Kirjoittaja Aksutar » 01 Loka 2012, 19:02
Kukaan ei sanonut, että sinusta mitään haittaa olisi Tomtom huomautti Kalmalle, joka kävi kyselemään olisiko se paha, jos tuo tulisi mukaan. Koira myös uteli, minne kaksikko oli menossa. Siihen karvaisempitapaus ei saanut vastausta, ainakaan minkäänlaista suoraa sellaista.
Se minne menemme, on sitten kysymys itse kullekin
Tomtom avasi oven ja astui itse edeltä ulos, käyden vanhoilla kankeilla koivillaan askeltamaan hitaasti, mutta varmasti pihan poikki kohden linnan portteja. Black oli täysin erimieltä siitä, haittasiko Kalman läsnäolo vai ei. Hänen olisi pitänyt muka vielä keskustella syvällisemmin opettajansa kanssa, mutta nyt kun oli kolmasosapuoli mukana, se tuskin tulisi onnistumaan. Ehkä vanha velho teki tämän tahallaan, tuo halusi testata miten entinen oppilaansa suhtautui ärsykkeisiin arkojen asioiden äärellä. No, sen paremmin Black ei mieltään ilmaissut vaan lähti ottamaan Tomtomia kiinni. Linnan porteilta matka jatkuikin hiljaisissa merkeissä kaupungin halki kohden portteja..
Kun velhokaksikko osui näkökenttään, terästäytyi velhotar entisestään. Näemmä noilla oli myös rakki mukana. No, olipahan vähän puuhaa Merarillekin. Auta armias jos tuo möhlisi jotain, Nimue nylkisi miehen elävältä! Sen pahemmin sanoja tai ohjeita jakamatta, velhotar vilkaisi nopeasti Merariin, sulautuen sitten itse varjoihin. Aineettomana, varjoista, velhotar saattoi seurata kolmikkoa täysin minkäänlaisia häiriöitä, eikä häntä voinut nähdä, haistaa tai kuulla. Ainoastaan aistia, mikäli auran omaava eukko liian lähelle meni. Etäisyys pidettiinkin sopivana.
Kaupungista matka vei kohden metsää. Vasta metsän puolella Nimue uskaltautui ottamaan fyysisen olomuotonsa, jääden kuitenkin kykkimään puun oksalle, täysin piiloon kolmikolta. Puusta toiseen siirryttiin ääneti usvan muodossa, samalla kun eukko alkoi nostattamaan usvaa myös metsään, laajalle alueelle. Kuitenkin luonnollisen oloisesti, ettei usva tyhjästä ponnahtanut. Oli se muutenkin oletettavaa näin syksyisessä iltametsässä.
Tomtom oli koko matkan höpöttänyt koiralle ja velholle viimeaikojen tapahtumistaan. Black ei voinut olla kovin iloinen siitä, kun opettajansa kertoi kuinka oli käynyt tapaamassa Arania ja tuon eliittikenraalia. Tomtom oli puolueeton tässä sodassa, mutta Black ei sulattanut sitä, että tuo veljeili molempien osapuolien kanssa, vieläpä harvinaisen menestyvästi.
Nyt vanha mies papatti siitä, kuinka pian aikoi käydä lohikäärmeiden vuorilla. Tomtom myös ohimennen mainitsi Kalmalle, että oli antanut tuon lääkkeen reseptin Blackille, joka vastaisuudessa sai sitä valmistaa, kuten myös omaa lääkettään, mikäli osaisi. Hän oli liian vanha moiseen!
Nimueta ärsytti kuunnella Tomtomin pulinoita, edes näin kauempaa. Niinpä usvan noustessa kävi velhotar itse, usvaisena pilvenä leijailemaan Merarin luokse.
Hyökkää koiran kimppuun Kuului moniääninen, kuiskauksena annettu käsky. Merari saisi mennä ensin. Shakissakin sotilaat aloittivat, ei kuningatar.