Clarina
Nainen käveli kivityksellä ja katsahti hieman ylös päin, vain sen verran että näki taivaan. Ei ollut aurinkoinen päivä vaan hyvin pilvinen, synkkä ja tuuli puhalsi. Juuri sellainen syksypäivä mitä Clarina rakastaa, vielä kun lehtienkin syksyinen tuoksu tulvii.
Claran hiukset menivät tuulen mukana joka oli kylmä. Hieman jo isompi koiranpentu oli mukavasti lämmittämässä rintakehää kun lähti ulos. Koira neidon sylissä katsoi uteliaina ihmisiä jotka kävelivät vastaan ja ohi, kun taas Clarina pysähtyi ja päästi koiran maahan ihan mekon helman viereen. Kun Clara lähti kävelemään, koira pysyi silloinkin ihan lähellä omistajaansa. Clara luotti siihen että se pysyisi vieressä ilman hihnaakin tai mitään vastaavaa, sehän oli siihen opetettukkin.
Clarina käveli vielä kujaa pitkin jonka varrella oli pienejä puoteja, kunnes sitten neito kääntyi koiranpentu vieressään kauppatorille ja vaikka ilma oli joidenkin ihmisten mielestä surkea ilma, oli väkeä pieneen ruuhkaankin asti.
Chakakin näytti pelästyvän ensin ihmisistä, mutta sitten koiranpentu rupesikin uteliaaksi, joten tuo lähti jo hieman kauemmaksi omistajastaan, koittaen kuitenkin pysyä näköetäisyydellä selvästi.
Clarina hymyili vastaantuleville ihmisille ja olan yli kulkeva laukun hihna pyöri naisen kädessä, kun tämä etsi katseellaan sekä varvastellen korutarvike myyjää joka yleensä tänä päivänä oli täällä tähän aikaan päivästä. Clara ei kuitenkaan nähnyt tuttuaan heti, joten tämä lähti kävelemään ajatuksissaan. Hetken aikaa käveltyään tämä kuitenkin hoksasi että koira jäi pois kyydistä. Niimpä tämä käveli hieman taaksepäin ja näki pienen pörriäisen korvatluimussa tuijottamassa jotain 3 vuotiasta lasta.
Neito käveli nopeaa koiransa eteen, ja kyykistyi sen verran että koira voisi hypätä polvien päältä naisen syliin, ja niin se tekikin hetken suostuttelun älkeen.
"Sinä tarvitset vielä vähän koulutusta höpsö." tämä totesi pienesti lemmikkinsä korvaan ja lähti se sitten sylissä sinne päin missä luuli kaverinsa olevan.
Kun tämä oli löytänyt myyjäkaverinsa ja jututtanut tätä jo hetken, alkoi käsiin sattua pienen koiran painon takia, jolloin korutarvikemyyjäkin huomasi sen miten Clara nosteli sylissään lemmikkiä. "Laita se aan maahan, ihmiset näyttävät muutenkin jo vähentyvän niin näet sen kyllä kokoajan." myyjä sanoi, jolloin Clarina soi toiselle hymyn, laskien koiransa alas samalla kun tarkasteli miten ihmiset olivat tosiaankin vähentyneet jonkun verran, vaikka kyllä välinää silti välillä olikin. Kun tassut osuivat maahan, koira näytti pysyvän nätisti maassa, joten Clarina keskittyi taas kaveriinsa, alkaen tällä kertaa jutustelun sijaan kysyä hopeakoruun tarvittavia aineksia.
Nainen sai kaveriltaan tarvikkeita korujentekoon ja silloin tuo katsoi taivaalle taas koittaen etsiä aurinkoa, joka tosin paistoi heikosti pienen pilven läpi. Kuitenkin tuo joutui hiemaan varomaan koska ja missä tuo katseli ylös, sillä joku ihminen tuli selvästi kiireisenä ja tönäisi Clarinaa niin, että neidolta pääsi tippumaan vähän rahaa maahaan. Pienen kärsimyksen ilmeen jälkeen tuo äkkiä kumartu pitäen mekon helmasta kiinni ottaen maahan vierinyttä rahaa. Clarina kuitenkin jätti vähän rahaa maahan tajutessaan että ei nähnyt koiraansa missään. Tämä lähti kävelemään eteenpäin nopeasti katsellen ihmisiä jotka olivat ryhmittyneet puotien ja kojujen eteen. Nopeasti tuo kävelessään sujautti ottamansa rahat mekon edessä olevaan, esiliinan alla olevaan taskuun samalla kun tuo katseli ympärilleen nopeuttaen kävely vauhtia, välillä pysähtyen aina.
//Noniin, kipitteles tänne Tempsu ja sitten pelataan >:3