Onko tämä aito? Entä tämä? [harlekiini]


Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ma Syys 03, 2012 8:27

Onko tämä aito? Entä tämä? [harlekiini]

Pulla

Mikä mielenkiintoinen päivä, kerrassaan. Pullan käynnit ihmisten kylässä pystyi laskemaan vielä yhden käden sormilla, ja tämä oli yksi niistä käynneistä. Portille saapuessaan hobittia tiirailleet sotilaat olivat näyttäneet siltä, kuin eivät olisi olleet varmoja päästääkö pieni mies sisään vai heittääkö ulos. Parhaassa tapauksessa olisivat varmaan pistelleet Pullan poskeensa housuineen päivineen! Ja sehän ei olisi tullut kysymykseenkään. Pulla oli itse ommellut punaisen sievän paikan housuihinsa, aivan itse! Ja niin huolellisesti, että jos ne jonkun kitaan joutuisivat, niin eivät ainakaan ihmisten. Vaikka parempihan sekin oli, kuin juoppohullun kääpiön, olisi isosetä sanonut. Häneltä kun oli sellainen kuulemma puraissut aikanaan isovarpaasta palan, vaikka eihän varvasta koskaan oltu omin silmin nähty. Joka tapauksessa, miehet olivat päästäneet Pullan kylään. Johtuiko se sitten siitä, ettei Pullalla ollut mukanaan asetta, vai näyttikö hän niin pieneltä ja harmittomalta, että hänet saisi kyllä lyötyä maihin mikäli tilanne nyt sattuisi sitä vaatimaan.
Hobitti oli ihastellut saapuessaan kylän keskustaa jahka oli sinne asti päässyt, ja tarkastellut vielä syksyn auki olevia kojuja jotka epätoivoisesti yrittivät tyrkyttää viimeisiä itse kasvatettuja vihanneksia ja hedelmiä. Ei aikaakaan, kun ensimmäiset yöhallat veisivät mukanaan ne satojen rippeet, jotka niistä oli vielä jäljellä. Pullalla oli kyllä rahaa mukanaan, mutta hän päätti olla ostamatta ruokaa juuri nyt. Hänellä ei ollut nälkä, mikä oli hänelle itselleenkin kovan ihmetyksen aihe. Jo hetken ajan Pulla oli ostaa ruokaa ihan vain sen takia, että tuntui oudolta olla syömättä mitään, mutta päätti sitten kuluttaa rahansa kenties johonkin mielenkiintoisempaan.

Kyllä. Mielenkiintoinen oli tämän reissun avainsana sekä päämäärä. Mutta mistä sitä mielenkiintoista sitten löytyisi? Kiharahiuksinen nuorukainen rapsutteli leukaansa, jossa hädintuskin kasvoi pieniä partahaivenia. Mielenkiintoisuuksia löytääkseen hän voisi tottakai suunnata kohti riimuja, loitsuja tai erilaisia juomia myyviä kauppoja, muttei tiennyt yhdenkään sijaintia. Ulkoapäin kaikki rakennukset näyttivät samanlaisilta: korkeilta ja puisilta, ja niiden ikkunoista näkyi punasävyinen sisustus.
Pulla oli kuullut huhuttavan, että kylän läntisestä osasta löytyisi kaikkein romuisin osa muuria sekä asumiskelvottomia, poroksi palaneita rakennuksia. Paikka kuulosti siltä, että se suorastaan kutsui tutkimusretkelle sekä seikkailuun, joten hobitti päätti lähteä kohti länttä. Hän kuitenkin oli poikennut kylässä vasta pariin otteeseen, joten joutui kysymään neuvoa, missäpäin länsi sijaitsi. Hän ei osannut lukea ilmansuuntia vaikka pitikin patikoimisesta. Kysymisessä taas oli omat hankalat puolensa, sillä varsinkin hieman varakkaampi - ja myös ei niin varakas - väki tuntui karttavan kummallista, pientä karvaista miestä kuin peläten että hänestä saisi syöpäläisiä, ja vain vaivoin tämä sai tivattua joltain yhtä nuhjuisen näköiseltä ohikulkijamiekkoselta mistä länttä kohti pääsisi. Ja senkin lyhyen keskustelun jälkeen mies tokaisi äkäisesti: "Sinuna painuisin tieheni. Kylä ei kaipaa kaltaistasi puolituista väkeä!"
Pulla aukoi suutaan ja oli aikeissa mainita sanasenkin puolituiseksi haukkumisesta, mutta tyytyi nipistämään suunsa suppuun ja painamaan kätensä nyrkissä lanteilleen kuunnellen samalla kuinka mies laahusti tiehensä jupisten jotain hyödyttömyydestä ja tiellä olemisesta. Ettäs kehtasikin! Hobitti oli tuohtunut niin, että hyvä kun muisti vielä, minne päin mies oli hänet ohjannut.

Länteen päin asumukset alkoivat selvästi menettää hohdokkuuttaan, mutta eivät näyttäneet lähellekään asuinkelvottomilta. Hobitti tallusteli paljain jaloin viileää hiekkatietä pitkin, ja yritti pälyillä katujen päihin josko raoista olisi näkynyt jo pala rusentunutta muuria tai mustia taloja. Monet ihmiset katujen varsilla ja talojensa sisällä nyrpistelivät äkäisesti hieman hiekkaiselle hobitille nenäänsä ja mumisivat jotain kielteistä aina ohitettuaan hänet. Osa vain katsoi kummastellen. Pulla päätti vahvasti olla loukkaantumatta ja ajatteli vain, että ainakaan hobitit eivät tarjoilleet pahan makuista olutta, toisin kuin nämä tärkeilevät tantat.
Juuri aloitettuaan viheltelyn tarpomisensa ratoksi, Pulla hoksasi kirjaimet erään rakennuksen julkisivulla. Hän seisahtui rakennuksen eteen, katsoi sitä hetken ja peruutti sitten muutaman askeleen että sai luettua tekstin ilman, että joutui koskettamaan takaraivollaan katua.
"Shoppe", hän tokaisi ääneen silmät tihrullaan. Mitä se sitten tarkoittikin, se ei varmastikaan ollut talon nimi. Pullan silmiin syttyi innostus, ja hän käveli lähemmäksi kaupan etuseinämää. Hän yritti pyyhkiä hihallaan naarmuista ikkunaa, ja painoi sitten nenänsä kiinni lasiin niin että se litistyi hieman. Ei näkynyt mitään. Hobitti suoristi keltaisen liivinsä, oli siivoavinaan hiuspehkoaan ja koputti sitten oveen avaten sen kuitenkin saman tien raolleen. Hän työnsi sisään ensin nenänsä, sitten puolet päästään ja lopulta koko kaalinsa.
"Huhuu?" hän huikkasi ovelta ja antoi katseensa kiertää paikassa. Leveä hymy levisi hobitin kasvoille. Mikä aarrekammio! Hän veti syvään henkeä ja astui sitten sisälle. Pullan mielessä toki kävi, ettei talon asukas - jos sellaista oli - ehkä haluaisi hobittia lattialleen kävelemään hiekkaisin jaloin, mutta ei voinut mitään uteliaisuudelleen. Seinillä olevilta hyllyiltä löytyi jos jotain tavaraa, mutta Pulla ei uskaltanut vielä astua pitemmälle eikä sulkea ovea takanaan.

//Hazha-pow! Täällä ollaan ja tulipas siitä pitkä. En muuten ollut ihan varma, lukeeko Shoppen ulkopuolella missään että se on Shoppe, mutta jos ei niin sitten Pulla vain piti sitä mielenkiintoisena rakennuksena ja talsi sisään. Enkä tiedä oliko siinä ikkunaakaan.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ke Syys 05, 2012 1:11

Toimeentulon ja köyhyyden raja-alueella oli kuluneen viikon aikana ollut rauhallisempaa kuin tavallisesti, ja sama rauhallisuus ylsi myös vaatimattoman oloiseen kauppaan kahden suuremman talon välissä, jotka saivat sen näyttämään entistäkin vaatimattomammalta. Huolestuttavien tapahtumien puuttuminen tuuditti tienoon asukkaat hiljalleen lähelle turvallisuuden tunnetta saaden varoissaan olevat uskomaan omaisuutensa kartuttamisen olevan turvallista. Huonolaatuisen kyltin mukaan Shoppeksi kutsutussa putiikissa kauppa oli käynyt keskivertaista paremmin, vaikka yllättävää kyllä päivät olivat säilyneet lähes yhtä hiljaisina kuin siihenkin asti, antaen kaupan omistajan ja myyjän nauttia omista puuhistaan varsin vapaasti.
Sillä hetkellä hän oli kumartunut tiskinsä ylle nojaamaan rennosti kyynärpäihinsä ja pyöritteli sormissaan noin kämmenen kokoista astrolabia. Messinkinen esine oli paitsi kaunis, myös hyödyllinen, ja tarkoittaisi kolikoiden kilinää hänen rahalippaaseensa. Kaikkein kiehtovinta laitteessa oli kuitenkin sen toimintamekanismi, joka yhdistyi erottamattomasti messinkiin kaiverrettuihin kuvioihin. Laite onnistui olemaan samanaikaisesti sekä hyvin monimutkainen, että äärettömän yksinkertainen. Hän kykeni päättelemään sen käyttötavan suuripiirteisesti, mutta siirreltyään hetken peukaloillaan jokaista kojeen liikkuvaa osaa hänen oli myönnettävä, ettei se paljastanut hänelle sen tarkempaa tietoa.

Kynttilänvalo heijastui välähtäen laitteen sileästä takapinnasta kypsään ikään ehtineen ihmismiehen kääntäessä sen ympäri. Edellinen omistaja ei ollut kenties pitänyt astrolabistaan kaikkein parhainta huolta, se oli todettava. Messinki oli paikoin kolhiintunut ja naarmuuntunut.
Ja naarmuuntuisi vielä lisää kunhan hän saisi edellisen omistajan nimikirjaimet raaputettua sen takaosasta.
Khaleem ojensi kättään tarttuakseen myyntipöydällä lepäävään piikkiin, joka muistutti hieman talttaa, ja rapsutti varovasti nimikirjainten ympäriltä. Mikäli hänellä olisi ollut varaa vahamuottiin hän olisi voinut haalia hallussa pitämänsä messinki- tai pronssiesineet kasaan ja piilottaa omistuksen siististi ja taidokkaasti, mutta valitettavasti hänelle ei oltu suotu sitä etuoikeutta. Rahantekijä hiekanvärisen miehen sisällä myös sai hänet harkitsemaan kahdesti arvokkaan esineen piilottamista siksi aikaa, kunnes tarvittavat välineet olisi haalittu kasaan. Kenties mikäli naarmutus ei onnistuisi, hän joutuisi tyytymään tähän kalliimpaan vaihtoehtoon.

Khaleem kallisti laitetta parempaan valoon ja kurtisti kulmiaan. Tulos ei ollut häävi, ja häivytys tulisi todennäköisesti työllistämään hänet koko loppupäiväksi.
Olettaen, ettei häntä keskeytettäisi. Mies kohotti katseensa nähdessään varjon liikahtavan kauemmas ikkunasta, jonka tummuneet ruudut eivät olleet kirkasta lasia nähneetkään, ja Shoppen sisätilat olivat kynttilöistä huolimatta hämärät. Kuka tahansa, joka yrittäisi tiirailla sisään, joutuisi pettymään karvaasti.
Meripihkasilmät olivat juuri ehtineet kääntyä takaisin messinkilaitteeseen, kun kolkutus ovelle ja sen avaaminen saivat hänet ryhdistäytymään ja siirtämään huomionsa takaisin kaupan etuosaan. Vaistomaisesti hän siirsi toista kättään peittämään suuren osan astrolabista näkyvistä, mutta kun sisään ei saapunutkaan mahtaileva vartiomies tai epäluuloisesti mulkoileva kyläläinen, hän antoi itsensä rentoutua. Epämiellyttävillä asioilla oli tapana tapahtua juuri kun niitä vähiten odotti, ja viime aikoina oli ollut epäilyttävän rauhallista.
Kauppias suoristautui pöytänsä takana lyhyenlännän asiakkaansa uskaltauduttua sisäpuolelle saakka, ja väläytti parhaimman asiakaspalveluhymynsä.
Ah! Tervetuloa. Hän taivutti päätään tervehdykseen ja kattoi kauppatilan lyhyellä kädenviittauksella. Kauppani on pieni, mutta katselkaa vapaasti ympärillenne. Kaikki on kaupan, hinnasta sovitaan, asiakkaan edut ovat siunaus myös minulle.
Sanottuaan lähes merkityksettömän tervehdyslitaniansa, jota hän oli toistellut asiakkaalta toiselle lähes koko porvarielämänsä ajan hän palasi jälleen sormeilemaan astrolabia. Potentiaalinen asiakas oli niin nuori ja lyhytkasvuinen, että Khaleem laski hänet lapseksi, ja kokemus oli opettanut että lapset harvemmin ostivat mitään ruokatarpeita kummempaa. Myyntipöydän vierellä oli toki pieni säkillinen multaisia perunoita joista suurin osa oli jo löytänyt ostajansa, eikä hän pitänyt todennäköisenä kaupan arvokkaampien esineiden olevan nuorukaisen kohteena muutoin kuin yleisen kiinnostuksen tasolla. Meripihkasilmät seurailivat kuitenkin tulijaa varsin tiiviisti. Näillä nurkin ne, keillä ei ollut varaa ostaa, tapasivat ottaa tavarat haltuunsa yksinkertaisen lopullisen lainaamisen periaatteen mukaisesti.



¤¤ Löytyyhän siitä molemmat, oikeassa olit. Luonnoksia kaupasta tulen jossain kohtaa lisäilemään. ¤¤
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Syys 06, 2012 7:42

Pulla

Pieni hobitti hätkähti ensialkuun kauempaa kaupasta kuuluvasta äänestä, jonka hän mielsi kuitenkin hyvin nopeasti lempeäksi. Ääni toivotti miehen tervetulleeksi, ja sai hänet hymyilemään. Pulla astui leveästi virnistäen sisään ja sulki oven hieroen sitten käsiään yhteen jännityksestä niin, että tunsi näyttävänsä mestarivarkaalta joka oli juuri kehitellyt vuosisadan kuprun.
"Kiitos paljon! Olettekin paljon ystävällisempi, kuin nuo moukat tuolla ulkona. Kuvitella - kutsuivat puolituiseksi! Voitteko uskoa! Ja anteeksi hyvä herra, toin hiekkaa teidän taloonne", Pulla selitti tarmokkaasti henkilölle joka hänet toivotti tervetulleeksi, katsomatta kuitenkaan kuka häntä puhutteli. Sen sijaan katseli sitten jaloistaan tipahtelevia pikkukiviä ja hiekanmuruja, yrittäen pyyhkiä niitä päkiöillään hieman ovelle päin. Sitten Pullan korvat jo tavoittivatkin mielenkiintoisen informaation: tämä ei ollutkaan suuren keräilijän asuintalo, vaan peräti kauppa! Sehän tarkoittaisi sitä, että täältä voisi lähteä mukanaan jotain salaperäistä, jotain mielenkiintoista. Hobitti nosti päätään kiinnostuneena ja näki nyt miehen, joka häntä puhutteli. Tämän tasavärinen iho ja hiuspehko sai Pullan pysähtymään hetkeksi, mutta toisaalta hän ei tiennyt ihmisistä paljoakaan. Ehkä se oli ihan luonnollista olla saman värinen hiustensa kanssa.
"Sen minä teen!" Pulla huudahti mieluissaan saatuaan luvan katsella ympärilleen. Hän pyyhälsi puolta pitemmän miehen ohi kohti hyllyä, jolla oli kaikenlaista erilaista rojua - siis Pullan mielestä aarteita - kuten erilaisia keraamisia astioita ja jokunen tinapikari. Pulla kurkisti jokaisen sisään kuin etsiäkseen niistä kadonneita tietoja tai alkuperiä, joita kukaan ostaja ei koskaan saisi tietää.
"Miten missään voi olla näin paljon hienoja tavaroita samaan aikaan? Tämä kauppa on varmasti suosittu. Jos minä olisin suuri seikkailija, etsisin seikkailuja täältä. Tästähän on voinut juoda vaikka merenneito", Pulla sepitti vaikkei koskaan ollut nähnyt merenneitoa, eikä tiennyt niistä muuta, kuin että ne näyttivät kaloilta. Tai ehkei sitäkään.

Tutkittuaan kuppeja ja kippoja ja arveltuaan niiden hintoja, Pulla keskittyi hurjan näköisiin erilaisiin naamioihin jotka oli katseellaan hoksannut korkean pöydän takaa. Lienikö se sitten myyntipöydän virkaa toimittava tekele, sitä ei hobitti lähtenyt arvailemaan. Pöytä näytti kylmältä ja se oli selvästi tehty jonkinsortin kivestä. Nuorukainen nosti yhden naamioista käsiinsä ja katseli sitä varovasti, ettei vain rikkoisi tai tiputtaisi sitä. Naamio oli kiukkuisen näköinen ja kaksivärinen, eikä peittänyt kasvoja nenästä alaspäin. Nenä oli pitkä kuin linnun nokka ja kulmaluita selvästi liioiteltu. Naamion vieressä lepäsi toinen, kolmas ja neljäskin, ja kaikki ne näyttivät kuvaavan eri tunteita. Äärimmäiseen valitukseen väännetty suu, viehko hymy, leveä nenä, kauniita kultakirjailuja ja kirkkaita värejä. Jos hobitti olisi viitsinyt, hän olisi todennäköisesti painanut naamion kasvoilleen. Ne kuitenkin vaikuttivat hänen päähänsä suhteutettuna aika isoilta, joten todennäköisesti olisi parempi, ettei hän yrittäisi sonnustautua niihin. Jos hän hajottaisi tavaroita nyt, hänellä ei riittäisi rahaa enää ostaa mitään mieluista.

Laskettuaan naamarin takaisin paikalleen Pulla kurkkasi varovasti, mitä myyjä oikein touhusi. Mitä tekikin, hän näytti hyvin keskittyneeltä. Pulla katseli tämän miehisen näköistä partaa ja kutitti mietteliäänä omaa leukaansa joka oli edelleen paljas.
Myyntipöytä oli niin korkea ettei hobitti saattanut edes kunnolla nähdä mitä sen päällä tapahtui, ellei yrittänyt hyppiä. Kaupassa oli muutenkin hämärää, sillä sitä valaisivat vain kynttilät. Tunnelma sai kuitenkin Pullan rentoutumaan ja se miellytti häntä kovasti.
"Saanko kysyä, mitä teette?" Pulla kysyi lopulta tiskin toiselta puolelta ja piteli sormenpäillään kiinni tiskin reunasta niin, että hänestä näkyi myyjälle todennäköisesti vain nenä, silmät ja hiuspehko. Pulla joutui varvistelemaan niin että isovarpaita särki, mutta vaaleanruskean ihmisen näpertelemä, kiiltävä esine näytti kauniilta, mitä sillä sitten tehtiinkin.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Pe Syys 14, 2012 1:14

Khaleem hymähti vähättelevään sävyyn vieraan anteeksipyynnöille, ja vilkaisi syrjäsilmin talonsa rähjäisiä lattialankkuja, jotka olivat lähempänä maalattiaa kuin vuosikymmeniä sitten ylellisyydeksi katsottua arkkitehtuuria, eivätkä siten liiemmin kärsisi jalkojen mukanaan tuomasta hiekasta. Lattian siistiminen olisi vaatinut pientä uudelleenrakennusta, runsaasti aikaa ja tarmoa sekä tomeran emännän; nurkkaan nojalleen asetettu luuta oli jo kauan sitten menettänyt toivonsa voittaa taistelu pölyä ja maa-ainesta vastaan.
Homunculus katsoi parhaaksi olla kommentoimatta puolituishuomautusta, vaikka katsoessaan ruskeiden kiharoiden innokasta siirtymistä ovensuusta hyllyille hän ymmärsi hyvin, mistä puheet olivat lähtöisin. Miehen hampaiden takana puolisen tusinaa miksi kysymystä kamppailivat kukkotappelun raakuudella ensimmäisestä ulospääsystä, ja ikuinen uteliaisuuden kipinä tuikki myös meripihkan värisissä silmissä niiden palatessa silloin tällöin asiakkaaseen. Mies oli oppinut hillitsemään itsensä ja uteliaisuutensa suurimman osan ajasta antaakseen kuvan yhtä ammattitaitoisesta ja sivistyneestä henkilöstä jota hän esitti, mutta lapsenomaisilla kyselyillä oli taipumus karata hihnastaan ja loikata hänen suustaan mikäli keskustelu ehti venyä.

Hänen olisi kuulunut keskittyä astrolabin hiomiseen, mutta hänen huomionsa pysyi sinnikkäästi asiakkaan puoleen kääntyneenä kunnes hän luovutti, ja tyytyi pitelemään esinettä kädessään raapaisten sitä silloin tällöin näön vuoksi. Hän sai aika ajoin sosiaalisuudenpuuskia, ja asiakas hänen varastossaan (joksi sitä jotkut kutsuivat, mukaan lukien hän itse) oli aina päivän kohokohta.
Khaleem tunsi pientä ylpeyttä nuorukaisen kehuessa kauppaa aarreaitaksi, vaikka oli samalla varsin tietoinen sen kyseenalaisesta menestyksestä esineiden vaihtelevan kunnon ja epämääräisen luonteen vuoksi. Hiekanväriset kulmakarvat kohosivat hetkeksi merenneitoviittauksen kohdalla, ja miehen päänsisäiset hammasrattaat pyörähtivät nopeasti niille tutuilla urilla.
Merenneitopa hyvinkin, hän vakuutti myhäillen ja vilkaisi astrolabia. Kuulemani mukaan melko kaunis sellainen, joka oli löytänyt tuon pikarin kauppalaivan hylystä sieltä, missä meri on sinisimmillään. Näin minulle tuon myynyt merikapteeni vakuutti, eikä minulla ole syytä epäillä hänen sanojaan! Todisteet löytyvät pikaristakin: jos painatte sen korvaanne vasten, voitte kuulla meren kohinan, jonka se säilöi itseensä oltuaan merenneidon käsissä.
Hänellä oli vastaavia myyntipuheita varattuna jokaisen kaupan esineen kohdalle, joskin sama tarina harvemmin piti saman esineen kohdalla useammin kuin kahdesti, paitsi niissä harvoissa tapauksissa joissa hän äityi kertomaan totuuden.
Nuorukainen kiinnostui naamioista. Se ei ollut uutta, taidokkaasti maalatut maskit vetivät ennen pitkää puoleensa jokaisen kauppaan eksyneen, eikä homunculus peitellyt omaa innostustaan esitellessään niitä. Hän tökkäsi hymyillen piikillä naamioiden suuntaan.
Kauniita, eikö? Ehdottomasti ellei suosituinta, niin ihailluinta tarjontaani. Ylimysten järjestämien juhlien aikaan jopa eliitti kunnioittaa minua läsnäolollaan näiden naamioiden takia. Huomaatteko yksityiskohdat? Yksikään naamio ei ole samanlainen kuin toinen, ja ne ovat vankkaa tekoa. Hänhän sen tiesi, kirmailtuaan pitkin kaupunkia viimeiset pari vuotta naamari päässään¬¬. Sitä osaa myyntipuheesta hän ei kuitenkaan paljastaisi.

Hiuspehkon siirtyessä pöydänviertä hänen kohdalleen ja noustessa kunnes puolet päästä, johon se oli kiinnittynyt oli noussut reunan yläpuolelle, Khaleem käänsi astrolabia peittääkseen sen kaiverruksen näkyvistä.
Tämänkö kanssa? Poistelen vain edellisen omistajan jättämiä kolhuja jotteivät ne häiritsisi tämän kaunokaisen uutta haltijaa. Tiesittekö, että sotilaat kiillottavat varusteensa hiomalla uusia naarmuja vanhojen päälle? Hän kohotti piikki-instrumenttia. Minä toimin samalla periaatteella. Vaikka osa myymistäni esineistä onkin jonkun kokoelmista, asiakkaani eivät tarvitse selkeää muistutusta siitä! He luulisivat ennen pitkää, etten myy laadukasta tavaraa.
Huoneen laajemmassa osassa yksi hyllyistä valitti ja notkahti yhdeltä sivultaan. Khaleem jähmettyi hetkeksi, ennen kuin mutisi jotain huonekalun iästä ja päätti vaihtaa aihetta.
Mutta todellakin, kuinka voin olla avuksi? Huomasin teidän kiinnostuneen tavaroistani, etsittekö kenties jotain erityistä? Rasiaa tavaroillenne, lämmikettä talveksi, kynttilöitä valaisemaan, tai kenties merenneidon astiaa? Hän virnisti lyhyesti ja iski silmää. Minä olen Abatesciani. Khaleem Abatesciani, eikä ole mitään, mitä Khaleem ei voisi hankkia.



¤¤ ..Derp ¤¤
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ma Syys 17, 2012 8:14

Pulla

Jos Pulla olisi yhtään enempää harrastanut vedonlyöntejä, hänen olisi ilmeisesti ollut järkevintä lyödä vetoa jostain aivan päättömästä asiasta juuri sillä sekuntilla. Hän olisi ilmiselvästi saattanut voittaa jotain, sillä hänen arvauksensa merenneidon omistamasta kupista osui oikeaan! Ja merenneito oli ollut oikein kauniskin kuulemma. Pulla nyrpisti kummastuneena nenäänsä. Miten mikään, mikä näytti kalalta, voisi olla kaunis? Toisaalta hänen tietonsa kalaihmisistä eivät välttämättä pitäneet paikkaansa. Joka tapauksessa merenneidon juoma-astia oli jo hyljätty, ja mies oli siirtynyt naamioiden pariin. Ja voi kyllä, myyjällä oli sanottavansa näihinkin. Pulla kuunteli silmät tuikkien miehen esittelyä ja tarkkaili samalla jokaisen maskin jokaisia yksilöllisyydestä kertovia piirteitä. Kuulemma ne olivat vankkaa tekoakin, mutta hobitti ei silti uskaltanut laittaa sellaista naamalleen. "Vankkaa tekoa" saattoi tarkoittaa, että vankkaa tekoa kasvoilla, ei metrin korkeudesta pudotettuna lattialankkujen päälle. Ja niihinhän voisi tulla vaikka naarmuja, jos eivät rikki menisi. Hän ei sallisi kauniin, kiiltävän maalin lohkeilla, tai naamioilta tipahtaisi arvo.

Pulla innostui, kun sai kysymykseensä vastauksen, mutta laskeutui taas sitten alemmaksi saman puoli senttiä minkä oli innostuksesta vielä kurottautunut varpaankärjilleen. Hän oli juuri aukaisemassa suunsa kysyäkseen, että mikä se esine sitten oikein oli, kun myyjä puhkesi jälleen puhumaan. Hobitti levitti suunsa hymyyn vaikkei se varmaan vastapuoliskolle näkynytkään, ja nyökytteli päätään niin että kiharainen hiuspehko ravisi.
"Se on aivan totta se", Pulla myötäili vielä ja olisi heristänyt sormeaan sanojensa tueksi, jos ei olisi tarvinnut käsiään pitelemään kiinni tiskinreunasta. Siispä hän vain kohotti kulmiaan merkitsevästi ja tuijotti tiiviisti itseään kaksi kertaa isompaa miestä.
"Ah!" puolituinen hymähti sitten, kun myyjä - Khaleem Abajotain, olipas vaikea nimi - alkoi kysellä mitä Pulla oikein mahtoi etsiä. Pulla näki tämän oikein tahdikkaaksi tilaisuudeksi päästää pöydänreunasta irti, ja tottapuhuen hänen sormensa alkoivat jo hieman puutua. Mies tömähti kantapäilleen ja köpötteli myyjän viereen röyhistäen sitten rintaansa ja suoristaen mutkalle menneen, keltaisen liivin.
"Minun nimeni on Frippi Bunce, jalon isoisoisosetäni mukaan nimetty, kutsu toki Pullaksi vain. Kuulun hobittien verrattomaan sukuun, vieraan valtakunnan hobittikylästä näet", Pulla lateli ja kumarsi syvään nousten sitten katselemaan ympärilleen.
"Totta vie... Minä olen täällä etsimässä-" hobitti aloitti ja hieraisi sitten leukaansa, "seikkailua. Kysymyksiä ja vastauksia ja kaikenlaista hienoa ja salaperäistä. Ehkä jotain, joka veisi minut paikkaan, jossa olisi mies, jolle tekisin vahingossa elintärkeän palveluksen ja vastapalvelukseksi hän opettaisi minua vaikka miekkailemaan. Tai ampumaan jousella! Tai sitten esineen, joka olisi kuulunut kuninkaalle ja jonka hän olisi kauan sitten vahingossa hukannut, ja kun hän näkisi esineen minulla hän kiittäisi avokätisyydestäni - etsinhän arvokkaan esineen sentään käsiini - ja veisi vastapalkaksi linnaansa kierrokselle. Kenties näkisin oikeita hovineitoja. Tai oikean prinsessan!" hobitti puhua pupelsi posket punaisina ja kääntyi sitten innoissaan kasvot kohti Khaleemia.
"Ei siinä merenneidossakaan tietysti mitään vikaa ole. Jos hän ei näytä kalalta. Tai jos hän opettaisi minua uimaan kun palauttaisin pikarin", Pulla pähkäili ja kohautti olkiaan sanojensa päätteeksi, laittaen sitten kätensä puuskaan.
"En tiedä mitä etsin. Tarkoitukseni oli mennä muurin raunioille etsimään seikkailua, mutta pysähdyinkin sen kyltin eteen ja löysin ainakin sata uutta mahdollista seikkailua", kiharahiuksinen sanoi myhäillen ja tuijotti toiveikkaana Khaleemia, jolla oli hieno parta, vaikea nimi ja hän oli kummallisen värinen. Kenties hänellä itsellään olisikin hallussa seikkailun avaimet. Jos hän osaisi uida, taistella ja vaikka puhua jotain hienoa kieltä?
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ke Syys 26, 2012 1:45

Pulla. Khaleemin silmäkulma nytkähti rempseästi ilmaistulle lempinimelle, joskaan hänen naamiomainen auliin kauppiaan hymynsä ei muuttunut miksikään. Hän tiesi, ettei ollut hänen asiansa arvostella toisten elävien nimiä ja ulkonäköä, mutta Pulla oli lempinimi jota hän ei ollut odottanut kuulevansa, etenkin kun nimi liitettiin jaloon isoisoisosetään tai johonkin vastaavaan sukulaiseen. Kuinka tuo natiainen edes tunsi sukunsa niin kaukaa? Pidettiinkö heistä kirjaa?
Homunculus kuunteli kiharapään puhetulvaa samankaltaisella ihmetyksellä, jolla nuorukainen oli ihastellut hänen hyllyjensä tarjontaa, eikä vähiten siksi, että asiakas oli muitta mutkitta jättänyt huomioitta pitkän tiskin muodostaman rajan ja saapastellut hänen viereensä. Vaikka mikään ei suoranaisesti estänyt asiakkaiden kulkua suljettuun kolmannekseen, useimmat tahtoivat suhtautua pienellä varauksella tiskin taakse kulkemiseen. Pullan puheista saattoi kuitenkin päätellä, etteivät moiset kursailut kuuluneet seikkailuja etsivän repertuaariin.
Nuorukaisen puhuessa pidemmän miehen silmien takana vilahteli varsin värikkäitä mielikuvia lyhyenlännästä asiakkaasta heiluttamassa itsensä kokoista miekkaa, tai päätyvänsä nuolen asemaan yritettyään jännittää raskaan metsästysjousen. Piilossa kivitiskin alla oli useampikin varsijousi, joka olisi kokonsa puolesta sopinut seikkailunhakuiselle Pullalle varsin hyvin, mutta niistä hän ei sanoisi mitään. Khaleem kääntyi sivuittain tiskiin nähden jääden nojaamaan toiseen käteensä, pyöritellen kaiverruspiikkiä vapaan kätensä sormissa ja hymyillen kuunnellessaan.
Kuinka kiehtovaa! Puolituiseksi kutsutulla tuntui olevan hyvin tiedossa, mitä hän tulevaisuudeltaan halusi, eikä Khaleem voinut olla tuntematta myötäinnostusta sekä pientä kadehdinnan pistosta toisen kuvaillessa suunnitelmiaan. Hänen omat matkustelunsa olivat jääneet hyvin vähäisiksi, eikä hän ollut nähnyt hallitsijasuvun jäsenistä kuin etäiset vilaukset suurimpien tapahtumien aikaan.

Puheripulin laannuttua Khaleem virnisti lyhyesti ja kattoi myyntitilan kädenheilautuksella.
Minulla on täällä paljon hienoa ja salaperäistä, vielä enemmän kysymyksiä ja hieman vastauksiakin, mutta olen huomannut, että seikkailua on vaikea myydä. Sillä on tapana tulla ikään kuin kaupanpäällisiksi.
Hän napautti astrolabia kynnellään niin, että siitä kuului vaimea ping.
Tämä esimerkiksi on kaunis katsella, mutta sen ostaja saattaa sitä käyttäessään päätyä seilaamaan merille tai jahtaamaan sen varastanutta tihulaista kahden valtakunnan halki, ja voinette kuvitella mitä seikkailuja ne pitävät sisällään! Tai hän voi esitellä sitä kotonaan ja päätyä pienimuotoisempaan seikkailuun, kuka tietää? Minä en ole seikkailija, vain niiden välittäjä; mitä tahansa nämä esineet tarjoavatkin, on se kunnianarvoisan asiakkaan selvitettävissä.
Homunculus käänsi selkänsä tiskille ja asettui nojaamaan sitä vasten kyynärpäidensä varaan, meripihkanväriset silmät seikkailunmetsästäjää kohti tuikkien.
Merenneito voisi saada pikarinsa takaisin kolmella pronssisella, hän vihjaisi asettuessaan mukavammin.

Vaan saanko tiedustella, mikä vetää asiakkaani seikkailujen jäljille? Kenties vaatimaton kauppani kykenee tarjoamaan riittävät varusteet matkoja..si varten, tai avun oikean suunnan löytämiseksi. Esittelyt oli hoidettu, ja vaika sinunkauppoja ei virallisesti oltu tehtykään, päätti Khaleem sydämenlyönnin mittaisen tauon aikana luopua teitittelystä. Pulla ei vaikuttanut henkilöltä, joka piittasi turhia muodollisuuksista.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Syys 29, 2012 2:41

Pulla

Pulla levitti suunsa hymyyn ja nyökkäsi "eikös vain" ilme kasvoillaan, kun Khaleem npiti hänen suunnitelmiaan kiehtovina. Myyjä kertoi, että seikkailuja oli vaikea myydä. Ne tulisivat kaupanpäällisiksi. Pulla nyökkäsi ymmärtäväisesti, ja tottahan se oli. Eiväthän kaikki esineet varmastikaan johtaneet seikkailuihin, ja se riippuisi paljon esineen ostajastakin. Siispä hobitilla olisi vain jonkinasteen mahdollisuus saada haltuunsa esine, joka veisi hänet kohti jotain jännittävää. Jotain, josta riittäisi muisteltavaa ja kerrottavaa, ihan niinkuin aikanaan kotikonnuilla kun uskaliaimmat hobitit kertoivat matkoistaan.
Hobitti heräsi korkeaan, kilahtavaan ääneen kun Khaleem oli näpäyttänyt sormellaan raaputtelemaansa esinettä. Kun marmorimyyjä oli kertonut, mitä kaikkea esineestä voisi saada irti, Pulla avasi jälleen suunsa kysyäkseen mikä esine oikeastaan oli tai miksi sitä edes kutsuttiin, mutta myyjä alkoikin jo jatkaa puhumistaan eikä lyhyempi viitsinyt häntä keskeyttää. Pulla katsoi niska kenossa alaspäin kumartunutta myyjää - joka tosin oli vieläkin hänen tasolleen hieman liian pitkä - ja virnisti kevyesti.
"Vain kolmella pronssisella!" hän toisti ääneen ja läiskäisi kätensä yhteen hieroen niitä sitten toisiaan vasten kuin nälkäinen, joka oli juuri saanut eteensä kasan ilmaista ruokaa.

Pulla hymähti mietteliäästi, kun Khaleem kysyi, mikä oli ajanut hänet seikkailujen viitoittamalle matkalle. Myyjä oli valmis tarjoamaan kenties tarvittavia varusteita, mikäli hobitti sellaisia tarvitsisi.
"Tosiaan, siitä on jo parisen vuotta, muistan. Siitä, kun jätin kotikyläni ja lähdin kohti uusia maita. Kotikyläni oli liian tylsä, tiedäthän, vain istuskelua Vanhan Tobon ja hobittioluen ääressä. Mikään tie ei johtanut taisteluihin eikä kukaan osannut mitään hienoja taitoja. Harva oli nähnyt haltian, ihmisen, kääpiön, lohikäärmeen tai taruolennon tai mitään vastaavaa!" nuorukainen kertoi välillä käsiään heilautellen kuin korostaakseen turhautumistaan.
"Siispä minä lähdin. Saavuin Cryptiin vähän yli vuosi sitten, ja se itsessään on ollut jo valtava seikkailu. Minä opin lukemaan ja kirjoittamaan matkalla. Osaan puhua haltiakieltäkin, voitko uskoa!" Pulla sanoi sitten innoissaan ja hänen silmänsä säteilivät.
"Minä... Hmm. Mitä seikkailija tarvitsee? Sinä näytät seikkailijalta minun mielestäni. Olet iso ja sinun on täytynyt saada nämä kaikki esineet, tai ainakin osan, seikkailemalla kenties", hän jatkoi edelleen ja katseli ympärilleen.
"Ehkä sinä siis osaisit sanoa? Tarvitsisin kai aseen, mutten osaa käyttää sellaista", Pulla huokaisi ja ensimmäisen kerran kauppaan astumisen jälkeen hänen innostunut ilmeensä laantui hieman. Hänen mielessään käväisi mielikuva tilanteesta, jossa tuntematon ihmissotilas oli ampunut hänen pikkuveljensä, ja jossa hänen haltiaystävänsä puolusti häntä ampumalla ilmiömäisen tarkasti jousella. Sellaisia taitoja hän itsekin olisi halunnut. Ajatella, jos Aberec ei olisi ollut mukana? Heidät olisi kummatkin ehkä paistettu nuotiolla ja syöty, eikä seikkailuista olisi puhettakaan. Pulla kääntyi katsomaan Khaleemia toiveikkaana. Olihan hänellä oltava jotain, jota Pullakin osaisi käyttää.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ti Loka 09, 2012 1:42

Kolme pronssista ei kenties ollut hinta, jota itseään kunnioittava räätäli pyytäisi lankakerästäkään, mutta Khaleem ei pitkään nauttisi sen kaupunginosan asiakaskunnasta paljon korkeammilla hinnoilla. Loppujen lopuksi rahahuolet jäivät hänellä sopivien järjestelyjen avulla varsin vähäiseksi, ja naurettavat hintapyynnöt ensimmäisistä esineistä saivat tyytyväiset asiakkaat usein palaamaan, jolloin heiltä voisi pyytää hieman enemmän.
Melko varmasti merenneito palkitsee maljansa palauttajan ruhtinaallisesti, mikäli kukaan rohkenee sellaiseen tehtävään ryhtyä, hän lisäsi huolettomasti pieneksi sysäykseksi, ja pyöräytti hartioitaan niin että nivelet rusahtivat. Korppikotkamainen vaaniminen arvoesineiden yllä tuntitolkulla ei tehnyt hyvää lihaksille.

Epäilyttävän vahvasti puolituiselta haiskahtavan asiakkaan kertomukset lähihistoriastaan olivat mielenkiintoisia miehelle, joka ei ollut nähnyt maailmaa nimeksikään. Khaleem ei ollut koskaan kuullutkaan VanhanHobon? Tobon? kessusta saati ollut koskaan maistanut hobittiolutta (hyvä jos oli kuullut hobiteistakaan), mutta nuorukaisen tylsäksi kuvailema elämäntapa vaikutti tasavärisestä homunculuksesta varsin mukavalta. Tutulta ainakin; hänen muististaan ei ollut kadonnut eräs toinen kylä, josta seikkailut ja hämmästyttävät taidot puuttuivat. Mies nyökytteli Pullan jatkaessa, ja hänen kulmansa kohosivat hieman lyhyemmän kertoessa oppimistaan taidoista. Harakanvarpaita muistuttavien kirjainten tulkinta oli ihailtava taito, ja vaikuttavuudessaan samalle tasolle nousi myös kiharapään kielitaito. Tämä Pulla oli oppinut haltiakieltä? Kenties myös tavannut haltioita ja muita mainitsemiaan olentoja, ja selviytynyt ehjin nahoin siitä kertomaan? Nuorukainen janosi seikkailuja, mutta Shoppen myyjän silmissä tuolla oli jo takanaan mitä ihailtavin määrä sattumuksia ja kokemuksia, joiden todenperäisyyttä homunculus ei hoksannut epäillä hetkeäkään.
Khaleemin omat seikkailut kulkivatkin huomattavasti pienemmissä ympyröissä, ja ennen kuin ehti hillitä itseään hän tyrskähti vähättelevästi veikkaukselle.
Pelkään pahoin, etteivät koko ja kokemus kulje käsi kädessä. Minun elämäni jännitykset ovat teidän kokemiinne verrattuina vähäpätöisiä, eikä kovin moni niistä ole ulottunut tämän kaupungin muurien tuolle puolen. Nämä esineetpäätyvät minulle muutamien välikäsien kautta. Sekä onnekkaiden sattumusten, unohtamatta avokätisiä lahjoittajia tai toreilta tekemiäni löytöjä. Lähimmäksi minua tullut lohikäärme oli maalattu yksilö! Pelkäänpä minun osuuteni olevan vain sankareiden varustaminen heidän koitoksiaan varten.

Varustaminen tuntui tässä tapauksessa pitävän sisällään myös aseita. Hiekanvärinen punnitsi nuorta seikkailijaa katseellaan yrittäen päättää, voisiko nuorukaiselle paljastaa hänen kauppansa vaarallisemman sisällön, vai tulisiko nuorukaiselle tarjota pahoittelevaa katsetta ja eioota. Pulla oli jo todistanut olevansa kova puhumaan, eikä Khaleem ollut järin innostunut ottamaan sitä riskiä, että nuorukainen lörpöttelisi kuulijoilleen mistä oli aseensa hankkinut. Vartijat voisivat hyvinkin kuulla siitä ennen pitkää, eikä hän kaivannut haarniskassaan kalisevia barbaareja tömistelemään pitkin kotiaan kuin härät yhtään useammin.
Pelkään pahoin, että minulla on myydä vain vähemmän haitallista tavaraa, hän vastasi lopulta kääntyen jälleen myyntipöytää kohti. En ole aseseppä, ja ymmärtänette että voisin joutua vaikeuksiin mikäli hyllyiltäni tavattaisiin teräaseita. Eikö jo riitä, että väärissä käsissä osa näistä kaunokaisista voi osoittautua tuhoisaksi? Ei, on paras olla ottamatta riskejä.
Mies tarttui jälleen astrolabiin ja terään, ja vaikeni hetkeksi keskittyessään raapimaan naarmuja toisensa perään heikon kaiverruksen ylle. Osa kirjaimista oli jo kadonnut, ja jäljelle jäävien mukaan esineen aiempi omistaja oli ollut H ra W l er D Bo oe.
Khaleem pyyhki huolellisesti yksinäiset kirjaimet, kunnes jäljelle jäävät parit oli armotta saarrettu, ja nosti meripihkanvärisen katseensa merenneidonmetsästäjään.
Toisaaltaon mahdollisuus, että tiedän mistä kunnioitettu asiakkaani voisi itselleen sopivan aseen löytää. Jonkin yksinkertaisen, kuten tikarin tai puukon, niistä on enemmän hyötyä kuin moni arvaakaan. Tästä kahden kulman takana majaileva seppä myisi ne teille ilomielin. Tai kenties teille sopisi pieni veitsi kenties, niin pieni, että se sujahtaa kätköihin paremmin kuin rahapussi hienostoneidon persoonaan? Minun on ikäväkseni ilmoitettava, että se tieto maksaa. Koskaan ei voi olla liian varovainen, hm?




¤¤ Sanon tähän että asdf ja sori, ja menen nukkumaan. ¤¤
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Loka 27, 2012 11:48

Pulla

"Olet oikeassa. Mutta merenneito arvostaa varmasti enemmän sellaista seikkailijaa, joka osaa uida", Pulla hymähti perään ja jäi harkitsemaan tarjousta kolmen pronssisen kolikon maljasta, joka kätki sisäänsä joko pölyä tai suuren seikkailun. Hobitti hätkähti napsahtelusarjasta, joka kantautui Khaleemin hartioista tämän verryteltyä. Johan nyt! Pulla koitti testiksi pyöräyttää samalla lailla omia hartioitaan muka huomaamattomasti, mutta niistä ei lähtenyt ääntä nimeksikään - vain vaatteiden kahinaa.

Myyjä näytti innostuneen Pullan tarinasta, mikä taas sai Pullan innostumaan. Hän tarttui kevyesti keltaisen liivinsä liepeisiin kun Khaleem kertoi, että hänen kokemansa oli pientä verrattuna hobitin omaan. Pieni mies sipaisi hiussuortuviaan päänsä yli, mutta ne pingahtivat otsalle takaisin yhtä nopeasti kuin olivat sieltä siirtyneet pois. Hetken hobitti oli jo hyppiä paikallaan kun Khaleem kertoi lohikäärmeestä, mutta jatkon kuultuaan hän tajusi, että se olikin ollut vain maalaus. Pulla nyökytteli päätään.
"Aivan, ymmärrän. Mutta sinunkin osasi on tärkeä, ystäväiseni. Monen seikkailijan seikkailu voisi jäädä kokematta jos et olisi täällä opastamassa heitä alkuun, vai mitä?" Pulla sanoi sitten ja olisi taputtanut myyjää toverillisesti olkapäähän, jos tämä ei olisi ollut vartiotornin kokoinen. Siispä hobitti vain seisoi myyjän tarkkailevan katseen alla, kun tämä ilmeisesti pähkäili asekysymystä. Pulla toivoi totisesti että tasavärinen mies tarjoaisi hänelle jonkinlaisen aseen. Vaan sen toiveen kanssa hän joutui pettymään - osittain. Khaleem ei myynyt väkivaltaisuuksia, ja Pulla tyytyi nyökyttelemään hurjasti tämän kertoessa syitä aseiden poissapitämiselle hyllyistään.
"Aivan, sehän on aivan totta. Paras olla ottamatta riskejä", puolituinen toisti ja nosti sormensa pystyyn sanojensa tueksi.
"Siispä..." Pulla oli aloittamassa jo toisen listan tavaroista joita mahdollisesti etsi, kun Khaleem kertoi, että saattaisi tietää sopivan paikan josta Pulla saisi aseita. Se tieto taas maksaisi lisää - tietenkin. Pulla siristeli silmiään ja katseli korkeuksiin, jossa Khaleemin silmät sijaitsivat. Hänen suustaan pääsi mietteliäs hmm-ääni, kunnes hän lopulta avasi suunsa.
"Saanen miettiä tarjoustasi? Jos minulla jää rahaa siihen, en näet ole kovin pullean pussukan kanssa matkassa... Enhän aluksi tiennyt löytäväni moista aarreaittaa, ei, tämä oli silkka sattuma. Suorastaan onnekas sattuma", Pulla ehdotti ja ylisti, jonka jälkeen hän hieroi hieman otsaansa.
"Mutta mitä olinkaan sanomassa? Mitä minä etsinkään?... AIVAN! Kartta! Olen varma, että sinulla on hallussasi karttoja. Cryptin kartta riittää - en ole ollut täällä niin kauaa, että olisin ehtinyt itse piirtää omani. Ja enhän halua eksyä seikkaillessani. Keskeneräinenkään versio ei haittaa, omien merkintöjen lisäily olisi oikein mieluisaa. Tai jonkun tietyn alueen kartta pelkästään - sekään ei haittaisi. Metsät? Arot? Vuoret? Oi kyllä, vuoret. Olen kuullut että siellä on kylä. Oletko käynyt siellä?" Pulla harhaili ja tillitti välillä myyjää ympyrää kiertäessään.
"Mutta sittenhän tarvitsen myös, hmm... Vaatteita, joilla soluttautua? Mutta löytyykö sinulta näin pienelle mitään? Ehkä lasten kokoa? Tai sitten voisin etsiä räätälin, joka ne pienentäisi... Tai ehkä sinulla on joku soluttautumisviitta, jonka turvin voisin heittäytyä mahalleni maahan ja maastoutua metsään partioiden yllättäessä!" Pulla innostui ja oli heilauttavinaan viittaansa päänsä suojiksi, palaten sitten taas mietteliääseen, suoraselkäiseen asentoon hieromaan päätään. Hän pähkäili hetken asekysymystä. Kenties olisi hyvä ostaa ase - kenties taas ei. Hänen ei olisi helppo löytää mentoria aseidenkäytölle, sillä kukaan ei halunnut olla puolituisen kanssa sen lähemmissä tekemisissä. Jos mukaan ei laskettu hänen parasta ystäväänsä Aberecia tai ystävällistä myyjää, Khaleemia, jonka edessä hobitti juuri seisoskeli.
"Voisin toki olla kiinnostunut myös siitä aseesta. Paljonko siis maksaa tieto tästä sepästä jolla oli jotain minulle? Tai tieto siitä aseesta? Tai miten se menikään, ase kuitenkin", Pulla lopetti sitten käsiään varovasti yhteen hieroen ja katseli myyjää tuikkivin silmin.

//Yngh, menipäs siinä kauan!
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Su Loka 28, 2012 6:58

Alamittaisen asiakkaan positiiviset ylistykset kauppiaan roolista määrältään huomattavasti liioiteltujen seikkailijoiden elämässä olivat niin vilpittömiä, että homunculus huomasi itsekin haluavansa uskoa niihin. Tosiasia kuitenkin oli, ettei toistaiseksi yksikään seikkailu, mihin hänen kauppansa oli kytkeytynyt, ollut johtanut sankarilaulujen maisemiin uljaisiin tutkimusretkiin ja rohkeisiin taisteluihin. Vaikka taruihin osallistumisessa olikin haavetasolla oma viehätyksensä, miehen oli kuitenkin kokemuksen pohjalta myönnettävä, että toisinaan aivan kotioven takana sattui tarpeeksi vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joita ei käynyt kaipaaminen sen suuremmassa mittakaavassa. Oli parempi olla kaupunkisissi ja muuttaa maailmaa yksi korulippaan tyhjennys kerrallaan kuin sekaantua johonkin itseään suurempaan, mihin oli niin helppo eksyä. Niin Khaleem ainakin vakuutti itselleen mielikuvituksensa saatua laukata turhankin vapaasti milloin minkäkin minstrelin tai tulevan seikkailijan puheiden ansiosta.

Homunculus hymyili eikä voinut olla tuntematta pientä ylpeyttä Pullan viitatessa Shoppeen aarreaittana. Hän piti kaupastaan ja osa asiakaskunnastakin oli suhtautumatta avoimen vihamielisesti, mutta toistaiseksi aarreaitaksi sitä ei ollut kutsunut kukaan muu kuin hän itse, ja silloinkin harkiten. Useimmille se oli ollut varasto (kuten salamurhaajakandidaateille ja varkaille), toisille läävä (lähinnä ratsioita tekeville epäluuloisemmansorttisille vartiomiehille). Ylivoimaisesti suosituin kutsumanimi oli kuitenkin ollut kauppa, mikä kattoi täydellisesti niin Shoppen todellisen käyttötarkoituksen kuin salatut puoletkin ja tietyllä sävyllä lausuttuna myös kertoi kuulijoille, ettei kannattanut odottaa keskikaupungin ylemmän keskiluokan suuria ja valaistuja liiketiloja laadukkain tuottein.
Kartta, hän toisti ja katseli ympärilleen. Shoppen varjoisat hyllyt pursuivat jos jonkinmoista roinaa, mutta missään ei näkynyt lupaavia paperiarkkeja. Hän ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi karttoja; kukaan ei koskaan pyytänyt niitä.
Vaatteitakin vielä! Khaleemin ilme ehti viivähtää lievästi epätoivoisessa ennen kuin hän sai kasvonsa hallintaansa ja kohteliaan, joskin hieman huolestuneen myyntiasenteensa palautettua. Hänestä alkoi tuntua, että tämän asiakkaan kanssa kyllä Khaleem hankkii lupauksen toteuttaminen kävisi varsin haasteelliseksi. Pullan vielä puhuessa hän vilkaisi nopeasti siististi laskostettuja turkiksia alimmalla hyllyllä tiskin takana. Kenties jos yhteen leikkaisi keskelle reiän päätä varten ja puolituinen sitoisi liepeet vyöllä?
Ah, ei, minulla ei ole karttaa. Mutta keskikaupungilla on kartantekijöitä, ja portinvartijoilla uskoisin olevan muutamia huonompia versioita heilläkin. Kehottaisin etsimään sieltä. Hän piti lyhyen miettimistauon. Pulla oli mukava poika ja tämä oli sentään liiketoimintaa. Ellette sitten tule huomenna uudestaan. Tällä hetkellä voin tarjota pyyntöihinne vain eioota, mutta uskallan luvata, että huomenna aamun viidenteen tuntiin mennessä olen saanut järjestettyä asioita. Vaatteiden sijaan minulla on tarjota turkiksia. Ensiluokkaisia, vain hieman kulahtaneita ja täynnä pieniä reikiä, ja lämpimiä kuin takkatuli. Teidän kokoisellenne niistä riittää niin peitoksi kuin viitaksikin. Hän kumartui nykäisemään toiseksi alimmaisen ruskean lampaanvillataljan käteensä ja levitti sen esittelyä varten. Tämä olisi kymmenen hopeista. Villa on lämmintä ja kestävää, ja mitä parhain suoja tulevan talven viimoja vastaan.
Khaleemilla ei ollut aavistustakaan, mikä Pullan haikailema soluttautumisviitta oli, mutta äkillisen kunnian ja maineen puolustamisen puuskassaan hän ei katsonut voivansa kutsua itseään luotettavaksi kauppiaaksi ellei pystyisi varastamaan asiakkaalleen edes osaa tuon pyytämistä tavaroista!
Hänen logiikassaan oli kenties pieniä aukkoja, mutta sillä ei ollut suurta merkitystä.

Sepän sijainnin voin kertoa ilmaiseksikin. Hänen pajansa on tästä kahden kadun päässä keskusaukiolle päin, kyltti on helposti havaittavissa. En tunne hänen tapojaan saati hintojaan, joten tämän tarkempia tietoja en osaa antaa. Hän ravisutti taljaa ja pyyhkäisi siitä karvoja suoremmiksi. Veistä koskevista tiedoista minun on sen sijaan laskutettava toiset kymmenen hopeista. Veitsi itsessään vielä yhdet kymmenen, mutta minun on ilo tarjota asiakkaalleni alennusta. Sanoja seurasi kumarrus. Tietenkin vain mikäli hän päättää ostaa kyseisen aseen.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Marras 09, 2012 4:17

Pulla

Pulla nosti kätensä lanteilleen ja rypisti hieman kulmiaan, kun Khaleemin Shoppesta ei löytynyt hänelle karttaa. Vartijat eivät varmastikaan sitä tarjoaisi ainakaan ilman naljailua ja nenänvartta pitkin katselua, eikä Pulla piitannut sellaisesta. Hän ei halunnut tehdä tuttavuutta ikävien ihmisten kanssa yhtään sen enempää, kuin oli pakko. Hän kuitenkin laittoi Khaleemin opastuksen korvansa taakse vaikka myyjä vielä tarjosikin huomiseksi aamuksi uusia tuotteita.
"Kovin ystävällistä että olisitte valmis hankkimaan niitä, mutta luulen, etten ole täällä enää huomenna aamulla..." Pulla aloitti, ja hänen olisi tehnyt mieli sanoa että se johtui siitä, että suuret seikkailut kutsuivat häntä. Hän kuitenkin päätti lauseensa totuuteen:
"...sillä minulla ei ole paikkaa, jossa yöpyä enkä voi käyttää rahojani majapaikkaan täällä. Sitäpaitsi kaikkien majatalojen sängyt ovat kauhean korkeita."
Kun Khaleem jatkoi viitta-asiaan ja alkoi esitellä turkiksia, hobitti unohti koko soluttautumisasustuskysymyksensä saman tien ja tunnusteli pienillä käsillään ihailevasti pehmeää karvaa.
"Ooh, miten mukavan tuntuinen!" Pulla hihkaisi kuin aarteen löydettyään ja kokeili nostaa turkista hieman. Se ei ollut liian raskas, ja näytti kooltaankin aivan hyvältä kuten Khaleemkin oli todennut.
"Saanenhan", Pulla tokaisi ja nosti turkiksen ympärilleen. Se todella lämmitti, Khaleem oli oikeassa siinä. Kenties tarpeettomastikin täällä lämpimän pienen kaupan sisällä, mutta ulkona siitä voisi todella olla hyötyä. Hobittihan tulisi varmaan muutenkin nukkumaan tämän yönsä taivasalla ja peitto olisi tarpeellinen.
"Kymmenen hopeista?" Pulla toisti ja siristeli silmiään. Se lieni käypä hinta käypä turkiksesta - pienellä miehellä ei liiemmin kaupankäyntivaistoja ollut joten hän luotti Khaleemiin ja nyökytti sitten vain päätään. Hänellä oli kai mukanaan viitisenkymmentä hopeista kolikkoa, ei aivan tasarahaa. Jos turkis maksaisi kymmenen, ja ase josta Khaleem juuri puhui, kaksi samanlaista, hän saisi ne kaikki.
"Veitsi... Sait minut todella kiinnostumaan siitä", hobitti sanoi turkiksen alta ja näpäytti sormellaan kohti myyjää. Hän levitti turkiksen takaisin siihen mihin mies oli sen aiemmin asettanut, sillä hänen oli helpompi liikkua kädet vapaina. Pullan täytyi myöntää, että hän oli myös jumiutunut ajatukseen merenneidon pikarista, sillä vaikka se olisikin vain kuppi, se voisi vaikka toimia hänen onnenamulettinaan.
"Amulettina", Pulla mumisi itsekseen ja tuijotti hetken paikalleen jäätyneenä pikarin suuntaan ja käänsi sitten silmänsä Khaleemiin, kunnes sai taas ajatuksensa raksuttamaan.
"Onko sinulla jotain, mikä kelpaa onnenamuletiksi? Sen lisäksi, että merenneidon pikari taitaa myös lähteä mukaani... Se on kuitenkin onnenamuletiksi jotenkin... Pikarimainen. Tiedäthän, ne ovat kai yleensä pienempiä kuin tämä", Pulla sanoi ja oli jo ehtinyt pyyhältää takaisin hyllylle jossa kupit ja kipot sijaitsivat, ja piteli jo aiemmin hipelöimäänsä astiaa kädessään. Hän kaiveli rahanyssykkäänsä vaatekerrastonsa suojista ja vilkaisi sen sisään. Kolikot kilisivät siellä mukavasti, mutta tämän reissun jälkeen niistä ei kyllä jäisi ruokaan nimeksikään.
"Olen valmis tarjoamaan siitä veitsestä tietoineen ne kaksikymmentä hopearahaa, kuten ehdotit", hän totesi sitten hymyillen.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti To Marras 15, 2012 2:52

Yöpymispaikan puute ei ollut epätavallista niinkin suuressa kaupungissa. Majatalot täyttyivät nopeasti tai laskuttivat pitkään matkanneiden kukkarolle liian suuria summia, eivätkä vieraat välttämättä olleet tietoisia niistä henkilöistä, jotka sopivaa summaa vastaan vuokrasivat sohvan tai lämpimän paikan takan edestä matkalaiselle, joka käyttäytyisi siivosti, pitäisi ongelmat oven ulkopuolella ja suunsa supussa ja häipyisi kukon rääkäistessä. Lämpiminä vuodenaikoina ongelma ei ollut niin suuri, sillä mikäli uskalsi antautua mahdolliselle ryöstetyksi tulemisen tai paikallisten juoppojen toimesta tapahtuvan päälle virtsaamisen vaaralle, kaduilla saattoi hyvin levätä kevyilläkin varusteilla. Talvella vaarana olivatkin mustiksi kohmettuneet sormet ja varpaat, mikä oli aivan toisenlainen haaste. Asiakkaan vielä puhuessa homunculus vilkaisi syrjäsilmällä taljapinoonsa. Oli totta, että pinon hidas myyntitahti johtui sen toimimisesta milloin kenenkin kulkurin makuusijana, mutta häntä arvelutti tarjota lattiapaikkaa tuntemattomalle seikkailijaluonteelle. Yleensä hän tunsi vieraansa joko suoraan tai verkostonsa välityksellä, ja luotti tuttaviensa arvostelukykyyn heidän ohjatessaan yösijaa tarvitsevia hänen ovelleen, mutta Pulla oli viihdyttävästä luonteestaan huolimatta täysi muukalainen.
Khaleem väläytti jälleen asiakaspalveluhymynsä ja tuuppasi pikkumiestä toverillisesti hartialle. Uskon voivani auttaa siinäkin. Kaupan ovea kohti seistessäsi jatka tietä oikealle ja käänny toisesta risteyksestä vasemmalle. Seuraa tietä puolisen virstaa se mutkittelee kyllä, muttei haaraudu ja näet vasemmalla puolella oven, joka on joskus ollut sininen. Koputa ja kysy Hilda-rouvaa, ja sano, että Khaleem lähetti sinut. Saat majapaikan iltakellojen soitosta päivän valkenemiseen, ilmaiseksi, jos teet töitä hänen puolestaan.

Myyntipuheet tuntuivat uponneen, ja vaikkei mitään kauppoja oltu vielä solmittu kuuli mies korvissaan täydentyvän rahapussin vienon kilahduksen. Hän työnsi pöydälle unohtunutta astrolabia hieman kauemmas Pullan esittäessä seuraavan kysymyksensä. Khaleemin omat tarinatiedot olivat ontuvat, mutta tarpeeksi kattavat vihjaistakseen että myös asiakas oli tarkkaan iltasatunsa kuunnellut. Amuletti? Pyyntö ei ollut erityisen haastava, sillä teoriassa mikä tahansa roinanpala kävi amuletiksi, jos asiakkaan vain sai uskomaan sen voimaan. Jokaisen nurkissa pyörivän turhakkeen lykkääminen tuon reippaan nuorukaisen kannettavaksi ei kuitenkaan tuntunut täysin oikeudenmukaiselta.
Mutta eikö pikarin voima piile siinä, ettei kukaan tiedä sen olevan amuletti? Mikäli huhut merenneitojen pikarien voimista leviäisivät laajalti, heidäthän ryöstettäisiin puhtaaksi saman tien. Olen vakaasti sitä mieltä, että minne tahansa polkusi sinua vievätkään, tulee tuo pikari osoittautumaan kallisarvoisemmaksi kuin yksikään riipus tai kiiltävä kivi.
Meripihkasilmät kääntyivät kuin magneetin vetäminä puolituisen rahapussin suuntaan tuon kaivaessa sen esille. Turkki ja veitsi tietoineen rikastuttaisivat häntä kolmenkymmenen hopeisen verran, pikarin Pulla pitäkööt kaupanpäälisinä. Kolme pronssista ei ollut häävi summa missään olosuhteissa, joten teoriassa hän ei menettänyt mitään.

Tarjous hyväksyttiin. Ohikiitävän hetken ajan homunculus harkitsi, pitäisikö hänen pyytää Pullaa poistumaan ja toimittaa veitsi asiakkaalleen kiertoteitse (vastustihan hän jo toisen punkkaamista hänen luonaan), mutta tuli toisiin aatoksiin. Hän ei uskonut kiharatukkaisen olevan hänen liiketoiminnalleen vaaraksi.
Hienoa, hän vastasi ja sieppasi rahamassin asiakkaaltaan ripeästi kuin taskuvaras unohtaen hetkeksi kohteliaisuutensa, laski pyytämänsä summan ja palautti kukkaron omistajalleen jättäen rahat kasaan pöydälle. Toisen jalkansa hän asetti myyntipöydän takaseinää vasten ja potkaisi salaoven auki, sieppasi yhden viiden sarjoihin asetelluista heittoveitsistä ja paukautti luukun kiinni yhtä nopeasti kuin oli sen avannutkin, näytekappale A:ta kummassakin kädessään pidellen. Kiiltävä veitsi oli saarnen lehden muotoinen, kaksipuolinen terä neljästi uurrettu, heittoveitseksi isohko mutta Pullan kokoiselle vallan sopiva puukoksi.
Ensiluokkainen heittoveitsi, täydellinen tasapaino ja valmiiksi teroitettu. Teidän aikomuksianne tämän tulisi palvella erinomaisesti.
Ojentaessaan asetta Pullalle kahva edellä hän lisäsi vielä toinen suupieli koholla: Tätä ei sitten koskaan tapahtunut. Minä en myy vaarallisia esineitä.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Marras 21, 2012 4:36

Pulla

Khaleem hymyili ystävällisesti ja soi hobitin olkapäälle toverillisen tönäisyn kertoessaan samalla mahdollisesta majapaikasta, jonka pieni mies voisi itselleen pyytää sellaisen puutteessa. Pullan ilme kirkastui ja hän kuunteli tarkasti loppuun ohjeet.
"Hilda-rouvaa. Oikealle ja toisesta risteyksestä taas vasen", Pulla kertasi samalla käsillään viistoten ja katsoi jonnekin Khaleemin ohi keskittyneenä, "sitä pitkin kulunut, entinen sininen ovi." Pulla jäi tuijottamaan Khaleemin ohi, henkäisi sitten ja käänsi katseensa takaisin yläilmoihin kohti myyjän kasvoja.
"Mahtaako häneltä löytyä näin pienikokoiselle töitä? Ei sillä, ettäkö olisin huono tekemään töitä - ei suinkaan, olen oikein kätevä käsistäni esimerkiksi. Kaikki me hobitit olemme, katsos näillä pienillä kätösillä saa paljon aikaan. Mietin vain, että mikäli joutuisin nostelemaan jotain, en välttämättä ylettyisi. Mutta onhan minulla sitten varaa maksaakin jos sopivia töitä ei löydy", Pulla päätti puhetulvan ja suoristi liiviään katsellen ympärilleen, kun ei keksinyt muutakaan.

Hobitti sai tuntuvan vakuutuksen siitä, että yhtä hyvin pikarikin voisi toimia onnenamulettina, sillä juuri sen tavanomaisuus teki siitä sellaisen. Lisäksi Khaleem vielä puhui merenneidoistakin ja sai Pullan kiinnostumaan näistä suunnattomasti, sillä myyjä tuntui tietävän kalakansasta yhtä sun toista - Pulla taas ei mitään. Hänen täytyisi varmaan lähteä merelle ihmiskylässä kiertelyn jälkeen tai kysyä Aberecilta, josko tämä tiesi jotain merenneidoista. Pulla unohti amulettikysymyksenkin sen sileän tien ja katseli käsiinsä poimimaansa pikaria. Tinasta valettu pikari oli vallan vaatimaton, vain muutamia koristekohokuvioita ulkopuolella ja sisällä oli pohjaan kaiverrettu yksinkertainen kuvio, joka olisi voinut ehkä olla jonkun vieraan kielen kirjain, merkki tai jonkunlainen symboli. Jos pikarin kiillottaisi, se olisi varmasti ihan sievä. Kiharahiuksinen nyökkäsi vielä hiekanvärisen miehen sanoille ja lähti kärräämään pikaria kohti tiskiä, kun myyjä olikin jo pyyhältänyt hänen vierelleen ja siepannut rahapussin mennessään. Pulla katseli tyrmistyneenä pussukan häviämistä ja jäi paikalleen nyhjöttämään pikari kädessään seuraten, kun Khaleem otti oikeudet laskea summan itse ja palautti pussin takaisin.
"Kiitos", hobitti mumisi kurkkien rahojen sekaan kuin peläten että sieltä oli lähtenyt ylimääräistäkin.
Kun Khaleem oli nopeasti nykäissyt veitsen kaapista ja tarjoili sitä nyt käsissään, ei Pulla voinut kuin ihastella. Hän näytti todennäköisesti samalta kuin aarteenetsijä löytäessään kultakätkön seuratessaan katseellaan terää.
"Se näyttää upealta. Ja se on minun, voitko kuvitella! Minun ensimmäinen ikioma aseeni! Voiko olla parempaa tapaa aloittaa seikkailijan uraa", Pulla ihasteli itsekseen ja tarttui vaalivin käsin aseen kahvaan myyjän tarjotessa sitä hänelle. Veitsi tuntui oikein sopivalta kädessä, ei liian iso eikä liian pieni.
"Ei tietenkään, pidän salaisuuden", Pulla nyökkäsi nyt hieman vakavampana ja etsiytyi ostamansa turkiksen luo käärien sitä rullalle. Hänellä olisi nahkanyörejä mukana joilla sitoa ja kuljettaa turkista ja vaikka kiinnittää veitsi vyölle.
"Kiitän sinua oikein kovasti, oli ilo asioida kanssasi", Pulla kiitteli hymysuin sitoessaan turkista ja laskiessaan samalla vielä kertaalleen pussinsa rahat.
"Mutta etkö halua maksua pikarista? Ne kolme pronssista?" Pulla kysyi, kun huomasi pronssikolikoiden määrän pysyneen samana. Turkis oli nyt tiiviisti pakattu niin ettei se lervahtaisi kesken patikkareissun ja pikarin saisi survottua sen sisälle, sillä rullasta tuli tiivis.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Pe Joulu 21, 2012 4:25

Homunculus ei aivan allekirjoittanut hobitin joksi asiakas oli paljastunut toteamusta veitsen hankkimisen olevan paras tapa aloittaa seikkailu, mutta mikäpä hän oli puhumaan. Hänen kokemuksensa mukaan aseita, oli ne hankittu mitä tarkoitusta varten hyvänsä, pidettiin suuressa arvossa ja toisinaan niiden kautta määriteltiin niiden kantajan asema muiden silmissä. Tuskin kukaan oli tavernan ulkopuolella kuullut ylistyslauluja lämpimälle huovalle, suojaisalle majalle tai sipulikeitolle, eivätkä ne olleet kovin monen aloittelevan matkalaisenkaan tarvikelistan kärkipäässä. Asiakas ei siis ollut täysin väärässä, mutta mies toivoi ettei kirppu yrittäisi koetella onneaan tai amulettiaan haastamalla riitaa itseään kyvykkäämpien kanssa. Khaleem itse piti asevalikoimaansa eräänlaisena ennaltaehkäisevänä itsepuolustuksena; lukuisat aseet antoivat ymmärtää kantajansa tietävän, miten niitä käytettiin, ja riitapukarit olivat hieman haluttomampia ottamaan asiasta selvää.

Ilo on minun puolellani. Khaleem vastasi kasaillessaan pöydällä kiilteleviä kolikoita siistimmiksi pinoiksi Pullan järjestellessä hankintojaan. Lyhyemmän osapuolen epäilevät vilkaisut rahapussiinsa eivät jääneet häneltä huomaamatta, ja homunculuksen toinen suupieli nytkähti hieman. Hän ei harrastanut epärehellisyyttä, ei ainakaan asiakkaidensa kanssa omassa kaupassaan, ja oli keventänyt hobitin kukkaroa täsmälleen oikealla summalla.
Pullan mainitessa pronssiset kolikoita käsittelevät sormet pysähtyivät hetkeksi, ja työnsivät sitten kaksi hopeakolikkoa takaisin puolituisen suuntaan. Hän ei ollut unohtanut aiempaa lupaustaan, mikäli sitä saattoi siksi kutsua, eikä hänen taloutensa kärsisi kahden kolikon menetyksestä.
Minun on yhtä lailla ilo suoda pientä hinnan alennusta, kuten lupasin.
Mies keräsi pinoamansa kolikot kouraansa ja kilisytti niitä pohtivasti meripihkanväriset silmät asiakkaaseensa iskostuneina. Hän ei ollut lainkaan varma, oliko tehnyt oikein myydessään veitsen niin helposti yli-innokkaalle puolipituiselle, joka oli suuremmassa vaarassa käyttää asetta väärin kuin ne, jotka hänen kanssaan yleensä asioivat.
Minä en myy vaarallisia esineitä, hän toisti ponnettomasti. En voi laskuttaa itse veitsestä. Maksat vastuusta; mieti tarkkaan, miten käytät sitä.

Useaan otteeseen sormeillut ja monta kertaa paikkaa vaihtaneet kolikot putosivat hilpeästi helisten kauppiaan vyössä olevaan pussukkaan ja homunculus huitoi kädellään kuin lähettääkseen Pullan pois kääntyessään nojaamaan jälleen myyntipöytäänsä ja etsiessään astrolabin raaputuskoukkuineen takaisin käsiinsä.
Alahan nyt laputtaa. Asiakas on kuningas, mutta edes kuninkaan ei tarvitse jäädä luokseni asumaan. Olet tervetullut takaisin milloin vain, odotan innolla, että saan kuulla seikkailuistasi ja merenneidoista.
Hän ei ollut valehdellu: hän ei ollut astunut jalallaan kaupungin muurien ulkopuolelle sitten saavuttuaan, ja kuuli mielellään tarinoita ulkopuolisesta elämästä niin mielikuvituksellisiksi kuin ne toisinaan paisuivatkin. Oli yhdentekevää, oliko Pulla sitä tyyppiä, joka tarpoi omin koivin Cryptin toiseen laitaan ja takaisin, vai sitä, joka säikähti kotimatkalle ensimmäisen vihaisen ketun tavattuaan, Khaleem kävi harvemmin kyseenalaistamaan mitä ei itse kyennyt osoittamaan vääräksi.
Sanottavansa sanottuaan hän syventyi jälleen raaputukseensa ja huoneen täytti jälleen tasainen nirskunta rikollisen alkuperän hiljalleen hiipuessa lukuisten risteävien naarmujen verkon alle.



¤¤ Tässä ei kestänyt. Kiitos pelistä, jos se loppuu nyt. Jos keksit lisäjuonta, I'm in. Nyt vajoan koomaan. ¤¤
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Tammi 05, 2013 12:18

Pulla

Hobitti sitoi vielä nyörityksen lanteilleen sujauttaakseen veitsen siihen, ja siirsi sen sitten luonnollisen tuntuiselle paikalle vasemman jalan päälle niin, ettei se olisi kävellessä tiellä.
Kun Khaleem mainitsi alennuksen, Pulla näpäytti hymyillen sormella hänen suuntaansa.
"Tiesin ensinäkemästä että olet kunnon mies, Khaleem. Paljon kiitoksia", hän sanoi myhäillen ja työnsi pikaria mattorullan sisään. Se jäi jämäkästi sen verran syvälle kuin hobitti sen sai työnnettyä, ja lopuksi pieni mies nosti vielä koko asetelman selkäänsä. Nahkaiset nyörit eivät kenties olleet mukavin tapa kannatella selässään painavaa lastia, mutta mukavampaa se oli kuin yrittää tunkea kaikkia kainaloonsa. Eihän hän silloin olisi voinut käyttää käsiään mihinkään muuhun tärkeään! Entäpä, jos nenää olisi vaikka alkanut kutittaa? Kaikki olisi pitänyt laskea mutaiseen ja pölyiseen maahan ja ties mihin. Ehei - ja vaikka Pullan jalat kantoivatkin maaperää paikasta toiseen, oli hän sille päälle sattuessaan siisti mies.
Myyjän seuraavat sanat saivat kuitenkin hobitin vakavoitumaan. "Maksat vastuusta." Se kuulosti Pullan mielestä oikein hyvältä, juuri sellaiselta repliikiltä, jota hän tulisi muistelemaan kun tekisi veitsensä kanssa jotain peruuttamatonta. Tai juuri sellaiselta repliikiltä, jonka myötä hän saattaisi lapsilleen kertoa saaneensa ensiaseensa, samalla kun alkaisi kertoa huimista seikkailuistaan.
"Tulen muistamaan tuon, voit olla varma siitä", hobitti sanoi peukalot nahkaremmien ja rintansa välissä ja taputteli rintaansa ympärilleen katsoen. Eipä hän kai toistaiseksi muuta tarvinnut, evästä hän löytäisi aina jos niikseen tulisi. Ja tosiaan, ruoka-aikahan alkoi vakavasti lähestyä, sillä hobitin vatsa ilmoitti siitä jo hieman.

"Minä laputan, minä laputan", Pulla vastasi sitten naureskellen ja leyhäytti ilmaa kädellään, avaten samalla nitisevän oven kohti ulkoilmaa. Raikas, kylmä ilma heittäytyi hänen kasvojaan vasten oven aiheuttaman ilmavirran ansiosta ja sai kiharat hiukset heilahtelemaan.
"Voi, minä palaankin", hobitti sanoi hymyillen ja katsahti astro-minkälie puoleen kääntynyttä myyjää tuikkivin silmin. Sen jälkeen hän astui ulos hytkäytellen pari kertaa raskasta taakkaa kantavia hartioitaan, ja huikkasi vielä ovenraosta:
"Minä tulen kertomaan sinulle, kun olen kohdannut ensimmäisen lohikäärmeeni!"

//Se lieni siis tässä! Kiitän oikein kovasti pelistä, Khaleem parka saattaa joskus saada hobitin riesakseen uudelleenkin.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö