//Kukapa nyt tykkäisi olla massojen puristamana, kyllä sitä kuka tahansa alkaisi kaivata jonkullaista hajurakoa. Huomenna joutuu taas vaihteeksi neiti 'joulupukki' hommiin. ^^' //
Vuodenajoista talven aika oli alkanut ja niin oli myös alkanut joulun odotus. Se toi elämää kaduille ja toreille jopa tungoksia. Scarletille joulu ei oikeastaan merkinnyt mitään kovin erityistä, vaikkakin oli jossain määrin miellyttävää nähdä kuinka joulu jotenkin sai jotkut unohtamaan hetkeksi kurjuudet. Nuori nainen kuuli korvissaan kuinka torin suunnalla kuului laulamista ja kovaa kaupankäynnin aiheuttamaa melua. Osa kaupustelijoista oli myös muutamien torille johtavien katujen varsilla tungoksen tähden. Nainen ei suoranaisesti inhonnut tätä aikaa tai näitä tapahtumia, ei vaan pitänyt näistä ihmismääristä. Mieluiten nuorukainen seurasi näitä menoja riittävän etäisyyden päästä, ja olikin nuorempana joitakin kertoja seurannutkin näitä äänekkäitä menoja katoilta. Katoilla ollessa harvemmin onnistui päätymään keskelle tungosta. Jos rehellisiä oltaisiin, Scarlet olisi nytkin mielummin tasapainoilemassa katoilla kuin tällä vilkkaalla kadulla. Vaikka kuinka yrittäisi vältellä, vilkkaalla kadulla oli hankala olla törmäämättä keneenkään ja jokainen törmäys sai naiselta jossain määriin karvat pystyyn.
Vuodet kuluivat ja inhosi yhäkin muiden kosketuksen tuntemista, aikalailla alkaen niistä ajoista jolloin nuorukaisen toinen jalka oli murrettu. Ja sekin oli loppupeleissä vain pelkkä jäävuoren huippu. Hammasta purren nainen aikoi ainakin yrittää pujotella tiensä läpi näiden tungosten, voidakseen hoitaa asiansa ilman tarvetta alkaa kiertelemään pidempiä ja enemmän aikaa vieviä reittejä pitkin. Kyse oli ollut pelkästä parin vuoden jaksosta vuosia sitten, mutta Scarlet halusi osoittaa kuitenkin oman kiitollisuutensa vaikka kiitollisuuden kohde olikin jo haudassaan. Uskonnollinen ei ehkä ollut, mutta nuorukaisen mielestä välillä oli hyvä muistaa kuolleitakin, äiti tosin oli hänelle täysin poikkeus sillä ei oikeastaan piitannut siitä minkä kuopan pohjalle se ämmä oli heitetty. Keuhkotauti oli vanhalta lääkäriltä vienyt hengen, mutta kiitos vanha rouvan Scarletin kaula oli saanut hoitoa ja oli myös oppinut laskemaan ja lukemaan. Kirjoittaminen tosin oli hiukan kangertelevaa. Kaikista tärkeintä loppujen lopuksi kuitenkin oli se ,kuinka oli saanut tältä ihmiseltä nimensä. Mutta ennen kuin mitään muisteluja voisi harrastaa pitäisi päästä näiden ihmismassojen poikki. Ei nainen voinut muuta kuin ihmetellä päänsä sisällä, että minkä ihmeen tähden juuri tänään piti olla näin paljon ihmisiä liikenteessä.
Hetken kuluttua jostain suunnasta kuului huuto, ehkä joku myyjä jolla oli joku 'oikein' hyvä tarjous jostain tai jotain ohjelmanumeroa. Ei Scarlet oikein ollut kiinnittänyt huomiota siihen mistä tarkalleen oli ollut kyse, huomasi kuitenkin sen kuinka hyvä osa ihmisistä lähti oikein vyörymään ääneen suuntaan. Vastoin omia halujaan hän jäi käytännössä loukkuun, eri suunnista puski väkeä ja oli suoraan sanottuna puristuneena massojen väliin. Koskettelua inhoavalle tälläinen näin läheinen kontakti alkoi olla jo turhan paljon, pelkät törmäilyt olivat tälläisen rinnalla hyvin pieni riesa. Halusi pois ,halusi pois nopeasti ja saada lisää tilaa ympärilleen. Voi miten Scarlet olisi vaan halunnut räjähtää ja saada pakotettua itsensä pois tämän ruuhkan keskeltä. Vaikka hän kuinka yrittikin puskea ja työntää, mutta tilaa ei millään vaan meinannut tulla lisää. Sydän hakkasi vauhdilla ja kasvoilla luultavasti näkyi turhankin selkeästi kuinka epämukavalta tilanne nuorukaisesta tuntui. Toki tämä ahtaus oli varmasti epämukavaa monesta muustakin, nuorella naisella epämukavuus ja hermostuneisuus vaan sattui painimaan aivan eri luokissa, eikä suusta lähtisi pakottamallakaan niin kovaa ääntä jolla voisi vaatia ääneen ketään antamaan tietä.