Venom

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Venom

ViestiKirjoittaja harlekiini » 26 Loka 2012, 00:10

Pehmeät kengät tömähtivät huurteisille kattoparruille ja kiidättivät omistajaansa varmoin askelin lähes koko matkan talon toiseen päähän ennen kuin lipesivät. Syyssateet olivat pyyhkäisseet ihmiskaupungin ylitse vaihtelevissa määrin, mutta suurella itsepintaisuudella jättäen jälkeensä harmistuneita kansalaisia ja lätäköitä, jotka olisivat kelvanneet ankkalammikoiksi, ja niitä olivat seuranneet ensimmäiset pakkaset. Ensilumi oli värjännyt kaupungin kauniin valkoiseksi tavalla, joka sai taiteilijoiden sydämen hypähtämään, sekä kätkenyt näkyvistä jäät, mikä puolestaan sai niihin liukastujien sydämet jättämään muutaman lyönnin väliin.
Khaleem ehti harmitella, ettei ollut ymmärtänyt jättää akrobatiaharrastustaan sikseen jo pahimpien syyssateiden aikaan menettäessään tasapainonsa ja pudotessaan toiselle polvelleen hirsille, joiden kaltevuus viskasi hänet kyljelleen ja lähetti kierimään vaarallisen lähelle reunaa ennen kuin hän sai vauhtinsa pysähtymään. Homunculus puuskahti suutaan peittävää huivia vasten ja heilautti itsensä suosiolla roikkumaan räystäästä sormenpäidensä varassa. Katoilla kirmailu herätti liikaa huomiota silloinkin, kun hän eteni hyvää vauhtia eikä ollut vaarassa taittaa niskaansa tai pudota harvojen olkikattoratkaisujen lävitse.
Onneksi tämä talo ei ollut korkea, hän tuumasi irrottaessaan otteensa ja pudotessaan raskaasti tasajaloin kapealle kujalle, joka oli päivän käännyttyä iltaan pimeä kuin hiilikellari, ja hieraisi kolauttamaansa polvea. Olisi paras unohtaa oravan leikkiminen toistaiseksi. Mies vilkaisi ympärilleen silminnäkijöiden varalta ennen kuin lähti jatkamaan matkaansa sosiaalisesti hyväksyttävimmin tavoin, varmistaen ettei hänen kukkaronsa ollut karannut mihinkään nolonpuoleisen välikohtauksen aikana.

Alter egoonsa Blödhkosiin verhoutunut Khaleem astui ulos kujalta leveämmälle kadulle, missä lumi oli jo sotkeutunut masentavaksi loskaksi ja kääntyi vasemmalle. Huolimatta hänen kätketyistä kasvoistaan kukaan ei vilkaissut häneen kahdesti. Useimmin henkilöllisyyden huolellinen peitteleminen herätti huomiota paremmin kuin villiintynyt kimaira, mutta tähän aikaan vuodesta asukkaat olivat liian uppoutuneita omiin tekemisiinsä ja häämöttäviin kauppojen ja kojujen sulkemisaikoihin vaivautuakseen tuijottamaan ohikulkijoita, joista suurin osa oli jo kaivanut huivit ja myssyt päänsä peitoksi hekin.
Khaleem ohitti tuntemattomasta myyntiartikkelista kiistelemään jääneen kyläläisen ja vilkaisi lupaavan oloista rahapussia, jonka mies oli jättänyt hyvin huolettomasti näkyville. Hän hillitsi kuitenkin näppinsä; hän yritti pitää kiinni siitä pienestä ylpeydestä, ettei hänen tarvinnut turvautua tavallisen taskuvarkaan temppuihin. Kiinni jääminen voisi kenties säästää häneltä muutaman kolikon hansikkaista, mutta pitkällä tähtäimellä käden menettämistä voisi pitää haitallisena.
Hän nykäisi huivinsa reunaa parempaan asentoon. Jonkin lain pitäisi säätää, kuinka ihmiset arvo-omaisuuttaan kohtelivat. Keitä he olivat juoksemaan vartioiden luokse jonkun varkaan tartuttua tilaisuuteensa? Äskeinen rähisijäkin käytännössä tarjosi kukkaroaan pois.
Meripihkan väriset silmät kartoittivat tottumuksesta jokaisen liikkeen ja mahdollisen pakotien, mitkä hän naamionsa silmänaukoista havaitsi. Kenties hänen olisi pitänyt vaihtaa kauppiaanvaatteisiinsa aikomansa visiitin peruuntuessa viime hetkellä pikkulordin päätettyä, ettei jäisikään kaupunkiin siksi yöksi. Shoppen tiskin alaisesta tarjonnasta myrkyt olivat käyneet loistavasti kaupaksi viime aikoina, ja olivat lopulta loppuneet, kuten myös hänen keinonsa hankkia lisää. Käärmettä ei voinut lypsää loputtomiin, mutta muutan hänen tutuistaan oli väittänyt tietävänsä kuinka yleisistä rohdoksista sai uutettua varsin kelvollista toksiinia.
Entä oliko apteekki ollut auki kun sitä olisi tarvittu?
Onneksi kaupungissa oli useita lääkäreitä.

Kääntyessään uudelleen kadunkulmasta hänen tossunsa lipesivät uudestaan, mutta sillä kertaa hän onnistui ähkäisten estämään kaatumisensa ottamalla tukea seinästä. Hänen pehmeät jalkineensa eivät liiemmin sopineet talvikeleihin; jäällä niiden pito oli surkea, ja kosteus tunki läpi ohuista pohjista kastellen hänen varpaansa. Rempseämpi luonne olisi siinä tilanteessa manaillut sekä kenkiä että kuutta jumaluutta ja vannonut investoivansa uusiin villasukkiin, mutta Khaleem tyytyi näyttämään hapanta naamaa naamionsa sisäpuolelle ja pidentämään askeleitaan päästäkseen määränpäähänsä nopeammin. Kyse ei ollut niinkään siitä, että hänellä olisi ollut pitkä pinna; hänen sanavarastossaan vain sattui olemaan kunnon manausten mentävä aukko, ja suuri sellainen.

Saavuttuaan oikealle kadulle homunculus etsi katseellaan oikeaa ovea, ja oli lopulta kävellä siitä ohi. Hän jäi hetkeksi tuijottamaan ovea samalla hämmennyksellä, mikä valtasi ihmiset heidän arpoessaan oliko soveliasta vain mennä sisään vai olisiko kuulunut koputtaa ensin. Hän ei uskonut, että lääkärin taloon saattoi suhtautua aivan kuten hänen kauppaansa; entä jos tuolla oli potilas?
Mies päätyi lopulta kompromissiin ja koputti ovelle lyhyesti ennen kuin väänsi kahvaa ja astui sisään, lämmin sisäilma tuulahtaen häntä vastaan. Mikä lääkärin nimi olikaan? Se oli kuulostanut hieman kuin
TohtoriSulevan?




¤¤ Nauttikaa mitä kekseliäimmästä otsikostani ja tunkiollisesta paskaa. Pappis, komme här, ny ska vi baila. ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 26 Loka 2012, 00:47

Bat oli ehtinyt viettää yhtä jaksoisesti kotonaan vasta kolmisen viikkoa paluunsa jälkeen. Kärry oli turvallisesti läheisessä tallissa Alruuna-tamman kanssa ja se oli tyhjennetty kaikista kirjoista, vaatteista ja tarvikkeista. Sitä hän ei tulisi tarvitsemaan puoleen vuoteen. Alruunan satulalaukuissa hän säilytti hätätapauksien varalta välttämättömämpiä välineitä, jos talvella tuli tilanne, jossa ei ollut aikaa muuhun kuin satulointiin. Näin kävi Batin onneksi vain todella harvoin, sillä mies ei juuri välittänyt kylmästä ja viimasta. Syksyissäkin oli tarpeeksi kestämistä.

Bat lämmitteli käsiään hetken tulenloimussa ja kääntyi sitten puisella pöydällä lepäävän potilaansa puoleen. Tämän yltäpäältä veriseen vasempaan pohkeeseen oli sidottu tiukka kiristysside ja nilkka ei ollut juuri muuta kuin paljasta lihasta. Saattoi sitä luutakin nähdä vilkkuvan. Potilaan suussa oli puun palanen, jottei tuo purisi kieleensä tai karjuisi niin lujaa, että naapurit valittaisivat. Jos valittaisivat, sillä Batin luokse mentiin yleensä vain pakon edessä ja tolkuttomiin aikoihin kuuluvat tuskanhuudot eivät olleet tarpeeksi pätevä tekosyy.
Lääkäri nosti pöydän reunalta tumman pullon, josta hän kaatoi lorauksen hiukan likaiseen liinaan, joka haisi yrteiltä, alkoholilta ja etikalta. Tällä hän pyyhkäisi pöydällä lepäävän verisen sahan terää ja kumosi pullon sisällöstä myös suullisen omaan kurkkuunsa. Potilaan katsoen häntä kivusta ja hämmästyksestä kauhuissaan tuo pyyhkäisi huolettomasti nenäänsä.
"Ei kovin hyvää, mutta saa ainakin täyteen terään", Bat vastasi naureskellen omalle vitsilleen ja laski vapaan kätensä kiristyssiteen kohdalle ja asetti sahan kohtaan, josta luu pilkisti.
"Pure puuta, tämä vihlaisee vain hetken", hän sanoi ja muisti ensimmäisen tukahtuneen tuskanhuudon kohdalla, että olisihan hänellä ollut kipulääkettäkin antaa. Noh, mennään nyt, kun kerran aloitettiin, Bat ajatteli ja jatkoi sahaamista, kunnes kuuli oveltaan koputuksen.

"Bat", pöydän reunalla kykkinyt alruuna korahti ja viittoi ovea kohti.
"No, voihan", mies puuskahti ja jätti sahan luuhun kiinni, "Suonette anteeksi", tuo tokaisi ja astui huoneesta ulos avoimeen tilaan, jonne oli näköyhteys edellisen huoneen takasta. Potilas oli melkein itkua tuhertmassa eikä kestänyt katsoa verisestä pohkeestaan törröttävää sahaa.
Ovi aukesi ennen kuin Bat ehti sen luokse ja kylmä ulkoilma virtasi sisään muutamien lumihiutaleen kera. Erikoisesti pukeutunut tulija ei näyttänyt tekevän kuolemaa, joten tohtori vain nyökkäsi linnunnokkainen naamio kasvoillaan.

"Tarpeeksi lähelle. Kuinka voin auttaa?" hän kysyi tyynesti, kun viereisestä huoneesta kuului tuskastunut huuto.
"Kykenisittekö odottamaan hetken, sain asiakkaan", Bat huikkasi takaisin melkeinpä kyllästyneenä. "Olettehan te asiakas?" hän tarkisti ja kääni suurieleisesti kasvonsa tulijaa kohti.

//HEY BAILABAILA
Pappis
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 26 Loka 2012, 01:34

Homunculus astui sivuun saadakseen oven suljettua perässään pääsemättä vastauksessaan ensimmäistä tavua pidemmälle ennen kuin jostain talon takaosasta kuului tukahtunut ulvaisu, jollaisia sotilas olisi saattanut muistaa kuulleensa kunnian kentällä taistelun keskeydyttyä jotta haavoittuneet ja kuolleet saatiin korjattua pois, joko hoidettaviksi tai haudattaviksi. Khaleem ei ollut koskaan käynyt lähelläkään taistelukenttiä, mutta huuto nostatti silti hänen niskakarvansa pystyyn. Tohtorilla oli kuin olikin asiakas, ja kaikesta päätellen tuon onnettoman tulon syynä ei ollut mitätön haavauma. Laajentuneet meripihkasilmät siirtyivät lääkäriin katseen saadessa lievästi epäuskoisen sävyn mustapukuisen suhtautuessa äänen aiheuttajaan kuin ylivilkkaaseen lapseen. Kenties oli hyvä, ettei hän nähnyt ovensuusta takahuoneeseen hienovaraisesta yrityksestä huolimatta.
Lääkärin käännähtäessä Khaleem nojautui puolestaan hieman taaksepäin väistääkseen naamion nokkaa, vaikkei se kenties ollut tarpeellista, ja muisti uudelleen asiansa.
Ah, aivan, minä Olen, olen kyllä, muttaasiani ei ole erityisen kiireellinen. Hän vilkaisi tohtorin olan yli takahuoneen suuntaan. Uskon saapuneeni sopimattomaan aikaan. Voin hyvin odottaa, mikäli herran, Jumalat! Älkää antako sen äänen olla lähtöisin naisesta! asia on kiireellinen.

Sulevan ei kuitenkaan vaikuttanut mieheltä, joka oli tekemisissä erityisen kiireellisen tapauksen kanssa. Kenties potilaalla oli vain alhainen kipukynnys?
Tarvitsen vain muutamia aineksia. Risiiniä ja elohopeaa, maalausta varten, minulla on muutama työ kesken. Hän kosketti naamiotaan valheensa vakuudeksi. Ette uskoisikaan, kuinka vaikeaa niihin on päästä käsiksi. Pitkäkadun maalari oli puraista käteni irti. Lisäksi arsenikkia, mikäli mahdollista. Rottien vuoksi.
Homunculus vei toisen pakkasen jäljiltä punoittavan kätensä rahapussilleen ja liikautti sitä saadakseen kolikot kilahtamaan maksukyvyn merkiksi. Hän oli joutunut tyhjentämään suuren osan säästöistään saadakseen arvioimansa loppusumman kasaan, eikä silti ollut aivan varma sen riittävyydestä. Elohopea oli kallista, eikä risiinikään ollut kasvina yleinen.



¤¤ BAILA BAIL--töks. ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 26 Loka 2012, 02:06

"Se asia voi kyllä odottaa tovin. Ei hän sillä jalalla ole minnekään karkaamassa", Bat vastasi hymyillen huolettomasti naamionsa alla. Eipähän pääse kuolemantauteja tai tohtoria karkuun.
"Mutta toisaalta..." hän sanoi kuullessaan uuden tuskaisen parahduksen seinän toiselta puolen, "Suonette anteeksi", Bat pahoitteli ja luikahti viereiseen huoneeseen, missä potilas yhä oli. Samoin oli saha hänen pohkeessaan.
"Anteeksi odotus. Eiköhän jatketa tästä", mies sanoi hyväntuulisen oloisesti ja parilla nopealla ja karulla vedolla jalka oli irti. Veren valuessa lattialta pöydälle hän kietoi nopeasti sideharsoa jalantyngän ympärille, kehotti potilasta odottamaan huoneessa hissuksiin, hörppimään vaikka tummasta pullosta, jos ei muuta keksisi.

"Toivottavasti ette pahastunut, mutta ajattelin, että olisi parempi ettei toisen potilaan huudot häiritse. Mutta tosiaan, asianne?" Bat sanoi palatessaan huoneesta yhtä kepeällä mielellä kuin olisi ollut kukkia poimimassa. Hän kuuntele tarkkaan asiakkaan pyyntöä vaikka Ra'anin kipuamin hänen kaapunsa helmaa pitkin oli hiukan häiritsevää.
"Risiiniä, elohopeaa ja arsenikkia?" Bat toisti kulmaansa kohottaen, "Minulla kyllä on kyseisiä aineita, mutta vain omia roh- totta kai, aina maksavalle asiakkaalle", hän jatkoi aivan eri äänensävyllä asiakkaan kolikkopussin kilinän herättäessä hänen ei-ehkä-niin-piilevän ahneutensa.
"Seuratkaa minua, varasto on täällä päin", Bat sanoi tietäen Ra'anin pitävän tulijaa silmällä näpistelyn varalta. Jos tämä huomaisi yhdenkään pullon luikahtavan takin suojiin, mies voisi laskea lukua seuraavat minuutit, kun Ra'anin korvaan kiljaisu ei ole maailman mukavin yllätys.

Bat avasi matalan oven, jonka takana oli alaspäin kaartuvat kiviportaat. Heidän päästessään alas hän sytytti mukaansa kaappaamalla kynttilällä ovi aukon molemmilla puolilla olevat soihdut, jotka valaisivat kellarin varsin kelvollisesti. Huoneen seiniä ei voinut erottaa kapeilta hyllyillä, jotka olivat täynnä erikokoisia pulloja, täynnä erivärisiä rohtoja. Takaseinällä oli iso laatikosto, jossa Bat säilytti tavanomaisimpia aineksiaan. Hän veti yhden pienen laatikon auki ja nappasi sieltä vielä pienemmän pullon täynnä hienoa jauhetta.
"Paljon tarvitset?" Bat kysyi ja näytti miehelle pientä arsenikkipulloa. Hänellä oli samanlaisia vielä kymmenkunta ja eräässä toisessa piilossa vielä mukava pussillinen. Hän vain tykkäsi pitää asiat siistissä järjestyksessä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 26 Loka 2012, 03:03

Jäätyään hetkeksi yksin Khaleem yritti parhaansa mukaan sulkea korvansa ja ennen kaikkea mielikuvituksensa takahuoneen ääniltä ja keskittää sen sijaan huomionsa vastaanoton tavaroihin (sana sisustus ei oikein tuntunut sopivan). Lukuisten pienten hyllyjen ja purnukoiden kummalliset harakanvarvasmerkinnät joita kaupungin kirjoitustaitoiset ihmiset käyttivät onnistuivat vangitsemaan hänen huomionsa joissain määrin kunnes epämiellyttävät äänet vaimenivat ja tohtori palasi. Homunculus vilkaisi heikosti erottuvia läiskiä miehen tummassa vaatetuksessa haluamatta tietää niistä yhtään enempää, kun toinen kaapuun liittyvä yksityiskohta väänsi hänen katseensa takaisin. Tohtorin mustan vaatteen helmaa kipusi karkeasti arvioiden hänen kämmenensä mittainen jokin, joka ei voinut olla eläin sillä sen päästä näytti kasvavan lehtiä. Hän oli elämänsä ensivuosina kyllä kuullut alruunoista, muttei ollut koskaan nähnyt sellaista eikä Cryptin moninaisten olentojen kirjon tuntien osannut yhdistää tuota olentoa eräänlaiseksi sukulaisekseen.

Hän loi kasviolentoon viimeisen kummastuneen silmäyksen naamionsa suojista seuratessaan tohtorin kannoilla viileään kellariin. Kylmät kiviportaat eivät suhtautuneet erityisen suopeasti hänen kastuneisiin jalkoihinsa, vaan lähettivät hyytäviä vasamiaan hänen jalkateriään pitkin joka askeleella.
Tohtorin varasto oli millä tahansa mittapuulla vaikuttavan näköinen, ja homunculuksen pää pyöri kuin pienellä pöllöllä hänen silmäillessään hyllyjä ja niiden tarjontaa rajatulla näkökentällään. Hän oli aina pitänyt Shoppea sangen täyteen ahdettuna, mutta tähän verrattuna sekatavarakauppa oli aution kuin kädettömän puusepän verstas.
Ajattelin kolmea pulloa, hän vastasi ottaen arsenikkipullon hypisteltäväkseen ja hymähti. Ainakin näin aluksi. Paljon riippuu pyytämästänne hinnasta, minunkin varoillani on rajansa.
Missään ei lisäksi tainnut olla sopivasti järjestettyä korkeamman luokan kokoontumista, jota hän olisi voinut käyttää henkilökohtaisena pankkinaan. Olisi kuitenkin turhaa ostaa vähemmän kuin kaksi pulloa; myrkky kului nopeasti, ja pian hän olisi jälleen tohtorin oven takana koputtelemassa ja miettimässä, millaisen kohtauksen keskeyttäisi sillä kertaa.
Elohopeaa kenties vähemmän. Ja risiinin haluaisin siemeninä. Hän ei kehdannut pyytää valmista myrkkyä. Kuka tiesi, oliko tohtorilla edes sellaista, ja mikäli olisikin, hän ei antaisi itsestään luotettavaa kunnon kansalaisen kuvaa ostamalla voimakkaimpia myrkkyjä mitä saatavilla oli. Hän punnitsi arsenikkipulloa kädessään ja suoritti pikaisen laskutoimituksen.
"Sopisiko...viisi hopeista pulloa kohden?" Naurettavaa. Mutta jostain oli aloitettava.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 26 Loka 2012, 12:51

Bat nappasin arsenikki laatikosta vielä kaksi pulloa lisää ja työnsi sen kiinni käydessään avaamaan toista laatikkoa, josta hän nosti yhden vähän isomman pullon elohopeaa, jonka hän ojensi Ra'anille pidettäväksi. Hän kuunteli vaatimattomasti nyökkäillen asiakkaan puheita hakiessaan risiiniä, mutta ensimmäisen tarjouksen kohdalla hän päätti vastata ihan sanoin.
"Hahaha! Te olettekin hauska mies", Bat totesi maskinsa alta nauraen ja pyöritteli kädessään siemenpussia, "25 hopeista per pullo. Elohopeasta viisi enemmän ja risiinistä 45. Nämä ovat kalliita aineita, ymmärräthän, enkä minä ole mikään tarvikeaine-kauppias! Minun pitäisi melkeinpä pyytää sinua maksamaan kullassa!" Bat lisäsi naurahtaen ja otti elohopea pullon Ra'anin kätösistä ja laski sen matalalle tasolle muiden ainesten seuraksi.
"Ja mietinpähän vain, että eikö arsenikki ole fiiniä ainetta rotille? Kuules nuori mies, arsenikkia käyttävät vielä fiinimmät leidit kasvoihinsa ja fiinit herrat vihollisiinsa! Kyllä minulla ihan myrkkyjäkin löytyy", Bat kertoi, koska piti rohdoistaan kertomisesta vaikka se saattoikin johtaa pienempiin tuloihin. Pullollinen myrkkyä, jossa oli arsenikkia, oli halvempaa kuin kolme pulloa sitä ihteään ja lisäksi kesti pidempään.

//shortie

LIKE MA PE-
Pappis
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 27 Loka 2012, 19:41

Varas virnisti maskiensa kätköissä tohtorin naureskeluille, vaikkei pitänytkään tilannetta erityisen huvittavana. Kaksikymmentäviisi hopeista pulloa kohden, ja se vain arsenikista. Jo yksistään jauhe tulisi maksamaan saapasparin verran, ja kokonaissumma olisiolisiöh Khaleem rassasi aivojaan. Päässälasku sujui häneltä aina varsin hitaasti, etenkin kun laskettavia asioita oli liikaa jaettaviksi yksinkertaistaviksi ryppäiksi. Paljon, oli lopulta vastaus, mihin oli sillä hetkellä tyytyminen. Hänen varansa eivät riittäisi kattamaan koko lopullista hintaa, ellei hän tyytyisi suosiolla yhteen pulloon kutakin. Tappaviin annoksiin ei kuitenkaan hänen tietojensa perusteella tarvittu kovinkaan suuria määriä. Pitkällä tähtäimellä se tulisi kuitenkin kalliiksi.
Se on aika paljon, hän vastasi pullo yhä kädessään ja silmäili lääkärin tasolle nostamia pulloja yrittäen välttää miehen kiehtovan apulaisen tuijottamisen. Kenties yksi kultainen ja kymmenen hopeista?

Kommenttiin rotanmyrkkyvalintansa hienoudesta homunculus kohautti hartioitaan. Nuori mies tituleeraus sai hänet hymyilemään, vaikka se olikin havaittavissa vain sinisen kankaan hienoisena liikahtamisena. Arsenikin ostaminen tuholaisia varten ei kenties ollut se kaikkein vedenpitävin selitys (kuka tahansa rahapussiaan kunnioittava olisi vain hankkinut kissan), etenkin kun hän edusti sitä yhteiskuntaluokkaa, jolla ei ollut varaa kustantaa myrkkyjen kuningasta hiirenloukkujen sijaan.
Minulla on fiinejä rottia. Ihmettelen kyllä, miksi työnsä parantamiselle omistaneella miehellä on varastossaan valmiita myrkkyjä? Epäilen minkäänlaisten tuholaisten löytävän sijaa pöydillä tanssimiselle tällaisessa paikassa. Ottaen huomioon varaston sisältämien aineiden määrän ja luonteen, homunculus ei olisi hämmästynyt vaikka koko kaupungin rottakanta olisi kiertänyt tohtorin talon kaukaa ja välittänyt tiedon vielä poikasilleen.
Tarjous valmiista myrkyistä oli houkutteleva, joskin puhtaista aineista poiketen niistä ei koskaan voinut mennä täysin takuuseen, mitä ne pitivät sisällään ja millaisin vaikutuksin. Khaleem uskoi teriakin toimivan riittävänä vastamyrkkynä useimpiin välittämiinsä aineisiin, mutta kuka oli väittämään, ettei erikseen valmistettuihin toksiineihin oltu sekoitettu jotain, mikä esti yleisimmän vastamyrkyn toiminnan? Vaikkei homunculus itse milloinkaan joutunut turvautumaan myrkkyihin, hän piti omatuntonsa puhtaampana tietämällä, millä niiden vaikutus oli mahdollista kumota.
Minkälaisista myrkyistä on kyse?



¤¤ -D! ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 28 Loka 2012, 16:54

"Yksi kultainen ja 49 hopeista", Bat heitti oitis takaisin. Hän ei ollut kylläkään velvollinen tinkimään aineksien hinnasta, koska ei ollut edelleenkään alaan erikoistunut kauppias, mutta, jos kerran nuorukainen oli hintasotaan halukas...
Miehen ihmetellessä myrkkyjen määrää, tohtori tyytyi vain virnistimään naamionsa alla. Myrkyt olivat hänen armas harrasteensa ja onni oli, jos hän saisi elävän ruumiin, johon niitä voisi huoletta kokeilla. Niin nautinnollista...
"Rottia ei kieltämättä asumuksessani ole", hän tyytyi vastaamaan pyöritellen kädessään pientä pulloa, jonka punertava neste kupli verkkaisesti ja hänen äänestään kykeni kuulemaan, että tuo hymyili vieläkin. Asiakkaan udellessa myrkkyvalikoimasta, Bat kääntyi tuota kohden kaavun helma hulmahtaen ja näytti tuon silmien korkeudella äsköistä pulloa.
"Belladonna", mies aloitti ylpeänä vaikkei kyseistä myrkkyä käytettykään rottiin, "Oiva myrkky epämiellyttäviin vihollisiin. Käytä sitä oikein ja kukaan ei tiedä, että kyseessä oli murha." Bat laski pullon takaisin hyllyyn ja otti toisen ylempää,"Amanita. Pitkä kärsimys ennen kuolemaa."
"Tämä on suosikkini", Bat huomautti selkeästi ylpeänä ottaessaan käteensä peukalon kokoisen lasipullon, "Hämähäkin suudelma. Juota tai kaada uhrin päälle. Iho mätänee hänen luidensa päältä eikä mitään jää jäljelle. Pirullista ainetta", hän lisäsi virnistäen ja muisteli sitä kertaa, kun sai kokeilla sitä pöytään sidottuun ihmiseen. Mätänevän lihan näky oli yhä kirkkaana mielessä ja haju samoin, mutta uhrin tuskaiset huudot olivat olleet kaikkein parasta.
"Mutta tehän olitte kiinnostuneet rotanmyrkyistä..." Bet totesi asian muistaessaan ja laski pikkuisen pullon takaisn omalle paikallensa ja kumartui alimman hyllyn luokse ja nappasi sieltä pienen kangaspussin.
"Kun tätä jauhetta levittää seinän vierille rottien ei tarvitse kuin vilkaista talonne suuntaan, kun he katuvat sitä." Jauhe oli rottien nenään pahanhajuista ja ainakin tiettyyn pisteeseen asti se sai pidettyä ne loitolla.

//Noita myrkyllisiä aineita oli kiva ettiä, mutta seuraavilla kerroilla voisi turvautua vielä enemmän taiteilijan vapauteen :'D
Pappis
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 28 Loka 2012, 19:54

Kulta ja kaksikymmentä hopeista, palautettiin nopeasti ja tottuneeseen sävyyn. Khaleem oli osittain odottanut tohtorin nauravan räkäisesti hänen yrityksilleen neuvotella hintaa alemmas ja yllättyi positiivisesti. Hän seurasi tottelevaisesti katseellaan osoittavaa sormea näytekappaleeseen numero yksi, ja nyökkäsi hyväksyvästi pienestä omantunnonpistoksesta huolimatta. Belladonna vaikutti hänen asiakkaidensa kannalta lupaavalta vaihtoehdolta ja hyvinkin mahdolliselta arsenikkiannoksen korvikkeelta. Tohtorin sanavalinta kuitenkin särähti hänen korvissaan saaden hänet vilkaisemaan varaston toista naamioitunutta miestä silmäkulmastaan. Tasavärinen mies oli melko varma, ettei ollut lipsauttanut mitään vihollisista heidän sananvaihtonsa aikana, ja oli vihamiesten puheeksi ottaminen myrkkyjen yhteydessä miten odotettavaa hyvänsä se teki hänet hieman levottomaksi.
Amanita ei tullut kysymykseen hänelläkin oli rajansa ja kuvaus piskuisen pullon sisällön vaikutuksesta saivat hänet tuijottamaan lääkäriä järkyttyneenä. Epäinhimillisiä vaikutuksia enemmän hänen epämukavuuttaan lisäsi kevyt, jopa hilpeä sävy jolla tohtori myrkkyjään kuvaili.
Äkkiä tinkimisen liika pitkittäminen tuntuikin hieman huonommalta idealta.

A-aivan. Rottia, hän vahvisti vaimeasti hyllylle palautettua purkitettua murhaa silmäillen. Homunculuksen oli vaikea keksiä tilannetta, missä joku onneton sielu olisi toimillaan tuominnut itsensä tuollaiseen kuolemaan. Lemmonmarja ja arsenikki sentään tappoivat tarvittaessa nopeasti suhteellisen vähin kärsimyksin.
Khaleem muisti itsensä tohtorin siirtyessä esittelemään varsinaisia rotanmyrkkyjä ja väänsi huomionsa pirullisista pulloista saadakseen vastattua.
Taidan sittenkin ottaa sitä belladonnaa. Varmuuden vuoksi.
Vaaralla oli tapana kiehtoa, ja varas huomasikin ojentavansa vapaata kättään nostaakseen julmimman esitellyistä vaihtoehdoista paremmin tarkasteltavaksi. Hän pyöritteli pulloa soihtujen valossa ja hämmästeli niin pienen määrän tehokkuutta, pidellen pulloa sormenpäissään kuin olisi pelännyt sisällön syöpyvän suoraan lasin läpi vaikutuksiaan todistamaan.
En ymmärrä, kuka käyttäisi tällaista toiseen ihmiseen.



¤¤ Aivan vapaasti = D ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 28 Loka 2012, 23:52

Tohtori ei voinut olla huvittumatta. Asiakkaan vaisu reaktio oli huvittava ja Batin oli pakko myhäillä sille itsekseen. Myrkyt olivat miehelle niin arkipäivää, ettei tuo nähnyt enää mitää muuta erikoista kuin niiden tavattoman kiehtovuuden. Kuinka ihmishenki voikaan olla niin pienen asian varassa. Vähästä on kiinni tuska ja rakkaus, viha ja anteeksianto. Bat muisti erään tapauksen, jossa eräs nainen oli tullut ostamaan häneltä Amanitaa. "Mieheni on pettänyt minua", tuo oli sanonut. Myrkky on naisen ase, oli mies vastannut tarkastellessaan pulloa kädessään. Pari päivää myöhemmin Bat oli nähnyt naisen uudestaan uskomaton helpotus kasvoillaan. Joitain asioita ei saanut anteeksi kuin vain kuolemalla ja mies oli varma, että nainen oli seurannut aviopuolisonsa viimeisiä hetkiä mitä suurimmalla nautinnolla.

Asiakas ilmoitti ottavansa Belladonnaa, mikä sai Batin kääntymään teatraalisesti hänen puoleensa.
"Oiva valinta, arvoisa asiakas. Koskaan ei tiedä milloin on tarvetta, että ihminen... tiedäthän, katoaa." Jos ei tietäisi, että linnunnokkainen naamio oli pelkkää nahkaa, olisi voinut melkein jo luulla sen virneen kasvavan. Bat meni Belladonna-putelien luo ja oli jo kysymässä kuinka monta asiakas halusi, kun huomasi tuon pitelevän kädessään Hämähäkin suudelmaa.
"Suosittelen ettette koskisi siihen puolihuolimattomasti, asiakas hyvä", tohtori huomautti hieman suivaantuneena, koska ei pitänyt että hänen kauppatavaraansa koskettiin luvatta, "Olen sinetöinyt ne huolellisesti, muttei sitä koskaan tiedä." Asiakkaan naïvin oloinen pohdinta oli kyllä hauskan kuuloista.
"Kuulehan, poikaseni..." Bat aloitti hyläten osittain kauppiaan roolinsa, "Viha ja sen rakastaja Kosto ovat pelottava voima. Lisäksi jotkut haluavat vain katsoa, kun vihaamansa ihmisen liha mätänee tuon ympäriltä. Se tuo tyydytystä." Bat, jos kuka, ymmärsi miten likaisia ja läpimätiä ihmiset osasivat olla, olihan hänkin yksi sellaisen, joka nautti muiden tuskasta, kivusta ja kärsimyksestä. On elämällä annettavaa, mies ajatteli, mutta joskus on pakko ottaa.
"Yksi pullollinen Belladonnaa 15 hopeaa", tohtori kertoi napatessaan Hämähäkin suudelman asiakkaan käsistä ja laittaen sen takaisin hyllyyn.

//tuntu, että tuli vähän kurasta tekstiä, mutta eiköhän toi oo ihan jepa
Pappis
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 29 Loka 2012, 01:22

Tohtori tuntui päättäneen, että pahaa-aavistamaton varas oli aikeissa supistaa vihamieslistaansa varsin armottomalla kädellä, ja vaikutti lisäksi suorastaan kannustavan häntä siihen. Kenties se oli hieman erikoisempi tapa hankkia asiakkaita? Khaleem ei lainkaan ihmettelisi mikäli niin olisikin, ihmiskaupungin asukkailla oli tapana muodostaa mitä hämmästyttävimpiä verkostoja, ja porvaristo tuntui johtavan sitä tanssia. Kirjaimellisesti nokkavan miehen puheet olivat kuitenkin varsin epämukavia sävyltään (homunculus ei halunnut ajatella todellisten aikeidensa olevan niin helposti selvitettävissä) ja hän kiiruhtikin huomauttamaan: Tohtori, olen tähän asti puhunut vain rotista. Miksi haluaisin tappaa jonkun?
Jokin puoskarin käytöksessä antoi ymmärtää, ettei tämän miehen kanssa vartion paikalle hälyttämistä tarvinnut suuremmin pelätä, mutta hän pysyi mieluimmin tuholaistorjujantarinassaan. Mitä vähemmän ihmisiä tiesivät varmuudella Blödhkosin yhteyksistä ja Khaleemin kauppatavaroista, sen parempi. Hänen asuttamallaan alueella rottien lukumäärä pidettiin kurissa sillä, että ne syötiin. Hän ei halunnut päätyä selittämään, miksi hänen kauppaansa yhdistettiin tappavia myrkkyjä.

Sitä piruparkaa käykin sääli. Luulisi, että raivon yltyessä niin suureksi puukotus toisi suuremman tyydytyksen kuin elävältä mädättäminen. Homunculus ei vastustellut lekurin siepatessa pullon hänen näpeistään. Hän ymmärsi kuoleman olevan toisinaan ainoa keino, jolla asiat saatiin muuttumaan, mutta hän olisi suonut laajemmankin yleisön jakavan hänen toiveensa murhan toteuttamisesta siististi ja nopeasti, pahimmankin tyrannin tapauksessa.
Hyvä on. Pullollisesta belladonnaa ja elohopeaa ja kahdesta arsenikkia, kultainen ja kaksikymmentä. Ja tämä. Khaleem vei kätensä sormeilemaan vyölaukkujaan, ja toisella yrityksellä sai vedettyä näytille kultaisen rannekorun, jäänteen hänen aikaisemmilta retkiltään. Koru ei kenties ollut kaikkein kaunein ja taidokkain, mutta se oli aito. Ainakin mikäli sen sisäpinnan kaiverrukset todella viittasivat rakastajaan, ja Khaleem uskoi mielellään, että parempiluokkaisen naisen huomiota lähdettiin tavoittelemaan aidoilla asioilla. Kaiverruksen hän oli huolellisesti peittänyt mehiläisvahalla. Mikä siinä oli, että ylhäisön piti raaputtaa nimensä ja osoitteensa ja puolet suosituimmasta runosta jokaiseen arvoesineeseensä? Hänellä meni ikä ja terveys niiden poistamiseen!
Mikäli korukauppias ei tarjoa tästä vähintään puolta kultaisen hinnasta, on hän valehtelija ja huijari. Ja sieti ollakin. Mihin tässä elämässä pääsisi, jos kaikki olisivat rehellisiä?



¤¤ Lisää loskaa vaan. ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 29 Loka 2012, 21:18

"Kerro miksi et haluaisi tappaa ketään", Bat heitti takaisin vaikka heitto olikin varsin kehno. Hän oli varma, että kaikki ihmiset olivat valmiita surmaamaan vaikka oman äitinsä, jos tilanne sitä vaatisi ja hyöty olisi tarpeeksi iso. Ihminen oli häikäilemätön olento.
Bat nyökkäsi ymmärtävästi asiakkaan esittäessä haluamansa aineet ja oli jo valmiina alkaa väittämään hinnasta, kun mies toi hänen kasvojensa eteen ruman, joskis kultaisen, korun. Tohtori silmäili esinettä hetken ja päätyi mutkittomaan vastaukseen:"Sovittu", jonka jälkeen hän kävi keräämään aineksia kokoon asiakkaalleen. Hänen mielestään aineet olivat yhä liian tujuja rotille ja Belladonnan valitseminen vaikutti siltä, että Batin luokse oli ajautunut taas yksi mies, jolla ei ollut puhtaita jauhoja pussissaan.
"Voit luottaa, arvoisa asiakas", tohtori aloitti miehen luokse palatessaan, "Yksikään kauppias ei ole vielä tinkimisessä minua voittanut." Yleensä riitti vain vihjaus erillaisista rohdoksista, joita Batilla oli tarjottavana ja, jos tuuri kävi, kauppiaat maksoivat hänelle eikä toisinpäin.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 30 Loka 2012, 22:46

Khaleem päätti tulevaisuudessa kiertää kaukaa naamioituneen tohtorin, mikäli halusi selviytyä vammoistaan hengissä. Lääkäreiden kynsistä selviäminen oli parhaimmillaankin sattumankauppaa, mutta tällä miehellä tuntui olevan jo epäterveellinen kiinnostus elämän riistoa kohtaan.
Uskoisin löytäneeni tuottoisamman keinon piinata vihamiehiäni, hän tuumi vastaukseksi, ja kohotti kulmiaan hämmästyneenä tarjouksen nopeasta hyväksymisestä. Rannekoru katosi jonnekin päin mustan kaavun verhoamaa persoonaa, ja homunculus laski rahapussistaan sopivan määrän kolikoita, jotka pitivät rikasta kilinää pudotessaan miehen kädestä pöydälle. Siinä menikin suurin osa hänen kukkaronsa sisällöstä.
Uskon sen. Varas ei ollut koskaan kuullut luonnonvalinnasta, mutta mikäli olisi, myrkkyvaraston huomioon ottaen hän olisi kuvitellut tohtorin kanssa tinkimään jääneiden kokevan autetun, hämmästyttävän nopean karsintaprosessin kautta tapahtuvan evoluution. Hän ei tiennyt käyttikö lääkäri tappavia rohtojaan itse vai oliko tuo vain mieltynyt niihin, mutta kaikki oli mahdollista, eikä Khaleem tuntenut tarvetta todeta jääneensä mielestään kaupassa voitolle.

Homunculus avasi toisen vyölaukuistaan ja asetti ostoksensa varovasti sen pohjalle. Hän ei ollut varannut mukaansa mitään pullojen pehmikkeeksi (eikä hän riisuisi huiviaan), joten paluumatka tulisi taittaa hitaammin.
Pakatessaan hänen katseensa pyyhkäisi jälleen tohtorin kummallista apulaista, ja keskustelun alettua uteliaisuuden tyydyttäminen tuntui vähemmän epäkohteliaalta.
Tuotasuokaa anteeksi uteliaisuuteni, mutta mikä tuo hän on?



¤¤ Röhö, en sitten lopettanutkaan. ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 03 Marras 2012, 23:40

Bat alkoi asetella myymättä jääneitä tavaroita oikeille paikoilleen ennen kuin näyttäisi asiakkaalleen tien ulos. Toki tuo osaisi mennä portaat ylös itsekin, mutta mies halusi varmistaa ettei tuon taskuun tarttuisi mitään matkan aikana. Ra'an oli koko ajan tuijottanut naamioitunutta miestä tuimasti vaikkei kasvi käytännössä mitään nähnytkään, mutta sitä ei toinen tiennyt.
Uteliaisuus tuntui tosin olevan kasvavaa kaatua. Bat hymyili ja vilkaisi Ra'ania lämpimästi, joka päästi ruman korahtavan äänen.
"Söpö ryökäle", lääkäri murahti ja silitti kevyesti kasvin vahapintaisia lehtiä ennen kuin käänsi katseensa taas asiakkaansa puoleen.
"Hän on Ra'an. Alruuna. Mandrake. Hyvin persoonallinen sellainen", Bat selitti ja vilkaisi taas kasvia. Se oli ilmeisesti liian suloinen, ettei sitä saattanut olla katsomatta paria hetkeä kauempaa.
"Olen kasvattanut hänet pikkuisesta siemenestä asti, vai mitä kulti?" lääkäri aloitti leperrellen Ra'anille, joka korahti ainoa sanan, jonka osasi: "Bat."
"Eikö hän olekin suloinen", mies kysyi selkeästi hyväntuulisena ja rapsutteli kasvin olematonta leukaa piittaamatta lainkaan, ettei käyttäytynyt lainkaan ammattinsa mukaan, tosin milloin viimeksi hän oli niin tehnyt. Yläkerrassa oli yhä potilas, jonka jalka oli juuri sahattu poikki. Onneksi Bat oli sentään vaivautunut sahaamaan jalan loppuun asti.

//OH YOU >8R
Pappis
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 14 Marras 2012, 02:55

Lääkärissä tapahtunut muutos tarmokkaasta toinen toistaan julmempien myrkkyjen esittelijästä lepertelijään oli hämmentävä, mutta niin oli toisaalta koko mieskin. Kaikeksi onneksi tohtorin omituisuus vaikutti olevan kurissa pysyvää lajia; tuon kaltaiseen luonteeseen yhdistettynä ailahtelevaisuus olisi todennäköisesti koitunut koko kaupunginosan kohtaloksi ennen vuoden lyhyintä päivää. Kenties puoskari ei vain ollut riisunut naamiotaan tarpeeksi usein hengittääkseen raikasta ilmaa ja oli tullut naamiohöperöksi.

Söpö? Homunculus katseli kummallista ötökkää, joka roikkui maskotin lailla lääkärin välittömässä läheisyydessä. Kummallisine lehtimäisine hiuksineen (vai hiuksia muistuttavine lehtineen?) ja lautasmaisine silmineen olennolla oli kieltämättä omanlaistaan charmia. Ainakin se oli seurana kiehtovampi kuin hänen käärmeensä, joka ei kyennyt muuhun kuin luikertelemaan ympäriinsä ja tuijottamaan häntä käärmemäisesti milloin ei ollut korissaan.
Mies hätkähti tohtorin paljastaessa seuralaisensa lajin. Hänellä ei ollut kovin selvää kuvaa omasta henkiin heräämisestään, mutta Besnikillä oli ollut teorioita, ja vahvimmat niistä liittyivät hyvin läheisesti tuohon kasvimaiseen olentoon.
Mandrake? Kiehtovaa. En ole milloinkaan tavannut alruunaa. Khaleem kumartui hieman eteenpäin tarkastellakseen tuota pientä olentoa lähemmin. Vaikka hän jakoi tämän Raanin kanssa tiettyjä samankaltaisuuksia syntymänsä suhteen, hän ei voinut olla tuntematta suurempaa hengenheimolaisuutta kaupungin patsaisiin kuin tuohon olentoon, jonka äännähdykset muistuttivat sanoja.
On hän ainakin erilainen. Sääli, etten tiedä näistä enempää. Hän suoristautui ja varmisti kevyellä kosketuksella, että vyölaukkuun pakatut pullot olivat siististi paikoillaan.
Eikä minun sopine pidätellä teitä kauemmin kyselemässä -Mikä tuo nyt oli? Ystävä, lemmikki?- ..kumppanistanne, teillä kun on potilaskin odottamassa. Ja mikäli ensivaikutelma pitäisi paikkaansa, potilasparka todennäköisesti saisikin odotella. Homunculus painoi oikean kätensä rintakehälleen ja kumarsi lyhyesti.
Kanssanne oli ilo asioida. Lupaan pitää teidät mielessä, mikäli tunnen tappavaa tarvetta päästä eroon esteistä tielläni.



¤¤ I heard you like cats so here's some kittylitter. ¤¤
harlekiini
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron