Pleasant day, unpleasant people //Aksu~ .w.


Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 787

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Pe Joulu 07, 2012 5:19

Pleasant day, unpleasant people //Aksu~ .w.

Pakkaset olivat viimein löytäneet tiensä Cryptiin, ne olivat alkaneet hyisistä öistä, mutta pian päivienkin lämpötila oli liukunut reilusti alle nollan. Lumi oli satanut kaupungin ympärille paksuksi kerrokseksi, saaden joka paikan kimmeltämään auringossa. Kylmä talviaurinko valaisi kaupunkia, sieltäkin löytyi joitain paikkoja joiden hankia eivät ihmisten askeleet olleet tallanneet kovaksi ja liukkaaksi.

Yhdellä tällaisella paikalla aikaansa tänään vietti nuori sokea neito ja joukkio orpolapsia. Muutama kuukausi muutosta oli kulunut, ja kun Azure oli seuraillut Shilohia ympäriinsä, oli hän nopeasti ystävystynyt lasten kanssa, jotka olivat tulleet kuuntelemaan enkelin tarinointia. Kylmyyteen lämpimillä ulkovaatteilla varustautunut tyttö seisoi iloisesti nauraen hieman kauempana muista, puistellen lunta pois vaatteistaan. Pienemmät (ja hiukan vanhemmatkin) lapset olivat saaneet ylipuhuttua neitokaisen leikkimään kanssaan, ja nyt tyttö nojasi hengästyneenä polviinsa. Hän saattoi olla sokea, mutta kyllä hänkin osasi juosta. Ja hän piti lapsista, ja olikin harmitellut aina sitä, että oli nuorin kuudesta.

Vanhaan ikään päässyt Pan sen sijaan oli parempikuntoinen mitä emäntänsä, ja jaksoi yhä juoksennella hangessa orpojen kanssa. Azuren korviin kantautuikin lasten iloisten huutojen ja naurun lisäksi lammaskoiran pirteää haukuntaa. Tyttö yrittii lämmittää kylmiä kasvojaan käsillään, luovuttaen kuitenkin nopeasti kuullessaan äänien hiljentyvän. Hieman ihmeissään vaaleaverikkö räpäytti jäisiä silmiään, aikomuksenaan kysyä mitä oli tapahtunut.

Useat askeleet kävivät hänen suuntaansa, ja pian tyttö tunsi pienten käsien tarraavan mekkonsa helmaan. Azure nosti varovasti yhden pienimmistä lapsista syliinsä samalla, kun tämän vain hieman vanhempi isoveljensä tarttui hänen vapaaseen käteensä. Loputkin hiljaisiksi käyneistä lapsista tulivat nopeasti hänen luokseen koiran seuratessa perässä. Azure ei tiennyt miksi tai miten, mutta näinä muutamina kuukausina nämä lapset olivat löytäneet hänestä jonkinlaista tukea ja turvaa, liekö Shilohin ansiota. Mutta mitä nuori, vieläpä sokea tyttö voi tehdä orpoja auttaakseen?

Nyt kun jokainen lapsista oli aloillaan, erotti sokea neito muutamat, paljon vakaammat askeleet, jotka tulivat heidän suuntaansa. Hän kuuli niiden omistajien äänet, ne nauroivat, oliko niitä kolme vaiko neljä. Yksi niistä puhui, kuulostaen niin ylimielisen omahyväiseltä että pahaa teki. Se sanoi: "Hmmh. Katsokaapa nyt näitäkin, näitä on nykyään joka paikassa. Ne ovat äänekkäitä ja likaisia ja ne riehuvat ihan liikaa. Miksi niiden annetaan edes olla täällä?"

Äänen omistava miespuolinen henkilö puhui selvästi kavereilleen, aivan kuin he olisivat ainoat ihmiset paikalla. Azure puri huultaan pitääkseen suunsa kiinni (oli helpointa antaa noiden vain olla olevinaan), mutta kun puhujan joukkio päätti vielä nauraa tämän muka hauskalle jutulle, ei sokea voinut pysyä vaiti. "Ja he ovat lapsia, eivätkä yhtään sen vähäarvoisempia kuin tekään", tyttö vastasi tiukasti, saaden osakseen halveksivan naurahduksen. "Ja niillä on vielä kaverinaan nainen, joka ei edes näe mitään! Mihin tämä maailma on oikein menossa?" Azure tunsi häpeän punan nousevan poskilleen ja laski aina yhtä tyhjät silmänsä kohti valkoista hankea. Neito tunsi pienen tytön kietovan kätensä kaulansa ympärille ja kuuli säälittävän pienen nyyhkäisyn. Ei ihme, jos hän olisi ollut tuossa iässä ja tässä tilanteessa, olisi häntäkin itkettänyt. Azure ei ollut mikään hirveän uskalias, mutta kykeni silti puolustamaan itseään ja muita, verbaalisesti siis. Mutta... hän toivoi Shilohin olevan täällä nyt, enkeli oli lähtenyt hoitamaan joitain asioitaan, eikä Azure ollut sen enempiä kysellyt. Toisten asiat eivät kuuluneet hänelle millään lailla, eikä hän aikonut udella.

//Raahaas se takamukses tänne ja tuo se siipiveikko mukanasi .D//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Joulu 07, 2012 7:28

Shiloh

Lumi ja purevat pakkaset olivat viimein löytäneet tiensä Cryptiin, vuoden viimeisten pyhien tehdessä tuloaan. Lumesta nautittiin suuresti, mutta sitä käytiin myös manaamaan. Mutta ainahan joku valitti säästä, joten ei ollut ihme, että suuresta kaupungista löytyi ihmisiä, jotka lunta vihasivat. Pakkaset kuitenkin lienivät suurin huolenaihe, ainakin kaduilla nukkuville. Aina silloin tällöin kadun kulmalta, syrjäisiltä seuduilta, saattoi löytyä nuori tai vanhempi ihminen, jonka yöpakkanen oli saatellut pois tästä maailmasta. Niin kovasti kuin illuusiossaan viihtyvä enkeli olisikin halunnut auttaa jokaista kärsivää, ei hänkään ihmeisiin pystynyt. Ei ainakaan, jos halusi pysyä piilossa ja säilyttää henkensä. Vaikka enkeli olikin, ei hän uskaltanut arvailla mitä kuolevaiset tekisivät, jos saisivat tietää tämän vaatimattoman hyväntekijän oikean identiteetin.
Jälleen kerran olikin Shiloh työn touhussa. Pyhien lähestyessä oli mukavaa pitää alati kohoavaa joulumieltä yllä, tavalla tai toisella. Parhaiten se onnistui toisia auttamalla, mutta välillä avustaminen vaati valuuttaa. Sitäpä enkeli keräsikin nyt, ahkerammin mitä muulloin vuodesta. Yleensä torinreunalla satuja lueskeleva mies teki pätkätöitä milloin missäkin. Tänään enkeli oli illuusiossaan auttanut torimyyjiä aamusta asti, kun talvitorit alkoivat tehdä tuloaan kera erikoisten tarjottaviensa. Myös jouluun alkoi kansa pikkuhiljaa valmistautua, vaikka vielä oli aikaa itse pyhään.

Aamu oli ehtinyt jo vaihtua päiväksi, kun Shiloh pääsi vapaaksi tehtävistään. Palkan saatuaan kiitti mies nöyrästi työnantajaa, ennen kuin poistui paikalta. Paksun viitan huppu käytiin heittämään harteilta päälaelle, enkelin suorastaan hautautuessa valtavaan huppuun. Kaulaa lämmitti mukavan paksu, villainen kaulaliina ja kädet pysyivät lämpiminä villahansikkaiden ansiosta. Muutenkin vaatekerroksia oltiin lisätty pakkasten kiristyessä, mutta vaatteita oli myös koetettu hankkia niille, jotka kaduilla nukkuivat. Siihen nimenomaan rahaa tarvitsikin, sekä vähäosaisten ruokkimiseen jotenkuten. Shiloh itse tarvitsi rahaa lähinnä halvan majatalohuoneiston maksamiseen, joskin majatalon emäntä oli aivan ihan persoona, eikä pistänyt pahakseen, jos maksu muutamalla päivällä viivästyi. Nyt kun Shilohilla oli myös joku siipien alla suojattina, täytyi hänen myös pitää huoli Azuresta. Enkeli itse ei tarvinnut ruokaa, mutta Azure kyllä. Auttavaisena henkilönä Shiloh totta kai halusi pitää mahdollisimman hyvän huolen sokeasta, kovia kokeneesta tytöstä.

Juuri nyt illuusiossa lymyilevä enkeli etsikin Azurea kyliltä. Tyttö oli onneksi löytänyt seuraa orvoista, joiden luota sokean varmasti löytäisi. Se, missä nuo taas viipottivat, oli eri asia. Eipä enkelillä kiire ollut, joten tuo käveli rauhallisin askelin pitkin kaupungin katuja, koettaen kierrellä myös syrjäkujia, joilla lapset yleensä leikkivät, poissa valtaväestön ja rikkaiden jaloista.
Shiloh löysikin Azuren ja muutaman muun syrjemmältä.. mutta samalla enkeli löysi myös jotain epämiellyttävää. Aatelisten ipanat olivat jälleen päättäneet kuluttaa ei niin kallisarvoista aikaansa pitämällä huolen siitä, että vähempiosaiset saivat tietää, kuinka säälittäviä olivat rikkaiden mielestä. Shiloh ei katsonut hyvällä moista, mutta eipä hän voinut nuoria käydä kilvelläkään kajauttamaan takaraivoon. Tosin isku päähän tuskin olisi pahitteeksi näille nuorille, jotka eivät vielä tietäneet maailmasta mitään. Pieni herättely todellisuuteen ei lienisi pahasta.

Shiloh lähestyi tilannetta rauhallisin askelin näiden aatelisten takaa, pysähtyen selvästi poikavoittoisen joukon taakse. Sininen katse kävi tarkastamaan, että orvot sekä Azure olivat kunnossa näin päällisin puolin ennen kuin enkeli suutaan avasi.
Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Enkeli avasi suunsa saaden nuoret miehet kavahtamaan ja kääntymään kohden muukalaista, siinäkin pelossa että paikalla oli joku kirkon iso pohatta tai kenties oma sukulainen. Kun puhujaksi paljastuikin yhtä vähäpätöinen ihminen mitä orvot näin aatelisten mielestä kävivät hetkeksi pelästyneiksi muuttuneet ilmeet mutristumaan jälleen.
En usko, että kukaan meistä arvostaa pahantekoa näin pyhien lähestyessä. Uskon, että teilläkin, nuoret herrat, olisi paljon paremmat mielet, jos pahanteon sijaan auttaisitte.. vai? Enkelin sanoihin käytiin naurahtelemaan kuivahkosti, asenteella niin varmaan joo.

Ei me kaivata tuollaisen.. kulkurin mielipidettä Selvästi porukan johtaja tuiskaisi, ristiessään kätensä puuskaan.
Mutta mielipiteet eivät ole omiani, vaan kirkon. Mitä vanhempanne sanoisivat, jos kuulisivat teidän olevan epäsuorasti kirkonsanaa vastaan? Aatelisten keskuudessa kirkko oli tärkeä, eikä sitä käyty uhmaamaan. Mitään vastausta Shiloh ei kysymykseensä saanut poikien lähinnä mutisten itsekseen ja lopulta nuo poistuivat paikalta.
Ohimennen kävi pisin pojista törmäämään Shilohiin, tuon vain horjahtaen pienesti tästä pienestä, aggressiivisesta eleestä. Mitään Shiloh ei kyllä tehnyt jatkaakseen keskustelua nuorison kanssa, vaan antoi noiden poistua häiritsemään jotakuta muuta.

Miehen katse kääntyi poistuvasta ryhmästä takaisin Azureen ja lapsiin.
Kaikki kunnossa? Huppupäinen kysyi kävellessään lähemmäksi, kunnes pysähtyi yhden orvon juostessa miehen luokse ja hypähtäen halaamaan suojelijaansa.


// Iso ahterini on paikalla. Niin on myös enkeli!
Ai hitsi kun tekee mieli piirtää talvivaatteisiin pukeutun Azure <3 //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 787

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Pe Joulu 07, 2012 8:31

Lauma orpolapsia ja sokea tyttö pysyivät yhä vaiti yläluokkaa olevien poikien jatkaessa ivallista saneluaan, enää ei kukaan sanonut heille vastaan. Azure ei halunnut hankaluuksia, joten tyytyi vain jättämään nämä huomiotta, ja puhui rauhoittavasti nyt hiljaa itkevälle pikkutytölle. Hän ei ymmärtänyt, miksi noiden piti tulla pilaamaan toisten ilo, eiväthän lapset olleet tehneet mitään, minkä heitä pitäisi millään lailla häiritä. Pojat saattoivat olla rikkaampia ja paremmassa asemmassa kuin he, mutta se ei Azuren mielestä oikeuttanut heitä olemaan noin ilkeitä näille lapsille tai kenelleekkään muulle.

Porukan johtajaksi selvinnyt poika alkoi selvästi ärtyä, kun ei saanut minkäänlaista vastausta naurettaviin syytöksiinsä, ja näyttikin voitonriemuiselta sokean nostaessa katseensa. Tätä tyttö ei tehnyt pojan takia, vaan koska oli kuullut jälleen uudet askeleet hangessa. Azuren ilme kirkastui tämän kuullessa rauhallisen äänen, joka kuului Shilohille. Hänen sylissään oleva tyttö lopetti itkunsa kuin seinään, hänkin tiesi ettei enää ollut mitään pelättävää. Lapset eivät ehkä tienneet miehen olevan enkeli, mutta tämä oli illuusioissaankin tarpeeksi vaikuttava saadakseen aateliset tukkimaan suunsa.

Kun joukkio viimein päätti lähteä, hymähti hän helpottuneena, laskien pian tytön alas. Azure nyökkäsi enkelin kysymykselle, hieraisten poskeaan. "Kaikki ovat kunnossa, pienet vain säikähtivät hieman. Eihän se mukavaa ole kun tuolla lailla tullaan", neito totesi, katsoen iloisesti suuntaan, jossa orvot alkoivat taas pikkuhiljaa leikkiä.

"Nämäkin lapset ovat kokeneet kovia, on ihailtavaa kuinka he silti jaksavat nauttia elämästä."

//Ooooo~ I wantz to see! owo//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 09, 2012 12:41

Kaikki näyttivät olevan kunnossa ja ainoa vahinko mitä oli tapahtunut, oli silkka säikähdys lasten osalta. Eihän se tosiaankaan mukavaa ollut joutua pilkan kohteeksi, varsinkaan, kun itsellä ei ollut oikeastaan oikeutta sanoa vastaan ylemmänasteen kansalaisille. Jos aatelisten nulikat tarpeeksi kieroja olivat, saattoivat he aiheuttaa hankaluuksia orvoille pelkästään siitä, jos nuo sattuivat vilkaisemaan heitä. Lellityt aateliset olivat kaikista kamalampia varsinkin, jos vanhempiensakin maailmankuva oli hieman.. vinksallaan.
Heille ei ole opetettu nöyryyttä, kiitollisuutta tai kansankäytöstapoja. Etiketit he tuntevat. Kun turhautuminen vanhempia kohtaan kasvaa, purkavat aatelislapset sen yleensä vähäosaisempiin vanhemmille kun ei voi sanoa vastaan Shiloh hymähti taputtaessaan muutaman kerran halaamaan tullutta orpoa päälaelle, ennen kuin lapsi päästi irti. Miehen askel vei entistä lähemmäksi Azurea, lempeän isällisen hymyn koristaessa kasvoja.

Katse käväisi lapsissa, jotka pikkuhiljaa alkoivat jatkaa leikkejään, Azuren sanojen myötä.
Heille on suotu elämänlahja. Sitä ei suvaitse heittää hukkaan. Kun ei omista paljoa, alkaa arvostamaan sitä vähää, mitä lähellä on Shiloh hymähti, katseen lipuessa takaisin sokeaan Elämänilo on jotain, mitä he tarvitsevat vaikeina aikoina jos heillä ei olisi sitä, tai halua jatkaa eteenpäin Lieni varmaan sanomattakin selvää, mitä tapahtui orvoille, jotka eivät enää aikoneet jatkaa eteenpäin.
Mutta miten sinä olet jaksellut? Hetkeksi vakavoitunut äänensävy muuttui jälleen pirteänlempeäksi, käden käydessä laskeutumaan Azuren hartialle.


// uppupuupu jos ikinä saan mitään julkasukelposta ni näytän kyllä >3< //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 787

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Su Joulu 09, 2012 7:06

Hivenen haikeasti neitokainen naurahti enkelin puhuessa käytöstavoista ja etiketeistä. Vanhempiaan tuli kunnioittaa, niin aatelisten joukossa, kuin myös alemmilla tahoilla. Tai niin ainakin heidän perheessään oli ollut. Koskaan eivät Azuren vanhemmat olleet ruumiilliseen kurittamiseen turvautuneet, jos joku lapsista oli väärin toiminut, mutta jonkinlaisen opetuksen he olivat kyllä keksineet. Se oli ollut silloin kun äiti ja isä olivat olleet elossa, mutta yhtälailla oli Azure oppinut kunnioittamaan muita henkilöitä. Vanhemmat sisarukset olivat korvanneet vanhemmat, nyt hänellä oli Shiloh-herra esikuvanaan.

Orpojen leikkimistä seurannut tyttö huokaisi enkelin sanoille, kohauttaen olkiaan mietteissään. "Niinhän se on, elämä on sellainen asia jota tulee arvostaa ja varjella, se on loppujen lopuksi niin ohikiitävää", Azure sanoi. Hän oli tajunnut sen sinä iltana, jona oli tavannut Shilohin. Se oli ihmeellistä, kuinka noin vain ihmismieli saattoi tajuta jotain tälläistä.

Tyttö hymyili iloisemmin miehelle tämän laskiessa kätensä hänen olalleen. "Voi, eihän minulla sen kummemmin ole mennyt. Orvot ovat olleet todella ystävällisiä, vaikka olenkin uusi täällä. Kuinkas teillä?"
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 17, 2012 11:46

Shiloh ei voinut muuta kuin hymähtää Azuren mainitessa elämän olevan ohikiitävää. Enkelille aika ei ollut samanlainen käsite, mitä ihmisille, mutta vuosien saatossa oli Shiloh huomannut, kuinka nopeasti ystävät osasivatkaan kadota ympäriltä, kun ikä ei itseään painanut. Kuolevaisten lyhytikäisyys olikin yksi syy, miksei Shiloh turhan läheisiin väleihin hankkiutunut ihmisten kanssa. Toki hänellä oli ystäviä ja hän välitti jokaisesta, muttei sen suurempia tunteita jaettu loppupeleissä. Enkelin elämä osasikin toisinaan olla yksinäistä.
Azure ei kuitenkaan myöntänyt kuulumisiin kuuluvan mitään erikoista. Mitä ilmeisemmin sokea oli viettänyt aikaansa orpojen kanssa ja kävikin tokaisemaan noiden olleen todella ystävällisiä, vaikka Azure oli suhteellisen uusi tässä joukossa.
Yksinäisten on hyvä pitää yhtä tämä on heille perhe Enkeli hymähti, tietenkin orvot ja kodittomat pitivät toisistaan huolen, sillä kukaan muu ei heistä huolta pitäisi.

Mutta mitä minulle kuuluu, lienee tylsä kysymys. Asioita on ollut hoidettavana, mutta nekin on saatu ajallaan pois tieltä ja nyt Minulla on aikaa myös muuhunkin Hitaasti käsi kävi laskeutumaan Azuren olalta, enkelin vilkaistessa ympärilleen Pyhien torit alkavat avautua olisitko kiinnostunut käymään moisella?


// Pyyyhvskdjf, pahoittelen kestoa mutta kun en saanut Shiloh(in pyllystä) kiinni, niin ei meinaa tekstiäkään tulla x.x //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 787

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti La Joulu 22, 2012 12:53

Hiljaa hymyillen Azure nyökkäsi enkelin sanoille perheestä. Hän tiesi jollakin tasolla mitä mies tarkoitti. Heidän sisaruskatraansa oli ollut aivan hukassa vanhempien kuoltua, vaikka vanhimmilla oli melkein jo oma perhe. Kaikki oli tuntunut helpommalta yhdessä neljän isoveljen ja yhden isosiskon kanssa, ja hyvin he olivatkin selvinneet... Tosin kuusikko oli matkan varrella eronnut toisistaan. Eikä heistä ollut enää jäljellä kuin viisi. Mutta Azuren kokemukset eivät olleet mitään verrattuna näihin lapsiin. Noin nuorina ilman vanhempia tai vakaata asuinpaikkaa, tukenaan vain toisensa. Ihailtavaa sisua täynnä kaikki.

Sokea neito katsoi Shilohin suuntaan yllättyneenä tämän kysyessä tahtoisiko hän käydä torilla. Tyttö räpäytti silmiään parisen kertaa hämmentyneenä, hän oli joskus nuorempana käynyt sellaisilla, mutta viime vuosina sekin tapa oli jäänyt. Joten miksi ei? Iloinen, ehkäpä hieman innostunut hymy levisi kohta naisen iässä olevan Azuren kasvoille tämän tehdessä päätöksensä. "Jos Shiloh-herra kerran minut sellaiselle viitsii viedä, niin totta kaiminä haluan lähteä!"

//Asdf, eipä mitään x__x Itelläkin vähän ongelmia Azuren kanssa, hankala hahmo, koko ajan hymy pyllyssä.//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 27, 2012 3:07

Eihän se ole minkäänlainen vaiva Shiloh hymähti Azuren sanoihin, tarjoten tuolle käsivarttaan, josta sokea saattoi ottaa kiinni. Näin oli helpompi johdattaa toista väkijoukossakin, kun saattoi toisella kädellään nätisti työntää tiellä olevia hieman syrjemmälle ja samalla varmistaa, että Azure pysyi mukana ja pystyssä. Torilla kun tuppasi olemaan estettä jos toistakin, mihin saattoi hyvinkin kompuroida.
Kun Azure oli ottanut käsivarresta kiinni, huikattiin orpoja seuraamaan. Kerta torille mentiin, niin miksei myös muut tulisi mukaan? Kerrankos sitä kävi ihmettelemässä pyhien kunniaksi pystytettyjä toreja.

Matka veikin syrjäisemmiltä kaduilta lähimmälle joulutorille, jossa oli jo kiitettävä määrä väkeä parveilemassa kojujen ja telttojen seassa. Toria lähdettiin kiertämään rennon rauhallisesti, pitämättä mitään kiirettä. Azurelle annettiin aikaa totutella väenpaljouden ääniin ja kaikkiin niihin tuoksuihin, mitä lämmintä ruokaa tarjoavista kojuista leijaili. Orvot sen sijaan vipelsivät väen seassa pujotellen vikkelään ja varoen jäämästä jalkoihin, pysytellen kuitenkin kohtuullisen lähellä Azurea ja Shilohia. Tämän kaksikon luo oli hyvä juosta turvaan, jos joku korkea-arvoisempi meinasi alkaa orpoja kurittamaan.
Oletko koskaan ollut joulutorilla? Shiloh kysyi Azurelta, kaksikon kävellessä rauhallisesti eteenpäin väen seassa. Varmasti toreja järjestettiin myös Nahorissa, mutta se oli eri asia, oliko Azure niillä käynyt. Sokeana kun ei varmaan kovin mielellään lähtenyt suuriin tapahtumiin harhailemaan.. tai niin Shiloh oletti, ei hän loppupeleissä tiennyt, kuinka tottunut Azure oli väkimassoihin vai viihtyikö tyttö enimmäkseen yksinään.


// Hymypyllyyn ja menoksi! Pahoittelen taas kestoa x.x //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 787

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti La Tammi 05, 2013 2:00

Hiljaa iloinen neitonen tarttui varovasti kiinni enkelin käsivarresta, lähtien seuraamaan tätä kohti joulutoria orpojen seuratessa. Hetken aikaa Pan jaksoi kävellä omistajansa vierellä, mutta lähti pian lasten perään haukahtaen. Tämä sai jälleen uuden syyn hymyyn kuunnellessaan näiden iloisia ääniä, ja tunsi itsensä onnekkaaksi saadessaan olla osana kaikkea tätä. Vaikkei hän paljoa kodittomien lasten hyväksi voinutkaan tehdä, teki hän kuitenkin parhaansa mukaan sen mitä kykeni.

Ajatuksiinsa syventynyt Azure havahtui takaisin todellisuuteen alkaessaan kuulla ihmisten ääniä torilta päin. Yhtä lailla kaikki ne tuoksut kantautuivat hänen nenäänsä, ja saivat tytön huokaisemaan ihastuneena. Siitä oli tosiaankin aikaa kun hän oli viimeksi kokenut jotain tämän tapaistakaan. Vaaleaverikkö yritti liikkua hieman varovaisemmin väkijoukossa, luottaen kuitenkin mieheen vierellään. Eikä kyllä siinä, hän oli jo melko tottunut väkijoukkoihin, vaikka ne olivatkin aikalailla suurempia kuin Nahorissa oli ollut.

Hän kurtisti kulmiaan mietteliäänä Shilohin kysymyksen kuullessaan, pyyhkäisi sitten platinansävyisiä suoruvia pois kasvoiltaan. Silmiä ne eivät häirinneet, mutta nenää alkoi pikkuhiljaa kutittaa. "... Olen minä joskus, vaikkakin viime kerrasta onkin kulunut jo jonkin aikaa. Enkä ole oikeastaan varma miksi loppujen lopuksi jäin vain istumaan kotiin Panin kanssa. Ei kai se nyt niin kamalaa ollut", Azure vastasi pehmeän kirkkaalla äänellään, naurahtaen sitten vaivaantuneen oloisena.

"Tai no... Niin. Enpä kai minä mitään selitystä keksi yrittämälläkään."

//Näin~ Voi hirviä kun iskee kauhia paniikki jos menee niinkin kauan kun viikko vastata .D Ei miua haittaa jos muilla kestää, mutta kun pitäis ite vastata... se paine!//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 10, 2013 6:23

Azure kertoi käyneensä joskus aikoja sitten kyllä joulutorilla, mutta ei pahemmin moisilla pyörimistä ollut harrastanut. Ehkä ymmärrettävästä syystä, vaikkakin Azure ei käynyt nimeämään loppujen lopuksi mitään yhtä ja ainoaa syytä kyseiselle välttelylle.
Toritapahtumat osaavat toisinaan olla melko jopa vaarallisia Shiloh hymähti kaksikon jatkaessa matkaansa eteenpäin Tuskin kukaan kenenkään henkeä täällä uhkaa, mutta varomattomat saattavat menettää rahapussinsa, jos eivät osaa katsoa.
En voi sanoa pitäväni tavasta, millä jotkut katulapset hankkivat elantoaan.. varastaminen on rumaa, mutta toisaalta onko heillä muitakaan vaihtoehtoja? Halu selviytyä ajaa jokaisen meistä toisinaan epätoivoisiin, jopa syntisiin tekoihin Enkeli hiljeni hetkeksi, samalla kun etsi katseellaan jokaisen mukaan lähteneen orvon ja varmisti, ettei noilla ollut hätää. Nopeasti pienet jalat pujottelivat väen seassa, välillä kadoten näkyvistä tyystin. Aina nuo kuitenkin palasivat luokse.

Lapsia tähystäessään ehti Shiloh myös ympärilleen vilkuilla, katseen käydessä kojussa jos toisessakin. Kaikkea oli jälleen myynnissä, nimenomaan tuotteita, joita ei välttämättä saanut mistään muualta, kuin joulutorilta. Näihin kuului muun muassa makeiset, joita vain joulun aikaan pyöri markkinoilla myynnissä.
Haluaisitko kenties ostaa jotain? Olen tienannut sen verran, että voisimme ostaa sinulle ja lapsille jotain lähestyvien pyhien kunniaksi.. hm?


// AKSDJKSDKJSDJ taas kestää perhana T3T Pahoittelen! //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 787

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti To Tammi 17, 2013 11:40

Azure huokaisi haikeasti ja nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi. "Niinhän se on. Ihmisten teot eivät aina ole hyväksyttäviä, mutta voiko heitä aina siitä syyttääkään? Joillekin on elämä suonut huonomman aseman kuin toisille, mikä taas väistämättä johtaa erinäisiin tekoihin - syntisiinkin, kuten sanottu." Neito hymyili hieman alakuloisesti, ajatus teki hänet hieman masentuneeksi, yhä vain hän toivoi kykenevänsä tekemään jotain enemmän muiden hyväksi. Sen sijaan hän oli itse yksi huolehdittavista. Ajatus yksinään sai tytön vihaiseksi itselleen.

Azure nosti maahan hakeutuneet silmänsä kohti vierellään kavelevän enkelin ääntä, kasvoillaan jälleen puhtaan yllättynyt ilme Shilohin tarjouksen vuoksi. "... Oletteko varma ettette halua käyttää rahojanne johonkin tärkeämpään kuin ostaaksenne minulle jotain ylimääräistä?" Tämä esitti kysymyksensä varovasti, ei halunnut loukata miestä. Toinen oli sentään oma-aloitteisesti tarjoutunut hankkimaan hänelle ja orvoille jotain torilta. Azure ei kuitenkaan ollut kieltäytynytkään tarjouksesta, toivoi vain enkelin vastaavan kysymykseensä. Hän vain... tiesi monta parempaakin rahankäyttötarkoitusta.

//Syvällisiä puheita... xD Mutta anteeksi kestoa .3. Inspis hirttäytyi//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 30, 2013 10:05

Mies kävi naurahtamaan heleästi Azuren kysymyksen myötä, tytön tiedustellessa, eikö rahoille olisi ehkä löytynyt tärkeämpääkin käyttöä, kuin torilla turhuuksien ostaminen. Todennäköisesti olisi löytynyt, mutta se riippui täysin siitä, miltä kannalta katsoi.
Etkö pidä juhlatunnelman kohottamista tärkeänä? Shiloh kysyi vilkaistessaan Azureen päin Varmasti rahoilla saisi jotain hyödyllistä, mutta tähän aikaan vuodesta, jokainen varmasti arvostaa sitä pienintäkin lahjaa, minkä saattaisi saada orvot kun eivät pahemmin lahjoja valitettavasti vastaanota, joten pienilläkin teoilla on suuri merkitys heille.
Ja uskon, että sinullekin kelpaisi lahja enkeli lisäsi perään, samalla kun kävi ohjaamaan Azurea yhden myyntikojun luokse Odota tässä.

Noiden sanojen jälkeen Shiloh jätti Azuren hetkeksi yksin, käydessään itse puhumaan kauppiaan kanssa. Yksi orvoista tuli sokean seuraksi, huomatessaan tuon jääneen yksin. Totta kai orvotkin halusivat pitää omalla tavallaan huolta Azuresta, jolta puuttui heidän mielestään se tärkein aisti. Tovi siinä menikin, ennen kuin Shiloh palasi takaisin sokean seuralaisensa luokse. Paikalle saapuneelle orvolle käytiin antamaan pyyntö hakea muutkin paikalle, samalla kun matka jatkuisi poispäin torilta, jonnekin hieman rauhallisempaan paikkaan. Azurelle tarjottiin jälleen käsivartta, johon sokea saattoi tarttua, jotta enkeli voisi ohjata neidon paremmin pois paikalta.
Matka kävikin pois vilkkaalta torilta, hieman syrjäisemmälle paikalle. Orvot kipittivät nätisti perässä, Shilohin käydessä ohjaamaan Azuren istumaan alas penkille, istahtaen itse viereen.

Enkeli oli kantanut toisessa kädessään pientä kangaspussia, johon ostoksensa oli saanut. Nyt Shiloh hymyili viekkaasti, samalla kun availi pussukkaa. Lapset tiedustelivat jo uteliaan malttamattomina, mitä pussista mahtoi löytyä.
Odottakaa.. Oli ainoa, rauhallinen kommentti enkeliltä, tuon availlessa pientä kangaspussia kaikessa rauhassa. Lasten jännittyneisyyden saattoi suorastaan tuntea ilmassa, noiden kikatellessa ja tuhahdellessa malttamattomana.
Lopulta kangaspussi avautui ja enkeli kaivoi esille punavalkoisia karkkitankoja. Moisten herkkujen näkeminen sai lapset henkäisemään ja naurahtelemaan, pienten käsien ojentuessa malttamattoman pyytävänä kohden penkillä istuvaa kaksikkoa. Shiloh jakoi jokaiselle yhden, orpojen sitä mukaa siirtyen kauemmaksi paikalta, jotta saisivat nauttia tästä harvinaisesta herkusta rauhassa.
Tässä Shiloh kävi ojentamaan yhden karkkitangoista Azurelle, kun orvot olivat kaikonneet ympäriltä. Karkkitanko asetettiin Azuren kämmenelle, varmistellen, ettei tuo sitä pudottaisi vahingossakaan.


/// AKSJDKLDSFJKLSDJFJS Anteeksi kesto T_T Anteeksi kamala vienpä nyt eteenpäin tätä reippaasti viesti T_T //

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö