It's a final countdown (K-18) ||Suski

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Syys 2012, 19:48

Eukko ei vastannut, sen sijaan tuo käveli eteenpäin Jack vierellä kävellen odottaen katse kysyvänä Nimuen vastausta. Kysymyksen tulvaan Merarin tarvinnut kuitenkaan jäädä ihmettelemään vaan lopulta avasi suunsa kertoen mitä aikoi, tai mitä tuon veli ja tuon raihnainen opettaja aikoi josta Nimue aikoi ottaa kaiken ilon irti. Jack hymähti kuivasti.
"Mielenkiintoista, mutta miten minä osaan tulla oikeaan paikkaan? "Kylän ulkopuoli" kun on hieman laaja käsite kohtaamis paikaksi." Merari huomautti noidalle asiasta, vaikka uskoikin tuolla olevan jotakin hihassaan kerta osasi taikoa. Mutta piti sitä aina varmistaa varman päälle, eikä eukko häntä räjäyttäisi palasiksi pikku kysymyksen tähden. Hän ei ollut mikään taika expertti. Hyvä jos uskoi moiseen.. tai ei varmasti uskoisikaan jos ei olisi itse moista nähnyt.
"Ja jos rakki ei tule.. mikä on tehtäväni? Pidän veikallesi seuraa? Vai vain häiritsen heidän keskittymistään?" Merari kysyi vielä oltuaan hetken hiljaa. Hän kyllä kykenisi hetken aikaa Blackiä viihdyttämään, mutta ei kauaa.. tuo oli kuitenkin etäältä taisteleva ja hän taas lähi enemmän kuin etäältä, vaikka kykenikin etäältä ampumaan. Black ei kuitenkaan varmastikkaan jäisi seisomaan aloillensa hetkeksikään.


Ovi aukeni, mutta ei oletetusti myrskyn paiskaamana vaan yllättävän varovasti eikä edes kokonaan, kuin Black olisi pelännyt jonkin epämääräisen tulevan sisään. Velhon kuitenkin huomatessa tutun naaman tuo avasi ovea hieman enemmän ja Kalma oli jo tervehtimässä ystäväänsä tuttavallisesti kun mies kysyikin mitä koira täältä tahtoi.
"Luulisi sinun jo tietävän.. tulin sinua tervehtimään totta kai! Joten pääsisinkö sisään?" Kalma huomautti Blackille jo melkein päivänselvän asian, tai sen jo pitäisikin olla. Harvoin Kalman tänne tuli enää muusta syystä kuin tervehtimään Blackiä ja häiritsemään tuon yksinäisyyttä olemassa olollaan. Lääkkeet toki olivat yksi syy, mutta Kalma ei enää onneksi tarvinnut enään niin usein niitä kun ei Meraria ollut ja itse sairaskohtauksia tuli harvoin kun ei hirveämmin ärsykkeitä ollut. Eikä toivottavasti tulisikaan. No Blackin sanottua jotakin tai ei Kalma päätti itse jo ottaa askelia sisään päin muutuen jälleen koiraksi kävellen Blackin jalkojen läpi sisään.
"Ja onko jokin hätänä? Vaikutat.. varovaiselta" Kalma kysyi katsoen velhon päälle kysyvänä, mutta vastausta odottamatta käänsi päänsä meno suuntaansa ja huomasi tutun vanhuksen. Muutama iloinen hännän vispaus ja mahdollisia vasta väitteitä- tai Blackin vastausta- kuulematta koira ryntäsi kohti Tomtomia ilosta melkein reveten. Aivan syliin koira ei kuitenkaan rynnistänyt vaan tajusi hillitä innostustaan ja "tervehdystään" Tomtomin vanhuuden takia ja se tervehdys jäi lähinnä vain iloiseksi pyörimiseksi jaloissa ja muutamaan lievään pomppaamiseen vanhempaa vasten.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Syys 2012, 14:42

Etkö sinä osaa varjostaa, tomppeli? Eukko tuiskaisi Jackin kysellessä, miten hän eksyisi oikeaan paikkaan Tai no, en kyllä olisi yllättynyt jos et osaisi Velhotar mutisi vielä perään, lähinnä itsekseen. Mikäli Merari aikoi tehdä yhteistyötä eukon kanssa, tuon oli parempi totutella loukkauksiin. Ne tosin loppuisivat, mikäli mies osoittaisi itsensä hyödylliseksi. Siihen asti tuo oli vain apuväline, välikäsi, hyödytön rasite.
Kahden kävelevän miehen seuraaminen ei voi olla ylitsepääsemätön tehtävä sinulle Eukko jatkoi kaksikon kävellessä yhä, pikkuhiljaa suunta alkoi kääntyä mutkan jos toisenkin kautta kohti linnaa.
Alunperinkään rakki ei kuulu suunnitelmaan. Tuon ei edes pitäisi olla velhojen seurassa, kerta heillä on yksityinen tapaaminen.. Mutta rakki on aina yksi muuttuva tekijä. Veljeni on hyödytön, mikäli merkit pitää paikkansa myös heikentynyt. Hänen pidätteleminen tuskin lienee sinulle kovin vaikea tehtävä ja jos on, niin sinusta ei siinä tapauksessa suurta apua ollut Eukko pysähtyi talon kulmalle ja pakotti sauvallaan myös Merarin pysähtymään, painautumaan vasten talon seinää. Tältä paikalta he näkivät sopivasti linnanporteille, joista velhokaksikon piti lähteä liikkeelle hetkenä minä hyvänsä.
Ja minä henkilökohtaisesti varmistan, että kuolemasi tulee olemaan mahdollisimman kivulias, jos menet mokaamaan koko tämän suunnitelman Nimue huomautti, vilkaisten haudanvakavasti Merariin. Sen jälkeen katse kääntyi tuijottamaan kohden linnan portteja.


No, mikäs muukaan syy koiralla oli tulla velhon tönölle, kuin tervehtimään kaljupäistä ystäväänsä. Olisihan se pitänyt jo tietää, mutta silti Black oli aina muka niin yllättynyt tuon saapumisesta. Sen pahemmin lupia kyselemättä koira kuitenkin astui sisään, muutettuaan ensin muotoaan. Velho katsoi astetta nyrpeämpänä aavekoiraa, joka kävi kyselemään velhon varovaisenoloista käytöstä. Black ei edes viitsinyt vastata tuohon. Sen sijaan velho painoi oven kiinni perässään, kääntyne sitten Kalman puoleen.
Black ei ehtinyt avata suutaan, kun Kalma päättikin rynnätä tervehtimään Tomtomia. Vanha velho näytti vanhentuneen entisestään, mutta silti tuo vaikutti olevan kovin vetreä ja menevä ikäänsä nähden. Virne nousi vanhemman velhon kasvoille koiran tullessa tervehtimään häntä nojatuolin luokse.
No mutta, kuka se siinä Tomtom tiedusteli suoden Kalmalle muutaman taputuksen päälaelle, samalla kun katse nousi koirasta oppilaaseen Et kertonut että koira liittyisi seuraamme
Koska en suunnitellut että hän liittyisi seuraamme Black vastasi ykskantaan velholle, astellessaan peremmälle.
No, oli miten oli, meidän on parempi lähteä jo liikkeelle Tomtom tokaisi ennen kuin Black ehti motkottaa enempää mistään. Vanhus kävi nappaamaan pohjattoman laukkunsa maasta, samalla kun nousi ylös nojatuolista. Tomtom alkoikin sen sileän tien tekemään lähtöä, eikä Blackilla taaskaan ollut saumaa motkottaa mistään. Sen sijaan nuorempi velho hymähti jokseenkin närkästyneenä, samalla kun käveli kiskomaan viittansa ylleen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Syys 2012, 19:16

Eukon tuiskaukselle mies soi pienen loukkaantuneen mulkkauksen, etenkin sille viimeisimmälle kommentille, sanomatta siihen kuitenkaan yhtään mitään. Kyllä hän varjostaa osasi ei hän täysi tollo ollut sentään.
"Ei ole." Jack vastasi Nimuelle melko nöyränkin oloisena, vaikka monelle muulle olisikin saattanut nostaa ääntään. Mies oli kuitenkin luvannut kunnoittaa eukkoa ja sen mies pitäisi niin kauan kuin voisi tai eukko pysyisi itse sanassaan.
"Olen ottanut hänen kanssaan yhteen ennekin, suuria ongelmia ei pitäisi olla jos sanomasi paikkaansa pitävät." Merari myönsi huomaten matkan käyvän kohden linnaa ja sen muureja. Nyt hetikö kohtaaminen olisi? No mitä suotta pitkittämään asiaa. Eukko heilautti sauvaansa ja pakotti Merarin pysähtymään painaen seinää vasten. Kysyvä katse kohdistettiin eukkoon muutamaksi sekunniksi, mutta tajusi Jack itsekkin tilanteen: he olivat linnan porttien lähellä ja näkyvyys sinne oli täydellinen, mutta silti he olivat piilossa. Täydellinen väijytys paikka. Nimue kääntyi avustajansa puoleen tehden asiansa selväksi jolle Merari vain tyynesti nyökkäsi vastaukseksi. Hänellä ei ollu mitään haluja pilata tätä joten Nimuen mukana katse siirtyi linnanporteille odottamaan tuttua kaksikkoa.

Tomtom soi koiralle muutaman taputuksen päähän ja tiedusteli ohi mennen mitä koira tiesi. Sille Kalma ei voinnut olla pienesti hymähtämättä, mutta ei sanonut mitään vaan jäi seisomaan siihen vanhemman lähettyville häntä vieläkin laiskasti heiluen alhaalla. Kysyvä katse kävi velho kaksikon päälle kun nuo alkoivat puhumaan siintä ettei koira ollut odotettavissa ja lievä yllätys kummallekkin. Toisin sanottuna ei oikein tervetullut vieras, mutta ei pois ajettavissakaan.
"Onko se paha jos tulen mukaan? Minne olette edes menossa?" Kalma kyseli silkkaa uteliaisuuttaa, oli se järkevää tai ei, jolkotellen itse jo ovelle odottamaan että joku avaisi sen, vaikka nyt läpi itsekkin olisi voinnut mennä. Mutta laiskuus iski.

Merari nojasi seinää vasten ja odotteli kärsimättömänä, vaikkei sitä näyttänytkään, Nimuen takana jotakin tapahtuvaksi linnanporteilla ja lopulta se jokin tapahtui. Kaksi tuttua hahmoa käveli ulos porteista ja pieni virne levisi miehen kasvoille.. ja se virne levisi entisestään kun tuttu karvapallo jolkotteli perästä. Koira siis oli onnekseen tai epäonnekseen tunkenut kuononsa väärään aikaan velho ystävänsä mukaan ja sekös sopi Merarille. Piilossa Jack kuitenkin pysyi ihailtavan kärsivällisesti ja odotti että kolmikko oli raahautunut tarpeeksi kauas lähtien sitten itse liikkeelle hiljaa kävelemään perästä, ja pitäen siintä huolen että oli koiran takia tuulen alapuolella. Sehän tästä puuttuisi jos koira saisi vainun!
Kolmikko seurattiin kaikessa hiljaisuudessa aina kylän ulkopuolelle asti ja sitä jännittyneemmäksi sekä innostuneemmaksi Merari tuli sisäisesti, mutta hillitsi vielä itsensä ettei tekisi mitään väärin. Hän ei tahtonut kovinkaan mielellään Nimueta kimppuunsa, saati tuon vihoja niskaansa. Joten Jack ei tehnyt mitään.. ei niin kauaa kun Nimue itse tekisi aloituksensa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Loka 2012, 19:02

Kukaan ei sanonut, että sinusta mitään haittaa olisi Tomtom huomautti Kalmalle, joka kävi kyselemään olisiko se paha, jos tuo tulisi mukaan. Koira myös uteli, minne kaksikko oli menossa. Siihen karvaisempitapaus ei saanut vastausta, ainakaan minkäänlaista suoraa sellaista.
Se minne menemme, on sitten kysymys itse kullekin
Tomtom avasi oven ja astui itse edeltä ulos, käyden vanhoilla kankeilla koivillaan askeltamaan hitaasti, mutta varmasti pihan poikki kohden linnan portteja. Black oli täysin erimieltä siitä, haittasiko Kalman läsnäolo vai ei. Hänen olisi pitänyt muka vielä keskustella syvällisemmin opettajansa kanssa, mutta nyt kun oli kolmasosapuoli mukana, se tuskin tulisi onnistumaan. Ehkä vanha velho teki tämän tahallaan, tuo halusi testata miten entinen oppilaansa suhtautui ärsykkeisiin arkojen asioiden äärellä. No, sen paremmin Black ei mieltään ilmaissut vaan lähti ottamaan Tomtomia kiinni. Linnan porteilta matka jatkuikin hiljaisissa merkeissä kaupungin halki kohden portteja..

Kun velhokaksikko osui näkökenttään, terästäytyi velhotar entisestään. Näemmä noilla oli myös rakki mukana. No, olipahan vähän puuhaa Merarillekin. Auta armias jos tuo möhlisi jotain, Nimue nylkisi miehen elävältä! Sen pahemmin sanoja tai ohjeita jakamatta, velhotar vilkaisi nopeasti Merariin, sulautuen sitten itse varjoihin. Aineettomana, varjoista, velhotar saattoi seurata kolmikkoa täysin minkäänlaisia häiriöitä, eikä häntä voinut nähdä, haistaa tai kuulla. Ainoastaan aistia, mikäli auran omaava eukko liian lähelle meni. Etäisyys pidettiinkin sopivana.
Kaupungista matka vei kohden metsää. Vasta metsän puolella Nimue uskaltautui ottamaan fyysisen olomuotonsa, jääden kuitenkin kykkimään puun oksalle, täysin piiloon kolmikolta. Puusta toiseen siirryttiin ääneti usvan muodossa, samalla kun eukko alkoi nostattamaan usvaa myös metsään, laajalle alueelle. Kuitenkin luonnollisen oloisesti, ettei usva tyhjästä ponnahtanut. Oli se muutenkin oletettavaa näin syksyisessä iltametsässä.

Tomtom oli koko matkan höpöttänyt koiralle ja velholle viimeaikojen tapahtumistaan. Black ei voinut olla kovin iloinen siitä, kun opettajansa kertoi kuinka oli käynyt tapaamassa Arania ja tuon eliittikenraalia. Tomtom oli puolueeton tässä sodassa, mutta Black ei sulattanut sitä, että tuo veljeili molempien osapuolien kanssa, vieläpä harvinaisen menestyvästi.
Nyt vanha mies papatti siitä, kuinka pian aikoi käydä lohikäärmeiden vuorilla. Tomtom myös ohimennen mainitsi Kalmalle, että oli antanut tuon lääkkeen reseptin Blackille, joka vastaisuudessa sai sitä valmistaa, kuten myös omaa lääkettään, mikäli osaisi. Hän oli liian vanha moiseen!
Nimueta ärsytti kuunnella Tomtomin pulinoita, edes näin kauempaa. Niinpä usvan noustessa kävi velhotar itse, usvaisena pilvenä leijailemaan Merarin luokse.
Hyökkää koiran kimppuun Kuului moniääninen, kuiskauksena annettu käsky. Merari saisi mennä ensin. Shakissakin sotilaat aloittivat, ei kuningatar.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Loka 2012, 21:19

Kalma kuunteli vanhuksen höpötyksiä mielellään, vaikkei ollut kovinkaan mielissään kun tuo kuulemma oli haltia kuningasta ja tuon eliittikenraalia käynnyt tervehtimässä. Yleisesti Kalmalla ei ollut haltoita vastaan mitään, mutta pelkkä epäilyskin siintä että tämä eliittikenraali oli se tietty sai koiran pörhistämään aavistuksen niskakarvojaan. Hyvät välit kun Dariuksella ja Kalmalla koskaan olleetkaan eikä ikinä tulisi. Tomtom myös mainitsi että Black osasi, tai ainakin pitäisi osata, tehdä hänen että omat lääkkeensä. Siintä Kalma oli tyytyväinen, ei tarvitsisi aina Tomtomia häiritä mokoman asian kanssa.. tai no häiritsikö asia vanhempaa velhoa sitä Kalma ei tiennyt, mutta hyvä näin. Itse usvan nousemiseen Kalma ei ottanut kantaa sillä laski sen luonnolliseksi.

Merari ei voinnut kieltää etteikö häntäkin olisi alkanut ottamaan päähän Tomtomin puheet ja vielä enemmän otti se ettei hän saannut tehdä mitään ennen kuin Nimue antaisi luvan. Uhkaus oli tullut aikaisemmin ja Merari ei uskaltanut tätä liiallisella omatoimisuudellaan pilata, vaikka olisi hyvin voinnutkin jo nyt päälle käydä. Niimpä Merari oli jäännyt odottamaan käskyä puiden taakse sopivan matkan päähän, niin ettei koira saannut vainua hänestä.. ja no aistittavaa auraa ei hänellä tässä tilassa pahemmin ollut, tai sai olla hyvin hyvin herkkä aistimaan moisia.
Moniääninen kuiskaus kantautui ilmassa ja Merari oli hetken hieman ymmällään mistä moinen kuului katsahtaen ympärillensä, mutta tajusi nopeasti. Mies ei kuitenkaan kiirettä pitänyt vaan riisui takkinsa että paitansa pois heittäen ne maahan lojumaan päälekkäin toistensa päälle. Seuraavaksi tuli kouristusta muistuttava liikahdus, iho musteni ja hetkessä Jack vaihtoi muotoaan astetta karvaisemmaksi, myös aura kasvoi eikä sitä voinnut olla aistimatta. Jack ei antanut kuitenkaan mahdollisille huomaajillensa aikaa ihmettelyyn vaan avasi kitansa ja tähtäsi ampuen sitten melko pienehkön- normaaliin kokokoon nähden siis- energia ammuksen kohden kolmikkoa. Sillä välin kun nuo ihmettelivät sitä teleporttasi peto jo Kalman luokse tarraten tuosta kiinni heittäen pitkin pientaretta vinkaisun saattelemana. Merari naurahti kuivahkosti ja antamatta koiralle aikaa nousta tai edes toipua kunnolla iskettiin piski puuta vasten rintakehästä pitäen ja jäätiin painamaan sitä vasten luita kuitenkaan rikkomatta. Jack nyt oletti että Nimue hoitaisi velhot.. toivottavasti.
"Tervehdys karvapallo~" Merari virnisti Kalma tajutessa vihdoinkin ketä vastassa oli.. Koira ei jäännyt kuitenkaan vastaamaan vaan meni Jackin käden läpi vapauteen tuon taakse varo metrien päähän vaihtaen humaanisemmaksi.
"Et sitten osaa olla hyökäämättä yhtään säälittävämmin?" Kalma kysyi vetäen aseensa esille.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Loka 2012, 20:19

Siinä missä Merari kävi hyökkäykseen valmistautumaan, kävi myös Nimuekin. Eukko hakeutui takaisin puiden oksien tasolle, jossa viimein otti fyysisen olomuodon ja kävi odottamaan vuoroaan. Merari saisi aloittaa ja harhauttaa kolmikkoa, eukon ottaessa tähtäimeensä ensimmäisen uhrinsa
Energia-ammus, jonka Merari ampui, sai aikaan pientä hämminkiä aikaan. Yllätyshyökkäystä ei kukaan osannut odottaa, paitsi yksi Kuitenkin, kukaan ei ottanut osumaa ammuksesta. Siinä missä Tomtomkin, vilkaisi Black taakseen mistä ammus oli tullut. Sen sijaan että sieltä olisi uusi hyökkäys käynyt toteen, kävi jokin tarraamaan Kalmaan, aiheuttaen koiran vinkaisun. Kaikki tapahtui niin äkkiä, ettei kintereillä ollut pysyä. Eikä Black pysynytkään. Siinä missä valpastunut katse kävi kääntymään kohden Kalmaa ja tuon kimppuun hyökännyttä olentoa sumun takia ei Black käynyt tunnistamaan ihmissusimaista olentoa Velho oli käymässä jo auttamaan karvaisempaa ystäväänsä, kun yllättäen jokin iskeytyi vasten velhoa.

Nimue puuttui asiaan, ennen kuin Black tai Tomtom ehtivät reagoida mihinkään muuhun, kuin energiahyökkäykseen ja yllättävään iskuun. Velhotar kävi langettamaan veljensä ylle ammusmaisenkirouksen, joka pakotti tuon koomamaiseen tilaan. Black ei ehättänyt torjua moista saatikka väistää, joten kaljupäinen velho kävi kaatumaan maahan niille sijoilleen.
Sen jälkeen, kävi velhotar hyökkäämään vanhemman velhon kimppuun. Sanoja ei vaihdettu, vaan itse kamppailu alkoi niiltä sijoilta. Loitsut kävivät lentämään nopeaan tahtiin, suuntaan jos toiseenkin. Tomtom keskittyi enemmän torjumiseen ja väistelyyn, siinä missä Nimue oli se aggressiivisempi osapuoli. Tomtom ei kuitenkaan turvautunut kilpiosapuoleen sen takia, että olisi ollut heikompi. Hän halusi kuluttaa vastustajansa energiaa mahdollisimman paljon, samalla kun itse säästäisi voimiaan myöhemmälle.
Black näki kaiken mitä sumuisessa ympäristössä tapahtui, mutta ei pystynyt liikkumaan. Veltto keho ei käynyt reagoimaan aivojen käskyihin, kirouksen estäessä raajoja liikkumasta minnekään. Kaljupäinen velho kävi kuitenkin taistelemaan tätä kirousta vastaan, hänhän ei jäisi tähän makaamaan ja katselemaan, kun muut ottivat yhteen henkensä edestä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Loka 2012, 22:16

Taistelu alkoi yhden jos toisenkin osapuolelta kun Nimue liittyi lähes heti Merarin yllätyksen jälkeen taisteluun vetäen veljensä pois pelistä ainakin hetkeksi aikaa. Kalmakos Nimuen tempusta "isäntäänsä" kohtaan huolestui pahemman kerran ja jopa niinkin pahasti että meni hetkeksi unohtamaan Merarin edestään. Kalma kääntyi Blackiä kohden mennäkseen katsomaan tuota ja tuon vointia, otti muutaman askeleen miestä kohden kun tunsi kylmien kynsien uppoutuvan selkä lihaan ja seuraavaksi pyörittiinkin pitkin maata verivana perässä. Merari naurahti kuivasti.
"Yhtä typerän uskollinen kuten aina.. miettisit välillä omaa terveyttäsi." Merari totesi virnuillen koiralle samalla kun käveli tuon luokse aikoakseen iskeä koiraa uudestaan ettei ehtisi vahingossakaan toipumaan entisestä liikaa. Vaikka Merari voimassa voitti, ei hän nopeudessa rakkia voittaisi koskaan. Käsi ojennettiin uuteen iskuun Merarin osalta kun oltiin päästy tarpeeksi lähelle maassa kontalleen olevaa koiraa, mutta ennen kuin koirahirviö ehti edes iskemään oli Kalma kadonnut tiehensä teleporttaus kyvyllään. Olisihan tuo pitänyt arvata. Kohta koira iskisi jostakin uudestaan.. Ja niin Kalma tekikin, mutta perinteisen seläntakaa ilmestymisen sijaan oli pamahtanut koira Merarin harteille seisomaan kummatkin miekat iskemässä Meraria päästä läpi ylhäältä käsin. Seuraavaksi ilmaan kantautui astetta suurempi tuskan huuto joka ei kuitenkaan tullut Kalman puolelta vaan Merarin, joka huitasi Kalmaa kauemmas itsestään melko hätäisen näköisesti pitäen päänsä toista sivua. Merarin käsi oli nopeasti verenpeittämä ja kun Merari nosti kätensä pois osuma kohdasta paljastui vaurion suuruus.. toinen korvista roikkui enään vain pienen liha palan varassa ja päässä oli syvä haava miekkojen tekeminä.

Kun Merari oli hetkeksi saannut muuta mietittävää siirtyi Kalma katsomaan ensin maassa makaavaa Blackiä ja sitten taistelussa olevaa Tomtomia. Tomtom oli aivan liian vanha tuollaiseen! Kalma teleporttasi lähelle vanhusta ja oli selvääkin selvemmin aikomassa siirtyä velho vanhuksen avuksi tässä taistelussa ja olikin sanomassa jotakin typerää Nimuelle kun joutuikn äkkiä jonkun paiskaamaksi sivummalle kauniissa kaaressa. Tasapainoaan aavekoira ei kuitenkaan menettänyt vaan katsoi ihmeissään Tomtomia.
"Tomtom.. mitä sinä oikein?" Kalma kysyi ääneen, mutta ei ehtinyt asiaa sen suuremmin miettimään kun tajusi Merarin tulevan, eikä vaikuttanut mitenkään iloiselta. Päinvastoin, tuo tuntui kihisevän raivosta silmät palaen. Kalma siirtyi jälleen pois Merarin kynsien ja leukojen edestä pois seisomasta ja ilmestyi tuon taakse iskemis aikeissa kun Merari pääsi yllättämään nopeudellaan. Isku päähän kyynerpäästä sai Kalman kaatumaan turvallensa maahan ja joksikin aikaa päässä pyörimään totaallisesti.. josta Merari melkein jopa rauhassa pääsi heittelemään Kalmaa ympäri maita ja mantuja.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Loka 2012, 18:19

Kiivas taistelu eukon ja vanhuksen välillä oli niin nopeatempoista, ettei siinä meinannut pysyä katsoessa mukana. Tomtom oli yllättävän nopea vanhukseksi, joka juuri oli valittanut särkevää selkäänsä. Vaikka taistelu olikin rasittavaa, oli vanhuksen kasvoilla hymy. Hymy, joka oli isällisen ystävällinen, mutta samalla huvittunut. Hymy, joka vain provosoi Nimueta hyökkäämään yhä aggressiivisemmin vanhuksen kimppuun. Sivusilmällään Tomtom näki, kuinka Kalma oli käymässä astumaan maagien väliseen taisteluun. Sitähän hän ei suonut, vaan alta aikayksikön aavekoira heitettiin paineaallolla sivumpaan. Tomoderuwix ei hyväksynyt sitä, että joku kävi puuttumaan kaksintaisteluun. Lisäksi jos vanhukselta kysyttiin, niin oli aavekoiralla paljon parempaakin tekemistä, kuin murehtia nyt hänen hyvinvoinnistaan.
Sillä välin kun kaksi taistelua oli sumun valloittamassa metsässä käynnissä, kävi Black manaamaan siskonsa kirousta pois. Nimue oli voimakas, mutta kun tuo keskittyi muuhun, ei eukolla ollut aikaa tai energiaa pitää yllä sitovaa loitsua. Pikku hiljaa alkoi Black saada takaisin kehonsa hallinnan, käyden lopulta vaivalloisesti nousemaan ylös kallioperäiseltä maalta.

Eikä hän olisi voinut nousta sopivampaan aikaan, sillä juuri silloin, kun Black pääsi ylös, kävi Merari lyömään Kalman tajuttomaksi, ihme ettei saman tien repinyt tuolta päätä irti. Black puuttui kuitenkin asiaan, ennen kuin Merari ehti fataalia vahinkoa tekemään.
Velho ilmestyi suoraan Merarin eteen, Kalman ylle ja yhdellä pienellä käsiliikkeellä nostatti paineaallon, joka heitti koirahirviön kauas aavekoirasta. Black osasi pysyä poissa Tomtomin kamppailusta, sillä hän tunsi opettajansa. Lisäksi Kalma oli selvästi enemmän hätää kärsimässä, mitä hymysuin taisteleva vanhus. Sitä paitsi, myös Blackilla oli kanakynittävänä Merarin kanssa. Kyllä hän tiesi Merarin ja Prinsessan väleistä. Hän tiesi myös noiden viimeisimmästä tapaamisesta. Edna oli kertonut velholle ja kun Black oli tivannut Lilyltä vastausta, oli nainen myöntänyt tavanneensa Merarin kylillä.
Taasko sinä tahdot taistella väärässä sarjassa Velho mutisi kauluksensa suojista Merarille heti paineaaltonsa perään, samalla kun nostatti käsiinsä liekit, jotka kävivät nuolemaan käsivarsia. Kalmalle suotiin nopea vilkaisu verenpunaisilla silmillä, jotka kielivät velhon kiihtymyksestä. Tuolle ei kuitenkaan sanottu mitään, vaan huomio keskittyi täysin Merariin.
Sen pahemmin mutisematta enää mitään, lähti velho nopeaan tahtiin heittämään tulipalloja kohden Meraria, aikeina kärventää tuo hengiltä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Loka 2012, 21:27

Merarin yllätykseksi Black päätti sitten toipua astetta nopeammin Nimuen tempusta ja oli opettajansa sijaan päättänyt tulla koiraansa suojelemaan. Sen erikoisemmin ei koirahirviö ehtinyt asiaa miettimään kun pamahtikin paineaallon saattelemana taaemmas Blackistä että koirasta kaatuen selällensä jonkin matkan päähän. Merari nousi ylös ravistaen hieman päätään iskun johdosta nostaen katseensa velhoon joka jotakin mumisi itsekseen ääneen, mutta ei jaksanut siihen sen erikoisemmin panostaa huomiotaan. Sen sijaan huomion sai Black ja tuon tuleen sytttyneet kädet josta lähti sitten täysin armoton tykitys tulipalloja kohden koirapetoa, joka lähti luonnollisestikkin väistelemään mokomia siirtyen samalla vaihvikkaa taaemmas. Noista Merari ei tahtonyt todellakaan osumaa! Joten metsä maasto pääsi hyvin käyttö tarkoitukseen Merarin käyttäessä puita, kiviä ja kaikkea mikä vain suojasi velhon iskuilta suojanaan.
Kauaa Merari ei kuitenkaan tätä piiloleikkiä jaksannut vaan päätti vaihtaa paikkaansa teleporttaamalla ja käyttää velhon herkkää paikkaa hyväkseen.

Kalma ei ollut aivan heti perillä velhon väliin tulosta, sillä päässä pyöri jos jonkin verran tärskyn johdosta. Mutta siintä huolimatta Kalma nousi seisomaan huteran näköisesti vaikka päässä vippasikin. Kalma katsahti velhon päälle tuon luodessa katseen hänen suuntaansa. Eikös tuon kannattaisi mennä enemmänkin opettajaansa auttamaan kuin häntä? No Kalma ei käynnyt valittamaan vaan oli tyytyväinen väliin tulosta.. ja siintä että tuo sitten päätti ihan tosissaan käydä Meraria höykyttämään tulipalloilla, kunnes tuo piru katosi. Kalma etsi katseellaan tuota otusta sivuilta ja takaa, mutta missään ei näkynyt kun vasta nenän edessä. Kalma jäi hetkeksi toimeettomaksi kun tajusi olla iskemässä tuota otusta miekoillansa.. Merari löi ne kevyesti käsistä loukkaantuneelta koiralta ja iski leukansa armotta Kalman hartiaan vetäisten miehen ilmaan tuskan huudon kera, teleporttasi jälleen pois lähinnä velhon ulottuvilta. Merari ilmestyi uudestaan metrien päässä nelinkontin Kalma suussaan painaen aavekoiran maata vasten minimoidakseen turhat pyristelyt. Pirullinen ja harvinaisen vittumainen virne levisi Merarin kasvoille.
"Olenkin aina miettinyt kuinka paljon oikeasti pidät tästä rakista." Merari sanoi selvästikkin vahingoniloisena ja päätti jättää ilmoittamatta täysin päivänselvän asian: jos Black nyt tekisi jotakin tyhmää, voisi tuon rakas koira saada astetta pahempaa osumaa, jopa kuolettavaa hänen leuoistaan. Mutta kuitenkin vakuudeksi että oli tosissaan otetta leuoissa kovennettiin niin että hampaat upposivat vain millin tai pari lihaan lisää. Kalmalla oli kyllä tuskanhuudossa pitelemistä samalla kun yritti kynsiä ja purra Meraria irti itsestään. Mutta eihän hän saannut mitään aikaiseksi tästä asennosta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Loka 2012, 12:50

Kaksi erillistä, nopeatempoista taistelua vain jatkui, Merarin lähtiessä väistelemään liekkejä ja lopulta kadoten näkyvistä, hetkeksi. Tuon pienen hetken jälkeen kävi Merari ilmestymään Kalman lähelle, riisuen aavekoiran aseista ilman sen suurempia ongelmia ja pian oli Kalma koirahirviön hampaissa.
Black kääntyi hitaasti kaksikon puoleen, Merarin käydessä kyselemään aavekoiran ja velhon suhteen syvyyttä. Velho ei tehnyt elettäkään hyökätäkseen, vaikka käsivartensa olivat yhä ilmiliekeissä, valmiina jälleen leikkimään tulella mikäli tarvis. Yllättäen kaljupää virnisti, kallistaen pienesti päätään.
Ja me olemme miettineet, kuinka paljon sinä välität siitä ihmisestä Kaksitaajuinen ääni hymisi. Seth ei välittänyt kenestäkään, Sethille oli se ja sama kuolisiko Kalma tai vaikka koirahirviön ihastus. Oli tämä ihastus velhon vaimo tai ei.

Yllättäen kuitenkin Tomtom puuttui tilanteeseen, ennen kuin kukaan kolmikosta ehti sen enempää sanoa tahi tehdä. Vanha velho pamahti tyhjästä kolmikon välille ja ensitöikseen heitti Blackin paineaallolla kauemmaksi, siinä samassa huutaen oman kansansa kielellä oppilastaan hillitsemään itsensä. Vielä ennen kuin Nimue ennätti iskeä kohden vanhinta velhoista, heitti Tomoderuwix loitsun Merarin puoleen, jonka johdosta puiden juuret lähtivät kiertymään koirahirviön raajojen ympärille, jättäen tuolle kaksi vaihtoehtoa: Joko tappaa Kalma nyt ja kuristua itse samalla tai päästää irti ja keskittyä itsensä vapauttamiseen. Kaikki oli kiinni sekunteista.
Niin kuin taistelu taikoja vastaan yleensä. Seuraavalla sekunnilla oli Nimue jälleen työllistämässä Tomtomia, jonka seurauksena vanhus ja velhotar jatkoivat nopeatempoista ja ympäripyörivää kamppailuaan lähimaastossa.
Black kävi hieraisemaan päätään noustessaan ylös maasta. Vaikka velho oli vihainen ja napsahtamispisteessä, oli vanhempi velho silti oikeassa. Nyt oli pysyttävä aisoissa. Noustessaan ylös kävi velho muuttamaan muotonsa valtavaksi kissapedoksi. Kissan kirkkaanpunainen katse etsi kohteen Merarin ja lähti liekehtien hyökkäämään tuon olennon kimppuun..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Loka 2012, 18:41

Black ei tehnyt elettäkään tehdäkseen mitään tai edes näyttänyt minkään sortin ilmettä kasvoillansa että tämä temppu olisi millään tavalla vaikuttanut koko taistelun kulkuun, eli estänyt velhoa hyökkäämästä. Jota velho ei kyllä ikinä tehnyt, sen sijaan mies avasi suunsa kallistaen päätään ja vetäen kasvoillensa hieman epäilyttävänkin virneen. Kaksijakoinen ääni paljasti helposti ettei paikalla ollut pelkästään Black vaan puoliverisen toinen puoli Seth.
"Enemmän kuin sinä." Merari murahti hampaidensa välistä, tai no pikemminkin aavekoira suussaan, velholle.

Yht`äkkiä Merarin, joka piti Kalmaa otteessaan, ja Blackin väliin pamahti tuttu lyhyt vanhus joka huusi jotakin Blackille paiskaten tuon kauemmas ja heitti samantien perään Merarin suuntaan jonkin loitsun. Merari ei tiennyt mikä se oli, mutta sekin karu totuus selvisi nopeasti. Peto katsoi lievästi säikähtäneenä maasta nousevia juuria jotka pyrkivät kuristamaan häntä alkaen jo kietoutumaan pedon raajojen ympärille. Katse kävi Kalmassa ja pienen, todella pienen hetken Merari ajatteli tappaa tuon tähän paikkaan, mutta itse suojeluvaisto sai vallan ja koira päästettiin irti leuoista samalla kun peto itse nousi seisomaan repien ja purren samalla itseään irti juurista.
Kalma, joka oli jätetty maahan könysi itseään ylös ettei jäisi vahingossakaan juurissa tempovan Merarin alle. Kalma nousi pidellen kohtaa josta Merari oli purrut kävellen kauemmas hakeakseen aseensa.

Blackin hyökkäys yritys ei jäännyt Merarilta huomaamatta, joka oli melko hyvin jo päässyt eroon juurista, mutta ei tarpeeksi jalkojen ja toisen käden vielä ollessa kiinni kun katti syöksyi kohden.
"ÄLÄ LUULEKKAAN!" Merari ärähti avaten kitansa ja latasi hetkessä suuhunsa energia ammuksen, ampuen sen matkaan kohden velhoa samalla kun itse kaatui selälleen maahan iskun työntö voimasta. Siihen Merrai ei jäännyt ihmettelemään vaa repi itsensä lopuistakin juurista itsensä vapaaksi ja katosi. Jälleen.
Kalma oli saannut jälleen aseensa itsellensä kun jonkun kuudennen aistin avulla olisi vaistonut Merarin seisomassa takanaan ja kääntyi tuota kohden. Merari nosti kätensä lyödäkseen koiraa kynsillään, mutta tällä kertaa Kalma ei jäännyt ihmettelemään vaan viilsi toisella miekallaan hyökkäävää kättä ja perääntyi muutaman askeleen Merarin ärähtäessä kivusta. Merari kuitenkin vain virnisti pieneti ja teleporttasi uudestaan Kalman taakse iskien tuon maahan, jonka jälkeen Kalmalle ei annettu aikaa nousta tai toipua liian pitkäksi aikaa. Merarin huvittelu Kalman kustannuksella ei kuitenkaan kestänyt kauaa kun asetta painavampaa paiskautui selkää vasten ja peto kirjaimellisesti kaatui turvallensa maahan painon alla. Merari parkasi kivusta että selkään uppoutuneista kynsistä että palavasta selästä, jonka johdosta ilmassa haisi oikeasti palannut liha. Kivun sekainen paniikki iski Merariin joka yritti kyynerpäällä lyömällä saada kisu muodossa olevaa velhoa pois päältään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Marras 2012, 19:08

Kissapeto ei puhetta kuunnellut eikä todellakaan siihen vastannut. Black ei pahemmin välittänyt kommunikoida vastustajien kanssa, turhaa energiantuhlausta moinen. Tosin, Seth oli erimieltä pisteliään kielensä kanssa.
Merarin energia-ammus väistettiin notkeasti sivulle, eikä sen annettu haitata menoa mitenkään. Peto sen sijaan jatkoi matkaansa kohden koirahirviötä, joka tyhmyyttään meni keskittymään osapuoleen, joka oli jo valmiiksi heikommilla, mitä toinen hyökkääjistä. Alta aikayksikön olikin kissapeto iskeytynyt Kalmaan keskittyneen Merarin niskaan, käyden nyt raatelemaan palavilla kynsillään otuksen selkää. Merarin kyynärpäätä väistettiin hyppäämällä kauemmaksi, mutta heti saman tien kissapeto palasi tavoittelemaan fyysistä kontaktia kohteensa suhteen. Kahden pedon paini käynnistyikin saman tien, eikä liekeissä oleva kissapeto näyttänyt merkkiäkään perääntyäkseen lähikontaktista.

Sillä välin Nimue ja Tomoderuwix ottivat yhä yhteen vauhdikkaasti. Vanha velhotar ja vanhempi velho eivät kumpikaan näyttäneet minkäänlaisia merkkejä väsymyksestä. Heikkouksiaan ei koskaan saanut näyttää, sen molemmat tiesivät. Nimue kuitenkin alkoi pikkuhiljaa turhautua tilanteeseen, eikä enää halunnut säästellä voimiaan. Velhottaren pistäessä kaikkensa peliin, kävi Tomtomin tilanne tukalaksi. Loitsujen lentelystä syntyvä ruoskaniskua muistuttavat äänet vain lisääntyivät, kunnes yhtäkkiä moiset äänet hiljenivät pienen ynähdyksen saattelemana.
Sillä samalla hetkellä kun loitsut lakkasivat lentämästä, keskeytti Black yhteenottonsa ja perääntyi, kadoten näkyvistä täysin. Kissapeto ilmestyi muutamien metrien päähän vanhasta opettajastaan, joka seisoi nyt tyystin liikkumatta paikoillaan. Hetken maagien välillä vallitsi hiljaisuus, kunnes Tomtom alkoi yllättäen kirjaimellisesti hajota, tuhkaksi. Sillä samalla sekunnilla, kun vanhin velhoista alkoi murentua, lähti eukko nauramaan täyttä kurkkua kauempana. Eukko herjasi, kansansa kielellä, niin kuolettavaniskun ottanutta vanhusta, kuin veljeäänkin. Black oli järkyttynyt, eikä kyennyt muuta kuin tuijottamaan Tomtomia. Tuhkaksi hajoava velho ehti vielä kääntää kasvonsa kohden oppilastaan, hymyillen. Tomtom kuiskasi jotain, saaden Blackin havahtumaan shokkitilastaan ja syöksähtämään kohden opettajaansa, muuttaen liikkeestä olomuotonsa takaisin ihmiseksi. Kuitenkin, ennen kuin Black ennätti Tomoderuwixin luo, oli vanha velho hajonnut tuhkaksi ja leijaillut kirjaimellisesti kuin tuhka tuuleen
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Marras 2012, 20:54

Velho siirtyi pois Merarin selän päältä raatelemasta selkää suikaleille ja samassa oli Merari itsekkin pystyssä polvillaan paljoa miettimättä kipuaan jota selkä suorastaan huusi. Oli se andrenaliini mielenkiintoinen asia. Merari ei kuitenkaan saannut olla hetkekäkään rauhassa kissa muotoisesta velhosta kun tuo jälleen paiskasi suuren kehonsa koira hirviötä päin. Tällä kertaa Merari oli kuitenkin varautunut sen verran että osasi ottaa iskun niin vastaan ettei kaatuisi selällensä maahan ja koittikin purra miestä tassuista tai kaulan sivusta saadakseen katin pois päältään ja perääntymään. Iskuilta Merari ei itse kuitenkaan välttynyt vaan sai lisää osumia ja tällä kertaa rintaansa, sekä harteisiin kynsien muodossa.. eikä palovammoiltakaan säästytty kerta katti oli ilmiliekeissä. Ilmassa haisikin voimakkaasti palannut liha, että karvat.

Yht`äkkiä peto muotoinen Black kuitenkin perääntyi täysin omasta tahdostaan ja katosi. Ei tarvinnut olla nero arvaamaan että jokin sai velhon perääntymään ja Merari käänsi päänsä kohden suuntaan jossa oli tullut hiljaista. Tomtom seisoi maassa tuskaisen näköisenä, jonne tuon oppilaskin ilmestyi, kunnes alkoi hajoamaan hitaasti tuhkaksi. Merari oli hieman epäuskoisen näköinen ja kieltämättä meni hetki ennen kun tuomittu todellakin tajusi että vanhin velhoista oli ottanut astetta suurempaa vahinkoa ja teki astetta erikoisemmalla tavalla kuolemaa. Sadistinen ja vahingoniloinen virne levisi pedon kasvoille tuon seuratessa hiljaa sivusta näytelmää.

Kalma, joka tähän asti oli taistellut itsensä kontallensa istumaan oli myös havahtunut Tomtomin ja Nimuen päättyneeseen taisteluun seuraten nyt astetta järkyttyneempänä vanhempansa hidasta katoamista. Paikoillensa loukkaantunut koira ei kuitenkaan jäännyt vaan nousi epämääräisesti horjuen ja nilkuttaen ylös muuttuen koiraksi lähtien klenkaten jolkottamaan Tomtomin katoavan ruumiin luokse. Ajoissa koira ei koskaan kuitenkaan koskaan ehtinyt vaan kun Kalma paikalle ehti oli vanha mies kadonnut maanpäällisestä elämästä ruumista myöten. Kalma uikutti ja selvästikkin "itki" omaan koiramaiseen tapaansa nuuhkien paikkaa jossa vanha mies oli ollut kuin olisi koittanut löytää tuota niin. Eriparinen katse nostettiin Blackiin toivoa hakien, mutta ei sieltä mitään tullut joten koira siirsi katseensa itse pää piruun eli Nimueen.
"MITÄ HÄN OLI SINULLE MUKA TEHNYT!" Koira ärähti ilmaan ulvahtaen ennen kuin lähti syöksymään naista kohden terävät hampaat esillä sokeana raivosta.

Merari havahtui teleportaten Nimuen lähelle ja oli valmiudessa antamaan koiralle jälleen isänsä kädestä kun koira joutuikin pysäytyksi omansa toimesta. Kalma katsoi ihmeissään ympärillensä kun tassut eivät enää osunneetkaan maahan vaan koira roikkui ilmassa tyhjän kanssa pystymättä itse liikkumaan. Kalma mulkkasi Blackiä kohden.
"Päästä minut alas! Anna minun edes kerran upottaa hampaani tuohon hirviöön!" Kalma alkoi ärisemään velholle selvätikkin raivon sekaisena. Merari ei voinnut olla naurahtamatta aloillansa itsekseen.. olisipa noin paljon puhtia löytynyt aikaisemmin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Marras 2012, 13:02

Koira oli jäljelle jääneestä nelikosta se, joka ensimmäisenä jotain meinasi asialle tehdä. Kalma lähti hyökkäämään kohden eukkoa, jonka seurauksena Merari siirtyi lähemmäs liittolaistaan. Pilkallisen ivansa lopettanut eukko katsoi aavekoiraa harvinaisen tympääntyneenä. Mitä tuo oli kyseenalaistamaan hänen tekojaan? Ennen kuin Kalma koskaan ehtikään upottaa hampaitaan kenenkään pakaroihin, oli vanhempi sisaruksista puuttunut asiaan ja pysäyttänyt ystävänsä. Tärisevä käsi oli kohotettu Kalmaa kohden ja koira nostettu ilmaan.
Melko tekopyhää puhetta luonnonoikulta Eukko huomautti virnuillen Kalman raivoamiseen.
Ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, kävi Nimue ojentamaan kätensä alta aikayksikön kohden Kalmaa ja veljeään. Yksikään loitsu ei kuitenkaan ehättänyt lähtemään liikkeelle, Blackin reagoidessa tulevaan hyökkäykseen nopeammin, mitä Nimue itse ehti hyökätä. Aavekoira kiskaistiin leijuttamalla lähelle ja velho kirjaimellisesti tarttui koiraa niskavilloista kiinni, jonka jälkeen kaksikko katosi metsästä. Siirtymistä seurasi humahdus, jonka jälkeen metsä hiljeni.

Velho ja aavekoira ilmestyivät linnan sairastuvan käytävälle. Heti kun mahdollista, päästi Black irti aavekoirasta suorastaan tiputtaen tuon kauemmas itsestään. Horjuvin, epävarmoin askelin lähti velho kävelemään kauemmas. Siinä missä Merari oli ottanut osumaa lähikontaktissa, ei velhokaan ollut säästynyt täysin naarmuitta. Vertavuotava mies ei kuitenkaan suunnannut sairastuvalle, vaan poispäin mokomasta. Sairastupa ja sen tuntemattomat kasvot olivat nyt viimeinen asia, mitä hän kaipasi. Mitä tuli Kalmaan, Black ei juuri nyt yksinkertaisesti jaksanut välittää siitä, mitä aavekoira mahdollisesti ajatteli tai missä kunnossa tuo oli. Koira oli jaksanut riehua vielä ennen siirtymistä, varmasti tuolla olisi voimia hankkiutua sairastuvalle, mikäli mieli. Lisäksi tämä käytävä ei ollut kovinkaan hiljainen, ennen pitkään ohi tulisi kävelemään sotilas jos toinenkin, mikäli Aavekoira apua kaipasi. Sen sijaan sekavassa ja heikossa tilassa oleva velho lähti laahustamaan kohden ainoaa henkilöä, joka häntä voisi auttaa.


Nimue kävi hymähtämään kuivahkosti veljensä kadotessa rakkinsa kanssa paikalta. Pelkurimaista, mutta toisaalta Nimue ymmärsi moisen siirron. Siltikin, pelihän oli vasta alussa. Koirahirviön päälle suotiin nopea vilkaisu, jonka jälkeen eukko kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään. Mikäli tuo mies minkäänlaista apua tai hoitoa tarvitsi, sai kysyä. Nimuehan ei auttanut oma-aloitteisesti ketään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Marras 2012, 20:24

Noita kävi jälleen kerran herjaamaan aavekoiraa tuon suun käytöstä ja Kalma siirsi katseensa tuon veljestä noitaan jälleen kerran.. ja jos katse olisi voinnut tappaa ei olisi noidasta juuri nyt mitään jäljellä. Vain pieni märkä läiskä maassa! Noita päättikin toteuttaa aavekoiran uhkaukset, sääli vain että aavekoiraa itseään kohden, nostamalla käden kohden Kalmaa että veljeään. Kalmaan iski hätä sillä sekunnilla kerta ei voinnut Blackin tempun takia liikkua, eikä kyllä tarvinnutkaan kun koira nykäistiin taakse päin ja napattiin niskavilloista kiinni enemmän ja vähemmän mukavasti.

Seuraavaksi Kalma tajusikin olevansa linnalla, sairastuvan käytävällä josta Black harvinaisen tylysti tiputti koiransa lattialle pahemmin mitään sanomatta ja lähti kävelemään horjuen pois. Kalma katsoi Blackin perään kuin halolla päähän lyötynä hölmön näköisenä, kunnes yritti lähteä raahautumaan kunnostaan huolimatta velhon perään.
"B-black odota!" Sanojen jälkeen otettiin muutama kömpelö nousu yritys ja muutama sitäkin kömpelömpi mukamas kävely askel, jonka jälkeen koira olikin turvallaan lattialla. Kalma jäi katsomaan velhon perään uikuttaen kun tuo katosi nurkan taakse ties minne. Muutama surullinen haukahduskin haukuttiin velhon perään, mutta eihän se saannut velhoa kääntymään.. sen sijaan Kalma oli onnistunut saamaan sairastuvan väen huomion jotka tulivat katsomaan mikä oven takana elämää piti. Kalman ei tarvinnut paljoa pyydellä apua kun sairastuvan väki noukki maassa makaavan verisen koiran sisälle hoitoon.

Velho ja koira oli kadonnut paikalta kuin vanhinkin, joka ei ikinä tulisi palaamaan, ja Merari katsahti Nimuen päälle siinä missä noitakin hymähtäen itsekseen. Muoto vaihdettiin takaisin humaanisemmaksi ja Merari hoiperteli hakemaan takkinsa että paitansa maasta, jonne oli ne jättänytkin heittäen vain takin harteillensa peittämään suurimmat haavat ja taistelun jäljet. Paita kannettiin kätevästi käsissä mukana. Sääli vain että takki palovammojen päällä ei tuntunut kovinkaan mukavalta.. ja suoraan sanottuna Merarin olisi tehnyt mieli käydä itkemään kuin pikku lapsi kipuaan ulos, mutta ei kehdanut juuri tässä ja nyt sitä tehdä.
"Nimue.. voisitko auttaa minut kylälle? Pärjään kyllä lopun matkaa itsekkin." Merari kysyi ystävällisen kohteliaasti, kuten miehellä oli tapana yleensäkkin, äänensävyssä vain paistoi miehen kivun tunne. No Merarin ei tarvinnut käydä onneksi anelemaan moista vaan velhotar suostui moiseen ihan mielihyvin ja hetkessä kaksikko oli jälleen ihmiskylässä. Jack astui kauemmas velhottaresta.
"Toivottavasti pääsen jatkossakin mukaanne." Jack sanoi ennenkuin käänsi selkänsä velhottarelle ja lähti nilkuttaen, sekä jonkin verran horjuen suunnistamaan kohden kotiaan. Pomo ei kyllä pitäisi.. hän oli lähtenyt ilman lupaa pois työpaikaltaan ja tulee takaisin pahemman kerran turpaa saanneena, sekä yhtä ruumiin osaa vailla.

***

Tomtomin kuolemasta, taposta oli kulunut viikko hieman yli ja Kalma itse oli vielä sairastuvalla kerta hoitajat eivät tahtoneet päästää miestä pois koska Merarin purema oli jo kerran tulehtunut ja aiheuttanut omia ongelmia Kalmalle paranemisen suhteen. Kuten lievää kuumeilua ja haavan märkimistä, mutta ei onneksi sen suurempaa. Enemmän aavekoira oli huolissaan velho kumppanistaan jota ei ollut näkynyt koko aikana.. Kalma kyllä ymmärsi että Tomtomin murha oli varmasti järkyttänyt Blackin pahemman kerran, kuten hänet itsensäkin, mutta silti huoli oli suuri.

Kalman murehtiessa omia asioitaan sairastuvalla oli Merari puolestaan jo iloisena jalkeilla, vain ruvet olivat jäljellä taistelusta sekä joksikseen kipeät paikat.. etenkin selkä joka oli saannut maistaa niin kynsistä kuin tulesta. Irronnut korvan paikkakin oli parantunut suhteellisen hyvin, vaikka Jackillä joskus olikin sillä puolella lieviä kuulo vaikeuksia kerta korvalehti puuttui.
Nyt Jack oli lähtenyt ilta kävelylle pitkästä aikaa sängyn pohjalta, etenkin kun ilta oli mitä täydellisin sellaiseen: Pieni kirpeä pakkanen ja täysin tyyni sää lumen narskuessa kenkien alla. Mikäs sen mukavempaa... ja vielä mukavempaa oli kun tuttujakin näki kadulla! Edna, koiran mustalais vaimo, oli tunkenut nokkansa ulos ilman mitään suojelua. Vino virne levisi miehen kasvoille Merarin vaihtaessa askeleensa mustalaista kohden.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron