Kosteaa menoa

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Kosteaa menoa

ViestiKirjoittaja Lörri » 29 Syys 2012, 17:36

// Laitoin aloituksen tänne, siirtynevät sitten majataloon jatkamaan //

Nau

Vettä piiskasi vaakasuoraan lyijynharmaalta taivaalta, ja ilma oli todella hyytävä. Siinä kuiski jo tulevan talven henki melko tavalla, ja Nau uskoi, että mikäli hän vain katsoisi peiliin, hän huomaisi olevansa kasvoiltaan jo aivan sinertävä. Tyttö oli litimärkä ja olo aivan käsittämättömän surkea.. Hänen ohuehko, mokkanahkainen housupukunsa oli liimaantunut kiinni ihoon, kuten puuvillainen paitakin, ja harmaa villainen viitta painoi raskaana harteilla, sillä se oli imenyt itseensä taivaan täydeltä vettä. Naulla oli päässään viitan huppu, josta valui vettä noroina pitkin hänen otsaansa. Nau huokaisi syvään. Ainoa paikka, joka oli säilynyt kuivana, olivat hänen jalkansa. Ne olivatkin kunnollisissa äidin kutomissa villasukissa hänen uskollisissa nahkasaappaissaan, jotka hän oli teettänyt mittatilaustyönä kotikylän suutarilla. " En tiedä kuulkaa, mutta pakko meidän on jollain konstilla päästä sateensuojaan tänä yönä" Hän sanoi vaimeasti Roolle ja Kipparalle, jotka kulkivat hänen mukanaan, vaimeina ja litimärkinä nekin. Ja aivan varmasti väsyneinä, sillä pakomatka Quinn metstästä oli ollut rasittava.
Nau oli juuri kulkenut koirineen ja hevosineen suuren aukean läpi, jossa siitäkin huolimatta, että oli jo ilta, ja ilma hirveä kuin petolinnun peräpää, kipitteli muutamia ihmisiä sinne tänne. Kaikki kulkivat samoin kuin Naukin, pää painuksissa, omia asioitaan ja askareitaan pohtien, eikä muu maailma tuntunut kiinnostavan laisinkaan. Yhtäkkiä Naun suupieleen hiipi kaikesta tästä surkeudesta huolimatta pieni hymynhäivä. Hassu ajatus, että jos hän kulkisi kotona tällätavoin "keskusaukean" poikki; ketään tervehtimättä ja pää painuksissa, siitä puhuttaisiin kylässä ainakin viikko, ellei jopa kahta. Niin, tosiaan, paljonkohan siellä puhuttiin sitten, kun huomattaisiin, ettei häntä kuulunut kotiin? Mitä äiti sanoisi? Nau pudisti voimakkaasti päätän haluten karkoittaa moiset ajatukset. Hänen täytyisi keskittyä siihen, mikä oli nyt käsillä, ja unohtaa haihattelut. Mistä ihmeestä hän löytyäisi täältä majapaikan itselleen ja eläimille? Nau nosti katseensa, ja havaitsi löntystäneensä jonkun lihakauppiaan putiikin luo. Se oli kiinni, ja aivan pimeänä. Lihakaupan takana killotti toinen, yhtä hämäränä oleva rakennus. Oven yllä puisessa kyltissä luki, että räätäli.
" Hemmetti sentään! Mistä pirusta minä löydän täältä jotain muuta kuin lihakauppoja ja räätäleitä?!" Hän äsähti kiukkuisesti ja potkaisi edessään olevaa mutakökkärettä niin että Kipparakin hätkähti.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Syys 2012, 18:40

Pumpkin

Syksy, tuo vuodenajoista kurjin. Tai niin moni sitä kuvaili. No, tottahan se oli, harvapa sitä tykkäsi tulla kastuneeksi joka ikinen päivä, taivaan itkiessä tauotta talven tuloa. Kaikki tuntuivat näkevän syksyn vain huonona aikana. Pumpkin ei. Pumpkin rakasti syksyä! Tosin, mitä hän ei rakastanut. Syksyn kaikki kauniit värit olivat hänen mieleensä, metsän valmistautuessa talveen. Puut keräsivät lehtivihreänsä talteen, jättäen jäljelle oranssin, keltaisen ja punaisen erisävyissä tanssivia lehtiä. Väriskaala toi mieleen tulen. Metsät olivat tulessa, niissä väreissä. Ja mistä lohikäärme pitäisi enemmän, kuin tulesta ja lämpimästä?
Turhan usein ei lohikäärme kuitenkaan ehtinyt ihailemaan metsää, asuessaan ihmistenkaupungin muurien sisäpuolella. Kaupunki oli tylsän harmaa ja synkkä, varsinkin sateella. Ja sadetta oli tänäänkin ollut luvassa, koko kauniin päivän. Sateesta huolimatta oli ihmisilluusioinen lohikäärme joutunut hoitamaan työnsä hautuumaalla. Nyt kuitenkin päivän työt oltiin saatettu loppuun ja tummahipiä saattoi hiippailla omiin oloihinsa, etsimään lajikumppaniaan jonka seurassa viihtyi yleensä.

Tummanharmaaseen viittaan sonnustautunut nainen harppoi nopein, reippain askelin sateessa eteenpäin. Keltainen katse laskeskeli käsissä olevia kolikoita, josta kiiltävä valuutta eksyi pieneen rahapussukaan. Liikkeellä ei vaikuttanut olevan turhan montaa henkilöä, joten ne vähäisetkin kadun tallaajat kiinnittivät lohikäärmeen huomiota entistä enemmän. Mikä saikaan nuo kävelemään sateessa, kun muut istuivat kotona, majataloissa tai kapakoissa lämpimässä? Menonsa jokaisella.
Silmään osui kuitenkin tavallista mielenkiintoisempi näky. Nuori nainen seisoskeli pimeänä olevien putiikkien edessä. Mielenkiintoisen tuosta teki tuon matkakumppanit: Harvoin sitä noin isoa koiraa näki! Katseen kiinnittyessä tuohon outoon kolmikkoon, alkoi tummahipiän askel hidastua sitä mukaan, mitä lähemmäksi tuo pääsi ohikulkumatkallaan tuota kolmikkoa. Yllättäen huppupäinen neito tai no, se oli villi arvaus, oliko tuo tyttö vai poika. Viitta ja huppu verhosivat hienosti, mutta mitä lähemmäksi Pumpkin pääsi, sitä varmempi tuo oli tämän kulkurin sukupuolesta kävi ääneen kiukuttelemaan, mistä tuo löytäisi jotain muuta kuin lihakauppoja ja räätäleitä. Naaras virnisti itsekseen, tuo taisi olla uusi kaupungissa.

Se riippuu täysin siitä, mitä olet etsimässä Tumma nainen kävi hihkaisemaan päästyään kuuloetäisyydelle nuoresta huppupäästä, toivoen kiinnittävänsä tuon huomion Kaupungista löytää vaikka mitä!.
Kädet nousivat tuttuun tapaan lantiolle viitan alla, samalla kun paino kävi laskeutumaan toiselle jalalle.
Pumpkiniksi kutsuvat, uteliaaksi haukkuvat Nainen jatkoi ojentaen toisen kätensä viittansa alta kohden muukalaista, kättelyn eleenä. Kättelyn tuo oli oppinut vasta vähänaikaa sitten, ollessaan enemmänkin ihmisten ilmoilla ja noiden kanssa tekemisissä. Kättely oli kuulemma ele, mitä tehtiin tavatessa uusia ainakin..
Vaikutat siltä, että saattaisit kaivata vähän opastusta


// Heere we go, oletin että tänne piti hyppiä! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lörri » 29 Syys 2012, 19:40

Räme haukahti kumeasti, ja samassa Nau kuuli hihkaisun " Se riippuu täysin siitä mitä olet etsimässä" Hän hätkähti niin, että suorastaan hypähti ilmaan. Räme jäi urisemaan matalaa urinaansa ja se sai Naun epäröimään, vaikka tulija vaikutti varsin ystävälliseltä tässä synkässä ja harmaassa omien napojensa ympärillä pyörievien ihmisten kaupungissa. Nau muisti aivan liian hyvin Ascarisin, jonka oli tavannut vain aivan hetki sitten, vaikka siitä tuntui olevan jo iäisyys. Siinäkin Räme oli nähnyt pintaa syvemmälle. Minkähän sortin hirviönmoinen tämä nyt ilmestyvä ystävällisen oloinen nainen mahtoikaan olla?
Järkeilystään huolimatta Nau huomasi ojentavansa kättään kun toinen tarjosi omaansa, ja hänen suustaan karkasivat sanat; " Hauska tavata Pumpkin, minun nimeni on Nau, ja olemme menossa majataloon." Tähän päälle hän virnisti itselleen tyypillisesti, mutta se saattoi näyttää ennemminkin ontuvalta irvistykseltä, sillä Nau ei edes tajunnut kätelleensä tätä tummaihoista naista...siis kätelleensä? Hän? Joka ei ollut muuta kuin kuullut sellaista tehtävän, ja joskus piruuttaan moista pelleillyt. Kas kummaa kun ei ollut niiannut!
Räme jatkoi yhä matalaa ja varoittavaa murinaansa, ja tällä kertaa Nau päätti ettei jättäisi sitä huomiotta. Tässä avoimella kadulla hänellä olisi kuitenkin vielä hyvät mahdollisuudet päästä karkuun ja kadota, jos jotain ikävää paljastuisi.
" Anteeksi, Pumpkin, mutta minun on aivan pakko kysyä, että mikä olento sinä mahdat olla tuon ihmishahmosi takana?" Hän sitten kysyä töksäyttikin, mutta koetti hymyillä kuitenkin ystävällisesti.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Syys 2012, 15:05

Katse laskeutui tuohon isokokoiseen koiraan, joka kävi urisemaan uuden tuttavuuden nähdessään. Vahtiko tuo emäntäänsä vai aistiko tuo lohikäärmeen illuusiossaan? Ei Pumpkin ainakaan haissut kuten ihmiset, hyvä jos haisi miltään.. muulta kuin rikiltä. Mutta tässä kaatosateessa pahemmin edes haistoi mitään. Joko eläin osasi auroja aistia tai sitten tuo vain tunsi, kun jokin oli vialla. Joka tapauksessa, Pumpkin päätti olla välittämättä tuosta rakista. Vaikkakin, normaali ihminen olisi saattanut ottaa askeleen jos toisenkin kauemmaksi, nähdessään noin ison koiran murisevan.
No, nuori nainen esitteli itsensä Nauksi ja kertoi olevansa matkalla majataloon. Olisihan se pitänyt osata päätellä, kerta Nau nyt näytti olevan kovin eksyksissä. Jokainen uusi kasvo täällä etsi aina varmasti ensimmäisenä yösijaa, koska taivasalla ei ollut kiva nukkua eikä kaupungin kaduilla kovin turvallista öisin.

Katse kohosi koirasta takaisin Nauhun, punapään käydessä kyselemään nyt melko tökerön suorasti tummahipiältä, mikä tuo oikeasti mahtoi olla. Pumpkin virnisti.
Ihminenhän minä! Ehkä koirasi ei vain ole nähnyt tummaa ihmistä, hmm? Monet reagoivat minuun melko negatiivisesti pelkän ihonvärini takia Nainen naurahti. Ei hän tietenkään myöntäisi ventovieraalle olevansa jokin muu, kuin ihminen! Hulluhan hän olisi, jos sen tekisi. Ei sitä ensikättelyssä moisia edes sopinut kysellä saatikka sitten käydä kertomaan.
Tai sitten haisen kuolemalta. Olen töissä kirkon hautuumaalla, jossa tulee oltua tekemisissä no, kuolleiden kanssa. Se paikka itsessään jo häätää eläimet tiehensä, ehkä minuun on alkanut tarttua tuo Hautausmaan peeeeeelottttavaa tunnelma! Naaras ei voinut olla naurahtamatta kerran jos parikin moiselle mahdollisuudelle. Mutta ihan hyvinhän se totta saattoi olla. Mikäli neito oli niin naiivi mitä suorapuheinen, nielisi tuo tämän selityksen tuosta vain.
Mutta, jos haluat niin voin näyttää sinulle tien majataloille. Niitä kun on ympäri kaupunkia.. se mihin sovit, on sitten eri asia. Ilmeisesti kaipaisit majataloa, jossa saisi myös hevosen suojaan, hmm? Pumpkin jatkoi saman tien, antamatta Naulle edes mahdollisuutta jäädä kyseenalaistamaan hänen hautausmaahajuteoriaansa Ehkä saisin myös istahtaa seuraasi lasilliselle jos toisellekin? Näin kylminä, myrskyisinä syyspäivinä lämmin paukku jos toinenkin tekee terää!
Pumpkin otti yhden, toisenkin suuntaa-antavan askeleen eteenpäin, samalla kun katse pysyi Naussa. Mikäli tuo ymmärsi vihjeen, lähtisi kaksikko kävelemään kohden Pumpkinin arvioimaa, sopivaa majataloa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lörri » 30 Syys 2012, 17:57

Että haisi kuolemalta? No tietysti, jos kerran työskenteli kuolleiden kanssa...eivätkä eläimet tietenkään pitäneet siitä hajusta...tosin Räme oli metsästyskoira, kai se nyt osaisi järkevämmin suhtautua kuoleman lemuun? Luulisi sen olevan tuttu haju sen nenässä...mutta Kippara ei ragoinut mitenkään erityisesti kuitenkaan...ei se tosin ollu reagoinut silloin aiemminkaan. Se nähtävästi luotti Nauhun niin, että antoi tämän tehdä päätökset siitä ketkä olivat terveellistä seuraa ja ketkä eivät. No oli miten tahansa, niin tämä nainen, Pumpkin, ainakin oli ihmisen näköinen, ja kaikenlisäksi miellyttävän ystävällinen, ja juuri jotain sellaista Nau tunsi kaipaavansa nyt, jotain miellyttävän ystävällistä. Hän mulkaisi Rämettä alta kulmiensa.
" Jaa, kuulostaa oikein hyvältä, meillä menisi ilman opasta varmaan vähän aikaa ennenkö löytäisimme majataloa, saatika sitten sellaista jonne hevosen saa suojaan, ja kuten varmaan näkyy, me olemme aika lailla sen tarpeessa, että saamme katon päämme päälle." Nau sanoi Pumpkinille nyökäten napakasti. " Seura olisi tietysti myös oikein tervetullutta sekin, ilman muuta." Hän jatkoi, ja lähti astumaan Pumpkinin perässä sinne, mistä tämä nyt sitten majatalon heille löytäisikään. Räme ymmärsi asiain tolan, ja lopetti murinansa, tuhahtaen kuitenkin; suorastaan närkästyneesti. Se asteli päättäväisesti Naun ja Pumpkinin väliin, kylki kiinni emäntänsä kyljessä ja vilkuili Pumpkinin suuntaan silmilleen valahtaneen otsatukkansa alta niin että valkuaiset muljahtelivat.
Naun mieleen juolahti siinä mutavelliksi vettyneellä kadulla talsiessaan, että hänellä ei ollu killinkiäkään rahaa mukanaan. Miten ihmeessä olisi ollutkaan? Ei hän ollut suunnitellut reissua, jolla sitä olisi tarvinnut. Nau päätti, että hänen oli tehtävä asialle jotain mitä pikimmin.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Loka 2012, 13:09

Oli sanomattakin selvää, että Nau kaipasi seuralaistensa kanssa kattoa päänsä päälle. Kaduilla ei ollut mukava nukkua tässä säässä, eikä edes kovin turvallista näinä aikoina. Silti joidenkin piti tyytyä kylmään kadunkulmaan, kun köyhyys tuntui olevan leviävää tautia. Pumpkin kävikin nyökkäilemään huppunsa suojista Naulle, samalla kun he alkoivat tekemään matkaa. Illuusiossaan lymyilevä naaras pohtikin askeltaessaan, mikä mahtoi olla paras majatalo tälle kolmikolle. Ehkä joku syrjäisempi, Pumpkin ei halunnut heti uutta tulokasta taluttaa kaupungin sydämeen, missä viina virtasi ja miehet karjuivat. Ties vaikka Nau itse olisi ollut jonkin asteen taruolento, tuohan olisi pulassa jos rasistiset karjut hänet paljastaisivat!
Mistä päin te tulette? Tummahipiä kävi tiedustelemaan samalla kun vilkaisi Rämettä, joka ei yhäkään näyttänyt pitävän hänen olemassaolostaan. Hölmö koira tai no, fiksuhan tuo oli, kunhan vain osaisi tunnistaa ystävät vihollisista.
Askel vei kohden syrjäisempää, mutta silti kohtuu kotoisaa ja lämmintä majataloa. Tähän pienehköön majataloon kuului myös muutama tallipaikka, jonne eläimet sai vietyä suojaan. Mikäli siellä tilaa oli.

Kun he viimein saapuivat tälle majatalolle, pysähtyi Pumpkin hetkeksi kurkistelemaan tallin puolelle, josko siellä näkyisi työntekijöitä. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, joten naaras käännähti Nauta kohden.
Odottakaa tässä, käyn kysymässä onko tallipaikkoja vielä vapaana! Tummahipiä hilpaisi sitten saman tien majatalon puolelle. Olihan muutama karsina tyhjänä, mutta se ei välttämättä tarkoittanut, etteikö niitä olisi varattu. Kului vain muutama minuutti, kunnes tummahipiä palasi takaisin sateeseen.
Perimmäinen karsina on vapaana, voit jättää ratsusi sinne! Pumpkin jäi odottamaan, että Nau sai koninsa turvaan sateelta, lämpimään talliin pehmeille pahnoille.
Kun Nau oli valmis, viittoi vanhempi nainen tuota seuraamaan itseään sisälle majataloon, sateen käydessä yltymään jo kaatomaiseksi. Majatalo oli sisältä erittäin lämminhenkinen ja tupamainen. Porukkaa ei ollut paljoa, mutta sitäkin värikkäämpää väkeä näytti olevan paikalla. Frikkejä, niin sanotusti. Tämä oli väkeä, joka ei voinut mennä istumaan ihmisten suosimiin ja valloittamiin kapakoihin tai majataloihin, ilman että saisivat joko kuulla syytteitä itsestään tai vastaanottaa nyrkin naamaan, sanottuaan tai tehtyään jotain väärää. Mielenkiintoista, mutta loppupeleissä melko harmitonta porukkaa.
Majatalon alakerrassa oli kapakka, jonka tiskiltä majatalon emäntä saattoi palvella asiakkaita, ottaa vastaan ruoka ja juoma tilauksia, sekä huoneenvarauksia. Huoneet taas sijaitsivat kaksikerroksisen rakennuksen yläkerrassa.
Haluaisitko jotain juotavaa? Pumpkin kävi kysäisemään Naulta, samalla kun riisui omaa, raskaanmärkää viittaansa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lörri » 06 Loka 2012, 09:35

Tummatar katosi tallin suojiin, ja Nau tovereineen jäi pihamaalle valumaan vettä. Nau todella toivoi että tilaa olisi...ja sitä rahaa! Hänellä ei ollut mitään ymmärrystä siitä, maksettaisiinko tälläiset tallit ja majatalot aluksi vai lopuksi vierailun?
Samassa heitä kohti hoiperteli kuravellissä pitkänhuiskea, ja aivan selvästi hurjaan tuiteriin hankkiutunut herrasmies. Mies oli liikkeellä yksinään. Hänellä oli vaatteet viimeisen päälle, sen saattoi selvästi havaita kuran ja vesisateen tuhoista huolimatta, ja Nau tajusi, että se oli nyt, tai sei sitten milloinkaan.
Hän astui miehen reitille ja otti muutaman askeleen pää painuksissa tätä kohden, ja ollessaan tämän luona, Nau liukastui näyttävästi roiskauttaen kuravelliä joka puolelle. Samalla hän kiljahti kuten kuvitteli, että hentoinen aatelisneito olisi samassa tilanteessa tehnyt, ja hänen onnistui syöksähtää vasten herrasmiestä. Mies älähteli ja murahteli ja pahoitteli, ja hetkisen he olivat saappaiden, viittojen, käsien ja jalkojen sekamelska, ennenkö mies kaatua mäjähti kadulle selälleen ja Nau pääsi ponnistautumaan ylös.
Hetken he vielä voivottelivat ja pahoittelivat kumpikin, ja Nau auttoi juoppolallin ylös, ja takaisin jatkamaan matkaa. Herra kyseli, voisiko hän mahdollisesti saattaa Naun kotiinsa, mutta Nau vakuutti ettei se suinkaan ollu tarpeen, ja niin herrasmies lähti hoipertelemaan matkoihinsa.

Nau pujotti kätensä viitan alla vyötäisillä kantamaansa laukkuun, ja hänen käteensä osui jotain raskasta ja pyöreää ja viileää. Hän veti sen varovasti esiin, ja hänen sormisaan kilotti ehta ja aito ja komea kultakolikko.
Kun Pumpkin palasi sateeseen, Nau seisoi siellä yltä päältä mutavellissä ja haltioitunut virne naamallaan. " Kuule, meille tulee tänään ihan loisto ilta!" Hän sanoi iloisesti tummalle toverilleen, ja lähti eläintensä kanssa tallia kohden. Hiukan hänen mielessään käväisi ajatus, että varastaminenhan oli väärin? Mutta hän onnistui ohittamaan tämän moraalisen ongelman sillä, että mies oli rikas kuin mikäkin, ja Nau olisi todennäköisesti kuollut nälkään ja viluun ilman ko. herrasmiehen anteliaisuutta...eri asia, jos Nau olisi tyhjentänyt jonkun kerjäläismuorin taskut ja vienyt viimeiset pennoset.

Nau jätti sekä Kipparan että Rämeen karsinaan. Niillä olisi seuraa toisistaan, eikä Naun tarvitsisi soluttaa puolen lehmän kokoista otusta ihmisten sekaan. Myöskin suurimman osan vähäisistä matkatavaroistaan Nau jätti Rämeen huostaan, hän ei ottanut mukaansa kuin hyvän ystänsä; puukon.

" Kuule, Pumpkin, tehdään niin että minä tarjoan!" Nau sanoi virnistäen tummahipiälle, kun tämä ripusti viittaansa naulaan roikkumaan. Nau teki kohta samoin. " Minusta on erittäin miellyttävää, että liityit meidän seuraamme, joten minä tarjoan ilo mielin." Hän jatkoi, samalla irrotellen litimärkää puuvillapaitaansa pehmytnahkaisen housupukunsa rinnuksesta. " Me varmaan koettamme saada paikan tuolta jollain konstin?" Hän arveli pudistellen vettä punaisista hiuksistaan niinkuin Räme olisi voinut turkilleen tehdä, ja katseli pöytiä ja penkkejä, jotka oli sijoitettu suuren ja lämpöä hohkaavan takan ääreen. Ne olivat aivan täynnä ihmisiä ja kaikenlaista muuta sakkia..ymmärrettävästi nuo paikat olivat tälläisellä jumaltenkiroamalla säällä kaikkien suosiossa.
Nau ei ollut milloinkaan nähnyt näin paljon kaikenkirjavaa luojanluomaa kerralla, ja hän olisi melkein voinut töllöttää suu auki ja osoitella hölmönä ympäriinsä kiskoen innokkaati Pumpkinia hihasta, mutta ei hän kuitenkaan, juuri ja juuri, käyttäytynyt niin.
Nau lähti kohti täpötäynnä olevaa tiskiä, jossa janoiset ja viluiset ihmiset tungeksivat saadakseen oman vuoronsa seuraavana. "Tuonko minä meille oluet?" Hän kysyi Pumpkinilta, ja alkoi käytellä kyynärpäitään, jotta pääsisi hivuttautumaan lähemmäs tiskiä. Naun etu oli se, että hän oli pieni, ja mahtui pujahtelemaan sieltä mistä moni muu ei, ja kohta hän olikin jo tarjoilutiskiä vasten puristuneena käsi ojossa.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Loka 2012, 13:56

Pumpkin, Kali


Nau oli selvästi käynyt kierimässä kuralätäkössä jos toisessakin kun Pumpkin palasi. Yrittikö tuokin tulla ruskeaksi? Naaras ei kuitenkaan käynyt kyselemään tuosta mutavelli kerroksesta mitään, vaan antoi asian olla. Ehkä Nau kertoisi itse paremmin, mikäli halusi. Tyttö kuitenkin juhlisti, että tänään tulisi olemaan loisto ilta heille. Vanhempi nainen ei voinut olla virnistämättä.
Sisällä Nau päätti tarjoutua illan emännäksi ja tarjota tämän kerran parivaljakolle. Siinä missä tulipäinen nuorukainen, kävi myös Pumpkin virnuilemaan.
No, jos niin haluat. En koskaan kieltäydy ilmaisesta juomasta! Tummahipiä julisti, samalla kun asteli peremmälle melko täyteen tupaan Mutta minä vaadin saada tarjota seuraavan kerran.
Tuo sinä oluet, minä menen etsimään paikat! Naaras hihkaisi työjaon, jonka jälkeen Nau sai hivuttautua täyden tiskin ääreen ja Pumpkin lähti etsimään istuinsijaa kahdelle sievälle takamukselle.
Naiset saivat aina kapakassa aikaan mielenkiintoisia reaktioita eri humalatiloista nauttivissa miehissä, mutta tällä kertaa tuvassa oli harvinaisen hiljaista. Ilta oli vielä nuori ja rajuilma verotti itse kunkin energiaa ja mielialaa.

Pumpkin löysi kuin löysikin istuinsijaa pöydän äärestä, jota jo istutti yksi yksinäinen sielu. Vihreärastainen, haiseva ja luisevahko naishenkilö istui tuopin ääressä, kumoten jo nopeasti laskettuna viidettä tuopillista pieneen kitaansa. Pumpkin totta kai kiltisti kysyi ensin, tohtiko pöytään istua. Aluksi nainen oli näyttänyt siltä, että olisi käskenyt tummahipiän hiiteen, mutta yllättäen tuo oli toivottanut naaraan istumaan alas, kera seuralaisensa joka oltta oli hakemassa.
Kali oli jälleen siirtänyt luisevanjäntevän olemuksensa Nahorista ihmisten kaupunkiin työ asioissa. Koska sää oli kuin pedon raiskaama, ei rastapäinen seppä ollut enää tänään lähtenyt matkaa taittamaan takaisin kotokulmille. Sen sijaan hän oli hankkiutunut halpaan, syrjäisempään majataloon viettämään yötä ja iltaansa. Nyt seuraan kuitenkin kävi kinkemään kaksi Kali oli nähnyt tämän tummahipiän tulevan jonkun nuoremman neidon kanssa sisään kohtuu hyvännäköistä naista, eikä humalassa seksuaalisuuttaan kyseenalaistava nainen voinut kieltäytyä näin mielenkiintoisesta ja silmää miellyttävästä parivaljakosta.

Pumpkin kuitenkin istui alas ja keskittyi nyt Naun saapumiseen, ennen kuin alkoi edes harkita uuden tuttavuuden kanssa rupattelua. Naukin oli vielä uusi tuttavuus ja tällä hetkellä tummahipiä halusi mieluummin tutustua tuohon selvästi pienemmästä kylästä kotoisin olevaan luonnonlapseen. Niinpä Pumpkin teki selväksi, että kun Nau näytti pääsevän juomien kanssa tiskiltä, huomasi tuo seuralaisensa istumassa pöydässä ja osasi suunnistaa siihen suuntaan.


// asd, pahoittelen kestoa. Heitin nyt tuon Kalin tuohon jo pulsuilemaan näin alkuunsa, mikäli ei haittaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lörri » 12 Loka 2012, 22:12

Nau sai kipeästi jonkun pullean ja kovaäänisen emännän kyynärpäästä kylkeensä, lähtiessään tungeksimaan tiskiltä pois päin kahden kaljakolpakon kera. Hänen onnistui kiepahtaa niin, että juomat eivät läikkyneet, mutta hänen suustaan pääsi sellaisten sanojen ryöppy, ettei ihan jokaisen nuoren neidon hurjimmissa kuvitelmissakaan sellaisia olisi.
Punapää etsi katseellaan Pumkinia majatalon ihmisten seasta, ja havaitsikin tämän vaalean pään hiukan kauempana. Pumpkin näytti istuneen pöytään, jossa istui ennestään rastapäinen nainen oluensa kera.

" Ah, löysitkin meille hyvät paikat!" Nau hihkaisi Pumpkinille ja iski kaksi tuoppia pöytään naisten väliin. " Hyvää iltaa!" hän sanoi virnistäen rastapäiselle naiselle, ja istuutui alas Pumpkinin viereen. Hän kaivoi lanteillaan kantamastaan tarvikevyöstä esiin vaalean kotijuuston palasen, jonka oli ostanut pahimpaan nälkäänsä, ja repi sen kääreestään haukaten siitä suuren palan kerralla, joka samalla sotki puolet hänen kasvoistaan...joskaan se ei haitannut sen kummemmin, sillä Nau oli kuin viikon sissisodassa rämpinyt sotilas jo ennestään. " Ai että minä kaipaan kuumaa kylpyä!" Hän totesi ja tarttui tuoppiinsa, hörpäten siitä pitkän ja nautinnollisen kulauksen, ja siitäkin osa valui hänen suupieliään pitkin alas kaulaan ja litimärän nahkapuvun sisään. " Ai mutta, mehän voisimme kilistää jollekin, eikö vain? Vaikka sitten tämän upean syksyisen illan kunniaksi tai jotain...ellei se kelin puolesta olekaan upea, niin ainahan siitä voi kuitenkin tehdä sellaisen?!" Nau katsoi Pumpkiniin ja tähän outoon naiseen jolla oli...runsaat vihreänmoiset rastat kruununaan.
" Ehkä kuitenkin haluat kertoa ensin, miksi meidän tulisi kutsua sinua, niin olisi paljon lokoisampaa viettää iltaa yhdessä?"

// Käy vainen. Ja ei mitään, minullakin kestänee lähitulevaisuudessa pidempään, kun elämä kutsuu ;) //
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Loka 2012, 19:02

Jos tummahipiäinen nainen oli ollut kummallinen näky, niin ei tuon ystävätärkään kovin tavallinen ollut. Kali katsoi hetken pöytään istunutta nuorempaa neitoa, joka oli selvästi käynyt mutakylvyssä jossain välissä. Tuo tulipunaisen pehkon omaava tyttö ei näyttänyt pahemmin häpeilevän pöytätapojensa saatikka sitten puheidensa puolesta. Tuohan oli suorastaan mieluista seuraa, ainakin näin Kalin mielestä, joka päästi sammakoita suustaan milloin missäkin tilanteessa ja röyhtäili kilpaa miesten kanssa yön pikkutunneilla. Ällistyneen kysyvä ilme rastapään kasvoilla muuttuikin pikkuhiljaa huvittuneen kujeilevaksi, virneen noustessa sepän kasvoille.
Ah, mutta eikö kylmä vesisade aja saman asian? Pumpkin tiedusteli vitsillä Naulta tuon huomautellessa lämpimästä kylvystä Ehkä jos nätisti pyydämme, voi talon emäntä sellaisen järjestää!.
Pumpkin itse ei kylvyistä välittänyt, ellei kyseessä ollut todella lämmin kylpy. Liskona tuo hakeutui mielellään lämpimiin paikkoihin, oli kyseessä sitten kamiinan kylki tai lämmin kylpy. Jotkut lohikäärmeet välttelivät vettä - oli se sitten lämmintä tai ei aina viimeiseen asti.
Naun ehdotellessa kilistelyä, kävi Pumpkin taputtamaan muutaman kerran käsiään yhteen innokkaana ideasta. Kali ei voinut muuta kuin katsoa huvittuneenkysyvänä tätä kaksikkoa, joka näytti olevan turhankin iloisella päällä säähän verrattuna. Punapäinen tapaus kävi kuitenkin ennen kilistelyn toteutusta tiedustelemaan rastapäisen naisen nimeä.

Sinulle voin olla mikä vain, miksi ikinä haluat minua kutsua Kali tokaisi vinosti virnistäen, samalla kun kävi tarraamaan omasta tuopistaan Mutta kuljen kuitenkin nimellä Kali
Kali siis Pumpkin tokaisi tähän väliin, samalla kun oli valmiina kohottamaan tuoppia minä hetkenä hyvänsä. Harvoin sitä pääsi seurassa ainakaan hänenkaltaisensa kilistelemään tuoppeja. Tummahipiä olikin taas vaihteeksi naiivin innostuneen oloinen.
Mutta ennen kuin kukaan iskee mitään vasten toisen lasia, kai seppä saa tiedustella ketkä hänen pöytäänsä kävivät istumaan? Kali jatkoi virnistäen, vilkaisten vuoron perään kumpaankin naiseen.
Pumpkin! Ihmisilluusioinen lohikäärme hihkaisi nimensä automaattisesti, antaen sitten Naun käydä itseään esittelemään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lörri » 13 Loka 2012, 20:21

"Ah Kali, tietenkin; Nimeni on Nau" Nuori nainen sanoi ja kohotti tuoppinsa kilistääkseen toisten kanssa. Sitten tyttö joi muutamalla janoisella kulauksella koko tuopin pohjaan saakka, ja päästi asiaan kuuluvan äännähdyksen. Hän pyyhkäisi kämmensyrjällään vaahtoisia suupieliään ja hymyili. " Oi että,miten hyvää tämä onkaan! Nyt täytyy aivan välttämättä hakea heti perään toinenkin, sillä tämä ensimmäinen meni kyllä ihan silkkaan janoon!" Nau ei kuitenkaan vielä lähtenyt minnekään, vaan odotti josko toisetkin olisivat samaa mieltä ja tarvitsisivat lisää juomaa.
" Kylmä vesisade kuulostaa aika karmealta, Pumpkin, joten ehkä varaan samalla emännältä kuuman kylvyn, ja huoneen leveällä vuoteella, sinne majoitumme vaikka kaikki, mikäli niin halutaan."
Majatalon kapakka alkoi pikkuhiljaa tulla täydemmäksi. Ovesta saapui jatkuvasti ripotellen joku litimärkä ja viluissaan oleva matkalainen. Naisten pöydän ohi kulki neljä miestä, jotka suuntasivat kohti seinustalla olevaa vapaaksi jätettyä tilaa. Nau päätteli sen olevan jonkinlainen esiintymislava, sillä miehillä oli mukanaan jos jonkinlaisia soittimia...tai ei Nau niitä tunnistanut kaikkia, huilun ja puiset rummut vain, mutta näin hän oletti. Hämmentyneenä hän katseli, miten muutoin ihmisen hahmoisen soittoniekan kaavun alta ei erottunut jalkoja ollenkaan...mies näytti leijuvan lattian yllä. Ja toisella soittajalla, joka hänkin muutoin muistutti ihmistä kyllä, oli päässään pitkät ja kierteiset sarvet, aivan kuin jollain vuohipukilla. Eräs musisoijista oli tumma hiuksinen ja komea mies, joka loi pitkän katseen naisiin ohittaessaan heidän pöytänsä. Nau päästi kehräävän äänen ja iski miehelle silmää. " Tästä totta tosiaan tulee oikein lokoisa ilta, silmänruokaa ja korvanruokaakin taitaa olla luvassa kaiken muun hyvän lisäksi." Hän totesi ja kääntyi hymyillen takaisin seuralaistensa puoleen. "Pumpkin tässä kertoi olevansa työssä hautausmaalla...sopiiko kysyä, mihin ammattikuntaan sinä Kali, kuulut?" Neito kysyi ja hörppäsi jälleen kolpakostaan, todetakseen vain sen olevan yhä tyhjä.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Loka 2012, 20:43

Pumpkin ja Nau.. no jo oli aikoihin eletty, eikö vanhemmat antaneet enää kunnon nimiä lapsukaisilleen? Ilmeisesti eivät. Kuitenkin, siinä missä tummahipiä ja punapää, kävi Kalikin kohottamaan tuoppinsa kilistelyn merkeissä ja jäljellä ollut neste kaadettiin kidasta alas sen suuremmitta ongelmitta. Vihreä katse seurasi pöytäseuralaisten juomatottumuksia ja kävi ilmi, ettei Kali ollut ainoa, joka joi kuin mies tai yleisimmin verrattuna kuin porsas. Siinä missä rastapää kumosi tuoppinsa alas, kävi tummahipiä ja nuorin kolmikosta kaatamaan ison tuopin kerralla kurkusta alas. Pumpkin vaikuttikin siltä, että saattoi hyvin kumota tuopin jos toisenkin, mutta Nau suoraan sanottuna yllätti Kalin taidoillaan. Tuon ikäiset yleensä kävivät heti ensimmäisestä tuopista juopumaan ja tippumaan pöydän alle. Tosin, eihän Kali Naun ikää tietänyt, mutta arvioilta tuolla oli takanaan lähemmäs kaksikymmentä kesää. Nuorelta tuo silti näytti.
Pumpkin kävi naurahtamaan Naun toteamukselle ensimmäisen tuopin juomisesta. Lohikäärme ei osannut arvioida alkoholin vaikutusta ihmisiin, joten ei hän myöskään osannut sanoa, oliko ensimmäinen alkoholipitoinen juoma mennyt silkkaan janoon vai jo humalanhakuiseen kittaukseen.
No, minä voin hakea seuraavat! Pumpkin kävi hihkaisemaan ennen kuin Nau ehti sadevesitoteamuksensa jälkeen mitään tekemään. Tummahipiä hypähti ylös ja lähti koikkelehtimaan kohden kapakan tiskiä, kyselemättä sen paremmin keneltäkään kuka halusi ja mitä. Eikä rahapuolta sen pahemmin mietitty, se tarjosi joka ensimmäisenä tiskille ehti!

Kali kävi katsomaan Naun päälle hetken, kunnes Pumpkin oli ilmoittanut hakevansa lisää. Jo hieman humaltunut katse seurasi tuon suklaatytön koikkelehtimista tiskille, kunnes rastapää katsahti takaisin nuorimpaan.
Niiiinkin voisi sanoa, kyllä Kali kävi virnistämään harvinaisen pervohkosti Naun huomautellessa silmänruuasta. Makunsa kullakin.
Mutta työkseni työstän rautaa milloin missäkin muodossa, yleensä aseina Kali kävi kertomaan samalla kun tyhjää tuoppia työnnettiin syrjemmälle itsestään Sepän työllä tienaa harvinaisen hyvin näinä aikoina.. varsinkin jos sattuu omaamaan erikoistaitoja, kuten minä! Katsos, olin aikanani opissa merirosvokylän parhaimman taika-aseisiin erikoistuneen sepän luona. Uskallan jopa väittää, että olen yksi etevimmistä koko tässä pahaisessa valtakunnassa!
Pumpkin kävi palaamaan pöytään kera kolmen tuopin, taisteltuaan tiensä ensin läpi janoisten karjujen aina kapakan tiskille ja sieltä takaisin pöytään. Illuusiossaan lymyilevä lohikäärme oli ottanut myös rastapäiselle naiselle juoman, sillä tuo oli jo ensikättelyssä vaikuttanut mukavalta seuralta. Ehkä tuo myös pysyisi kauemmin seurassa, mikäli naikkoselle kävisi tarjoamaan tuopposen.
Kun juomat oltiin laskettu pöytään, kävi Pumpkinkin iskemään ahterinsa takaisin tuoliin.
Mutta entäs sinä? Lieneekö noin nuorella edes ammattia? Kali kävi kysymään Naulta, samalla kun kiitti Pumpkinia uudesta tuopista pienellä, ystävällisellä nyökkäyksellä.
Minua taas kiinnostaisi tietää mistä sinä tulet, kerta täällä olit niin eksyksissä Pumpkin lisäsi perään, ennen kuin Nau ehti Kalin kysymykseen vastatakaan.


// Pahoittelen pientä venähdystä vastauksen suhteen x.x //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lörri » 21 Loka 2012, 23:28

Nau mietti, mahtoikohan Kali olla jo kuinka humalassa, muttei osannut sanoa. Eikä sillä ollut mitään väliäkään, ja lopullisesti Nau unohti sen kun Kali kertoi olevansa seppä, ja millainen seppä vielä!? "Ohos, täytyy sanoa että kuulostaa kyllä todella mielenkiintoiselta, Kali!" Nau tokaisi likipitäin ihastuneesti hengähtäen toisen kertomalle. Neidon olisi tehnyt hurjasti mieli kysellä kaikkea; hänen päähänsä pälkähti monen monituista kysymystä, joita voisi kysyä naiselta, joka oli ollut merirosvokylän parhaimman taika-aseisiin erikoistuneen hepun luona opissa! Hiukan hän mutristi suutaan ja oli hymyillä, kun Kali väitti todennäköisesti olevansa yksi etevimmistä sepistä tässä valtakunassa...niinhän ne aina, kaikki. Vaan mistäs Nau mitään tiesi, toki jonkun oli oltava etevin seppä valtakunnassa, miksei se siis voinut olla juuri Kali? " Ehkä minä tenttaan sinua joskus oikein kunnolla merirosvokylästä ja muusta, sillä se on tosiaankin kiehtovaa! Missä se sellainen merirosvokylä edes on?" Nau sanoi viherpäälle, ja kääntyi hymyillen Pumpkinin puoleen, joka purjehti takaisin pöytään täysien kantamuksiensa kanssa. " Kiitos Pumpkin!" Nau sanoi iloisesti kun toinen laski tuopit pöytään ja istui alas. " Kali kertoi että hän on valtakunnan etevin aseseppä," punapää sanoi veikeästi tummapintaiselle ystävälleen, ja verevät huulet kaartuivat hymyyn. Hän tarttui ahnaasti tuoppiinsa ja ryysti niin että vaahto jäi viiksiksi hänen ylähuulelleen. Nau pyyhkäisi sen pois kädenselällään ja alkoi puhua vuorotellen katsellen kumpaakin seuralaistaan vihreillä silmillään. " Oi en minä tiedä, onko minulla ammattia varsinaisesti. Olen aina saanut elantoni kalastamalla ja kutomalla, ja heti siitä asti kun olin siinä iässä että jaksoin jännittää kevyen metsästysjousen, minä olen ollut metsästäjä. Sitä minä kaikkein mieluiten teen. Olen metsässä." Naun äänensävy oli iloinen ja kepeä, mutta hän pysähtyi miettimään, että tämä ei tainnut olla aivan totta. Ehkä. Tähän asti se oli sitä ollut...mutta olisiko hän todella kaikkein mieluiten metsässä? Hänhän oli paennut metsään kotikylää..kaiken pienuutta ja omaa sopeutumattomuuttaan kylän asujaimiin...mutta entä NYT? Nau pudisti päätään ja virnisti naisille veikeästi. Sitten hän kulautti jälleen rutkasti viileää olutta alas kurkustaan pitkään ja nautinnollisesti.
" Mitä tulee siihen, mistä minä olen kotoisin, niin minä olen kotoisin syvältä metsästä. Se riittäköön...se kuvaa aika kattavasti kotipaikkaani kyllä." Hän sanoi ja kohotti jälleen vajaan tuoppinsa huulilleen. Pumpkin ja Kali näyttivät Naun yllätykseksi juovan suurinpiirtein samaa tahtia kuin hänkin, eikä kumpikaan heistä käynyt hihittäväksi ja höpöttäväksi ja aivan täysin pimahtaneeksi, saatika sitten tullut pahoinvoivaksi ja alkanut horjahdella. " Mitäs, otetaanko seuraavaksi jotain vähän naista väkevämpää?" Hän sitten ehdottikin ja nikkasi silmää tovereilleen.

Naun kotikyläsessä oli bupi jossa kylän asukkaat vauvasta vaariin olivat viettäneet yhteistä aikaa, juhlia, iltamia ja mitä tahansa. Olut ja viini virtasi, ja oli viinaksiakin ollut melkein aina, joskaan Nau ei ollut niitä maistellut kuin muutaman kerran. Hän oli pysynyt yleensä kaljassa ja viinissä, ja vanhemmatkin olivat antaneet hänen juoda niitä mielin määrin, sillä Nau ei koskaan ollut saanut itseään siihen kuntoon mihin useimmat nuoret, ja aikuisetkin, itsensä usein bupissa hankkivat.

Nyt neljän miekkosen orkesteri tuolla olemattomalla esiintymislavalla oli ilmeisesti saanut tavaransa käyttövalmiiksi, ja he alkoivat soittaa.
" Hyvää musiikkia niillä on!" Nau totesi toisille ja keintutteli päätään musiikin tahdissa. Vauhdikasta musiikkia, viulua, huilua, huuliharppua, ja tietenkin rumpuja. Lisäksi yksi miehistä näppäili tuota soitinta, johon oli pingotettu..jänteitä? Vai jouhia? Vähän samaan tapaan kuin jousen jänne, mutta näitä oli useampi vierekkäin ja ne olivat ontoksi kaiverretun puun päällä. Oli mikä oli, Nau piti sen äänestä.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Marras 2012, 17:03

Virne sepän kasvoilla ei ottanut lähteäkseen, Naun käydessä ihailemaan Kalin turinoita. Joko tyttö oli oikeasti kiinnostunut tai sitten tuo oli etevä esittämään. Oli miten oli, Kali ei pistänyt pahakseen. Nau kuitenkin intoutui kyselemään, missä tämä Kalin mainitsema merirosvokylä edes oli.
Kaukana etelässä. Tai no, ei niin kovin kaukana, parin viikon laivamatkan päässä Kali kävi kertomaan, muttei pidemmälle ennättänyt kun Pumpkin jo palasi.
Pumpkin vilkaisi ensin Nauta ja sitten Kalia, Naun käydessä kertomaan Kalin olevan tai väittävän olevansa valtakunnan etevin aseseppä.
Vai niin! Pumpkin tokaisi virnistäen, selvästi uskomatta tuota väitettä. Kali ja Pumpkin vaihtoivatkin merkittävästi katseita tästä johtuen, mutta aisa jätettiin sikseen. Ehkä oli parasta olla hankkiutumatta riitoihin heti ensikättelyssä.
Nau kuitenkin intoutui kertomaan itsestään kysymysten saattelemana. Vanhemmille naisille selvisi, ettei punapäällä varsinaisesti mitään ammattia ollut, jos metsässä samoilua ja ravinnonhankkimista ei laskettu ammateiksi. Ei oikeastaan, ellei Nau siitä itse hyötynyt rahallisesti. Nau myös kertoi olevansa kotoisin syvältä metsästä.
No se selittää miksi olit niin eksyneen oloinen Pumpkin tokaisi huikkauksiensa välistä, saaden Kalin pärskähtämään pienesti.

Seppä ei voinut olla virnistämättä Naun seuraavalle ehdotukselle.
Tuskin teistä on rommia juomaan Kali tokaisi rehvakkaasti. Hän kumosi rommipulloja kuin vettä vaan, tosin aamulla olo ei ollut koskaan kovin kukoistava. Mutta se oli sitten sen ajan ongelma.
Pumpkin puolestaan ei voinut olla virnuilematta itsekseen. Oliko tuo haaste? Voi, eivät ihmisparat tietäneet minkä olivat haastamassa juomakilpailuun. Pumpkin ei koskaan ollut juonut niin paljon, että olisi ollut varsinaisesti humalatilassa.
Otan tuon haasteena Pumpkin kävikin tokaisemaan rastapäälle.
Sehän on sitten selvä! Katsotaan kumpi teistä tippuu ensin pöydän alle Kali murjaisi virnuillen, samalla kun kävi tyhjentämään tuoppiaan. Olihan hänellä jo pohjalla tuoppi jos toinenkin enemmän, mitä vasta saapuneella kaksikolla, mutta silti rastapää uskoi olevansa vahvoilla tässä pravuuri lajissaan.
Kaljaa kitatessaan ei seppä käynyt reagoimaan Naun kommenttiin musiikin laadusta, mutta Pumpkin kävi nyökyttelemään.
Se kyllä on.. ottavatkohan he musiikkitoiveita vastaan.. Naaras kävi pohtimaan vilkaistessaan tuota soittajanelikkoa.

// Pahoittelen kestoa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lörri » 11 Marras 2012, 21:32

" No takuulla on!" Tuhahti Nau kun Kali mainitsi rommista. " Katsotaan, niin juon teidät kummatkin pöydän alle!" Hän uhosi suivaantuneena, sillä Naun ego ei kestänyt sitä, että nuo kaksi kävivät naureskelemaan hänelle ja hänen eksyksissä ololleen. Hän näyttäisi, ettei olisi mikään eilisen teeren poikanen, vaikka niin saattaisi yhtäkkiseltään luulla. " Juo sinä se olut sillä aikaa loppuun kun minä käyn tiskillä!" Nau sanoi pontevasti ja nousi ylös.
Pumpkinin mietteet musiikkitoiveista kuitenkin pysäyttivät Naun. " Hei hyvä idea, minä käyn kysymässä, josko he soittaisivat jotain tiettyä...mitä sinä toivoisit? Minä en taida tietää kovinkaan montaa yleisesti tunnettua kappaletta, eivät he sellaista osaisi soittaa jota kotikylässäni kuullaan."
Tällä hetkellä soittajat olivat aloittaneet musisoimaan jotain hitaampaa ja lempeää kappaletta, ja Nau jäi kuuntelemaan tuon oudon soittimen kiehtovia säveliä. Jostain nousi pyöreä ja tummatukkainen vanhempi nainen. Hän purjehti korvarenkaat ja kaulakäädyt kilisten lavalle, kumarsi yleisölle ja alkoi laulaa syvällä ja kauniilla äänellään.

" Lennä selässä lepakon, se yökön työ vainen on,
lapset kantaa nukkumaan, yön majaan rauhaisaan,
siellä sulla rauha on, turvassa kanssa lepakon."

...

Sanat ja tuo outo musiikki yhdessä saivat punapään suorastaan lumoutumaan siihen seisaalleen, ja hän saattoi tuntea miten jotain ihan väreili hänen sisimmässään.
Lörri
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron