Kirjoittaja harlekiini » 26 Loka 2012, 00:10
Pehmeät kengät tömähtivät huurteisille kattoparruille ja kiidättivät omistajaansa varmoin askelin lähes koko matkan talon toiseen päähän ennen kuin lipesivät. Syyssateet olivat pyyhkäisseet ihmiskaupungin ylitse vaihtelevissa määrin, mutta suurella itsepintaisuudella jättäen jälkeensä harmistuneita kansalaisia ja lätäköitä, jotka olisivat kelvanneet ankkalammikoiksi, ja niitä olivat seuranneet ensimmäiset pakkaset. Ensilumi oli värjännyt kaupungin kauniin valkoiseksi tavalla, joka sai taiteilijoiden sydämen hypähtämään, sekä kätkenyt näkyvistä jäät, mikä puolestaan sai niihin liukastujien sydämet jättämään muutaman lyönnin väliin.
Khaleem ehti harmitella, ettei ollut ymmärtänyt jättää akrobatiaharrastustaan sikseen jo pahimpien syyssateiden aikaan menettäessään tasapainonsa ja pudotessaan toiselle polvelleen hirsille, joiden kaltevuus viskasi hänet kyljelleen ja lähetti kierimään vaarallisen lähelle reunaa ennen kuin hän sai vauhtinsa pysähtymään. Homunculus puuskahti suutaan peittävää huivia vasten ja heilautti itsensä suosiolla roikkumaan räystäästä sormenpäidensä varassa. Katoilla kirmailu herätti liikaa huomiota silloinkin, kun hän eteni hyvää vauhtia eikä ollut vaarassa taittaa niskaansa tai pudota harvojen olkikattoratkaisujen lävitse.
Onneksi tämä talo ei ollut korkea, hän tuumasi irrottaessaan otteensa ja pudotessaan raskaasti tasajaloin kapealle kujalle, joka oli päivän käännyttyä iltaan pimeä kuin hiilikellari, ja hieraisi kolauttamaansa polvea. Olisi paras unohtaa oravan leikkiminen toistaiseksi. Mies vilkaisi ympärilleen silminnäkijöiden varalta ennen kuin lähti jatkamaan matkaansa sosiaalisesti hyväksyttävimmin tavoin, varmistaen ettei hänen kukkaronsa ollut karannut mihinkään nolonpuoleisen välikohtauksen aikana.
Alter egoonsa Blödhkosiin verhoutunut Khaleem astui ulos kujalta leveämmälle kadulle, missä lumi oli jo sotkeutunut masentavaksi loskaksi ja kääntyi vasemmalle. Huolimatta hänen kätketyistä kasvoistaan kukaan ei vilkaissut häneen kahdesti. Useimmin henkilöllisyyden huolellinen peitteleminen herätti huomiota paremmin kuin villiintynyt kimaira, mutta tähän aikaan vuodesta asukkaat olivat liian uppoutuneita omiin tekemisiinsä ja häämöttäviin kauppojen ja kojujen sulkemisaikoihin vaivautuakseen tuijottamaan ohikulkijoita, joista suurin osa oli jo kaivanut huivit ja myssyt päänsä peitoksi hekin.
Khaleem ohitti tuntemattomasta myyntiartikkelista kiistelemään jääneen kyläläisen ja vilkaisi lupaavan oloista rahapussia, jonka mies oli jättänyt hyvin huolettomasti näkyville. Hän hillitsi kuitenkin näppinsä; hän yritti pitää kiinni siitä pienestä ylpeydestä, ettei hänen tarvinnut turvautua tavallisen taskuvarkaan temppuihin. Kiinni jääminen voisi kenties säästää häneltä muutaman kolikon hansikkaista, mutta pitkällä tähtäimellä käden menettämistä voisi pitää haitallisena.
Hän nykäisi huivinsa reunaa parempaan asentoon. Jonkin lain pitäisi säätää, kuinka ihmiset arvo-omaisuuttaan kohtelivat. Keitä he olivat juoksemaan vartioiden luokse jonkun varkaan tartuttua tilaisuuteensa? Äskeinen rähisijäkin käytännössä tarjosi kukkaroaan pois.
Meripihkan väriset silmät kartoittivat tottumuksesta jokaisen liikkeen ja mahdollisen pakotien, mitkä hän naamionsa silmänaukoista havaitsi. Kenties hänen olisi pitänyt vaihtaa kauppiaanvaatteisiinsa aikomansa visiitin peruuntuessa viime hetkellä pikkulordin päätettyä, ettei jäisikään kaupunkiin siksi yöksi. Shoppen tiskin alaisesta tarjonnasta myrkyt olivat käyneet loistavasti kaupaksi viime aikoina, ja olivat lopulta loppuneet, kuten myös hänen keinonsa hankkia lisää. Käärmettä ei voinut lypsää loputtomiin, mutta muutan hänen tutuistaan oli väittänyt tietävänsä kuinka yleisistä rohdoksista sai uutettua varsin kelvollista toksiinia.
Entä oliko apteekki ollut auki kun sitä olisi tarvittu?
Onneksi kaupungissa oli useita lääkäreitä.
Kääntyessään uudelleen kadunkulmasta hänen tossunsa lipesivät uudestaan, mutta sillä kertaa hän onnistui ähkäisten estämään kaatumisensa ottamalla tukea seinästä. Hänen pehmeät jalkineensa eivät liiemmin sopineet talvikeleihin; jäällä niiden pito oli surkea, ja kosteus tunki läpi ohuista pohjista kastellen hänen varpaansa. Rempseämpi luonne olisi siinä tilanteessa manaillut sekä kenkiä että kuutta jumaluutta ja vannonut investoivansa uusiin villasukkiin, mutta Khaleem tyytyi näyttämään hapanta naamaa naamionsa sisäpuolelle ja pidentämään askeleitaan päästäkseen määränpäähänsä nopeammin. Kyse ei ollut niinkään siitä, että hänellä olisi ollut pitkä pinna; hänen sanavarastossaan vain sattui olemaan kunnon manausten mentävä aukko, ja suuri sellainen.
Saavuttuaan oikealle kadulle homunculus etsi katseellaan oikeaa ovea, ja oli lopulta kävellä siitä ohi. Hän jäi hetkeksi tuijottamaan ovea samalla hämmennyksellä, mikä valtasi ihmiset heidän arpoessaan oliko soveliasta vain mennä sisään vai olisiko kuulunut koputtaa ensin. Hän ei uskonut, että lääkärin taloon saattoi suhtautua aivan kuten hänen kauppaansa; entä jos tuolla oli potilas?
Mies päätyi lopulta kompromissiin ja koputti ovelle lyhyesti ennen kuin väänsi kahvaa ja astui sisään, lämmin sisäilma tuulahtaen häntä vastaan. Mikä lääkärin nimi olikaan? Se oli kuulostanut hieman kuin
TohtoriSulevan?
¤¤ Nauttikaa mitä kekseliäimmästä otsikostani ja tunkiollisesta paskaa. Pappis, komme här, ny ska vi baila. ¤¤