Olen täällä kuitenkin

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Olen täällä kuitenkin

ViestiKirjoittaja Demintty » 03 Syys 2012, 18:12

Clarina

Nainen käveli kivityksellä ja katsahti hieman ylös päin, vain sen verran että näki taivaan. Ei ollut aurinkoinen päivä vaan hyvin pilvinen, synkkä ja tuuli puhalsi. Juuri sellainen syksypäivä mitä Clarina rakastaa, vielä kun lehtienkin syksyinen tuoksu tulvii.
Claran hiukset menivät tuulen mukana joka oli kylmä. Hieman jo isompi koiranpentu oli mukavasti lämmittämässä rintakehää kun lähti ulos. Koira neidon sylissä katsoi uteliaina ihmisiä jotka kävelivät vastaan ja ohi, kun taas Clarina pysähtyi ja päästi koiran maahan ihan mekon helman viereen. Kun Clara lähti kävelemään, koira pysyi silloinkin ihan lähellä omistajaansa. Clara luotti siihen että se pysyisi vieressä ilman hihnaakin tai mitään vastaavaa, sehän oli siihen opetettukkin.
Clarina käveli vielä kujaa pitkin jonka varrella oli pienejä puoteja, kunnes sitten neito kääntyi koiranpentu vieressään kauppatorille ja vaikka ilma oli joidenkin ihmisten mielestä surkea ilma, oli väkeä pieneen ruuhkaankin asti.
Chakakin näytti pelästyvän ensin ihmisistä, mutta sitten koiranpentu rupesikin uteliaaksi, joten tuo lähti jo hieman kauemmaksi omistajastaan, koittaen kuitenkin pysyä näköetäisyydellä selvästi.
Clarina hymyili vastaantuleville ihmisille ja olan yli kulkeva laukun hihna pyöri naisen kädessä, kun tämä etsi katseellaan sekä varvastellen korutarvike myyjää joka yleensä tänä päivänä oli täällä tähän aikaan päivästä. Clara ei kuitenkaan nähnyt tuttuaan heti, joten tämä lähti kävelemään ajatuksissaan. Hetken aikaa käveltyään tämä kuitenkin hoksasi että koira jäi pois kyydistä. Niimpä tämä käveli hieman taaksepäin ja näki pienen pörriäisen korvatluimussa tuijottamassa jotain 3 vuotiasta lasta.
Neito käveli nopeaa koiransa eteen, ja kyykistyi sen verran että koira voisi hypätä polvien päältä naisen syliin, ja niin se tekikin hetken suostuttelun älkeen.
"Sinä tarvitset vielä vähän koulutusta höpsö." tämä totesi pienesti lemmikkinsä korvaan ja lähti se sitten sylissä sinne päin missä luuli kaverinsa olevan.

Kun tämä oli löytänyt myyjäkaverinsa ja jututtanut tätä jo hetken, alkoi käsiin sattua pienen koiran painon takia, jolloin korutarvikemyyjäkin huomasi sen miten Clara nosteli sylissään lemmikkiä. "Laita se aan maahan, ihmiset näyttävät muutenkin jo vähentyvän niin näet sen kyllä kokoajan." myyjä sanoi, jolloin Clarina soi toiselle hymyn, laskien koiransa alas samalla kun tarkasteli miten ihmiset olivat tosiaankin vähentyneet jonkun verran, vaikka kyllä välinää silti välillä olikin. Kun tassut osuivat maahan, koira näytti pysyvän nätisti maassa, joten Clarina keskittyi taas kaveriinsa, alkaen tällä kertaa jutustelun sijaan kysyä hopeakoruun tarvittavia aineksia.

Nainen sai kaveriltaan tarvikkeita korujentekoon ja silloin tuo katsoi taivaalle taas koittaen etsiä aurinkoa, joka tosin paistoi heikosti pienen pilven läpi. Kuitenkin tuo joutui hiemaan varomaan koska ja missä tuo katseli ylös, sillä joku ihminen tuli selvästi kiireisenä ja tönäisi Clarinaa niin, että neidolta pääsi tippumaan vähän rahaa maahaan. Pienen kärsimyksen ilmeen jälkeen tuo äkkiä kumartu pitäen mekon helmasta kiinni ottaen maahan vierinyttä rahaa. Clarina kuitenkin jätti vähän rahaa maahan tajutessaan että ei nähnyt koiraansa missään. Tämä lähti kävelemään eteenpäin nopeasti katsellen ihmisiä jotka olivat ryhmittyneet puotien ja kojujen eteen. Nopeasti tuo kävelessään sujautti ottamansa rahat mekon edessä olevaan, esiliinan alla olevaan taskuun samalla kun tuo katseli ympärilleen nopeuttaen kävely vauhtia, välillä pysähtyen aina.

//Noniin, kipitteles tänne Tempsu ja sitten pelataan >:3
Viimeksi muokannut Demintty päivämäärä 29 Huhti 2013, 15:59, muokattu yhteensä 1 kerran
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 09 Syys 2012, 00:34

Frederic

Mies käveli hiljaa, mietteihinsä sulkeutuneena kohti kylää. Päivä oli pilvinen, vaikka välillä pilvien raosta pystyikin huomaamaan auringon asustavan vielä siellä, jossain kaukana. Ilma oli muuttunut jo viileämmäksi ja jokseenkin kosteaksi. Syksy teki tuloaan ja sitä ei käynyt kiistäminen.
Fredillä oli mukanaan pari kimpaletta ylimääräistä lihaa, vaikka eihän sitä koskaan voisi olla yli, varsinkin nyt kun talvikin oli tulossa ja ruokavarastot ammottivat tyhjyyttään. Oikeastaan mies vain tahtoi pois mökkinsä tunkkaisuudesta, olihan siitä jo pitkä tovi, kun joku oli siellä viimeksi vieraillut. Oli siispä normaalia haluta ihmisten pariin, ettei muuttuisi täysin erakoksi.
Selvästi miehen mukana tuomat lihapalat houkuttivat ainakin jotakuta, nimittäin pientä koiraa. Fred ei suuremmin tiennyt noista nelijalkaisista paljoakaan, mutta näkihän tuon, ettei koira ollut täysikasvuinen, Rodusta sun muusta mies ei sitten mennytkään takuuseen. Hän katsoi terhakasta koiraa hetken, kunnes tajusi, että sen verran rotukoiralta tuo näytti, että tuskin olisi kulkukoira. Siksipä Frederic leikkasikin pienen palan lihaa ja kyykistyi lähelle koiraa. Mies houkutteli koiran luokseen lihapalalla ja antoi sen lopuksi pikkuselle, kun tuo oli tullut lähemmäs.
Ennenkuin toinen kerkeäisi lähteä kauemmas - josta mies ei mitään tiennyt, ei hän osannut lukea koiran eleitä, vaikka eläimistä pitikin - mies tarrasi toiseen kiinni ja nosti tuon syliinsä. Sitten mies rupesi haravoimaan ihmisjoukkoa silmillään ja katsoi, näyttikö kukaan ikävöivän pientä karvaturria.
Pian mies näkikin tutut kasvot, Claran. Hän tunsi jonkinlaisen hypähdyksen sisällään, vaikka muisti, ettei viimekerta päätynyt niin mukavasti kuin olisi voinut. Mies kiiruhti neidon luokse.
"Hei!" Fred sanoi ja koetti kuulostaa hilpeältä, sillä neito ei siltä näyttänyt kovinkaan iloiselya, enemmänkin huolestuneelta.
"Autatko minua etsimään tämän koiran omistajan?" Frederic kysyi hieman epävarmana enää, mitä pitäisi sanoa toiselle.

//täällä taas.. ^w^//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 09 Syys 2012, 14:44

Clarina katseli ympärilleen huolestuneen näköisenä yhä, ei voinut olla totta että koira menisi heti hukkaan. Clarina pysähtyi hetkeksi mutta lähti sitten kävelemään hitaasti. Neito vilkaisi nopeasti vasemalla olevaan väkijoukkoon, nähden siellä seassa tutut miehen kasvot. Neito pysähtyi ja silmät pysyivät yhä toisten silmissä, ilme ei kuitenkaan värähtänytkään, osaksi siksi koska ei oikein tiennyt miten toiseen nyt pitäisi reagoida, ei Clarina vielä tiennyt mitä Fred tästä ajatteli. Mutta suurin osa kuitenkin siksi, että neidon koira oli kateissa yhä.
Kun mies lähti tulemaan tätä päin, Clarina vilkaisi nopeasti oikealleen tahtoen lähteä koska tällä ei ollut aikaa jäädä juttelemaan miehen kanssa kun koira oli kateissa, mutta ei nainen kehannut mihinkään lähteä kun toinen oli jo huomannut tämän. Kun Clarina katsoi uudelleen miestä, oli tämä jo tullut viereen ja tervehtinyt tätä. Clarinan katse laskeutui Fredin naamasta tuon sylissä olevaan olentoon, jolloin Clarinan ilme muuttui hetkessä paljon, paljon iloisemmaksi.
Kun toinen kysyi auttaisiko tämä löytämään koiran omistajan Clarina ojensi kätensä ja nosti koiran turkin seasta esiin hopeisen kaulakorun jossa oli nimikirjaimet CN. Kun nainen oli nostannut sen niin korkealle esiin että mieskin näkisi sen. laski neito sen takaisin koiran kaulaan ja nosti katseensa miehen kasvoihin. Samalla jostain miesporukasta joku mies tönäisi Claraa niin että neito joutui mennä niin lähelle miestä että tämä oli miehen sylissä olevassa koirassa täysin kiinni. Naista se ei haitannut mutta tämä ei ollut yhtäänkään niin varma Fredistä joten heti kun miehet olivat kaikki menneet Clarina meni kauemmas koirastaan ja Fredistä. Clarina kohautti olkiaan ja hymyili miehelle. "Koira kuuluu minulle." tämä sanoi varovasti pyyhkäisten hiuksia kasvoilta kun tuuli oli ne siihen puhaltanut. "Miten ihmeessä sinä sait sen kiinni?" tämä kysyi nyt tavallisemmalla äänellä. "Chaka yleensä kaihtaa ihmisiä sun muita." tämä sanoi hymyillen pienelle koiralleen joka heilutti häntää ja nuoli neidon kättä.
Clara nosti katseensa Fredin kasvoihin ja puri hampaitaan yhteen räpäyttämättä yhtään silmiään. Hetken päästä tämä kuitenkin ojensi kätensä ottaakseen koiransa omaan syliin. "Saanko?" tämä kysyi ja otti sitten lämpimän koiran itselleen.
Vielä hetken miettimisen jälkeen neito virnisti ja katsoi toisewn silmiin sitten. "Onko sinulla nyt paljonkin sitä asiaa mitä olet miettinyt?" tämä kysyi yhä virnistellen. "Ja oletko sitä tyyppiä vielä itkemään?" tämä kysyi ja alkoi katsoa, kun koira nuoli tämän sormia. Chaka lopetti sen melkein heti ja laski päänsä alas, jolloin Clarina nosti katseensa jälleen Frediin, tuojottaen tämän ihania ja tuttuja kasvoja.

//röh.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 09 Syys 2012, 17:51

Frederic

Neito näytti koiran pannassa komelevia nimikirjaimia, jotka viittasivat suoraan Claraan, mies oli hiljaa, kunnes neito joutuikin miesporukan töytäisystä tulemaan lähemmäs häntä ja Frederic yllättyi. Hetken yllätyksen jälkeen mies vain haisteli, kuinka ihanalta neito tuoksuikaan ja kuinka hän oli ikävöinyt tuota neitoa. Hetkessä miesporukka oli poissaan ja neito taas otti pientä välimatkaa häneen.. harmillista. Sitten toinen sanoi, että koira oli hänen.. se oli ollut jo melkeinpä itsestään selvyys, tuskin neito muuten olisi koiran pantaa näyttänyt..? Mutta hyvähän se oli varmistua.
"Hankit siispä.. koiran." Fred sanoi hieman epävarmana, koska halusi astua lähemmäs, mutta ei tietenkään halunnut ahdistella toista. Siksipä Fred jäikin siihen paikoilleen ja väänsi kasvoilleen hymyn.
"hienoa!" Mies lopulta ryhdistäytyi, koska ei tuokaan vaikuttanut niin vaivalloiselta hänen seurassaan.
"No tuota.. lihapalalla.." Frederic tunnusti ja toivoi, ettei neito olisi tarkka siitä, mitä koira söisi. "ihan jänistä se oli, ei mitään vaarallista." Mies lisäsi lopulta ja tajusi, että hänen lihansa olivat jääneet jälkeen.. hänen pitäisi palata paikalle, ennenkuin olisi liian myöhäistä, mutta nyt ei ollut vielä oikea aika siihen.
"Mitä Shadow tuumii pikku pörröpäästä?" Frederic kysyi.
Sitten neito kysyikin saisiko koiran itselleen ja Fred tietenkin tarjosi koiraa hieman teenpäin, jotta toinen voisi kaapata sen syliinsä. Hetken päästä Clara kysyi oliko Fred saanut tyyppiä itkemään ja mies mietti hetken, mitä tuo nyt tarkoitti, mutta tajusikin pian.
"ööö.. no jaa. Yritys oli hyvä kymppi kun hänet kerran näin, mutta en tainut ihan onnistua." Frederic myönsi. Hän muisteli sitä päivää inholla.
"Taisi sattua minuun taas kerran enemmän kuin häneen." Frederic sanoi hieman vaivaalloisella äänellä, mutta pakotti itsensä naurahtamaan ontosti.
"Mutta niin, mitäs sinä olet tehnyt?" Fred kysyi tavoitellen hilpeää ääntä.
"Mitä teet täällä kylällä?" Mies jatkoi ja antoi nyt toiselle puheenvuoron.

//No nöff.//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 09 Syys 2012, 21:24

Clarina katsoi toisen miettiviä kasvoja, ja sitten mies näköjään tajuskin mitä nainen tarkoitti. Sitten tuo rupesi selittämään, että yritys oli hyvä. Siinä vaiheessa Clarina suu aukesi, ja tämä katsoi tuota silmiin kun tuo sanoi että hän ei ihan onnistunut, jolloin Clarinan ilme ei paljoakaan värähtänyt. Fred jatkoi hieman vaivaalloisella äänellä että taisi häneen sattua tälläkin kertaa enemmän ja naurahti vielä perään jolloin Clara sulki suunsa ja katsahti alas. Neito nosti katseensa vasta kun toinen kysyi mitä tämä on tehnyt viimeaikoina jolloin neito puraisi alahuultaan joka oli turvonnut yhdestä kohtaa ja siihen samaiseen tummaan kohtaan oli tullut myös pieni haava. Clarina kuitenkin pysyi hiljaa haavasta ja alkoi yskimään jolloin joutui kääntymään pois päin miehestä ja nostamaan kämmenensä suun eteen. Hetken päästä Clarina sai yskimisen loppumaan ja kääntyi tämä mieheen päin. "Sori.." tämä sanoi ja laski kätensä sitten alas hiljaa.
"En mä nyt oikeesti luullu et sää menet sen luo." tämä sanoi säälivän näköisenä, mutta sitten kuitenkin ilme meni parempaan suuntaan. "Ja mitäkö minä täällä teen.. Työni takia minä yleensä täällä pyörin, joten..jälleen." tämä muisteli niitä kahta kertaa kun nämä olivat tavanneet kylällä, kummatkin kerrat Clarina oli työn takia, kylällä jos toisella. "Ja sinä luultavasti.. Kävelet, huonolla säällä, kuten aina." tämä virnisti ja vilkaisi taaksensa, kuitenkin tämä joutuisi vielä väistelemään kiireisiä ihmisiä. "Tulin tänne hakemaan koruun hopeaa, Carolinalta jolla olen muutenkin viettänyt paljon aikaa, ollut yötäkin tässä viikkojen aikana." tämä sanoi ja kohautti olkiaan, mutta silti sitten kuitenkin nostaen katseensa miehen silmiin, koska se oli valunut maahan. "Siis koska Chakan emon omistaja on Carolina ja Carolina sanoi jotain että pitäisi totuttaa koira uuteen omistajaan tai jotain.." tämä mutisi nopeaa jotain, ettei mies nyt ihan väärin menisi ymmärtämään miksi Clarina oli Carolinalla ollut.
"Ja hankin Chakan vain siksi, että minulla oli yksinäistä. Pari päivää sen jälkeen kun sinä ja minä nähtiin viimeksi, Shadow kuoli." tämä sanoi surullisen näköisenä, ottaen tiukemmin sitten kiinni koirastaan, nuolasten huuliiaan tämä puraisi taas turvoksissa olevasta kohdasta.

//eiku röh.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 23 Loka 2012, 10:24

Frederic

"No, parempi se oli sentään kokeilla, kuin jättää kokeilematta. Tiedäpähän nyt, että minullakin on rajani tämän asian suhteen. En ole supermies." Fred sanoi ja koetti kuulostaa hilpeältä, vaikka asia oikeastaan vaivasi häntä. Hän ei pitänyt siitä miehestä ja olisi mieluiten saattanut tuon sairaalapetiin.
"Työtä, työtä." Frederic naurahti, kun neito jatkoi. "Minulla on siihen pieni taipumus, tottakai." Fred sanoi säähän viitaten.
Kun neito rupesi puhumaan jostain toisesta neidosta, jonka luona Clara oli viettänyt aikaa, Fred kurtisti hieman kulmiaan, jopa öitä? Neito kyllä selitteli vahvasti syynsä miksi oli kylässä niin paljon ollut ja kävihän se järkeen, nyt kun karvainen todistusaineistokin oli olemassa. Silti mies ei voinut väistää ajatuksiaan, jotka heti putkahtivat pintaan. Oikeastaan hän ei ollut ajatellut tätä Claran bi-asiaa kovinkaan, nyt se oli kuitenkin vaikeata välttää. Mies päätti kaikesta huolimatta olla kommentoimatta neidon sanoihin, jotta ei vain sanosi mitään väärää tai vahingoittaisi neitoa sanoillaan.
Onneksi neito vaihtoikin aihetta nopeasti, vaikkei kuitenkaan parempaan suuntaan, vaan siihen, että Shadow oli kuollut.
"Kuollut?" Mies toisti uskomatta korviaan.
"Otan osaa suruusi, hän oli loistohevonen." Frederic sanoi hymyillen rohkaisevasti. Nyt hän kuitenkin huomasi neidon lohjenneen huulen.
"Mutta, mitä sinulle on oikein tapahtunut?" Fred sanoi kummissaan. Hän siristi hieman silmiään ja katsoi neitoa pitkään ja tiiviisti.
"Mistä tuo on?" Fred lisäsi vielä ja hipaisi neidon huulta. Veri miehen suonissa alkoi kiehumaan, kun hän ajatteli jonkun miehen tehneen sen neidolle, mutta oli kuitenkin hiljaa. Turhaan mies nyt johtopäätöksiä tästä asiasta vetäisi.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 18 Marras 2012, 22:10

Kun mies sanoi että otti osaa suruun, Clara ensin katsahti vain maahan mutta kun neito näki, että Fred hymyili tälle, hymyili Clarina takaisin miehelle.
Clarina jäi kuitenkin miettimään mitä mies tarkoitti, kun tuo kysyi, että mitä Claralle oli tapahtunut. Nainenhan oli juuri kertonut mitä tämä oli tehnyt viimeaikoina. Fred tuijotti neitoa pitkään jolloin neito vasta sitten tajusi miehen tarkoittavan huulessa olevaa haavaa.
Kun Frederic hipaisi neidon huulta ja kysyi mistä se haava oli tullut, Clarina ensin vain katsoi alas miehen kättä joka kosketti äsken tämän huulta, mutta sitten neito nosti kasvonsa ja katsoi toisen silmiin hieman epävarman näköisenä. "En oikein muista ihan kaikkea.." nainen aloitti samalla muistellen viimepäiviä. "Ja oikeastaan en muistakkaan mitään muuta, kun sen että se tuli jokusen kolme päivää sitten, kun olin kävelemässä kotia päin juuri täältä päin." Clarina sanoi epäiröivästi, koska ei ollut yhtään varma tapahtuiko niin oikeasti, ainakin niin neito muisti asiat siihen asti.
Nainen huokaisi ja kohautti olkiaan samaan aikaan epätoivoisesti. "Muistan myös heikosti kuinka kävelin kotiini, mutta luultavasti olin kaatunut tai jotain vastaavaa." tämä sanoi koittaen pitää itseänsä edes jotenkin pitkämielisen näköisenä, mutta Clara kuitenkin säpsähti, kun pieni koira haukahti terävästi pentumaisella äänellä, vaikka olikin jo aika iso. Clarina otti toisen kätensä vapaaksi ja silitti sitten rauhoittavasti koiraa, joka oli nähnyt luultavasti vain linnun tai toisen koiran.
"Ja minun tuurillani olenkin varmaan vain kaatunut ja lähtenyt tokkuraisena kävelemään sitten kotiin, joten en sen takia muista paljoakaan." Clara koitti vakuuttaa miehelle varmalla äänellä, vaikka ihan täysin varma neito ei asiasta ollut, hän halusi että Frederic ainakin olisi. "Ja jos vaikka olisikin tapahtunut ihan jotain.. Jotain sellaista mitä varmasti sinun pääkopassa liikkuu, ei siitä ole tämän enempää vahinkoja tullut joten asia on kunnossa." Clarina hymyili Fredille ja leudosti tuo neito kohotti vapaan kätensä toisen kasvoille, vasemalle poskelle lepäämään samalla, kun katse pysyi tiiviisti toisen sinertävissä silmissä. Pehmeästi tuo laski kätensä alas ja vielä hetken hiljaisuuden jälkeen neito hieman empivästi vetäisi ilmaa keuhkoihinsa, katsahtaen samaanaikaan vähän kaikkialle.
Harmaat pilvet näyttivät painavan päälle, mutta joistain kohdista talvinen aurinko pilkotti reippaasti ja sai valoa maahankin asti. Clarina katsoi hetken ympärilleen, kun ihmisiä meni ohitse, eittämättä ei paras paikka puhua.
"Voidaanko mennä jonnekkin parempaan paikkaan?" neito kysyi tyynellä äänellä katsoen nyt kokoajan miehen silmiin.

// .... eipä menny kovin eteenpäin tää rope mun osalta :D ja muutenki hirvee epäselvää tekstiä ku pätkittäin oon kirjottanu :D
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 19 Joulu 2012, 19:04

Frederic

Neito ei näyttänyt tietävän mistä haava oikein oli tullut. Fred katsoi naista kovin epäuskoisena tuon selittäessä, että hän oli luultavasti vain kaatunut ja sitten tökkurassa mennyt kotiin. Kun Clara kuitenkin sanoi, että vaikka jotain suurempaa olisi tapahtunut, ei seurauksina ollut kuin pieni haava huulessa, joten kaikki oli hyvin.
"Clara, sinähän tiedät, että voit kertoa mitä vain minulle..?" Fred sanoi, vaikka tämä oli osittain vale, koska sellaiset asiat kuin viime kerralla puhuttu naissuhde, ei ollut asia, jonka Fred haluaisi uudestaan kuulla. Mutta mies tiesi, ettei haavalla ollut mitään yhteyttä moiseen aiheeseen.. vai oliko? Ainakaan nainen ei sitä myöntäisi, joten mies päätti olematta hiillostamatta toista, tuo kertoisi, jos kertoisi, eli ei, mies ei luultavasti koskaan saisi tietää, mistä haava oli tullut, ei, jos Fred naisen tunsi. Claran käsi kuitenkin kohottautui koskemaan miehen poskea ja katkaisi hetkellisesti miehen ajatuksenjuoksun. Pian naisen käsi oli poissa ja hetken mielijohteesta mies tarttui hellästi naista leuasta kääntäen tuon hapuilevan katseensa itseensä. Suudelmahan siitä seurasi, mutta kovin lyhyt ja enemmänkin kannustava, kuin kiihkeä.
Pian nainen pyysi, että voisivatko he mennä toiseen paikkaan. Frederic nyökkäsi lyhyesti, vaikka ajatteli, että Clara ei tahtonut, että hänet nähtäisiin Fredin kaltaisessa seurassa.
"Minne haluaisit?" Mies kysyi pienesti hymyillen. Hän ei oikeastaan uskaltanut ehdottaa omaa taikka Claran kotia, koska uskoi jotenkin, että Clara ei varmaan tahtoisi mennän kummankaan kotiin. Siitä, että oliko tämä totta mies ei tiennyt mitään. Ehkä toinen halusikin hakea rauhaa juuri sieltä?

//Joo tämä viivästyi ja on lyhyt ja kaikkea muuta kivaa//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 24 Joulu 2012, 02:25

Clarina oli kääntänyt katseensa nopeasti pois, mutta tarkkaavaisesti Clarina kuitenkin kuunteli mitä mies tekee. Sivusilmällä tuo saattoi nähdä, kun mies pienesti nyökkäsi ja sitten kysyikin minne neito haluaisi. Neito ei sinänsä tiennyt minne halusi mennä, kunhan sielä oli vain edes jonkunverran rauhallisempaa mitä aukiolla oli tällä hetkellä. Ihmiset sen kuin vain ramppasivat sinne tänne ja Claran oli vaikea keskittyä sen takia.
"En ajatellut mitään kummempaa, kunhan vain olisi vähän enemmän.. rauhaa." Clarina sanoi pienellä äänellä katsellen ympärillee, saaden katseensa kohdistettua eräälle leveälle kadulle, jonka toisessa päässä neito tiesi olevan kaikennäköisiä istuma paikkoja. Ja vaikka siellä sellaisia oli, harvin sinne kuitenkin kerääntyö minkäännäköistä ruuhkaa.
Clarina tiukensi otettaan koirasta, samalla, kun hellästi ja varovasti asetti kätensä miehen käteen. Nainen katsoi heidän käsiään, miettien kuitenkin vain heidän värieroansa. Clarina oli aina ollut yhtä kalpea, hyvä kun ihmiseksi vielä voisi luulla. Kädestä vetäen neito lähti kävelemään miehen kanssa eteenpäin pysyen kuitenkin hiljaa. Tuo ei sen enempää vilkuillut miestä vaan veti Frediä vaan mukanaan hellästi.
Pian he olivatkin parin puodin jälkeen tulleet toiselle aukiolle, pienemmälle skeä rauhallisemmalle. Ihmiset olivat selvästi paljon maltillisempia mitä kauppatorilla olivat olleet. Clarina vilkaisi Fredericiä hieman hymyillen tälle. "Mennään istumaan tuonne." Clara sanoi osoittaen puistopenkin tapaista penkkiä joka oli tyhjänä ja lähimpänä heitä.
Clarina käveli penkin luokse päästäen vihdoin irti miehen lämpimästä kädestä. Nainen istahti penkille päästäen koiran vapaaksi, joka pompparikin alas ja alkoi nuuskimaan ympäristöä, pysyen kuitenkin selvästi tarkasti lähistöllä.
Clarina katsoi miestä silmiin, tuntien itsensä pitemmäksikin aikaa omaksi itsekseen, siksi röyhkeäksi sekä typeräksi tyypiksi.
"Sinähän sanoit, että voin kertoa sinulle ihan mitä vain?" neito kysyi, ja tuolle oli oikeastaan ihan sama jättäisikö Fred vastaamatta, Clarina kertoisi kuitenkin asiansa. Ilme Claran kasvoilla oli miltei ilmeetön, silmistä saattoi kuitenkin näkyä haikeutta. "Anteeksi, älä loukkaannu tai mitään." tuo sanoi hetken ajan virnistäen tuttuun tapaan.
"Rakastin sitä miestä joka kaipasi suudelmia kanssani ja sai minut tuntemaan itseni rakastetuksi." tuo sanoi samalla muistellen sekä hymyillen hieman. Hymy kuitenkin haihtui naisen huulilta, kasvot olivat jälleen haikeat. "Sitten lupasit rakastaa minua tapahtuipa mitä tahansa, mutta ihan sama kuinka paljon vakuuttelit minulle sitä, tuntui, että edelle tuli kuitenkin 'Et kai tee sitä enään' ja 'Eihän siinä mitään, mutta se on hieman erilaista." Clarina kertoi purren huulta sekä hieman kuin sylkäisten viimeisen sanan suustaan. "Se, miten koitit varoa tunteitani, tuntui vain entistä pahemmalta sillä siitä näki miten paljon inhosit ja varmasti vieläkin inhoat minua." Clara sanoi lievää vihaa silmissään. Neito tarrasi Fredericin ranteeseen hellästi. Pikku hiljaa hellä ote alkoi muuttua yhä tiukemmaksi ja kohta Clarina puristikin jo melkein tosissaan miehen rannetta. "Minun olisi tehnyt mieli vain motata sinua, ehkä parikin kertaa naamaan.." Clarina sanoi, hellittäen vihdoin otettaan sekä katsoen miehen rannetta. Siihen oli jäänyt pari kynnen jälkeä ja muutenkin ranne alkoi pikkaisen punertamaan, jolloin Clarina silitti toisen rannetta ikäänkuin pyytäen anteeksi. "Mutta en missään nimessä tuollaisen takia löisi miestä jota rakastan" Clara lopetti lauseensa nostaen katseensa Fredericin sinertäviin ja voi niin syötäviin silmiin. Surullisen näköisenä tuo kuitenkin siirsi miehen käden tuon omalle sylille.
"Sitä paitsi, en minä ole väkivaltainen." tuo aloitti vielä kommentoimaan sitä miksi ei ollut lyönyt silloin miestä. "Ja vaikka olisinkin, et sinä pelkää." Clarina lopetti lauseen lähes kuiskaten, mutta kuitenkin niin, että mies kuulisi. Neito ei ollut yhtään varma, muistiko Frederic, että oli joskus itse sanonut suurinpiirtein nuo samat sanat Clarinalle, mutta neito muisti. Clarina muisti lähes kaiken mitä he olivat puhuneet jokaikistä sanaa myöten, hän olisi voinut kertoa kaiken mitä he olivat puhuneet ensimmäisestä päivästä asti.


//Hittauksia. Hittauksia joka puolella. blöp.
Jos et tykkää nii potki persuksille ja leiki että hittauksia ei oo koskaan ollutkaan :D
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Templer » 25 Joulu 2012, 02:32

Frederic

Neito lähti pian vetämään miestä perässään, penkille, joka oli hieman rauhallisemmalla paikalla. Mies seurasi ilolla, ainakin toinen tiesi minne mennä, toisin kuin Fred, joka olisi luultavasti jäänyt vain pyörimään ja miettimään mihin hittoon he olisivat voineet mennä.
Pian, oikeastaan ihmeellisen pian, ennenkuin Fred edes oli kunnolla istuutunut, Clara aloitti pahaenteisin sanoin, ei sillä, mutta kun neito toisti hänen sanansa, Fred tiesi, että sieltä oli tulossa jotain suurtakin suurempaa. Fred kuitenkin nyökkäsi melko lyhyesti, sillä ei nähnyt järkeväksi sanomaan mitään pitkää taikka lyhyttäkään tähän väliin, se oli enemmänkin.. retorinen kysymys? Ainakin niin Fred sen itse pystyi näkemään. Sellainen kysymys, jonka jälkeen kerrottiin asiat kuitenkin. Seuraavat neidon huulien raosta pääsevät sanat olivat vielä pahaaenteisemmät. Mies kurtisti vastaukseksi hieman kulmiaan, melkein kuin kysyen, mitä tuo nyt halusi kertoa ja mitä hän sanomallaan tarkoitti.
Ensin Fred ei tajunnut kenestä neito puhui, mutta hahmotti sen nopeasti, ehkä jopa liian nopeasti, koska asian sulatteleminen veikin sitten enemmän aikaa.
"Inhota on liian vahva sana." Fred keskeytti.
Mies säpsähti hieman, kun neito otti häntä ranteesta kiinni, ote oli kuitenkin hellä, eikä mies nähnyt sitä mitenkään haitallisena. Ei, ennenkuin nainen kävi puristamaan hänen rannetaan hieman enemmän. Ei tämäkään sattunut, ainakaan niin paljoa, että se olisi miestä haitannut, mutta silti hän tunsi olonsa hieman kahlituksi, jos neito vaikka päättäisi puristaa vieläkin kovempaa. Neito tunnusti, että hän olisi halunnut lyödä miestä, mutta sanoikin, että ei voinut koska rakasti Frediä. Mies oli sanaton. Hän ei ollut arvannutkaan, että oli herättänyt moisia ajatuksia neidon mielessä. Neidon käsi alkoi vihdoin hellittämään ja alkoi nyt silittämään hänen rannettaan. Fred päätti unohtaa koko ranne puristus jutun, sillä se sekoitti hänen ajatuksensa.
Mies hymyili pienesti, kun nainen toisti heidän aikaisemman keskustelun lauseita.

Nyt nainen oli hiljaa, mies ajatuksissaan, mutta hän vain otti neidon leuan käteensä ja painoi huulensa tuon huulille. Suudelma rikkoutui pian.
"Älä." Mies aloitti. "Koskaan." Hän jatkoi ja tuijotti naista silmiin. "Sano, että inhoaisin sinua." Mies sanoi loppuun, painoi huulensa neidon huulille, vahvaan suudelmaan, jossa tuo piti naista vaikka pakolla, ellei tuo sitä itse tahtonut.
"Minä.. rakastan sinua." Fred sanoi uhmakkaasti lopettaessaan suudelman. "Se ei ole sinulle uusi asia." Mies jatkoi ja tuijotti naista silmiin, piti yhä kädellään naisen leuasta kiinni. "Minä tarvitsen vain aikaa, oikei?" Fred huokaisi ja päästi naisen leuasta irti.
"Ja kun minä olen iloinen sinut nähdessäni saan kuulla vain sen, että sinä olet hautonut tälläisia-" Mies painotti viimeistä sanaa vahvasti. "-asioita mielessäsi."
"Se mitä teit.." Mies aloitti, mutta tajusi valinneensa väärät sanat. Hän koetti yhä uudestaan, mutta hänen katseensa vajosi alas ja hän koetti miettiä lausetta valmiiksi mielessään. "Sehän ei minulle kuulu mitä sinä olet tehnyt, se sinun.. minun.. meidän täytyy unohtaa. Se, mitä aiot tehdä seuraavina päivinä, niinä lukuisina tulevina liikuttavat minua." Mies sanoi vahvasti ja nosti katseensa takaisin naiseen.
"Sillä jos minä saan kuulla, sinulta tai joltain muulta, että olet.. tehnyt.. ollut.." Mies koetti pinnistellä sanoja suustaan. "Olet.." Mies ei tiennyt mitä verbiä käyttäisi. "..muiden kanssa!" Mies päästi melkein karjaisun. "Minä en voi kestää." Hän lopetti ja katsoi uhmakkaasti naista. Tämä pelleily saisi loppua tähän, mies aikoi haudata ajatuksensa hänen tytöstään toisen tytön kanssa, koska se oli sama, tyttö tai mies, joka ei ollut hän oli yhtä paha.. petos.
"Minä en tiedä miksi sanot tätä." Fred liikutti sormea heidän kahden välillään. "Tätä suhdetta." Mies tarkensi. "Liekö se sitten jonkinlainen.. ystävyys suhde? Onko se suhde lainkaan? Olemmeko me tuntemattomia toisillemme? En tunne sinua, mutta silti rakastan, mitä tämä oikein edes on? Miksi sinä sanot tätä?" Mies kysyi nieleskellen. "Oletko muidenkin kanssa?" Hän sanoi heti perään toisen kysymyksen, sillä senhän jo saattoi arvata, ettei mies ainakaan olisi toisten kanssa, hyvä jos oli koskaan toista naista nähnytkään, moinen erakko. Tämä, Clarina, oli sentään käynyt muidenkin pedeissä, tuolle varmasti löytyi joku muu kuin Fred.. Ja jos nainen näki tämän suhteen pienempänä kuin Fred, ei tuo tuntenut mitään väärää mennessään toisen petiin.

//Jaa tällasta Frediltä tänään//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Templer » 13 Syys 2013, 18:01

// tuplapostaus täälläkin ihan vain sen vuoksi, että sekä demintty, että muutkin kiinnostuneet (niin, heitä on varmasti paljon) huomaavat, että vetäisen hahmoni pois pelistä.
Viime vastauksesta on kulunut monia kuukausia (yhdekänköhän noita nyt tuossa olisi) ja koska olen palaamssa aktiivisuuteen, minun täytyy saada pitkään odottaneet pelit pois jaloista pyörimästä.
Mikäli demintty haluaa yhä pelata kyseisen pelin loppuun kanssani, voi hän ilmoittaa viestillä ja peli pistetään pyörimään~
Kiitos kuitenkin mahtavasta peliseurasta! :3 //
Templer
 


Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron