Kirjoittaja Aksutar » 08 Joulu 2012, 15:14
Edna, Alf, Black, Lily
Kuivahko naurahdus seurasi toista, aavekoiran puhuessa. Kuunteliko Alf? Ei, ei todellakaan. Hänellä ei ollut mitään syytä kuunnella aavekoiraa, varsinkaan, kun tuo otti heti negatiivisen asenteen. Tosin, oliko siitä syyttäminen aavekoiraa, itsehän puoliverinen oli kimppuun käynyt.
Tässä vaiheessa Edna oli jo poistunut paikalta. Ei juostakseen pois tilanteesta, vaan hakeakseen ainoan henkilön, jonka keksi tähän hätään, auttamaan tilanteessa. Käytävällä seisoi muutama hoitajatar, mutta eihän noista kumpikaan uskaltanut tilanteeseen puuttua, kun friikki ja aseistunut sotilas alkoivat käyttäytyä aggressiivisesti. Noille hoitajille sanottiinkin, ettei vartijoita tarvinnut hälyttää, Edna hakisi apua. Tyttö saattoi vain toivoa, että hoitajat todellakaan eivät kutsuneet vartijoita paikalle.
Kuten olettaa saattaa, väisti Alf lentävän pöydän, näkihän tuon liikkeen lähtemisen jo kaukaa, eikä haavoittunut nyt niin nopeasti voinut toimia, etteikö tavallista ihmistä nopearefleksisempi olisi ehtinyt väistää. Aavekoiran ei myöskään annettu ottaa kiinni kohteesta, vaan puoliverinen pysytteli keihäänvarren mitan kauempana hyökkäävästä kummajaisesta. Olihan hänellä sentään keihäs, ei hänen tarvinnut niin läheisessä kontaktissa pysyä haavoittuneen kanssa.
Keihästä käytiinkin heilauttamaan alakautta kohden aavekoiraa, mutta ennen kuin keihäänvarsi edes kohottautui yli puolen välin, kävi se kalahtamaan vasten mustaa sauvaa. Black oli paikalle tullut, Ednan toimesta. Noidanalun onneksi hän oli törmännyt velhoon jo pihamaalla, josta kaljupäinen oli siirtynyt suoraan kaksikon taistelun keskelle. Alf heitettiin pienellä paineaallolla kauemmas, joka sai puoliverisen lähinnä horjahtamaan pari askelta taemmas. Ase pidettiin kuitenkin yhä valmiudessa, vaikka kaljupäinen oli tullut väliin.
Kalmalle taas suotiin erittäin varoittava katse hupun suojista. Mikäli aavekoira ei pysähtynyt katseen johdosta, heitti velho aavekoirankin kauemmas tilanteesta paineaallolla. Mikäli koira otti ja pysähtyi pelkästä katseesta, ei velho tehnyt mitään muuta tuon eteen.
Sotamies Eregion voi poistua sairastuvalta, ellei ole satuttanut egoaan niin pahasti, että tarvitsee hoitoa Velhon katse kääntyi hitaasti puoliveriseen, joka oli nyt yllättävänkin uhmakkaannäköinen, jopa suuremman auktoriteetin edessä.
Miehellä on oikeus olla vihainen, kun oma tytär on joutunut raiskattavaksi.. taas. Ja ketä tästä on kiittäminen?! Teidän piskiänne, herra Black! Velhon toteamukseen vastattiin alta aikayksikön. Black vilkaisi paikalle palannutta noidanalkua, joka huohotti isänsä takana juoksemisen johdosta. Katse kuitenkin kääntyi aavekoiran puoleen, hakien jonkinlaista selitystä tilanteeseen.
Mutta mitäpä teidänkaltaiset ylemmät luokat välittäisivät kansalaisista Alf jatkoi, pistäen nyt keihäänsä pois ja kääntyi kohden Ednaa, napaten tyttöä käsivarresta ja lähti saattamaan tuota pois tilanteesta. Edna sai luvan muuttaa takaisin äitinsä luokse, Alf ei enää katselisi tätä tilannetta sellaisenaan!
Maassa pysynyt katse vilkaisi Jackiin, miehen käydessä avaamaan suunsa prinsessan avautumisen jälkeen. Jack uskaltautui jo sinuttelemaan naista, joka ei tässä tilanteessa pistänyt siitä pahakseen. Tilanne oli absurdi muutenkin, ei Lily olettanut ystäväksi luokiteltavalta mieheltä teitittelyä. Olihan Lily tullut kutsumatta tuon kotiin, ei hän jaksanut pitää nyt kiinni muodollisuuksista. Sinuttelun päälle mies kuitenkin kävi halaamaan naista, joka aluksi ei tiennyt, miten tuohon olisi pitänyt reagoida. Läheisyys oli muuttunut jokseenkin pelottavaksi Lilylle, kaiken sen jälkeen mitä oli kokenut eri tahojen toimesta.. lähinnä puolisonsa toimesta. Kuitenkin, tässä tilanteessa ystävällinen ele taisi sattua enemmän Jackia, mitä Lilyä.
Pienen kavahduksen jälkeen Lily mietti sen pienen hetken, ennen kuin nojautui varovaisesti vasten Jackia. Omat kädet pysyivät kuitenkin omassa sylissä.
Sinä et arvaakaan mitä kaikkea Lily hymähti pienesti Jackin sanoihin Mutta uskon, että sinulla on suurempiakin murheita, kuin kuunnella minun valituksiani.. Ei sinun tarvitse niistä murehtia, en minä niiden takia tänne tullut.