Well hello there


Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Viesti Ti Elo 21, 2012 12:50

//Se ei ole vaikeaa : DD//

Kengittäjä oli tyytyväinen myöntyvään vastaukseen, siinä missä Kayden liikehti levottomasti paikallaan. Hän ei pitänyt tavasta, jolla kengittäjä kosketti puolidemonin kättä nostaessaan sen kämmen ylöspäin omalleen. Pyöveli oli ehkä vainoharhainen, mutta hän alkoi välittömästi epäillä Masonin motiiveja tämän tutkaillessa eleganttia kättä sormillaan.

Kätesi ovat laihat, kevyeen työhön tarkoitetut, Mason analysoi miettivä katse silmissään, Sormet pitkät, sanovat sen viittaavan tarkkuuteen ja huolellisuuteen Mies käänsi käden vähitellen ympäri, niin että kämmenselkä oli nyt kohden kattoa ja hiveli nimettömän ja etusormen linjaa. Nimetön on pidempi, kuin etusormi, hän totesi ja kohotti nyt viimein katseensa hennosta kädestä Darionin kasvoihin, hymyillen vilpittömästi ruskeilla silmillään. Kertoo taiteellisuudesta ja luovuudesta. Kengittäjä ei irroittanut vielä otettaan puolidemonin kädestä, vaikka oli ilmeisesti analyysinsä tehnyt. Sen sijaan hän katsoi tuota hiljaa, kuunnellen mahdollisen palautteen. Kayden ei siinä tilanteessa enää kuullut mitään. Nähdessään tavan, jolla Mason katsoi Darionia, tilanne kävi hänelle lähes sietämättömäksi. Kengittäjä hymyili niin lempeän hyväntahtoisesti kertoillessaan kuulemiaan hölynpölyjä taatusti vain tekosyy, jolla ansaita puolidemonin huomio.

Pyöveli läimäytti kengittäjän käden irti Darionin omasta kulmiaan painaen. Roskaa, hän kommentoi ykskantaan, tietämättä oliko puolidemoni vielä ehtinyt edes antaa omaa palautettaan, sen verran nopeasti oli Kayden kiirehtinyt pysäyttämään tapahtuman kulun. Käsistä näkee vain tehdyn työn, ei mitään muuta, hän sanoi Masonin siirtyessä hiukan hämmentyneen näköisenä etäämmäksi ja joi kulauksen tuopistaan. Pyöveliä eivät tiedemiesten aivoitukset liikuttaneet. Ei, hän puuttui tapahtumiin aivan muista syistä. Vaikkei hän sitä ääneen myöntäisikään, hän koki Masonin kilpailijana. Ja olihan kengittäjä asiallinen ja hyvätapainen Sekä osoitti selvää kiinnostusta Darionin taiteellisia lahjoja kohtaan. Ja tuo oli vähän Kaydeniä nuorempikin. Komea, salskea nuori mies. Darionilla oli montakin syytä pitää tuosta enemmän kuin jurosta Kaydenistä.

Pyöveli ei aina tajunnut, miten ilmiselviä hänen tunteensa saattoivat ajoittain olla. Ja juuri nyt hänen vihamielisyytensä oli niin läpinäkyvää, että tuon ajatukset olisivat monien silmissä olleet suorastaan huvittavan selviä. Myös Masonin.

Kengittäjä näytti ensin vilpittömän hämmentyneeltä, mutta naurahti sitten ääneen hiukan epäuskoisen näköisenä. Ei voi olla totta, hän päivitteli huvittuneen näköisenä. Hän katsahti vuoroin Darioniin, sitten taas Kaydeniin, selvästi yllättyneenä huomaamastaan jännitteestä. Kayden irvisti kuin muriseva koira huomatessaan, kuinka kengittäjä kokosi palasia päässään ja alkoi nähdä tilanteen niin kuin se oli. Hän oli halunnut pitää Darionin arkielämänsä ulkopuolella, jottei joutuisi kohtaamaan niiden törmäämisen aiheuttamaa väistämätöntä sisäistä ristiriitaa ja nyt hän oli sen ytimessä. Tämäpä yllätys, kengittäjä sanoi, Todellinen yllätys

Mason naurahti ja joi kulauksen tuopistaan päätään pudistellen, kuin asiassa olisi vähän enemmän sisäistämistä. Kayden ei pitänyt tilanteesta, hän halusi välittömästi saada kengittäjän ymmärtämään tämän erehtyneen. Vaikka nuorukainen olikin itse asiassa täysin oikeilla jäljillä. Mitä sinä höpiset? pyöveli tivasi ärsyyntyneenä, muka ymmärtämättä kengittäjän käytöksen muutosta. Tuo hymyili ja laski tuopin pöytään. Kaikkihan sen tietävät, että herra pyöveli... no nauttii miesseurasta, sanotaan vaikka näin, hän sanoi hiljentäen hiukan ääntään ja naurahti. Enkä ole oikea ihminen siitä tuomitsemaan, jos tiedätte mitä tarkoitan, hän vielä vihjaisi, katsahtaen merkitsevästi Darionin suuntaan hiukan leikkimielinen hymy huulillaan. Jo pelkästään tuo lyhyt katse sai Kaydenin puristamaan kätensä nyrkkiin. Mason käänsi katseensa takaisin pyöveliin ja hymähti. Mutta en olisi ikinä osannut odottaa että te, herra pyöveli olisitte mustasukkainen, hän sanoi ja nauroi. Kayden meni hiukan vaikeaksi, mutta yritti parhaansa mukaan peittää sen, naurahtaen muka epäuskoisesti. Mustasukkainen? Ei ole mitään syytä hävetä, herra pyöveli, Mason kiirehti selittämään hymyileväisenä, Itseasiassa haluan kiittää teitä. Tämä on hauskinta mitä minulle on tapahtunut pitkään aikaan!

Kengittäjä nauroi. Kayden näytti niin vihaiselta, että jos katse olisi voinut tappaa, Mason olisi sulanut märäksi läntiksi. Hänen silmänsä leiskuivat pyövelin noustessa kiihtyneenä ylös pöydästä ja nojautuessa kengittäjää kohden tuon yli. Jos henkesi on sinulle kallis, poistut pöydästä nyt, hän uhkasi matalalla äänellä, tuijottaen toista tiukasti silmillään. Mason hiljeni, muttei lakannut hymyilemästä. Hän kohotti kätensä ilmaan kuin antautumisen merkiksi. Hyvä on, hyvä on. Jos arvon pyöveli niin haluaa, hän sanoi, poimien sitten tuoppinsa pöydästä ja nousten ylös. Kayden murahti vihaisesti ja istuutui paikalleen uskoen kengittäjän viimein lähtevän, mutta tuo kääntyikin vielä heidän puoleensa tai paremminkin Darionin puoleen. Vielä yksi asia, hän aloitti, katsoen sitten taiteilijaan hymyillen. Kun hän heittää sinut takaisin kadulle, niin kuin kaikki muutkin leikkikalunsa, minun oveni ovat aina avoinna, hän sanoi käsiään levittäen ja naurahti. Se oli viimeinen pisara. Kayden nousi ylös pöydän äärestä niin että tuon tuoli kaatui kolahtaen lattialle ja astui muutamalla askeleella kengittäjän luokse kohottaen välittömästi nyrkkinsä ensimmäiseen iskuun.

Nyrkkien alkaessa heilumaan tapahtumat kiinnittivät myös muiden kapakassa istuneiden huomion. Miehet löivät toisiaan kasvoihin ja tönivät toisiaan, kengittäjä lennähti päin tiskiä saaden laseja putoilemaan. Kapakan pitäjä yritti huutaa pelin poikki, mutta nuo kaksi eivät kuulleet eivätkä nähneet mitään. Yhdessä neljän miehen voimin nuo kiskottiin lopulta erilleen, molemmat vielä riuhtoen ja mylvien päästäkseen takaisin voimien mittelyyn. Kengittäjä teki kieron tempun ja onnistui potkaisemaan pyöveliä haaruksiin kahden miehen kiskoessa hänet kauemmas.

Miehet viskattiin ulos kapakasta, molemmat kaatuivat kivikadulle pitkälleen miesten tönäisystä ja jäivät kokoamaan itseään kivuistaan. Kayden kirosi voimakkaasti ääneen ja potkaisi toista vielä viimeisillä voimillaan jalkaan. Saatanan kusipää, hän manasi tukahtuneella äänellä, yrittäen kavuta kömpelösti seisomaan sietämättömästä kivusta huolimatta. Kengittäjä oli hiukan nopeampi, muttei vaivautunut enää jatkamaan tappelua, vaan vain oikaisi vaatteitaan ja hymähti halveksuvasti. Hauskaa illanviettoa teille, herra pyöveli, hän toivotti sarkastisesti ja lähti harppomaan pois. Pyöveli viipyi vielä maassa kontillaan, otsa kivetystä vasten ja oikea käsi siellä missä sattui eniten. Hän hengitti syvään odottaen kivun lieventymistä, kuullessaan kevyet askeleet. Epäilemättä Darionin. Kayden huokaisi, muttei kohottanut katsettaan. Hän maistoi veren suussaan, huuli oli varmaankin revennyt tappelun tiimellyksessä. Tämä ei ollut ihan, miten hän oli suunnitellut viettävänsä iltansa puolidemonin kanssa.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ti Elo 21, 2012 1:36

Darion kuunteli uteliaana, mitä kaikkea Mason osasi hänen käpälästään kertoa. Se, uskoiko puolidemoni sanaakaan, oli ihan toinen juttu. Yleensä taikausko oli vähän sitä, että sitä oli kiva kuunnella ja siihen oli kiva uskoa, vaikka tiesi, ettei se tulisi koskaan olemaan totta. Oli Masonin jutuissa toki todenperäisyyttäkin, koska Darionin kädet tuskin olisivat niin hoikat tai elegantit, jos hän tekisi hyvin fyysistä työtä. Mutta muuten, puheet sormien pituudesta ja siitä, mitä se kertoi, tuntui kaukaa haetulta. Darion hymyili ystävällisesti, ja oli antamassa kommenttia äskeisestä analyysistä, kun niin yrmeän oloinen Kayden avasi sanaisen arkkunsa, vaikkei sieltä tullutkaan mitään kovin syvällistä. Lähinnä kiukuttelevia huomautuksia. Darion veti kätensä takaisin, Kaydenin läimäyttäessä Masonin käden kauemmas.
"Älä ole noin pessimisti, Kayden. Ehkäpä sinunkin kädestäsi näkee jotain."
Darion kommentoi huvittuneena ja virnuili pyövelille. Hän tiesi, ettei Kaydenia voisi vähempää kiinnostaa ennustaminen kädestä, mutta miehen mököttäminen oikein kerjäsi pientä kiusantekoa osakseen. Jostain syystä, mitä vaarallisempi jokin asia oli, sen enemmän sitä teki mieli härnätä.

Mutta se, mikä Masonille selvästi oli ilmiselvää Kaydenin asenteessa, jäi hämäräksi Darionille. Hän ei tuntenut Kaydenia yhtä hyvin vielä, joten Masonin huvittuneisuus, ja varsinkin sanat, hämmästytti puolidemonia. Mitä häneltä oli nyt mennyt ohi? Darion ei viitsinyt kysyä mitään, koska ei uskonut asian kuuluvan hänelle millään tavalla. Tämä taisi olla jokin ystävysten juttu. Darion ainoastaan selvitti kurkkuaan hieman ja katseli muualle, Masonin vihjatessa miesseurasta nauttimisesta, eikä kommentoinut asiaan mitään. Darion ei halunnut osallistua keskusteluun, mitä ei ymmärtänyt täysin. Mutta kieltämättä Kaydenin olemus näytti muuttuvan yhä ärtyneemmäksi Masonin sanojen myötä, ja Darion oli jo aikeissa ehdottaa lähtemistä kaikkien turvallisuuden vuoksi.

Sanat jäivät jonnekkin puoleen väliin Darionin kurkkua, hänen kuullessa Masonin kommentin. Kayden oli mustasukkainen. Darionista. Ajatus sai puolidemonin lievästi punastumaan, ja kieltämättä se oli imartelevaa, mutta vaikutti vähän epätodelliselta. Siltikin siinä oli tarpeeksi nolostuttamaan Darionia. Mutta tilanne alkoi olla sen verran kireä, että heidän olisi hyvä lähteä Masonin seurasta. Onneksi mies itse huomasi asian hyvissä ajoin ja nousi lähteäkseen, jolloin Darion uskaltautui huokaisemaan helpotuksesta. Mitään pahaa ei tapahtuisikaan.

Valitettavasti Darion erehtyi, todella pahasti. Puolidemoni meinasi vetäistä oluensa väärään kurkkuun, kuullessaan Masonin kommentin. Se olisi voinut olla hyvin loukkaava, mutta sille ei jäänyt tilaa, kun koko tilanne räjähti täydellisesti käsiin. Kaydenin noustessa seisomaan, päästäen koko keskustelun ajan patoutuneen raivonsa irti, Darion hypähti kauemmas nopeammin kuin koskaan. Hän ei ikinä elämässään ollut joutunut baaritappeluun, jossa hän itse oli, ainakin tavallaan, syy koko tapahtumaan. Puolidemoni ei uskaltanut puuttua tilanteeseen, molemmat osapuolet olivat häntä sen verran voimakkaampia, että siinä olisi vain satuttanut itsensä. Ja tuskin kumpikaan olisi edes kuunnellut Darionia. Tilannetta oli aivan hirveää seurata sivusta, kun halusi tehdä jotain, muttei pystynyt eikä uskaltanut.

Oli todellinen onni, etteivät tappelut yleensä kestäneet kauan tällaisissa paikoissa. Muutaman voimakkaan miehen avustuksella molemmat saatiin irti toisistaan ja tavan mukaisesti heitettiin ulos jatkamaan. Baarin tilanne alkoi normalisoitua, mutta Darion oli edelleen jännityksen aiheuttaman adrenaliinipiikin vallassa, eikä heti edes huomioinut, että tappelu oli jo päättynyt. Sen sisäistettyään, Darion lopultakin lähti liikkeelle, eikä kukaan enää tuntunut seinien sisäpuolella edes muistavan koko tappelua. Darionin tullessa ulos, hän löysi maasta ainoastaan Kaydenin. Huolestuneena puolidemoni tuli lähemmäs ja kyykistyi pyövelin eteen. Selvästi hän oli kivuissaan. Darion olisi voinut hyvin sättiä Kaydenia typerästä ja impulsiivisesta käytöksestä, mutta ehkä myöhemmin sitten.
"Pystytkö nousemaan? Sinut pitäisi viedä paikattavaksi."
Darion laski kättään Kaydenin olkapäälle puhuessaan. Hän ei vaivautunut kysymään, oliko pyöveli kunnossa, koska ääliökin näki vastauksen.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ti Elo 21, 2012 3:29

Pyöveli urahti vaimeasti ja otti tukea kapakan seinästä päästäkseen istumaan. "Olen kunnossa", hän sanoi, mikä ei ehkä siinä tilanteessa kuulostanut järin vakuuttavalta. Miehen silmäkulmassa oli vähitellen tummuva mustelma ja huulelta valui kapea verivana, mutta suurimmat vammat olivat hänen egossaan. Mies pyyhkäisi veren kämmenselkäänsä ja huokaisi. Hän tunsi olonsa siinä määrin nöyryytetyksi, ettei vielä tohtinut edes katsoa Darioniin päin. Kengittäjä oli saattanut hänet todella naurunalaiseksi ja vielä viitannut hänen "leikkikaluihinsa" Darionin kuullen. Yritys pitää arkinen elämäntyylinsä omana tietonaan oli epäonnistunut ja pahasti. Se löysi aina keinon käydä ilmi jollakin epämieluisalla tavalla.

Mies alkoi jo hengittää hiukan rauhallisemmin nivusissa vaivaavan kivun hiukan hellittäessä. Mielessään Kayden vannoi vielä kostavansa. Mutta kaikki ajallaan... Hän ymmärsi, että hänen olisi ehkä pitänyt pyytää anteeksi käytöstään... mutta yhtäaikaa hän syytti tapahtuneesta Masonia. Niinpä hän ei vaivautunut nöyristelemään, vaan tuijotti sen sijaan hiukan synkeänä eteensä. "Anna minulle hetki", hän pyysi Darioniin katsomatta. Siinä kapakan edessä istuessaan huuli auki ja vaatteet katupölyssä hän oli varmaankin ihan tyypillinen näky. Erona vain se, ettei mies ollut edes humalassa. Näin jälkeenpäin hänen kyllä teki yhtäkkiä kovasti mieli lisää olutta. Tunnelma oli kuollut ja sen tilalla oli kolkko todellisuus.

Juuri nyt Kayden olisi halunnut vain kadota Darionin silmistä ja vetäytyä kiillottamaan ja teroittamaan aseitaan, jotta saisi edes hetkeksi rauhaa nöyryyttävältä kokemukseltaan.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ti Elo 21, 2012 5:26

Darion ei hoputtanut sen kummemmin Kaydenia, vaan antoi miehen koota itsensä sekä fyysisesti että henkisesti. Kayden vaikutti hyvin ylpeältä mieheltä, joten tällainen tappelu, ja vielä sen näennäinen häviäminen, ei varmana tehnyt hyvää egolle. Darion olisi halunnut katsoa vahinkoja ja auttaa, mutta nyt vaikutti enemmän siltä, ettei Kayden kaivannut minkäänlaista kontaktia. Vähiten mitään, mihin liittyi sääliä tai huolenpitoa. Jos ylpeys oli saanut kolauksen, sen kokoamiseen meni aikaa. Darion otti muutaman askeleen taaemmas suosiolla ja jäi nojailemaan selkä seinää vasten, Kaydenin pyytäessä vähän omaa aikaa. Darionilla oli paljon kysyttävää aikaisemmasta keskustelusta ennen tappelua. Mitä Mason oli tarkoittanut leikkikaluilla? Oliko hänen sanomisensa totta? Mutta juuri nyt ei kannattanut sanoa mitään, ainakaan aiheeseen liittyvää. Se olisi vain lisää vettä myllyyn ja huonon tuulen lisäämistä.

Mikäli kyseessä ei olisi ollut tappelusta toipuminen, tilanne olisi oikeastaan voinut olla ihan mukava ja rento. Darion oli kyllä lievästi huolestunut, mahtoikohan Kayden olla hänelle vihainen myös. Ei vaikuttanut siltä, mutta saattoihan olla, että Darionin hyväksyvä käytös Masonin seuraa kohtaan oli hyvä syy olla kiukkuinen myös puolidemonille. Eihän Darionkaan ollut vihainen Kaydenille. Tietysti tappelu oli ollut täysin typerä, turha ja hyödytön, mutta se oli ollut väärinkäsitysten ja huonojen sattumusten sarjaa. Ei se ollut kenenkään vika.

He eivät olleet vähään aikaa katsoneet toisiinsa, mutta lopulta Darion käänsi päätään pyöveliin, hymyillen pikkuisen.
"Tappelet aika hyvin. Kunhan et ajatellut harrastaa sitä useammin."
Darion lopulta sanoi, yrittäen saada Kaydenin huomaamaan, ettei tilanne ollut niin nolo, mitä pyöveli ajatteli.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ti Loka 16, 2012 11:47

Mies hymähti vaisusti toisen kommentille. "En ajatellut", Kayden vastasi Darioniin katsomatta. Pyöveli piti turpakäräjiä useita kertoja viikossa, mutta taiteilijan ei tarvinnut sitä tietää. Hän hallitsi kyllä nyrkkitappelun, se oli totta, mutta tällaisilla tilanteilla hän ei olisi ruvennut kerskumaan. Todellista taitoa osoitti se, että onnistui lopettamaan taistelun ennen kuin se kunnolla alkoikaan saamatta itse kuonoonsa. Tämä oli kehnoin mahdollinen tilanne.

Ensikädessä nöyryytys ei kuitenkaan tullut ruhjeista ja jomottavasta kivusta haaruksissa. Todellinen nöyryytys oli olomuodoltaan henkinen. Mason oli saanut pyövelin näyttämään typerältä, tunteelliselta. Mies huokaisi syvään ja alkoi kaivaa tupakoita takkinsa taskusta. Hän toivoi ettei Darion ottaisi asiaa puheeksi. Kayden oli parempi fyysisessä kanssakäymisessä kuin keskustelussa. Niin hyvässä kuin pahassa.

Hän ei kuitenkaan voisi täysin sivuuttaa koko tapahtunutta ja ymmärsi sen itsekin. Kavuttuaan hiukan kömpelön näköisesti seisomaan seinästä tukea ottaen hän nojautui sitä vasten ja sytytti hitaasti tupakkansa. "No... Mitäs nyt sitten?" Se oli enemmän ääneen ajattelua kuin kysymys. Kayden hengitti savua sisään, se aina rauhoitti häntä jossain määrin. Ainakin hetkellisesti. Mies katseli edelleen hiukan synkeän oloisena hiljaisen kadun toiselle puolelle. Hänen sanaton viestinsä oli selvä; tästä ei puhuta.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ti Loka 16, 2012 7:15

Kayden vältteli Darionin katsetta ja tilanne alkoi muuttua jälleen kiusalliseksi. Jostain syystä Kaydenin seurassa tuli näitä hiljaisia ja hermostuttavia hetkiä, joista ei tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Aivan kuin seisoisi kalliolla ukonilmalla, upeaa, mutta hyvin vaarallista. Darion huokaisi syvään, eikä ihan alkuun viitsinyt sanoa mitään, Kayden saisi koota itsensä niin henkisesti kuin fyysisestikkin, ja puolidemoni sai itse aikaa vähän ajatella koko tapahtumaa. Hän ei ollut todellakaan unohtanut tappeluun johtavia lauseita, ja ne kieltämättä kalvasivat Darionin sisintä. Oliko hän todella Kaydenille jokin "leikkikalu"? Se tuntui hyvin loukkaavalta, koska hän oli luullut olevansa edes vähän tärkeä pyövelille, ainakan niin tämä oli antanut olettaa. Darion ei ollut tekopyhä, hänellä ei ollut mitään moraalisella tasolla yhden illan juttuja vastaan, mutta molempien piti edes tiedostaa, missä mentiin. Tosin heidän kahden kohdalla tuskin kumpikaan tiesi sitä itsekkään.

Yhtä kaikki, Darionista tuntui pahalta. Kayden olisi edes voinut mainita, ettei halunnut puolidemonista yhtään mitään, kunhan olisi kyllästynyt. Darion katsahti sivusilmällä ylös nousevaan Kaydeniin, eikä edes tarjonnut apua. Kaydenin sanat olivat retorisia, miehestä näki, ettei häntä kiinnostanut puhua tapahtumasta. Joko tapahtuma oli aiheuttanut liian kovan kolauksen pyövelin miehisessä egossa, tai sitten hän ei halunnut jakaa ajatuksiaan.
"Oliko Mason oikeassa? Etten ole muuta kuin jonkinlainen viihdyke?"
Darionin ilme oli vakava, hän ei antaisi Kaydenin livahtaa tästä niin helpolla. Puolidemoni vaikka itse selättäisi pyövelin, saadakseen vastauksen.
"Enkä tarkoita, että sinun pitäisi välttämättä kieltää asiaa, mutta haluaisin vain tietää totuuden. Haluan osata suhtautua sinuun jotenkin."
Puolidemoni vielä lisäsi.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö