Tulevan joulun tunnelmaa? /Aksunen

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Tulevan joulun tunnelmaa? /Aksunen

ViestiKirjoittaja Sae » 24 Joulu 2012, 00:34

//Kukapa nyt tykkäisi olla massojen puristamana, kyllä sitä kuka tahansa alkaisi kaivata jonkullaista hajurakoa. Huomenna joutuu taas vaihteeksi neiti 'joulupukki' hommiin. ^^' //

Vuodenajoista talven aika oli alkanut ja niin oli myös alkanut joulun odotus. Se toi elämää kaduille ja toreille jopa tungoksia. Scarletille joulu ei oikeastaan merkinnyt mitään kovin erityistä, vaikkakin oli jossain määrin miellyttävää nähdä kuinka joulu jotenkin sai jotkut unohtamaan hetkeksi kurjuudet. Nuori nainen kuuli korvissaan kuinka torin suunnalla kuului laulamista ja kovaa kaupankäynnin aiheuttamaa melua. Osa kaupustelijoista oli myös muutamien torille johtavien katujen varsilla tungoksen tähden. Nainen ei suoranaisesti inhonnut tätä aikaa tai näitä tapahtumia, ei vaan pitänyt näistä ihmismääristä. Mieluiten nuorukainen seurasi näitä menoja riittävän etäisyyden päästä, ja olikin nuorempana joitakin kertoja seurannutkin näitä äänekkäitä menoja katoilta. Katoilla ollessa harvemmin onnistui päätymään keskelle tungosta. Jos rehellisiä oltaisiin, Scarlet olisi nytkin mielummin tasapainoilemassa katoilla kuin tällä vilkkaalla kadulla. Vaikka kuinka yrittäisi vältellä, vilkkaalla kadulla oli hankala olla törmäämättä keneenkään ja jokainen törmäys sai naiselta jossain määriin karvat pystyyn.

Vuodet kuluivat ja inhosi yhäkin muiden kosketuksen tuntemista, aikalailla alkaen niistä ajoista jolloin nuorukaisen toinen jalka oli murrettu. Ja sekin oli loppupeleissä vain pelkkä jäävuoren huippu. Hammasta purren nainen aikoi ainakin yrittää pujotella tiensä läpi näiden tungosten, voidakseen hoitaa asiansa ilman tarvetta alkaa kiertelemään pidempiä ja enemmän aikaa vieviä reittejä pitkin. Kyse oli ollut pelkästä parin vuoden jaksosta vuosia sitten, mutta Scarlet halusi osoittaa kuitenkin oman kiitollisuutensa vaikka kiitollisuuden kohde olikin jo haudassaan. Uskonnollinen ei ehkä ollut, mutta nuorukaisen mielestä välillä oli hyvä muistaa kuolleitakin, äiti tosin oli hänelle täysin poikkeus sillä ei oikeastaan piitannut siitä minkä kuopan pohjalle se ämmä oli heitetty. Keuhkotauti oli vanhalta lääkäriltä vienyt hengen, mutta kiitos vanha rouvan Scarletin kaula oli saanut hoitoa ja oli myös oppinut laskemaan ja lukemaan. Kirjoittaminen tosin oli hiukan kangertelevaa. Kaikista tärkeintä loppujen lopuksi kuitenkin oli se ,kuinka oli saanut tältä ihmiseltä nimensä. Mutta ennen kuin mitään muisteluja voisi harrastaa pitäisi päästä näiden ihmismassojen poikki. Ei nainen voinut muuta kuin ihmetellä päänsä sisällä, että minkä ihmeen tähden juuri tänään piti olla näin paljon ihmisiä liikenteessä.

Hetken kuluttua jostain suunnasta kuului huuto, ehkä joku myyjä jolla oli joku 'oikein' hyvä tarjous jostain tai jotain ohjelmanumeroa. Ei Scarlet oikein ollut kiinnittänyt huomiota siihen mistä tarkalleen oli ollut kyse, huomasi kuitenkin sen kuinka hyvä osa ihmisistä lähti oikein vyörymään ääneen suuntaan. Vastoin omia halujaan hän jäi käytännössä loukkuun, eri suunnista puski väkeä ja oli suoraan sanottuna puristuneena massojen väliin. Koskettelua inhoavalle tälläinen näin läheinen kontakti alkoi olla jo turhan paljon, pelkät törmäilyt olivat tälläisen rinnalla hyvin pieni riesa. Halusi pois ,halusi pois nopeasti ja saada lisää tilaa ympärilleen. Voi miten Scarlet olisi vaan halunnut räjähtää ja saada pakotettua itsensä pois tämän ruuhkan keskeltä. Vaikka hän kuinka yrittikin puskea ja työntää, mutta tilaa ei millään vaan meinannut tulla lisää. Sydän hakkasi vauhdilla ja kasvoilla luultavasti näkyi turhankin selkeästi kuinka epämukavalta tilanne nuorukaisesta tuntui. Toki tämä ahtaus oli varmasti epämukavaa monesta muustakin, nuorella naisella epämukavuus ja hermostuneisuus vaan sattui painimaan aivan eri luokissa, eikä suusta lähtisi pakottamallakaan niin kovaa ääntä jolla voisi vaatia ääneen ketään antamaan tietä.
Sae
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Joulu 2012, 01:19

Shiloh


Pyhienaikaan toritapahtumat olivat täynnä ties mitä juhlavaa ja mieltä kohottavaa. Kansalle suotiin hetki rauhoittua ja juhlia yhdessä, joulun lähestyessä kalenterissa. Kipakasta pakkaspäivästä huolimatta väkeä olikin kiitettävästi liikkeellä kaduilla, mutta suurin väentungos kohdistui toreille.
Vaikka kaikilla ei ehkä ollutkaan varaa käydä toreilla pyörimässä, ostamassa vuodenajan herkkuja ja valmistautua juhlimaan, hakeutui silti vähäosaisetkin torin tuntumaan. Jos ei muuten, niin vilkkaat torit olivat hyvä paikka käydä kerjäämään kolehtia porukalla tai koettaa pihistää rikkaiden taskuista tungoksessa, varomattomat saivatkin turhan usein huomata, kuinka taskua koristanut rahapussukka olikin kadonnut teille tietämättömille. Valitettavaa, rikollista toimintaa, mutta toisinaan hätä ei lukenut lakia ja nuoret kodittomat ottivat ennemmin kiinnijäämisen riskin, kuin riskin nääntyä nälkään.
Shiloh ei kuitenkaan kannattanut tätä tapaa kerätä rahaa. Hyvähän se hänen oli nuhdella, hän kun oli suhteellisen hyväkuntoinen, aikuinen mies, joka otettiin helposti töihin, edes hetkeksi, jotta illuusiossaan lymyilevä hyväntekijä sai kerättyä rahaa orpojen ja kodittomien tarpeisiin. Näin talven tullen oli Shiloh saanutkin paiskia töitä enemmän, sillä auttavainen persoona ei halunnut jättää ketään pulaan. Valitettavan moni oli kuitenkin kadulle päätynyt, lähinnä sodan seurauksena. Moni oli menettänyt perheenjäseniään ja orpojen määrä olikin kasvanut, jos Shiloh ei jotakuta pulaan halunnut jättää, niin lapsia.

Muiden enkeleiden kanssa Shiloh olikin tehnyt yhteistyötä kylässä. Tänään oli kuitenkin päivä, jolloin työtä ei tehty, vaan huomiota suotiin jälleen kanssaeläjille, satuja lukemalla torin reunalla. Lämpimästi pukeutunut, huppupäinen hyväntekijä lukikin paraikaa satukirjasta tarinoita lapsille miksei aikuisillekin jotka kuuntelemaan jäivät. Vaikka enkeli olikin keskittynyt lukemiseen, seurasi sininen katse silti väkijoukkoa.
Väkijoukosta kävi osumaan tuttuja kasvoja silmiin vähän väliä, mutta yksi tuttu näky herätti Shilohin mielenkiinnon. Siitä oli pitkä aika, kun enkeli viimeksi oli ollut tekemisissä kyseisen nuorennaisen kanssa. Tarina luettiinkin nopeasti ei kuitenkaan kiiruhtaen loppuun, kunnes Shiloh ilmoitti pitävänsä tauon. Tarinankertojan viereen isketty muki käytiin poimimaan ja tarinoiden tuottamat hilut käytiin kaatamaan kämmenelle, josta ne löysivät tiensä hyvin varjeltuun taskuun.

Rauhallinen askel kävi viemään väkimassojen läpi, enkelin pujotellessa ihmisilluusiossaan massojen lävitse, pahoitellen aina, jos jotakuta sattui tuuppaamaan hieman enemmän. Hyväkäytöksinen kun oli, ei Shiloh voinut vain törkeästi kävellä paikalta pois. Askel kävi mukavan välimatkan päässä seuraamaan tuttua henkilöä, jonka läsnäolo tässä väentungoksessa pisti mietityttämään.. eikös tämä vanha ystävä pelännyt väkijoukkoja, tarkemmin otettuna koskettamista?
Ilmeisesti, sillä heti kun tungos muuttui lähes painostavaksi, näytti nuorinainen panikoivan. Shilohia ahdisti nähdä edes näin vilaukselta toisen hätä, tietenkin enkeli halusi auttaa toisen pois tilanteesta. Niinpä astetta röyhkeämmin, vastoin omia tapojaan, Shiloh kävi nopeasti puskemaan massan ohitse, saavuttaakseen Scarletin, ennen kuin tuo sydänkohtauksen saisi.

Heti, kun Shiloh pääsi Scarletin lähelle, laskeutui enkelin käsi nuorennaisen olalle.
Tämäpä outo paikka tavata sinut Shiloh totesi, hymyillen tuttuun tapaansa isällisen lämpimästi. Scarlet käytiin vetämään lähelle itseä, enkelin kainaloon turvaan. Scarletia pidettiin mahdollisimman lähellä, vaikka Shiloh tiedosti toisen ahdistuvan kosketuksesta. Enkeli kuitenkin käytti hyväkseen taitoaan rauhoittaa toisia kosketuksella, toivoen, että myös Scarlet kävisi rauhoittumaan tutussa seurassa, hyvää oloa tuntiessaan. Hitaasti, mutta varmasti, Shiloh lähti kuljettamaan Scarletia pois väen seasta. Hän oli isompi, mitä Scarlet, pitkähkölle miehelle annettiin helpommin tietä, kuin nuorelle, hiljaiselle naiselle.
Oletko etsimässä jotain torilta. vai haluatko mahdollisimman nopeasti pois? Shiloh kysyi, vilkaistessaan Scarletiin. Mikäli tuo kävisi edes nyökkäämään viimeiseen kysymykseen, saattaisi Shiloh nuorennaisen nopeasti pois väentungoksesta.


// Oletan, että Aksunen tarkoitti minua ja herra enkeli setää. Täällä siis olemme, oletamme ja hittailemme törkeästi. Mikäli jokin ei käy, heitä kivellä. Minua, älä Shilohia, Shiloh vain masentuisi.
Kerran olen itse joutunut joulupukkia leikkimään. Olin maailman masentavin joulupukki >: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sae » 28 Joulu 2012, 00:24

Scarlet ei osannut enää paljon muuta kuin kirota tilannetta ja yrittää puskea eteenpäin. Oli jo aivan myöhäistä alkaa miettimään 'olisi pitänyt kulkea kattojen kautta katujen sijaan' tai muuta. Kattojen kanssa ongelmana olisi kuitenkin saattanut olla vähemmän toivottu huomio... Katot saattoivat saada aikaan hyviä väärinkäsityksiä, varkaaksi tai ties millaiseksi laitapuolen kulkijaksi epäilyjä. Tai no olihan naisella niiden asioiden osalta olemassa kaikki vaadittavat tiedot ja taidot, siitä tuskin oli mitään epäilystä. Mutta eipä niistä tiedoista ollut hänelle mitään apua tässä tilanteessa.

Hetken kuluttua Scarlet tunsi käden olkapäällään, ja yllättävä kosketuksen tunne sai aikaan suusta karkaavan heikon älähdyksen ja säpsähdyksen. Nopeasti Scarletin katse kääntyi katsomaan kenelle häntä koskevan käsi kuului. Nämä kasvot ja tämä ääni... Ihmetyksensä ja yleisen hermostuneisuutensa keskellä nainen ei edes huomannut miettiä kunnolla sitä, kuinka hänet oli vedetty kainalon turviin. Outo paikka, se taisi nyt olla hyvin lievä ilmaisu jos otti huomioon sen kuinka nuori nainen suurimman osan ajasta vältti suurempia ihmismassoja niin kuin kyse olisi rutosta tai vastaavasta asiasta. Shiloh, muisti tämän henkilön oikein hyvin vaikka edellisesta näkemisestä taisikin olla ties kuinka paljon aikaa. Ensimmäisen tapaamisen aikoihin oli ollut vielä hyvin nuori lapsi. Kaiken ajankin jälkeen toinen tuntui täysin samalta kuin ennenkin, sentään jotkut asiat vielä pysyvät samanlaisina muutoksien ja kaiken myllerryksen keskellä.

Tiedä häntä johtuiko tämä siitä kuinka tunsi toisen ennaltaan tai jostain muusta, mutta jostakin kummallisesta syystä Scarlet alkoi vähitellen tuntea oloansa levollisemmaksi. Ei naista vielä voinut täysin rauhoittuneeksi kutsua tämän kaiken keskellä, mutta tiesi mielensä syvyyksissä ettei tämä kosketus tuntunut pahalta tai vahinkoa toivovalta. Jos kyse olisi ollut jostain toisesta, olisi Scarlet luultavasti ollut väkisellä riuhtomassa itseään irti kosketuksesta. Hän oli hiukan ihmeissään tai hämilläänkin tilanteesta, muttei vastustellut ja antoi itsensä tulla liikutelluksi tämän tungoksen keskellä. Eihän mikään olisi periaatteessa estänyt naista alkamasta uppiniskaiseksi, mutta minkä ihmeen takia olisi alkanut toimimaan niin tämän henkilön seurassa. Etsimässä vai haluamassa pois? Scarlet ei tarvinnut tai halunnut täältä mitään, ja vaikka olisikin halunnut, hänen halu päästä pois oli tällä hetkellä moninkerroin suurempi. Tälläiset tilanteet olivat yksiä niistä, jotka onnistuivat muistuttamaan miksi ei erityisesti pitänyt kaupungeista.
'Mielummin pois...' Yksinkertainen vastaus muodostui melko nopeasti naisen huulille, vaikka se nyt luultavasti oli hyvin selvää jo pelkkien kasvojen perusteella. Tällä hetkellä Scarletin kasvot eivät edes yrittäneet peitellä mitään tuntemuksia vaan kaikki oli esillä hyvinkin avoimesti. Yleisesti ottaen ei tykännyt olla näin avoimen kirjan näköinen, mutta kaikesta mahdollisesta se tuntui hyvin pieneltä asialta.

//No ei tässä nyt vielä mitään syitä ole kiviä heitellä. Miulle tämä joulupukki meininki oli jo toinen kerta, tuli hoidettua nämä joulupukki hommat veljen porukoiden luona viime vuonnakin. //
Sae
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Joulu 2012, 00:47

Shiloh ei ollut yllättynyt siitä, että Scarlet halusi mahdollisimman nopeasti pois tilanteesta. Ei enkeli olisi edes tarvinnut vastausta kysymykseensä, kun se paistoi niin selvästi naisesta itsestään. Ilmeisesti vuosien jälkeenkään tuo ei ollut päässyt eroon pelostaan, eikä sekään ollut ihme. Eihän peloista päässyt eroon, ellei niitä kohdannut.. ja jos totta puhuttiin, ei Shiloh uskonut, että Scarlet vapaaehtoisesti menisi tätä pelkoaan kohtaamaan. Ellei tämä nyt sitten ollut sitä siedätyshoitoa? Tuskin.
Sen pidemmittä puheitta enkeli nyökkäsi nuorelle naiselle ja lähti kuljettamaan tätä pois väentungoksesta. Vauhti pidettiin sopivan joutuisana, sellaisena, että Scaret mukana pysyi, eikä kiiruhtaminen herättäisi mitään epäilyttävää huomiota, mutta silti sen verran ripeänä, ettei tuleen jääty makaamaan. Tovi siinä kestikin, kun piti pujotella ja varoa, väistellä ja välistä pysähtyä, kun massa ei yksinkertaisesti liikkunut minnekään. Pian kaksikko pääsi kuitenkin väljemmille vesille ja lopulta tuli vastaan se torin reuna, josta suunta vei vielä vähän kauemmaksi, syrjäisemmälle ja hiljaisemmalle kujalle. Vasta siellä Shiloh päästi irti Scarletista, pitämättä tuota lähellään sen enempää, mitä vaadittu. Tuskin nuori nainen arvosti edes hänen kosketustaan, vaikka kaksikko toisensa tunsi. Shiloh saattoi kuitenkin vain toivoa, että kosketuksensa oli hieman rauhoittanut naista ja nyt kun tuo pääsi eroon täysin kosketuksista, kävisi kovia kokenut rauhoittumaan kunnolla.

Pyhien torit tuppaavat olemaan vilkkaampia, mitä tavallisesti.. Shiloh hymähti rauhallisesti, katsellessaan Scarletia Jos sellaisella haluat käydä, kannattaa ehkä herätä aikaisin, kun muut vielä nukkuvat tai sitten tulla myöhään, kun kaikki ovat jo ihmistenaikoihin kiertäneet toreilla.. Olethan kuitenkin kunnossa?.
Mutta jokin kertoo minulle, ettet sinä sentään torien takia tänne tullut Mikä siis tuo sinut kaupunkiin, pitkästä aikaa? En ainakaan ole nähnyt sinua täälläpäin viimeaikoina Mies jatkoi keskustelua, sen tutun lempeän hymyn hiipiessä huppupäisen miehen kasvoille.

// Ketään ei kivitetty \o/ Varo vain, ettei pukkikeikasta tule vakituinen perinne! Kohta on Sae joka vuosi pukkina//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sae » 31 Joulu 2012, 20:05

Tietyssä suhteessa naisen suhtautuminen oli jossain määrin paremmassa kuosissa kuin ihan alussa, jolloin oli sietänyt hädin tuskin ketään. Sieti kyllä joidenkin kosketusta, riippuen missä määrin tunsi tai luotti henkilöön, lasten kohdalla ongelmaa ei oikeastaan ollut. Lapsista harvemmin oli miksikään merkittäväksi uhaksi, kyllähän jotkut lapset saattoivat jonkun rahapussin pihistää, mutta oli se pieni vaiva verrattuna moneen muuhun valon laidalla liikkujaan. Verrattuna aikaisempaan Scarlet oli selvästi levollisempi ja nyt sentään tunsi pääsevänkin johonkin suuntaan vaihteeksi. Hetkittäin liikkuminen jumittui, jatkui ja hidastui välillä, mutta torin reunojen lähestyminen oli täyttä todellisuutta.

Lopulta oli rauhallisempaa olla vaikka kova vilinä torin puolella jatkui ja jatkuisi luultavasti vielä pitkän tovin. Jos tuollaista tungosta voisi siedätyshoidosta niin nuori nainen oli kyllä saanut oman päiväannoksensa runsaiden korkojen kera. Shilohin kosketusta ei ollut pistänyt pahitteeksi, ja se luultavasti johtui siitä ettei ollut kyse jostain täysin vieraasta. Oli silloin aikoinaan ollut vasta lapsi, nyt oli vielä nuori vaikkakin aikuisen mittoihin kasvanut. Jos vanha lääkäri vielä eläisi, hänen mielestä Scarlet olisi ollut aivan liian laiha ja tarvisi lisää lihaa luidensa ympärille.
Tungoksesta pois pääsyn ja koskettelun loppumisen jälkeen naisen aikaisemmat hermostuneisuudet alkoivat katoilla. Totta, ajoituksena tämä oli pahimmasta päästä muttei ollut halunnut sentään pelkän toripäivän aiheuttavan viivytyksiä. Naisella ei ollut enää tässä kaupungissa mitään omaa kattoa pään päälle, yöpymisestä maksaminen tuli kalliiksi ja olisi parempi jos pääsisi taas tien päälle. Ei osannut pysyä paikallaan, vaikka pitkän elämän kannalta saattaisikin olla kannattavampaa löytää rauhallinen paikka ja asettua. Kaukaisilta tuollaiset ajatukset tuntuivat hänen mielessään, ei osannut nähdä sellaista tulevaisuutta. Kaiketi jossain mielen syvyyksissä nautti pienoisesta kaaoksesta. Vastauksena siihen oliko kunnossa Scarlet päätti vain nyökätä ja hymyillä pikkuisen. Oli kunnossa, ei ollut fyysisesti vahingoittunut ja aikaisemmat ongelmat olivat pitkälti pauhanneet pään sisällä.

Oli osannutkin odotella tulevia kysymyksiä, eikä naisella nyt ollut mitään syitä peitellä jotain tai yrittää syöttää toiselle jotain puppua. "Edellisestä käynnistä on kieltämättä aikaa." Kuolleiden muistaminen oli yksi syy miksi oli täällä, mutta sitäkin suurempi syy oli varautuminen jatkoon, talven ylitse selviämiseen. Varusteet kuluivat ajan kanssa ja tarvitsivat vaihtoa, ja osa tarpeellisista asioita vähenivät. Talvi teki kaikkien elämästä ankarampaa, oli kyse kaupungista tai mistä tahansa paikasta. Nykyisin hän sentään tunsi ympäristöä ja osasi löytää paikkoja jonne pääsi suojaan elementeiltä."Talven varalle varautumisen tähden." Scarlet viittasi nahkakassiin jossa kulki mukana pitkälti kaikki se mitä hänellä oli, vaatteet päällä ja kassin sisältö. Pienoista aseistusta, rohtoa kuin myös myrkkyä ja muuta mikä sattui hyödylliseksi osoittautumaan. "Ja samalla ajattelin myös pysähtää muistamassa jo haudattua vanhaa ystävää." Kyse oli vain ollut parista vuodesta, mutta sai se kuitenkin naisen tuntemaan haikeita tunteita. Hän pysähti silloin tällöin tarkistamaan hautakiven kunnon, silloin tällöin saattoi jättää pienen lyhtyn ja kesäisin ehkä kukankin. Kyseisellä henkilöllä ei ollut enää elossa olevia sukulaisia, joten haudan kunnossa pitäminen nyt oli pienin asia jolla pystyi osoittamaan kiitollisuutta. Mutta eipä siihen uskonnollisuuksia niinkään liittynyt, ei tavaillut rukouksia tai harrastanut kirkossa käymistä. Jossain määrin koko rakennus sai enempikin karvoja pystyyn sen sijaan ,että oli kokenut jotain valaistuksellista tai taivaallista. "Saa nähdä kuinka ankara tästä talvesta tulee." Ilmaisi mietteliäästi vetäen samalla lämmittävää kaapua hiukan tiukemmin ympärilleen. Kaupungin orvoille ja kodittomille talvi oli rankkaa aikaa, tiesi sen omista kokemuksistaan oikein hyvin. Nälkä ja kylmyys olivat hyvin tappavia asioita. Oli luultavasti tietyiltä osin onnekas kun oli onnistunut selviämään tähänkin ikään saakka, kun monella muulla se saattoi jäädä vaan haaveeksi.

//Siltä tuo alkaa vähitellen haiskahtaa ^^//
Sae
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Tammi 2013, 17:32

Nyökkäys kävi kertomaan Scarletin olevan kunnossa. Nuorinainen ei näyttänyt olevan päällisin puolin vahingoittunut, eikä ilmeisesti potenut suurta paniikkia äskeisestä väkimassasta. Kaikki oli siis sujunut suhteellisen hyvin, verrattuna siihen, miten olisi pahimmillaan voinut käydä.
Shiloh kävi nyökkäämään Scarletille tuon toistellessa viimekerrasta olevan aikaa. Niinhän siitä tosiaan oli, ainakin Shilohin osalta. Ei enkeli voinut olla varma, kuinka usein Scarlet kävi kaupungissa itsekseen, sillä eihän enkeli voinut jokaista katua vartioida ja odottaa, josko tuttuja näkyisi. Nytkin hän oli nähnyt Scarletin sattumalta, vilaukselta. Jos hän ei olisi pitänyt ympäristöä silmällä, vaan keskittynyt täysin lukemiseen, olisi Scarlet varmasti hukkunut muun massan joukkoon sinisiltä silmiltä.
Scarletin syy tulla kaupunkiin ei kuitenkaan ollut sen kummoisempi, kuin varautuminen pureviin talvipakkasiin sekä käydä vanhan ystävän haudalla. Se lempeä hymy enkelin kasvoilla levisi entisestään, Shilohin käydessä hymähtämään pienesti.

Edesmenneet varmasti arvostavat, kun joku heitä käy muistamassa Shiloh hymähti samalla kun kävi siirtämään kaksikon liikkeelle, verkkaiseen tahtiin askelia lähdettiin ottamaan pitkin katua, antaen kuitenkin loppukädessä Scarletin ohjata matkan kulkua. Tuo kuitenkin tiesi minne oli menossa. Kerta Shiloh oli Scarletiin nyt törmännyt, ei enkeli nähnyt syytä, miksei olisi aikaansa tuon kanssa jakanut. Tuskin Scarletkaan pisti pahaksi vanhan tutun seurasta?
Talvi näyttäkööt mahtinsa ja pakkasherra iskekööt sitten, kun hänelle sopii. Toiveissa olisi tietenkin leuto talvi nyt kun kaduilla on entistä enemmän väkeä Enkeli ei voinut sanoa, etteikö pelännyt talven pakkasia. Ei itsensä puolesta, mutta kadulla asuvien, lasten kuin aikuistenkin, puolesta. Olihan se kamalaa ajatella, ettei heillä ollut paikkaa jonne paeta kylmyyttä. Shiloh saattoi parhaansa mukaan auttaa, muttei yhdestä enkelistä kaikkia ollut pelastamaan


//ASDKLJFKAJSKJA saimpas vastattua! Pahoittelen kestoa T_T //



// 6.2.2013

Vedän hahmoni pois kun täällä on vähän hiljaista. Ota yhteyttä sitten jos ja kun haluat jatkaa, niin katsotaan, miten edetään O3O //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron