//Eli tänne Onzki ja lady Sofia:3//
Andrew "Kultapiisku"
Ensilumet olivat kääräisseet ihmisten kylän valkeaan vaipaaan ja pientä pakkastakin oli ilmassa. Ihan pian olisi joulu ja se todella näkyi kansalaisten hyväntuulisuudesta sekä myös ilmasta joka oli kerrassaan raikkaan kaunis.
Andyllä ei ollut ollut oikeastaan mitään syytä pitää talvesta saati joulusta ennen, niin siis silloin kun asui kaduilla muiden orpojen kanssa. Talvisin oli kylmä ja ainut tapa ajoittaan saada varpaansa sulamaan kylmästä oli pissata omille jaloilleen. Jouluisin ei tullut ruokaa tai lahjoja, ei ollut lämmintä takkatulta eikä yhdessä oloa perheen kanssa. Oikeastaan, ei ollut edes perhettä.
Nyt kaikki oli kuitenkin toisin ja Andy jopa oikeastaan piti lumesta astellessaan pienen papereihin käärityn paketin kanssa lumisilla kylän kaduilla. Hänellä oli lämmintä yllään sillä hänen kasvatti-isänsä oli pitänyt huolen siitä ettei pojalle tulisi kylmä kun tämä lähti pakkaseen vaeltelemaan. Lumi on niin nättiä, Andy ajatteli samalla kun pyydysti kielelleen hiljakseen satavia harvoja lumihiutaleita. Andrew kikatti hieman ja pyyhkäisi suloisen pisamakasta nenäänsä ja mustia sekaisia hiuksiaan jatkaen matkaa. Hänellä olisi vielä monet talvet aikaa nauttia lumesta ja harjoitella pyydystämään lumihiutaleita kielelleen, mutta nyt hänellä oli tärkeä lähetys toimitettavanaan.
Andy oli luopunut juoksupojan hommistaan, paitsi tietysti teki niitäkin mikäli Kettu-herran piti jotakin saada kuljetettua toisaalle, mutta muiden tilauksista. Mutta nyt ei ollut kyse Kettu-herran yrttitoimituksestakaan. Joten mikä ihmeen toimitus pojan kolttiaisella sitten oli mukanaan noissa kääreissä?
No joululahja Güntherille tietysti! Andrew hypähteli kepeästi lumessa matkalla viemään tätä erityistä lahjaa kissa ystävälleen, joka oli ollut hänen ihan paras ystävänsä katuaikoina. Paketissa oli kalaa, joten kyllä katti sen varmasti haistaisi jo kaukaa ja tulisi juoksujalkaa Andya vastaan.
Kun Günther lopulta ilmestyikin Andyn näkökenttään, poijan kasvoille levisi lämmin hymy. "Sieltähän sinä tulet paksukainen! Ja oikein juoksujalkaa vieläpä!" Andy meni polvilleen ja levitti kätensä ottaakseen kisun vastaan. Kun kissa kuitenkin lähestyi lähemmäksi, mustahiuksinen poika saattoi nyt nähdä että ei Günther kalan takia juossut vaan se oli ihan paniikissa. Nyt Andrew tihrusti seisomaan samalla nousten siihen suuntaan josta kissa oli hänen näköpiiriinsä ilmaantunut ja huomasi valtavan mustan suden näköisen koiran ilmaantuneen samaa reittiä jonkin matkaa Guntherin perässä.
Andrew kiljaisi kun Günther tavoitti hänet ja loikkasi suoraa kiinni pojan takkiin rintakehän korkeudelle, tietysti takertuen kynsillä, mikä oli syy Andyn kiljahdukselle. Yllättävän ketterästi pontus kokoisekseen taiteili itsensä pikkuisen Andyn olkapäälle katse lähestyvää hurttaa kohden. Se tärisi, sitä pelotti ja se haki turhaa Andystä. Andrewlle tuli vain mieleen itsensä pienenä orpopoikana hakien turvaa Güntherista joten nyt oli hänen vuoronsa olla heistä se tyyni ja vahva.
Eipä Andyn kokoinen penikka vielä tiennyt miten tyhmää oli jäädä siihen vain seisomaan ja uhmaamaan moista kulkukoiraa, mutta siihen hän jäi hyvin ryhdikkäästi seisomaan. Koira oli jo melko lähellä kun Andrew karjaisi sille: "Älä sinä kiusaaja koske minun kissaani! Kuuletkos! Mene matkoihisi!" Huutonsa vahvistukseksi Andy nappasi maasta lunta josta paineli lumipallon ja viskasi sen niin kovaa kuin vain jaksoi koiraa päin. Lumipallo osui kohteeseensa ja koira pysähtyi ihan vain ehkä viidentoista jalan päähän pojasta sekä kissasta tämän olkapäällä. Nyt Güntherkin sähisi koiralle karvat pystyssä ja Andyä alkoi todella pelottaa, mutta yritti kissaystävänsä tähden pysyä rohkeana ja ehkä koirakin antaisi heidän olla jos Andy vain viestittäisi sille olemukselleen ettei häntä peloteltaisi niin herkästi!
Koira kierteli kaksikkoa pysytellen suunnilleen sen viidentoista jalan päässä heistä koko ajan ja pikkuinen kylmä hikipisara valui Andyn otsaa pitkin. Apua, hän ajatteli ja pikkuiset kädet puristettiin nyrkkiin ettei niiden tärinä näkyisi.