It's a final countdown (K-18) ||Suski

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Marras 2012, 13:51

Black, Nimue, Edna


Velho ei käynyt reagoimaan aavekoiran huudahdukseen mitenkään, vaan jatkoi matkaansa kohden prinsessan huonetta, jonne tuo lopulta lukittui pidemmäksikin toviksi kaiken tämän jälkeen. Velhosta ei kuulunutkaan mitään seuraavaan viikkoon, missään. Hän ei kaivannut pahemmin kenenkään seuraa, joten kaljupää lukittui tapansa mukaan omaan asuntoonsa.

Nimue vilkaisi Merarin puoleen, tuon pyytäessä apua kylälle pääsemisen suhteen. Ilmeetön nainen katsoi hetken miestä, kunnes käännähti ympäri ja käveli tuon luokse. Luiseva käsi käytiin laskemaan Merarin olalle, jonka jälkeen tapahtui siirtymä, kaksikon ilmestyen pian ihmisten kaupungin laitamille. Tuolta mies saisi etsiä tiensä itse hoidettavaksi, Nimuesta ei siinä tehtävässä ollut mitään apua. Lähinnä siksi ettei hän itse koskaan hoitanut omia ruhjeitaan kipu oli kestettävä sellaisenaan ja toisekseen hänellä ei ollut aikeitakaan käydä toiseen koskemaan sen enempää. Fyysinen kontakti ei ollut jäätävän naisen hommaa.
Vielä ennen kuin eukko lähti lätkimään, kävi mies toivomaan pääsevänsä jatkossakin mukaan naisen kieroiluihin.
Se jää nähtäväksi Nimue tokaisi jo askeltaessaan poispäin. Olihan Jackista jotain hyötyä ollut, mutta Nimue ei tuota tulisi omatoimisesti mukaan pyytämään. Sitä paitsi Jackista tulisi vain vaikeuksia, mikäli prinsessa paikalla olisi


Viikko kului melko hiljaisissa merkeissä itse kenenkin osalta. Edna oli saanut jälkikäteen kuulla tapahtumista, eikä voinut kieltää, etteikö olisi surullinen. Tomtom oli ollut mukava vanhus, joskin kovin teräväkielinen. Edna oli turhaan yrittänyt tavoittaa Blackia tapahtumien jälkeen. Opettaja tuntui kadonneen täysin maanpäältä, eikä kukaan osannut varmaksi sanoa, missä tuo lymyili. Ednalla oli kuitenkin muutakin murehdittavaa, joten ei hän jaksanut metsästää kaljupäätä kauaakaan. Kalma oli ottanut astetta pahemmin nokkiinsa yhteenotossa ja oli joutunut viettämään nämä päivät sairastuvalla. Edna oli sillä välin pitänyt huushollia pystyssä Ricon kanssa. Talouden elämä olikin rauhoittunut hieman, kun Lucan ja kapakan narttukoiran pentue oli löytänyt tiensä uusiin koteihin. Suurin osa meni kaupungissa asuvien tai vierailleiden metsästäjien käyttöön, sillä hyvistä metsästyskoirista oli pulaa. Pentuina ne oli helppo vielä kouluttaa. Yksi pennuista oli päätynyt hieman köyhemmän aatelissuvun nuorimmalle, ensimmäiseksi lemmikiksi ja yksi pennuista, se kaikkein isoin, oltiin annettu Kalman parantaneelle peikolle, kuten oli sovittu. Edna oli pitänyt yhden itsellään, niin kuin oli uhonnut.

Sen lisäksi, että oli taloutta pystyssä pitänyt, oli Edna vähän väliä ravannut sairastuvalla Kalmaa katsomassa. Nytkin noidanalku oli vetänyt takin ja kaulaliinan ylleen ja kiiruhti iltamyöhäisellä kohden sairastupaa. Päivän työt olivat venyneet hieman, joten Kalman luona vierailu oli jäänyt. Vielä oli kuitenkin aikaa käväistä paikanpäällä, joten Edna oli käynyt tuumasta toimeen. Niin tohkeissaan tyttö oli Kalman tapaamisesta, ettei pahemmin kiinnittänyt huomiota ympäristöönsä. Satunnaisia kaduntallaajia hiippaili siellä täällä kohden sisätiloja, partioivia sotilaita lukuun ottamatta. Edna ei vieläkään tullut oikein toimeen sotilaiden kanssa tai no, nuo eivät tulleet hänen kanssa toimeen joten neito kulki mieluusti hieman syrjäisempiä reittejä
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Marras 2012, 23:54

Edna ei huomannut jo perässään kävelevää miestä, joka piti sen tietyn välimatkan mustalaiseen- ei liian lähellä, eikä liian kaukana- nähdäkseen kokoajan naisen ettei katoaisi vahingossakaan. Tosin tällä väen paljoudella se taisi olla mahdotonta, tähän aikaan kun harvat liikkeellä olivat enään ja ainoat jotka olivat liikkeellä olivat vartijat. Ja vartijat välittäisivät jos joku huutaisi apua kadulla, joten Jack sai jonkin aikaa seurata puoliveristä tummaihoista täydessä hiljaisuudessa että saisi toimillensa täydellisen rauhallisen paikan jossa kukaan ei olisi toivottavasti häiritsemässä. Tuomitun miehen onneksi Edna aivan omatoimisesti otti suunnan jota Jack oli toivonutkin mielessään, eli mahdollisimman syrjäisen paikan jossa ei olisi muita. Ainakin toivottavasti. Hiljaa miehen kasvoille kiipesi varoittavan kiero hymy melkein jopa täysin tiedostamatta.

Lopulta, kun he olivat tarpeeksi eristyksissä, Jack teki oman liikkeensä ja alkoi lisäämään askel tahtiaan nopeammaksi ottaakseen mustalaisen kiinni välimatkan kanssa. Jack ei kuitenkaan rynnännyt naisen kimppuun kuin kiimainen sika vaan nappasi lähimmästä roju kasasta kiinni ja kaatoi sen niin että kolina kävi. Edna varmasti säikähti moista kääntyen ympäri katsomaan mistä ääni tuli, jossa ei enään ollut ketään näkyvillä, ja sinä aikana Jack oli teleportannut naisen eteen tai no pikemminkin taakse kerta nainen katsoi toiseen suuntaan. Ednan kuitenkin kääntyessä miestä kohden ei Jack voinnut olla virnuilematta harvinaisen varoittavasti ja ennen kuin mustalainen mitään ehti huutamaan painoi Jack kämmenensä naisen suuta vasten ja nappasi ranteesta kiinni painaen lähintä seinää vasten. Jack laski katseensa Ednan vatsaan katsoen sitä muutaman sekunnin ja nosti sen sitten astetta toruvamman näköisenä mustalaista... mutta samalla jotekin.. pervosti.
"Et sitten suostunut muksua saamaan?" Jack sanoi astetta toruvammin ja veti kasvoillensa mitä varoittavimman virneen painaen päänsä Ednan omien lähelle ja kuiskasi hiljaa.
"Mutta eiköhän korjata asia, hm?" Pää vedettiin omalle puolelle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Marras 2012, 16:19

Matkanteon keskeytti yllättävä ääni takaa. Alta aikayksikön oli noidanalku käännähtänyt ympäri silkasta säikähdyksestä, nähdäkseen lähellä olleen laatikkokasan kumoutuneen.. mistä moinen mahtoi johtua, se oli suuri kysymysmerkki. Ehkä kulkukissa oli rynnistänyt kasasta ulos ohikulkijan nähdessään ja kaatanut koko komeuden? Sydän jyskytti säikähdyksestä rinnassa, naisenalun kuitenkin rauhoitellessa itseään. Ei tässä mitään hätää ollut. Tai niin hän ainakin luuli.
Käännähtäessään ympäri sai Enda huomata tutun miehen seisovan edessä. Sen murto-osa sekunnin ajan noita luuli Kalman jo nousseen vuoteelta ja tulleen vastaan, mutta pian nuo luulot osoittautuivat vääräksi. Ennen kuin hän ehti edes mitään huutamaan, oli Merari painanut noidan vasten seinää, peittäen tuon suun samalla. Sen kauhun, yllätyksen ja vihan saattoi nähdä Ednan kasvoilta, tuon nyt tuijottaessa vihasta palavilla silmillä Meraria.

Edna ei tykännyt yhtään miehen ilveilyistä, saatikka koko tilanteesta. Missä katuvartijat olivat, silloin kun heitä tarvittiin?! Hyödyttömät rotjakeet! Merarin sanat eivät auttaneet yhtään tilanteeseen. Edna yritti huutaa, turhaan. Vapaana oleva käsi kävi kuitenkin kirjaimellisesti lyömään miestä poskelle, ehkä siinä uskossa että moinen herättelylyönti kävisi päivittämään miehen käytöstavat ajan tasalle. Sen sijaan, että olisi alkanut itkemään ja huutamaan, alkoi noita tuttuun tapaansa huitoa vapaana olevilla raajoilla, samalla kun kädellä peitetty suu yritti saada aikaan suurempaa meteliä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Marras 2012, 20:45

Edna ei oletettavasti tahtonut tyytyä osaansa vaan alkoi riehumaan kuin tapettava läppäisten miestä jopa poskelle astetta tuntuvammin. Pää liikahti iskusta sivulle, mutta ei varsinaisesti kääntynyt minnekkään suuntaan. Tuomitseva ja jonkin verran vittuunutunut katse kohdistettiin noitaan kun ajatukset oli saatu takaisin kasaan iskun johdosta.
"Pysy aloillasi, mitä enemmän riehut sitä kauemmin tämä kestää." Jack kävi huomauttamaan noidan alulle varsin suoraan ja oli käymässä aloittamaan naisen takin repimistä auki ja housujen pois ottamista kun nainen ryhtyi riehumaan tosissaan. Jack ei ollut kunnossa, joten ei itsekkään aivan elämänsä voimissaan ollut joten naisen pyristelyt ottivat kieltämättä haavojen päälle. Jack ei kauaa kuitenkaan katsellut naisen pyristelyjä vaan päästi nopeasti Ednan suun vapaaksi- jona aikana ilmaan ehti kantautumaan kiljahduksen poikanen- ja sitäkin nopeammin Jack painoi omat huulensa agresiivisesti Ednan omia vasten ihan vain estääkseen naisen huutamiset. Muuta syvää siinä ei ollutkaan. Vapaana oleva käsi nappasi Ednan toisesta vielä vapaasta kädestä kiinni ja painoi seinää vasten. Muutama sekuntti siinä asennossa ja Jack siirsi niin omansa kuin Ednan omatkin kädet naisen takin kaulukselle naisen taistelusta huolimatta ja repäsi takin auki.. josta revittiin väkisin naisen housut alas. Jack ei jättänyt naisen häpäisyä siihen vaan pakotti tuon kädet omalle puolellensa.

Jack ei tiennyt kuinka kauan hän oli kiduttanut Ednaa teoillansa, mutta ainakin niin kauan kunnes mies itse oli lopultakin lauennut naisen sisään jonka johdosta Jack oli harvinaisen julman tehtävän saannut päätökseensä. Jack päästi Ednan huulet vapaaksi lopultakin jääden tapittamaan naista harvinaisen rennon näköisenä.
"Älä epäonnistu tällä kertaa.. tai tulen uudestaan." Jack sanoi virnistäen Ednalle, mutta sen sijaan kuin olisi aikonutkaan lopettaa tätä tähän.. mies aikoikin repiä tästä kaiken irti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Marras 2012, 14:59

// Kenties lievä k-agna varoitus paikallaan notta jotta //


Edna, Alf


Tietenkään Edna ei paikoillaan pysynyt. Tietenkään nainen ei antanut minkäänlaista helpotusta Jackille tuon tehtävässä. Huutamaan käytiin aina kun siihen tilaisuus suotiin. Nöyryytys oli jälleen sanoin kuvailemattoman suuri. Jälleen naisen keho häväistiin ja vieläpä saman miehen toimesta. Kaikki ne samat tunteet sekoittuivat jälleen yhdeksi suureksi myrskyksi noidanalun pääkopassa toimenpiteen aikana. Viha, häpeä, suru ja ennen kaikkea pelko. Pelko siitä hetkestä ja pelko tulevasta. Ei hän halunnut raskaaksi!
Ajantajusta tuli täysin tuntematon käsite. Uhrina aika tuntui matelevan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja jokainen ikuisuus oli yhtä tuskaista niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Lopulta Merari oli saavuttanut kliimaksinsa ja kävi latelemaan uhkauksensa kylmästä, kivusta ja pelosta värisevälle mustalaiselle. Katse ei edes vahingossakaan kohonnut katsomaan ylös mieheen, vaan pidettiin harhailemassa jossain täysin toisessa suunnassa. Raskaaksi käynyt hengitys kävi paljastamaan sen parkukohtauksen, mitä nainen pidätteli parhaansa mukaan.

Vaikka Jack oli jo hupinsa saanut, ei mies näyttänyt merkkejä vetäytymisestä saatikka sitten lopettamisesta. Ennen kuin tämä murhenäytelmä pidempään ehti jatkua, kävi kolmasosapuoli sen keskeyttämään. Läheisen rakennuksen katolta kävi heilahtamaan alas mies, joka kirjaimellisesti potkaisi Jackin irti noidanalusta. Potkaistuaan Merarin kauemmas, kävi mies laskeutumaan kujalle ja veti esiin keihäänsä, tehden muutaman varoittavan, pyörähtävän liikkeen teräaseella. Nahkapanssareihin ja vällyihin sonnustautunut mies oli selvästi katupartiosta, sillä tuo kantoi vartijoidenliiviä vaatteidensa yllä. Kasvonsa mies oli käärinyt suureen, riittoisaan kaulahuiviin, joka kiersi myös muutaman kerran miehen pään ylitse, luoden näin huppumaisen päähineen arpikasvoiselle tummahipiälle.
Nyt koskit väärään naiseen Puoliverinen mies tokaisi, ennen kuin varoittamatta kävi hyökkäämään miehen kimppuun. Alf ei edes harkinnut tämän miehen pidättämistä ja tyrmään heittämistä. Jos kyseessä olisi ollut joku muu uhri, ehkä silloin, mutta puoliverinen ei aikonut antaa armoa hänen tyttäreensä sekaantuneelle miehelle.

Isänsä oli viimeinen henkilö, jonka Edna oli odottanut tulevan apuun. Kyllä hän tiesi Alfin työskentelevän katupartioissa, mutta ei uskonut tuon paikalle sattuvan. Se oli helpotus siinä missä häpeäkin. Edna ei halunnut isänsä näkevän häntä tässä kunnossa, tässä asemassa. Heti kun Merari oltiin kauemmas potkaistu, kävi Edna tipahtamaan polvilleen maahan. Toimettomaksi nainen ei kuitenkaan ruvennut, vaan alta aikayksikön kävi kiskomaan vaatteita kehonsa peitoksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Marras 2012, 23:50

Jack ei paljoakaan ehtinyt jatkamaan mustalaisen piinaamista kun saikin osakseen voimakkaan potkun, jonka johdosta Jack muutaman tasapainoa hakevan kömpelön askeleen jälkeen kaatusi kauniisti kyljellensä maahan ähkäisten. Siihen mies ei kuitenkaan jäännyt ihmettelemään tilannettaan vaan nosti hieman housujaan ylemmäs ja nousi seisomaan katsoen nyt mustalaisen isäukkoa- jota ei meinannut aluksi tunnistaa huivin takaa- joka apuun oli tullut. Housut laitettiin samalla takaisin kiinni ja kunnolla jalkaan. Tuon Jumalan hylkäämän olennon sanoihin Jack ei vastannut yhtään mitään, sillä ei vain nähnyt syytä sellaiseen, eikä tuolla ollut mitään varaa sanoa tästä mitään.. itse yhtään sen parempi.
Puoliverinen hyökkäsi sanojensa jälkeen keihäänsä kera ja Jack veti kasvoillensa huvittuneen virneen samalla kun nosti kätensä hyökkäävää Alfia kohden- tarkemmin sanottuna rintaa kohden. Käteen syntyi nopeasti tuskin nyrkkiä suurempi hohtava pallo, jonka Jack laukasi kohden puoliveristä edes olettamatta että osuisi puolihaltiaan. Alf kuitenkin taisi olla astetta nopea kinttuisempi tapaus? No oli miten oli Jack ei jäännyt ihmettelemään ja ottamaan osumaan tämän kalja kurkun keihäästä vaan teleporttaisi Alfin taakse, ei kuitenkaan iskeäkseen miestä maahan surkean tutusti selän takaa vaan Jack jäi metrien päähän puolihaltiasta samalla kun veti takkiaan kiinni.

"Sanoo mies... ei epämääräinen kummajainen joka harrastaa tätä aina kuin vain on vapaata." Jack tuumasi rauhallisen tyynesti, josta suorastaan paistoi päin naamaa miehen inho ja halveksunta paikallisia friikkejä kohtaan. Kuten myös sattumoisin Alfia ja tuon säälittävää syntyperää kohtaan.
"Mutta saapahan tyttäresi Alf Eragion sentään jonkun kanssa suvun jatkajaa." Jack sanoi virnistäen ja katsahti maassa olevan Ednan päälle harvinaisen merkittävän näköisesti, mutta palautti sen kuitenkin puoliverisen päälle astetta tuomitsevampana.
"Eikä sinulla ole selvästikkään hajua mitä sinulla on vastassa.." Jack huomautti. Viime kerralla Alf oli komeasti juossut häntä karkuun henkiriepu kainalossa roikkuen. Kyllä Jack sen kapakka illan muisti.. ja muisti myös sen kuinka Black oli tullut väliin pelastaakseen tämän kurjan sielun.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Marras 2012, 14:02

Merarin hyökkäyksistä ei pahemmin ollut vastusta nyt täysin hereillä ja valmiustilassa olevalle puoliveriselle. Luonnostaan notkeampi pukinparta väisti mokoman valopallon. Seuraavaksi friikki olikin siirtynyt kauemmas, avaten suunsa. Sanat tosin menivät harvinaisen kuuroille korville, eikä ensimmäiseen huomautukseen käyty vastaamaan mitään.
Jos se minusta on kiinni, niin ei Oli vastaus kuitenkin suvun jatkamiseen Ja nimi on Eregion. Sinunlaisen tuhkamunan kannattaisi edes opetella se.
Pukinparta ei näyttänyt yhtään huvittuneelta tilanteesta. Se alituinen kestovirne tuon kasvoilta oli kadonnut, puoliverisen tuijottaessa haudanvakavana Meraria. Kulma kuitenkin kävi kohoamaan tympääntyneen kysyvänä, kun Merari huomautteli, ettei puoliverisellä ollut mitään hajua mikä oli vastassa. Eikö? Olihan hän ennenkin mokoman nähnyt. Hän tiesi tasan tarkkaan, mitä oli vastassa.
Hah. Sinä se tässä et tiedä, mitä on vastassa Käsi kävi nostamaan takin povitaskusta esiin pienen pillin, johon käytiin puhaltamaan. Pitkä ja ennen kaikkea kuuluva vihellys kantautui pitkin katuja, merkkinä muille vartijoille. Ei sen takia, etteikö Alf olisi muka selvinnyt yksinkin tätä olentoa vastaan näytti tuo ottaneen vähän vahinkoa viimeaikoina mutta koska reilupeli ei kuulunut uhkapelureiden sanavarastoon, ei rosokorva käynyt keinoja kaihtamaan.

Vihellyksen myötä oli myös Alfin kaulahuivin kätköistä pieni veridemoni kurkannut ja nyt kirjaimellisesti sähisi Merarille, valkeat silmät hohtaen pimeällä kujalla. Mokoma kuitenkin tuupattiin takaisin piiloon, heti kun vihellys oli ilmoille kantautunut. Virneen poikanen vieraili puoliksi peitetyillä kasvoilla.
Alf oli avaamassa suunsa todetakseen jotain, kun lähestyvien vartioiden äänet alkoivat kuulua jo korttelin takaa. Edna kuitenkin oli ensimmäinen joka hyökkäsi. Noita oli päässyt jaloilleen ja muutaman taikasanan ja sisällä palavan vihan ansiosta saanut kämmenensä ilmi liekkeihin. Varoittamatta, noista liekehtivistä käsistä alkoi lentää tulipalloja kohden Meraria, Samalla kun Alf otti yllättäväntahon yllätyshyökkäyksestä kaiken irti ja kävi itsekin hyökkäämään kohden koirahirviötä, yrittäen tuikata tätä keihäällä vatsantienoille.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Marras 2012, 21:15

"Ehkä toisessa elämässä." Oli Jackin ainoa huomautus puoliverisen kommenttiin väärin lausutusta sukunimestä. Sen sijaan Alfin astetta vakavempi asenne pisti Meraria enemmän silmään, ei sillä etteikö hänkin olisi raivostunut jos joku olisi hänen veri sukulaistaan tullut pökkimään.. mutta tämä oli jotakin ylellisen huvittavan harvinaista puoliverisellä. Ei olisi uskonut tätä miestä näin suojelevaksi sitten mitenkään, mutta näköjään näin oli.
Jack kohotti aavistuksen kulmaansa kysyvänä kun Alf totesi tyynesti ettei Merari tiennyt itse mikä häntä itseään tulisi olemaan vastassa. Jackin ei tarvinnut edes vaivautua kysymään kun puoliverinen kaivoi takkinsa povi taskusta pienen pillin ja puhalsi siihen niin että varmasti kuului hieman kauemmaskin. Ehkä jopa useamman korttelin päähän. Olisihan se pitänyt arvata ettei tuo sekaverinen aikoisi pelata rehellistä peliä laisinkaan vaan aikoi käyttää säälittävästi ylivoimaa hyväkseen, kuten myös asemaansa. Suuremman hämmennykseksi sai kuitenkin aikaiseksi pukinparran huivin kätköistä kömpinyt pieni demoni.. otus kiiiluivine silmineen joka sähisi Jackille kuin hän olisi tuolle tehnytkin jotakin. Oliko Alf hankkinut itselleen lemmikin? Suloista.. karun suloista. Otus kuitenkin painettiin nopeasti takaisin huivin kätköihin ja Jack itse havahtui lähestyvien varijoiden ääneen. Jackillä ei ollut aikomustakaan jäädä seisomaan tattina ja odottamaan pidätystä, tai mahdollista hakatuksi tulemista joukko voimalla vaan oli aikeissa perääntyä paikalta hyvän sään aikana. Olihan hän saannut jo tehtyä sen minkä olikin aikonutkin tehdä. Askeltakaan mies ei kuitenkaan ehtinyt ottamaan kun yllättävältä taholta tehtiin hyökkäys tulipallojen kera, joista ensinmäinen meni melkeinpä jopa nenän edestä ohi ja seuraavaakin mies sai väistää varsin akrobaattisesti sivulle hyppäämällä. Silmäkulmasta Jack ehti myös näkemään puoliverisen hyökkäys yrityksen, mutta väistäminen oli aivan toista luokkaa kun puoliverinen otti ja pääsi iskemään keihäällänsä astetta ikävämmin. Mies taittui kasaan kivun irvistyksen kera ja vetäytyi kauemmas Alfista muutamaman klenkkaavan askeleen kera.
"Tämä ei jää tähän.." Jack murahti katsoen merkittävästi Alfin päälle ennen kuin katosi kujalta kuin aamu usva konsanaan.

Jack ei todellisuudessaan edes teleportannut kovinkaan kauas, vain sen verran turvalliselle ja rauhalliselle paikalle jossa hän voisi katsoa paremmin haavaansa. Jack nojautui lähintä seinää vasten tuskissaan samalla kun avasi tärisevien käsin kanssa takkiaan ja nosti paitaansa nähdäkseen tuhon minkä terävä keihäs oli aiheuttanut. Pitkä viilto haava vatsan sivussa, joka oletettavasti ja toivottavasti ei ollut aiheuttanut sisäelimille vahinkoa. Ei haava ainakaan syvältä vaikuttanut, tai ainakaan niin syvältä että elimet olisivat vahinkoa saanneet. Veren tuleminen vain oli valtava sillä kädet, etenkin sormet olivat jo veren peittämät kuten housut ja paita jossakin määrin. Eikä hänellä ollut mitään millä olisi voinnut edistää veren tyrehtymistä... paitsi tietenkin paitansa, jonka mies nyt nopeasti veti pois päältään- kunhan oli ensin takkinsa ottanut pois-, ryttäsi kasaan ja asetti sen irvistellen haavan päälle. Päälle jäi vain toinen lyhyt hihainen paita, jonka päälle mies veti takkinsa nopeasti laskematta kättään painamasta haavaa muuta kuin hihan laiton ajaksi. Tämän kaiken jälkeen mies teleporttasi uudestaan pois piilopaikastaan huomattavasti turvallisemmille vesille, sillä vartijoiden äänet kuuluivat vielä hyvin lähistöltä ja saattaisivat lähteä etsimään loukkaantunutta miestä. Mikä ei olisi mikään ihme.
Uudestaan Jack ilmestyi huomattavasti lähempää tuttua majataloa lähistölle olevalle kujalle josta mies lähti nilkuttamaan ovelle.. ovea Jack ei heti avannut vaan joutui keräämään itseään jonkin aikaa että pystyisi tekemään jopa oscarin arvoisin näyttelijä suorituksen. Mies veti itsensä suoraksi ja yritti näyttää mahdollisimman normaalilta kun avasi oven ja käveli.. jopa melkein normaalisti sisään yläkerran suuntaan. Onneksi paikalla ei ollut ketään tuttua ja jos olikin ei Jack huomannut tai häntä ei huomattu. Rappuset olivat kyllä oma lukunsa, joiden kanssa Jackiltä petti pokka muutaman kerran ja oli pakko pysähtyä ja antaa kivun rauhoittua. Näinkö Jumala häntä rankaisi niistä kaikista teoista? Kuitenkin lopulta ikuisuudelta tuntuneiden sekunttien, tai minuuttien jälkeen Jack pääsi oman huoneensa ovelle ja avasi sen avaimella melkein kinkaten sisään. Takki revittiin yksinkertaisesti pois päältä ja heitettiin jonnekkin lattian ja tuolin rajamaille. Suusta karkasi iso kasa sanoja omalla kielellä jotka eivät sopineet lasten korville laisinkaan samalla kun mies kinkkasi, tai olisi kinkannut sängyllensä kun huomasi jonkun olevan huoneessaan.
"Prinsessa? ...Teidän korkeutenne mitä te täällä teette!?" Jack kysyi kivun ja tuskan muuttuessa suureksi hämmennykseksi. Miten prinsessa tänne oli päässyt?! Ja miksi?
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Marras 2012, 00:32

Edna, Alf, Lily

Merari jäi lievästi alakynteen kahden tekijän käydessä yhtä vastaan. Päälle karkauksen suorittanut ottikin vakavammin vahinkoa puoliveriseltä sotilaalta, ennen kuin kävi vannomaan, ettei tämä selkkaus tulisi jäämään tähän. Alf oli jo uutta iskua suorittamassa, kun koirahirviö päätti kadota paikalta kuin tuhka tuuleen. Olisihan se pitänyt arvata.. mutta tuon oli parasta pysyä hyvin piilossa. Kadut kuhisivat nyt vartijoita, pukinparta olisi halunnut tietää, minne tuo mies kuvitteli edes menevänsä? Paikalle saapui kourallinen hälytykseen reagoineita sotilaita. Noille käytiin kertomaan rikollisesta, joka juoksi vapaana haavoittuneena. Tuo friikki piti saada kiinni, nyt. Kun ulkonäkökuvaus oltiin annettu, kävivät sotilaat levittämään sanaa ja partiointi kaduilla lisääntyi ja jokainen vähänkin epäilyttävä pysäytettiin kuulusteltavaksi.
Alf jäi Ednan seuraan. Isän ja tyttären välillä vallitsi mitäänsanomaton hiljaisuus, pukinparran katsellessa ympärille ja noidanalun tuijottaessa maahan. Pian kuitenkin keskustelu lähti hitaasti käyntiin kysellen, miten toinen voi ja tarvitsiko tuo mitään. Vaivautuneesti sanoja vaihdettiin, pukinparran selvästi ärtyessä pikkuhiljaa johonkin. Ja pian syy selvisi: Alf halusi syntipukin, jota mätkiä tästä hyvästä. Kerta Merari oli pakoon lähtenyt, lähin syytettävä taho löytyi sairastuvalta.. jonne puoliverisen askeleet lähtivätkin viemään erittäin joutuin. Noidanalku tietysti perässä, koettaen puhua tai pikemminkin huutaa järkeä paksukalloisen isänsä päähän


Jälleen kerran oli siniverisistä nuorin käynyt häätämään kaikki vahtivat tahot läheltään, jonka jälkeen vaatimattomasti, mahdollisimman vähän huomiota herättävästi pukeutunut nuorinainen oli poistunut linnalta. Portinvartijoille oli sanottu, ettei kenellekään tarvinnut kertoa poistumisesta. Hän menisi vain tapaamaan luotettavaa ystävää. Tai no, luottamuskin oli suhteellinen termi tässä tapauksessa. Lily kuitenkin oli suorastaan pitkästynyt oloonsa toimettomana linnalla. Osasyy poistumiseen oli kuitenkin jälleen riitely tiettyjen tahojen kanssa. Lily kaipasi omaa rauhaa ja sitä ei nykyään linnalta löytänyt. Tunnelma linnanmuurien sisällä oli muutenkin apaattinen ja epävarma, kuninkaan tapaturman jälkeen. Kaikki olivat huolissaan ja stressasivat milloin mistäkin, ei siis ollut ihme, että hovissa vallitsi kipinöitä iskevä ilmapiiri.
Kiitos kontaktien ja palkattujen vakoojien, oli Lily löytänyt Jackin majapaikan. Nyt prinsessa suuntasi kulkunsa kylän halki tuolle kyseiselle majatalolle, jossa ihmeteltiin siniverisen saapumista. Jackia kysellessään, käytiin Scarlingtonin vesalle kertomaan, ettei mies paikalla ollut. Ainakaan nyt.
Lily kuitenkin päätti jäädä odottamaan Jackin saapumista. Koska yleisissä tiloissa istuminen ei ollut mieluisaa saatikka arvolle sopivaa, pyysi Lily lupaa päästä Jackin varaamaan huoneeseen. Moiselle pyynnölle ei edes esitetty vastakysymyksiä, kun kyseessä oli siniverinen. Oli onni onnettomuudessa, että majatalon työntekijä tunnisti Lilyn jo ulkonäöllisesti. Tosin, antoi tuon tylsänruskean viitan alla oleva punainen, koristeltu mekko jo jotain vihiä naisen yhteiskunnallisesta statuksesta. Kaiken asustuksensa lisäksi Lily kantoi yhä kaulassaan hopeista ristiä, joka oli piilotettu mekon laatikkomalliseen kaula-aukkoon, sekä Scarlingtonin suvun sormusta, jolla viimeistään todistaa henkilöllisyytensä tarpeen tullen.

Lily päästettiin Jackin huoneeseen, jossa prinsessa kävi istumaan nurkassa olevalle nojatuolille ja odottelemaan. Ajantajunsa Lily kadotti täysin vaipuessaan omiin aatoksiinsa hiljaisuudessa, jota sävytti vain hiljalleen hiipuvan takkatulen räiske. Prinsessa heräsi aatoksistaan vasta, kun huoneiston ovi kävi avautumaan.
Vihreä katse nauliintui paikalle saapuneeseen mieheen, joka osoittautui Jackiksi. Tuo kävi latelemaan sanoja kielellä, mitä Lily ei ymmärtänyt. Nainen ei tohtinut sanoa vielä mitään, vaan istuskeli paikallaan, kunnes mies kävi tiedostamaan hänen olemassaolonsa. Pieni, nopea hymy vieraili tulihiuksisen kasvoilla.
Tarvitsenko syyn ollakseni jossain? Kysymykseen vastattiin kysymyksellä, samalla kun sievä peräsin kävi nousemaan ylös tuolilta. Mitään muuta ei kuitenkaan käyty rupattelemaan, katseen laskeutuessa alemmas Jackin kasvoista. Mies oli selvästi haavoittunut pahemman kerran. Eikö kukaan osannut enää pysyä poissa vaikeuksista?
Mitä sinulle on tapahtunut? Hetken järkytys vieraili Lilyn kasvoilla, katseen kääntyessä takaisin miehen kasvoihin.
Oletko pahastikin loukkaantunut? Askel jos toinenkin otettiin lähemmäksi Jackia, sen pahemmin miettimättä oliko mies aggressiivinen vai ei.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 01 Joulu 2012, 00:26, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Marras 2012, 12:23

Kalma, Merari

Kalma oli täysin tietämätön ulkona tapahtuneista asioista, eikä näin ollen osannut varautua mihinkään muuhun kuin Ednan vierailuun sänkynsä pohjalta. Tai ainakin toivottavasti nainen tulisi tai aavekoira sekoaisi ja tulisi tällä vauhdilla mökki höperöksi kun joutui neljän seinän sisällä olemaan melkeinpä kokoajan ilman suurempaa juttu seuraa. Hoitajista ja lääkäreistä kun sitä ei paljoa löytynyt. Kävivät vain tutkimassa ja vaihtoivat pari sanaa lähtien sitten seuraavan potilaan luokse. Joten Kalma oli tarkastuksen jälkeen käynnyt puoli istumaan sängyllensä vetäen kirjan eteensä ja alkoi sitä lueskelemaan kerta muutakaan ei ollut tähän hätään. Lievä lämpö vaivasi vieläkin, kiitos tulehtuneen purema haavan joka nyt hoidon johdosta oli alkanut parantumaan kuten olisi pitänytkin ajat sitten. Muuten aavekoira olikin melko hyvässä kunnossa tällä hetkellä. Toisin kuin oli ollut viikko takaperin jolloin Kalma melkein sai päätään nostettua pedin pohjalta ja oli kuuma kuin paistettu peruna.
Kalma ehti jonkin aikaa viettää aikaansa kirjansa kanssa kun sairastuvan ovi aukeni, ja Kalma oli jo melkeinpä ottamassa Ednaa vastaan kun tulija paljastuikin naikkosen isäukoksi. Toinen kulma kohosi kysyvänä puoliverisen suuntaan, etenkin kuin mies parka näytti syönneen enemmänkin kuin muutaman sitruunan. Sen verta happaman näköinen oli.
"Mikäs sinut tänne tuo? Ja mistä moinen kireys?" Kalma kysyi Alfilta siirtäen kirjan viereensä odottamaan.


Pieni heikohko hymähdys kävi Jackin kasvoilla kun Lily huomautti ettei prinsessa tarvitsisi syytä siihen jos hän tahtoi jossakin vain olla. Totta, mutta tämä oli suoraan sanottuna melkoinen yllätys Jackille joka ei todellakaan ollut odottanut vieraita pieneen vaatimattomaan "kotiinsa" jos tätä nyt voisi sellaiseksi kutsua. Seuraavaksi aihe kuitenkin siirtyi Jackin loukkaantuneeseen vatsaan prinsessan kysellessä mitä oli tapahtunut ja käydessä kyselemään vielä että oliko pahastikkin käynnyt ottaen muutaman askeleen lähemmäksi. Jack ei suoraan sanottuna tiennyt kuinka paha haava oli. Ei hän lääkäri ollut.
"Jouduin hyökkäyksen kohteeksi.. haavan pahudeesta en tiedä mitään prinsessa." Jack vastasi Lilylle samalla kun kinkkasi naisen ohi sängylle istumaan harvinaisen tuskallisen näköisesti, nosti rytätyn punaiseksi värjääntyneen paitansa pois haavan päältä ja riisui vielä päällä olevan paidan pois sängylle. Vuoto oli hieman pienentynyt, mutta verta tuli vieläkin.
"Ottaisitteko tuolta ala kaapista muutaman sideharson prinsessa?" Jack pyysi prinsessalta osoittaen kirjahyllyä jossa oli alhaalla kaapit. Siellä ainakin pitäisi olla sideharsoja tälläisten tilanteiden varalta. Sairastupaan, tai ylipäätänsä ulos mies ei nyt menisi tällä hetkellä kirveelläkään uhaten. Häntä etsittiin vartijoiden toimesta ja Kalma tappaisi hänet suoraan sairastuvalle jos hänet näkisi.. puhumattakaan velhosta.
"Älkää kutsutko ketään tänne.." Jack lisäsi vielä lauseen, joka omalla tavallaan kuuloti verenhukkaisen horinoilta mutta mies oli ainakin toistaiseksi täysin selvä nupistaan. Jack ei vain tahtonut huolestuttaa nyt ketään ylinmääräsitä, etenkin kun Joonas varmasti kävisi hakemassa lääkärin tänne häneltä mitään kysymättä. Se voisi herättää kysymyksiä vartijoille. Sitten sitä vasta kusessa oltaisiin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Joulu 2012, 00:25

Matka sairastuvalle kävi todellakin joutuin. Edna ei ollut pysyä isänsä perässä, joka harppoi pitkin askelin eteenpäin. Edna ei ollut juuri nyt kovin hyvässä kunnossa muutenkaan, joten juokseminen saatikka kiiruhtaminen ylipäätään ei tullut kuuloon. Sen sijaan noidanalku jäi huomattavasti jälkeen puoliverisestä isästään, joka kävi astumaan sisään sairastuvalle. Lähimmältä hoitajalta käytiin kysymään missä mokoma friikki oli. Käytävää eteenpäin kävellessään nappasi Alf ohimennen vastaan kävelevältä hoitajalta puolityhjän, haaleammaksi käyneen teepannun tarjottimelta. Aavekoiran huoneen ovi avattiin kirjaimellisesti potkaisten auki ja sisään astuttiin sen pahemmin kyselemättä mitään.
Teepannu heitettiin heti aavekoiran sanojen jälkeen päin mokomaa. Pannu kävi paukahtamaan vasten seinää, sillä puoliverinen ei pahemmin tähdännyt heittonsa kanssa. Alta aikayksikön oli pukinparta kävellyt aavekoiran luokse ja tarttunut tuota kauluksesta kiinni.
Minkälainen mies sinä kuvittelet olevasi?! Käsi kävi nousemaan toisen kaulukselta puristamaan suoraan aavekoiran kaulalta, samalla kun heikompaa osapuolta nostettiin vasten lähintä seinää.
Samalla hetkellä oli Edna ehättänyt isänsä kintereille, huohottaen äskeisen urheilusuorituksen johdosta.
Isä päästä irti! Selvästi värisevä ääni kävi karjaisemaan ovelta, samalla kun noidanalku lähestyi verisukulaistaan ja puolisoaan. Kuitenkin, yksi vihainen mulkaus Alfilta riitti pysäyttämään Ednan niille sijoilleen.
Sinusta ei ole suojelemaan itseäsi saatikka sitten perhettäsi. Mitä jos vain kuolisit pois, niin kaikilla olisi helpompaa! Puoliverinen jatkoi aavekoiralle manailua, pitäen yhä toisesta kiinni hellittämättä otettaan.


Jack kertoi joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi, sen pahemmin selittämättä tilannetta. Lily ei tohtinut käydä kyselemään paremmin, sillä Jack vaikutti selvästi siltä, ettei halunnut asiasta puhua. Vihreä katse kävi kuitenkin seuraamaan klinkkaavaa miestä, tuon kävellessä sängyn luokse tutkimaan haavaansa. Hillitty hämmennys vallitsi prinsessan kasvoja, kunnes Jack kävi pyytämään naista tuomaan muutaman sideharson. Mitään miehelle ei vastattu, mutta sen sijaan Lily kävi kävelemään kaapin luokse ja etsimään sideharsoja. Etsiessään nainen kävi vilkaisemaan Jackiin, joka pyysi tai käski prinsessaa olemaan kutsumatta ketään paikanpäälle.
Kenet minä muka kutsuisin? Lily hymähti laatikoita selatessaan, kunnes löysi pari kääröä sideharsoja.
Sideharsoja ei kuitenkaan käyty vielä viemään Jackille. Sen sijaan Lily käväisi nopeasti kasvojenpesuun tarkoitetun vadin luona, napaten sen vierestä pienen pyyhkeen käsiinsä. Pyyhe käytiin liottamassa vedessä, samalla kun viitta Lilyn harteilta löysi tiensä läheisimmän tuolin päälle. Pyyhe puristettiin kosteaksi, jonka jälkeen Lily suuntasi kulkunsa Jackin luokse. Mitä lähemmäksi prinsessa tuli, sitä hitaammaksi askel muuttui.
Anna kun autan.. Lily tokaisi sen pahemmin kyselemättä lupia. Prinsessa kävi kirjaimellisesti työntämään Jackin istumaan sängyn reunalle, samalla kun itse kyykistyi miehen vierelle. Varovasti kostealla rätillä käytiin koskettamaan haavan ympäristöä, lähinnä puhdistaen ihoa verestä. Itse haavaa kosketeltiin erittäin varovasti, eikä mokomaa käyty painamaan lähes lainkaan. Kertaakaan katsetta ei nostettu ylös Jackin kasvoihin, vaan Lily keskittyi täysin haavan hoitamiseen. Ainakin sen verran, mitä osasi. Loppujen lopuksi hän oli prinsessa, jolle ei ensiavun alkeita oltu sen pahemmin opetettu. Kuitenkin, oli hänellä sen verran maalaisjärkeä, että osasi jotain tehdä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Joulu 2012, 01:25

Kalma ei ehtinyt pahemmin reagoimaan mitenkään, paitsi suojaamaan itseään hieman käsillä, kun Alf selvästi ärtyneenä jostakin heitti aavekoiraa kohden teekannulla joka sai lentää päin seinää pirsotutuen kappaleiksi lattialle. Kalma tapitti lattialle pirstoutunutta teekannua muutaman sekunnin ja nosti sitten katseensa puoliveriseen sanoakseen muutaman valitun sanan miehelle. Kalma ei ikinä sitäkään ehtinyt tekemään kun tunsi kuinka Alf nosti hänet ilmaan kevyen oloisesti paidan kauluksesta pitäen ja paiskasi päin lähintä seinää vasten aavekoiran ähkäistessä kivusta. Seuraavaksi tulikin saarna siintä kuinka millainen mies aavekoira oikein oli, tai luuli olevansa puoliverisen suunnalta. Kalman nosti ehkä jonkin verran sairaan, mutta ärtyneen katseensa Alfin ruskeisiin silmiin. Kalma oli ymmällään ja hyvin.. ihmeissään Alfin agresiivisesta käytöksestä, mutta ei myöskään pitänyt siintä. Vielä vähemmän aavekoira innostui siintä kun tunsi kuinka Alf nosti paidankaulusta pitävän käden kaulalle puristamaan hyvin tuntuvasti ja jopa niinkin inhottavasti että hengitys estyi jonkin verran. Kalma nosti refleksin omaisesti toisen kätensä puoliverisen ranteelle, mutta ei yrittänyt repiä irti.
Edna tuli sisälle perästä ja vaikutti juosseen enemmän kuin hieman isänsä perässä, käskien isä ukkoaan lopettamaan miehensä tappamis yrityksen- jos se sellainen oli. Sellaiselta se ainakin tuntui tällä hetkellä. Ednan estämis yritys kuitenkin jäi vain yrittämiseksi isänsä mulkkauksen myötä.

"Vaikea kuolla kun on jo kuollut." Kalma murajutti Alfille nostaen hieman miehen kättä kurkultaan että saisi edes henkeä että sanottua sanomansa miehen puristus otteesta.
"Ja olisi hauska kuulla mistä moinen ärtyneisyys?" Kalma kysyi sitten uudestaan puoliveriseltä kysymyksen johon aavekoira todellakin tahtoi vastauksen tältä mieheltä.

Lily meni sanaakaan sanomatta hakemaan sideharsoja kaapista samalla kun vilkaisi loukkaantuneen päälle todeten sen faktan ettei naisella ollut ketään jota tänne kutsuisi ja hyvä niin. Prinsessan löydettyä sideharsot nainen ei suoraan tullut miehen luokse vaan käveli kasvopesu vadin luokse, otti pyyhkeen jonka kastoi vedessä ja tuli vasta sitten miehen luokse.
"Ei minulla muitakaan ole prinsessa." Jack tuumasi Lilylle tuon sanoihin kun nainen pakottikin Jackin istumaan sängylle. Jack ei pahemmin vastustellut kun ei kerta oikein kyennytkään siihen tässä kunnossa vaan istahti kiltisti sängylle istumaan. Lily itse kävi polvillensa Jackin eteen käyden hoitamaan haavaansa omien taitojensa mukaan. Mies ei voinnut olla älähtämättä ensinmäisestä kosketuksesta ääneen, mutta yritti pitää suurimmat mölyt mahassaan kivusta huolimatta koko loppu ajan. Hän ei tahtonut herättää koko taloa tuskan huudoillansa. Onneksi Lily oli hellä käsistään eikä kovinkaan kovakourainen hoitaja.
"En tiennytkään että teidän korkeudella on sairaanhoitajan taitoja." Jack tuumasi hymähtäen huvittuneena omille sanoillensa, mutta vakavoitui sitten jonkin verran ja avasi uudestaan suunsa kuulostaen astetta synkemmältä.
"En tahtoisi olla törkeä, mutta miksi tulitte tänne?" Jack kysyi ja epäili jo syvästi miksi nainen oli tänne tullut. Tosin sittenhän Lily olisi varmasti hakannut hänet muussiksi jos kantaisi kaunaa Tomtomin että rakin hakkaamisesta.. että miehen haavoittamisesta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2012, 20:41

oh, älä huoli, minä pidän kyllä huolen siitä että kuolet kunnolla ja lopullisesti! Ote aavekoirasta kävi kiristymään, hyvä ettei Alf saman tein repinyt tuon päätä irti.
Sinusta ei ole näemmä mihinkään. Aina, kun olen sinuun törmännyt, olet enemmän tai vähemmän turpiisi ottaneena uikuttamassa ties kenen helmassa. Sitten kun pitäisi perhettään suojella omilta vihollisiltasi niin mitä sinä teet? TÄÄLLÄ LUET JA LEIKIT PETIPOTILASTA! Alf päästi viimein irti Kalmasta, käyden lähes heittämään tuon irti otteestaan.
Hetken näytti siltä, kuin puoliverinen olisi aikeissa lyödä Kalmaa, mutta Edna kävi tarraamaan isäänsä käsivarresta ja veti tuota kauemmaksi aavekoirasta. Tyttö yritti anella isäänsä poistumaan paikalta, mutta rosokorva ei näyttänyt kuuntelevan jälkikasvuaan yhtään.
Perkelettäkö sinä tyttäreni miestä leikit, kun kaikki muut tuntuvat häntä tuuppaavan, paitsi sinä! Edna puolestaan kävi lyömään isäänsä moisten sanojen johdosta, saaden Alfin vain työntämään naisenalkua kauemmaksi itsestään. Eihän tuo edes kyennyt lyömään kovaa juuri nyt, hyvä jos edes täysissä voimissakaan pystyi kovaa lyömään.


Perusensiapu on hyvä osata, oli sitten sairaanhoitaja sotilas tai siniverinen Lily hymähti Jackin huomautukseen, vilkaisten ylös miehen kasvoihin. Lily oli yllättävänkin paljon joutunut leikkimään ensiaputaidoilla vuosien varrella. Joskin, aina kun Ophelia oli läsnä, ei Lilyllä ollut tarvetta leikkiä parantajaa. Papitar hoiti haavan kuin haavan huomattavasti helpommin ja nopeammin, mitä toistaitoinen nainen. Kun haava oli puhdistettu ensisijaisesti, kävi Lily nousemaan istumaan sängyn reunalle, istumaan Jackin viereen. Sideharsot ojennettiin Jackille, jotta tuo saisi itsensä kasaan kääriä. Miehen kysymykseen ei vastattu mitään, ainakaan heti. Miksi hän tänne tosiaan oli tullut?
Olin yksinäinen Katse laskeutui maahan käsien laskeutuessa omaan syliin. Kai se syy oli? Lily ei tiennyt mitään Jackin osallisuudesta Tomtomin kuolemaan. Black ei ollut kertonut prinsessalle mitään tapahtumista. Kalju mies oli vain saapunut Lilyn luokse ja langennut polvilleen naisen eteen. Lily ei koskaan ollut nähnyt Blackin itkevän... Ennen sitä iltaa.
Hovissa kun on sattunut ja tapahtunut niin paljon. Ensin isäni, sitten Tomtom ja nyt veljeni Katse pysyi maassa naisen hieroessa toista kämmenpohjaansa toisen käden peukalolla Halusin pois sieltä
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Joulu 2012, 22:24

Alf kävi kiristämään otettaan Kalman kurkulta saaden aavekoiran korahtamaan kun hengitys estyi totaallisesti ja mies parka joutui haukkomaan tyhjää tuijottaen harvianisen ärtyneenä puoliverisen päälle tuon jatkaessa saarnaamista. Loukkaamista siintä millainen aviomies aavekoira todellisuudessa oli puoliverisen mielestä. Oli miehellä otsaa puhua tuollaista! Ei tuo itsekkään mikään kelpo isä ollut!
Lopulta Alf päästi irti heittäen aavekoiran melkein otteestaan, jonka johdosta Kalma horjahti pienesti ottaen seinästä tukea toisella kädellään samalla kun toisella piti kurkkuaan jossa oli nyt Alfin kuristamisen johdosta punertavat jäljet. Alf näytti käyvän aavekoiran päälle samantien uudestaan mukiloidakseen koiran uuteen uskoon.. mutta Edna kävi puuttumaan asioiden kulkuun tarraten isäänsä käsivarresta ja veti kauemmaksi, sekä yritti puhumalla saada miehen lopettamaan aavekoiralle äksyilyn. Vaikkei Kalma Alfia syvällisesti tuntenutkaan niin Kalma saattoi veikata ettei tuohon puoliveriseen pahemmin puheet tehonneet.

"En minä leiki.." Kalma murahti sitten puoliveriselle katsoen miestä kulmiensa alta astetta murhaavammin samalla kun suoristautui seisomaan koko pituudellensa ottaen nopeita askeleita puoliveristä kohden. Alf oli onnistunut loukkaamaan aavekoiraa harvinaisen hyvin.. ja nyt onnistunut saamaan aavekoiran kärsivällisyyden että pinnan katkeamaan miestä kohtaan lopullisesti. Suoraan sanottuna Kalma itse ihmetteli miten edes sieti tätä puolihaltiaa millään tapaa. Monta kertaa Alf oli loukannut aavekoiraa, ja kaikkein pahin taisi olla se kuinka mies oli kehdannut koko kapakan ja Ednan nähden loukata häntä. Olisi aika vetää mieheltä selkä suoraksi!
"Tosin mitä minä selitän? Et sinä kusipää kuuntele." Kalma sanoi jopa naurahten kuivasti samalla kun otti kävellessään lähimmästä yöpöydästä kiinni ja heitti sen puoliveristä kohden. Se ei ollut mikään haku heitto vaan tosiaankin tähdätty kohden Alfia mitä agresiivisemmin. Haavoihin sattui ja päätä kävi jomottamaan kiitos lievän lämmön moisesta riehumisesta, mutta Kalma ei nyt kuunnellut kehoaan yhtään sen enempää kuin mitään muutakaan ympärillään. Oli vain Alf.. ja hän, ei muita. Oli pöytä osunnut tai ei aavekoira otti muutaman reippaamman askeleen puolihaltiaa kohden yrittäen tarrata miehestä kiinni ja sitten purra puoliveristä kaulan tai pään seutuvilta.

Mies nyökkäsi pienesti Lilyn sanoihin. Jack ei voinnut olla kuin samaa mieltä Lilyn kanssa että jokaisen oli osattava edes hieman ensiapua asemasta ja arvosta riippumatta. No Lilyn saatua haavan puhdistettua nousi prinsessa lattialta ylös ja kävi istumaan sängyn reunalle Jackin viereen. Sideharsot annettiin miehen itsensä käteen, josta mitään sanomatta Jack kävi kiertämään sitä varoen vatsansa ympäri ikävän näköistä haavaa peittämään. Miehen tekemiset kuitenkin keskeytyivät kuitenkin seinään kun mies kuuli prinsessan sanat.. Prinsessa yksinäinen? Jackin oli todella vaikea kuvitella prinsessaa yksinäiseksi, tuohan saisi seuraa kun vain vähän ääntään korottaisi ja tuolla oli varmasti ystäviä hovin puolella. Ilmeisesti näin ollutkaan. Jack ei osannut vastata prinsessalle kuitenkaan mitään, eikä ollutkaan tarvetta kun prinsessa jatkoi sanojaan. Lily kertoi että hovin puolella oli sattunut yhtä sun toista joista kahdesta Merari oli harvinaisen tietoinen, etenkin Tomtomin pois menosta. Kieltämättä nyt näin prinsessan reagtion nähdessään Jack tuli katuma päälle että oli edes ikinä osallistunut Nimuen leikkiin, mutta sitä ei enää voisi peruuttaa mitenkään koskaan. Se oli tehty ja yksi synti lisää miehen mustassa sielussa. Sitä mies ei kuitenkaan itse kävisi paljastamaan Lilylle vaikka nainen kuulisikin siintä varmasti jotakin kautta. Nyt sen sijaan..
"Lily.. olet sinäkin joutunut kestämään." Jack sitten sanoi pahoittelevasti samalla kun mitään lupia kyselemättä nojautui naista kohden ottaen tuon varovasti halaukseensa pieni irvistys kasvoillaan.
"En voi muuttaa asioita, mutta voit kertoa minulle jos tahot?" Jack sitten ehdotti.. vaikkei nyt kunnossa ollutkaan, mutta ei tahtonut sen takia sivuttaa prinsessaakaan ja tämän ongelmia. Ei hän kuolemassa ollut.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Joulu 2012, 15:14

Edna, Alf, Black, Lily


Kuivahko naurahdus seurasi toista, aavekoiran puhuessa. Kuunteliko Alf? Ei, ei todellakaan. Hänellä ei ollut mitään syytä kuunnella aavekoiraa, varsinkaan, kun tuo otti heti negatiivisen asenteen. Tosin, oliko siitä syyttäminen aavekoiraa, itsehän puoliverinen oli kimppuun käynyt.
Tässä vaiheessa Edna oli jo poistunut paikalta. Ei juostakseen pois tilanteesta, vaan hakeakseen ainoan henkilön, jonka keksi tähän hätään, auttamaan tilanteessa. Käytävällä seisoi muutama hoitajatar, mutta eihän noista kumpikaan uskaltanut tilanteeseen puuttua, kun friikki ja aseistunut sotilas alkoivat käyttäytyä aggressiivisesti. Noille hoitajille sanottiinkin, ettei vartijoita tarvinnut hälyttää, Edna hakisi apua. Tyttö saattoi vain toivoa, että hoitajat todellakaan eivät kutsuneet vartijoita paikalle.
Kuten olettaa saattaa, väisti Alf lentävän pöydän, näkihän tuon liikkeen lähtemisen jo kaukaa, eikä haavoittunut nyt niin nopeasti voinut toimia, etteikö tavallista ihmistä nopearefleksisempi olisi ehtinyt väistää. Aavekoiran ei myöskään annettu ottaa kiinni kohteesta, vaan puoliverinen pysytteli keihäänvarren mitan kauempana hyökkäävästä kummajaisesta. Olihan hänellä sentään keihäs, ei hänen tarvinnut niin läheisessä kontaktissa pysyä haavoittuneen kanssa.

Keihästä käytiinkin heilauttamaan alakautta kohden aavekoiraa, mutta ennen kuin keihäänvarsi edes kohottautui yli puolen välin, kävi se kalahtamaan vasten mustaa sauvaa. Black oli paikalle tullut, Ednan toimesta. Noidanalun onneksi hän oli törmännyt velhoon jo pihamaalla, josta kaljupäinen oli siirtynyt suoraan kaksikon taistelun keskelle. Alf heitettiin pienellä paineaallolla kauemmas, joka sai puoliverisen lähinnä horjahtamaan pari askelta taemmas. Ase pidettiin kuitenkin yhä valmiudessa, vaikka kaljupäinen oli tullut väliin.
Kalmalle taas suotiin erittäin varoittava katse hupun suojista. Mikäli aavekoira ei pysähtynyt katseen johdosta, heitti velho aavekoirankin kauemmas tilanteesta paineaallolla. Mikäli koira otti ja pysähtyi pelkästä katseesta, ei velho tehnyt mitään muuta tuon eteen.
Sotamies Eregion voi poistua sairastuvalta, ellei ole satuttanut egoaan niin pahasti, että tarvitsee hoitoa Velhon katse kääntyi hitaasti puoliveriseen, joka oli nyt yllättävänkin uhmakkaannäköinen, jopa suuremman auktoriteetin edessä.
Miehellä on oikeus olla vihainen, kun oma tytär on joutunut raiskattavaksi.. taas. Ja ketä tästä on kiittäminen?! Teidän piskiänne, herra Black! Velhon toteamukseen vastattiin alta aikayksikön. Black vilkaisi paikalle palannutta noidanalkua, joka huohotti isänsä takana juoksemisen johdosta. Katse kuitenkin kääntyi aavekoiran puoleen, hakien jonkinlaista selitystä tilanteeseen.
Mutta mitäpä teidänkaltaiset ylemmät luokat välittäisivät kansalaisista Alf jatkoi, pistäen nyt keihäänsä pois ja kääntyi kohden Ednaa, napaten tyttöä käsivarresta ja lähti saattamaan tuota pois tilanteesta. Edna sai luvan muuttaa takaisin äitinsä luokse, Alf ei enää katselisi tätä tilannetta sellaisenaan!


Maassa pysynyt katse vilkaisi Jackiin, miehen käydessä avaamaan suunsa prinsessan avautumisen jälkeen. Jack uskaltautui jo sinuttelemaan naista, joka ei tässä tilanteessa pistänyt siitä pahakseen. Tilanne oli absurdi muutenkin, ei Lily olettanut ystäväksi luokiteltavalta mieheltä teitittelyä. Olihan Lily tullut kutsumatta tuon kotiin, ei hän jaksanut pitää nyt kiinni muodollisuuksista. Sinuttelun päälle mies kuitenkin kävi halaamaan naista, joka aluksi ei tiennyt, miten tuohon olisi pitänyt reagoida. Läheisyys oli muuttunut jokseenkin pelottavaksi Lilylle, kaiken sen jälkeen mitä oli kokenut eri tahojen toimesta.. lähinnä puolisonsa toimesta. Kuitenkin, tässä tilanteessa ystävällinen ele taisi sattua enemmän Jackia, mitä Lilyä.
Pienen kavahduksen jälkeen Lily mietti sen pienen hetken, ennen kuin nojautui varovaisesti vasten Jackia. Omat kädet pysyivät kuitenkin omassa sylissä.
Sinä et arvaakaan mitä kaikkea Lily hymähti pienesti Jackin sanoihin Mutta uskon, että sinulla on suurempiakin murheita, kuin kuunnella minun valituksiani.. Ei sinun tarvitse niistä murehtia, en minä niiden takia tänne tullut.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron