Siipien kahinaa tuulessa

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Joulu 2012, 13:59

Hymyillen huppupäinen miehistä kävi nyökkäämään sarvipäisen sanoihin. Hölmöhän todella oli se, joka uskoisi demoniin, jonka vasta oli tavannut. Valitettavasti sellaisiakin hölmöjä löytyi. Yllättävänkin paljon, varsinkin ihmisten parista. Demonit olivat myös tunnetusti hyviä puhumaan, kutomaan valheiden verkkoja joihin varomattomat lopulta jäivät kiinni.
Tarve selviytyä.. vallanhimo.. tai yksinkertaisesti luonto jokseenkin retoriseen kysymykseen käytiin arvuuttelemaan, katseen kääntyessä sarvipään puoleen mutta sitten löytyy yksilöitä jotka rikkovat normeja. Sitä tapahtuu kaikkien lajien keskuudessa, miksei siis myös demonien? Meidänkin, tarinat langenneista eivät ole tyhjästä keksittyjä Surkuhupaisa naurahdus seurasi viimeistä lausetta, enkelin käydessä ajattelemaan langenneita lajitovereita, jotka käytiin mieltämään jopa pahemmiksi, mitä demonit. Ja kaikki se vain pienen erheen tai suuren vääryyden takia. Oli syy lankeemukseen mikä tahansa, kaikkia katsottiin samanveroisina rikollisina.
Nyt heräsi kysymys, miksi hän yritti asiaa pohtia Roswellin kanssa? Eikö hänen olisi pitänyt vain ajatella demonia samaan massaan kaikkien kanssa, eikä etsiä porsaanreikiä teorioista? Yrittikö hän etsiä jotain hyvää sarvipäästä?

Demonin puheiden perusteella kuningas kuulosti kovinkin.. yksinäiseltä. Yksinäistä se varmasti olikin, mutta Shiloh ei osannut asiaa kommentoida. Hän ei tietänyt koko kuvaa, eikä tuntenut hovia pahemmin. Yksinäisyyskö oli kuninkaan ajanut demonin luokse? Ajatus nostatti kylmät väreet selkään. Oliko demoni käyttänyt hyväkseen yksinäistä ja avarakatseista nuorta miestä, jotta pääsisi mukaan suuriin kuvioihin? Roswell ei vaikuttanut sellaiselta henkilöltä mutta siltikään Shiloh ei sulkenut sitä ajatusta pois laskuista. Tarkkaan enkeli kuuntelikin Roswellin sanat, tuon kertoessa tutustuneensa kuninkaaseen paremmin, jonka johdosta halusi auttaa poikaa.
aah Eli hyödytte jotenkin kuninkaan auttamisesta? Totta kai asiaan takerruttiin, kun demoni mainitsi hyötyvänsä jostain On siis tulkittavissa, ettei apunne ole kenties täysin pyyteetön? Demonilta oli helppo uskoa moista. Jos mitään itsekkäitä syitä ei olisi tullut esille Roswellin puheista, olisi Shiloh uskonut tuon valehtelevan täysin. Nyt tuo saattoi kertoa ainakin puolitotuutta.


// Sittenhän meitä on kaksi. Varo vain Garrett, sadistit saapuvat. Älä kuitenkaan itke, itkevät prinsessat eivät ole kivoja. Tule alas mökömökö puusta ja lähde Aranin kanssa pitämään hauskaa. Saat hattaraa.
Shiloh ei punastu koskaan. Nyt jos Tsytan tulis vastaan kadulla niin se ois aika lirissä. Kato Tsytan, mul on enkeli (: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 07 Joulu 2012, 17:38

Enkeli kävi vastaamaan Roswellin ihmettelyihin demoneiden käyttäytymisestä, ainakin niin, kuin pystyi. Kukapa loppujen lopuksi tiesi, ja syitä pystyi olemaan monia. Oli se kuitenkin keskustelu, johon Shiloh suostui liittymään, mutta eihän enkeli oikeastaan puhumista ollut vältellytkään mitä nyt aikaisemmat puheet olivat kovin vakavia ja kuulostivat sellaisilta, mitä mikä tahansa enkeli pystyi sarvipään kanssa käymään, jos puhumaan viitsisi käydä hyökkäämisen sijaan. Kävipä Shiloh huomauttamaan myös siitä, että aina löytyi poikkeuksia. Se oli kovin mielenkiintoista kuultavaa toisen suusta, epäilihän tämä enkeli kovasti häntä, mutta oliko tuo merkki siitä, että toinen kenties tahtoisi uskoa jotain hyvää Roswellista? Tottahan toinen kuitenkin puhui. Vanha demoni oli nähnyt elämänsä aikana monia näitä normeja rikkovia yksilöitä tarpeeksi jopa sanoessaan, ettei mitään normia tainnut ollakaan.

"Tapanani ei ole nähdä muita pelkkänä lajina," neuvonantaja hymyili vilkaistessaan huppupäistä miestä vierellään. Ehkäpä joskus hänen olisi pitänyt, se olisi pelastanut monelta ongelmalta ja virheeltä elämän aikana. Ainakin hän ymmärsi, että muiden tapana oli nähdä hänet vain demonina ja antoi toisille sen tilan, mitä tarvitsivat. Shiloh toi kyllä sen uhan esille, minkä kaikki enkelit omasivat. Kuka tahansa voisi langeta, eikä se ainakaan demonin mielestä usein ollut mistään oikeasta syystä. Enkelien piti noudattaa kovin omituisia sääntöjä ja niistä poikkeaminen syystä tai toisesta johti lankeemukseen. Se ei ollut oikein... Tietenkin joskus se oli syystä, mutta pieni itsekkyys tai maallisten nautintojen havittelu ei ollut pahasta. Mikään olento ei ollut täydellinen tai vailla haluja saati syntisiä ajatuksia, oli typerä odottaa sitä miltään, no, elävältä. Anteeksiantaminen ja virheiden ymmärtäminen ja niistä oppimien oli tärkeämpää, ei niistä rankaiseminen liian kovalla kädellä.

Roswell ei voinut kun virnistää huomatessaan enkelin heti takertuvan sanoihin demonin hyötyvän jotain tästä asettelusta. Siksihän se lause sinne perään heitettiinkin. Kenen tahansa olisi helpompi uskoa hänen auttavan jotain omista syistään... Mutta se taisi olla totta kaikista olennoista ja hän olisi epäilyttävä, vaikkei olisi demoni. Ei kovin moni auttanut vain auttamisen takia.
"Olin valmis tarjoamaan apuani, sillä työskentelimme saman asian puolesta. En nauti sodasta, kuten ei Hänen Majesteettinsakaan. Tottahan se on, että tarvitsen muita elääkseni, ja siten omat mahdollisuuteni selvitä hengissä kasvavat. Tehkää itse omat johtopäätöksenne siitä, hyvä herra," neuvonantaja naurahti. Kenties se sopisikin demonille olla niin itsekäs, että tahtoi pitää kaikki mahdolliset henkilöt juuri tällä maaperällä, vain koska halusi. Mutta ruokaa Roswellilla olisi yllin kyllin, vaikka asiat täällä menisivät huonosti, pelkästään tässä samassa maailmassa. Riippui miten asiaa tahtoi katsoa, mutta voisi olla myös hankala uskoa, että vanhus pelasi vain ruoan takia.
"En kuitenkaan koskaan uskonut aivan tähän asemaan pääseväni, joten siihen en ollut osannut varautua," tuo hymähti, matkan käyden taas syrjäkujilta kiireisemmille kaduille, kohti kauppoja,
"Seuraanne en laita pahakseni, mutta tahdotteko tulla nähdyksi seurassani? Läsnäolonne voi rauhoittaa muita, mutta muut voivat myös luulla teillä olevan jotain tekemistä kanssani."




((Pitää olla pieni sadisti. Tai suuri. Garrett ei itke! Ei ainakaan Aranin edessä. Paitsi sitten, kun ei enää kestä. Kauhean herkkä tapaus tuo on, mutta hattara kyllä piristää. Aran saa repiä siitä palasen ja syöttää prinsessalleen. Kiltit prinsessat nuolevat myös sormet puhtaaksi. Pitääkö taas Roswellin käydä lähentelemään, jos Shiloh änkyröi ja luulee, ettei punastu? Sitten voi olla se lankeemus aika lähellä ja kaikkien edessä vieläpä... Roswell tahtoo antaa turpaan Tsytanille itse. >:I))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Joulu 2012, 21:06

Shiloh ei voinut ajatella kaikkia yksilönä, sillä liian monta kertaa oli vastaan tulleet osoittaneet lajille ominaisia piirteitä. Jokainen oli kuitenkin yksilö ja pitäisi arvioidakin sellaisena.. mutta näin demoneiden kohdalla sitä ei haluttu suoda yhdellekään, ei ainakaan ilman syytä. Ehkä enkelin pitäisi joskus pysähtyä kuuntelemaan, eikä aina vain toimia. Se tuntui kuitenkin.. hankalalta. Vaistojenvastaiselta. Lankeemus oli kuitenkin asia, johon Shiloh ei uskonut itse koskaan syyllistyvän. Pahahan hänen oli käydä sanomaan, kun omasi kuitenkin samoja piirteitä kuolevaisten kanssa. Oli kaiketi siis tekopyhää ajatella olevansa perustarpeiden ja tunteiden yläpuolella.
Virnistys käväisi enkelin kasvoilla Roswellin käydessä tarkentamaan sanojaan. Demoni tarvitsi toisia elääkseen, siitä ei ollut epäilystäkään. Näkihän Shiloh sen, vaikkei voinut käydä myöntämään pitävänsä demonin tavasta hankkia muista ravintoaan. Oli kuitenkin vaan luonnollista, että Roswellin kaltainen demoni viihtyi ihmisten lähettyvillä. Kuten todettu, sarvipään ravinto riippui väestöstä ja sen määrästä.

Vilkkaampien katujen tullessa vastaan, ei Shiloh käynyt poistumaan minnekään demonin viereltä. Kaksikko kävikin askelemaan ihmistenilmoille, Roswellin yhä kerätessä katseita kävellessään. Katseet toki käväisivät vilkaisemaan myös huppupäistä seuralaista. Sarvipäinen toikin esille mielenkiintoisen pointin, joka sai Shilohin vain hymähtämään pienesti.
Uskon, että seurani ei kuitenkaan ole kaikkein mieluisin teille. vai väitättekö nauttivanne olotilastanne? Enkeli vastasi tekemättä elettäkään tehdäkseen lähtöä En pelkää seurauksia. Itse asiassa se voisi olla mielenkiintoistakin. Ehkä te hyödyt enemmän seurastani, mitä minä sinun, sivustakatsojien silmissä.. Mutta odotan innolla, jos joku haluaa etsiä minut käsiinsä päästäkseen teihin käsiksi tai kostaakseen minulle Mies kävi myhäilemään itsekseen, kuulostaen hetken jopa.. epäilyttävältä.
Ehkä törmään pimeillä kaduilla jopa syntisempiin kulkijoihin eivätkä he ehdi edes tajuta, mikä heihin iski Leveämpi hymy oli noussut enkelin kasvoille nuoremman vilkaistessa sarvipäiseen.
Minkälaisista kirjoista ystävänne pitäisi..? Kysymys tuli lähes välittömästi viimeisimpien sanojen jälkeen, hymyn laantuessa ja katseen kääntyessä takaisin menosuuntaan.


// Pffft, pieni. Suuri, kyllä, kuulostaa paremmalta. Sen takia Roswellinkin pitää joskus satuttaa itsensä. Garrett tulee kyllä itkemään, sitten Aran voi pyyhkiä kyyneleet kauniilta kasvoilta ja sulkea pikku kreivittären miehekkäänkauniiseen syliinsä. Kyllä, nuole kunnolla ne sormet. Hartaudella.. ja katso samalla Aran setää silmiin.
Shiloh tässä on enemmän lähennelly mitä Roswell. Ehkä se onkin Shiloh joka pitää kiinni. Holy f*ck. Puhdistan sinut synneistäsi. Tule sisääni ja pelastu.
Nää meidän puheet pitäis varmaan merkata K-Agna merkeillä joskus..
Roswell ei saa Tsytania jos Shiloh ehtii ensin! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 07 Joulu 2012, 22:45

Roswell oli tottunut jo katseisiin, pahoihinkin. Niitä kai ne tässäkin tilanteessa suurimmaksi osaksi, mutta kuitenkin niihin yritettiin vastata ystävällisesti hymyillen. Tietenkin ystävälliset hymyt demonilta olivat vain entistä epäilyttävämpiä, joten eipä kukaan uskaltautunut sen lähemmäs kävelevää kaksikkoa. Ehkäpä se oli vain hyvä, kävelyretken tarkoituksenahan oli etsiä jotain mielenkiintoista kuninkaalle, eikä tutustua kylän väkeen sen paremmin. Kenties sekin onnistuisi joku päivä. Roswell kuitenkin ei voinut kuin tuntea syyllisyyttä niistä katseista, mitä enkeli tällä hetkellä sai osakseen. Shiloh pukeutui tavalla, joka kertoi tahdosta sulautua joukkoon, mutta tässä sarvipään rinnalla toinen oli nostettu kaikkien esille arvosteltavaksi. Eivätkä ne kaikki katseet näyttäneet erityisen ystävälliseltä, enemmänkin petturuudesta moittivilta.
"Jos tahdomme puhua tuntemastani olotilasta nyt, ettekä aio loukkaantua, olen kyllä tuntenut oloni paremmaksikin," demoni naurahti enkelin epäuskoisuudelle aikaisempia sanoja kohtaan,
"Mutta teidän seuranne henkilönä on toivottua," huppupäiseen mieheen vilkaistiin hymyillen. Enkeli sai kyllä aikaiseksi kovin epämukavan olon, mutta Shiloh ei ollut rasittavaa puheseuraa, eikä Roswell todellakaan laittanut seuraa pahakseen. Minnekään toinen ei kuitenkaan ollut lähdössä, eikä ilmeisesti nähnyt varoituksia tärkeiksi päinvastoin, kävi haastamaan ne ja muiden mielipiteet.

"Voi olla, että muut uskovat teidän kykenevän pitämään minut aisoissa, ja niin seuraani ei säikytä niin paljon. Mutta pelkäänpä pahoin, että joudutte selittämään suhteenne minuun muille," tuo kävi hymisemään mietteitään, mutta kulma kohosi kyllä kysyvänä enkelin jatkaessa puheitaan. Hymy pysyi uteliaana huulilla katseen kääntyessä kohti toisen kasvoja.
"Teillä taitaa olla vihamiehiä valmiiksi jo aikamoinen määrä, herra Jadon. Elämänne ei kuulosta kovin rauhaisalta, kuten ei myöskään luonteenne. Syntisiä kohtaan ette tunne mitään armoa, mh?" Roswell kysyi mielenkiinnosta hymyillen, mutta kenties lievä huolikin paistoi keltaisista silmistä. Oli outoa kuulla tuollaista enkelin suusta, mutta eihän sarvipää pahemmin ollut enkeleiden kanssa puhunutkaan. Pitivätköhän kaikki noin paljon toisten hengiltä päästämisestä? Demonin mielikuva siivekkäistä oli kyllä ollut aivan... Erilainen. Ehkä tuollainen käyttäytyminen olisi ymmärrettävää demonia kohtaan, mutta että aivan kaikkia...?

"En etsi Hänelle niinkään kertomakirjallisuutta," vastattiin Shilohin kysymykseen ystävän kirjamausta, miellyttävämpi puheenaihe edellisen jälkeen kyllä,
"Etsin jotain mielenkiintoista, salaista ja kiellettyä. Jotain kadonnutta ja vanhaa," Roswell hymyili, ei hänellä ollut mitään erityistä kirjaa mielessään, mutta jotain erikoista sen pitäisi olla, että pitäisi Henryn mielenkiinnon yllä paria päivää pidemmäksi ajaksi.
"Sellaiseen kirjaan ei tarvitse kuin kerran laskea katseensa ja tietää löytäneensä oikean. Siksi kai ajattelin etsiä ensiksi pienemmästä kaupasta. Niistä yleensä tekee löytöjä," demoni naurahti, matkan käydessäkin lopulta loppumaan ovelle, jonka edessä vanhempi miehistä koputteli kenkiään hieman, yrittäen irrottaa edes hieman niiden pohjaan pakkautunutta lunta ennen sisäänkäyntiä. Roswell ei ollut liikkunut kylillä kauheasti turvallisuussyistä, mutta hän tiesi paikasta tarpeeksi liikkuessaan siellä, kuin vanha tekijä. Ja vanha tekijähän hän olikin, vaikkei kylässä itse koskaan ollut asunut. Vuosien saatossa aikaa oltiin siellä kuitenkin vietetty aivan kiitettävästi, katseilta piilossa, ja kartta oli hyvin piirrettynä mielessä. Toinen käsistä poistui lämpimästä taskusta pakkaseen sarvipään avatessa oven, viittoessaan enkeliä menemään ensin, jos tuo suostuisi.




((Garrett ei katso Arania silmiin, sivulle vain. Mutta sitten ilmeisesti pitää tarrautua leuasta ja vetää se katse oikeaan paikkaan. Shiloh on tuollainen, luulee olevansa pomo ja vievän asiaa eteenpäin, mutta kyllä se Roswell joku päivä näyttää. Iskee vain yhtäkkiä toisen vasten seinää keskellä kirkasta päivää ja näyttää, kuka on pomo. Ja kuinka enkelille tehdään hyvä olo, halusi tai ei. Puolialastomana ja punastuneena ei Shiloh taida enää halutakaan sanoa ei, kun annetaan mahdollisuus lopettaa. Pyh minä puhun vain kissanpennuista ja hattaroista, sinä täällä aina menet aivan yli. Hyi hyi. Roswell ei anna mahdollisuutta kenellekään muulle pieksää Tsytania. Roswell menee kohta itse pieksämään haltioiden luokse tuon, niin kukaan muu ei voi.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Joulu 2012, 23:53

Shiloh hymähti pienesti Roswellin todetessa, että olotilansa oli kyllä ollut parempikin. Ei Shiloh siitä pahakseen pistänyt, näiden kahden ei edes pitäisi päätyä lähelle toisiaan, joten oli ymmärrettävää, että he tunsivat molemmat olonsa kovin epämieluisaksi toisen lähettyvillä. Joskin, Shiloh kykeni hallitsemaan itsestään huokuvaa energiaa jonkin verran, mikäli halusi. Ja niin enkeli myös tekikin, suurinta osaa hän ei voinut lukita pieneen tilaan, pois kokonaan demonin aistien ulottuvilta, mutta hän pystyi lieventämään energiansa määrää. Juuri nyt hän ei nähnyt syytä tehdä demonille huonoa oloa, sillä hän ei aikonut päästää demonia päiviltä. Roswell tiesi mikä Shiloh oli, eikä enkelin tarvinnut enempää painottaa sitä demonille. Mitä taas tuli demonin aiheuttamaan huonoon oloon, Shiloh sai syyttää vain itseään. Itsehän sarvipään mukana roikkui.

En tiedä uskooko kukaan tuollaista. Olen vain nimetön hyväntekijä kansalle. Luen satuja lapsille ja autan vähävaraisia miksi siis kukaan uskoisi, että minä pitäisin teidät aisoissa? Enkeli vilkaisi itseään Olen vain utelias, alemmanluokan kansalainen. Ei kai siinä mitään pahaa ole? Vielä pari paikattua reikää viittaan ja Shiloh menisi rääsyläisestä.
Mutta en sanoisi omistavani varsinaisesti paljoakaan vihamiehiä loppupeleissä. Ne, jotka kaunaa kantavat, ovat korkeintaan mielensä pahoittaneita ihmisiä mutta toisaalta, mikään ei ole liian pieni syy lähteä kostamaan kokemaansa vääryyttä kuolevaisille, oman kokemukseni mukaan enkeli hymähti itsekseen vilkaisten demoniin, vakavoituen.
Minulla on kyky armahtaa ja antaa anteeksi, niin kauan, kuin syntejä kadutaan. Jokainen tekee syntiä joskus, toiset hairahtavat, toiset tekevät sen tietoisesti ja katumatta murhaajat eivät yleensä kadu tekojaan, eivät ennen, kuin oma henki meinaa lähteä Äänensävy pysyi matalana, jottei ohitse kulkevat kuulleet, elleivät lähteneet vierellä kävelemään Liian monta kertaa olen nähnyt, kuinka paatuneinkin lankeaa polvilleen armoa anomaan... kuitenkaan syntejään katumatta. Tuomio ei loppujen lopuksi ole minun päätettävissäni. Olen vain välikäsi. Lähettiläs.

Houkuttelet heitä syntisiin nautintoihin Syntiä, jonka voi anteeksi antaa, jos anteeksiantoa pyydetään Esimerkkinä jokin pienempi paha, kuin toisen hengen riisto Myös sotilas, joka tappaa, on eriasia, kuin murhaaja Yllättävän moni sotilas pyytää tekojaan anteeksi, synninpäästö on kovin suosittua heillä ja sitten löytyy heitä, jotka eivät edes kadu viattomien tappamista.. mutta mitä minä tiedän armeijan touhuista vakavamielisen keskustelun perään pääsi naurahdus, hymyilevien kasvojen kääntyessä jälleen demonin puoleen.

No, demoni kertoi etsivänsä jotain erikoista, mielenkiintoista. Salattua ja kiellettyä, kadonnutta ja vanhaa vai sellaisista kirjoista nuori kuningas piti?
Ah Kunhan ette hanki hänelle demonologian kirjaa, niin minä en katso pahalla Vitsaileva virne vieraili hymyn yllä. Viimeinen asia, mitä nuori mies juuri nyt tarvitsi ainakin Shilohin mielestä oli demoneihin tutustuttava eepos. Ties mitä tyhmiä ideoita nuori mies saisi päähänsä, jos asiaan tutustuisi. Shiloh oletti, ettei Henry asiasta tiennyt pahemmin.
Kaksikko saapui viimein putiikinovelle, jonka Roswell kävi avaamaan ja viittoi enkeliä astumaan sisään ensin. Shiloh kiitti nyökäten ja astui sisään, kopistellen demonin tapaan kenkiään lumesta, ennen kuin sisään astui. Kädet kävivät laskemaan hupun päästä näin sisätiloissa, jonka jälkeen katseen annettiin kiertää kaupassa, lopulta enkeli kuitenkin kääntyi demonin puoleen.


// Garrett senkin ujopiimä. Katso silmiin ja hymyile hurmaavasti. Shiloh on pomo ja yllättää Roswellin, ennen kuin tuo ehtii yllättää hänet. Kyllä Shiloh tietää. Silloin kun Roswell sitä vähiten odottaa. Kissanpentuja näkynytkään. Koska piirrät mulle taas hienoja kuvia joiden otsikot peittoavat jopa kuvan itsensä?
Kohta on kauhea kilpajuoksu, kuka saa Tsytanin kiinni ekana, kun Henry julistaa sen vapaaksi riistaksi kera palkkion.
Meidän pitää suunnitella jotain kivaa Blackille ja Roswellille, niillä kun on juttu kesken. Varmana juttelen turhia off-game viesteissä, turhia yksäreitä en lähetä, koska muutenkin mulle heitellään tusinoittain Aksunmetsästys viestejä päivittäin! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 08 Joulu 2012, 01:46

Roswell tunsi sen heti. Enkelin läheisyys ei tuntunut enää niin tukalalta, eikä toinen huokunut enää samalaista voimaa, kuin aikaisemmin. Kaikkea epämukavasta olotilasta Shiloh ei saanut poistettua teoillaan, mutta tämä sarvipää oli muutenkin kovin herkkä tuntemaan muiden läsnäolon. Toiselle demonille tämä ei luultavasti olisi enää tuntunut miltään, mutta Roswell tunsi sen kyllä vieläkin, eikä voinut sanoa nauttivansa siitä. Silti, se oli jo paljon tehty parempaan suuntaan, eikä sitä voitu kuin nyökätä kiitollisena toisen kyetessä kontrolloimaan sitä näinkin hyvin hänen takiaan. Samaan hän ei kuitenkaan kyennyt, ikävä kyllä. Siihen kuten niin moneen muuhunkaan asiaan demoni ei voinut puuttua. Olisihan hän tehnyt sen jo, jos oli pystynyt.
"Ehkäpä he haluaisivat uskoa teidän kykenevän siihen. Teette niin paljon hyvää ja pidätte minua nyt silmällä. Eihän demoni voi toteuttaa juoniaan salassa, jos joku on kokoajan katsomassa," Roswell hymyili, toisen kertomukset omasta asemastaan tässä yhteiskunnassa kuulostaen paljon enemmän siltä enkeliltä, miksi sarvipää nuo yleensä olisi kuvitellut. Ei hän voinut kuin toivoa, ettei Shiloh tulisi kärsimään näyttäytyessään yhdessä demonin kanssa, mutta itsehän toinen oli tähän lähtenyt, eikä perääntynyt. Eiköhän toinen sitten tiennyt, mitä teki ja hänen pitäisi antaa toiselle siihen mahdollisuus. Ja toivoa parasta.

Enkeli sanoi, ettei omasta mielestään ainakaan omannut paljoa vihamiehiä, mutta joitain niitä ainakin löytyi. Oli oikeastaan aika outoa, ettei Roswell ollut niinkään tehnyt mitään henkilökohtaisesti muille ja siten saanut vihamiehiä itselleen, kuten Shiloh ilmeisesti oli, oli se teko sitten hyvä tai paha. Vihamiehiä demonilla kyllä löytyi pelkästään niiden sarvien takia, mutta niitä hän ei halunnut vihamiehiksi laskeakaan. Ei, tällä hetkellä... Tällä hetkellä hän sanoisi omaavansa vain yhden vihamiehen. Ja sitten oli tämä enkeli, jolla niitä oli enemmän, joka oli enemmän vaarassa tulla tapetuksi, kuin hän. Oli hankala sanoa, oliko maailma reilu vai ei, joten kai oli parempi vain pysyä hiljaa ja miettiä sitä. Shilohin kasvot kävivät vakavoitumaan hupun takana, äänenkin madaltuessa. Ihmisiähän oli ympärillä, eikä muiden haluttu kuulevan näitä asioita. Toinen kävi nyt ottamaan puheeksi synnit ja niiden katumisen sekä anteeksiannon, tärkeitä asioita varmasti enkelille, jonka työhön nuo asiat kuuluivat.
"En voisi itsekään sanoa kykeneväni antamaan anteeksi sellaiselle, joka ei kadu tekojaan niiden kauheudesta huolimatta," Roswell huokaisi toisen puhuessa murhaajista, pienen hymyn kuitenkin noustessa huulille hetken haikeuden jälkeen. Niin, hän taisi oikeastaan olla samanlaisessa tilanteessa nyt, hänellä oli vihamies, joka ei onneksi sentään murhannut ollut, mutta silti... Tehnyt jotain kauheaa, eikä ilmeisesti katunut sitä pätkääkään. Shiloh hyökkäsi niiden kimppuun, jotka eivät katuneet, että katuisivat. Demonikin oli sellaista miettinyt ja niin luultavasti tulisi tekemäänkin, mutta vielä se oli hankala ajatella. Ei hän luultavasti voinut tehdäkään mitään, ellei... Kenties olisi aika tehdä jokin suurempi suunnitelma Tsytanin nujertamiseksi...

"Pelkäänpä pahoin, etten näe omaa ruokailuani syntinä, mutta luultavasti oletitte sellaista vastausta minunlaiseltani," sarvipää vain naurahti heti kun puheet kääntyivät hänen tapaansa houkutella muut tekemään syntiä.
"Enkä näe sitä syntinä muidenkaan osalta. Tahdomme sitä ja nautimme siitä. Se on tervettä ja parantaa elämäämme, eikä kukaan kärsi," virnistys kävi vanhoilla kasvoilla, kääntyen kohti enkeliä vastatakseen toisen astuessa sisään avatusta ovesta. Ehkä se oli paras aika sanoa se mielipide, kun yhdessä käytiin kauppaan sisälle. Siellä ei voisi riehua. Shiloh päästettiin sisälle ensin tietenkin, pitihän hän ovea toiselle auki mutta heti perässä Roswell kävi astelemaan, nyökäten lievästi kauhistuneelle kauppiaalle tiskinsä takana heti toisen miehen sarvet nähdessään tervehdykset. Ilma sisällä tuntui kovin lämpimältä kasvoille ja etenkin korville, demonin uskaltautuessa vetämään toisenkin käsistä pois taskustaan. Sisällä lämpimässä oli paljon mukavampi olla, kuin ulkona kylmässä, se oli varma. Hän olisi voinut heti käydä kysymässä kauppiaalta, josko jotain mielenkiintoista löytyisi, mutta miksi joku tahtoisi hänenlaiselleen otukselle moisen opuksen ojentaa kiltisti? Mihinköhän sarvipää sellaista edes tarvitsisi? Se tuntuisi kaikki kovin epäilyttävältä ja, no, hauskempaahan se oli itse tehdä löytöjä hyllyjen kätköistä. Kauppa ei ollut suuren suuri, mutta hyllyt notkuivat kyllä monenlaisista kirjoista. Voisihan tässä tovi mennäkin, mutta jos Henryn kirja oli löytyvän täältä, näkisivät silmät sen helposti.

"Välttelen sitten moisia kirjoja, herra Jadon. Mutta katselisin ympärilleni nyt, jos se ei haittaisi," Roswell hymähti rauhallisesti ja hiljaisella äänellä nyt kun he olivat sisätiloissa ja näin pienessä huoneessa muutenkin, käyden sitten tutkailemaan hyllyjen sisältöjä.




((Garrett änkyröi, eikä tee mitään, miten pitäisi. Mutta Aran opettaa. No jos Shiloh tuollaiseksi aikoo, niin sittenhän Roswell vain leikkii mukana, kunnes voi käydä kiinni ja hämmentää enkeliparan. Ja sitten rakastaa hellästi. Piirrän kuvia sitten, kun ei ole maksullisia kuvia piirrettävänä nyyh perspektiivi, eikä anatomia. Tahdon anatomian takaisin, ota perspektiivisi. :< Roswell aikoo käydä Blackin luona heti, kun pystyy. Puhumassa turhia, mutta myös tärkeitä asioita. Odota innolla. Yksärit ovat nössöille.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Joulu 2012, 02:19

Periaatteessa Shiloh ei nähnyt Roswellin tapaa ruokailla syntinä, demonin omasta puolesta. Ne taas, jotka leikkiin mukaan lähtivät, olivat enkelin mielestä eri asia. Ovelasti puheenaihe oltiin kuitenkin otettu puheeksi sisään astuessa, eikä enkeli viitsinyt suljetussa tilassa asiasta puhua. Ihan vain itsensä, sekä demonin takia. Harva varmasti tiesi, miten sarvipäinen ruokaili ja kerta kyseessä ei ollut niin kovin normaali tapa, pienikin vihjaus siitä leviäisi kylillä kuin kulovalkea. Sittenhän demoni vasta vaikeuksissa olisi, tai niin Shiloh oletti. Kai siitä hovissa jo tiedettiin.
Shiloh piti siis suunsa kiinni, mutta loi demonille merkittävännuhtelevan katseen. Jos tilaisuus olisi ollut, olisi enkeli varmaan huomautellut kuolemansynneistä. Asia jätettiin kuitenkin sikseen, katseen laskeutuessa demonista takaisin kirjoihin.

Roswellin pyyntöön nyökättiin ymmärtäväisesti, Enkelin antaen demonin lähteä kiertämään hyllyjä rauhassa. Kauppias pysytteli nätisti putiikin perässä sijaitsevan tiskin takana, pitäen erittäin tarkasti silmällä sarvipäistä vierasta. Kerta paikalle oli kuitenkin tullut myös Shiloh samalla ovenavauksella, ei vanhemmanpuoleinen kauppias näyttänyt sentään luudalla demonia häätävän pois paikalta. Näytti kyllä syvästi siltä, ettei kauppias aikonut tai ei ainakaan mielellään olisi halunnut myydä demonille yhtään mitään. Kaikki tämä sarvien takia.
Siinä missä demonikin, kävi Shiloh silkasta uteliaisuudesta katselemaan kirjarivistöjä läpi. Muutama mielenkiintoinen opus poimittiin käsiin ja sivuja käänneltiin muutaman kerran, kunnes kirja asetettiin takaisin paikoilleen. Hänellä ei ollut rahaa kirjoja ostella, eikä hän kyllä nähnyt tarpeelliseksikaan niitä haalia. Raamattu ja muutama satukirja olivat tarpeeksi, niitä saattoi lapsille lukea silloin, kun torinreunalle jälleen istahtaisi. Tietenkin aina uudet sadut kiehtoivat lapsia, mutta aina ei enkelillä ollut uutta satua kerrottavana. Valitettavasti. Hän yritti muutenkin säästää rahaa, tehden enemmän töitä nyt pakkasten tullen. Rahansa hän käytti osan omiin ja suojattinsa tarpeisiin, osa taas annettiin eteenpäin vähäosaisille, joiden oli tärkeää saada lämmintä vaatetta ylleen pakkasten kiristyessä.
Hetken kiertelyn jälkeen enkeli hankkiutui takaisin demonin lähettyville, joskin tuosta kauempana pysyminen oli tuntunut sen hienoisen hetken yllättävän hyvältä. Shiloh pysyi kuitenkin hiljaa, antaen Roswellin avata keskustelun sitten, kun siihen valmis oli. Pitihän sarvipäälle antaa kirjojenselausrauha.


// Aran opettaa. Joko ilkeästi tai hellästi. Ef da anatomia ja perspektiivi. Paintti on kuningas. Ja Henry.
Odotan innolla. Suurella innolla. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 08 Joulu 2012, 04:34

Roswell ei voinut kuin virnistää ilkikurisesti enkelin kovin nuhtelevalle katseelle, kun oli kovin eroavat mielipiteensä päästäneet ilmoille toisen kuullen. Demonihan näytti vanhemmalta tässä ruumiissaan ja pystyisipä luultavasti sanomaan olevansakin vanhempi kuin Shiloh, mutta tässä tilanteessa se vanhemmin käyttäytyvä oli ehdottomasti nuorempi enkeli. Pikkupoikamaista kujeilua löytyi vanhaltakin sarvipäältä, ja tuo nautti joka sekunnista mairein, tyytyväisin kasvoin. Tahallaanhan hän oli tilanteen näin järjestänyt, ilmoitti asiansa silloin, kun niistä ei pystynyt kiistelemään, vaikka enkeli varmasti tahtoisi kovin palavasti päästä saarnaamaan syntiselle vanhukselle. Tämä oli hauskaa ja toivon mukaan ainakin viatonta. Senhän näkisi sitten, kun ovesta astuisi taas ulos. Kenties Shiloh kävisi käymään kunnolla käsiksi, jos ei osannut leikiksi tätä laskea. Tai no, Roswellin mielipiteet eivät olleet leikkiä, mutta tapansa kiusata toista niillä oli.

Enkeli päästi demonin valloilleen kauppaan kaiken sen jälkeen, johon vanhempi miehistä ei voinut kuin nyökätä kiittävästi. Mutta kiltistihän Roswell aikoi käyttäytyä, ei tuolla ollut tapana riehua. Olla ilkikurinen hyvässä tahdossa, kyllä, mutta turha riehuminen ja särkeminen oli mautonta. Neuvonantaja oli tullut vain etsimään jotain mielenkiintoista kirjaa kuninkaalle, ei muuta. Kirjoja ja hyllyjä oli paljon, joten oli parempi aloittaa heti. Nehän pitäisi käydä läpi tarpeeksi hyvin, ettei mitään mielenkiintoista jäisi näkemättä. Mutta onneksi hänellä oli vielä iästään huolimatta tarkka silmä. Sarvipää katseli suurimmaksi osaksi hyllyjä, käyden ne läpi silmillään yksi kirjanselkämys kerrallaan, eikä kokenut suurta tarvetta ottaa niitä käsiinsä. Ei silloin, kun mitään mielenkiintoista ei ollut vielä osunut silmään. Kauppiaan tuijotus tuntui kyllä, hyllyjenkin läpi, jos sellainen oli onnistunut osumaan väliin. Roswell ei tainnut olla mitenkään toivottu vieras täällä, vaikka vaatteensa kielivät rahasta. Ilman Shilohia hänet oltaisiin luultavasti häädetty jo tiehensä, ellei pääsyä sisään voisi ostaa niillä kiiltävillä kolikoilla, mitä taskun pohjalla kilisi. Se oli kovin huvittavaa, eikä demoni voinut kuin hymyillä tilanteelle. Enkelin seura oli loppujen lopuksi tainnutkin olla hänelle parempi vaihtoehto. Oli tämä kaikki sen epämukavan olon arvoista.

Enkelin aiheuttama tunne kertoi toisen lähestyvän ennen kuin sarvipää edes näki toisen. Eikä niitä silmiä oikeastaan siitä syystä pitänyt irrottaakaan kirjoista, Roswellin jatkaessa niiden katsomista läpi järjestyksellisesti, hiljaisena. Kauaa toisen ei haluttu antaa odottavan hiljaisuudessa, ja kerran Shiloh ei keskustelua aloittanut lähestymisestään huolimatta, piti demonin sitten ilmeisesti se tehdä.
"Jos aiotte pysyä vierelläni koko tämän ajan, toivon todella, ettei teillä ole mitään tärkeää menoa. Tässä voi mennä hetki, pahoittelen," tuo hymähti pahoittelevasti, kääntäen katseensa hetkeksi hyllyistä toiseen. Jos oikea kirja löytyisi, olisi se tarpeeksi omaperäinen, että se hyppäisi heti silmiin... Mutta ensiksi se piti saada näkökenttään, ja kirjoja oli paljon katsottavana. Roswell tekisi parhaansa, että saisi kaiken katsottua mahdollisimman nopeasti, mutta odottavan aika oli pitkä.
"Pidättekö te kenties kirjoista, herra Jadon?" Demoni kävi kysymään, napatessaan yhden hieman mielenkiintoisemman oloisen ainakin selkämyksensä perusteella opuksen hyllyltä, selaillen sitä hetken aikaa, ennen kuin nosti sen takaisin hyllyyn. Mahdollinen ostettava, mutta se saisi olla... Jotain parempaakin.




((Kumminkohan Garrett oppii paremmin? Anatomia on mukavampi, kuin perspektiivi. Tahdon takaisin raiskaamaan anatomiaa. :< Henry on prinsessa, kohta kuningatar. Roswell on kuningas. Black odottaa myös joka ilta sängyssään huokaillen demonia luokseen. Kello on puoli neljä yöllä ja olen alasti kirjoittamassa viestiä.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Joulu 2012, 12:27

Katse kierteli hyllyssä, jota demoni paraikaa tutki, kunnes Roswell avasi suunsa. Shiloh kävi hymähtämään pienesti, pudistaen päätään.
Jos minulla olisi tärkeää menoa, en olisi teidän seurassanne. Minulla on kyllä aikaa, joskin aika on meille kovin mitätön käsite Yllättävän nopeasti vuodet tuntuivat kiitävän, kun itse ei vanhentunut saatikka elänyt vain tiettyyn ikään asti. Olihan se joskus surullista katsoa vierestä, kun kuolevaiset ystävät vanhenivat ja lopulta kuolivat pois, samalla kun itse jäi jälleen yksin. Shiloh välttelikin liian syvänsuhteen luomista kehenkään, sillä aika jättäisi jälkeensä vain kaipuun. Oli kuitenkin lohduttavaa tietää, että kun aika jätti, pääsivät ystävät parempaan paikkaan.. toivottavasti. Viimeinen tuomio ei ollut enkelin päätettävissä.
Minulla ei siis ole kiire minnekään Lisäys kuului pienen hymähdyksen saattelemana.

Pidän lukemisesta. Aiheesta riippumatta, mutta mieluiten luen tekstiä, jossa on sanomaa. Jotain sanomaa, jonka voi myös jakaa. Opetus, jonka lapsille kertoa, sillä sadut ja tarinat ovat paras tapa heille oppia. Mieluummin luen heille tarinan isosta pahasta sudesta, kuin lähettäisin heidät oppimaan kantapään kautta moisen olennon olemassaolosta Pieni naurahdus karkasi huulilta Joten kai siis voi sanoa, että pidän kirjoista. En ehkä kaikista, mutta aina ne ovat hyvää ajanvietettä.
Olihan Shiloh lukenut kirjan jos toisenkin aiheista, jotka eivät ehkä enkelille kuuluisi tai sopisi. Kuten esimerkiksi demonologian opukset. Mielenkiintoista oli kuitenkin nähdä, mitä kuolevaiset olivat kirjoittaneet. Ne kirjat olivat kuitenkin harvassa ja jos joltakulta moinen löytyi, saattoi noitarovio olla yllättävän nopeasti pystyssä.

Entäpä te, Roswell? Kysymys palautettiin demonille, katseen tarkkaillessa sarvipäisen puuhia Pidättekö te kirjoista?


//Garrettille pitää pikkaisen antaa keppiä, että se saa esimakua siitä, mitä se koulutus pahimmillaan on. Sitten siirrytään niihin helliin otteisiin, joista kreivitär pitää yllättävän paljon ilkeiden otteiden jälkeen. Anatomia on mukava, kyllä. Et kuitenkaan pääse anatomiaa humputtamaan, tyydy nyt vain perspektiiviisi. Nih. Mitä sä edes piirrät.
Blackillä on Roswellin muotokuva yöpöydänlaatikossa, sille voi aina huokailla ja harrastaa omaan anatomiaansa tutustumista sitä katsellessa.
Oh baby. Pics or it didnt happen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 08 Joulu 2012, 15:05

Roswell nyökkäsi hymyillen toiselle ennen kuin katseensa käänsi takaisin hyllyjen tutkimiseen, hyvin ymmärtäen enkelin näkemyksen ajasta ja sen mitättömyydestä heidänlaisilleen. Periaatteessa kuolemattomille, jo pitkään eläneille. Ei ajan kulku tuntunut enää missään... Kuin paljaissa korvissa ulkona vallinneiden pakkasten takia, vuodenaikojen vaihtuessa. Eikä sitäkään saanut kaikkialla tuntea.
"Sitä suuremmalla syyllä meidän on laitettava muiden aika omamme edelle. Meitä ei sen katoaminen haittaa, mutta muilla ei ole sitä niin paljoa kulutettavana," demoni naurahti hiljaisena kirjoja selaillessaan, pitäen äänentasonsa edelleen miellyttävän matalalla, jakoivathan he juuri nyt tilan kolmannenkin osapuolen kanssa ja puheenaihe oli, mitä oli. Roswell ei missään nimessä halunnut tuhlata Shilohin ja sitä kautta niiden aikaa, jotka enkeliä luokseen odottivat. Olihan toisellakin elämä muiden parissa. Enkeli ei kuitenkaan myöntänyt, että olisi mitenkään erityisen kiireinen, joten pakkohan tuota olisi sitten uskoa. Ilmoittipa tuo jopa, ettei olisi sarvipään mukaan edes tullutkaan, jos kiireitä löytyisi. Kai se oli hyvä, jos ei ollut niin suuri uhka, että menisi toisten auttamisen edelle enkelinkään mielestä.

"Olen kovin utelias ja omaa aikaa minulta löytyy usein, pitäähän muiden nukkua," Roswell hymyili Shilohin kääntäessä saman kysymyksen kirjoista nyt hänelle vastauksen jälkeen,
"Joten enköhän minäkin voi sanoa pitäväni kirjoista. Kuten sanoitte, ne ovat oivaa ajanvietettä ja opettavat paljon. On aina mielenkiintoista tietää, mitä tapahtui silloin, kun ette olleet katsomassa," demoni kävi siirtymään hyllyn luota toisen eteen, aloittaen sitten sen katselun. Olisi kai sen vastauksen jättää siihenkin, se kertoi varmaankin jo kaiken, mitä enkeli halusi kuulla, mutta heillähän oli paljon aikaa kulutettavana. Miksipä sitä ei käytettäisi rupatteluun?
"Pelkään satujen jääneen minulta lukematta silloin, kun ne olisivat voineet auttaa eniten. Eihän minulla ollut silloin edes lukutaitoa. Tai kielitaitoa," tuo naurahti rauhallisesti, joutuen itse juuri kaiken tärkeimmän oppimaan sen kantapään kautta. Se ei ollut helppoa se, joten kai oli hyvä, että joku luki lapsille heidän puolestaan tarinoita ja opetti niin.
"Arvon papitar ei ilmeisesti anna minun elää niin epätietoisena enää, pitäen itse kovasti saduista. Uskon, että hän ehdottaa minulle kyllä lukemista taas tulevaisuudessa."

Hyllyjä käytiin läpi hiljaisena ja määrätietoisena, ja taisi siinä tovi jos toinenkin vierähtää. Roswell oli päättänyt löytävänsä jotain, eikä aikonut luovuttaa helpolla. Jokusen kirjan tuo oli aina vähän väliä ottanut hyllystä katsottavakseen ei koskaan näyttäen mitenkään erityisen pettyneeltä, mutta sitä pientä pilkettä silmässä ei koskaan syttynyt ilmoittamaan, että tämä opus se nyt sitten oli. Lopulta kuitenkin siihen asti mielenkiintoisin selkämys osui silmään. Sopivasti kirja oli korkeammalla, ylempänä kuin näinkin pitkän miehen kasvot, pois useimpien näkökentästä. Mutta se repeämä, mikä pisti silmään, kiinnosti. Demoni kävikin viimein kurkottelemaan kohti valitsemaansa muiden kirjojen joukosta, juuri ja juuri saaden sen sormillaan kiinni ja vedettyä hyllystä, tuoden sen alas eteensä tarkasteltavaksi. Ikävä naarmu oli raapaistuna haalistuneen ja halkeilevan nahkakannen selkämyksestä sen etupuolelle, mutta sehän vain ilmoitti mielenkiintoisesta tarinasta, mitä tämä kirja oli elämänsä aikana kokenut. Muuta kannesta ei löytynyt, eikä varovaisesti avattuna sitä löytynyt etusivuiltakaan, niiden puuttuessa, repaleisten paperinpalojen vain ollessa jäljellä.

Järkevästi Roswell tekikin kirjaa kohdellessaan niin varoen, joidenkin sivujen yrittäessä livistää välistä, sarvipään äkkiä käyden tukemaan niitä kädellään, ennen kuin iso osa kirjasta oli maassa sekaisin. Sivut olivat kellastuneita ja vanhoja, kuitenkin käsin kovin huolellisesti koristeltuna, suurinta osaa sivuista jopa koristavan värillisiä kuvituksia milloin mistäkin. Se, millä kielellä opus oli kirjoitettu, oli kysymysmerkki demonillekin. Kuitenkin, iso osa niistä irtonaisista sivuista olikin itse asiassa uudempia näin lähemmin tarkastellen, eivätkä koskaan osana itse kirjaa... Käännöksiä. Sivuja sivujen perään käännöksiä joistain teksteistä, iso osa jopa luettavaa. Ehkä tämä kirja ei koskaan tulisi kokonaan Henryllä luettua, mutta ehkäpä siitä saisi jotain irti. Siinä oli paljon asiaa. Ehkä se kiinnostaisi kuningasta hetken aikaa. Kirja suljettiin vihdoin, mutta tietään se ei löytänyt takaisin hyllyyn, Roswellin vain hymyillessä enkelille. Hän oli tehnyt valintansa.




((Kyllä. Sitten Garrett anoo ja lupaa käyttäytyvänsä nätimmin, kunhan Aran ei enää satuta. Sitten ei tarvitse kuin katsoa ilkeästi tuhmuuksien jälkeen, niin kreivitärprinsessa käyttäytyy taas. Typerissä rakennuksissa ei ole anatomiaa lainkaan, nyyh. :< Menen tutkimaan Blackin anatomiaa. No enää ei ole aamuyö, enkä enää ole alastikaan, niin. Silloin tuli kylmä.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Joulu 2012, 15:59

Roswell oli oikeassa ajan suhteen. Muiden aika oli syytä pistää oman edelle, sillä toisilla sitä oli rajallisemmin. Siltikin, Shiloh piti huolen ettei koskaan ollut niin kiireinen, etteikö ehättäisi päivän aikana tekemään jotain spontaania. Harvoin Shilohilla olikaan sovittuja tapaamisia, vaan yleensä ihmiset tulivat satunnaisesti hänen luokse tai hän meni heidän luokse. Shilohin piti ainoastaan pitää huoli siitä, että teki palkalliset työnsä ajallaan, sillä muuten ei tippunut kolikon kolikkoa.
Roswellkin myönsi lukevansa, nimenomaan aikansa kuluksi. Demoni ei mitä ilmeisimmin ja oletetusti nukkunut, joten yksin valvoessa aika saattoi käydä hyvinkin pitkäksi, mikäli vain istui ja oli. Kirjat olivat hyvä ystävä yön hiljaisina hetkinä, kun muut olivat lataamassa akkujaan untenmailla. Kirjoja lukiessa ei häirinnyt ketään, istuessaan hiljaa kynttilänvalossa, aiheuttamatta sen suurempaa kohua olemassaolostaan. Kirjoja lukiessa saattoi vierähtää tunti jos toinenkin ja ennen kuin sitä huomasikaan, alkoi aamu sarastaa ja nukkuvat heräilemään.
Satuja Roswell ei kuitenkaan ollut lukenut, ainakaan silloin, kun ne ehkä olisivat voineet auttaa. Enkeli hymähti pienesti, mutta kiinnostui suuresti demonin mainitessa papittaren.
Puhumme nyt Papitar Opheliasta? Shiloh kysyi, sen mielenkiinnon palon saattoi nähdä nyt sinisistä silmistä Ilmeisesti hän ei ole pistänyt pahakseen teistä? Shiloh ei olisi ihmetellyt, vaikka asia näin olisi. Papitar oli vaikuttanut kovin lempeältä ja anteeksiantavaiselta henkilöltä, kun enkeli tuon oli tavannut. Shiloh ei ollut myöskään unohtanut lupausta, jonka papittarelle oli tehnyt, saatuaan tuon enemmän tai vähemmän vahingossa kiinni haltiapojan tapaamisesta. Se, miten Ophelialla nyt meni, oli kysymys enkelille. Ei hän ollut nähnyt papitarta pitkään aikaan.

Roswell näytti viimeinkin löytäneen kirjan, joka herätti mielenkiinnon. Vanhanoloinen ja eittämättä mystisen kiehtova kirja oli löytynyt ylemmiltä hyllyiltä, jonne sarvipäinenkin oli joutunut kurottamaan. Demonin hymyyn vastattiin toispuolisella hymyllä, katseen noustua sarvipään pitelemästä kirjasta takaisin vanhoille kasvoille.
Eittämättä mielenkiintoinen valinta Shiloh tokaisi, vaikkei vanhan kirjan sisältöä ollut pahemmin nähnyt. Jo pelkästään päällisin puolin kirja näytti houkuttelevalta henkilölle, joka piti kenties salaisuuksista, mysteereistä ja vanhoista myyteistä.


// Sitten Garrettista kouliutuu nätti ja hyväkäytöksinen lemmikki Aranille. Ja Aran on tyytyväinen. Rakennukset kaipaavat tissejä. Kyllä. Piirrät muutaman sinne salakavalasti. Blackin anatomia on tylsä, sehän on niin kovin luiseva ja vanhaksi käyvä >: Ja jos tulee kylmä niin silloin heitetään vain turkis ylle, mitään kunnon vaatteita hankita. Tai kasvatetaan oma turkki. Karvainen peikko! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 08 Joulu 2012, 19:20

"Hänestä juuri," Roswell hymyili enkelin kysyessä, josko mainittu papitar sattuisi olemaan Ophelia. Shiloh näytti tuntevan toisen, jota tässä ei oltu aivan odotettu, mutta loppujen lopuksi se ei ollut mikään älytön yllätys. Miksipäs enkeli ei olisi tavannut papitarta jossain vaiheessa, jakoivathan nuo varmasti niin monia mielipiteitä palvellessaan samaa jumalaa. Luultavasti. Vaikka olisihan toinen voinut vain kuulla tytöstä, löytyihän tuolta asemaa, ja Ophelia teki myös paljon hyvää muille. Shiloh näytti olevan kovinkin kiinnostunut tästä puheenaiheesta.
"Ei kovin. Olihan hän varautunut, mutta keskustelumme myötä paljastuin ilmeisesti vaarattomaksi. Nyt hän on ystäväni," vanhempi mies naurahti heleästi. Oli kai hän pelottava, suuri ja ruttuinen sarvipää neuvonantajaksi, etenkin niin nuorelle papittarelle, mutta hyvin Ophelia oli osannut ottaa härkää sarvista. Tai demonia sarvista. Rohkea tyttöhän tuo oli.
"Tunnetteko tekin kenties papittaren?" Roswell kävi nyt itse kysymään, enkeli kun selvästi koki mielenkiintoa papitarta kohtaan.

"Kirja on kovin kurjassa kunnossa. Toivottavasti siinä on tarpeeksi luettavaa jäljellä," demoni myhäili, katsellen vanhaa kirjaa käsissään. Sitä ei oltu kohdeltu mitenkään erityisen hyvin, ei sen omistajat saati sitten aika. Sivujahan oli revennyt monet luultavasti kokonaan kadonneetkin ja kosteus oli päässyt musteeseen. Kannessakin totta tosiaan oli se repeämä, jota sormi kävi kokeilemaan. Se ei näyttänyt nahan omalta halkeamiselta, jokin terävä sen oli rikki viiltänyt. Kai oli outoa ostaa kirja, joka oli niin huonossa kunnossa, eikä suurinta osaa tekstistäkään ollut luettavaa. Joko sen ollessa vahingoittunutta tai vain väärällä kielellä kirjoitettu.
"Silti se taitaa olla ainoa laatuaan. Ehkä sisältö tarjoaa jotain mielenkiintoista tietoa lukijalleen," Roswell naurahti sitten, kävellen rauhallisesti kohti tiskiä kirja käsissään, eikä kauppiaalla varmasti ollut epäilystäkään siitä, miksi sarvipää noin häntä lähestyi. Olisihan tässä kunnossa olevasta kirjasta saanut varmasti aikamoisen alennuksen, jos tinkaamaan lähtisi, mutta demoni ei uskaltanut lähteä yrittämään hinnanalennusta. Kauppias ei varmasti mieluusti tehnyt kauppaa hänenlaisensa kanssa, mutta varmasti vielä vähemmän, jos siitä ei edes voittoa saisi tarpeeksi.

Opus laskettiinkin tiskille mitä myrtyneimmän, vanhemman partasuun eteen, ystävällisin hymyin neuvonantajan puolelta. Roswell oli kovin mielissään. Tunne ei ollut molemminpuolinen. Demonin ei olisi edes tarvinnut sanoa ottavansa tämän kirjan, miksipä muutenkaan hän olisi siihen tullut. Kauppias tiesi. Kovin hiljainen mies oli, tuijottaen vain sarvipäätä. Tästä tilanteesta ei tuskin hetken hiljaisuuden jälkeen oltaisi päästy mihinkään, ellei taskusta oltaisi kaivettu niitä kolikoita esille. Rahalla osti vaikka ja mitä etenkin kauppiaalta. Toisen oli pakko lopulta erota kirjasta. Kukaan muu ei taitaisi noin huonokuntoista kirjaa ostaakaan, mutta Roswell oli tyytyväinen vaihtokauppaansa... Vaikka kenties niitä kolikoita siihen pöydälle laitettiin turhan monta. No, paremmassa taskussahan ne nyt tulisi olemaan, demonin kiittäessä ja toivottaessa hyvät päivänjatkot hiljaiselle miehelle tiskin takana, ennen kuin käveli ulos kaupasta kirja kainalossaan, aikoen pitää oikein hyvän huolen siitä. Takaisin linnaanhan seuraavaksi pitäisi mennä, mutta mitäköhän Shiloh aikoisi nyt tehdä...




((Kyllä. Vähän änkyröi, mutta ymmärtää kyllä tuijotuksesta, milloin pitää olla nätisti. Antaa rapsuttaa paljasta mahaakin, eikä laita vastaan. Mhh tissit. Piirretään Blackille tissit. Ja Henrylle. Ja Roswellille. Tissit on toisinpäin tissit. Mhhm. Vaatteet ovat nössöille. Minun isoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisäni oli hobitti, joten säärissäni minulla on jo turkki.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Joulu 2012, 15:07

Puhe oli kuin olikin juuri Opheliasta. No, olihan se oletettua, että hovin papitar olisi ennemmin tai myöhemmin törmännyt demoniin. Ja hovin papitar olikin henkilö, jonka mielipiteellä demonin suhteen taisi olla väliä. Ainakin näin alkutekijöinä. Roswell kävi luettelemaan papittaren jopa ystäväkseen, mikä sai enkelin hymähtämään pienesti. Nopeastipas papitar oli demonin hyväksynyt. Ophelialla ei tainnut kyllä olla kokemusta demonista ja mahdollisista vaaroista, mitä demonit pahimmillaan saattoivat aiheuttaa. Ainakin Shiloh toivoi, että nopea hyväksyntä johtui naiiviudesta, eikä puhtaasta luottamuksesta.
Kai voisin sanoa tuntevani hänet. Olen tavannut ja keskustellut hänen kanssaan, kuten myös arvon prinsessan. En voi sanoa, että hänenkään seuravalinnoistaan pitäisin Shiloh oli jo kerran ottanut yhteen prinsessan kanssa siitä, säästettäisiinkö yksi syntinen vai ei. Sillä kertaa Shiloh oli hävinnyt, mutta ei nuorin Scarlington voinut ikuisuuksiin ystäväänsä suojella. Shilohilla oli aikaa odottaa kuten myös demonin suhteen.

Kenties kirjasta jotain saa irti Ehkä juuri sopivasti, jotta se herättäisi mielenkiintoa mahdollisia puuttuvia sivuja kohtaan. Pian saattekin sitten etsiä Hänen Majesteetilleen puuttuvia sivuja, mikäli tiedonjano iskee Kirja tosiaan näytti eläneen jo parhaat päivänsä, mutta vanhat kirjat kiehtoivat. Vanhoista kirjoista saattoi löytyä ties mitä mielenkiintoista. Kirja oli kieltämättä ainoa laatuaan ja varmasti se jokin erityinen, mitä demoni oli etsinyt.
Roswell kävi tekemään kauppaa nyrpeähkön vanhanmiehen kanssa, saaden kuitenkin ostettua haluamansa. Eipä miehellä tuntunut olevan mitään myyntiä vastaan, kun valuuttaa alkoi näkyä. Varmasti sitä enemmän tai vähemmän mielellään luovutettiin vanha, kenties vuosia hyllyssä lojunut kirja ostajalle, joka sen viimein halusi. Oli kyseessä sitten sarvipäinen mies tai ei.
Kun kirja virallisesti oli vaihtanut omistajaa, kävi demoni askeltamaan ulos, toivottaen hyvät päivänjatkot kauppiaalle. Shiloh soi kunnioittavanystävällisen nyökkäyksen kirjapuodin pitäjälle, poistuen sitten siinä missä demonikin. Ulos astuttaessa huppua ei käyty enää nostamaan päähän, ainakaan vielä. Sitten korkeintaan, kun korvat alkoivat jäätyä.
Taidatte suunnata nyt takaisin linnalle, vai? Elettäkään Shiloh ei tehnyt lähteäkseen, vieläkään.


// Se on hyvä jos ymmärtää. Aranin ei tarvitse käydä väkivaltaiseksi. Ja voi, masua kyllä rapsutetaan, mutta käsi saattaa lähteä harhailemaan minne vain. Kuten kyljelle. Tai poskelle. Varovasti koskettaa huulia. Kaikille tissit. Hihihihi. Paitsi Roswellille. OMG TISSIT TOISINPÄIN. NOITUUTTA! Vaatteet on ihmisille. Hobittipeikko. Mielenkiintoista.
Roswell lähtee käymään ulkona ja heti hovissa tapahtuu. Roswellin pitää nyt kyllä pysyä siellä 24/7 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 09 Joulu 2012, 16:57

Kylmä tuulahdus oli heti toivottamassa Roswellin tervetulleeksi takaisin ulos sisätilojen lämmöstä, iskeytyen vasten ruskettuneita poskia ikävästi, kovin purevasti. Korvat eivät voineet taas kuin alistua kohtaloonsa pakkasen armoilla, vaikka hetken aikaa olivat saaneet huokaista helpotuksesta ja sulaa kirjakaupan suojissa. Kaulahuivia käytiin nostamassa paremmin kasvojen suojaksi, hengityksen taas höyrystyessä osuessaan kylmään ulkoilmaan. No, onneksi sitä pääsisi kohta takaisin sisälle lämpimään, Henryn vierelle. Ja poika varmaan tunsi olonsa pahaksi joutuessaan sisällä odottamaan, eikä päässyt ulos. Demoni kyllä olisi voinut vaihtaa osia tällä hetkellä mieluusti, mutta se ei ollut mahdollista, joten turha sitä oli murehtia. Sai hän ainakin sen lahjan toiselle, mitä oli etsimässä. Toivottavasti kuningas pitäisi siitä ja edes vähän piristäisi päivää...
"En tahdo jättää Hänen Majesteettiaan kovin pitkäksi aikaa, joten kyllä. Matkani suuntaa nyt takaisin," Roswell hymyili ulosseuranneelle enkelille toisen kysyessä, minne matka sitten jatkuikaan. Sinnepä askel taas alkoikin käydä, lumen narskuessa pohjien alla. Shiloh seurasi, turha kai oli olettaa, että toinen olisi nyt päättänyt olla seuraamatta. Heti ensitapaamisesta enkeli oli ollut kannoilla ja seurannut, minne demoni vain menikään. Ei ollut tapahtunut mitään, mikä olisi toisen mielen muuttanut seuraamisestaan.

"Kutsuisin teidät toki vieraakseni, jos vain haluaisitte, mutta minulla ei taida enää olla omaa aikaa jäljellä tälle päivälle. Hänen Majesteettinsa ei mieluusti ottaisi vieraita vastaan ja minulta olisi kovin vastuutonta jättää teidät yksin kutsun jälkeen, joten," sarvipää naurahti pahoittelevasti, mutta ehkäpä tämäkin seura oli enkelille jo riittänyt muutenkin, ja kutsu olisi turha, vaikka olisi ollut mahdollinen. Enkelin läheisyys demonille ei ollut mieluisaa, ja niin se taisi mennä toisinkinpäin.
"Kenties jokin toinen päivä," tuo hymähti katseensa Shilohiin suunnaten hetkeksi, ennen kuin käänsi sen takaisin menosuuntaan. Enkeli oli ilmoittanut aikaisemmin, ettei välittänyt monien neuvonantajan tuntemien henkilöiden seuranvalinnoista. No, olihan papittaren ystävyys demonin kanssa aikamoinen ja Lilylläkin ilmeisesti oli omat pienet salaisuutensa... Ja tämä enkeli huvittava ajatus sinänsä tuntui kovin julmalta tapaukselta hänen näkemyksen mukaan. Toinen voisi olla vaaraksi Roswellin ystäville, joten ehkä olikin parempi pitää Shiloh kaukana heistä. Jos tämä sarvipää pystyi asioihin vaikuttamaan, pystyi enkeli olemaan siitä varma, että hän myös vaikuttaisi.

"Ah, melkein unohdin," demoni yhtäkkiä muisti jotain, työntäen vapaan kätensä taskuunsa ja kaivaessaan jotain sieltä,
"Minulla ei ole näille enää käyttöä ja pelkäänpä, ettei kukaan muu minulta lahjoitusta vastaan ottaisi. Se ei ole paljon, mutta löydätte niille varmasti jotain käyttöä," kättä käytiin ojentamaan kohti enkeliä, loput niistä ylijääneistä kolikoista leväten kämmenellä. Roswell ei totta tosiaan mitään rahalla tehnyt ja nämäkin olivat vain Henryn lahjaa varten. Lahja oltiin jo ostettu ja kolikot käyneet hänelle turhaksi, joten ne annettaisiin mieluusti toiselle. Oli Shiloh kuinka tyytymätön "syntisiin", teki tuo kuitenkin hyvää muille ja oli oikea henkilö lahjoituksille.




((Eikä Garrett voi kun antaa käden seikkailla, muuten tulisi rangaistus. Mhh tissit. Et arvosta vanhan miehen tissejä? Kuinka epäreilua. Teillä on oikein hyvät rinnat, Teidän Majesteettinne. Ja sitten kaikki epäilevät Roswellin tehneen jotain, kun kaikilla muilla on tissit, paitsi demonilla. Roswellin pitää ilmeisesti tulla sisälle (dohoho) huoneeseen todistamaan Henryn oikein syyllistä ilmettä ja vastata siihen oikein pettyneellä ja nuhtelevalla katseella. Henry et saanut jaloitella yksin. Sanoit ettet tee niin.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Joulu 2012, 20:20

Kuten enkeli oli odottanut, suuntasi demoni nyt takaisin linnalle. Roswellilla oli hinku päästä takaisin kuninkaan luokse, sillä ei halunnut jättää tuota turhan pitkäksi aikaa. Välittikö Roswell pojasta noin paljon vai halusiko demoni varmistaa, ettei kukaan kuiskisi mitään demonia vastaan, sarvipään ollessa poissa lähettyviltä? Skeptinen enkeli veikkasi viimeisintä.
Shiloh kävi kuitenkin naurahtamaan kepeästi demonin mainitessa kylään kutsumisen.
Uskonpa, etten siihen kutsuun välttämättä vastaisi, pahoittelen. Kieltäytyminen ei johdu teistä, en vain halua vierailla linnalla turhan usein En halua herättää liikaa huomiota ja linnalla vieraileva rääsyläinen herättäisi varmasti kysymyksiä jos toisiakin Shiloh halusi kuitenkin pitää pientä profiilia loppupeleissä. Vaikka nyt olikin demonin, kuninkaan neuvonantajan, seuraan lyöttäytynyt. Kuitenkin, kadulla satunnaisesti rupattelu ja seurassa kävely herättivät loppupeleissä vähemmän huomiota, mitä linnalla vierailu. Hovista kun kaikki muhevimmat juorut liikkeelle lähtivät.
Mutta te voitte aina tulla vierailemaan kylillä. Huomaan kyllä, jos samoilla kortteleilla liikutte Pieni virne kohosi lempeille kasvoille. Kyllähän Shiloh huomaisi, jos demoni lähettyvillä oli. Hän ei voinut olla huomaamatta, ei niin voimakasta demonia, kuin Roswell.

Katse kääntyi menosuunnasta Roswelliin tuon käydessä kaivamaan taskustaan jotain. Shiloh pysähtyi niille sijoilleen katsomaan demonia ensimmäistä kertaa ilman minkäänlaista ilmettä kasvoillaan, sarvipäisen käydessä tarjoamaan ylijääneitä kolikoitaan enkelille. Miten tuohon nyt olisi pitänyt suhtautua? Oliko moraalisesti oikein enkelille ottaa vastaan rahaa demonilta, vaikka itse ei sitä valuuttaa tulisi käyttämään, vaan antaisi sen eteenpäin? Hetken enkeli seisoi täydessä hiljaisuudessa, käyden sitten nostamaan kätensä viitan suojista ja riisui hansikkaansa. Rahat otettiin lopulta vastaan, antaen demonin pudottaa ne enkelin vasempaan käteen.
Minä Kiitän Shiloh oli selvästi hämillään tilanteesta, joka tuntui niin kovin.. absurdilta enkelille. Kerrankin hän saattoi sanoa, ettei eläissään ollut kokenut vastaavaa Ja kumartaisin ellei se olisi sattuneista syistä minulle mahdotonta jostain periaatteista ei voinut kuitenkaan lipsua, ei edes valeasuisena ja roolia vetäessä. Sehän tästä puuttuisikin, että neuvonantaja olisi käskenyt kansalaista kumartamaan.
Oikea kätensä kävi kuitenkin kohoamaan Roswellin puoleen, vasemman laskeutuessa vierailemaan taskun puoleen.
Mutta voin kiittää näin Kättelyyn enkeli suostui, mikäli demoni uskalsi käydä tarttumaan paljaana olevaan käteen Kiittää ja toivottaa hyvät päivänjatkot teille, Roswell.


//Garrett ei voi sanoa mitään, mutta vähän saa huokailla tai inahdella jos käsi käy jossain herkissä paikoissa. Huutaa ei saa kuitenkaan. Arvostan vanhan miehen tissejä, mutta annetaan Nimuen hoitaa vanhat tissit tässä valtakunnassa. Niihin ei edes Roswell koskisi. Roswellista tulisi silloin tissidemoni, kun kaikki epäilisivät häntä.
Henry pyörii jo tarpeeksi pahasti omantunnontuskissa, Haluatko todella että se vielä kaivautuu patjan sisään häpeämään jos näkee Roswellin toruvan ilmeen? Henry hyppelee missä haluaa, samalla kun veleeho ja papitar ottaa yhteen. Kaikki kiva tapahtuu silloin kun Roswell on poissa! Ellei Roswell satu kävelemään eteiseen nyt kun on sirkus pystyssä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron