It's a final countdown (K-18) ||Suski

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

It's a final countdown (K-18) ||Suski

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Syys 2012, 20:44

Nimue

Tuulinen syyspäivä lähenteli iltapäivän merkkejä. Lehtiä lenteli siellä täällä tuulessa, puiden kerätessä lehtivihreänsä talteen runkoon ja päästäessä ruskeat lehtensä lentoon. Joidenkin mielestä syksy oli kaunis vuodenaika, luonnon vaihtaessa tasaisen vihreän sävynsä ruskean ja oranssin erisävyihin, keltaista unohtamatta. Eräälle velhottarelle syksy oli vuodenaika siinä missä muutkin.
Nimue ei pahemmin syksystä välittänyt. Syksyyn liittyi ties mitä pakanallisia juhlia, varsinkin noitia ja velhoja koskevia, mutta se ei muuttanut velhottaren suhtautumista tähän vuodenaikaan. Hän vain halusi olla rauhassa. Nytkin hupulliseen, mustaan viittaan sonnustautunut eukko kulki pitkin ihmisten kaupungin katuja, koettaen kosteassa syyssäässä välttää kaikkia mahdollisia henkilöitä. Hän ei halunnut juuri nyt keskustella kenenkään kanssa, sen saattoi lukea silmäpuolen kasvoiltakin. Sikäli mikäli näki naisen kasvot hupun suojista.

Luiseva nainen askelsi tuulisessa, tihuttavassa säässä kylmän rauhallisesti eteenpäin pitkin ihmistenkaupungin katuja. Eipä hän niin paljoa rikoksia ollut suorittanut, että häntä mistään voitaisiin pidättää. Mikäli joku alkaisi seurata, riitti että hän sulautui varjoihin tai otti jonkin illuusiomuodon. Ei häntä vastaan mitään syytteitä voitu nostaa.
Nimue kuitenkin suuntasi kulkunsa kaduilta kohden ei niin tasokasta majatalon ja kapakan risteytystä, jossa saattoi hieman epäilyttävämpikin henkilö viettää aikaansa ilman että kukaan tuli kyseenalaistamaan hänen olemassaoloaan. Sisälle päästyään Nimue istahti perimmäiseen nurkkapöytään. Tarjoilija tuli kyselemään uudelta asiakkaalta, halusiko tuo kenties jotain juotavaa tai syötävää. Eukko pyysi kupillisen lämmintä, terästettyä teetä. Sillä pysyi lämpimänä, hengissä ja hereillä. Sen pahemmin huppupäinen eukko ei kiinnittänyt ympäristöönsä tai seuraansa huomiota, vaan painoi päänsä kumaraan, tunkien kätensä puuskaan. Pirun kylmät ilmat kävivät jo vaivaamaan vanhaa eukkoa, iskien aina luihin ja ytimiin. Voi kunpa hän osaisi hallita tulta sen verran, että pitäisi itsensä sisäisellä liekillä lämpimänä.
Mutta oma epämukavuus oli hänen huolistaan pienin. Hän keskitti kaiken voimansa ja keskittymiskykynsä iltaan, jolloin oli luvassa yhteenotto, mikäli kaikki menisi suunnitelmien mukaan.

// Le suskari plox //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Syys 2012, 22:06

Merari (Jack)

Jack, mies joka joidenkin keskuudessa myös tunnettiin nimellä Merari, oli tämän päivän ja koko aamun osalta jäännyt kauniit syys ilmat näkemättä sekä kokematta melkolailla. Kiitos siintä kuului hänen työllensä, joka ei ollut suonnut mies paralle paljoakaan levähdys taukoja. Milloin oli pitänyt tiskiä tiskata tai olla siivoamassa muiden- asiakkaiden- sotkuja tai tarjoilemassa muille juotavaa tai syötävää, tai sitten itse paikan pomo oli tarvinnut jotakin mitä hakea. Joten Jackin päivä oli mennytkin sitten lentäessä muiden pillin tahtiin ja nyt näin iltapäivää kohden onneksi tilanne oli rauhoittunut ja Jack sai vihdoinkin istahtaa pitkän päivän päätteeksi tuolille alas ruokasalin puolelle hieman sivuun tiskin luokse ja rentoutua edes hetken aikaa. Eikä tuomitulla todellakaan ollut aikomusta nousta ylös mukavasta puisesta tuolista vähään aikaan.. hänkin tarvitsi lepoa vaikka kuinka "friikki" olikin. Tosin eipä mies itseään pahemmin friikkinä pitänyt, vaikka muut niin kovasti sanoivatkin.. hän oli ihminen ja on edelleenkin vaikka ulkonäkö olisikin erilainen. Ei hän ollut muuttunut ei ainakaan pahemmin. Ei Jack sitä ainakaan ääneen tai edes ajatuksissaan myöntänyt.

Kädet vedettiin laiskahkosti puuskaan katseen kiertäessä hetken tyhjän näköistä salia jossa nyt toistaiseksi ei ollut ketään ja hyvä niin ei tarvitsisi nousta ylös. Ja hetken aikaa Jack istuikin aloillaan kun jokin muu asia sai miehen nostamaan takamuksensa ylös mukavaksi käynneeltä tuolilta, nimittäin jano jonka takia Jack joutui raahaamaan itsensä hakemaan kupin ja kaatamaan siihen itselleen vettä janon sammuttajaksi. Kuppi oli nousemassa miehen huulille kun ovi kävi. Laiskahko katse kohdistettiin tulevaan asiakkaaseen johon mies ei aluksi jaksanut sen suurempaa huomiota kiinnittää vaan kääntyi takaisin juomansa puoleen kulauttaen sen alas kurkustaan. Paikalle juoksikin nopeasti tarjoilija joka säästi Merarin palvelu hommilta tällä erää joten mies palasi sinne missä oli hetki sitten istunutkin käsien jälleen etsiytyessä puuskaan eteen ja jalka rennosti toisen päälle. Hetken mies seurasi sivusta kuinka tarjoilija kävi tilauksen hakemassa asiakkaalta ja lähti viemään tietoa eteenpäin ohittaen tuomitun mennessään. Jack itse taas jäi hetkeksi aikaa pidemmäksi aikaa tapittamaan tätä asiakasta. Häntä häiritsi se että tuossa oli jotakin tuttua, mutta Merari nyt ensinmäisenä saannut päähän ketä. Huppu päitä kun tuli ja meni tuon tuosta. Tosin ääni oli ilmeisesti ollut naisen.. ja Merari tiesi itse vain yhden kaapuun pukeutuvan naisen, Nimuen. Jos tuo oli Nimue.. oli Merarin tunteen kieltämättä hieman ristiriitaiset, hän oli velkaa eukolle mutta toisaalta mies ei ollut unohtanut viime kertaista.

Jack ei kuitenkaan jäännyt asioita sen suuremmin märehtimään vaan nousi ylös tuolilta lähtien kävelemään pöytää kohden, jos hän olisi väärässä voisi hän vain selittää jotakin turhan päiväistä tämän asiakkaan kanssa, ja jos kyseessä oli se jota Jack epäili.. ei ollut mies varma miten pitäisi reagoida. Päästyään pöydän luokse Jack odotti hetken että oli saannut naisen huomion itseensä ja nähden siinä ohessa tuon kasvot. Pieni kapea virne nousi kasvoille, ehkä hieman huvittunut sellainen.
"Mikäs sinut tänne tuo?" Oli kysymys velhottarelle Jackin varmistettua tuon henkilöllisyyden.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Syys 2012, 00:07

Nimue toivoi jo hetken, että olisi saanut vajota omiin ajatuksiinsa pohtiakseen perinpohjaisesti ties mitä syntejä syviä, kunnes kuuli askeleiden lähestyvän. Huppunsa suojissa eukko kävi kiroamaan itsekseen ääneti mahdollista seuraa, antaen tuon kuitenkin tulla perille asti. Kerta tuo pysähtyi pöydän ääreen, ei valkeahiuksinen eukko nähnyt mitään syytä olla kiinnittämättä tuohon huomiota. Kai sitä voisi sanoa kiusalliseksi, mikäli hän ei katsettaan olisi kohottanut. Kiusalliseksi vieraan kannalta, eukolle se oli se ja sama seisoiko vieressä joku odottamassa huomiota vai ei. Eipä hän olisi välittänyt. Kuitenkin eriparinen katse nousi katsomaan vierasta, joka osoittautui yllättävän tutuksi näyksi. Ensi alkuun eukko luuli itse aavekoiran tulleen paikalle, mutta tuo olisi jo käynyt päälle, näin hiljaisessa paikassa. Hieman eroava ulkonäkö ja käytös kuitenkin antoivat ilmi, että kyseessä oli aavekoiran toinen puoli, mikä ikinä tuon nimi nyt olikaan.. Jack, kaiketi.

Mikä minua ei toisi tänne? Nimue vastasi kysymykseen kysymyksellä, käyden nyt luisevalla kädellä laskemaan kostean hupun päänsä päältä.
Hiljainen, syrjäinen paikka, missä voin kasata suhteellisen lämpimissä oloissa ajatuksiani rauhassa tai no, rauhassa niin kauan, kunnes sinä seuraan ilmestyit Eukko tokaisi, samalla kun tarjoilija toi eukon tilauksen pöytään. Tuolle heitettiin saman tien taskun pohjalta maksu kupposellisesta, jotta tarjoilija poistuisi mahdollisimman nopeasti paikalta.
Mitä sinä haluat? Tuskin hyvää hyvyyttäsi vanhalle eukolle seuraasi tulit tyrkyttämään. Sinusta on vaikea uskoa, että kyseessä olisi silkka uteliaisuuskaan..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Syys 2012, 13:27

Kysymykseen vastattiin kysymyksellä, mutta nopeasti tuli perään mahdollinen selitys miksi eukko tänne asti oli eksynyt jossa nainen harmitteli kovasti sitä että Jack oli tullut häiritsemään tuon yksin olemista. Sepä sääli, hänelle kun juttu seura olisi kelvannut vaikkakin astetta rumemmalta naiselta.. Eniten miestä pistikin silmään velhottaren naama värkissä oleva erikoinen silmä, mutta Jack mitään ääneen sanonut. Sen sijaan tyytyi vain naurahtamaan kuivahkosti eukon sanoille. Jack ei kuitenkaan heti suutaan ehtinyt avaamaan kun tarjoilija kävi tuomassa eukolle juomansa ja poistui niine hyvineen saatuaan maksun. Nimue vielä ihmetteli miksi Jack oli vaivautunut tuon luokse tulemaan
"Mistä sinä sitä tiedät vaikka olisinkin?" Merari kysyi pienesti hymyillen eukolta mutta vakavoitui lähes yhtä nopeasti vetäen itselleen tuolin alle ja salli itsensä istahtaa eukon kanssa alas pöydälle mitään lupaa kysymättä.
"Itse ihmettelen lähinnä mitä sinä kylässä teet, tuskin olet ostoksilla." Mies sitten sanoi ja lisäsi vastaten eukon aikaisempaan kysymykseen.
"Ja no ajattelin tulla kysymään miten asiasi sujuvat.. tai lähinnä etenevät?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Syys 2012, 13:42

Ilme ei värähtänytkään Jackin kysymyksen saatikka hymyn myötä. Ilmeetön katse seurasi kuitenkin, kuinka friikki kävi istahtamaan alas, sen pahemmin lupia kyselemättä. Toisaalta, eipä eukko ollut suoralta kädeltä edes käskenyt tuota poistua seurastaan. Mikäli miehen seura ei olisi lainkaan toivottua tahi mieleistä, olisi Nimue sen jo ilmaissut harvinaisen suorasanaisesti. Mutta kerta hänellä ei ollut mitään tapaamisia tahi suuria asioita mietittävänä, saattoi hän ihan hyvin vaihtaa pari sanaa tämän otuksen kanssa.
Miksi en olisi kylässä? Jälleen kysymys kysymykseen, tai no, pikemminkin tiedusteluun Paljon olentoja muurien sisällä tönimässä toisiaan ahtailla kaduilla ja huutamassa kilpaa torilla. Mikä olisikaan ihanteellisempi paikka viettää aikaa?.
Tosiasiassa Nimue oli jo pidempään kaupungissa pyörinyt. Ei hän nähnyt mitään syytä vältellä ihmisten ilmoilla loikkimista. Turhaan hän yksin metsässä hyppeli, ellei jotain etsinyt tahi hakenut. Lisäksi kaupungissa oli helpompi kuunnella juoruja ja seurata tapahtumia, niin yleisesti kuin henkilökohtaisella tasolla. Hän oli tässä sodan runtelemassa valtakunnassa vain yhdestä syystä ja sen saattoi Jackikin tietää tai muistaa.

Kuppi kävi kuivuuden raiskaamilla huulilla, katseen noustessa pian takaisin lämpimänterästetystä juomasta pöytäseuraan, tuon kysymyksen myötä.
Eteneminen olisi helpompaa jos hiiret uskaltaisivat ulos koloistaan.. Mutta kaikki aikanaan, ilta kerrallaan.. Vertauskuvallisesti noita vihjaili, miten saattaisi jo olla hoitanut asiansa, mikäli kohteensa eivät lymyilisi piiloissaan. Hän tiesi tasan tarkkaan missä veljensä oli, mutta tuon luo marssiminen olikin sitten täysi mahdottomuus. Eukko ei ollut niin ylivoimainen, että olisi voinut kertaheitolla päästää nuorempansa päiviltä. Vartijat ehtisivät huomata. Vaikka hän käyttäisikin valeasua, ei hän pääsisi tarpeeksi lähelle. Ei veljensä tyhmä ollut.
Lemmittysi on kuulemma vaihtanut elämäntyyliään Eukko tokaisi rupattelun merkeissä, katseessaan käyden nyt pistävän tarkkailevan vivahteen Ehkä hän ei ole ensi kerralla niin avuton, mitä viimeksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Syys 2012, 15:30

Pieni kapea huvittunut hymy kävi miehen kasvoilla Nimuen vastauksen myötä, jonka mukaan tuota oli hauska seurailla paikallisten otusten kähinöitä kaduilla. Kenelle se oli hupia kenelle ei.. Tässä kylässä tuntui olevan nykyään astetta vaikeampaa jos satuit olemaan yhtään ihmistä poikkeavampi. Merari itse ei kuitenkaan asiaa murehtinut, sillä piti itseään edelleenkin ihmisenä, vaan jätti sen muiden murehdittavaksi. Lisäksi Merari piti matalaa profiilia tällä hetkellä, joten tuota oli vaikea käydä mistään syyttämään ilman todisteita.
"Hiiret pitävät juustosta." Merari tuumasi Nimuen sanoihin että tuolla oli vaikeuksia saada kohteitaan ulos kolostaan. Tosin se mikään ihme kun mokomat asuivat linnan muurien sisällä vartijoiden vahtimina ja tulivat aini harvoin ulos kylän puolelle, tai edes koko kylän ulkopuolelle.
"Mikset käytä koiraa ja oppilasta? Kyllä se kaljupää niitä tulee pelastamaan jos näkee niissä mitään arvoa." Merari kysyi silkkaa uteliaisuuttaan eukolta. Rakin ja sen vaimon saisi helposti ulos pikku kolostaan raahattua minne mieli ja Hans olisi varmasti auttamassa rakkaitaan jos noista välitti.
Seuraavat sanat jotka velhotar päästi suustaan sai Jackin kurtistamaan kulmiaan ja silmien pupillien kavetumaan kissamaisen kapeiksi silmien värin vaihtuessa kirkkaan punaiseksi.
"Tiedän... Koske häneen minun nähteni ja saat minut vastaani." Jack huomautti lievä ärtymys äänessään velhottarelle. Luuli velhottaren jo tajunneen viime kerrasta että Lilyn kiusaaminen Merarin nähden ei ollut hyvä idea. Takki käännettiin hyvin nopeasti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Syys 2012, 16:10

tämä hiiri ei juustosta välitä Oli suora, nopea vastaus Merarin huomautukseen, samalla kun kuppi kävi jälleen nousemaan huulille. Jack kävi ehdottelemaan, että eukko käyttäisi hyväkseen aavekoiraa tahi tuon vaimoketta, saadakseen veljensä esiin piiloistaan. Nainen naurahti kuivahkosti.
Luuletko, että se tulisi toimimaan millään tasolla? Velhotar kysyi kuivahkosti. Moinen ei ollut koskaan toiminut, miksi se toimisi nytkään Ei, yllätys sen pitää olla. Ja mitä sinä minun suunnitelmistani huolehdit, olen jo hoitanut ne. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, tulen saamaan kostoni tänä iltana.

Siinä missä Jack muuttui selvästi ärtyneeksi puheenaiheesta, kävi eukon kasvoille kiirimään pirullinen virne. Lohikäärmeensilmän pupilli kävi kapenemaan kuin kissan silmä konsanaan, nyt puuttui vain yksi väärä sana tai teko jommaltakummalta osapuolelta ja pian saattoi kapakassa riehua kaksi verenhimoista petoa toistensa kimpussa.
Aaah, mutta sehän siinä onkin: Et sinä aina voi olla näkemässä Eukko vastasi kupin käydessä jälleen peittämään huulet Eikö hän joka tapauksessa ole sinun ulottumattomissasi. Antaisit olla, maailmasta löytyy paljon kauniimpia ja ennen kaikkea hyödyllisempiä naisia Yllättäen eukon ulkonäkö muuttui jälleen, tällä kertaa käyden luomaan täydellisen illuusion prinsessa Lilystä.. ainoa mikä ei sopinut yksiin, oli vaatetus. Vaikka ulkonäkönsä muuttui, ei vaatetus vaihtunut Kauneus on sitä paitsi katoavaista Ääni oli täydellinen jäljitelmä Scarlingtonin äänestä, eikä eukko näyttänyt elettäkään siitä, että olisi pian vetänyt tuon illuusion pois yltään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Syys 2012, 18:17

Nimue ei selvästikkään ollut innoissaan Merarin ehdotuksesta ja tekikin sen miehelle hyvin selväksi ilmoittaen että oli jo tehnyt suunnitelmansa jo valmiiksi ja mahdollisesti voisi saada kostonsa jo tänä iltana. Merari kohotti kysyvästi toista kulmaansa katosen eukon päälle sitäkin kysyvämpänä ja näytti hetken aikaa siltä kun mies olisi avaamassa suutaan kysyäkseen jotakin mutta piti turpa rullansa tällä kertaa tukossa. Tuskin hän osalliseksi pääsisi vaikka kysyisikin. Tuskin tuo eukko häntä pyörimään sinne tahtoi, vaikka hänellä olikin kalavelkoja Blackin kanssa. Montako kertaa se kaljupää olikaan sotkenut hänen suunnitelmansa, montako kertaa tuo oli estänyt hänen tulemisensa ja menemisensä!? Puhumattakaan tuon niin kunnoitetusta opettajasta joka otti ja keksi "lääkkeet" siihen miten rakki pystyisi pitämään hänet aisoissa miten itse tahtoi.
"Anteeksi jos ehdotin." Merari sitten murahti karvaasti Nimuelle tuon sanoihin puuttumasta asiaan sen pahemmin, vaikka takaraivossa pieni kimittävä ääni käski kysymään lisää illan tulevista tapahtumista.

Nimue selvästikkin tahtoi heittää löylyä lisää jo kuumentuneille kiville.. Merarista alkoi olemaan hilpeys kaukana kun velhotar selvästikkin vihjasi että aikoisi tehdä Lilylle jotakin kun hän ei ollut näkemässä tai edes kuulemassa tapahtuneesta muuta kuin vasta sitten kun on myöhäistä. Pilkaten vielä Merarin silmätikun kohdetta. Mies oli avaamassa suutaan kertoakseen oman mielipiteensä asiasta, mutta mykistyi seinään kun velhotar otti muodokseen Lilyn ääntä myöten, vain vaatteet pysyivät samoina rääsyinä mitä tuolla oli ollutkin. Mies hiljeni täysin tuijottaen vain velhottaren päälle selvästikkin jonkin sortin raivon vallassa. Sitähän se olikin, mutta Jack ei todellakaan omalla työpaikallansa ja kodissaan alkaisi riehumaan tai päätyisi kadulle joten Merari pidätti itseään ettei kävisi raatelemaan tätä naista.
"Mitä sinä oikein yrität? Ärsyttää minua kimppuusi!?" Mies lopulta ärähti paikoiltaan mutta sen verran hiljaa ettei koko lähi talo heräisi siihen ja tulisi häiritsemään.
"Ja mitä se sinulle kuuluu keneen olen ihastunut, vai onko se jotenkin tielläsi?" Merari kysyi Nimuelta vakavana.

"Ja mitä iltaasi tulee.. tuleeko koira sinne?" Merari kysyi äkisti melkein jopa silmät kiiluen koston himoa.
"Tosin velhokin kelpaisi.." Merari virnisti pienesti puhellen lähinnä itsekseen ääneen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Syys 2012, 18:55

Miehen sisäinen raivo sai eukon virnuilemaan. Illuusionsa kasvoilla tuo virne kuitenkin näytti enemmänkin hymyltä, kuin ilkeältä virneeltä. Jälleen kerran kävi kuppi nousemaan eukon huulille, Jackin ärähtäessä eukon tempuista.
Pft, älä nyt tyhmiä puhu. Sinäkö kävisit minun kimppuuni? Eukko saattoi vain toivoa, että mies tajusi kenen kanssa oikeastaan oli leikkiin lähtenyt. Hän oli täysissä voimissaan ja valpas, vain yksi katoaminen kauemmaksi ja hän voisi saattaa miehen siltä samalta seisomalta altavastaajan asemaan, ellei jopa päästää tuota saman tien päiviltä. Nimue ei pitänyt Jackia saatikka tuon voimia pahemmin missään arvossa.
Ihastuksesi on tiellä, kyllä. Mikäli sinä asetut minun ja minun kostoni tielle, olet sinä yhtälailla vain hidaste mitä muutkin. Hidaste, josta hankkiudutaan eroon säälimättä Velhotar lisäsi, laskien nyt tyhjentyneen kuppinsa pöydälle.

Sillä samalla sekunnilla, kun Jack velhon mainitsi, oli prinsessailluusioinen eukko ponkaissut pystyyn ja tarttunut kiinni miehen riveleistä pöydän yli.
Sinä et häneen koske. Hän on minun, kuulitko? Jos saan kuulla että sinä olet edes harkinnut hänen nylkemistä, pidän itse henkilökohtaisesti huolen siitä, että pikku hupakkosi kuolee mahdollisimman tuskallisesti ihan vain.. aivan vahingossa Ote irtosi Jackin kauluksesta, samalla kun eukko kävi istahtamaan takaisin paikalleen.
Mitä koiraan tulee, minulla ei ole harmainta aavistustakaan. Parempi vain jos ei tulisi En jaksa kuunnella sen piskin rutinoita, puhuu aivan liikaa
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Syys 2012, 19:45

"En käykkään jos pysyt kaukana Lilystä.. muuten en sitten tiedäkkään." Merari naurahti Nimuen sanoille piittamatta pätkääkään siintä kenen ja minkä kanssa oli tekemisissä. Tosin eipä hänellä mitään menetettävää olisi jos eukko päättäisi hänet tähän tappaa, ei hänellä ollut oikein mitään tällä hetkellä jonka vuoksi eläisi. Mutta ehkä joskus. Ja sellaisia oli kieltämättä suunnitteilla, mutta tilaisuus puuttui enään.
"Uhkaa pois, mutta en muuta mieltäni suojattini suhteen.. ei minulla muutakaan tässä kurjassa maailmassa ole." Merari sanoi kulmiensa alta Lily illuusiossa olevaa eukkoa katsoen. Hän ei perääntyisi rakkaansa luonta minnekkään suuntaan, vaikka itse piru olisi tiellä tai maailman loppu tulossa. Typerää ehkä, mutta kuten todettu ei Merarilla muutakaan tässä maailmassa ollut.. paitsi kostonsa koiraa kohtaan ja eräs pieni joka miehen haave joka jäi toteuttamatta koiran takia kauan sitten.

Nimue nosti takamuksensa tuolista ja ennen kuin Jack ehti mitenkään reagoimaan oli käsi tarrautunut riveleistä kiinni ja velhotar kävi saarnaamaan hänelle siintä kuinka hänen pitäisi pitää näppinsä erossa tuon veljestä uhaten Lilyn hengellä. Jack tapitti velhotarta kulmiensa alta kun tuo päästi otteensa irti ja kävi takaisin istumaan kertoen ettei ollut varma koiran tulemisesta. Sääli, olisi ollut täyspotti.
"Minä olen suunnitellut sen kaljupään tappamista jo ennen kuin sinä tänne pöllähdit jeesustelemaan voimillasi." Jack huomautti kylmällä äänensävyllä Nimuelle, mutta vetikin yht`äkkiä kasvoillensa pienen huvittuneen virneen.
"Mutta mikä estää tekemästä yhteistyötä Nimue? Meillä on sama kohde, vaikka rakista välitänkin enemmän.. mutta on minulla veljeäsikin kohtaan hieman kalavelkoja. Ja pitää myöntää että sitä papparaistakin olisi kiva päästä kurnuttamaan." Jack pamautti äkisti ja mitä pidemmälle mies pääsi sitä enemmän mies vaikutti olevan innoissaan kostonsa suhteen, näyttäen likimain jopa hullulta. Ja sitä Merari olikin.. ollut jo pitkän aikaa.
"Ja jos koira tulee, se kuitenkin roikkuu veljesi mukana minne vain jos veljesi päästää, voin pitää huolen siintä." Merari sanoi virneen että hulluus katseessa syveni entisestään saaden miehen näyttämään melkein jopa pimahtaneelta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Syys 2012, 11:19

Miehen puheet suojatista ja siitä, ettei tuolla mitään muuta tässä elämässä ollut, saivat velhottaren tuntemaan olonsa erittäin etovaksi. Mies vaikutti vastenmieliseltä. Potenttiaalia oli vaikka millaiseksi suurmieheksi, silti tuo päätti elää elämäänsä itkien kapakan työntekijänä naisen perään, jota ei voinut mitenkään saada. Tai no, mistä velhotar tiesi kuinka helppo prinsessa oli, tuskin tuo kovin fiksu hupakko oli. Yleensä kauniit tuppasivat olemaan joko tyhmiä tai helppoja. Tai molempia. Surullista sinänsä.
Unohdat kenelle sinä puhut Nimue tokaisi Jackin vertaillessa kumpi oli ensimmäisenä suunnitellut Blackin nirhaamista Minä halusin hänet hengiltä jo kauan ennen, kuin sinä kera säälittävän rakkisi ilmaannuitte hänen elämään

Yhteistyö voisi olla mielenkiintoinen ehdotus, mutta sen estää yksinkertainen asia: Sinun asenteesi Eukko tokaisi noustessaan ylös tuoliltaan. Illuusiota ei rikottu vieläkään ja tuo prinsessaa muistuttava ulkomuoto saikin muutaman vilkuilemaan kysyvästi nurkkapöydässä istuvaa kaksikkoa... eikö tuonne istunut ruma eukko, eikä prinsessa?
Demoni sentään osaa leikkiä minun sääntöjeni mukaan Velhotar jatkoi, viitaten demonilla Ghostiin, vaikka olisi kyllä voinut ihan yhtä hyvin puhua omasta lemmikkidemonistaan Hän ei hypi räiskyvästi silmille, kuten sinä. Hän tietää saavansa osansa palkinnosta, mutta ennen kuin hän siihen koskee, on minulla etuoikeus. Perhe ensin. Sinä olet epävakaa ja epäluotettava yhteistyökumppani, mistä tiedän ettet repisi veljeäni kappaleiksi ennen kuin minä ehdin edes vilkaista häneen? Ei, se ei saa tapahtua nopeasti, eikä ilman minua. Tomoderuwixsista puhumattakaan, sinä et ole setämme arvoinen vastustaja, sinä et häntä päätä!
Koiralle saat tehdä mitä ikinä lystäät Puhe vain jatkui. Mikäli talon muut sielut olisivat kuulleet kunnolla Merarin ja Nimuen puheet, olisivat nuo varmasti ihmetelleet, mitä prinsessa moisia puhui... veljestään Ja sille hempukalle, joka itseään noidaksi nimittää. Mutta niin kauan kun sinä et osaa perääntyä ja alistua, me emme tule tekemään yhteistyötä
Noiden sanojen jälkeen prinsessailluusioinen eukko vilkaisi merkittävästi kohden miestä, lähtien sitten kävelemään hitaan varmasti kohden ulko-ovea. Ei hän suoraan ollut teilannut ajatusta, mutta hän ei alkanut toisen tasavertaisen kanssa jakamaan palkintoaan. Se oli hänen, ennen kuin muiden.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Syys 2012, 16:29

Merarin yllätykseksi Nimue ei ollutkaan yhtään suostuvainen ottamaan miestä yhteistyö kumppaniksi, tai no ei nainen suoraan kieltänyt tahtomistaan, mutta ilmoitti selvästi että tahtoi Merarin tossunsa alle ennen kuin edes tahtoi miestä lähelleen. Merari ei sanonut eukolle yhtään mitään enää tässä vaiheessa, sillä mitään sanottavaa ei juuri ollut.. Eukko oli laittanut korttinsa pöytään ja nyt Merarin olisi vastattava joko totaallisella tappolla tai sitten voitolla. Selväksi kävi myös että rakki perheineen saisi olla kokonaan Merarin... senkin lisäksi että hän pääsisi Nimuen kanssa mahdollisesti Blackiä höykyttämään ja saamaan hieman kalavelkoja pois.

Täyttävän saarnansa jälkeen eukko nosti luisevan takamuksensa ylös tuolilta ja lähti hiljalleen, ehkä jopa tarkoituksellisesti, kävelemään ulos kapakasta. Merari itse jäi tuijottamaan hiljaa pöydän kantta taistellen hetken aikaa itsensä kanssa mitä tekisi. Jättäisikö tilaisuuden käyttämättä vai nappaisiko tilausuudesta kiinni. Tosin asiaa ei jääty pohtimaan viikko tolkulla kun mies lopulta nousi ylös ja otti muutamalla reippaalla askeleella Nimuen kiinni kevyesti.
"Taidan tarvita sinua.." Tokasi mies eukolle kun tuon kiinni oli saannut ja huomion itseensä, lisäten vielä ettei aivan törkeältä kuulostaisi. "Lisäksi taidan olla hieman velkaa, vapautithan minut... joten suostun suunnitelmaasi, mikä se onkaan." Merari ilmoitti selvästikkin halukkaana, mutta jokin kuitenkin kapinoi suuresti miehen sisällä, huusi että tästä koituisi harmia. Monessa kulttuurissa noidat ja velhot kun kuvattiin yleensä pahoina ja se tieto oli isketty myös Merarin päähän, mutta nyt koston himo oli voimakkaampi kuin se mitä Merari oli lapsuudessaan oppinut.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Syys 2012, 22:05

Turhan montaa askelta ei Nimue ehtinyt ottaa, kun kuuli miehen harppovan peräänsä. Ei sinänsä yllätys, joskin Nimue odotti tuon perään lähtemisen kestävän vielä huomattavasti kauemmin, jopa niin kauan, että hän olisi ehättänyt pihalle asti. Toisin kuitenkin kävi. Eukko oli juuri avaamassa ovea, kun käännähti hitaasti kohden Jackia. Mies kävi myöntämään, että taisi tarvita eukon apua, mikäli minkäänlaista kostoa halusi toteuttaa. Vaikka oli käännähtänyt kohden Jackia, ei illuusiossaan lymyilevä eukko kuitenkaan pysähtynyt. Sen sijaan matka jatkui pihalle, sieltä kaupungin kaduille, Jack seurana.
Todellakin olet minulle velkaa Nimue tokaisi vilkaisten illuusion vihreillä silmillä Jackiin Olet minulle enemmänkin kuin hieman velkaa.
Siitä lieni turha edes kiistellä, kuinka paljon Merari velkaa oli. Tuo olisi yhä vankina riivatussa kehossa, ellei eukko olisi tunkenut luisevia sormiaan peliin. Senkin hän teki vain, koska uskoi siitä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä veljelleen ja tuon rakkitoverille. Ja jos kostoaan ei heti saanut, ainahan sitä piti vähän kiusaa aiheuttaa.

Jos osaat pelata minun sääntöjen mukaan.. Nimue jatkoi, vihdoista viimein luopuen illuusiostaan Niin pääset mukaan kykenetkö moiseen?
Mikäli Merari ei tässä, tällä sekunnilla suostuisi noudattamaan Nimuen sääntöjä, aikoi eukko kadota paikalta kuin tuhka tuuleen, jättäen miehen oman onnensa nojaan. Hän ei ollut kertonut liikaa tietoa Merarille, tuo ei voinut mitenkään tietää hänen suunnitelmistaan ja hänen veljensä suunnitelmistaan illan varalle.

// rättätätättäää, jos sä vastaat aamulla niin, etten minä ole paikalla niin voit jo alotella si tota Black, Tomtom & Kalma asetelmaa, lähtien siitä että ne vielä on ihmisten linnalla ja Black ja Tomtom ainakin on Blackin tönöllä. Kalma sitten sinne trollailemaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Syys 2012, 15:03

Eukko ei pysähtynyt vaan jatkoi menoaan pihalle ja Jack totta kai käveli perässä kiltisti kuin kananpoika jyvien perässä odottaen vastausta velhottarelta. Sellainen tulikin, mutta ei sellainen mitä mies oli välttämättä odottanut.. Nimue ilmoitti että Jack oli naiselle enemmän kuin hieman velkaa ja tottahan se oli, hän olisi vielläkin koiran vankina ellei tämä nainen olisi auttanut. Se olisi vain toinen juttu kuinka eukko päättäisi käyttää Jackin hyväntahtoisuutta hyväkseen, se kalvasi miehen mieltä jonkin verran kieltämättä.
"Tiedän kyllä sen.." Jack vastasi eukon puheisiin, josta luiseva eukko siirtyi puhumaan siintä, tai pikemminkin kysymään osaisiko tai tahtoisiko tämä eksynyt sielu parka taipua Nimuen tahtoon ja pelata tuon pelissä mukana shakki nappulana. Muotonsakin eukko vaihtoi omaksi vähemmän kauniiksi itsekseen, lopultakin. Itse kysymykseen Merari ei vastanut aivan heti vaan pohti asiaa mielessään muutaman hassun sekunnin, kunnes nyökkäsi pienesti.
"Hyvä on.. missä ja milloin? Puhuit jotakin illasta?" Pieni ilkeä virne kohosi miehen kasvoille, hän niin toivoi pääsevänsä sinne mukaan! Kuulosti ainakin hyvältä, mutta toteutus oli toinen juttu sinänsä.


Ilta oli alkanut hiipimään jälleen ihmiskylän nurkille ja sekös tarkoitti aavekoiralle mukavaa "aamua" ja sitä ilta tuntui kyllä olevankin. Taivas oli pilvetön, melkein, tähtien paistaessa taivalla pyöreän täydenkuun kanssa tummalta taivaalta. Ainoana huonona asiana oli viileäksi käynneet syys ilmat jotka enteilivät jo tulevan talven saapumista. Kalmaa itseään ei viileys haitannut, turkki suojasi sitä kylmältä loistavasti etenkin kun niin kutsuttu kesäturkki oli alkanut vaihtua paksumpaan talviturkkiin, senkin lisäksi että ihmismuodolle oli varattu lämpimää päälle. Omasta pikku kolostaan koira oli lähtenyt vain sen takia että oli tahtonut rakasta velho ystäväänsä käydä tervehtimässä ihan muuten vain välillä, jonne koira oli selvästikkin menossa neljällä tassullansa. Eikä matkaan kyllä kauaa mennytkään kun koira muotoinen Kalma saapui linnan muureille vaihtaen muotonsa humaanisemmaksi ettei kukaan vartijoista päättäisi ampua linnan pihalla yksinään liikkuvaa koiraa. Hän ei tahtonut perseeseensä nuolta. No matka jatkui siintä rauhallisesti kävellen kohti tuttua pikku tönöä vartijoiden seuratessa puoli kiinnostuneena perästä.

Isolle puiselle ovelle päästyään Kalma koputti ja astui jo valmiiksi suosiolla taaemmas ennen kuin herra trombi päättäisi oven avata ja vetäistä hänen nenän irti päästä siinä ohella.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Syys 2012, 18:25

Nimue, Black

Kävellessään eukon katse oli nauliintuneena menosuuntaan, jälleen jäätävän välinpitämättömänä. Korvat kuitenkin odottivat kuulevansa Jackin vastauksen Nimuen ehtoihin. Mitään kompromissia ei ollut, tuo joko suostui tai ei. Eukon kanssa ei voinut neuvotella.
No, mies kävi kuitenkin lopulta suostumaan eukon ehtoihin, tiedustellen sitten suunnitelmaa. Eukko ei aluksi vastannut mitään, sillä tuon piti nyt uudelleen miettiä suunnitelmansa, kerta nyt joku mukanaan olisi. Se, mitä hänellä oli mielessä, toimi vain yhden henkilön voimin. Lisäksi hänellä ei ollut mitään hajua Jackin taidoista oikeastaan, joten tuo saattaisi osoittautua joko hyödyksi tai haitaksi. Sen näki sitten.
Tiedän sen että Tomoderuwix on tällä hetkellä linnalla vierailemassa ja että he aikovat lähteä käymään jossain Kaupungin ulkopuolella. Heti kun he ovat tarpeeksi kaukana, me iskemme


Black oli jo tovin jos toisenkin viettänyt opettajansa kanssa tönöllään. Tomoderuwix oli saapunut varhain aamulla ja päättänyt varastaa kuninkaanvelhon itselleen, jahka ensin oli saanut vaihdettua sanasen jos toisenkin nuoren monarkin kanssa. Kyllä Tomtom Henrynkin tunsi, ei vaan niin hyvin mitä Haraldin oli tuntenut. Jahka vanha velho oli tuomionsa nuoresta kuninkaasta päättänyt, poistuivat velhokaksikko tuota häiritsemästä. Seuraavaksi Tomtom kyllä halusi häiritä Opheliaa ja Lilyä. Suunta kävikin kappelille, jossa Tomtom sai teetä juodakseen kysellessään nuoren papittaren kuulumisia. Lopuksi matka kuitenkin päättyi Blackin tönölle, jossa Lily kävi tervehtimässä vanhaa tuttua. Prinsessa kuitenkin poistui muutaman tunnin päästä, jättäen nyt velhot kahden kesken.
Hetken nuo ehtivät kahden kesken jutella hieman syvällisemmin omista tilanteistaan ihme kyllä jopa Black avautui tässä keskustelussa kunnes joku kävi koputtamaan oveen. Katseet kääntyivät kohden puista ovea, aivan kuin odottamaan että joku sisään astuisi. Mikäli kyseessä olisi ollut Ane tai Lily, olisi nuo varmasti sisään tulleetkin.. mutta sen sijaan koputtaja päätti jäädä odottamaan oven taakse.
Black nosti ahterinsa ylös tuolista ja käveli jäätävän rauhallisin askelin ovelle, avaten sen lopulta rakoselleen. Tällä kertaa yllättävänkin hitaasti. Katse laskeutui kohtaamaan tutu näyn, aavekoiran seistessä oven takana.
Mitä sinä haluat? Black kysyi oven raottuessa hieman enemmän. Velholla ei käynyt mielessäkään kutsua toista sisään saatikka huomauttaa Tomtomin olemassaolosta, mutta se nyt ei ollut yllättävää velholta. Koska tuo muka ketään olisi pyytänyt sisään oma-aloitteisesti?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron