Ai mitä, pitikö tästä maksaakin? //Shuuskharii~

[Noitarinki]

Haulokki

Se päivä oli taas niitä, joina mikään ei näyttänyt onnistuvan. Hän oli jäänyt kiinni yrittäessään pihistää erästä yllättävän hienoa talismaania, mutta oli selvinnyt tilanteesta oikeasti maksamalla ostoksestaan. Se itsessään riitti saamaan Haulokin pahalle tuulelle, miksi ihmeessä maksaa kun saattoi vain ottaa ja hiippailla vähin äänin pois?

Ja tämäkään ei riittänyt. Sen lisäksi hän ei ollut onnistunut vielä hankkimaan mistään syötävää, ja hänen vatsansa pitikin protestoivaa ääntä. Muodonmuuttaja irvisti ärtyneenä ja katsoi ympärilleen väkijoukossa.

Ruuhka oli aikalailla pahimmillaan viileähkönä syyspäivänä. Haulokki nosti kulunutta paitaansa paremmin päälleen, vain huomatakseen sen valahtavan jälleen kerran oikealta olkapäältä alas. Mies ei enää toista kertaa jaksanut tehdä asialle mitään, vaan jatkoi verkkaista kävelyään tungoksessa.

Cambiatiota tottuneesti sormissaan pyörittelevä nuorimies pysähtyi arvioiden erään talon eteen, se näytti jonkin sortin majatalolta. Ja majataloista hänen tietojensa mukaan sai ruokaa. Heräsi vain kysymys, alentuisiko hän tälle tasolle, ja suostuisi syömään talojen ruokia. Lopulta kärsimättömäksi käyvä vatsansa päätti asian hänen puolestaan, ja Haulokki varsin vastahakoisesti astui sisään rakennukseen.

Majatalossa oli yllättävän vähän porukkaa suhteutettuna ruuhkaan kaduilla, ja sekös Haulokille kelpasi. Huoneessa siellä täällä istuvat henkilöt puhuivat keskenään, osa vaimeasti, osa äänekkäämmin. Ainakin sisällä oli lämpimämpi kuin pihalla.

Mies istui yhteen tyhjään pöytään, ja teki tilauksensa tarjoilijan saapuessa. Kun tämä lähti, alkoi muodonmuuttaja ajatella. Tarkemmin ajateltuna hän ei ollut lainkaan varma oliko hänellä edes varaa maksaa ruokansa. Ajatuksissaan hän kohautti olkiaan, hänhän voisi aina hiipparoida vaivihkaa ovesta ulos. Hiljaa odotteleva nuorimies nojasi tylsistyneenä kämmenellään leukaansa, toisen käden terävät kynnet naputtivat tasaiseen tahtiin puisen pöydän pintaa, kyllä tästä nyt jotenkin päästäisiin.

[suskari]

Jack (Merari)

Päivä ei ollut Jackin osalta se kaikkein työn täyteisin päivä, mutta se ei miestä haitannut laisinkaan. Oli hyvä välillä ottaa hieman rennomminkin työnsä suhteen kerta ei tarvitsisi kokoaikaa olla johonkin suuntaan juoksemassa. Sai välillä istuakkin alas rentoutumaan, jota Jack tekikin parhaillaan kun tarjoilija pamahti keittiön puolelle ilmoittaen tilauksen kokille joka kävi mukavan näppärästi valmistamaan tilausta. Meni minuutti jos toinenkin kun kokki sai tilauksen valmiiksi ja länttäsi sen Jackin käsiin tarjottimen kera passittaen miestä viemään sitä pöytään kerta toisella tarjoilijalla oli muita asiakkaita hoidettavana. Jack ei marissut mitään vaan nousi ylös lähtien viemään ruokaa juomineen pöytään tilaajalle, jota Jack sai hetken etsiä kunnes huomasi yksinäisen kaverin istumassa pöydässä lähtien siihen suuntaan tarjotinta viemään.
"Tämä on varmaan nuoren herran?" Jack kysyi kohteliaasti tältä otukselta, mutta ei käynnyt ääneen arvioimaan otuksen ulkonäköä vaan odotti hymyillen että nuorukainen vastaisi ja kun myöntävä vastaus tuli laskettiin ruoka pöydälle tarjottimelta.
"Hyvää ruokahalua." Jack ilmoitti vielä kohteliaasti ennen kuin käänsi asiakkaalle selkänsä ja lähti takaisin omaan työ pisteeseensä katsomaan olisiko muuta tekemistä ilmaantunut.. tai hän istuisi jälleen tyhjänpanttina.

[Noitarinki]

Näinhän se siis meni, ainakin ruoka saapui ajallaan. Haulokki nyökkäsi vaitonaisena miehen kysyessä josko annos oli hänen, ja avasi suunsa muodostaakseen vaimean kiitoksen tarjoilijan ollessa lähdössä. Ei hän sentään kaikkia tapoja ollut unohtanut.

Mies ei todellakaan tuntenut oloaan kotoisaksi tällaisissa paikoissa, mutta päätti nyt tyytyä siihen mitä oli eteensä saanut. Hän olisi voinut yhtä hyvin olla tälläkin hetkellä kyttäämässä torin kojuja, josko olisi saanut pihistettyä jotain syötävää. Tosin talon ulko-ovi oli sen verran lähellä, ettei muodonmuuttaja uskonut kohtaavansa juurikaan ongelmia, vaikka pujahtaisikin syötyään ulos maksamatta... Minkä hän sillä hetkellä päättikin tehdä.

Hetkisen vielä huoneen tapahtumia seurattuaan Haulokki päätti alkaa täyttää tyhjää vatsaansa. Ruoka ei ollut kovin ihmeellistä, mutta parempaa mihin hän oli yleensä tottunut. Hän ei tarkemmin ajateltuna muistanut milloin olisi viimeksi saanut lämmintä ruokaa, yleensä nuorukainen tyytyi lähinnä kuivalihaan tai leipään, unohtamatta tietenkään hänen suosikeikseen muodostuneita hedelmiä.

Lautanen tyhjentyi hyvää vauhtia, ja jonkin ajan kuluttua se oli jo tyhjä. Haulokki tuijotti tyhjää astiaa hieman kaipaavan näköisenä. Ainakin hänen nälkänsä oli kadonnut kuin tuhka tuuleen, eli se taisi olla hyvä puoli tässä. Mies katsoi vaivihkaa ympärilleen, ja kun oli melkein varma ettei kukaan kiinnittänyt häneen mitään huomiota, nousi ylös ja lähti hiljakseen hiipparoimaan tulosuuntaansa kohti.

[suskari]

Jack (Merari)

Jack sai vielä muutaman tilauksen kontallensa, joita mies kävi viemässä asiakkaille tuttuun kohteliaaseen tapaansa ja välillä taas piti pöytiä siivota asiakkaiden sotkuista, sekä tyhjistä astoista joita mies kävi veimässä keittiöön tiskattavaksi. Onneksi hänen ei tänään tarvinnut olla tiskivuorossa~
Jack oli palaamassa ties kuinka monennen kerran salin puolelle katsomaan olisiko mitään vietävää pois tai asiakkailla jotakin sanottavaa tai tilattavaa, kun miehen silmiin sattui tämä friikki jotä hän oli hetki sitten tarjoillut. Friikki oli noussut tuolilta ylös ja selvästikkin yritti päästä luisumaan maksamisesta. Jack ei sitä aikonut sallia omalla työpaikallansa vaan otti muutaman kevyen askeleen otusta kohden tarraten tuon käsivarresta kiinni vetäisten itseään kohden.
"Täällä on yleensä tapana maksaa!" Jack huomautti miehelle melkeinpä ärähtäen saaden muutaman asiakkaan katsomaan itseään ja tätä pientä näytöstä. Jack ei kuitenkaan siintä piitannut vaan jatkoi sanojansa yhtä tylysti kuin oli aloittanutkin ja päästämättä irti.
"Rahat tänne.. tai makast työllä ruokasi." Sanottiin kättä pyytävästi ojentaen miestä kohden odottaen saavansa rahat kouraansa. Totta kai tuolla olisi rahaa kerta tänne olisi itsensä raahannut! ..tai ainakin Jack näin ajatteli. Ja jos tuolle ei työkään maistuisi olisi tämän otuksen paikka tyrmässä istumassa odottamassa mitä tuomari päättää.

[Noitarinki]

Kaikki sujui hyvin siihen asti, että joku tajusi hänen aikeensa. Haulokki vinkaisi hiljaa tuntiessaan voimakkaan otteen käsivarressaan, ja kompuroi takaperin toisen nykäistessä hänta poispäin ovelta. Siinä meni sekin toivo. Muodonmuuttaja kääntyi varovasti ympäri, tunnistaen miehen samaksi henkilöksi, joka oli tuonut hänen ruokansa. Hän ei kaivannut enää enempiä ongelmia tälle päivälle. Mies vilkuili ympärilleen hädissään, yrittäen nykiä itseään irti, onnistumatta siinä.

Varovasti Joshua nosti katseensa hetkeksi toisen silmiin, kääntäen sen kuitenkin lähes heti pois. Hän ei oikeasti ollut pääsemässä pakoon tästä tilanteesta. Mielensä perukoilla nuorukainen kirosi omaa typeryyttään ja tavoitteli vapaalla kädellään vähäisiä rahojaan. Kuitenkin hän pysähtyi puolitiessä, hän ei halunnut käyttää viimeisiä varojaan tähän, ja työnteko mitä luultavimmin tarkoitti, ettei hänen tarvitsisi mennä takaisin ulos ihan heti.

Tuo puri huultaan mietteissään. Hetken miettimisen jälkeen Haulokki laski kätensä takaisin sivulleen, kohdistaen sinivihreät silmänsä jonnekkin päin tarjoilijan kasvoja, ei kuitenkaan silmiin, ei ikinä! "Nnooh... mitä töitä teillä olisi tarjota?"

[suskari]

Jack odotti kärsivällisesti nuoren miehen vastausta kysymykseensä pistäen merkille että mies vältteli hänen katsettaan, mutta olihan sitä syytäkin tuo kummajainen mikä lie olikaan oli juuri yrittänyt livistää paikalta kuin mikäkin varas! Selkäänsä tuon olisi pitänyt saada jos häneltä oltaisiin kysytty! Mutta asiakas oli asiakas ja tämän kerran mies pääsi vähällä, toisella tuskin jos yrittäisi.
Kävi kuitenkin selväksi ettei miehellä ollut varaa maksaa ateriaansa ja mies kysyikin että mitä pitäisi tehdä että saisi maksettua ateriansa. Jack hymähti.
"Näet pian." Merari tuumasi lähtien kävelemään samalla kun nykäisi miehen mukaansa suunnaten tiskin ohi keittiön puolelle. Jack kävelytti maksamattoman asiakkaan erään hieman pyöreämmän miehen luokse, vatsansa puolelta siis, sillä muuten mies näytti vahvalta ja lihaksikkaalta ollen jopa muutamaa senttiä Jackiä pidempi.
"Hei Joonas, meillä olisi tässä maksamaton asiakas.. annoin luvan maksaa työllä." Jack ilmoitti johtajallensa joka sattumoisin myös johtamisen lisäksi omisti koko paikan ja antoi Jackin asua täällä työtä vastaan. Tämä Joonakseksi nimetty henkilö kävi tätä asiakasta läpi arvivoivasti katseellaan, kunnes murjautti melko tympääntyneen oloisena oloisena jotakin myöntävää.
"..Mutta jos se rikkoo jotakin se on pois sinun palkastasi." Johtaja ilmoitti vielä ennen kuin Jack ehti liikkua minnekkään suuntaan hoidokkinsa kanssa. Jack nyökkäsi pienesti vastauseksi ja töni sitten väli aikaista hoidokkiaan haluamaansa suuntaan. Lähimmälle tiskivuorelle siis, jossa Jack länttäsi nuoren miehen alun käteen harjan ja toiseen pesusienen, sekä kuivauspyyhkeen.
"Ole hyvä ja ala tiskaamaan.. annan sitten lisää työtä kunhan olet sen hoitanut." Jack ilmoitti ja käveli hieman kauemmas vetäen tuolin allensa jääden istumaan ja vahtimaan että mies tekisikin työnsä.

[Noitarinki]

Haulokki hymähti hieman hermostuneena miehen nykäistessä hänet mukaansa, mutta seurasi tätä kuitenkin kiltisti, hän ei tahtonut joutua uusiin vaikeuksiin. Sitä paitsi, kai hän nyt yhden työpäivän kestäisi. Ainakin hän toivoi kestävänsä. Mies seurasi toista keittiön puolelle, katsoen ympärilleen hieman. Hän ei ollutkaan ennen käynyt tällaisessa paikassa.

Muodonmuuttaja kuunteli vaitonaisena kahden miehen keskustelua, virnistäen itsekseen, pitäisikö hänen siis ihan kiusaksi ottaa ja rikkoa jotain? Paitsi kun tämä katsoi itseään pidempää miestä, tajusi nuorimies ettei tahtonut nähdä tuota kunnolla vihaisena. Eli ei ehkä hajoteta vielä mitään...

Muodonmuuttajaa riepoteltiin jälleen. Haulokki tuijotti hetken tiskivuorta, ennen kuin tuhahti kuivasti ja alkoi puhdistaa astioita. Hän ei liiemmin välittänyt työnteosta, mutta jos se piti hänet edes hetkisen poissa ulkoa, niin kai se menetteli. Haulokki katseli vähän väliä ympärilleen, naurahtaen ääneen vahtiin jääneen miehen ilmeelle.

"Sitähän näytetään hyväntuulisilta tänään."

//Anteeksi kesto, tynkää tulee..

[suskari]

Merrai tapitti mielessään virnuillen ja kädet puuskaan vedettynä kuinka tämä mies tiskasi tiskivuorta hiljalleen pois tältä päivältä. Tuolle ehkä ei kannattaisi kertoa että tuo oli vasta päivän ensinmäinen kasa.. illaksi oli tulossa vielä hieman lisää ja varmasti paljon enemmän, kun keittiö kalusteetkin pitäisi pestä. Sen jälkeen pitäisi vielä sali siivota, kuten keittiökin kokonaisuudessaan. Jackin ajatukset kuitenkin keskeytyivät pahoin kun mies päätti huomauttaa Jackin pirteydestä. Mies virnisti pienesti.
"Harvoin sitä omaa apulaista saa." Jack vastasi miehen ehkä sarkastiseenkin kysymykseen ennen kuin nousi ylös tuoliltaan ja kävi hakemassa eräältä pöydältä suuren kattilan jonka kantoi miehen tiskivuoren viereen pöydälle jääden katsomaan tämän nuorukaisen päälle hetkeksi aikaa.
"Mikä sinä edes olet? Demoni?" Jack kysyi äkisti pitäen äänensä kuitenkin hieman astetta matalempana, sillä kaikki eivät pitäneet moisesta utelusta ääneen.. tai sietäisivät moisia otuksia samassa tilassa. Suurin osa työläisistä olikin juuri ihmisiä, vain Jack taisi olla ainoa poikkeavampi tapaus ellei laskettu nais puolista haltia tarjoilijaa joka kieltämättä oli aika nätti tapaus. Haltiaksi siis.
"Nimesikin olisi hauska tietää?" Jack kysyi vielä perään ennen kuin miehen katse siirtyi nuorukaisen ohi paikalle tulleeseen haltia naiseen, joka oli vain uutta tilausta tullut hakemaan. Se katse oli kuitenkin vain muutaman sekunnin kestävää kun katse laskettiin takaisin mieheen.
"Pistä vauhtia, ei sinulla koko päivää ole aikaa niitä tiskata." Mies sitten murjautti siirtyen istumaan penkillensä, jossa oli hetki sitten istunutkin.

[Noitarinki]

Tiskari tyytyi vain hymähtämään vaimeasti toisen vastaukselle, keskittyen sitten jälleen työhönsä. Voisihan homma olla pahemminkin, ainakaan hän ei ollut saanut vielä turpaansa. Haulokki kohotti varovasti katseensa mieheen, joka laski kattilan pöydälle, hänelle pestäväksi näköjään. Tämän kasvoille löysi tiensä hitusen loukkaantunut ilme miehen kysyessä oliko hän demoni, Haulokki pudisti päätään ja laski katseensa takaisin tiskeihin. "Usko tai älä, mutta minä olen tasan tarkkaan ihminen", hän vastasi vaimeasti ja virnisti hiljaa. Ei kai siinä sitten, hän ei pitänyt siitä kun häntä luultiin joksikin muuksi, mutta tälle ei varmaan kannattaisi alkaa urputtamaan.

Mies ei keskeyttänyt astioiden pesua kuullessaan toisen esittämän kysymyksen, tämän virne vain levisi hieman. "Haulokki. Entä itse?" Muodonmuuttaja vilkaisi sivusilmällä keittiön puolelle astunutta tarjoilijaa, yllätyksekseen huomasi tämän olevan haltia ja laski katseensa välittömästi takaisin töihinsä.

Hän naurahti kuivasti toisen komentaessa häntä pistämään vauhtia ja kohotti pesusientä pitelevän kätensä hetkeksi."Koko ajan, koko ajan." Hänellä menisi aikaa jos menisi, eipä hänellä paljon muuta ollutkaan... paitsi nyt töitä.

[suskari]

Ihminen? Tuoko!? No ehkä se olisi joku ihme mutaatio tai jotakin vastaavaa, mutta Jack omassa mielessään oli kiitollinen että tämä otus, jota hän oli luullut otukseksi, paljastuikin ihmiseksi epämääräisen friikin sijaan. Hän ei henkilökohtaisesti voinnut kuin vihata niitä Jumalan hylkäämiä otuksia alimpaan helvettiin! Voisivat kaikki kuolla niin maailmakin olisi parempi paikka elää.
"Ulkonäkösi hämää aika paljon.." Jack tuumasi kuitenkin vastauksen perään käyden miestä vielä läpi hieman epäröiden läpi sinisillä silmillään, kunnes myöntyi mielessään myöntämään miehen laji valinnan. Tuskin mies valehtelikaan hänelle.

Mies esittäytyi nimellä Haulokki, joka oli kieltämättä astetta erikoisempi nimi ja vielä perään kysyttiin Jackin omaa nimeä.
"Mukava tutustua.. Oma nimeni on Jack, Jack Fisher." Jack esittäytyi miehelle kerta kysyttiin.
"Jos et, jäät sitten tänne niin pitkäksi aikaa kun saat tehtyä~" Jack tuumasi virnistäen pienesti ja ehkä hieman vahingoniloisestikkin kun mies sanoi kyllä pistävänsä parastaan. Hänellä olisi kyllä aikaa vahtia tuota.

"Miksi edes tulit tänne jos et kerta edes kykene maksamaan ateriaasi?" Jack kysyi yllättäen.
"Oletko kadun tallaaja ilman kotia vai?" Jack kysyi äänensävyn ehkä muuttuessa hieman sääliväksikin. Hänkin olisi kadulla ilman Joonasta, joka hänet suostui ottamaan töitä vastaan asumaan tänne.

[Noitarinki]

Hetkisen hiljaisuuden jälkeen hänen tämänhetkinen työnantajansa puhui, saaden Haulokin naurahtamaan hieman vaivaantuneena. "Niin, no. Voisin sanoa että se on pitkä tarina, mutta en taida, koska saisin sen selitettyä aika lyhyestikin", muodonmuuttaja virnisti hiljaa. Koska tarinan saisi todellakin tiivistettyä pariin lauseeseen. Hän ei alkaisi selittämään mitään omasta menneisyydestään, ettei tämä jätkä alkaisi kyselemään. Haulokki ei oikeastaan pitänyt katseesta, jolla tarjoilija häntä tarkasteli, muttei alkanut valittamaan, vaan keskittyi putsaamaan yhtä likaisista lautasista.

"Samoin... kai", tämä vastasi Jackiksi esittäytyneelle miehelle. Hän ei kyllä ollut ihan varma oliko hänestä "mukava tutustua" tuohon mieheen, se määrittyisi ehkäpä myöhemmin. Näillä näkymin kuitenkin näytti siltä että Jack oli ihan mielenkiintoinen heppu. Pelottava, mutta ehkäpä tutustumisen arvoinen. Haulokki hymähti tämän toteamukselle siitä, että hän olisi täällä niin kauan että saisi työt tehtyä. "Sovitaan sitten niin", hän sanoi ehkäpä hieman tyytyväisen kuuloisena, hänellä ei ollut mikään kiire takaisin ulos.

Hän mietti pitkän tovin Jackin kysymystä, ennen kuin huokaisi hiukkasen harmistuneena. "Sanottaisiinko että toimin ennen kuin ajattelin? Minulla vaan sattui olemaan nälkä ja tämä paikka vain sattui olemaan juuri tielläni. Ja aloin ajatella rahapolitiikkaani hieman liian myöhään, joten tässä sitä ollaan." Haulokki nauroi pahoittelevasti, hiljentyen kuuntelemaan miehen seuraavaa kysymystä. Hän raapi vähän poskeaan terävillä kynsillään, ennen kuin vastasi hieman vastenhakoisesti: "No joo, olen minä. Mutta ihan vapaaehtoisesti!" Viimeisen lauseen mies lisäsi vain varmistaakseen, ettei toinen vain missään nimessä käsittäisi väärin hänen tilannettaan, sitä hän ei toivonut.

Kaksikko hiljentyi jälleen hetkeksi, tiskivuori alkoi uhkaavasti pienentyä. Haulokki puraisi huultaan mietteissään, tämä hiljaisuus oli jotenkin ahdistavaa. "Ääämmm... Niin. Oletko ollut täällä kauankin töissä?" No, kysymys se tuokin oli, hän toivoi sen herättävän edes jonkinlaista keskustelua.

[suskari]

//Inspiraatio katkos iski, joten se syynä kestooni

"Ja suoraan sanottuna minua ei kiinnosta." Merari kävi huomauttamaan nuoren miehen sanoihin ulkonäkö tarinasta, joka valitettavasti ei Jackiä itseään kiinnostanut. Tällä hetkellä Jack oli enemmänkin kiinnostunut siintä kuinka nopeasti poika parka saisi tiski vuorensa tiskatuksi jotta hän pääsisi vapaalle itsekkin joskus. Tai no kai sen istumisenkin voisi vapaalla olemiseksi laskea? Mutta olisi sitä välillä hauska päästä tekemään omaakin eikä vahtia maksu kyvytöntä asiakasta kuin pahaista vankia. Ehkä mies olisikin pitänyt vain heittää vartijoille? Sitä tosin oli valitettavan myöhäistä miettiä tässä vaiheessa.. poika sai jo rangaistustaan.

Nuori mies ei vaikuttanut olevan kovinkaan innoissaan uudesta tuttavuudestaan, eikä Jack voinnut olla hymähtämättä moiselle reagtiolle.
"Valitettavasti kohtaamisemme ei ollut kovinkaan aurinkoinen, mutta älä tuomitse minua sen takia.. töitäni minä teen." Jack huomautti Haulokille ettei mies sentään luulisi Jackiä täysin julmaksi ja tunteettomaksi hirviöksi kun oli miehen töihin patistanut.
"Mieti jatkossa tai saatat vahingoittaa itseäsi, tai läheisiäsi sen takia." Oli toinen huomautus Haulokin sanoihin. Jos nuorempi tosiaan noin toimi yleensä se voisi koituisi vielä ongelmaksi tai jopa kuolemaksi. Haulokin jatkaessa kertomustaan Jack kuunteli tarkkaavaisesti nuoremman sanoja ja kohotti toista kulmaansa kysyvästi kun mies kertoi ettei suinkaan ollut kadulla täysin vapaaehtoisesti. Se herätti miehen mieleen monia kysymyksiä, mutta ei käynnyt niitä kysymään vielä. Ehkä myöhemmin jos muistaisi.

Aika kului Jackin istuessa ja seuratessa vahdittavaansa, tai no täysin koko aikaa mies ei siinä istunut vaan kävi välillä omia työ asioitaankin hoitamassa. Mutta aina mies palasi vahtimaan Haulokkia siihen asti kun viimeinenkin astia oli tiskattu ja oli työ saatu päätökseen. Siinä olikin mennyt aikaa, tulihan astioita koko ajan lisää, sillä aurinko oli jo laskemassa taivaan rantaan ajat sitten. Jack nousi tuolista venytellen jäseniään.
"Sitten seuraava homma." Jack sanoi ennen kuin Haulokki edes ehti kysyä voisiko poistua. Ei, vasta sitten kun jokainen tehtävä olisi valmis. Jack pyysi miestä odottamaan hetken ja kävi kaapilla hakemassa ämpärin ja sangon, sekä rätin jotka lyötiin nuoreb miehen käteen.
"Kuuraat paikat puhtaaksi, myös salin.. muista lakaista lattiat. Käyn itse vaihtamassa vaatteni." Jack kertoi Haulokille ennen kuin jätti nuorukaisen yksin tekemään hommia kynttilän valossa kun itse kapusi yläkertaan vaihtamaan hieman siveellisemmät vaatteet niskaansa.

//Olisi kiva jos kysyisit minulta myös jos aijot tehdä aikapompun//

[Noitarinki]

//Eipä mitään, itelläkin samat onkelmat aina välillä (.//

Joshua tunsi halua hihkaista voitonriemuisena saadessaan viimeisenkin sotkuisista astioista putsattua. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä Jackin käskiessä häntä odottamaan hetken. Venytellen pesukarhumies katsoi toisen miehen perään, ei kai hänellä edelleenkään mikään kiire ollut, eihän kukaan häntä odottanut mihinkään. Hän ei edes muistanut milloin ja kuka olisi viimeksi odottanut häntä minnekään. Hän ei ollut jaksanut sen kummemmin huolehtia ihmissuhteistaan karkuteille lähtönsä jälkeen, joten viimeisin häntä kaivannut taisi olla joku tyyliä Johan ja Amelia, isä ja äiti. Ellei sitten joku hänet hirteen haluava odotellut päivät pitkät hänen kävelevän vastaan.

Mies kuunteli ohjeita toisen tullessa takaisin siivousvälineiden kanssa, ja nyökkäsi pienesti. Haulokki odotti että toinen poistui huoneesta, huokaisi sitten syvään. Yhä jotenkin hänestä tuntui, ettei kannattaisi livahtaa takakautta ulos, vaan kärsiä kunnialla loppuun asti. Tiskien peseminen ei ollut niin hirveää hommaa, mutta siivoamista hän inhosi. Suuri osa hänen lyhyiksi jääneistä työsuhteistaan oli katkennut juuri sen homman takia, minkäs mahtoi. Kotona ollessaan hän oli kirjaimellisesti saanut kaiken mitä halusi, kunhan vain pyysi, tekemättä mitään sen eteen. Mutta juuri sehän oli ajanut hänet pois vanhempiensa luota? Muodonmuuttaja ei ollut uhrannut kovinkaan paljon ajatuksia kotiväelle, eikä omatuntokaan ollut koskaan vaivannut häntä. Eikä niin käynyt nytkään, vaikka häntä mietitytti hieman pikkusisko. Natalie taisi olla tätä nykyä jonkun seitsemisen vuotta vanha, jos hän muisti oikein. No, olipahan vanhemmilla joku muu lellittävänä pilalle.

Vielä kerran miess venytteli ja kuljetti kätensä vaistomaisesti testaamaan kaulassaan roikkuvaa riipusta - tallessa oli. Vinosti hymyillen hän päätti aloittaa salin puolelta, tarttui tarvikkeisiin, käveli ovesta saliin ja alkoi kuurata paikkoja puhtaaksi.

//Anteeksi, en edes ajatellut sitä aikahyppynä .A.' kiitos kumminkin että kerroit, niin osaanpahan varoa kirjoitustani jatkossa.//

[suskari]

Jack vilkasi vielä olkansa yli siivoamaan jäännyttä Joshuaa ennen kuin uskalsi jättää miehen hetkeksi aikaa vahtimatta ja itsekseen siivoamaan. Tietysti Jack pelkäsi että nuori mies ottaisi ja karkaisi heti kun hän olisi poissa näkyvistä, mutta silloin miehellä ei ainakaan olisi asiaa tänne toista kertaa. Mutta juuri nyt Jack luotti miehen rehellisyyteen sillä Haulokki ei ainakaan ensi silmäyksellä vaikuttanut täysin mätääntyneeltä omenalta, vaikka olikin köyhä ja yksi monista kadunkuluttajista jotka elivät varastamalla muilta tai kerjäämällä kadulla. Onneksi Jack itse oli löytänyt itselleen työn ja majapaikan ettei moisesta tarvisi kärsiä.
No niin hyvineen Jack jätti Haulokin yksin tekemään töitä kun itse siirtyi muutaamaan kerrosta ylemmäs omaan huoneeseensa. Huone ei ollut kovinkaan suuri, eikä siinä ollut muita huoneita kuin yksikokonainen tila jonne oli laitettu sänky yksi suuri kaappi, sekä pieni lipasto ja totta kai pieni puinen pöytä jonka ympärillä oli kaksi tuolia. Takkakin löytyi nurkasta, mutta tulta siinä ei enään ollut aamuisen lämmittämisen jälkeen. Takan vieressä taas oli puukori jossa totta kai oli halkoja polttamista varten.
Jack käveli kaapilla kaivaen sieltä itselleen housut ja pitkähihiasen rennon paidan jotka heitti sängyn päälle alkaen riisumaan päältään työvaatteita ja veti niiden paikalle hieman kodikkaammat vaatteet niskaansa. Tämän jälkeen matka kävikin sitten takaisin vahdittavan luokse.

Jack saapui alakertaan, jossa oli aula ja ruokailusali myös, ja jossa Haulokki tekikin jo hyvään tahtia töitä kuuraten lattioita puhtaaksi.
"Luulin että lähtisit." Jack tuumasi pienesti hymähtäen astellessaan lähemmäksi nuorempaansa.
"Kadun kuluttajaksi olet yllättävän.. rehellinen." Jack totesi pysähtyen muutaman metrin päähän työn touhussa olevasta miehestä.

[Noitarinki]

Itsekseen kyräillen Haulokki jäi putsaamaan lattioita, odotellen kauhulla hetkeä, jona Jack keksisi hänelle vielä hieman lisää tekemistä. Oli harvinaisen kallis hinta yhdellä ruoka-annoksella. Tyhjälle oli turha valittaa, joten hän tyytyi vain yrittämään saada siivouksen pois alta mahdollisimman nopeasti.

Hetken kuluttua Haulokki kohotti katseensa kohti suuntaa, josta kuuli Jackin tulevan takaisin huoneeseen. Kauaa ei tämä miestä tuijottanut, vaan palasi jälleen töidensä pariin, kuunnellen toisen lähemmäksi käyviä askeleita. Jack kertoi luulleensa hänen lähteneen, saaden Haulokin hymähtämään huvittuneena. "No, niin luulin minäkin. Mutta ajattelinpa nyt hoitaa tämän loppuun asti, niin ei jää huonoa omaatuntoa", mies sanoi leveästi virnistäen. Alkuosa oli ollut totta, mutta hänen omatuntonsa ei alkaisi kirkumaan vaikka hän olisikin häippäissyt sillä samaisella sekunnilla kun Jack katosi huoneesta. Ja mitä tuli kohtaan "ajattelinpa hoitaa tämän loppuun".... No, ulkona oli edelleenkin kylmä.

Toisen vieläpä sanoessa hänen olevan yllättävän rehellinen, oli Joshuan pakko nauraa hieman. Sinivihreät silmät ilkikurisesti tuikkien mies katsahti työnantajaansa ja kohautti olkiaan. "Enpä nyt tiedä siitä rehellisyydestä. Nyt vain tuntuu siltä että tämä pitää hoitaa pois alta." Vale. Mikään nuorenmiehen kasvoilla ei kuitenkaan voinut paljastaa äskeisen toteamuksen olevan jotain muuta kuin totuus. Jälleen hän oli tosin puhunut ensin totta - hän ei ollut mikään kovin rehellinen kaduntallaaja. "Kiitos kuitenkin tuosta", mies lisäsi hieman vaimeammalla äänellä. Olihan se silti ihan mukavaa vaihtelua huomata, että joku ei oikeasti olettanut hänen olevan ihan niin kamala kuin hän ehkä todellisuudessa oli. "Et sinäkään aivan pahalta tyypiltä vaikuta, että ei sen puoleen."