkua vieressäsi?"
Puhuessaan Darion ojensi puolestaan Kaydenille saippuaa, sanattomasti kertoan, että nyt oli toisen vuoro. Darion ei uskonut joutuvansa enää lähtemään Kaydenin talosta, mutta saattoihan olla, että mies haluaisi nukkua yksin. Puolidemoni tosin toivoi, ettei asia ollut näin.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 29 Heinä 2012, 18:27

Puolidemonin nojautuessa itseään vasten, Kayden hymyili hiukan ja kiersi kätensä tämän hartioiden ympärille. Hänestä tuntui hyvältä, että Darion hakeutui hänen läheisyyteensä niin luottavaisesti. Alkoholin piristävän vaikutuksen alettua hiipua hän alkoi kuitenkin tuntea olonsa hiukan surumielisemmäksi kokoajan, synkeiden ajatusten hiipiessä takaisin tietoisuuteensa.

Darionin kertoessa perheestään, Kayden kuunteli hiljaa, katsoen hämärässä väreilevää veden pintaa. He olivat jollain tavalla varsin samanlaisista olosuhteista, kumpikin yhden vanhemman ja isoveljen seurassa varttuneita. Pyöveli oli tyytyväinen kun toinen ei esittänyt kysymyksiä koskien hänen perhettään. Loppujen lopuksi Damian oli ja oli aina ollut hänen koko perheensä.

Mies havahtui toisen kysymykseen ja naurahti hyväntahtoisesti. "Ei sinun tarvitse edes kysyä", hän vastasi, suukottaen toisen päätä, samalla kun otti saippuan tämän kädestä. Kaydenillä oli tunne, että hän katuisi päätöstään aamulla, kun ei enää kykenisi sulkemaan silmiään tosiasioilta. Mutta siihen asti hän piti kiinni tästä hyvästä tunteesta, jonka Darion hänessä sai aikaan. Kayden nosti kätensä pois toisen hartioilta ja korjasi hiukan asentoaan hieroakseen saippuaa ihollensa. Arvet eivät siinä hämärässä juuri näkyneet, mutta ne tuntuivat selvästi sormia vasten miehen saippuoidessa rintaansa ja selkäänsä. Kayden vajosi ajatuksiinsa, eikä sen koommin yrittänyt enää virittää keskustelua.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 29 Heinä 2012, 19:04

Darion hymyili onnellisena, vaikkakin väsyneenä, nojatessaan Kaydenia vasten. Hän oli niin onnellinen, että se melkein pelotti. Mitä jos kaikki tämä katoaisi eikä jatkuisi enää huomenna? Se ei sinäänsä ollut mitään uutta Darionille, hänellä oli melkein koomisen huono onni suhteissa. Darion oli usein joutunut pettymään, koska hän luotti niin herkästi muihin ja halusi loppuun asti uskoa parasta. Siksi häntä sattuikin niin usein. Oli sääli, miten hyvää tarkoittavalla luonteenpiirteellä oli usein niin surullinen tapa toteuttaa itseään. Kaikesta huolimatta, Darion halusi edelleen uskoa parasta Kaydenista ja itsestään. Ehkäpä pyöveli hyväksyisi hänet sellaisena, mitä hän oli. Kaikkein eniten hyväksymistä kuitenkin vaatisi ympäristö ja muut kansalaiset. Kahden miehen, tai naisen, välinen kanssakäyminen oli joillekkin vähän erikoista, pelottavaa jopa. Darion ei ollut varma, kestäisikö, mikäli joutuisi jakamaan hellyydenosoitukset ainoastaan seinien sisäpuolella, ja ulkona tyytymään ystävyyteen muiden olentojen takia.

Hyvät ajatukset saivat vahvistusta Kaydenin sanojen ja suukotuksen myötä.
"Hyvä. En minä muualla suostuisikaan nukkumaan."
Puolidemoni naurahti hiljaa ja vetäytyi sen verran kauemmas, että Kayden saattoi rauhassa levittää saippuaa kehoonsa. Hiljaisuus laskeutui hämärään kylpyhuoneeseen, ainoastaan vesi loiskahteli vähän väliä. Darion katseli hetken aikaa Kaydenia, kunnes nojautui uudelleen lähemmäs ja painoi lempeän ja rauhallisen suukon miehen huulille, samalla kun antoi kätensä liukua yli Kaydenin rintakehän.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 29 Heinä 2012, 23:30

Huuhdellessaan saippuaa iholtaan ammeen lämpimällä vedellä, Kayden huokaisi itsekseen. Mies ymmärsi omista tunteistaan kovin vähän. Sen hän kuitenkin ymmärsi, että hän oli lyhyessä ajassa kiintynyt syvästi tuohon kauniiseen olentoon. Darion sai hänet tuntemaan olonsa hyväksi ja toivomaan samaa myös hänelle.

Kayden oli hylkiö, yksinäinen susi. Muut olivat kääntäneet hänelle selkänsä, ilkkuneet, väheksyneet. Sen sijaan, että hän olisi yrittänyt miellyttää toisia, alistua ja osoittaa olevansa muuta kuin nämä odottivat, hän käänsi selkänsä myös heille. Muut sanoivat hänen olevan demonin lapsi. Paha. Tunteeton. Sadisti. Kayden puki nuo sanat ylleen ja kantoi niitä kuin mitaleita. Muut hyljeksivät häntä. Hän kulki ylpeästi heidän ohitseen kuin ei koskaan ketään muuta kaipaisikaan. Muut yrittivät saada hänet muuttumaan. Hän teki kaiken juuri niinkuin muut eivät halunneet. Muut nauroivat hänelle. Hän hymyili. Sitä pientä, salaperäistä hymyä.

Ehkä hän joskus vielä ymmärsi sen olleen esitystä. Tai sitten ei. Ehkä hän oli alusta lähtien uskonut siihen. Joka tapauksessa aikuinen mies oli jo täysin hukannut itsensä. Hän ei enää erottanut naamionsa ja todellisten kasvojensa rajaa. Rooli jonka hän oli ottanut oli sulautunut pysyväksi osaksi häntä.

Ottaessaan valitsemansa roolin, mies oli myös pysyvästi luopunut osasta itseään. Kayden ei huomannut sitä, mutta hän olisi halunnut rakastaa. Hän olisi halunnut tuntea jotakin syvää ja voimallista... Sen sijaan hän tunsi vain kaipauksen. Hän tunsi vain puutteen - ei täyttymystä.

Kayden kaipasi Darionia, tämän huomiota, tämän rakkautta, mutta mitä hänellä olisi antaa takaisin? Mies tarvitsi tätä paikkaamaan omia heikkouksiaan, hoitamaan haavojaan, täyttämään puutteittaan. Mutta hänen janonsa oli sammumaton. Hän vain kuihduttaisi Darionin olemattomiin.

Mies havahtui toisen kosketukseen ja vastasi tämän suudelmaan, vaikkakin nyt hiukan haluttomasti. Syyllisyys painoi hänen mieltään. Tajutessaan Darionin huomanneen eron käytöksessään pyöveli hymyili pahoittelevasti. "Anteeksi... olen vain väsynyt", hän selitti ja suukotti toista lyhyesti huulille. Mies nousi ylös ja käveli huokaisten poimimaan puhtaan pyyhkeen penkiltä, kuivaten ensin itseään hiukan ja kietoen sen sitten lantiolleen. "Paras mennä nukkumaan", hän sanoi pienesti hymyillen ojentaessaan toisellekin pyyhkeen.
Juudas
 

ViestiKirjoittaja Forte » 30 Heinä 2012, 08:46

Ei ollut vaikea huomata eroa Kaydenin aikaisemmien ja tämän hetkisen suudelman välillä. Vaikka Kayden selitti sen johtuvan väsymyksestä, Darion oli lievästi epäileväinen. Hän ei vain ymmärtänyt, mikä sai Kaydenin muuttamaan mieltään niin nopeasti ja suhtautumaan melkein torjuvasti häneen. Darion kuitenkin vain nyökkäsi ja hymyili.
"Ymmärrän kyllä."
Vaikka Darionista tuntui pahalta, hän pyrki hymyilemään aina. Se oli hänen tapansa, hän ei halunnut näyttää muille negatiivisia tuntemuksia, jottei olisi huolestuttanut muita tai aiheuttanut ikävää tunnelmaa. Mieluummin Darion pui huonoa oloaan yksin. Yhä enemmän puolidemonista tuntui, että huominen ei olisi yhtä miellyttävää kuin tämä päivä, mutta hän halusi nauttia edes tämän hetken ja yhden yön läheidyysestä ja välittämisestä, jos ei muuta. Seuraavana aamuna hän yrittäisi puhua asiat selväksi, mikäli vain uskaltaisi.

Darion katseli hetken aikaa Kaydenia, kunnes nousi itsekkin vedestä. Ehkä se oli vain puolidemonin omaa tulkintaa, mutta Kayden vaikutti vähän surulliselta. Ehkä hän oli tullut katumapäälle. Ajatus vaikutti Darioniin enemmän, mitä näin lyhyellä ajalla normaalisti. Hän todella piti Kaydenin seurasta, joten kieltämättä olisi kamala ajatus tulla hänen torjutuksi. Oli kieltämättä lievä arvoitus Darionille itselleenkin, mikä Kaydenissä häntä viehätti, niitä piirteitä oli niin monta. Hän oli hauska, rento ja rehellinen, eikä välittänyt muiden mielipiteistä. Eikä hän myöskään katsonut Darionia yhtään oudosti, sen huomaaminen teki todella hyvää.

Darion kiersi pyyhkeen ympärilleen ja katseli hetken aikaa Kaydenia, kunnes tuli lähemmäs ja vähän epäröiden laski kätensä miehen olkapäälle.
"Onko kaikki hyvin?"
Darion halusi varmistaa, kaikkea ei voinut jättää seuraavaan aamuun.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Juudas » 30 Heinä 2012, 11:26

Annettuaan pyyhkeen toiselle, Kayden kumartui kaataakseen ammeen vedet lattialle, mistä ne valuivat kapeaa kourua pitkin ulos. Hän oli vienyt leikkinsä liian pitkälle. Mies oli ensin ollut aikeissa vain käyttää Darionia hyväkseen ja nyt he olivat tässä... Molemmat epäilemättä toiveikkaita tulevaisuuden suhteen. Mutta Kaydenistä tuntui, että antamalla Darionin uskoa siihen, mitä hän oli tänään näyttänyt itsestään, hän huijasi.

Kayden aidosti välitti Darionista, eikä hän ollut enää moneen tuntiin esittänyt tälle mitään. Mutta tämä oli vain pieni osa häntä. Kayden oli monien kasvojen mies, vaikka useimmille näyttikin vain sen yhden. Tänä iltana Darion oli tuonut hänestä esille puolia, joita hän ei itsekkään tunnistanut itsekseen. Mutta aina on myös ne muut puolet.

Puolidemoni hyväksyi hänet sellaisena kuin oli... Tai sellaisena kuin hänet näki. Mutta ei voinut taata että tilanne olisi sama, kun muut puolet hänestä tulisivat esiin. Kayden ei myöskään ollut helpolla valmis luopumaan sitoutumattomuudestaan ja vapaudestaan, koska halusi näyttää toisille selvästi, että määräsi itse elämänsä tahdin, eikä ollut valmis myöntämään kenellekkään, että hänen tavoissaan olisi jotain korjattavaa.

Kayden ei tuntenut ansaitsevansa Darionin läheisyyttä. Jos hän ei olisi itse kiintynyt puolidemoniin, hän ei olisi välittänyt. Hän olisi vain ajatellut, että omaa tyhmyyttään luotti. Mutta nyt hän todella välitti.

Suoristettuaan selkänsä mies katsoi toiseen väsyneillä silmillään, kun tämä laski kätensä hänen olkapäälleen. Ristiriitaiset ajatukset poukkoilivat hänen mielessään Darionin esittäessä kysymyksensä. Mutta vaikka Kayden salaa halusi keventää syyllisyyden tuntoaan kertomalla, hän ei ollut valmis näyttämään tunteitaan avoimesti. Sen sijaan hän hymyili jälleen ja vastasi tavalla, jonka he varmasti molemmat tunnistivat valheeksi; "Kaikki hyvin." Mies ei halunnut keskustelun jatkuvan, joten hän kiersi kätensä toisen hartioille ja ohjasi tämän ovea kohden.

Kayden valitsi vältellä tosiasioita seuraavaan aamuun asti. Ja todennäköisesti seuraavana aamunakaan hän ei olisi valmis käsittelemään niitä. Oli harvoja asioita tai ihmisiä, joita vastaan Kayden ei olisi uskaltanut astua ja taistella. Mutta omia tunteitaan hän pakeni.

Ylös päästyään Kayden nykäisi likaisen lakanan patjalta ja heitti sen huolimattomasti mytyksi huoneen nurkkaan, ennen kuin haki puhtaan lakanan kaapistaan sanaakaan sanomatta ja asetteli sen sängylle. Haukotellen mies riisui pyyhkeen yltään ja ripusti sen kaapin oven päälle, ennen kuin kapusi pehmeälle patjalle makaamaan. Darionin tultua vierelleen mies kiersi kätensä tämän ympäri ja painoi kasvonsa tämän niskaan. Hän ei halunnut vielä päästää irti, vaikka uskoi ja pelkäsi, että sen aika koittaisi pian. Ei mennyt kauaakaan, kun mies nukahti, pitäen puolidemonin kädestä omallaan ja hengittäen rauhallisesti tämän ihoa vasten.

//Älä vielä aikahyppää aamuun, haluan alottaa siitä. : )//
Juudas
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron