Ai mitä, pitikö tästä maksaakin? //Shuuskharii~

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Tammi 2013, 22:51

"Huonoa omatuntoa?" Jack kysyi hymähtäen pienesti olematta huomaamatta leveää virnettä nuoren miehen kasvoilla, joka puolestaan kertoi oletettavasti sen ettei mies aivan totta väliaikaiselle työnantajalleen puhunut. Mutta ei se haitannut.. pääasia että oli jäännyt tänne vielä hetkeksi.
"Olet huono valehtelmaan." Jack lisäsi vielä aikaisempiin sanoihinsa ja oli lähdössä siirtymään toiseen huoneeseen tekemään itse erään asian, mutta Haulokki avasi vielä suunsa saaden tuomitun hetkeksi aikaa pysähtymään ja kuuntelemaan. Seurasi Jackin kohdalla hiljauus kun Haulokki selitti siintä ettei ollut välttämättä rehellinen ja oli vain tahtonut jäädä tekemään työnsä loppuun. Lopuksi kajahti perään vielä kiitos luottamuksen annosta.
"Mitä tuosta." Jack totesi pienesti hymähtäen. Sääli ettei Haulokki itse tiennyt laisinkaan millaisen miehen kanssa oli tekemisissä ja ehkä parempi niin. Jack vaikutti ehkä ystävälliseltä, mutta todellisuudessa mies oli mätääkin mädempi sisältä vailla sen suurempaa moraalin tunnetta tiettyjä asioita tai henkilöitä kohtaan. Mutta ehkä siintä sai syyttää miehen lapsuuden kasvatusta ja sitä että aavekoira sisällä oleminen oli viennyt ajan kanssa muutaman aivosolun päästä.

"Käyn nopeasti ulkona viemässä possulle ruokaa." Jack totesi ennen kuin lähti käymään keittiössä hakemassa ämpärillisen tämän päivän ruuan tähteitä sialle syötäväksi takapihalla omassa pikku läävässään. Itse takapihalle pääsi keittiön ovesta, tai sitten vaihtoehtoisesti olisi päässyt inmihillisempää kautta ihan kunnon takaovesta mutta Jack ei jaksanut kiertää turhaan ruoka ämpäri kourassa. Piha ei ollut kovinkaan suuri, mutta tarpeeksi että siellä oli pieni viheriö, kukkapenkki ja läävä jossa porsas oli. Jack avasi läävän oven ja nälkäinen sekä selvästi huomattavasti ylipainoinen porsas jo odotti ruokaansa kaukalolla.. Sääli ettei tajunnut joutuvansa luksus olojensa jälkeen jouluna kokin veitsien käsittelyyn. Ruuat kaadettiin ämpäristä suureen kaukaloon, josta Jack sen suurempia sääliä tuntien palasi takaisin sisään heittäen ämpärin omalle paikallensa ja palasi katsomaan Haulokkia.
"Kun olet tuon tehnyt.. minulla on vielä yksi juttu sinulle." Jack sanoi hieman pahaenteisen näköisesti virnistäen, ehkä jopa tarkoituksellisen tahallisesti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 07 Helmi 2013, 22:36

//Me pyydän oikeasti anteeksi kestoa x3x men vain saa mitään aikaseksi atm//

Haulokki tapitti silmät suurina Jackin perään tämän lähtiessä ruokkimaan possua. Joko muut olivat tyhmiä, tai sitten tuo mies oli vain pirun hyvä lukemaan ihmisiä, sillä pitkiin aikoihin ei kukaan ollut nähnyt hänen lävitseen noin helposti. Hänhän ei todellakaan ollut amatööri tässä hommassa, muttah... aina ei ilmeisesti voinut voittaa. Hiljaa naurahtaen pesukarhumies kohautti olkiaan ja jatkoi salin putsaamista. Muodonmuuttaja haukotteli syvään, miettien suunnitelmia loppuillaksi. Täällä nyt menisi vielä jonkin aikaa, vaikka sali alkoi olla pikkuhiljaa puhdas. Hän ei kuitenkaan tiennyt mitä Jackilla olisi vielä piilossa hänen varalleen. Hän vihasi työntekoa.

Mies kohotti jälleen sinivihreät silmänsä keittiön ovelle päin kuullessaan toisen palaavan takaisin. Pienesti huokaisten hän kiristi nopeasti pitkää poninhäntäänsä ja nyökkäsi Jackin sanoille. Vielä yksi juttu vai? Ilme toisen miehen kasvoilla ei varmasti tiennyt mitään hyvää, mutta kunnialla kestettäisiin loppuun asti. Harmaa mies naurahti lyhyesti ja kohautti olkiaan toistamiseen. "Hetkinen vielä, täällä on kohta valmista." Hyvä toisen oli naureskella kun ei itse joutunut tekemään mitään. Tosiaankin.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Helmi 2013, 15:07

//Olen minäkin hyvä kun huomaan vastaukset..

Jack nyökkäsi pienesti miehelle tuon ilmoittaessa olevansa pian valmis ja jäi sitten odottelemaan että työ tosiaankin saataisiin valmiiksi, jossa ei tosiaankaan kauaa mennytkään kun lattia ja muut paikat olivat puhtaana. Jack tarkasti jäljen nopeasti ja kun oli tyytyväinen käski Haulokkia viemään tavarat sinne mistä oli ne saannutkin, neuvoen lika vesi heitettäisiin. Kun Haulokki oli saannut nuokin hommat tehtyä pyysi Jack tuota luokseen.
"Eiköhän ole sen viimeisen tehtävän aika, tule." Jack totesi pienesti virnistäen ja kääntyi kävelemään kohti yläkerran rappusia joissa luonnollisestikkin oli asumis tilat niille joilla oli varaa maksaa. Köyhillä ei ollut toivokaan päästä niihin kuokkimaan ilman rangaistusta. Jackin maksoi asumisestaan työllä josta sai palkkaa ja maksoi sillä asumisen että oman huvinsa jos rahaa jäi. Kerrosta ylemmäs Jack ei kuitenkaan ehtinyt uutta tuttavuuttaa johdattaa kun vastaan tuli Joonas, paikan omistaja, eikä vaikuttanut järin tyytyväiseltä nähdessään "ruoka varkaan" vieläkin pyörivän nurkillaan ja vielä Jackin kanssa.
"Eikös hänen pitänyt tiskien jälkeen lähteä?" Joonas kysyi katsoen Jackin päälle harvinaisen merkittävästi, kuten myös vieressä olevaa poikaa.
"Teetin hänellä hieman ylinmääräistä että hän voisi yhden yön viettää täällä, ellei siintä ole haittaa?" Jack kysyi yllättävänkin nöyrän kuuloisesti ja pienen hiljaisuuden jälkeen Joonas lopulta myöntyi asiaan, mutta sanoi varoitti että poika lähtisi ulos aamulla joko kävellen tai heitettynä. Toista "ilmaista" yötä Joonas ei katsoisisi sormiensa läpi. Johan täällä alkaisi jokainen tyhjätasku juoksemaan ja maksamaan työllä asumisensa. Se ei kävisi sillä rahalla tätä paikkaa pidettiin pystyssä, ei pelkällä työllä ja ahertamisella. Ruoka-ainekset eivät tulleet tyhjästä keittiöön ja verotkin piti maksaa.
Jack kiitti Joonasta ja lähti sitten jatkamaan kerrosta ylemmäs ja muutaman oven jälkeen Jack avasi huoneensa oven päästäen Haulokin sisään ensinmäisenä astuen itse perässä sisään.
"Vieras sänkyä ei ole, mutta kai me sinulle jotakin keksitään." Jack totesi hymähtäen kävellen peremmälle käyden istumaan penkille.
"Paina puuta, olet varmasti väsynyt raatamisen jälkeen." Jack kehotti nyökäten tuolin suuntaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 03 Maalis 2013, 13:30

Muodonmuuttaja jatkoi kuuliaisesti salin putsausta iloiten mielessään, kohta olisi hommat hoidettu ja hän olisi taas vapaalla jalalla. Tosin kylmä ulkoilma ei edelleenkään houkutellut, mutta mitäpä sille mahtoi, ei mitään. Lopetellessaan hommaansa mies kuunteli Jackin ohjeita, noudattaen niitä sitten. Palautettuaan siivousvälineet paikoilleen pesukarhumies palasi työnantajansa luokse, katsoen tuon ilmettä pahaa odottaen.

Mitään sanomatta Haulokki lähti kävelemään miehen perään, katsellen ympärilleen kiinnostuneena, täällä hän ei ollutkaan käynyt ennen. Kauaa ei hän ehtinyt ihmetellä Jackin pomon, Joonaksen kävellessä vastaan varsin tyytymättömän näköisenä. Hän päätti jättää puhumisen kaksikolle, tyytyen kuuntelemaan taustalta. Tosin, tämän kasvoille levisi yllättynyt ilme Jackin selittäessä laittaneensa hänet tekemään ylimääräistä työtä jotta hän voisi viettää yön majatalossa. Henkeään pidätellen mies odotti vastausta, joka saapuikin varsin nopeasti. Työnantajansa esimerkkiä noudattaen Haulokki lausui vaimean kiitoksen, kiiruhtaen sitten Jackin perään.

Vielä yhdet portaat noustuaan ja hieman käveltyään Jack avasi oven, päästäen katujen kulkurin edellään sisään. Haulokki katseli ympärilleen huoneessa, kääntäen sitten katseensa toiseen mieheen tämän puhuessa hänelle. Harmaaihoisen ilme puhui puolestaan, hän oli varsin kiitollinen tästä tilaisuudesta. "Minä en edes muista milloin olisin viimeksi yöpynyt sisätiloissa", tämä vastasi hiljaa, kohottaen kulmiaan Jackin seuraaville sanoille. Tämän neuvoa noudattaen Haulokki istui alas, katsoen toista kuitenkin kysyvänä. "Mutta... eikö sinulla pitänyt olla minulle vielä tekemistä?"

//No problemo, mullon itellä inspiraatio vähän tiukassa niin no harm done (.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Huhti 2013, 16:14

"No nauti sitten tästä." Jack totesi jopa yllättävänkin lämpimän ja ystävällisen äänensävyn kera kasvoja koristaen pieni ystävällinen hymy samalla kun nousi ylös tuoliltaan lähtien katsomaan kaapeista jotakin nukkuma paikan tapaista miehelle.. tai pojalle, miten tuota nyt pystyi kutsumaan. Jack ei kuitenkaan ehtinyt paljoa etsimistä aloittamaan kun nuori miehen alku pamautti suustaan jotakin, joka sai Jackin pyrkähtämään huvittuneena ääneen.
"...Et tainnut aivan ymmärtää." Jack totesi naurahtaen kuivasti ja kääntyi katsomaan Haulokkia hieman huvittuneen näköisenä. "Ei minulla sinulle enään töitä ole, halusin vain saada sinut tänne.. Hieman yllätystä järjestää." Jack sitten selitti nuoremmallensa katsoen hetken Haulokin päälle ja kääntyi sitten päätään pudistellen kaapien puoleen josta kaivoi esille toisen varapeittonsa, sekä tyynynsä.. ja sitten pitäisi taikoa jostakin joku patijan tapainen. Jack mietti hetken aikaa aloillansa, kunnes käveli sänkynsä luokse heittäen tyynyn että peiton sängylle ja käveli ovelle.
"Odota täällä, tulen ihan kohta." Jack ilmoitti ennen kuin poistui ovesta käytävälle ja siintä alas portaita. Jack kävi hakemassa majatalon varastolta yhen patijan käyttöönsä ja samalla kävi myös keittiön puolella hakemassa kummallekkin jotakin purtavaa. Oikeastaan Jack ei olisi saannut ottaa Haulokille, mutta ei Joonaksen tarvitsisi sitä tietää. Niine hyvineen Jack palasi omaan huoneeseensa laskien patijan käsistään lattialle ja ojensi sitten Haulokille lautasen jossa oli muutama vohveli hillon kera.
"Pistähän poika suu makeaksi." Jack totesi pienesti hymähteän käyden nyt itsekkin istumaan vohveli lautanen kädessään. Syömä välineitä ei nyt ollut, mutta luovasti Jack kääri vohvelit rullalle ja haukkasi päästä palan.
"Sanoit että olet omasta tahdostasi kadulla, miksi? Kuka sellaista elämää tahtoo?" Jack kysyi hieman ihmetellen. Ei hänenkään elämä ruusuilla tanssimista ollut, mutta ei hän tahalleen itseään kulkukoirien ja rottien sekaan laittaisi. Tosin Jack oli alunperin kotoisin hieman varakkaammasta suvusta, ei kuitenkaan aatelisen, mutta ei kuitenkaan aivan talonpojan tasolta kuitenkaan eikä voinnut oikein käsittää asiaa.

//Lyö minua jos muistan jotakin väärin (---D Olen sen verran hiljaisena ollut että alkaa muisti pätkimään tapahtumien suhteen//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 21 Huhti 2013, 17:33

Joshua naurahti hitusen vaivaantuneena ja kohautti olkiaan. "Voit olla varma siitä", hän vastasi hiljaa, katsoen tarkkaavaisesti toisen tekemisiä. Hän nukkuisi vaikka lattialla, pahemminkin olisi voinut olla. Hän voisi olla paleltumassa ulkona! Haulokki kohotti aidosti ylättyneenä kulmiaan toisen selittäessä ettei enempää tekemistä ollut ja tämän kasvoille levisi hetkeksi terävähampainen hymy. Siitä olikin aikaa kun joku oli viimeksi huijannut häntä, varsin virkistävää vaihtelua se tämmöinenkin oli.

Kirkkailla silmillään hän seurasi Jackin kulkua tämän heittäessä kaapista kaivamansa tavarat sängylle, ja nyökkäsi myöntävästi tämän sanoille. Hänellä ei ollut aikomustakaan lähteä harhailemaan mihinkään, se Joonas oli vaikuttanut todellakin vastentahtoiselta hänen suhteensa, eikä nuori karkuri halunnut kohdata miestä ihan heti uudestaan. Joten Haulokki tyytyi istumaan aloillaan ja avaamaan pitkää hiustupsuaan selvittääkseen sen taas vaihteeksi. Hiusharjaa hän ei omistanut, joten sormet saivat kelvata.

Muodonmuuttaja odotteli kiltisti, ja Jackin palatessa takaisin patjan ja kahden lautasen kanssa mies oli saanut yllättävän takkuisen hiuspehkonsa lähestulkoon selväksi, mutta lopetti puuhansa ottaakseen vastaan toisen tarjoaman lautasen. Nuorimies katsoi sen päällä olevia vohveleita hetkisen aikaa arvioivasti, mutta kohautti pian ohimennen olkiaan ja seurasi Jackin näyttämää esimerkkiä. Liian pitkän aikaa sitten hän oli syönyt jotain hyvää, tähän vuodenaikaan oli huono löytää edes päärynöitä.

Hän pureskeli hetkisen ruokaansa ja kuunteli Jackin kysymyksen vaitonaisena. Mies nielaisi tyhjentääkseen suunsa ja huokaisi mietteliäänä - pitäisikö hänen vastata ollenkaan? Siis, tuolle tyypille oli vaikea valehdella, eikä hän oikeastaan halunnut puhua menneisyydestään vieraille. Muttah... ei kai se satuttaakaan voinut? "No siis...", Haulokki aloitti, "minä olin perheen vanhin lapsi. Ja äiti ja isä rakastivat minua vähän turhankin paljon, yrittivät lelliä piloille, enkä minä sitten jaksanut sitä. Joten sitten yhtenä päivänä seitsemän vuotta sitten päätin ottaa ja häipyä, elää itse oman elämäni, omine virheineni kaikkineni." Haulokki katsoi hetken lautastaan synkästi, ennen kuin naurahti. "No, tajusinpahan ainakin että maailma on julma paikka viistoistavuotiaalle ihmislapselle. Vaikkakaan mitään en kadu vieläkään, eikä kotiin taida olla menemistä enää tällä naamalla." Mies virnisti varsin pirteästi, mielensä perukoilla kuitenkin yhä edelleen ajatus pikkusiskosta ja vanhemmista.

"Siinäpä hyvin tiivistettynä se, miksi tuolla kujilla kykin. Entäs sitten, pitäisikö minun tietää jotain sinusta?"

//En lyö~//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Touko 2013, 12:18

Jack söi jälkiruokaansa siinä missä Haulokkikin, joutuen kuitenkin keskeyttämään syömisensä kun nuori mies avasi suunsa alkaen kertomaan pientä osaa elämän tarinastaan. Jack kuunteli sitä vaitonaisena, vaikkakin oli edelleenkin hieman ymmällään miksi joku tahtoi päästää noin vain menemään niin makean elämän. Elämän josta moni muu olisi haaveillut. Toisaalta Jack taas ymmärsi myös Haulokin tuoman pointin asiasta, olihan se ikävää elää koko elämänsä kuin mikäkin koriste-esine juhlallisen kaapin hyllyllä ja saada kaikki mitä vain jaksoi vanhemmiltaan pyytää.. jäämättä sitten elämän todellisuudesta kokonaan pois.
"Hankkisit sentään kodin ja työn nuori mies.. Mitäs jos sairastut vakavasti tai joudut väkivallan kohteeksi? Sinulle tuskin apua tarjotaan rahattomana." Jack kuitenkin totesi oman mielipiteensä nuorukaiselle tuon vapaana elämisestä haukaten jälleen palan omasta ohukaisestaan, jolloin Haulokki esitti Jackille vuorostaan kysymyksensä. Jack meni hiljaiseksi, suorastaan haudan vakavaksi.
"Olin ihminen joskus ja pienen mutkan kautta minusta tuli.. tälläinen." Jack sanoi vilkaisten inho kasvoillaan mustaa terävä kyntistä kättään, joka nyt oli ainoa poikkeava piire koko miehen tämän hetkisessä ulkoisessa olemuksessa. Sisäisestä puolesta Haulokin ei tarvinnut tietää mitään ja parempi ettei koskaan tulisi tietämäänkään. Järkyttyisi nuoren pieni maailma vielä. Jack laittoi tyhjentyneen lautasen sivuun yöpöydälle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 23 Touko 2013, 21:15

//kesto <3//

Reilu parikymppinen mies odotteli hiljaa jonkinlaista vastausta toiselta, jatkaen sillä aikaa jälkiruokansa tuhoamista. Haulokki mietti hetkisen, mitä sanoisi Jackin neuvoon, ja kohauttikin lopulta olkiaan. "Niin no... tietenkin minä voisin yrittää hankkia töitä tai asunnon jostain, mutta enpä ole oikein saanut laiskuudeltani aikaiseksi. Ihan hyvin sitä on tähänkin asti pärjäilty." Pesukarhumies naurahti kuivasti. "Sitä paitsi, kuinka moni täältä päin myisi minulle asuntoa tällä naamalla?" Joskus aikaisemmin homma olisi ollut paljon helpompaa, silloin ennen kuin hän oli löytänyt Cambiationsa ja oppinut vahingossa käyttämään sitä. Nyt hän olisi erittäin yllättynyt jos joku ihmisten kaupungissa myisi näinkin luihun näköiselle hepulle kiinteistöjä. Ja töistä hän ei ollut koskaan perustanut sen paremmin, vaikkakin joskus (kuten tänään) hänen täytyi alentua siihenkin hommaan.

Haulokki puraisi jälleen palasen varsin nopeasti hupenevasta vohveliannoksestaan ja katsoi pistävän sinivihreillä silmillään kohti puhuvaa Jackia. Hän ajatteli hetken toisen sanoja ja vilkaisi vain ohimennen tämän kättä. Hänellä ei ollut mitään taruolentoja vastaan, eikä hän voinut välittää sitten yhtään ihmisten ja haltioiden välisistä kärhämistä, joten Jackin tilanne ei juurilaan hätkäyttänyt nuorta miestä. "Vai näin on asian laita", Joshua totesi hieman vaimeammalla äänellä ja laski miettivän katseensa omiin savunharmaisiin, vähintään yhtä teräväkyntisiin sormiinsa. Taskuvaras virnisti pirteästi ja nosti silmänsä jälleen kohti Jackia. "No, kuitenkin", hän veti syvään henkeä ja nosti vohveleista ja hillosta puhtaan oikean kätensä toisen miehen käteltäväksi. Haulokkikin omasi jonkinlaisia käytöstapoja, vaikka ei niitä hirveästi hyödyntänytkään. "Tässä vaiheessa taitaa olla ihan hyvä ottaa homma alusta? Olen Haulokki, hyvää iltaa." Kuitenkaan, huolimatta jotenkin harvinaisen mielenkiintoisesta miehestä, ei hän vielä luovuttaisi oikeaa nimeään tämän tietoon.
Viimeksi muokannut Noitarinki päivämäärä 19 Heinä 2013, 00:20, muokattu yhteensä 1 kerran
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Heinä 2013, 23:48

//Me kaikki rakastamme kestoja <3 Ja olen hyvin pahoillani siintä//

"Kuka sanoi että sinun tästä kaupungista pitäisi asunto hankkia? Tällä saarella on useita pikkukyliä puoleettomia ja puoleellisia, joista kaikissa ei kysellä mistä tulet tai mitä teet.. tai miltä näytät."Jack kävi huomauttamaan nuoremmallensa. Hän oli usein erilaisissa kylissä käynnyt kun oli vielä ollut vangittuna aavekoiran kehoon, mutta ei näin "vapaana" ollessaan. Oikeastaan Jack ei ollut vähään aikaan liikkunut ulos ihmiskylästä.. johon oli omat syynsä.
"Haltoiden takia metsässä liikkuminen on vaarallista jopa puolueettomalle.. nuo pirut eivät säästä ketään joka ei kumarra heidän saatanallista kuningastaan." Jack kävi huomauttamaan kuitenkin ettei nuorukainen olisi heti ensinmäisenä pää kolmantena jalkana juoksemassa lähimpään naapuri kylään.
"Tietysti jos tunnet metsät ja osaat liikkua siellä olet turvassa." Jack lisäsi sillä ei tiennyt nuorenmman liikkumis- tai selviytymis taitoja.

Haulokki ei vaikuttanut olevan sen syvällisemmin kiinnostunut Jackin asioista, vaan siirtyi hyvin yllättävästikkin esittämään itsensä uudestaan... aloittaen näin tavallaan kaiken alusta. Jack puolestaan katsoi hetken nuorta miestä kysyvästi kunnes laski katseensa ojennettuun käteen, hymähti ja ojensi toisen kätensä miehelle.
"Jack, Jack Fisher.. jotkut kutsuvat Merariksi." Jack esitteli itsensä, kuulostaen viimeisen nimen mainitessaan kuin myrkyn nielleeltä ja veti kätensä omalle puolellensa. Jack meni hetkeksi aikaa hiljaiseksi ja jopa mietteliään näköiseksi nousten ylös tuolilta ja käveli ikkunalle, lähinnä siksi ettei jaksanut enää istua. Takamus puutui.
"Eräs asia, joka sinun on syytä tietää minusta.. en tarkoita pahalla, mutta minua hieman häiritsee ulkonäkösi." Jack selitti ikkunan suuntaan, mutta kääntyi Haulokin suuntaan katsoen nuoren miehen päälle vakavissaan. Pientä epäilyksen kipinää näkyen katseessa.
"Enkä pidä siintä.. mutta uskon sanoihisi ja uskon sinun olevan ihminen, tai ainakin mahdollisimman lähellä oleva. Mutta varokkin jos petät luottamukseni ja näen sinut jossakin kadulla, hoidan sinut oma kätisesti." Jack selitti aivan täysin nurkan takaa nuoremmallensa silmissä näkyen pieni psykopaattinen pilke ja pieni punainen häivähdys silmissä hämärässä huoneessa.
"Kuten kerroin, en pidä friikeistä.. pidän niistä vain kuolleensa, pää roikkumassa muilla kaltaisilleen varoituksena." Jack lisäsi matalalla äänensävyllä kuulostaen jopa siltä miltä oli näyttänyt hetki sitten. Jack hymähti.
"Anteeksi että pelottelen.. mutta minulla on joitakin asioita joita en siedä, kuten varmasti jokaisella." Jack pahoitteli vaikuttaen normaalimmalta ja käveli Haulokin luokse.
"Missä tahdot nukkua? Minulla on huomenna aikanen aamu, joten tahtoisin nukkumaan." Jack kysyi kuulotaen omalta itseltään ollen kaukana äskeisestä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 02 Elo 2013, 13:47

"No jooo, muuallekin voisi toki lähteä, mutta olen vähän niinkuin tykästynyt tähän paikkaan. Ehkä joskus vielä, saapa nähdä", Haulokki vastasi toisen huomautukselle, että Cryptissä oli tilaa muuallakin kuin ihmisten kaupungissa. Hänellä olisi kyllä vielä aikaa lähteä pois, jos siltä alkaisi joskus tuntua. Eikä se varmaankaan olisi edes vaikeaa, hänellä ei ollut mitään pitelemässä häntä kaupungissa.

Mies hymähti puheen kääntyessä haltioihin ja metsässä pyörimiseen. Hänellä oli omat keinonsa liikkua huomaamattomana paikasta toiseen, mutta ehkä hän ei kuitenkaan lähtisi riskeeraamaan henkikultaansa metsikköön. Ihan heti.

Jack esittäytyi uudestaan tarttuessaan hänen käteensä, mainiten myös joidenkin kutsuvan häntä Merariksi, joskin ei kuulostanut kovin iloiselta kyseisestä nimestä puhuessaan. Haulokki päätti pysytellä Jackissa ainakin vielä jonkin aikaa. Muodonmuuttaja seurasi katseellaan, kuinka mies nousi ylös ja käveli ikkunalle. Hän kohotti kulmiaan hitusen yllättyneenä tämän puhuessa hänen ulkonäkönsä häiritsevyydestä, vaikka ei ilmeisestikään tarkoittanut pahaa. Haulokki vastasi tämän katseeseen jokseenkin epävarmasti, eikä sanonut vielä mitään.

Se oli ilmeisesti hyvä vaihtoehto, sillä Jack jatkoi vielä, joskin seuraavat sanat saivat hänet tuntemaan olonsa epämukavaksi, eikä varmaankaan mikään ihme. Hän ei kyllä pitänyt itseään "friikkinä", mutta ei voinut syyttää muita siitä, jos he pitivät. Hän yritti olla välittämättä toisen katseesta, nyökäten lopulta. Jackin pahoitellessa pelotteluaan, Haulokki helpottui hieman ja hymyili hiljaa. "Niin no, et ole ensimmäinen, joka ei pidä siitä, miltä näytän. Ja onhan niitä kaikilla, sietämättömiä asioita."

Mies kysyi missä hän tahtoi nukkua, saaden Joshuan kohauttamaan kevytrakenteisia olkiaan. "Samapa tuo minulle on, missä vain on tilaa."

//Kestot, ah. Tässäpä tämä, inspis alkaa hiljalleen palailla//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron