Ongelmitta ei selviä mistään

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Ongelmitta ei selviä mistään

ViestiKirjoittaja Demintty » 25 Marras 2012, 19:52

Lolisa

Haltijaneito keräsi kaikki rahat kokoon laskien ne nopeasti samalla kun laittoi niitä samalla pussukkaan jonka sitten myöhemmin laittoi kaula-aukosta mustan puvun alle roikkumaan. Miekat Lolisa oli jo aikaisemmin laittanut selälle roikkumaan, että ne eivät enemmän häiritsisi.
Ilma oli synkkä ja tumma taivas tuntui kaatuvan päälle, se ei kuitenkaan estänyt ihmisiä kylällä olemista ja kaupustelua. Ilmassa liikkuikin jatkuva puheen ääni ja Loli saattoi erottaa yhden keskusteluista kuuluvan korukauppiaalle ja miehelle joka oli päättänyt ostaa tyttärilleen korut. Mies jatkoi tinkimistä vielä, kun Lolisa lähti kävelemään kivityksellä hieman hiljaisimmille kaduille.
Haltia käveli yhden rohtokaupan ohi kunnes tuli risteykseen josta to kääntyi vasemmalle päästääkseen lähemmäs ihmiskylän laitaa, missä tulisikin sitten haastavampi tehtävä päästä vartioiden ohitse.
Neito käveli rauhallista vauhtia huppu visusti päässä pienestä tuulenviimasta huilimatta. Ihmiset jotka tulivat vastaan saattoivat hieman kiertää kauempaa Lolisan, kukapa ei kiertäisi mustaan pukeutunutta hyyppää jolla on miekat selässä. Sen enempää kukaan ei kuitenkaan huomioinut neitoa, varmaan moniakin samanlaisia kuljeskeli päivittäin kylällä.
Lolisa ei keskittynyt kovinkaan mihinkään muuhun kuin omien askeleiden kuuntelemiseen ja siihen, että ei törmäilisi mihinkään eikä poikkeisi hirveänä tieltään mitä pitkin piti mennä jotta selviäisi kiinnijäämisestä.

Haltijaneito kääntyi vasemmalle tullen pienelle aukealle jolla oli useampikin kaupustelija ja puoti.

//Joo ei oo ees kestäny kaua tän alottamine :D oon aina nukkunu 24/7 nii ei oo kerenny missää vaiheessa laittaa tätä tänne :D ja eilen ei löytyny nettiyhteyttä kaverilla ja nyt ku ollaan tulosa kotia nii pysähyttii jossai tälläsesä tankkipaikasa jolla on ilmane nettiyhteys JES!
Ai niin ja joo Sae tänne siis :D
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Sae » 25 Marras 2012, 22:32

Siitä oli jo aikaa, kun Scarlet oli viimeksi pysähtynyt tähän kaupunkiin. Ei sillä, että nuori nainen inhoaisi kaupunkia tai jotain muuta, ei vaan yleisesti ottaen pitänyt paikoista joissa oli paljon väkeä tai tarkemmin sanottuna paljon ihmisiä. Tosin mitä pystyi odottamaan, naisen oma äiti oli yrittänyt tappaa vuosia aikaisemmin, joku tuntematon juoppo oli päättänyt hajottaa toisen jalan ja ties mitä kaikkea. Scarlet oli aikaisemmin ollut pienillä ostelemassa täydennystä jo valmiiksi vähäiseen varustukseen. Ei aikonut jäädä tänne pidemmäksi aikaa tai oikeastaan ei osannut jäädä paikoilleen. Hänellä ei ollut mitään syytä jäädä eikä ollut mitään mikä nuorukaista olisi paikoillaan pitänyt. Viimeisin perheen irvikuva mitä hänellä oli ollut, oli jo vuosia ollut kuolleena ja kuopattuna. Nuorukainen oli jo ottanut suunnakseen kaupungin reunat tai ainakin niin oli aikonut, ennen kuin matkaan oli tullut pari mutkaa. Kaiketi jotkut osaavat aiheuttaa ongelmia ,vaikka heidät olisi tapettu ja haudattu.
Scarlet oli jo tovin yrittänyt eksyttää kaupungin kaduilla yhtä pientä äänekästä miesjoukkoa. Ei hän tuntenut tuota joukkoa, mutta huudoista päätellen joukko vaikutti tuntevan nuorukaisen kasvot. Riippuen tilanteesta saattoi olla lahja tai kirous muistuttaa ulkonäöltään vanhempiaan, ja tässä tapauksessa se oli paljon lähempänä kirousta kuin lahjaa. Omalla tavallaan naisella oli kyllä sievät kasvot, mutta kasvoista aiheutuu lähes väkisellä joitakin ongelmia jos ne tietyissä piireissä yhdistettiin naiseen, joka oli eläessään ollut huijari, varas ja murhaaja. Kaiketi joku joukossa oli erehtynyt sekaantumaan siihen jo kuolleeseen ämmään ja jaksoi vielä näinkin monien vuosien jälkeen haluta kostoa jostakin tempusta.

Nahkainen kassi olalla Scarlet juoksi pitkin katuja kuulostellen missä päin häntä jahtaavat olivat. Joukko huusi ja kirosi niin kovaan ääneen,että oli hankala olla tietämättä missä äänen lähteet olivat. Saisikohan karistettua joukon nopeammin jos pääsisi kulkemaan kattojen kautta? Tiedä häntä, olisi toki voinut jäädä tappelemaan, mutta olisi ongelmallista jos menisi tappamaan jonkun liian julkisella paikalla. Anna mun kaikki kestää, eikö missään päin nykyään voi vaan pysähtää, hoitaa omat asiansa ja lähteä pois ilman turhia ongelmia? Nainen ei tiennyt lähistöllä liikkuvasta vanhasta tuttavasta, mutta siitä huolimatta melusirkus alkoi vähitellen olla samoilla kulmilla kuin Lolisa. Jotkut kulkijat katselivat menossa olevaa touhua kummissaan, ja osa ei todellakaan halunnut päätyä homman keskelle vaikkei tiennytkään mistä oli tarkalleen kyse. Joillekin oli epäselvää jopa se oliko jahdattuna nuori nainen vai nuori poika. Scarlet juoksi ja yritti miettiä millä tavalla saisi joukon eksytettyä, mielellään ilman tappelun tarvetta. Tietämättään asiasta nuorukainen kääntyi seuraavaksi samalle aukealle kuin Lolisa. Sama paikka mutta tulosuuntana eri reitti. Toisin kuin haltialla, Scarletin kasvot olivat hupullisesta kaavusta huolimatta täysin kaiken kansan nähtävillä. Huomaamatta kaavun peitossa olevaa tuttavaansa nuorukainen vaan juoksi aukion poikki erään kadun suuntaan, tietämättä mitä oli tulossa. Kaupungissa saattoi sattua vaikka ja mitä, muttei Scarlet osannut odottaa juuri tämän kadun olevan laatikoiden tukkima. Tiedä häntä mitä laatikoissa oli, ehkä jonkun kauppiaan tuotteita joita ei oltu vielä purettu pois. Scarletille ei tainut jäädä mitään muuta kuin yrittää tapella, vaikkei nyt ollutkaan asiasta innoissaan. Olisi mielummin eksyttänyt tämän muutamaan miehen joukon. Turhan monta kerrallaan... Scarlet mietti hamuillessaan veitsiään kassista ja vilkuillen samalla lähestyvää vihaista joukkoa. Ei edes tiennyt missä määrin nämä osasivat tapella, ja vaikka miten olisi näin monta yhtä vastaan oli sen verran monta, että tuskin pääsee ainakaan pois ilman mitään vahinkoja. Odotti ja odotti yrittäen nähdä sopivaa hetkeä hyökätä. Vanhempien pahat teot sitten tosiaan maksettiin näiden lasten kautta...

//Ja miepä tuon pikkuiseni paikalle. Jopas on ehtinyt olla hämminkiä, mutta kenelläpä sitä ei ehtisi aina välillä olla tai olisi nukkumisrytmi mitä sattuu. ^^ //
Sae
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 19 Joulu 2012, 23:30

Kun Lolisa käppäili suhtkoht isolla aukiolla, ei tuo kerännyt sen enempää katseita kun koskaan yleensäkään, mutta jos tuli sellainen kohta aukiolla missä oli paljon ihmisiä, osasivat he itse väistää ilman mitään pyytelyä Lolisalta. Neito pysähtyikin nyt ja rupesi katselemaan ympärilleen, ihan vain tarkistaaksen suuntansa. Kerran tuo oli erehtynyt suunnasta, minkä jälkeen oli joutunut juoksemaan pakoon vartioita.
Juuri kun Lolisa olisi ruvennut katselemaan ympärilleen, tuntui puvun helmassa pieni nykäisy. Lolisa kääntyi ympäri katsomaan minkä sen aiheutti, ja näkikin jaloissaan pienen ihmispojan.
Haltianeito polvistui pojan eteen ja hymyili tälle. "Sinulla on hienot miekat." poika sanoi lapsimaisella äänellään samalla osoittaen Lolisan olan takaa näkyvää miekkaa. Vastaukseksi Lolisa ei kuitenkaan sanonut mitään, hymyili vain leveämmin.
"Saisinko minä.." poika alkoi puhumaan, mutta ei kerennyt pitemälle, koska haltianeito vetäisi pienen lapsen nopeasti itseään vasten, ikäänkuin halaten tuota. Pian tuon oudon halin jälkeen, ohi juoksi ihmisneito, minkä Lolisa olikin kuullut ja vetäissyt sen takia pikkupojan suojaan.
Lolisa oli päästämässä irti, mutta kuuli tarkasti kuinka joku juoksisi vielä ohi, aika monikin. Haltianeito nosti katseensa juoksuaskeleiden suuntaan, sitten nopeasti nostaen pienen ihmispojan taakseen, jolloin tuo juoksikin heti äitinsä luokse joka oli seurannut tilannetta vierestä.
Nopeasti Lolisa nousi seisomaan ja ohi pyyhälsikin kaksi miestä, kunnes kunnes perässä tuli kolmelisää. Lolisa puolestaan jäi hetkeksi tollottamaan noiden perään, jolloin kuuli vielä yhdet juoksuaskeleet. Kun viimeinen mies harppoi Lolisan ohi, tuo neito lähti juoksemaan kaikkien perään. Nopeaa tuo saavutti viimeisimmän miehen, ja nopeasti Lolisa kaatoikin tuon ja sinne se jäikin maahan kellimään.
Lolisa lähti perään vain, koska ensinäkin he olivat vaarantaneet pienen pojan hengen eikä neito sellaisesta pitänyt. Toiseksi Lolisa näki, että miehet jotka jahtasivat nuorta ihmisneitoa, eivät halunneet jahdattavalle mitään hyvää, eikä Lolisa halunnut jättää ihmistä yksin juoksemaan pakoon miehiä. Eihän Lolisa halunnut taistella tai mitään vastaavaa, mutta nyt haltiasta vaikutti siltä, että ihmisneito tarvitsi apua, mikäli Loli osasi sitä sitten antaa.
Kepein askelein neito juoksi toisten perässä, pysyen kuitenkin hyvin mukana. Välillä neito joutui kuitenkin väistelemään vaivalloisesti kojuja sun muita laatikoita mitä maassa nyt yleensä olikaan. Kun Lolisa vilkuili välillä missä päin sitä kylää oltiikaan menossa, saattoi tämä havannoillistaa, että aivan eri suuntaan minne haltian oli alunperin pitänyt mennä selvitäkseen vartioilta. Samalla kun tuo seurasi miehiä, näki tuo myös että he olivat juoksemassa umpikujaan. Ainakin eilen täällä käytyään Lolisa oli nähnyt samaisen kujan tukittuna laatikoilla, mitä liene tavaroita niissäkin oli sitten.
Kun jahdattu ihmisneito ja miehet olivat menneet kujalle, Lolisa jäi sen päähän katsomaan hetken mitä neito aikoisi tehdä, ennen kuin itse sekaantuisi asiaan. Kuten haltia olikin arvellut, laatikot olivat pysyneet paikoillaan eikä kukaan niihin ollut kajonnut vielä.
Tarkka silmäisenä Lolisa katsoi kahden miehen välistä ihmisneitoa, ensin tuon vaatetusta, sitten ihmisen käsiä, jotka alkoivat hapuilla laukusta jotain, luultavasti tikaria, puukkoa tai jotain vastaavaa teräasetta. Lolisan mielestä neito ei kuitenkaan näyttänyt miltäkään taistelijalta, mutta pitäisi kai mys pitää mielessä että ulkonäk ei kerro nykymaailmassa aivan kaikkea. Tuntui, että kaikki jotka liikkuivat tälläisillä kujilla miesjoukkoa pakoon, oli luultavatsi jokin ovela varas tai valepukuun sonnustautunut sotilas.
Lolisa seisoi kevyessä haara-asennossa vähän matkan päästä parista miehestä, jotka eivät ilmeisesti olleet huomanneet Lolisaa, ollessaan niin keskittyineitä ihmisneitoon. Lolisa toisaalta oli niin keskittynyt miehiin, että ei tajunnut vilkaista edes ihmisen kasvoja, jota oli tällä hetkellä puolustamassa.
Hilljaa Lolisa lähti yhtä miestä kohti, joka oli selkäpäin tähän, helppoa. Helppoa ainakin niin kauan kunnes olisi saanut tuon yhden miehen maahan, sitten se vaikeentui, kun muutkin miehet tajuaisivat.
Haltianeito oli yllättävän lähellä jo, kunnes sitten nosti jalkansa ylös, jotta voisi potkaista keskikokoista miestä ristiselkään. Nopeasti sen tehtyään, mies vääntyi eteenpäin hieman älähtäen ja ottaen pari askelta eteenpäin tasapainon vuoksi. Mies kuitenkin pysyi pystyssä, kuten neito olikin ajatellut, joten Lolisa kyynärpäällänsä löi samaista miestä kaulaan. Muut miehet olivat yhä paikoillaan varautuneena taistelemaan neidon kanssa. Yhdeltä mieheltä kävi kuitenkin käsky katsoa ihmisneidon perään, jolloin kaksi miehistä kääntyi takaisin ihmisneidon puoleen. Siinä samalla Lolisa vilkaisi ihmisneitoa, jonka takia oli edes tälle kujalle tullut. Hetken ajan hupun piemeydessä Lolin ilme oli sekoitus yllätystä sekä hieman huvittuneisuutta. Nopeasti tuo oli hoksannut kuka ja kenen kanssa oli taas joutunut tekemisiin, vähän samanlaisissa tunnelmissa kuin ensimmäistäkin kertaa.
Yksi miehistä kävi kuitenkin keskeyttämään Lolin pohdiskelut, koittaen motata kai naamaan, mutta juuri ja juuri sai Lolisa reagoitua siihen ja nostettua kätensä esteeksi. Voimakas mies kuitenkin jatkoi vääntämistä Lolisan kättä vasten, jolloin mies saattoi erottaakkin haltian hupun siimeksistä tytön naaman. Mies nimittäin tuijotti naista silmiin tiiviisti, mikä sai Lolisan tekemään samoin. Niin ei olisi kuitenkaan kannattanut ehkä tehdä, sillä hetkessä naisen mieleen ilmestyi kuva kyseisestä miehestä ja toisesta miehestä läheisissä tekemisissä. Lolisa räpäytti silmiään saadakseen mielikuvan häipyvän, ja se auttikin. Mutta mies väänsi edelleen Lolisaa vastaan, saadakseen naisen kaatumaan. Niin Lolisa ei kuitenkaan halunnut tapahtuvan, joten tuo lopetti vastaan vääntämisen ja väisti nopeasti sivuun. Sen seurauksena mies lensi melkein pärställeen maahan.
"En haluaisi mitenkään arvostella.." tämä aloitti totta kylläkin hieman halveksuvalla äänellä, sekä yleiskielellä. Nopeasti, kun miehen tasapaino vielä järkkyi, Lolisa potkaisi tätä polvitaipeeseen joka sai tyypin polvilleen. "Mutta en silti kannata homoja." tämä sanoi hienolla murteellaan, ihmistenkieli alkoi sujua hieman paremmin ajan kanssa. Voimakkaasti Lolisa potkaisi miestä yläselkään, mikä sai tuon kaatumaan pärställeen.

//öh.. Ehkä koitan vielä tän ajankäytön kans petrata :/ sori kauheesti ku kesti + sori jos tekstissä on jotai hittauksia, en oo yhtää varma.. Toivottavasti et kyllästy ku luet sitä :D
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Sae » 31 Joulu 2012, 16:51

//Noo onhan tässä itselläkin pikkuisen venähtänyt ,kun joulut ja muu on hiukan tielle puskenut ^^//

Seuratessaan miesjoukkoa silmillään nuori nainen huomasi jotain ylimääräistä, paikalle oli eksynyt jo muukin henkilö. Oliko tämä henkilö hänelle vihollinen vai ystävä, siihen Scarlet ei toistaiseksi tiennyt vastausta. Eikä sen vatvomiseen olisi liikaa aikaa muutenkaan. Lyhyen hetken aikana karkulaisesta oli tullut aseistettu, kaksi suurta veistä valmiina aiheuttamaan rumaa jälkeä jos tarve vaan oli. Ei naista ruumiinrakenteensa osalta voinut välttämättä kutsua taistelijan näköiseksi. Kevytrakenteinen ruumis, jossa kuitenkin riitti kestävyyttä eikä pitkät raajat olleet yhtään huono asia. Scarlet tiesi hyvin jäävänsä häviäjän puolelle jos puhtaasta raa'asta voimasta alettiin puhumaan, joten mitä vaihtoehtoja jäljelle jäi? Pyrkiä olemaan nopeampi, ketterämpi ja jaksamaan pidemmän aikaa. Saihan sitä olla olla suuri ja vahva kuin härkä, mutta jos puhti loppuu ennen omaa voittoa niin sen jälkeen voi alkaa miettimään horsman pukkaamista.

Pian alkoi tapahtua, ja joihinkin kysymyksiin ainakin alkoi vastausta tulemaan. Ei tämä joukon takana hiippaillut ainakaan ollut tuon joukon ystävä mikä oli Scarletin osalta hyväksi. Kun alkoi pohtimaan hiukan lisää, tässä huputetussa henkilössä oli jotain tutun tuntuista. Suurin osa hänen keskittymisestä suuntautui tappelemaan valmistautuviin miehiin, mutta tiedä häntä oliko kyse vaistosta tai jostain muusta niin tunsi sisuksissaan kuitenkin jotain tuttua. Miehillä oli vieläkin määrällinen ylivoima, ainakin toistaiseksi, mutta joukko päätyi sentään jakautumaan kahtia joutuessaan kahdesta suunnasta tulevan uhan keskelle. Pieni hämmennyksen hetki miehissä oli ollut juuri jotain sellaista mitä Scarlet oli kaivannut, se antoi loistavan aukon mihin hyökätä. Naisen suuta koristi pienoinen ilkikurinen virne ja silmät luultavasti kertoivat sen ettei ollut aikeissa käydä kimppuun säästellen. Jos joku 'vahingossa' sattuisi saamaan kuolettavaa vahinkoa, ei hän ollut aikeissaan tuntea siitä omantunnon tuskia. Rehellisesti sanottuna olisi Scarletin etu jos jahtaajia ei jäisi jäljelle yhtäkään, olisi vähemmän vanhojen haamujen jahtaajia ja uhkaajia jäljellä. Tuskin näitä muutenkaan oli turhan paljoa enää sinnikkäimpiä lukuunottamatta näin monien vuosien jälkeen ja toivottavasti suurin osa niistä joita oli olemassa alkoivat jo unohtaa.

Jos olisi kyennyt puhumaan normaalisti, olisi luultavasti hyökätessään tehnyt kommentin 'ei pidä mennä kääntämään selkäänsä viholliselle'. Kun huomio oli hetkellisesti kiinnittynyt muuhun suuntaan Scarlet oli vauhdilla ponkaissut yhden miehen suuntaan. Ei tiennyt missä määrin mies osasi miekkaansa käyttää, mutta jos vastaus siihen asiaan oli 'hyvin' niin sitä suuremmalla syyllä tästä piti päästä eroon. Miehen alkaessa kääntymään oli nainen jo päässyt osumaetäisyydelle. Riskinä tilanteessa luultavasti oli se jos mies ehtii reagoida nopeammin ja huitaista miekalla, ei välttämättä pääsisi kunnolla pois alta, mutta jos Scarlet saisi tehtyä niin kuin aikoi kunnolla miehen ei tarvisi pitkään aikaan edes ajatella miekan käyttämistä. Ei lopputuloksen pitäisi olla välttämättä tappava, mutta se mahdollisesti tekee käsistä väliaikaisesti tai lopullisesti käyttökelvottomat, riippuen onko onni hyvä vai huono. Toisen hyvä onni tuli olemaan toiselle hyvinkin surkea. Jos ei muuta niin kyllä miehen suusta ihan komea karjahdus lähti terävän veitsen alkaessa leikata lihasta, jos nainen onnistuisi niin miehen käsien toimintaan vaikuttavat lihakset saavat pahaa vauriota, vähimmilläänkin kuitenkin sattuu ja pirusti. Toisen Scarletiin keskityttyvän suusta alkoi kuulumaan äänekäs kiroaminen ja käsissä olevan nuijan tulevana maalitauluna tulisi melko varmasti olemaan naisen pää. Scarlet olisi nopeasti entinen jos saisi päähänsä osuman tuosta kallojen murskaajasta. Veistensä iskun jälkeen ponkaisi etäämmälle vahingoittamastaan miehestä, jonka naama kyllä näytti siltä kuin kyse olisi persiille ammutusta karhusta tai jostain vastaavasta. Miekan heilautus oli mieheltä kuitenkin jäänyt heikoksi ja hitaaksi, joko kivun takia tai sitten oli onnistunut aiheuttamaan riittävän pahaa vauriota.

Homman keskellä nuoren naisen korviin kuului tuttu ääni, jonka tunnisti vieläkin vaikkei ollutkaan sitä aikoihin kuullutkaan. Aika siis toisti itseään? Scarlet oli ihminen tai niin hän itsensä käsitti sillä ei ollut täysin perillä omasta verenperinnöstään, muttei se estänyt hyviä välejä haltiaan. Ei nainen niinkään tehnyt eroja rotujen välille, ajatellut yhtä ylemmäksi tai alemmaksi. Elivät niin elävät ja jonakin päivänä jokainen myös kuolisi ajallaan, se olisiko jokaisen kohdalla kuolema lopullinen loppu vai jonkun muun alku oli taas sivuseikka. "Meidän pitäisi todellakin lopettaa näissä merkeissä tapailu." Scarletin suu liikahteli hiljaisesti. Jossain määrin se saattoi olla kohdistettua Lolisalle ,mutta enimmäkseen totesi sitä itselleen. Jos kaksikko tapaisi niin olisi hyvä jos se tapahtui ilman, että siihen liittyisi aina jotain ongelmia. Vaikka se välillä vaikuttikin olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, ensimmäisestä tapaamisesta alkaen useita vuosia sitten.

Tällä hetkellä oli huonompi alkaa mitään kuulumisia vaihtelemaan ja Scarletin aika meni enimmäkseen nuijaa väistellessä. Vihaisesti sitä yritettiin huitoa naisen päätä kohti. Olikohan tämä nuijan heiluttaja sukua tuolle nykyisin vähemmän toimintakuntoiselle miekan heiluttajalle? Näytti nimittäin naama vähintäänkin yhtä rumalta. Oikeasti, 'äitikullalla' ei ollut ollut minkäänlaista tasoa kohteidensa suhteen. Vaikka naama olisi ollut kuin petolinnun perspuoli niin sillä ei ollut väliä kunhan rahaa löytyi riittävästi. Ehkä näilläkin tumpeloilla oli joku aika sitten ollut rahaa. Yksi hailee, Scarlet odotti mietti miten pääsisi nuijamiehen kimppuun ilman, että raskas nuija kalahtaisi kalloon. Tosin voisi kyllä toivoa, että tuo ehtii väsymään sillä puuskutus alkoi muuttua äänekkäämmäksi. Väisti nuijaa ja liikkui ympäriinsä vältellen Lolisaan keskittyneitä odotellen samalla sopivaa rakoa ja hyökkääjän voimien loppumista.
Sae
 


Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron