Sattuman oikkuja?

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Sattuman oikkuja?

ViestiKirjoittaja Lörri » 28 Loka 2012, 20:54

Jeremiah Pitkäpalkko

Oli varhainen aamun koi. Aurinkoa ei kuitenkaan näkynyt kajottamassa idässä, sillä taivaalla roikkui paksu pilvimassa.
Jeremiah oli juossut koko yön pitkin Länsikujien hämäriä sokkeloita, ja oli nyt vihdoin saapunut keskusaukean lähettyville, mutta niin sekaisin hän oli, ettei tarkalleen tunnistanut missä oli. Hän ei ollut nähnyt tai kuullut takaa-ajajistaan vilaustakaan muutamaan tuntiin, joten nyt hän uskalsi pysähtyä lepäämään. Hän oli lopen uupunut! Kylkeään pidellen, eteen päin kyyristyneenä hän nojasi lantiotaan vasten jonkin rakennuksen lautaseinää ja vain huohotti hetken aloillaan. Jeremiahin vasen kylki oli ruhjoutunut tuon rosvokolonnan toimesta, johon hän oli epäonnekseen törmännyt Länsikujilla. Joukon johtaja oli iskenyt häntä miekallaan kylkeen ja murtanut muutaman kylkiluun, viiltäen samalla vaatteet ja ihon auki. Haava ei kuitenkaan voinut olla kovin syvä, sillä muutoin Jeremiah olisi jo vuotanut kuiviin. Jeremiah paineli ruhjottua kylkeään ja murahti ääneen löytäessään kohdan, jossa kylkiluut tuntuivat selvästi erilaiselta kuin pitäisi. Katsoessaan kättään hän ulahti, sillä se oli hänen verestään punainen. Verta ei tosin ollut kuin nimeksi, ja se oli jo tahmeaksi kuivunutta. Oli miten oli, Jeremiah tiesi tarvitsevansa jonkinlaisen parantajan apua mitä pikimmin. Jollei hän olisi loukkaantunut, hän olisi päässyt roskajoukkoa pakoon kaupungin viemäreihin kätevästi muuttumalla rotaksi, mutta kuka kumma nyt viemärirottaa hoivaisi?! Jeremiahia pelotti myös se, mitä lisävahinkoa viemäreissä pakoilu olisi hänelle aiheuttanut, ja kauanko häneltä olisi kestänyt päästä hoitoon.
Nyt katua pitkin tallusti pullea vällyihin kietoutunut vaimo, joka raahasi perässään pikkuista poikalasta, joka kulki polvihousuissa ja avopäin, vaikka ilma oli niin raaka, kuin vain loppusyksyllä oli tapana ilman olla. Jeremiah kohottautui seisomaan ja rykäisi; " Hyvää huomenta vaimo! Osaisitteko te neuvoa minulle mistä löytäisin lähimmän parannustaitoa omaavan ammatinharjoittajan!?"
Vaimo säikähti silminnähden varjoista suoristautunutta miestä ja pysähtyi niille sijoilleen jääden tuijottamaan tätä silmät ja suu ymmyrkäisinä, ja jännitystilasta päätellen valmiina joko pakenemaan tai taistelemaan.
Ensireaktiostaan kun pääsi, eukko rauhoittui ja sai annettua ohjeet loukkaantuneelle Jeremiahille. Vieläpä erinomaiset. Lääkäri kuulemma harjoitti tointaan vain muutaman sadan metrin päässä tästä. Jeremiahin tarvitsisi raahautua vain vähän matkaa omia jälkiään takaisin päin.
Noh, sekin matka tuntui tietenkin loukkaantuneesta miehestä liian pitkältä, mutta oli hänen myönnettävä, että pahemminkin asian kanssa voisi olla, eli ei muuta, kuin liikkeelle. Jeremiahilla oli tukenaan pitkä puinen sauvansa, johon hän saattoi nojata raahustaessaan kadulla, ja hetken eri vaihtoehtoja koeteltuaan hän löysikin sellaisen tavan edetä, ettei kipua juuri tuntunut.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 03 Marras 2012, 16:55

Bat

Mies kävi poimimaan vaatteitaan, jotka olivat alkuillasta lennelleet sinne tänne pitkin huonetta. Hän pujahti hiljaa housuihinsa ja poimi saappaansa varsin paljastavan mekon vierestä ja työnsi ne jalkaansa.
"Joko sinä lähdet...?" kysyi myhäilevä ääni sängyltä, "Aurinko ei ole vielä noussut." Bat vilkaisi lakanoiden keskellä loikoilevaa alastonta naista virnistäen ja kävi hakemaan katseellaan valkoista paitaansa, jonka hän löysi lipaston vierestä.
"Aika rientää, armaani", Bat vastasi vetäessään paidan ylleen ja palatessaan sängyn luokse laskemaan suukon naisen pehmeälle poskelle, "Ja niin on minunkin." Saadessaan kiskottua ylleen nahkaisen liivinsä ja viittansa tuo asteli oven luokse, joka aukesi narahtaen.
"Tapaamisiin, Janelle", Bat sanoi ja sulki oven perässään. Carrol, korjasi nainen ajatuksissaan, mutta antoi asian olla.
Mies käveli ripeästi rappuset alas, puolalastomia naisia ja heidän asiakkaitaan väistelleen, joskin joidenkin "viattomien" neitosten kosketusta oli hankalampi vältellä. Hetken Batin teki mieli kääntyä takaisin, mutta ennen kuin ajatus ehti loppuun asti, hän oli jo päässyt ulos porttolasta viileään aamuilmaan, mikä vain kasvatti kaipuuta takaisin naisen syliin. Mies kietoi viittansa tiukemmin ympärilleen ja otti suunnan kotia kohti.

Bat oli vain muutaman askeleen päässä kotioveltaan, kunnes hänen katseensa osui johonkin, jota siellä ei yleensä näkynyt pilvisinä loppusyksynaamuina. Se jokin tarvitsi sauvaa edetäkseen ja näytti vuotaneen huomattavasti verta. Bat kirosi hiljaa mielessään ja toivoi, ettei tuo ollut tulossa hänen luokseen, hän ei nyt jaksaisi vaivata päätään itsensä humalassa teloneilla potilailla tai muilla. Hän ei ollut edes työvaatteissaan eikä todellakaan halunnut verta parhaimmalle paidalleen. Bat avasi ovensa niin normaalisti kuin mahdollista ja toivoi, että toisen katse olisi verenhukasta jo niin sumea ettei tuo näkisi kättään pidemmälle.

//pahoitteluni kestosta o/
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 03 Marras 2012, 18:20

" Hei!" Jeremiah huudahti hahmolle, joka aamuhämärissä pyrki sisään taloon, jossa vaimo oli sanonut lähimmän parantajan ammattia harjoittavan henkilön asuvan. Tai luultavasti, näin Jeremiah saattoi naisen ohjeista olettaa.
Hahmo ei tuntunut kuitenkaan huomioivan häntä, vaikka järki sanoi, että kyllä hän oli hyvinkin kuulomatkan päässä. Jassoo, ajatteli Jeremias. Hän suoristautui keppinsä varassa sen minkä pystyi ja vilkaisi nopeasti ympärilleen kadulla. Tyhjää ja hämärää, niin kuin pitikin.
" Hei!" Jeremiah huudahti nyt uudelleen raahustaen samalla keppinsä kanssa lähemmäs.
" Minä maksan kullalla!"
Jeremiahin viimeinen huudahdus oli enemmänkin murahdus, koska hän madalsi ääntään, vaikkei ketään missään näkynytkään. Kulta saattoi toisinaan olla hengenvaarallinen sana. Vaikka tietenkin Jeremiah toivoi tässä tapauksessa vaikutuksen olevan edullinen hänen henkensä kannalta.

Todellisuudessa Jeremiahin henki ei ollut ainakaan välittömässä vaarassa hänen vammojensa tähden, se olisi sitten mahdollisten komplikaatioiden aiheuttamaa, mutta tällä hetkellä hän oli ajatuksillaan kiihdyttänyt itsensä uskomaan että oli todellakin hyvin vakavasti loukkaantunut.

// Eipä mitään, ei paha.
Anteeksi ihan pikkuinen hahmosi ennakointi, toivottavasti se ei haittaa//
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 07 Marras 2012, 21:40

Hitto, Bat kirosi mielessään ja käyttäytyi kuin ei olisi miehen ääntä kuullutkaan. Miksi lukot eivät auenneet silloin kuin niiden pitäisi?? Mies tuli lähemmäs ja lyhyttukan teki mieli potkaista ovi sisään, mutta siitä ei loppujen lopuksi olisi kovin paljoa iloa. Puusepälle pitäisi jälkeenpäin pulittaa korjaamisesta ja Bat keksi tuhat paljon parempaa rahanreikää. Iloinen kilahdus kuului avainreiästä ja mies oli jo valmis tempaisemaan sen auki ja läimäisemään kiinni haavoittuneen nenän edestä, kunnes hänen korvansa nappasivat pari sanaa, jotka saivat hänet harkitsemaan uudelleen. Tai harkitsemaan ja harkitsemaan.
"Miksette heti sanonut, arvoisa herra! Käykää toki sisään!" Bat tokaisi suurieleisesti ja piti muukalaiselle ovea auki. Tuskinpa hän oli edes kahdesti miettinyt kulta-sanan kuullessaan sillä raha kiinnosti tätä tohtoria aina. Vaikka hänen toimintatapansa olivatkin hiukan rajut, kyllä hänen hoitonsa silti kelpasivat. Varsinkin maaseudulla, kun hän tapasi usein olla ainoa lääkäri lähimaillakaan.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 08 Marras 2012, 09:52

Jeremiah virnisti tyytyväisenä. No niin, juuri näin! Kulta oli todellakin melkoinen taikasana.
Jeremiah käveli keppiinsä nojaten miehen ovelle, kaiveli turkistensa poimuja hetkisen, ojentaen sitten kädessään kiiltävää hopeakolikkoa lääkärille. " Tässä on etumaksua hiukan. Kun on valmista, maksan loput vaivoistasi."
Jeremiah tarkkasi hetkisen tätä tohtoria niinsanotusti nenänvarttaan pitkin. Hän ei toki antanut halveksuntansa näkyä, sillä se olisi voinut olla haitallista hänelle tässä tilanteessa. Hyvää oli se, että mies ei näyttänyt aivan märkäkorvalta. Saattoi olettaa että hänellä todella oli jonkinlaista kokemusta lääkärin toimesta. Mutta muuten...Jeremiah olisi suonut tohtorinsa näyttävän hieman säädyllisemmältä ja arvokkaammalta, eikä siltä, että tämä oli rymynnyt koko yön pitkin ja poikin kylän juottoloita. Mutta muutakaan rottamiehellä ei nyt ollut, tämän täytyi kelvata.
" Minä olin onnettomuudekseni eräänlaisessa yhteenotossa, ja sain miekasta kylkeeni." Jeremiah selitti ja siirsi turkiksiaan syrjään kyljeltään, jolloin lääkäri saattoi nähdä veren tahriman kohdan paremmin.
" Sain miekasta kylkeeni. Onnekseni se taisi olla tylsähkö, koska haava ei ole syvempi, mutta miehellä oli melkoisesti voimaa, joten vahinkoa on kyllä tapahtunut."
Jeremiah otti askelen siirtyen seisomaan lääkärin kynnykselle. Hän tiedusteli juuri arvoisan tohtorin nimeä, kun ovenkamanaan hänen vasemmalle puolelleen uppoutui kumahtaen sulitettu heittoveitsi. Se heitti säleitä ilmaan ja jäi paikalleen väpättämään.

Kadulta heidän takaansa alkoi kuulua soraäänistä miesjoukon meteliä.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 11 Marras 2012, 10:10

Bat otti hopeakolikon vilkaisi sitä arvioivasti ja kaiketi hyväksyi etumaksun, kun työnsi sen housujensa taskuun. Lääkäri näytti potilaalleen minne menisi, kun oli kouriutunut turkiksistaan. Bat sytytti pikaisesti tulen takkaan ja veti yllensä mustan lääkärin kaapunsa ja koukkonokkaisen naamionsa. Hatun hän päätti jättää paikalleen lipaston päälle tällä kertaa.
Lääkäri kuunteli nyökkäillen haavoittuneen selitystä vammoihinsa ja kumartui tutkailemaan kylkeä. Haava ei tosiaankaan ollut syvä, mutta ruokottoman ruma. Liha oli alkanut jo tummua niistä kohdista, joissa miekka ei kaikessa tylsyydessään ollut kyennyt rikkomaan ihoa. Muuten se oli vain repaleista hyytyneen ja vielä valuvan veren sekasotkua. Ihme oli oikeastaan, että mies oli kyennyt nilkuttamaan tänne asti (oletettavasti) pyörtymättä verenpuutteesta.
"Vai niin..." Bat mutisi ja suoristi selkänsä, "Jäätte henkiin, mutta uskoisin ettei teille tee hyvää seistä siinä oven suussa. Tulkaa sisään." Potilas uteli lääkärin nimeä, mutta tämän puheen keskeytti ilmassa suhahtava veitsi, joka harmillisesti naarmutti hänen kotinsa julkisivua. Tuota naarmua ei hiomalla peitett.
"Vihoviimeiset nulikat!!!" Bat huusi raivoissaan ennen kuin tajusi, että nulikoita oli enemmän kuin nyrkki kykeni heristellä.
"Älä vain sano, että nuo hyökkäsivät kimppuusi", Bat sanoi ja vilkaisi potilastaan murhaavasti maskinsa alta. Hän vihasi sitä, kun potilaat toivat rähinänsä mukanaan. Yleensä Bat hälyttäisi vain sotilaat tai työntäisi potilaansa rähinöitsijöille, mutta tämä kyseinen potilas oli luvannut maksaa kullalla, joten...
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 11 Marras 2012, 15:44

Jeremiah säikähti niin että sydän oli hypätä rinnasta ulos. Hän harppasi tohtorin asuntoon läimäyttäen samalla oven kiinni selkänsä takana.
" Ei, tuskin nuo minun kimppuuni hyökkäsivät. Mikä lie rähinäjoukko joka on ottanut rähinäviinaa ja koettaa tuhota kaiken joka tielleen sattuu!"
Jeremiahin selitys oli epätoivoinen. Samalla kun hän koetti selittää lääkärille, hän koetti selittää asian näin myös itselleen, vaikka todellisuudessa ymmärsi, että kyseessä oli juurikin sama joukkio, joka oli seurannut häntä Länsikujilta.
" Luultavasti he vain kulkevat rellestäen ohitse, ja sillä siisti." Jeremiah totesi rauhallisella äänellä ja asetti sauvansa nojaamaan seinää vasten jotta voisi kuoriutua eroon päällivaatteistaan. " Hoidetaan nyt vain tämä juttu, että pääsen jälleen jatkamaan matkaa. Kuinka kauan arvelet, että tälläisestä vahingosta kestää toipua? Koska uskallan taas matkustaa?"

Meteli ulkona yltyi, ja pian alkoi kuulua askelten töminää ja karjahduksia aivan tohtorin asunnon ulkopuolelta. Kuului klopina, joka tuli aivan varmasti siitä, kun jotain sauvaa tai kahvaa vedettiin pitkin rakennuksen ulkoseinää. Sitä säesti hohottava ja kovaääninen nauru.
Jeremiah oli nyt hyvin varuillaan. Hän tarkkasi sekä tohtoria, että ulkopuolella kehittyvää tilannetta.
" Ohoi te siellä sisällä!" Joku karjaisi, ja rysäytti samalla jotain tohtorin ulko-oveen, ilmeisesti aikamoisella voimalla.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 14 Joulu 2012, 19:57

Ottaen huomioon ilmeen hänen kasvoillaan ja nopeuden, jolla Jeremiah paiskasi oven kiinni, ei jäänyt epäilystäkään, että kyseiset nulikat olivat lievästi ilmaistuna häntä lähennelleet. Miekoillaan. Ja muillakin lyömäaseilla. Laupias taivas, mitä hän on oikein tehnyt heille, Bat ajatteli metelin rynniessä lähemmäs. Tavalliset öykkärit eivät juosseet saaliinsa perässä noin innokkaasti.
"Ra'an!!" lääkäri kutsui, koska pikkuinen alruuna oli hänen paras puollustuskeinonsa, jos miesjoukko tunkisi väkisin sisään. Jeremiah oli jo vähentämässä vaatetta ja kiireessä päästä jatkamaan matkaa. Bat ei voinut väittää etteikö haluaisi miestä ulos talostaan nyt ja heti, mutta pieni ahne ääne kuiski hänen takaraivossaa. Tosin ennakkomaksuna toiminut hopealantti ei teoriassa taannut mitään. Se saattoi yhtä hyvin olla Jeremiahin koko omaisuus ja sitä paskaa Bat ei aikonut helpolla niellä. Ei ainakaan, kun ovella kolkutteli Jasper, Jesper ja Joonatan öykkärikavereineen.
"Herra hyvä, niin kauan, kun nuo ovat tuolla ulkona sinä et ole matkustelemassa yhtään minnekään", Bat huomautti ja nosti luoksensa kipittäneen kasvin hartialleen, "En suvaitse potilaita, jotka tuovat ongelmiaan vastaanotolleni", hän kivahti äänten voimistuessa ulkosalla.
"Ohoi, te siellä ulkona!" mies huusi takaisin peittelemättä ärtyneisyyttää millään tavalla, "Olisitteko ystävällisiä ja painuisitte helvettiin ennen kuin kutsun sotilaat! Minulla on kana kynittävänä potilaani kanssa!!" Miehet tuskin tuolla uskoisivat ja lähtisivät kiltisti, pää painuksissa koteihinsa, mutta ainahan sitä kannatti yrittää.

//Anteeksi kesto, koneen kanssa oli teknisiä ongelmia.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 17 Joulu 2012, 12:53

Jeremiah tuijotti lääkärin olalle huudettua pientä, aivan ilmiselvää kävelevää kasvia, ja pudisteli sille päätään. Kaikkea sitä olikin maailmassa!
" Äsh! Hyvä on, tohtori, he saattavat olla minun kannoillani, mutta minulla ei ole pienintäkään käsitystä siitä mitä olen heille mahtanut tehdä...kuule, tuntuu todella, että tämä joukkio ei ihan heti ole antamassa periksi tässä asiassa...joten, onko sinulla takaovea täällä?! Se voisi pian osoittautua terveellisimmäksi vaihtoehdoksi sekä sinulle että minulle."
Samassa jotain rysähti jälleen ulko-oveen voimallisesti kuin pisteeksi Lääkärin sanojen päälle, ja Jeremiahia puistatti, kun hän kuuli miten joku kiipesi pitkin seinää ja kuului kolistelevan sitten jo asunnon kattoa pitkin.
Ulkoa kuului äänekäs, paskainen nauru, ja käheä ääni murahti lääkärille vastaukseksi; " Heitä tänne niin me kynitään se sun puolestas! Säästyy asuntos ja henkikultaskin siinä samalla, päästä liero ulos!"
Jeremiah veti syvään henkeä ja katsoi sinisillä silmillään terävästi kohti lääkäriä." Niin, kuuntele! He kynivät sun puolestas! Sinä et saa kullan muruakaan, jos kuvittelet että voit heittää minut tuolle petolaumalle. Ilmeisesti ensikerran mukiloidessaan tajusivat että minulla on jotain arvokasta mukanani, ja siitä syystä ne nyt roikkuivat Länsikujilta asti perässäni!"
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 18 Helmi 2013, 20:57

Bat olisi valehdellut, jos olisi väittänyt ettei hetkeäkään harkinnut potilaansa heittämistä oven takana kolkuttaville öykkäreille. Hän itse asiassa mietti asiaa hyvinkin tarkkaan, kun nuo uhkasivat hänen henkeään ja kotiaan ja itse jumalat olisivat voineet vaikka vannoa, kuinka kulta alkoi menettää mahdollisuuksiaan siinä kilpailussa.
"Tai sitten olet vain ollut niin ehdoton kusipää, jolla ei ole mitään arvokasta ja joka on vain muuten saanut nulkit peräänsä!" Bat kivahti kolkutusten ovella käydessä agressiivisimmiksi. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun niin kävisi, mies ajatteli ja olisi pudistellut päätään ellei olisi ollut niin raivoissaan. Hänen ovellaan oli joukko öykkäreitä, jotka olivat uhanneet tappaa hänet ja tuhota hänen kotinsa, jonkun saatanan nutipään takia, jota hän ei edes tuntenut. Ehei, tätä paskaa puoskari ei aikonut edes niellä, purematta tahi ei.
"Onko tämä tyyppi kusipää vai onko sillä rahaa?!" Bat huusi miehille oven takana sen merkiksi, että oikean vastauksen tullessa, hän olisi valmis avaamaan oven ja tuuppaamaan "potilaansa" ulos siitä. Lääkärinä Bat ei kokenut mitään velvollisuutta katsoa potilaidensa perään tai huolehtia heistä, jos he itse olivat asiansa ryssineet. Hän vain hoiti haavat ja loppu olikin heistä kiinni.

//Anteeksi posketon viive >____<'
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 01 Maalis 2013, 21:06

Ulkoa kuului roskajoukon vastaus Batille. Se oli jotain raivoisaa, josta Jeremiahkaan ei voinut saada mitään selvää. Miekkonen päätti toimia. Hän sujautti kätensä nopeasti vaattteidensa kätköihin ja vetäisi voihkaisten sieltä esiin nyöritetyn nahkapussin, viskaten sen suoraan kohti tuoa hemmetin raivostuttavaa puoskaria." Kusipää tai ei, siinä on pussillinen aitoja, hiomaottamia, pikkuriikkisiä jalokiviä, timanttia pääasiassa!" Hän äsähti tälle "toverilleen" vihaisesti, ja irvisti sitten moisen äsähdyksen aiheuttamasta kivusta. " Pidä hyvänäsi, ja pakene kanssani ja hoida minut kuntoon, palkkiosi vain kasvaa! Mikäli ei innosta...noh, nuo miehet tuolla...ne ovat ihan kohta täällä, ja repivät sinut riemumielin kappaleiksi tuon pussillisen tähden..ja menisin sanomaan, että he tekisivät sen ilman tuotakin, eivät he juuri syytä tarvitse, kuten tiedät. Miten siis olisi... vaikkapa jotain sellaista kuin lattialuukku tai valeseinä? Löytyykö?"

Timantit. Noh, ne eivät olleet ne aidot, vaan kyseessä oli erittäin taitava jäljitelmä...Jeremiah ei ollut parempaa jäljentäjää milloinkaan tavannut, kuin tämän...no, niin, joka tapauksessa, Jeremiah oli aivan varma siitä, että tuo vanhan viinan käryinen lääkärin tointa harjoittava verijuotikas ei voisi millään tavoin nähdä eroa aidon ja väärennetyn jalokiven välillä. Tuskin edes, vaikka kyse olisi huonommankin sorttisista tekotimanteista. Mitä tuollainen kyyppari voisi teitää jostain niin jalostuneesta ja ylevästä kuin timanteista?


// Mää kiskasen Jerkun poijjes, raukalla eijjoo yhtäkään loppuunsa pelattua peliä vielä. //
Lörri
 


Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron