Siipien kahinaa tuulessa

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Siipien kahinaa tuulessa

ViestiKirjoittaja Sands » 04 Joulu 2012, 18:42

Talvi oli selvästi tehnyt jo tulonsa, auringon vaivautuessa aloittamaan kiipeämisensä taivaalle vasta myöhään aamulla ja suoden valonsa sitä kaipaaville vasta pitkään työssä käyvien heräämisen jälkeen. Paljoa lämpöä aurinko ei antanut, vaikka korkealla kirkkaalla taivaalla porottikin ilma oli oikeastaan mitä kirpein, kaunistelematta... Todella kylmä. Näinä viime päivinä lämpötila oli laskenut rajusti ja kovin yhtäkkiä, joten ehkä viileys siksi tuntui entistä rutkasti rajummalta. Lumi oli vihdoin ottanut ja pysynyt, vaikka luntakaan ei paljoa pilvettömiltä taivailta tippunut hyytävänä talvipäivänä. Valkeaa löytyi ympäriltä kuitenkin jonkin verran, vaikka suuria kinoksia ei ollut onnistunutkaan kerääntymään lumenpuutteesta. Viima ei olisi antanut suurien kasojen niin kevyttä lunta kasautuakaan, mutta kylässä, talojen keskellä, olivat niin lumi kuin ihmisetkin siltä turvassa.

Tuulelta ainakin. Turvallinen olo ei monella ollut nähdessään demonin kävelevän kaduilla kuin omistaisi ne, vailla minkään sortin varovaisuutta tai nöyryyttä. Roswell ei tuntenut mitään tarvetta sellaiseen, vaikka ihmisten keskellä kävelisikin. Aina tuo oli kaduilla kävellyt niin, kuin halusi, mutta piti ennen osata varoa aina sen verran, ettei törmäisi ongelmiin. Nyt edes pelkoa vartijoista kimpussaan ei ollut, neuvonantajan tietenkin nauttiessa kuninkaan suojeluksesta, eikä kukaan vielä tähän asti ollut niin tyhmä, että kävisi käsiksi sarvipäähän, oli tuosta mitä mieltä tahansa. Linnassa hän oli elellyt jo miltei vuoden ja siellä häneen oltiin ehditty jo tottua jotenkuten, eikä pelkoa kauheasti ilmassa ollut. Kylä, tosin, oli aivan eri asia. Täällä Roswell ei ollut käynyt jaloittelemassa pitkään aikaan, joten pelko ja epäluulo näkyivät muiden kasvoilla selvästi. Välttelyä ja tuijotusta näkyi monelta taholta, mutta sen enempää ei sitten uskallettukaan tehdä. Ei kukaan tainnut tasan tarkkaa tietää, miltä se kuninkaan demoni näytti, mutta noin koreapukuisen miehen kimppuun ei haluttaisi hyökätä ilman hyvää syytä. Varmuuden varalta.

Roswell ei olisi linnasta minnekään lähtenyt sänkypotilaan viereltä, ellei Henry olisi itse sitä pyytänyt. Silloinkaan demoni ei nähnyt sitä mitenkään mieluisana ideana, pitäen pojalle mieluusti seuraa ja pitäen tuota tietenkin myös silmällä. Nuorukainen kun oli mitä jääräpäisin, eikä toista kovin helpolla uskallettu jättää yksin siinä pelossa, että jotain typerää taas yritettäisiin, eikä hän olisikaan siellä auttamassa... Mutta neuvonantajan piti osata luottaa kuninkaaseensa, joten mahdollisuus oli pakko antaa. Kunhan Henry ensiksi lupasi olla yrittämättä mitään, tietenkin. Ja että joku kävisi aina varmistamassa toisen hyvinvoinnin tai tarpeet vähän väliä, kun demoni oli poissa. Paljon oli kuninkaankin pitänyt tehdä töitä vakuuttaakseen Roswellin siitä, että tuon ylipäätään piti lähteä minnekään. Itsehän tuo ei siihen tarvetta kokenut, mutta heti kun ulkoilureissu alkoi tuntua enemmänkin joltain, mikä tehtiin pojan hyväksi, ei siihen enää voinut sanoa ei.

Kädet työnnettiin taskuihin lämmittelemään, eihän vanhemmalla miehellä ollut hansikkaita käsissään. Kovin typerä virhe, mutta sarvipää ei tiennyt sään olevan aivan näin kylmä, eihän hän vähään aikaan ulkona ollut käynytkään. Kylmä puri paljaita korviakin, mutta niiden suhteen ei paljoa olisi voitukaan tehdä, jos tahtoi näyttää lainkaan arvokkaalta; sarvethan olivat edessä, eivätkä hatut mahtuneet demonin päähän. Ainakin kasvoja pystyttiin hautaamaan syvemmälle likaisenharmaaseen villakaulahuiviin, joka kaulan ympäri oltiin käyty kietomaan. Se oli lahja. Lahja pitäisi Henryllekin käydä etsimässä kylästä, ehkä se piristäisi toipilaan päivää hieman. Jotain... Uutta ja mielenkiintoista, ja sehän olisi hankala tehtävä, kun kyseessä oli niin teräväpäinen poika. Ehkä häntä onnistaisi...

Roswell ei tosin voinut olla poikkeamatta hieman syrjäisemmille kaduille, vaikka aikaisemmin niin mahtipontisesti suuremmilla kaduilla kävelikin. Ei siksi, etteivät ystävälliset hymyt onnistuneet pehmentämään suuria joukkoja ihmisiä tai edes rauhoittamaan noiden mieliä, vain siksi, että jotain muuta oli liikkeellä. Jotain sellaista, mihin ei haluttaisi törmätä, etenkään näin demonina. Se lähestyi, mutta oli hankala sanoa, oliko se tulossa luokse vai vain menossa jonnekin samaan suuntaan. Roswell ei halunnut hankaluuksia, joten toiselle annettaisiin tilaa, jos matka sattui vain menemään ohitse. Hän astuisi syrjään ja antaisi tilaa. Uteliashan tämä vanha demoni oli, mutta joihinkin asioihin oli parempi pitää välimatkaa ja pysyä erossa.




((Aksu, käristemakkarasi sinapilla saapuu.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Joulu 2012, 20:58

Shiloh

Pakkaset olivat käyneet kiristymään, mitä lähemmäs vuodenloppua päästiin. Luntakin oli satanut Cryptiin, toiset pitivät siitä, toiset taas eivät. Kaduilla asuville lumi ja pakkaset eivät koskaan olleet niin tervetulleita, mitä heille, joilla oli varaa nukkua lämpimässä. Länsikujien tuhoutumisen jälkeen moni oli jäänyt kodittomaksi ja vaikka jo muutamat talot olivat kohonneet takaisin länsikujille, löytyi kaupungin kaduilta yhä niitä, jotka ulkona nukkuivat. Toiset olivat onnekkaita ja saattoivat ystäviensä tai sukulaistensa luokse tunkea, mutta joillakuilla ei ollut ketään, johon tukeutua. Sodan saattelemana myös orpoja oli ilmestynyt enemmän. Näillä henkilöillä oli kuitenkin muutama, johon turvautua äärimmäisen hädän hetkellä.
Shiloh piti yhä majaa Cryptissä muutaman muun enkelin kanssa. Auttaminen ei koskaan ollut helppoa, mutta näin pakkasten kiristyessä oli se entistä hankalampaa. Aina silloin tällöin jostain saattoi löytyä joku orvoista, joka oli poistunut tästä maailmasta yöpakkasten saattelemana

Oli talvesta jotain iloakin. Monesti lapset intoutuivat leikkimään lumessa ja sitä olikin jatkunut aina ensilumista asti. Kuten muinakin päivinä, oli pieni joukko kodittomia kerääntynyt leikkimään vähäisissä lumikasoissa päivän piristykseksi.
Shiloh seurasi lasten leikkiä sivummalta. Paikoillaan oli hyvä seistä, kun yltä löytyi perusvaatetuksen lisäksi paksu viitta. Kaulahuivi kaulassa lämmitti mukavasti, viitan hupun peittäessä pään ja pitäen näin korvat jonkinlaisessa suojassa purevalta pakkaselta. Käsiä kävi lämmittämään villalangasta kudotut hansikkaat, jotka Shiloh oli saanut eräältä vanhalta rouvalta, joka oli halunnut kiittää enkeliä avusta. Kokonaisuutena illuusiossa lymyilevä siivekäs oli jälleen kerran erittäin tylsännäköinen kokonaisuus, joka tuskin erottui ulkoisesti mitenkään kaduilla häärivästä massasta.

Shiloh olisi varmasti jäänytkin pidemmäksi toviksi seurailemaan lasten leikkiä, mutta nyt ilmassa leijui paljon mielenkiintoisempi tunne. Sininen katse kävi haravoimaan väkeä tyynesti, käyden paikantamaan kauempana olennon, joka tämän epämieluisan olon aiheutti auroja aistivalle siivekkäälle. Ei ollut epäilystäkään, mikä toinen oli.
Askel, toinenkin otettiin verkkaisesti eteenpäin, huppupäisen miehen lähtiessä seuraamaan sarvipäistä vierasta. Oliko tämä nyt se hovin demoni? Sarvipäinen herätti selvästi huomiota, mutta kukaan ei käynyt ääntään nostamaan koreammin pukeutunutta kohtaan. Shiloh oli kuullut huhun demonista, joka oli ottanut paikan kuninkaan neuvonantajana. Enkelinä mies ei voinut kuin olla kiinnostunut tästä tapauksesta ja paloi halusta tietää, mikä oli saattanut nuoren kuninkaan moiseen päätökseen?
Valitettavasti Shiloh tunsi hovista kunnolla vain papittaren, jonka juttusille ei ollut päässyt sitten syksyn. Nyt kuitenkin itse kysymysten ja hämmästyksen aiheuttaja näytti siirtäneen fyysisen olemuksensa kansan keskuuteen, syystä taikka toisesta. Mihin ikinä demoni oli menossa, ei Shiloh voinut olla seuraamatta. Se oli kuin pakottava tarve käydä syntisen kannoille.

Rauhallinen, mutta pitkä askel kävi saavuttamaan kohdetta, joka vaihtoi kulkunsa syrjäisemmille kaduille. Shiloh ei ollut varma, mutta uskalsi veikata demonin tuntevan toisen läsnäolon, aivan kuin hän tunsi tuon. Ei siis olisi ihme, mikäli sarvipäinen askelta kävi nopeuttamaan. Shilohista ei ollut hiipimään lähettyville. Sitä mukaan mitä lähemmäksi päästiin, alkoi Shilohista tuntua entistä huonommalta. Demoni oli eittämättä vahva, heräsikin kysymys, mitä moinen kuninkaasta halusi? Ei kai nuori monarkki ollut mennyt tekemään sopimusta demonin kanssa?
Enkelin askel vei toiselle kujalle, joka oikaisi oletettavasti lähemmäksi demonia. Ja niin myös kävi. Nopeampi askel oli saavuttanut demonin, Shilohin käydessä astumaan tuon kanssa samalla kadulle muutaman askeleen jälkeen. Äkkiäkös nuo askeleet myös kiinni otettiin, enkelin nyt kirjaimellisesti kävellen demonin vierellä, sopivan etäällä kuitenkin itse demonista ja tuon henkilökohtaisesta alueesta.
Teitä ei kylillä ole kovin usein näkynytkään Enkeli aloitti. Puheet olisi voinut tulkita joko tuttavan teitittelyksi tai yleiseksi huomautukseksi sarvipäisen rodusta. Ei kuitenkaan liennyt epäselvää, kumpaa enkeli oli tarkoittanut.
Ei ainakaan suurvainojen jälkeen Huppunsa suojista lyhyempi miehistä ei käynyt edes vilkaisemaankaan demonia kohden, vaan piti katseensa menosuunnassa. Mikäli demoni pysähtyi, pysähtyisi enkelikin. Mikäli demoni juoksisi karkuun, ottaisi Shiloh tuon kiinni. Tavalla tai toisella.


// Kelpaa kyllä. Saisiko vielä suolakurkkua kyytipojaksi? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 04 Joulu 2012, 22:49

Roswell jatkoi matkaansa rauhallisesti ja vailla huolia, olettaen vielä, että reitit olivat hänellä ja sillä toisella vain menneet ikävästi ristiin, eikä kumpikaan tahtonut häiritä toistaan sen enempää, kuin mitä juuri tällä hetkellä teki liian läheisellä läsnäolollaan. Demoni tiesi, että pystyi olemaan ikävä kyllä ja täysin vasten omaa tahtoaan kovin tukalaa seuraa niille, jotka vähän enemmän hänestä kykenivät aistimaan. Suurin osa väestöstä olivat onnellisesti kyvyttömiä sen suhteen, mutta jotkut omasivat sen taidon... Ja tämä toinen henkilö mitä luultavimmin taidon omasi, kuten sarvipää itsekin. Olivathan he kuitenkin, no, vihollisia, joku sanoisi. Ei Roswellilla ollut henkilökohtaisesti mitään vastaan yhtä kokonaista joukkoa tai rotua yleensäkään, joten vihollisiksi hän ei voisi ketään lajitella, ennen kuin nuo itse tapasi ja sai tehdä omat johtopäätöksensä. Samaa hän ei rodusta johtuen saanut kokea, eikä voinut olettaa, että häntä nyt selvästikin seuraava olento aikoisi kohdella häntä hyvin vain sen takia, koska ei ollut tehnyt mitään pahaa. Ainakaan tällä hetkellä, hankala oli nyt sanoa, löydettäisiinkö menneisyydestä jotain pahaa, minkä perusteella tuomita.

Tiesihän hän jo, että häntä seurattiin. Toisen päämäärä ei ollut muualla, tunne ei kaikonnut. Päinvastoin, se läheni ja kierteli niin, mikä ilmoitti jäljittämisestä. Kimppuun ei voitaisi hyökätä ainakaan niin, ettei sarvipää sitä huomaisi, joten varjostaminen oli turhaa, jos sellainen sattui seuraajalla olla mielessä. Roswell ei kuitenkaan nähnyt tarvetta nopeuttaa askeltaan tai muutenkaan hermostua, huolehtimiseen ei olisi nyt tarvetta. Niin tapahtuisi, kuin tapahtui. Henkensä puolesta demoni ei pelännyt, vaikka tiesi, että toinen voisi satuttaa kovastikin kenties jopa aiheuttaakin sen kuoleman, mutta sitä epäiltiin. Olisihan pelkkä hyökkäys jo harmittava takaisku tälle rentouttavalle kävelyretkelle, eikä Henrykään taitaisi arvostaa sitä, jos neuvonantaja ryömisi takaisin pää kenties kirjaimellisesti kainalossa pyytämään sitä sairaslomaa, mitä kovasti tarvitsisi. Ja mikä hirveintä, silloinhan hän ei olisi ehtinyt hankkia edes sitä lahjaa toiselle, minkä aikoi, tulisi vain tyhjin käsin takaisin linnaan. Se olisi oikea pettymys...

Roswell ei nytkähtänytkään, kun se ilmestys vihdoin putkahti esiin silmienkin nähtäväksi sivukujalta. Eihän hänen edes tarvinnut katsoa siihen suuntaan tietääkseen, kuinka lähellä toinen oli tai mistä oli tullut. Hän tunsi sen. Enkeli. Ei ollut ihme, että enkeleitä löytyi täältä, mutta kyllä se hieman oudolta tuntui. Enkeleitä samassa kylässä, kuin hän, kuinka huvittava ajatus, suorastaan. Siinä missä hänen läheisyytensä täytyi tuntua jo kovin epämukavalta enkelistä, tuosta toisesta, huppupäisestä miehestä, ei demonikaan voinut sanoa nauttivansa tästä tapaamisesta toisen aiheuttamien tuntemuksien takia. Kuin kirkko, kuin mikä tahansa pyhä asia tai esine, se oli kovin... Epämukavaa. Kenties joku nuorempi tai heikompi olisi jo hermostunut tästä, mutta vanha sarvipää piti kyllä malttinsa, eikä näyttänyt sen suurempia merkkejä epämiellyttävästä olotilastaan, vaikka toinen ei tehnyt sitä yhtään paremmaksi lähestymisellään.

Vielä hetken Roswell pystyi toivomaan viimeisen kerran, että enkelillä oli matka jonnekin muualle, ja poikkesi tälle kadulle vai jostain muusta syystä, ja jatkoikin siis omaa kävelyään pysähtymättä tai kiinnittämättä näkyvästi toiseen huomiota, yrittäen edes niin ilmoittaa, ettei halunnut hankaluuksia, ettei haastanut riitaa tai ollut pahanteossa. Enkeli kuitenkin nopeutti tahtiaan, kunnes oli saanut demonin kiinni, jääden kävelemään tuon vierelle rinta rinnan. Mitään toivoa ei voinut enää elätellä siitä, etteikö enkeli ollut juuri hänen perässään, eikä antanut mennä tiehensä kovin helpolla. Oli tämä kuitenkin parempi, kuin hyökkäys, johon oltiin jo varauduttu toisen askelien nopeutuessa... Henkisesti siis, fyysisesti keho ei ollut kuin jatkanut rauhallista kävelyään, eikä edes jännittynyt valmistuessaan. Ei Roswell voinut sanoa, etteikö itsekin ollut utelias, mitä ilmeisesti tämä enkelikin oli hänen suhteen. Ehkä tämä oli hyvä, itse hän ei olisi enkelin seuraan hakeutunut tieten tahtoen, mutta näin päin he ehkä saisivat keskustelua ylle, kuka tietää? Se voisi olla oikein mielenkiintoista.

Demoni jatkoi kuitenkin kävelyään hiljaisena vielä hetken, vilkaisten uutta kävelytoveriaan kulma kysyvänä, mutta huulet hyväntuulisessa, hieman leikkimielisessä hymyssä. Enkeli piti katseensa visusti edessä, hupunreunojen peittäessä suurimman osan tuon kasvoista. Pitkä mies toinen kuitenkin oli, ei päätä tarvinnut kääntää kuin sivulle ollakseen kasvojen tasolla. Eikä ollut ihmekään, jos enkeli pukeutui tavalla, jolla sulautuisi massaan. Vanhempi miehistä käänsi päänsä itsekin takaisin eteen, antaen suusta tulla vain huurua kylmään ilmaan hengityksen tahdissa, vailla sanoja. Hiljaisuutta ei rikkonut muu, kuin lumen natina saappaiden pohjissa... Ja lopulta enkelin sanat
"Terveyden kannalta on parempi tulla näkemättä, ellei tiedä kykenevänsä selviytymään seurauksista," Roswell naurahti hiljaa ja rauhallisesti, vilkaisten toisen kerran enkeliä vierellään pilke silmissään, kuin sanoillaan vihjaten, että demoneita oli luultavasti keskuudessa enemmänkin, kuin toinen huomasi.
"Meillä on ilmeisesti sama matka, mh? Olisi siis kovin töykeää olla esittäytymättä. Kutsuvat Roswelliksi, kenen kanssa minulla on kunnia puhua?" Demoni hymyili jo kovin tuttavallisesti, vitsaillen toisen seuraan liittymisestä hyväntuulisena, vaikka epämiellyttävän lähellä he molemmat taisivat toisiaan olla terveyden kannalta. Puheet rodusta sysättiin syrjään ja tilalle otettiin jotain ystävällisempää ja kohteliaampaa. Pitihän sitä aina esitellä itsensä uusille tuttavuuksille.




((Selvä, mutta meiltä löytyy vain kokonaisia suolakurkkuja. Eivätköhän kelpaa, suu auki vain.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Joulu 2012, 23:38

Hupun suojista näkyi lähinnä enkelin kasvojen alaosa, hyväntekijän kävellessä demonin vierellä. Tuttuun tapaan, epämieluisasta olosta ja oudosta seurasta huolimatta, oli noilla kasvoilla kuitenkin pieni hymy. Muutenkin enkeli pyrki pitämään kasvonsa peruslukemilla, sillä mahdolliset sivustaseuraajille tai vastaantulijoille ei haluttu antaa mitään vihiä siitä tukalanahdistavasta tilasta, mitä enkeli kärsi paraikaa kävellessään demonin vierellä. Tuo toden totta ei käynyt kätkemään eroavaisuuttaan mitenkään. Eikö demoni kyennyt kätkemään sarviaan, vai eikö tuo halunnut? Tuon asema takasi koskemattomuuden, niin myös enkelinkin osalta. Shiloh ei voinut käydä käsiksi demoniin, vaikka luonto olisi pakottanut. Hän ei voinut rangaista olentoa mistään, mitä tuo oli tehnyt tai jättänyt tekemättä pitkän elämänsä aikana. Mikäli hän illuusiossaan kävisi demonia puukottamaan, joutuisi hän itse hankaluuksiin, todennäköisesti suoraan teloituslavalle. Hän ei myöskään voinut luopua illuusiostaan, sillä keskellä kirkasta päivää, kaupungissa, moinen muodonmuutos ei varmasti jäisi huomaamatta. Shilohilla ei ollut varaa jäädä kiinni ja siten vaarantaa myös ystäviensä henkeä.

Hymy kasvoilla kävi kohoamaan hetkellisesti demonin avatessa suunsa. Jo heti ensimmäisistä sanoista pystyi päättelemään, ettei sarvipäinen ollut ihan perusluokkaa edes demonien keskuudessa. Kasvot kävivät viimein kääntymään sarvipäisen puoleen kävelyn lomasta, demonin esitellessä itsensä Roswelliksi. Sanomattakin selvää, ettei se demonin oikea nimi ollut, tyhmähän tuo olisi jos edes käyttäisi vähääkään oikeaa nimeään muistuttavaa kutsumanimeä.
Matkan määränpää lienee yhtä tuntematon meille molemmille katse kääntyi hitaasti takaisin menosuuntaan Mutta matkahan se tärkein on.
Roswell En voi kieltää, etteikö tapaamisenne viimein olisi mielenkiintoinen. Olen kuullut huhuja teistä ja asemastanne.. Se, miten saitte sen, lieneekin mielenkiintoinen tarina? Vastaan kävelevää vierasta käytiin väistämään, jonka johdosta enkeli otti yhden askeleen lähemmäksi demonia. Tuo askel kuitenkin astuttiin takaisin kauemmas, heti kun mahdollista.
Shiloh Jadon... niin ystäville kuin vihollisillekin. kumpaan te mieluummin lukeutuisitte?


// Kokonainen suolakurkku ja makkara samaan aikaan suuhun? Okei :O //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 05 Joulu 2012, 00:55

Roswell tarkkaili toisen kasvoja, nähden kyllä sen pienen nykäisyn toisen huulen yläpielissä. Muutapa sitten hupun peittämistä kasvoista ei nähnytkään, kuin leukapielen ja huulet, joten piti osata käyttää sitä hyödyksi, mitä sai. Enkeli ilmeisesti piti kuulemastaan, ei ainakaan kaikonnut tai nyrpistänyt nenäänsä inhosta demonin avatessa suunsa lähettyvillään. Eikä hyökännyt kimppuun, sekin oli aina miellyttävää, ja sitä osattiin arvostaa. Olihan toinen enkeli ja hän omasi komeat sarvet kertomassa alkuperästään kaikille, luulisi, että normaali tapaaminen kahden välillä loppuisi kovin erillä tavalla. Vihdoin enkeli kävi kääntämään kasvonsa kohti Roswellia, toisen joutuessa kohtaamaan keltaisten silmien katseen, joka juuri oltiin miehen suuntaan käännetty. Kovin lempeäthän silmät olivat pistävyydestään huolimatta, eikä hymykään huulilla ollut erityisemmin uhkaava. Ellei ystävällinen hymy vanhan demonin uurteisilla kasvoilla tuntunut uhkaavalta.

"Kenties, kenties," neuvonantaja kävi naurahtamaan enkelin sanoille määränpäästä ja matkasta, eikä sitä käyty kieltämäänkään. Määränpäästä ei tiedetty, mutta toivottavasti se olisi hyvä, kuten itse matkakin. Sitähän ei voinut tietää, kuin vasta lopuksi, mutta sen eteen pystyi tekemään jo nyt jotain. Ei luultavasti pitänyt tulla yllätyksenä enkelin käydessä kertomaan kuullessaan Roswellista ja tuon asemasta jo aikaisemmin, mutta oli siinä jotain outoa. Enkeli vihjasi odottavansa jo tapaavansa demonin, luultavimmin näinkin rauhaisissa merkeissä? Se oli hassua, mutta kukapa ei olisi hänestä kuullut, kun asemansa sai. Sehän oli ollut oikea juoru ihmisten huulilla vaikka kuinka kauan, siitä oli hankala olla kuulematta, vaikka vähempikin kuuluisuus olisi käynyt vanhemmalle miehelle ilman muuta. Kovin moni taas ei halunnut tavata tuota, mutta se olikin sitten taas toinen tarina...

Vastaantuleva ihminen pakotti enkelin väistämään, joutuen ottamaan askeleen kohti sarvipäätä. Se oli varmasti heille molemmille aivan yhtä epämukava kokemus, mutta Roswell piti paikkansa ja jatkoi kävelyään, vain hieman joustaen yläruumiillaan, kuin se muka antaisi toiselle sen enempää tilaa. Oli se sentään ele siihen suuntaan, mutta ei se paljoa auttanut. Yhtä nopeasti kuin askel oli otettu, otti enkeli toisen takaisin alkuperäiseen paikkaansa, hieman kauemmaksi demonista.
"Jos totta puhutaan, ei se tarina taitaisi olla kovin erikoinen, jos tulisi ihmisen suusta. Jaamme mielipiteitä Hänen Majesteettinsa kanssa monesta asiasta, satun vain omaamaan sarvet," Roswell hymähti hetken sen jälkeen, kun kummatkin olivat taas saaneet hieman enemmän omaa tilaa hengittää. Voisihan hän kertoa sen tarinan kokonaankin, jos toinen kysyisi monethan se tahtoivat kuulla, mutta ei siinä loppujen lopuksi ollut paljoa hohtoa hänen mielestään.
"Pitäisin vihamiesteni määrän niin pienenä, kuin mahdollista. Jos se vain käy teille, hyvä herra Jadon," tuo myhäili tyytyväisenä, vilkaisten miestä vieressään,
"Minusta tuntuu, että tunnette minut hieman paremmin, kuin minä teidät. Onko jotain erityistä, mitä minun pitäisi teistä tietää tai mitä haluaisitte kertoa?"




((Kyllä vain, ja on parempi tottua siihen ja enempään. Tämä on vasta alkua.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Joulu 2012, 01:43

Päätä särki pahemmin kuin pitkiin aikoihin. Shiloh ei sairastellut ihmisten tauteja, eikä potenut päänsärkyä samoista syistä mitä kuolevaiset saattoivat. Nyt demonin lähellä ollessa muistui enkelin mieleen, kuinka nuo olennot saattoivatkin aiheuttaa huonoa oloa. Siitä oli pitkä aika muutenkin, kun Shiloh oli törmännyt täysiveriseen demoniin, saatikka sitten näin voimakkaaseen. Enkeli kyllä tunsi tuon voiman, mutta hänellä ei ollut hajuakaan mihin kaikkeen Roswell oli kykenevä. Hän ei kyennyt arvioimaan toisen voimien rajoja.
Demoni kävi kuitenkin kertomaan jakavansa mielipiteitä nuoren kuninkaan kanssa. Katse siirtyi demoniin kulmia kohottaen, aivan kuin odottaen pidempääkin tarinaa tuosta, mutta sellaista ei kuulunut. Demoni ei kuitenkaan vaikuttanut välttelevän aihetta, korkeintaan kiertelevän yksityiskohtia. Aiheeseen ei kuitenkaan takerruttu nyt, mutta todennäköisesti palattaisiin vielä, mikäli Shiloh saisi päättää.
Vain sarvet Enkeli hymähti demonin perään Taidatte omata muutakin, kuin vain sarvet Merkittävä katsahdus suotiin demonille, kasvoille kohotessa toispuoleisen hymyn.

En uskonutkaan, että haluaisitte minusta vihamiestä Sellainen Shiloh taisi kyllä olla omalta osaltaan tällä hetkellä. Varoitukseksi tulkittava lausahdus kertoikin varmasti enkelin aatteista jotain Vihamiehiä kun ei kannata keräillä huomautettiin perään, leveämmän hymyn hiipiessä kasvoille. Shiloh itse omasi vihamiehen jos toisenkin, valitettavan moni oli kuolevaisia. Ihmisiä, joilta Shiloh oli sattunut pelastamaan jonkun tilanteessa tai toisessa. He jäivät kantamaan kaunaa ja antoivat sen patoutua. Ei Shiloh ollut välttynyt tappoyrityksiltä. Valitettavan usein kuitenkin puukon kanssa heiluneet luulivat, että vastassa oli toinen tavallinen kuolevainen.
Roswellin käydessä kyselemään, mitä hänen pitäisi tietää uudesta tuttavastaan, Shiloh hiljeni hetkeksi. Mitä enkeli nyt voisi nätisti sanoa itsestään demonille? Saatan ehkä tappaa sinut, jos ei haittaa? Menosuuntaan kääntynyt katse käytiin kohottamaan hetkeksi taivaalle, enkelin miettiessä sanoja.
Näen teidät ja niin näkee Hän Demoni oli tyhmä, jos ei jo nyt ollut tajunnut seuraansa lyöttäytyneen rotua. Roswell ei kuitenkaan vaikuttanut tyhmältä En voi sanoa, että pitäisin suuresti läsnäolostanne tässä ulottuvuudessa.
Ja synnit Katse kääntyi nopeasti, terävästi demoniin Pienetkin.

Yllättäen enkeli pysähtyi ja kävi nostamaan kätensä demonin käsivarrelle, sen pahemmin varoittamatta ja voimaa säästelemättä. Mikäli demoni pyrki irti otteesta, käytiin sitä tiukentamaan. Se pieni hymy oli hävinnyt täysin siivekkään vakavoituessa hetkeksi. Shiloh uskalsi koskea nyt, kun lähistöllä ei näkynyt juuri sillä sekunnilla ketään ylimääräistä.
Mitkä ovat lakinne, demoni Toisen rotu lausuttiin kielellä, joka ei ollut kuolevaisten kirjoittamaa Mitä te teette täällä?
Ote demonista irtosi yhtä nopeasti mitä oli luotukin, Shilohin käydessä nyt perääntymään reippaasti muutaman askeleen. Sarvipäisen koskettaminen ei tuntunut hyvältä, saatikka sitten tuon lähettyvillä pysyminen. Eipä ne muutamat askeleet kauemmaksi oloa pahemmin helpottaneet, mutta ehkä enkeli halusi uskotella itselleen niin. Se, miltä kosketus demonista tuntui, oli kysymysmerkki. Tuo ei näyttänyt pistävän pahakseen pyhänolennon läsnäolosta tai sitten demonikin kävi kätkemään ahdistustaan.


// Posket repeää >: Se ei ole kivaa. Kysy vaikka Garrettilta joka Aranin luona yötä viettää //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 05 Joulu 2012, 17:32

"Noo, voisitte kai sanoa niinkin," Roswell naurahti kovin hyväntuulisena enkelin ilmoittaessa epäilevänsä, että tältä sarvipäiseltä mieheltä löytyi muutakin niiden sarvien lisäksi. Jos asiaa katsottiin siltä laidalta, niin kyllä, ehdottomasti. Senhän näki kaikki, jos jo pelkkää ulkomuotoa katsoi, mutta löytyihän sitä muuta sisältäkin, jos tahtoi etsiä...
"Mutta mitä tulee paikkaani Hänen Majesteettinsa neuvonantajana, ei rotuni ole niin oleellinen, tehtävien taikka aseman saamisen suhteen. Olen vain nähnyt ja kokenut paljon," tuo hymisi vielä silmänsä hetkeksi sulkien, mutta kävellessä ei ollut järkevää pitää niitä suljettuina kovin pitkää, että näkisi eteensä. Shiloh kuten kaikki muutkin varmasti omasi omat epäilynsä demonin ja kuninkaan välisistä suhteista, eikä siitä oikeastaan voinut ketään syyttää. Kuulostihan koko asia epäilyttävältä, yllätyshän moisen ehdotus oli itse sarvipäällekin vain sen pelkän älyttömyyden takia. Ja Shiloh oli enkeli, joka kyllä tiesi, mihin demonit pystyivät ja kuinka noihin ei voinut luottaa, joten epäilykset olivat entistä enemmän oletettavissa. Roswell toivoi sanojensa kuitenkin antavan edes sen verran ilmi, että enkeli ymmärtäisi edes sen, ettei mitään sopimusta ollut olemassa, eikä kuningas käyttänyt demonin kykyjä hyväkseen syystä tai toisesta. Mitään ei kuitenkaan sanottu suoraan, eihän se olisi lainkaan hauskaa...

Demoni nyökähti naurahtaen, elämässä ystävät olivat huomattavasti parempia, kuin vihamiehet. Pitkästä iästään huolimatta Roswell ei voisi sanoa omasta puolestaan monia vihaavan, mutta paljon löytyi ympäriltä niitä, jotka pistäisivät moisen epäpyhän kuvatuksen mieluusti pois päiviltä. Nyt hän nautti kuninkaan suojelusta, mutta aina asiat eivät olleet niin hyvin. Ja sai nähdä, kuinka kauan tätäkin jatkuisi. Kaikeksi onneksi moni ei uskaltanut hyökätä demonin kimppuun, ellei tiennyt pärjäävänsä, Roswellin taas ollessa niin tuntematon yksilö, ettei moni tahtonut riskeerata henkeään tuon takia. Etenkin, kun vanhalla sarvipäällä näytti olevan se ystävällinen hymy vaarallisessakin tilanteessa, eikä uhat saaneet tuota hermostumaan. Se näytti kielivän kaikille siitä, että miehellä oli tarpeeksi voimaa takanaan kyetäkseen käyttäytymään niin.

Itsestään Shiloh ei heti kyennyt kertomaan mitään, käyden kovin hiljaiseksi. No, kaipa oli hankala löytää jotain, mitä kertoisi demonille itsestään. Olihan tuo enkeli, mutta ei mitään sen kummempia olisi tarvinnut käydä sanomaankaan. Toinen mies näytti välttelevän suoraan sanomista yhtä paljon, kuin hänkin, mikä tekisi tästä keskustelusta mielenkiintoista. Ei enkelin kuitenkaan olisi tarvinnut sanoa sitä, minkä juuri sanoi, vihjaten lajiinsa. Kyllähän Roswell tiesi, mutta toinen ei tiennyt, että hän tiesi. Mitään hämmästyneisyyttä ei kyllä vanhoilta kasvoilta ollut luettavissa.
"Olettaisin niin," demoni hymyili toisen ilmoitukseen näkemisestä, olihan toisella sentään silmät päässään, jos näin tyhmästi sitä tahtoi ajatella. Mitä tuli jumalaan... No, sanottiinhan sitä täällä kaikkinäkeväksi, ehkäpä tämänkin sarvipään toimet kiinnostaisivat tuota, vaikka silmätikkuna oloa Roswell ei tuntenut tarpeelliseksi.
"Joku lajittelisi synniksi pelkän syntymiseni," käytiin tuumimaan hyväntuulisesti enkelin ottaessa puheeksi synnit. Syntinenhän demoni kuin demoni oli, ilmeisesti. Ei neuvonantaja olisi voinut kutsua itseään puhtaaksi pulmuseksi, eivätkä kädetkään olleet verettömät, mutta ikää oli kertynyt roimasti elämän aikana ja siihen suhteutettuna se ei voinut olla niin paha, eihän? Hän piti kyllä nautinnosta, mikä joillekin oli synti sekin, pelkkä ajatuskin. Mutta Roswell ei koskaan tahtonut vain ottaa, jotain piti aina myös antaa.

Käsi kävi tarraamaan käsivarresta, demoninkin pysähtyessä niille teilleen, omat kädet visusti taskuissa lämpimässä. Katse suunnattiin tarrautuneen enkelin silmiin, vanhemman miehenkin huulilta sen hymyn kadonneen. Vakavassa tilanteessa oli parempi käyttäytyä vakavasti, ja ensimmäistä kertaa Shiloh oli nyt käynyt käsiksi. Roswell tiesi kyllä hyvin, että toinen voisi olla hengen perässä. Enkeli oli kiinnostunut kovinkin hänen lajistaan ja säännöistään, oli ilmoittanut jo tyytymättömyydestään siihen, että moinen otus täällä ylipäätään käveli. Miksipä siivekäs ja pyhä olento hänenlaisestaan nauttisi. Kovin asiallinen ja tiukka mies, tämä Shiloh. Toisen pitäisi osata rentoutua hieman. Hymy kävi palaamaan uurteisille kasvoille, vaikka tilanteen vakavuus ei ollut laskenut lainkaan.

"Sanat ovat kovin sitovia," tuo myhäili vastausta enkelin kysymykseen. Demoni ei voinut sanoa nauttivansa enkelin kosketuksesta lainkaan, mutta ainakaan se ei sattunut. Ei ainakaan silloin, kun kosketuksen välissä oli paljon vaatetta välissä. Kestäminen oli vain sietokyvystä kiinni. Vanhan miehen itsepäisyyttä ja sinnikkyyttä totta tosiaan.
"Jossain minun on pakko olla, vaikka sitten tunkeilijana. Pelkäänpä, ettei minulla ole mitään sen suurempia suunnitelmia, kuin eläminen," Roswell hymyili olankohautuksen kera, kohdellen asiaa, kuin se olisi pieni juttu,
"Olen löytänyt paikkani täällä, eikä poistuminen noin vain takianne tule enää kysymykseenkään," silmät katselivat rauhallisesti toisen nuorekkaita kasvoja Shilohin käydessä irrottamaan otteensa demonista, perääntyen. Eihän se voinut olla mukava kokemus heille kummallekaan, eikä matka jatkunut sen jälkeen. Ei ainakaan ihan vielä.




((Pyh, harjoitusta vain. Garrett sanoo, ettei ala. Sitten joutuu kokemaan miten käy, kun Aranille sanoo ei. Hihi Aran tahtoo lemmikkejä, Garrett on jo yksi. Ei kukaan muu tuollaista hienopyllyä vielä kaipaa.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Joulu 2012, 22:21

Syntyminen ei koskaan ole synti Shiloh hymähti demonin sanoihin Riippumatta lapsen syntyperästä. Jokainen ansaitsee tilaisuuden. Se, miten he käyttävät sen, on täysin eri asia. Mikäli joku päättää harhautua tieltä, tehdä jotain anteeksiantamatonta, on se heidän oma päätöksensä. Jokainen itse päättää kohtalostaan.
Katse pysyi tiukasti demonissa, välittämättä mahdollisista ohitse kulkijoista. Demoni ei myöntänyt havittelevansa mitään muuta, kuin selviytymistä tässä maailmassa. Uskoisiko sitä nyt demoni a vai ei? Liian monta kertaa oli Shiloh saanut todistaa, ettei demoniin kannattanut luottaa, edes antaa noille anteeksi tekojaan. Syvällä sisimmissään Shiloh kuitenkin halusi antaa anteeksi kaikille, jotka tekojaan kävivät katumaan. Roswellin suhteen enkeli ei voinut olla varma. Katuiko tuo mitään, mitä oli tehnyt elämänsä aikana? Demoni katsoi maailmaa varmasti eri kannalta, mitä enkeli. Molempia sitoi omat säännöt, joitakin oli toteltava poikkeuksitta, toisia taas saattoi kiertää jotenkin.

Jos poistumisenne meidän tähden olisi vaadittua, olisi se tapahtunut jo Rauhallinen katse vastasi toiseen, askelten käydessä jälleen lähemmäksi demonia Teillä on selvästi jokin suurempi tarkoitus tässä maailmassa.. jotain, mitä minä en voi käsittää.
Luontoni käskee siunaamaan teidät viimeiseen leposijaanne Puheiden välistä vilkaistiin lähestyvää kolmatta osapuolta, joka ei näyttänyt olevan kiinnostunut sarvipäisestä ja tuon mitättömännäköisestä seuralaisesta.. tai sitten ohikulkija halusi vain nopeasti pois paikalta demonin takia Mutta luontoni käskee myös antamaan jokaiselle tilaisuuden Jälleen merkittävä katse nousi demoniin.
Shiloh ei voinut katsoa hyvällä sarvipäisen tekoja, mutta ei myöskään pystynyt havaitsemaan demonista suurta pahuutta, joka jopa tavallisissa kuolevaisissa saattoi asua. Shiloh ei tiennyt, oliko demoni loppujen lopuksi niin paha, mitä saattoi olettaa. Langenneet enkelit lueteltiin toisinaan demoneiksi. Langenneet, jotka olivat erehtyneet kuolevaisten tasolle, tavalla tai toisella. Himo oli kaiketi suurin syy enkeleidenkin seurassa. Shiloh ei sitä tiennyt, eikä halunnut ajatella. Monesti hän oli itselleen vakuuttanut, ettei synteihin sortuisi, mutta loppujen lopuksi hän oli yhtä erehtyväinen, mitä kuolevaiset.

En toivo kenellekään pahaa Enkeli jatkoi, katseen pysyessä yhä tiiviisti demonin kasvoissa Mutta mikäli ette jätä minulle mitään muuta vaihtoehtoa, en pelkää käyttää voimakeinoja.
Ennen kuin käyn teitä, Roswell, arvioimaan millään tavalla haluaisin tietää, oletteko tehneet minkäänlaista sopimusta Majesteetin kanssa? Sopimus oli enkelin suurin huoli tällä hetkellä demoniin liittyen. Hän ei halunnut aiheuttaa mitään pahaa monarkille, siitä ei koskaan seurannut mitään hyvää.
Tekonne eivät miellytä minua Lause viittasi lähinnä niihin tekoihin, mitkä synneiksi oli luokiteltavissa Mutta en liene parhain mahdollinen henkilö tuomitsemaan toista selviytymisvietin ollessa kyseessä tappavathan eläimetkin toisiaan, silkan selviytymisen vuoksi


// One does not simply say NO to Aran. Tiedäppäs se, Garrett. Ja hihi, totta kai Garrett saa olla Aranin lemmikki, jos osaa käyttäytyä. Mokoman pitää rentoutua ja alkaa rupattelemaan, kyllä. Sitten Aran voisi tykätä Garrettista. Garrett kun on valmiiksi jo niin nätti //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 06 Joulu 2012, 01:36

Roswell hymyili toisen uhkauksille, eikä näyttänyt laittavan uhittelua lainkaan pahakseen. Päinvastoin, vanhoilta kasvoilta pystyi näkemään mielenkiintoa, kenties jopa lievää innostusta enkelin sisua kohtaan. Shiloh oli suorastaan varma siitä, että kykenisi pääsemään demonista eroon ilman mitään sen suurempia ongelmia, ja siitä oikeastaan vanhus piti. Jokin syvällä sarvipään sisällä piti asenteesta ja haasteista, eikä tuo helposti perääntyisi moisesta, kun sen kerran pöydälle noin mielenkiintoisesti heitettiin. Enkeli saisi ajatella mitä halusi, mutta vaikka Roswell oli kuinka vanha ja raihnainen tahansa, oli tuo liian jääräpäinen luovuttamaan ja tahtoi kyllä antaa toiselle kaipaamansa haasteen, jos tämä tilanne siihen menisi. Itsevarmana miehen elekielikin pysyi, ilmoittaen kyllä hyvällä ryhdillään, mitä mieltä oli Shilohin mielipiteestä. Eikä se hymy kadonnut kasvoilta minnekään, vaikka toinen kävi taas kerran lähestymään, ottaen varmat askeleensa lähemmäs demonia. Se myös oli kovin ihailtavaa, mutta oma paikka aiottiin pitää, eikä siitä peräännyttäisi noin helpolla.

"Pelkään, etten osaa vastata tuohon lainkaan. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen mitään sen kaltaista," Roswell naurahti enkelin arvuuttelevan sarvipäällä olevan jotain suurempaakin tarkoitusta tässä maailmassa, mutta ei hän siitä itse tietänyt mitään. Ja hieman epäili koko asiaa. Demoni tahtoi kokea itsensä vapaaksi mistään kohtalonoikuista tai suurista suunnitelmista päänsä menoksi etenkin silloin, jos ei saanut itse olla mukana niistä päättämässä. Hän oli oma herransa. Ainakin halusi uskoa niin, jos ei muuta. Kai jokainen demoni omasi edes sen verran ylpeyttä. Keltaiset silmät pitivät katseensa kiinnitettyinä Shilohin kasvoihin, vastaten kyllä toisen katseeseen omallaan. Enkeli kuin enkeli tunsi tarpeen hankkiutua eroon demoneista, joihin törmäsi jos ei pelkästään noiden "syntien" takia, niin sitten ainakin huonon olon innoittamana, minkä voimakas epäpyhä olento saisi aikaan siivekkäälle. Demoni ja enkeli olivat toisiaan vastustavia voimia, työntäen toisiaan luotaan. Yhteiselo ei ollut helppoa, eikä luonnollista. Se oli kuin merkki enkeleille käydä kimppuun, sillä jotain oli vialla. Eikä tämä enkeliherrakaan tainnut olla poikkeus. Kuitenkin tuo vakuutti, ettei tahtoisi tehdä syyttä, että tahtoisi antaa tilaisuuden. Olihan Shiloh aikaisemmin sanonut ainakin sen, ettei nähnyt Roswellin syntymistä itseään syntinä, mikä oli jo enemmän, mitä monet muut olivat hänelle suoneet.

"Sittenhän jaamme jo yhden mielipiteen," demoni virnisti toisen sanoille pahan toivomisesta toisille, pitäen myös oman katseensa enkelin silmissä. Loput uhkailuista sitten pistettiin vain korvan taakse, eihän hän niitä lainkaan epäillyt. Kumpikaan heistä ei nauttinut siitä, että joku toinen kärsisi turhaan, joten siitä johtuvat seuraukset olivat kyllä helposti arvattavissa. Roswell käyttäytyi kuitenkin nätisti, ainakin demoniksi. Ei hän nauttinut muiden huudoista ja tuskasta.
"Ymmärrettävä huolenaihe, mutta teidän ei tarvitse huolehtia siitä, tapanani ei ole tehdä sopimuksia. Ne eivät koskaan lopu hyvin. Sanoinhan jo, ettei suhteemme Hänen Majesteetin kanssa ole mitään, mitä ihminen ei voisi saavuttaa," tuo kävi naurahtamaan Shilohin kysymykseen sopimuksesta. Tietenkin toista huolestuttaisi kuninkaan hyvinvointi, ketäpä ei. Olisihan Henry voinut käydä demonia suojelemaan vain siksi, koska sopimukseen liittyi tuon pitäminen hengissä ja jos Roswellille kävisi jotain, niin sitten kävisi huonosti nuorelle kuninkaallekin. Miksipäs ei, sopimus olisi sopimus, ja jos siihen oli tarpeeksi tyhmä suostumaan, voisivat ehdot olla mitä tahansa. Enkeli voisi vielä käydä kimppuun, joten tärkeäähän toisen oli varmistaa se, että se oli turvallista. Ainakin muille.

"Elämä sattui vain jakamaan minulle tällaiset kortit, eikä tapanani ole jättää peliä kesken. Pelaan niin, kuin voin, mutten yritä voittaa muiden kustannuksella," demoni hymyili enkelin verratessa häntä vaistonsa mukaan metsästävästä eläimestä. Ehkäpä se oli niinkin, ihmisethän olivat periaatteessa ruokaa hänelle, mutta ainakaan hän ei joutunut tappamaan syödäkseen. Asioita vain joutui tekemään elääkseen, mutta koskaan Roswell ei tahtonut sen olevan epämukavaa muille.




((Kyllähän tuo jo onnistui hieman rentoutumaan, kun sai alkomahoolia naamaan. Aranin pitää saada Garrett tuntemaan olonsa turvalliseksi, niin ehkä tuo sitten uskaltaakin rentoutua normaalisti. Ja pitää vähän nuoleskella, että saa sanaisen arkun auki. Tai heiluttaa nyrkkiä. Tai tehdä molempia ja hämmentää Garrett, kun ei tiedä, pitäisikö pelätä vai pitää siitä poskea hivelevästä kädestä. Ovat nuo prinsessat aluksi aina niin ujoja, mutta eiköhän Aran saa taidoillaan neidon kuin neidon sulamaan.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2012, 17:48

Enkeli ei tiennyt, miten hänen olisi pitänyt reagoida tietoon siitä, että jakoi mielipiteitä demonin kanssa. Roswell oli erittäin omalaatuinen tapaus ja se alkoi hahmottua yhä paremmin. Myös siitä, ettei demoni pitänyt sopimuksien tekemisestä, oli jokseenkin outoa. Shiloh ei tosin pahemmin koskaan jutellut demonien kanssa.. yleensä nuo juoksivat pakoon tai hyökkäsivät saman tien, keskusteleminen ei ollut tullut kyseeseenkään. Roswell ei paennut eikä hyökännyt. Joko tuo ei halunnut tai ei voinut.
Se on vain ajan kysymys, koska joku hovissa pyytää teiltä jotain kohtuutonta Shilohin luottamus kuolevaisten itsehillintään oli lähemmäs nollaa, kuin olisi uskonut. Ihmiset tekivät virheitä ja olivat helposti vietävissä. Aina löytyi joku heikompi lenkki, joka halusi ottaa kaiken hyödyn irti kaikesta, mistä vain pysty. Tässä tilanteessa demonista.
Pystyttekö sanomaan ei? Onko teillä varaa sanoa ei? Haluatteko edes kieltäytyä Demoni oli kertonut, ettei sopimuksia tupannut tekemään, mutta se ei tarkoittanut etteikö demoni niitä tekisi. Ja kannattiko demonin sanaan edes luottaa?
Epätoivoiset ajavat epätoivoisiin tekoihin

Toivon, että nuori kuningas tietää, minkä kanssa on tekemisissä. Toivon myös teidän tajuavan, että saatatte hänet vaaraan.. Pelkällä läsnäolollanne Eihän Shiloh loppupeleissä voinut sanoa, kuinka palavasti kansa haluaisi lynkata demonin kanssa veljeilevän monarkin. Shiloh oli kuitenkin valmis omatoimisesti puuttumaan asioihin, jos ne liian pitkälle etenivät. Hän ei tuntenut Henryä, eikä Roswellia. Hän ei tiennyt mitään kaksikosta saatikka heidän väleistään.
Puhutte outoja demoniksi Shiloh hymähti, sen pienen hymyn lähtiessä jälleen hiipimään nuoremmille kasvoille Demoni, joka ei tavoittele voittoa muiden kustannuksella?
Olitte matkalla jonnekin? Enkeli astui nyt hieman syrjemmälle, viitaten demonia jatkamaan kulkua suuntaan, johon tuo oli ollut menossa. Shilohan ei aikonut lähteä sarvipään seurasta minnekään. Vaikka olotila olikin kamala ja kamalammaksi kävi, halusi Shiloh osoittaa, ettei hän perääntyisi. Ehkä sen saattoikin tulkita joko haasteeksi tai uhkaukseksi.


// Lisää väkeviä Garrettille, kyllä se siitä! Ja seuraavana aamuna Garrett heräsikin Aranin kainalosta. Tiedämme, että näin tulee käymään. Aran leikkii vähän kilttiä ja Garrett ei voi enää vastustaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 06 Joulu 2012, 21:12

Roswell nyökkäsi enkelin sanoille ihmisten tavasta pyytää ennemmin tai myöhemmin demonilta jotain suurta, joutuen niin tekemään sopimuksen, jos sen todella tahtoi toteutuvan. Niinhän se oli. Kumpikin näistä kahdesta miehestä oli elänyt tarpeeksi pitkään nähdäkseen sen heikkouden, mitä muiden sydämestä löytyi. Kumpikin heistä tiesi sen. Kai siksi kai niin monet demonit pysyivätkin elossa, jos sopimuksien varaan rakensivat elämänsä, pelaten kuolevaisten heikkouksien päälle. Saivathan muut häneltä pyytääkin aivan vapaasti. Auttoihan demoni mieluusti, mutta sopimuksiin tuo ei alkanut. Jos hän pystyi auttamaan ilman, oli se vain tavallista auttamista. Muussa tapauksessa hän ei vain alkaisi siihen. Vielä kukaan ei ollut käynyt häneltä pyytämään mitään, epäiliväthän monet häntä, niin kuin sarvipäätä oli hyvä epäilläkin, mutta kai se sitten oli vain ajan kysymys, kunnes joku oli tarpeeksi epätoivoinen tai tyhmänrohkea yrittämään...

"En minäkään kaikkia toiveita kykene toteuttamaan, joten iso osa pyynnöistä kaatuisi siihen," Roswell naurahti Shilohin käydessä kysymään, josko demoni itsekään kykenisi moisen kiusauksen edessä kieltäytymään, vaikka nyt niin kovasti sopimuksia vastaan olisikin,
"En tahdo mitään. En tarvitse elääkseni sopimuksia, eivätkä sielut tai maallinen omaisuus kiinnosta minua kovinkaan paljoa, herra Jadon. Palvelukseni ovat ikävä kyllä kalliita, joten maksut eivät olisi ihmisille helppoja. Miksi ottaisin toiselta niin paljon, jos en saisi edes sitä, mitä haluaisin?" Vanhus hymyili. Jos enkeli ei uskoisi demonin jättävän sopimukset tekemättä vain muita suojellakseen, ehkä tuo uskoisi paremmin itsekeskeisemmän selityksen. Jos hän tekisi jotain muille, tietenkin hän tahtoisi jotain hyvää vastalahjaksi. Mutta mitään neuvonantaja ei halunnut, mitä hänellä ei jo ollut. Sopimus ei olisi kummallekaan osapuolelle hyväksi, joten se olisi turha.

"Toivon sitä itsekin. Varoitin siitä, mutten tiedä, menivätkö ne kuuroille korville. Ilmoitin kyllä jättäväni asemani heti, kun se kävisi huonommaksi vaihtoehdoksi Hänen Majesteetilleen, enkä voi kuin toivoa, ettei se ole sitten jo liian myöhäistä. Mutta tällä hetkellä Hänen Majesteettinsa uskoo tarvitsevansa minua, enkä usko pystyväni saamaan Häntä muuttamaan mielipidettään tähän hätään," sarvipää pudisti päätään, hymyilen haikeana. Hän oli vaaraksi pojalle, kyllä, eikä hän missään nimessä tahtonut Henryn kärsivän. Vaikka iso osa siitä kärsimyksestä varmasti johtui demonista jossain määrin. Kuningas koki neuvonantajansa kuitenkin tärkeäksi, eikä halunnut hankkiutua tuosta eroon. Jos Roswell nyt lähtisi, aiheuttaisi hän tuskaa jo pelkästään sillä teollaan. Hänet oltiin ajettu nurkkaan, eikä mikään vaihtoehto ollut enää kivuton. Piti vain pura hammasta ja kestää, ja toivoa, että valinta oli oikea.
"Olen kuullut samaa sanottavan minusta jo aikaisemmin. Toisen demonin suusta, jopa, käskipä minua lyöttäytymään teidänlaistenne joukkoonkin," tuo kävi naurahtamaan Shilohin kutsuessa Roswellin puheita kovin oudoiksi demonin suusta, vanhemman miehen näyttäessä ainakin hetken aikaa tyytyväiseltä, kun enkeli ei enää tuntunut aivan yhtä vakavalta. Hetkeksi kuitenkin keltaiset silmät kävivät vilkaisemaan sivulle vakavampina, hymynkin lakatessa. Niin, Tsytan... Muistot tuosta demonista eivät olleet mieluisia.

"Mh? Ah, aivan. Ystäväni ei saa nousta sängystään vielä pitkiin aikoihin ja on jo maannut pitkän aikaa toipilaana. Ajattelin, jos löytäisin jotain täältä Häntä piristääkseni," sarvipää naurahti taas hyväntuulisena enkelin viittoessa häntä jatkamaan matkaansa. Taas kerran askelta käytiin ottamaan toisen eteen, eikä Shilon ilmeisesti aikonut vielä päästää demonia silmistään, joten pian toinen oli taas seuraamassa. Eihän se haitannut, tulkoot toinen mukaan, jos halusi.
"Hän pitää kirjoista, joten mieluisa lahja voisi olla jotain mielenkiintoista luettavaa. Kenties se saisi ajankin kulumaan nopeammin. Ongelma sattuu vain olemaan se, että Hän on ilmeisesti lukenut kaiken, mihin kätensä on saanut, ja kirjoja Hänellä on monia. En tiedä kykenenkö löytämään jotain, mitä Hän ei ole jo lukenut," Roswell kävi jatkamaan tarinaansa, kerran enkeli oli lyöttäytynyt seuraansa.




((Kyllä, viinapäätä ei hennoilta neidoilta löydy sitten ollenkaan. Herää Aranin kainalosta alastomana, eikä muista tapahtumista enää mitään. Sitten voi vähän jännittää. Mutta Aranhan päättää milloin ja mihin lemmikkinsä pukeutuvat. Garrett on todella helppo prinsessa, olisi varmaan jo tullut hurmatuksi, ellei Aran olisi haltia.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Joulu 2012, 22:36

Tuntui järkeenkäyvältä, ettei demoni tekisi sopimuksia, jos siitä ei itse hyötyisi. Taka-ajatuksenahan sopimuksissa oli aina se, että molemmat osapuolet saivat haluamansa. Demonien kohdalla noiden haluamat asiat saattoivat kuitenkin olla harvinaisen kamalia. Varomattomat saattoivatkin menettää paljon enemmän, kuin saivat.
Kuulosti myös siltä, että Kuningas itse oli demonin vierelleen valinnut, Roswellin puheiden perusteella. Jokin pieni osa Shilohissa halusi uskoa tuon olevan totta, kuningas joka hyväksyi demonin ja luotti moiseen, saattoi myös katsoa muita rotuja samalla tavalla. Ehkä monarkki ei nähnyt demonia olentona, vaan henkilönä. Se oli kaunis ajatus mutta silti se suurempi ennakkoluulo ja kokemukset demoneista vihjasivat enkelille, ettei kaikki ehkä niin kaunista ollutkaan. Jokin koira tässä tilanteessa täytyi olla haudattuna, joko kuninkaan tai demonin toimesta. Joskus Shilohia harmitti, ettei hän osannut lukea ajatuksia. Roswelliinkin hän saattaisi suhtautua eri tavalla, jos tietäisi totuuden siitä, mitä noiden sarvien suojeleman pääkopan sisällä liikkui.

Shiloh kävi naurahtamaan nyt jopa ystävällisesti demonin kertoessa kuulleensa jo jonkun toisenkin kuvailevan sarvipäätä oudoksi. Demoni jopa, kävi toista tuputtamaan vihollisten leiriin.
En tiedä miten moiseen pitäisi suhtautua Roswellin täytyi todella erota rotunsa valtaosasta Pelkäänpä, että olette jääneet kahden tulen väliin siinä tapauksessa Omat käskivät lyöttäytyä pyhien joukkoon ja pyhät halusivat pistää takaisin sinne, mistä demoni oli tullutkin. Lopullisesti.
Kuitenkin se hetken vakavoituminen toisesta demonista puhuttaessa herätti mielenkiintoa enkelissä. Roswellin tilanne taisi ollakin mielenkiintoisempi tapaus, mitä Shiloh oli arvioinut. Ehkä demonin tilanteesta kannatti ottaa selvää, ennen kuin teki lopullisen tuomion.. jo pelkkä asetelma demonista, joka ei aja omaa etuaan, kuulosti tutkimisen arvoiselta.

Askel kävi kulkemaan jälleen demonin rinnalla, pitäen sen sopivan välimatkan toiseen. Demoni kertoi etsivänsä jotain ystävälleen, joka oli sänkypotilaana. Roswell halusi piristää ystäväänsä ja mietti, mitä hankkisi lahjaksi tuolle. Kirjoista tämä ystävä piti, mutta Roswell ei osannut sanoa mitä kirjoja lahjansaaja ei vielä ollut lukenut. Kirjoja tämä henkilö omisti muutenkin paljon. Ei liennyt vaikea arvata, kenestä sarvipäinen puhui.
Kuinka Hänen Majesteettinsa voi? Enkeli kysyi jättäen nyt demonin rienaamisen taka-alalle. Kerta paikalla oli joku, joka tiesi mitä ilmeisemmin kuninkaan tilanteesta, saattoi Shiloh varovasti kysellä tilanteesta.
Puhuvat, että hän olisi menettänyt raajansa pitävätkö huhut paikkansa? Levollinen katse lepäsi menosuunnassa, kasvojen pysyessä jälleen lempeissä peruslukemissa En ole koskaan tavannut nuorta kuningasta henkilökohtaisesti Uskon, että hän on luonteeltaan suvaitsevaisempi, mitä edeltäjänsä täytyihän pojan olla, ei tuolla muuten olisi demonia neuvonantajana!


//Alastomana, pylly kipeänä. Aran vaan hymyilee. Aran antaa Garrettille nätit vaatteet. Käytä näitä HALTIAVETIMIÄ tai ole alasti. Päätös on sinun Älä Garrett välitä, jos Aran katselee, kun vaihdat vaatteita. Kyllä Aran vielä Garrettin saa piristymään, kyllä. Ei se ikuisuuksiin jaksa kiukutella, murjottavasta naamasta kun voi tulla ryppyjä! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 07 Joulu 2012, 00:38

Roswell pudisti päätään hiljaisesti naurahtaen enkelin ilmoittaessa sen epämukavan aseman, mihin demoni oli jäänyt. Omat hylkivät ja käskivät enkeleiden joukkoon, enkelit taas eivät missään nimessä työskentelisi demonin kanssa, sehän oli selvä.
"Jos tässä maailmassa on vain mustaa ja valkoista, olen mieluusti harmaa," sarvipää virnisti, pysyen kyllä mieluusti pois molempien ääripäiden joukoista. Ei kumpikaan sopinut hänelle, hän toimisi paremmin itsenäisenä. Tietenkään kukaan ei sitä näkisi, jos vain katsoisi ulkokuorta. Selvästihän tämä demoni ilmoitti lajistaan muille ja sillä lajilla kun oli niin paha maine... Ei sekään kyllä näyttänyt Roswellia tällä hetkellä surettavan sen kummemmin, olihan hän elänyt ennakkoluulojen kanssa kovin pitkän ajan ja tottunut niihin.
"Sanat tuntuivat kovin huvittavilta silloin. En koskaan uskonut pystyväni edes käymään keskustelua teidänlaisenne kanssa, mutta tässähän me olemme," tuo hymyili muistellessaan asiaa, hyväntuulisena, vaikka muistoon liittyi Tsytankin. Piti kai yrittää muistella vain ne miellyttävät puolet siitä tapaamisesta....

Joko demonin sanat ystävästä ja tuon tilanteesta olivat kovin läpinäkyviä, tai sitten Shiloh hyppäsi asiasta kolmanteen huimaa vauhtia, eikä kuluttanut aikaansa puhumalla jostain turhasta sairaasta henkilöstä, jonka tämä sarvipää tunsi. Mutta mitä luultavimmin enkeli arveli tämän ystävän olevan kuningas, eikä puheenaihe siten oikeastaan vaihtunut. Ketä muuta neuvonantajalla olisikaan aikaa piristää, kuin itse palvelemaansa kuningasta? Sitten taas, eihän niitä muita ystäviä kauheasti löytynytkään.
"Uskoisin, että Hänen Majesteettinsa on voinut paremminkin," Roswell naurahti rauhallisesti, katseensa menosuunnassa. Henry tuskin arvosti sitä, jos hänestä kaikille vastaantuleville puhuttiin, eikä enkeliäkään oikeastaan tunnettu. Mutta toinen oli enkeli, joten kai pitäisi olla ilmiselvää, että toiseen voi luottaa ja että toinen ajattelisi kuninkaan parasta. Jos Shiloh menisi vuotamaan kuulemansa kaikille, pitäisi ilmeisesti todellakin huolestua siitä suunnasta, mihin tämä maailma oli menossa...
"Pelkäänpä, että niin on käynyt," demoni myönsi pahoittelevana toisen kysyessä huhujen todellisuutta, mitä tuli kuninkaaseen ja tuon menettämään raajaan. Olihan hän itsekin sen tyngän nähnyt, mitä pojalla jalastaan enää oli jäljellä, pysyessään toisen vierellä jo... Viikkoja, kenties? Ei hän osannut edes sanoa, kuinka pitkä aika siitä oli. Kovin kylmäksi ilma oli ainakin siinä välissä käynyt.

"Hänen Majesteettinsa sanoi kerran isänsä olevan kovinkin suvaitseva mies. En osaa verrata, enhän koskaan tavannut edesmennyttä kuningasta," Roswell vilkaisi enkeliä vierellään, nyt taas kävellen sopivan välimatkan päässä. Tai no, sopiva välimatka olisi varmasti ollut paljon kauempana, mutta ainakaan kaksikko ei nyt ollut kiinni toisissaan.
"Hän on kovin jalo nuorukainen, mutta maailma on kova. Siksi yritän tehdä kaikkeni auttaakseni," tuo kävi hymähtämään lempein silmin, katseen kääntyessä taas eteensä, askelten jatkaessa matkantekoa rauhallisesti.




((Garrett aivan hämmentyy ja pelästyy. Aran voi vihjailla kaikkea kammottavaa ja nauraa ylireagoinnille. On parempi laittaa vaatteet päälle, jos Aran käskee. Vaikka alastomana olisi arvokkaampaa. Tietenkin lelujen pukeutumista saa katsella niin paljon, kuin haluaa. Aranhan omistaa Garrettin, joten on turha yrittää kainostella. Tai no, hauskempaahan se on, jos on puna poskilla, mutta Aran saa katsella ja kosketella omistamiaan alastomia prinsessoja. Sitten Garrett joutuu tukeutumaan Araniin, vaikka Aran on kauhea, mutta silti kaikista kiltein ja suojelee. :<))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Joulu 2012, 02:01

Mustavalkoisessa maailmassa Roswell tosiaan taisi olla harmaa. Ei mahtanut olla loppupeleissä helppoa demonilla, ellei tuo ollut tottunut asetelmaansa. Tosin Shiloh ei voinut käydä sanomaan, mitä monet demonit ajattelivat Roswellista, ei hän ollut kuullut yhdenkään mielipidettä sarvipäästä.. Ei siis itse henkilökohtaisesti. Ehkä maailmasta löytyi muitakin demoneja, jotka olivat kuin Roswell. Ei ehkä Cryptistä, eikä ehkä lähimmästä valtakunnasta, mutta jostain. Mutta juuri nyt tämä demonivanhus oli massasta poikkeava jopa enkelille, joka kaikenlaista oli ehtinyt näkemään.
Jos tilanne olisi toinen, voi olla, ettemme koskaan olisi keskustelua käyneet Shiloh hymähti demonille, tuon kertoessa, ettei koskaan uskonutkaan käyvänsä keskustelua siivekkään kanssa Toisinaan toimimme hätiköidysti Teidänkaltaistenne suhteen. Ymmärrät varmaan, miksi emme mieluusti demonia kuuntelisi Valheita ja tyhjiä lupauksia oli demonien suusta tullut useammin, kuin Shiloh edes viitsi pistää merkille. Se, valehteliko Roswellkin paraikaa päin enkelin kasvoja, oli kysymys itse enkelillekin. Hän halusi jokseenkin luottaa sarvipäähän, mutta silti ei sataprosenttisesti luottanut yhteenkään sanaan. Koskaan ei voinut pelata varman päälle. Demoni saisi tehdä töitä oikein kunnolla, mikäli mieli saavuttaa jonkinlaisen luottamuksen enkeliltä, jolle periaatteiden vuoksi koko sarvipään olemassaolokin oli jo ongelma.

Roswell ei käynyt kieltämään huhua, joka kylällä oli liikkunut. Äkkiäkös juorut olivat lähteneet liikkeelle sotilaiden kautta tavallisen kansan keskuuteen, hovin palvelijoista puhumattakaan. Väkisinkin sitä kuuli jotain huhuja tapahtuneista. Mitään virallista ei kuitenkaan vielä oltu julistettu hovin puolesta. Halusivatko nuo salata tietoa mahdollisimman pitkään?
Hänen Majesteettinsa saa suurimman osanottoni. Uskon, ettei hänen asemassaan muutenkaan ole helppo olla Askel kävi jälleen horjahtamaan hetkellisesti lähemmäs demonia, kengän käydessä luistamaan jalan alta liukkaalla katukivellä. Askel kuitenkin palautettiin nopeasti ja jatkettiin samaan tahtiin demonin kanssa.
Auttamisenhalunne on jopa.. ihailtava ominaisuus. Herää kuitenkin kysymys miksi haluatte auttaa kuningasta? Täytyihän demonilla jokin syy olla, tuskin tuo täysin tuntemattomia auttoi hyvää hyvyyttään. Muutenkin oli harvinaista kuulla demonin haluavan auttaa jotakuta, varsinkin jos kyseessä ei ollut sopimus tai jokin muu, mistä demoni itse hyötyi. Tokihan Roswell oli nyt kuninkaan siivensuojassa, demoni oli koskemattomissa kaikilta. Tuskin sarvipäinen pisti pahakseenkaan hovissa asumisen, varsinkaan näin pakkasen vallatessa Cryptin.


// Älä yllytä tai alan oikeesti toteuttamaan ties mitä kamaluuksia Aran Garrett pelissä vaan koska voin ja Garrett ei voi sanoa ei. Aran tykkää ylireagoinnista ja toisen nöyryyttämisestä. Se tuo suurta mielihyvää ja sitten vaan Garrettille virnuillaan. Mutta sitten lohdutellaan itkevää prinsessaa. Sori, Aran setä oli ilkeä >: Niin vois sinnekin vastailla. Heti huomenna. Nyt oli vielä Roswellin vuoro.
Shiloh haluaa läntätä kätensä Roswellin kasvoille. SATTUUKO KUN KOSKEN?! Oikeestihan se haluaa sen tulisen suudelman Roswellilta //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 07 Joulu 2012, 04:19

"Pitäisi olla varsinainen hölmö, jos uskoisi vastatavatun demonin sanoihin," Roswell naurahti, kovin huvittuneena. Ymmärsihän hän toki enkelien varautuneisuuden demoneita kohtaan, ymmärsihän hän sen kaikkien muidenkin olentojen suunnalta, mutta enkeleillä etenkin oli syytä siihen. Olivathan nuo demoneita vastustava voima. Inho oli syvällä, ja syystä. Demonit olivat valehtelijoita ja manipuloivat elääkseen, miksi noita uskoisi, jos omasi lainkaan järkeä päässään ja oli jo niin monta kertaa todistanut, kuinka helposti nuo selkään puukottivat? Olihan Roswellkin tehnyt sen virheen, että oli demoniin luottanut. Se vasta suuri virhe olikin, mutta hänhän olisi ollut tekopyhä, jos ei olisi sallinut demonille mahdollisuutta sen jälkeen, kun oli itse sellaisen saanut. Mutta kenties se demonille olisi sopinutkin olla epäpyhä...
"Joskus en voi kuin ihmetellä, miksi demonit käyttäytyvät niin, kuin käyttäytyvät. Mikä ajaa demonin sellaiseen? En itse voi sanoa koskaan kokeneeni tarvetta käyttäytyä niin, joten kysymys kai on, miksi en, jos minun kuuluisi," sarvipää hymähti hyväntuulisena, eikä ilmeisesti kokenut mitään sen kummempia identiteettikriisejä miettiessään moisia. Hän taisi olla turhan vanha sellaisiin ja tiesi jo liian hyvin, mikä oli. Ainakin kuka oli, jos ei aivan sitä, mikä oli. Ja se oli kaikki, mitä hän tarvitsi.

Vanhempi miehistä nyökkäsi Shilohin ottaessa osaa kuninkaalle sattuneesta tapaturmasta. Ei hän niitä kykenisi Henrylle vielä toimittamaan, poika ei taitaisi arvostaa tietoa siitä, mistä asioista neuvonantaja kylillä puhui. Eihän enkeleistäkään sopinut puhua noin vain, joten edes sillä ei olisi voinut selittää tekoa. Roswell kuitenkin arvosti toisen elettä, ja varmasti arvostaisi kuningaskin.
"Hänen Majesteettinsa on menettänyt paljon, eikä omaa kovin monia, keiden puoleen kääntyä. Kaikki odottavat Häneltä vastauksia ja päätöksiä, eikä kaikkia voi koskaan miellyttää," demoni hymyili, mutta ei hän kyllä voinut lainkaan kadehtia sitä osaa, mihin Henry oli syntynyt. Aseman hankaluudesta enkeli oli oikeassa. Olihan poika oikeastaan syntynyt kultalusikka suussaan, eikä rahan suhteen tarvinnut murehtia, mutta velvollisuudet olivat painavat. Sarvipää taas nautti vapaudesta ja mahdollisuudesta tehdä omat valintansa, joten kuninkuus ei kuulostanut erityisen houkuttavalta hänelle. Neuvonantajakin kuulosti kovin uhkaavalta nimikkeeltä, mutta sitä asemaa ei nähty erityisen lopullisena. Hänhän auttoi vain Henryä.

Toisen horjahdusta käytiin väistämään miltei automaattisesti, mutta Roswellin piti kuitenkin pitää huoli siitä, ettei Shiloh ollut nyt kunnolla kaatumassa maahan. Häneenhän päin enkeli olisi kaatunut ja vaikka ei olisikaan, olisi hänen silti pitänyt ottaa toinen kiinni, eikä heistä kumpikaan olisi luultavasti nauttinut siitä. Itse toinen kuitenkin sai asentonsa korjattua ja jatkoi matkaansa demonin vierellä.
"Tutustuin Hänen Majesteettiinsa. Hän ansaitsee kaiken avun, mitä tuntee tarvitsevansa. Kuten sanoin, jaamme monia mielipiteitä ja pystymme käymään keskusteluja yhdessä. Tahdomme samaa tulevaisuudelta valtakunnan suhteen. Hyödyn siitä, mitä enemmän väkeä pysyy tällä maaperällä," sarvipää naurahti, pitäen kyllä huolen lisäillä niitä itsekkäämpiäkin syitä vastatessaan enkelin kysymyksiin. Niitä Shiloh odotti, ja niihin toinen tulisi parhaiten uskomaan. Ne eivät olleet valettakaan, eikä Roswell niitä niinkään hävennyt, joten ei ollut mitään syytä pitää niitä salaisuutena.




((Pfft. Tiedät kyllä, että nautin hahmojeni kiduttamisesta. Anna mennä vain, älä kuitenkaan aiheuta liian suuria traumoja Garrettille. En tahdo seuraavien pelien olevan vain itkevää prinsessaa nurkassa kyykyssä heilumassa edestakaisin ja raapimassa ihoa rikki, sillä se on likainen, eikä lähde puhtaaksi millään. Garrett on kohta kateellinen Roswellille, kun mokoma saa enemmän huomiota. Sehän on kauheaa. Ja sitten itketään, kun vihdoin saadaan Aranilta huomiota, koska se on Aran. Prinsessat eivät koskaan ole tyytyväisiä, ellei Roswellia olla päästetty makuuhuoneeseen yöksi. Kyllä se kosketus vähän kirpaisee. Laittaisitko ne hanskat takaisin nyt, kiitos. Sitten saat suudelmasi, itsepähän epäilit kykyäsi punastua, kuin pieni koulutyttö.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron