Älä koske kissaani piski! //Sovittu

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Älä koske kissaani piski! //Sovittu

ViestiKirjoittaja Nipustin » 21 Joulu 2012, 15:49

//Eli tänne Onzki ja lady Sofia:3//

Andrew "Kultapiisku"

Ensilumet olivat kääräisseet ihmisten kylän valkeaan vaipaaan ja pientä pakkastakin oli ilmassa. Ihan pian olisi joulu ja se todella näkyi kansalaisten hyväntuulisuudesta sekä myös ilmasta joka oli kerrassaan raikkaan kaunis.
Andyllä ei ollut ollut oikeastaan mitään syytä pitää talvesta saati joulusta ennen, niin siis silloin kun asui kaduilla muiden orpojen kanssa. Talvisin oli kylmä ja ainut tapa ajoittaan saada varpaansa sulamaan kylmästä oli pissata omille jaloilleen. Jouluisin ei tullut ruokaa tai lahjoja, ei ollut lämmintä takkatulta eikä yhdessä oloa perheen kanssa. Oikeastaan, ei ollut edes perhettä.
Nyt kaikki oli kuitenkin toisin ja Andy jopa oikeastaan piti lumesta astellessaan pienen papereihin käärityn paketin kanssa lumisilla kylän kaduilla. Hänellä oli lämmintä yllään sillä hänen kasvatti-isänsä oli pitänyt huolen siitä ettei pojalle tulisi kylmä kun tämä lähti pakkaseen vaeltelemaan. Lumi on niin nättiä, Andy ajatteli samalla kun pyydysti kielelleen hiljakseen satavia harvoja lumihiutaleita. Andrew kikatti hieman ja pyyhkäisi suloisen pisamakasta nenäänsä ja mustia sekaisia hiuksiaan jatkaen matkaa. Hänellä olisi vielä monet talvet aikaa nauttia lumesta ja harjoitella pyydystämään lumihiutaleita kielelleen, mutta nyt hänellä oli tärkeä lähetys toimitettavanaan.
Andy oli luopunut juoksupojan hommistaan, paitsi tietysti teki niitäkin mikäli Kettu-herran piti jotakin saada kuljetettua toisaalle, mutta muiden tilauksista. Mutta nyt ei ollut kyse Kettu-herran yrttitoimituksestakaan. Joten mikä ihmeen toimitus pojan kolttiaisella sitten oli mukanaan noissa kääreissä?
No joululahja Güntherille tietysti! Andrew hypähteli kepeästi lumessa matkalla viemään tätä erityistä lahjaa kissa ystävälleen, joka oli ollut hänen ihan paras ystävänsä katuaikoina. Paketissa oli kalaa, joten kyllä katti sen varmasti haistaisi jo kaukaa ja tulisi juoksujalkaa Andya vastaan.

Kun Günther lopulta ilmestyikin Andyn näkökenttään, poijan kasvoille levisi lämmin hymy. "Sieltähän sinä tulet paksukainen! Ja oikein juoksujalkaa vieläpä!" Andy meni polvilleen ja levitti kätensä ottaakseen kisun vastaan. Kun kissa kuitenkin lähestyi lähemmäksi, mustahiuksinen poika saattoi nyt nähdä että ei Günther kalan takia juossut vaan se oli ihan paniikissa. Nyt Andrew tihrusti seisomaan samalla nousten siihen suuntaan josta kissa oli hänen näköpiiriinsä ilmaantunut ja huomasi valtavan mustan suden näköisen koiran ilmaantuneen samaa reittiä jonkin matkaa Guntherin perässä.
Andrew kiljaisi kun Günther tavoitti hänet ja loikkasi suoraa kiinni pojan takkiin rintakehän korkeudelle, tietysti takertuen kynsillä, mikä oli syy Andyn kiljahdukselle. Yllättävän ketterästi pontus kokoisekseen taiteili itsensä pikkuisen Andyn olkapäälle katse lähestyvää hurttaa kohden. Se tärisi, sitä pelotti ja se haki turhaa Andystä. Andrewlle tuli vain mieleen itsensä pienenä orpopoikana hakien turvaa Güntherista joten nyt oli hänen vuoronsa olla heistä se tyyni ja vahva.
Eipä Andyn kokoinen penikka vielä tiennyt miten tyhmää oli jäädä siihen vain seisomaan ja uhmaamaan moista kulkukoiraa, mutta siihen hän jäi hyvin ryhdikkäästi seisomaan. Koira oli jo melko lähellä kun Andrew karjaisi sille: "Älä sinä kiusaaja koske minun kissaani! Kuuletkos! Mene matkoihisi!" Huutonsa vahvistukseksi Andy nappasi maasta lunta josta paineli lumipallon ja viskasi sen niin kovaa kuin vain jaksoi koiraa päin. Lumipallo osui kohteeseensa ja koira pysähtyi ihan vain ehkä viidentoista jalan päähän pojasta sekä kissasta tämän olkapäällä. Nyt Güntherkin sähisi koiralle karvat pystyssä ja Andyä alkoi todella pelottaa, mutta yritti kissaystävänsä tähden pysyä rohkeana ja ehkä koirakin antaisi heidän olla jos Andy vain viestittäisi sille olemukselleen ettei häntä peloteltaisi niin herkästi!

Koira kierteli kaksikkoa pysytellen suunnilleen sen viidentoista jalan päässä heistä koko ajan ja pikkuinen kylmä hikipisara valui Andyn otsaa pitkin. Apua, hän ajatteli ja pikkuiset kädet puristettiin nyrkkiin ettei niiden tärinä näkyisi.
Nipustin
 

Re: Älä koske kissaani piski! //Sovittu

ViestiKirjoittaja Onzki » 22 Joulu 2012, 13:41

Sofia

Neitokaisen keveät askeleet painautuivat lumeen, ja tämä silitteli koiransa sileää valkoista turkkia. "Hae!" Sofia huudahti ja heitti kepin voimalla eteenpäin ja suhtkoht suurikokoinen koira syöksyi kepin perään. Koiran valkea turkki hävisi kulman taakse. "Sora!" Neito huusi mutta koira oli mennyt menojaan. Kai se oli kuullut jotakin. Yleensäkään koira ei lähtenyt noin vain juoksemaan, mutta Sofia ei hätääntynyt sen enempää, vaan antoi koiransa mennä menojaan, ja jatkoi itse astelemista lumessa. Tämä oli pukenut ylleensä punaisen nilkkoihin ylettyvän mekon, jonka päälle oli vedetty lyhyehkö takki. Jaloissaan tällä oli saappaat.
Sora oli ollut innoissaan kun kaunis omistaja oli heittänyt tälle kepin, mutta melkein kun tämä oli saanut kepin kiinni, tämä oli haistanut jotakin kiinnostavaa. Lumi pölisi kun koira juoksi kohti outoa hajua. Tämä haistoi sellaisen likaisen koiran, joka oli monesti purrut kissoja. Vaikka Sora ei kissoista välittänytkään, ei tämä pitänyt muiden koirien tavasta jahdata niitä. Samassa tämä näki mustan, itseään hiukan suuremman mustan kulkukoiran, pojan ja kissan jonka turkki oli pystyssä. Kulkukoira kiersi kaksikkoa ja Sora hauskahti vihaisesti, paljastaen hampaitaan.
Kun Sofia alkoi huolestua koirastaan tämä lähti astelemaan sinneppäin minne Sora oli juossut. Lumessa näkyi selvät jäljet, joita nuorukainen seurasi. Tämä kauhistui kun tämä kuuli tutun haukahduksen, joka ei henkinyt ystävällisyyttä. Tämän sumea näkökenttä ei auttanut tätä yhtään, eikä tämä huomannut maassa olevaa jäämöykkä, ja samassa Sofia lensi lumeen nelinkontin. "Auh.." Tämä mutisi, ja tunsi märän nuolaisun nenän päässään. Neito nousi vaivaisesti seisomaan ja silitti koiraansa, joka oli selvästi jännittynyt. "Mikä nyt kulta?" Tämä kysyi hiljaa koiraltaan, muttei olisi tarvinnut vastausta, koska kuului murina, ja tämä erotti mustan koiran hiukan kauempaa, ja vielä kauempana ihmisen. Sähinästä päätellen koira oli jahdannut ihmisen kissaa, ja tuo musta koira oli Sofialle tuttu. "Hei! Jätä heidät rauhaan!" Sof huudahti ja samassa Sora loikkasi koiraa kohti. Sofia hengähti kauhistuneena kun musta koira lähti astelemaan tämän koiraa kohti. Sora haukahti ja lähti juoksemaan kulman taakse.
Musta koira lähti valkoisen perään, jolloin Sofia asteli varovasti ihmistä kohti. "Oletko kunnossa?" Sofia tiedusteli, ja yritti keskittää katseensa kohti ihmistä, joka ei oikein onnistunut ja lopulta tämä katsoi hiukan ohi.

// täällä näinn(: sori vähän tökerö vastaus..:D//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 22 Tammi 2013, 12:56

Andrew "Kultapiisku"

Silloin kun pienen pojan urheus oli murtua tapahtui jotain minkä aluksi Andy tulkitsi pelastusenkelin saapumiseksi valkean koiran hahmossa. Mutta kun valkea koira saavutti mustan uhkaavamman lajitoverinsa käyden sen kimppuun Andrewkin saattoi nähdä että kyllä se vain oli tavallinen koira. Sankarillinen tavallinen koira, joka oli juuri pelastanut hänen sekä Guntrerin hengen.

Sievä neito saapui Andyn lähelle ja kysyi oliko tämä kunnossa. Andrew katsoi tuota päin tajuten samalla että toisen täytyi olla sokea sillä tämä ei tosiaan katsonut Andya kohden vaan tämän ohitse. Poika ei meinannut saada sanaa suustaan olleenkaan. Hän tunsi änkytyksen tulevan hänen suustaan vaikke sanonut mitään ja odotti sen laantumista.
"O-olen kyllä." Andy lopulta sanoi pahimman änkytyksen välttäen. Gunther nauahti kiitollisena myös mutta sitten osoittaen kaiken kiinnostuksensa kalapakettiin jota Andy vieläkin kantoi mukanaan. "Ai niin! Olin unohtaa! Hyvää joulua Gunther," Andy sanoi laskien kissan sekä avatun kalapakein maahan. "Hyvää joulua myös sinulle neiti, sinä ja sinun koirasi taisitte pelastaa minut ja kissani niin että saimme edes elää jouluun."
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 01 Helmi 2013, 17:22

Sofía

Neitokainen huomasi pojan äänestä, että säikähdys oli suuri. "Hyvä. Tuo koira on joskus ennenkin ahdistellut ihmisiä, se on jollakin tavalla mielenvikainen." Sofía tokaisi, ja vetäisi kasvoilleen valloittavan hymyn, jonka tämä soi jokaiselle, joka vastaan asteli. Tuon äänestä tämä oli saanut siihen varmistuksen että Soran pelastama ihminen oli miespuolinen. Tuon kissa oli selvästi kiinnostunut jostakin, ja neiti pystyi melkein päättelemään, että tuo poika/mies oli tullut tuomaan kissalle joululahjaa, tai muuten vain jotakin syötävää. "Kiitos samoin!" Tämä sanoi iloisesti, mutta rupesi miettimään mihin Sora oli hävinnyt. "Näitkö sinä minne koirani katosi?" Tämä kysäisi ystävällisesti, kunnes astui varovasti eteenpäin ja tarjosi kättään: "Nimeni on Sofía." Neito sanoi edelleen hymyillen, yrittäen kohdistaa katsettaan toisen silmiin, onnistuen kohtuu hyvin.
Sofían tarkoitus oli aluksi vain astella ympäri kylää, mutta tästä tuntui että tämä joutuisi etsimään koiraansa. Samassa tämä kuuli takaansa haukahduksen, ja neito käännähti ympäri, tunnistaen koiransa haukunnan. "Hieno koira. Eihän se ilkeä koira seurannut sinua, eihän?" Tämä lässytti koiralleen, saamatta kuitenkin ymmärrettävästi vastausta. Neito oli kyykistynyt koiran viereen, ja tämän nilkkoihin ylettyvä mekko painautui lumeen. Lopulta tämä kääntyi kauhuissaan, ja nyökäytti pahoillaan päätä. "Ei todellakaan ollut tarkoitus kääntää selkää sinulle, mutta olin vain niin huolissani koirastani.." Tämä pahoitteli, ja oli selvästi pahoillaan törkeän selän kääntämisensä takia.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 11 Helmi 2013, 22:00

//Vedän hahmoni pelistä koska ei nyt vain yhtään inspiroi kun joulukin meni jo:I Pelataan kuitenkin joskus toisten ehkä vähän vähemmän sesonki aikaista peliä;D//
Nipustin
 


Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron