"Niin, ehkäpä se olisi epäilyttävää, jos vasta olitte vierailleet siellä muutenkin. Teidät voitaisiin tunnistaa," Roswell naurahti enkelin huomauttaessa, ettei siihen kutsuun vastaaminen olisi ollut se järkevin vaihtoehto, vaikka Shilohilla ei mitään henkilökohtaista olisikaan vierailua vastaan. Ehkäpä se olisi niin, linnassa erottuisi kovin selvästi, jos ei omannut koreita ja kalliita vaatteita, mutta mitäpä enkeli sellaisilla teki.
"Olisin kovasti halunnut tarjota teille jotain, onhan tämä päivä ollut niin kylmäkin. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa, mh? Minun rinnallani ette olisi se oudoin ilmestys linnan käytävillä," demoni hymyili. Katseitahan neuvonantajakin vielä sai sarvistaan johtuen, joten katseita Shilohkin tulisi ikävä kyllä keräämään vain ja ainoastaan ollessaan hänen vierellään... Aivan kuten nyt täällä kylälläkin. Mutta kenties hän olisi se, joka eniten niitä katseita keräisi, toisen ollessa aivan tavallinen ihminen muiden silmissä. Köyhä, mutta ihminen, uskonnollinen sellainen. Harmiton ja vaaraton, mutta epäilyttäväähän se olisi, jos enkeli kokoajan hovin nähden siellä kävisi, etenkin jos toinen halusi pitää matalaa profiilia...
"Se on aina mahdollisuus, kyllä," Roswell kävi naurahtamaan toisen ilmoittaessa, että vaihtoehtoja tapaamisille löytyisi aina kylänkin puolelta, sinne molemmilla oli vapaa pääsy, eikä se olisi yhtä epäilyttävää. Vaikka huomiota sarvipää sielläkin herätti. Mukavampaahan se olisi varmasti ollut Shilohille päästä linnaan vierailulle, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla demoni voisi tuoda jotain tuliaisia toiselle.
Vanhoilla kasvoilla oli vain mitä lempein hymy, korostaen niitä syviä uurteita suun ympärillä. Shiloh näytti olevan kovin hämmentynyt tästä tilanteesta, eikä varmasti ollut odottanut tätä. Ei ainakaan hänenlaiseltaan otukselta älytönhän tämä tilanne suorastaan oli, demoni antamassa lahjoitusta enkelille... Ehkäpä toinen ei haluaisi edes ottaa sitä vastaan, periaatteidensa takia. Mutta molemmat heistä tiesivät, ettei näissä rahoissa ollut mitään likaista kuten myös sen, että ne tulisivat menemään hyvään tarkoitukseen. Jos Shiloh siis ottaisi ne. Jos ei, ne jäisivät vain taskunpohjalle lojumaan ties vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Lopulta toisen käsi riisuttiin sitä lämmittävästä hanskasta, enkelin hyväksyessä rahat kättään ojentaen. Roswell tiputti jo kovin kylmiksi käyneet kolikot toisen kädelle hymyillen, katsellen toisen silmiä.
"Minulle ei ole tarvetta kumartaa. Toivottavasti löydätte rahalle käyttöä," demoni hymyili hämmentyneen enkelin kerätessä ajatuksensa taas kokoon. Se olisi vielä älyttömämpää, jos jokin pyhä olento kumartaisi hänelle, kuin hänen lahjoitukset moiselle. Ei, tämä oli aivan hyvä näin. Shiloh kuitenkin kävi tarjoamaan oikeaa kättään, mikä kai sekin oli aivan käypä tapa kiittää, heidän kahden välillä etenkin. Sitä Roswellin piti hetken aikaa miettiä olisihan se epämukavaa mutta hymyillen vanhempi miehistä kävi siirtämään kirjansa oikeasta kädestä vasempaan, varovaisesti, etteivät sivut lähteneet tuulen mukana.
"Samoin, herra Jadon," sarvipää hymähti, ojentaen oman, paljaan kätensä kohti toista, puristaen kättä varmasti kättelyn merkeissä, kuten piti. Hymy hieman yritti laantua kasvoilla teosta, demoni kun ei mieluusti enkeliin koskisi, mutta kovasti sitä yritettiin pitää sen kättelyn ajan huulienpieliä ylöspäin. Ei Roswellilla ollut mitään enkeliä vastaan, eikä toisen kättelyäkään. Se vain oltiin tehty kovin hankalaksi hänelle.
"Kunnes seuraavan kerran tapaamme," toiselle nyökättiin vielä hyvästeiksi, käden irrottautuessa enkelin kädestä vihdoin. Se oli tuntunut ikuisuudelta. Shiloh kuitenkaan ei enää kyennyt seuraamaan demonia, ei ainakaan kovin pitkään, joten toinen oli ilmeisesti päättänyt jäädä jo jälkeen. Tapaisivathan he uudestaankin, varmasti ja toivottavasti yhtä hyvissä merkeissä. Rauhallinen askel kävi nyt takaisin linnan suuntaan, vapaan käden sujahtaessa taskuun lämmittelemään, toisen joutuessa jäämään ulkopuolelle pitämään kirjasta kiinni. Kohta Roswell pääsisi kuitenkin takaisin lämpimään...
((Kyllä, ja Garrett on hyvin herkkä, joten ääntäkin tulee kiitettävästi. Vaikka pitäisi olla hiljaa. Voi vahingossa pitää kovaakin ääntä, jos liian rajuksi käy. Jos Nimue käy vikittelemään Roswellia, huomaa kohta, että saa enemmän, kuin mihin alkoikaan. Roswell ei syrji kenenkään tissejä, itsekin tuollainen vanha ja ruttuinen. No surullinen Henry olisi liikaa Roswellille, ei kestäisi sitä. Sitten annetaan lahja piristämään toista. Ei saa olla liian ilkeä pienelle Henry-paralle. Mutta Henry ei saa hypellä ympäriinsä, nyt pidetään huoli siitä. Ei lähdetä yhtään minnekään, niin. Roswellilla on tapanaan tunkea nenänsä joka paikkaan, mutta Ivy ei taida jaksaa sitä, miten jokaiseen peliin tulee aina demonisetä mukaan. Hups peli taisi loppua. :<))