Kirjoittaja Sands » 08 Joulu 2012, 01:46
Roswell tunsi sen heti. Enkelin läheisyys ei tuntunut enää niin tukalalta, eikä toinen huokunut enää samalaista voimaa, kuin aikaisemmin. Kaikkea epämukavasta olotilasta Shiloh ei saanut poistettua teoillaan, mutta tämä sarvipää oli muutenkin kovin herkkä tuntemaan muiden läsnäolon. Toiselle demonille tämä ei luultavasti olisi enää tuntunut miltään, mutta Roswell tunsi sen kyllä vieläkin, eikä voinut sanoa nauttivansa siitä. Silti, se oli jo paljon tehty parempaan suuntaan, eikä sitä voitu kuin nyökätä kiitollisena toisen kyetessä kontrolloimaan sitä näinkin hyvin hänen takiaan. Samaan hän ei kuitenkaan kyennyt, ikävä kyllä. Siihen kuten niin moneen muuhunkaan asiaan demoni ei voinut puuttua. Olisihan hän tehnyt sen jo, jos oli pystynyt.
"Ehkäpä he haluaisivat uskoa teidän kykenevän siihen. Teette niin paljon hyvää ja pidätte minua nyt silmällä. Eihän demoni voi toteuttaa juoniaan salassa, jos joku on kokoajan katsomassa," Roswell hymyili, toisen kertomukset omasta asemastaan tässä yhteiskunnassa kuulostaen paljon enemmän siltä enkeliltä, miksi sarvipää nuo yleensä olisi kuvitellut. Ei hän voinut kuin toivoa, ettei Shiloh tulisi kärsimään näyttäytyessään yhdessä demonin kanssa, mutta itsehän toinen oli tähän lähtenyt, eikä perääntynyt. Eiköhän toinen sitten tiennyt, mitä teki ja hänen pitäisi antaa toiselle siihen mahdollisuus. Ja toivoa parasta.
Enkeli sanoi, ettei omasta mielestään ainakaan omannut paljoa vihamiehiä, mutta joitain niitä ainakin löytyi. Oli oikeastaan aika outoa, ettei Roswell ollut niinkään tehnyt mitään henkilökohtaisesti muille ja siten saanut vihamiehiä itselleen, kuten Shiloh ilmeisesti oli, oli se teko sitten hyvä tai paha. Vihamiehiä demonilla kyllä löytyi pelkästään niiden sarvien takia, mutta niitä hän ei halunnut vihamiehiksi laskeakaan. Ei, tällä hetkellä... Tällä hetkellä hän sanoisi omaavansa vain yhden vihamiehen. Ja sitten oli tämä enkeli, jolla niitä oli enemmän, joka oli enemmän vaarassa tulla tapetuksi, kuin hän. Oli hankala sanoa, oliko maailma reilu vai ei, joten kai oli parempi vain pysyä hiljaa ja miettiä sitä. Shilohin kasvot kävivät vakavoitumaan hupun takana, äänenkin madaltuessa. Ihmisiähän oli ympärillä, eikä muiden haluttu kuulevan näitä asioita. Toinen kävi nyt ottamaan puheeksi synnit ja niiden katumisen sekä anteeksiannon, tärkeitä asioita varmasti enkelille, jonka työhön nuo asiat kuuluivat.
"En voisi itsekään sanoa kykeneväni antamaan anteeksi sellaiselle, joka ei kadu tekojaan niiden kauheudesta huolimatta," Roswell huokaisi toisen puhuessa murhaajista, pienen hymyn kuitenkin noustessa huulille hetken haikeuden jälkeen. Niin, hän taisi oikeastaan olla samanlaisessa tilanteessa nyt, hänellä oli vihamies, joka ei onneksi sentään murhannut ollut, mutta silti... Tehnyt jotain kauheaa, eikä ilmeisesti katunut sitä pätkääkään. Shiloh hyökkäsi niiden kimppuun, jotka eivät katuneet, että katuisivat. Demonikin oli sellaista miettinyt ja niin luultavasti tulisi tekemäänkin, mutta vielä se oli hankala ajatella. Ei hän luultavasti voinut tehdäkään mitään, ellei... Kenties olisi aika tehdä jokin suurempi suunnitelma Tsytanin nujertamiseksi...
"Pelkäänpä pahoin, etten näe omaa ruokailuani syntinä, mutta luultavasti oletitte sellaista vastausta minunlaiseltani," sarvipää vain naurahti heti kun puheet kääntyivät hänen tapaansa houkutella muut tekemään syntiä.
"Enkä näe sitä syntinä muidenkaan osalta. Tahdomme sitä ja nautimme siitä. Se on tervettä ja parantaa elämäämme, eikä kukaan kärsi," virnistys kävi vanhoilla kasvoilla, kääntyen kohti enkeliä vastatakseen toisen astuessa sisään avatusta ovesta. Ehkä se oli paras aika sanoa se mielipide, kun yhdessä käytiin kauppaan sisälle. Siellä ei voisi riehua. Shiloh päästettiin sisälle ensin tietenkin, pitihän hän ovea toiselle auki mutta heti perässä Roswell kävi astelemaan, nyökäten lievästi kauhistuneelle kauppiaalle tiskinsä takana heti toisen miehen sarvet nähdessään tervehdykset. Ilma sisällä tuntui kovin lämpimältä kasvoille ja etenkin korville, demonin uskaltautuessa vetämään toisenkin käsistä pois taskustaan. Sisällä lämpimässä oli paljon mukavampi olla, kuin ulkona kylmässä, se oli varma. Hän olisi voinut heti käydä kysymässä kauppiaalta, josko jotain mielenkiintoista löytyisi, mutta miksi joku tahtoisi hänenlaiselleen otukselle moisen opuksen ojentaa kiltisti? Mihinköhän sarvipää sellaista edes tarvitsisi? Se tuntuisi kaikki kovin epäilyttävältä ja, no, hauskempaahan se oli itse tehdä löytöjä hyllyjen kätköistä. Kauppa ei ollut suuren suuri, mutta hyllyt notkuivat kyllä monenlaisista kirjoista. Voisihan tässä tovi mennäkin, mutta jos Henryn kirja oli löytyvän täältä, näkisivät silmät sen helposti.
"Välttelen sitten moisia kirjoja, herra Jadon. Mutta katselisin ympärilleni nyt, jos se ei haittaisi," Roswell hymähti rauhallisesti ja hiljaisella äänellä nyt kun he olivat sisätiloissa ja näin pienessä huoneessa muutenkin, käyden sitten tutkailemaan hyllyjen sisältöjä.
((Garrett änkyröi, eikä tee mitään, miten pitäisi. Mutta Aran opettaa. No jos Shiloh tuollaiseksi aikoo, niin sittenhän Roswell vain leikkii mukana, kunnes voi käydä kiinni ja hämmentää enkeliparan. Ja sitten rakastaa hellästi. Piirrän kuvia sitten, kun ei ole maksullisia kuvia piirrettävänä nyyh perspektiivi, eikä anatomia. Tahdon anatomian takaisin, ota perspektiivisi. :< Roswell aikoo käydä Blackin luona heti, kun pystyy. Puhumassa turhia, mutta myös tärkeitä asioita. Odota innolla. Yksärit ovat nössöille.))